(navigation image)
Home American Libraries | Canadian Libraries | Universal Library | Community Texts | Project Gutenberg | Biodiversity Heritage Library | Children's Library | Additional Collections
Search: Advanced Search
Anonymous User (login or join us)
Upload
See other formats

Full text of "Suomen kansan vanhat runot"

■^^ ^ ♦* ^^^^^.^^y^y,^^^ 



Sj. 



t« X:^::'0^ )'«-^i#« M^'M* M^^m^ M^ 




".# 






■%->* ^<;:i^^ 



#v 



.<^^,_^^ 



#K\' 









•i^ 



\y{ 



^^Ji^^^^ ^-^ 



'■ <4-t; (• 




*>\v^' 



./♦'f 



M 



<$% 



I M-«<i^* 1^'-^* /■■'^■■#'^ ^^ 3^:!^ 









m;^?--^ jav- 



>U --^A 



^^'^ ■ i^ 



^ ,..- ^dL M^ ... ^1 



^'f.J^^ 






// \ / 'A f 



'M^ 



^- '««^ 



'm 



t« H.^^* >^'^r'f « "^^ 



I 



Ä'« 



*^*«M^« 



M 

/A 



^. 



m 



m 



\ ■^-• 



^ 



u. 



m 



t^ 



'7 K' ". 



)*: 



y /^ w\ , 



i^ 



(/■ 






V V\ 






^ 






(i% 



Av^ 






^ ^^ 






r.z 



«^^ «* 'f f ^ ^f •* -^f f* 







Presented to the 

LIBRARIES of the 

UNIVERSITY OF TORONTO 

from 

the Library of 

Elli Kaija Köngäs-Maranda 



Digitized by the Internet Archive 

in 2010 with funding from 

University of Toronto 



Iittp://www.arcliive.org/details/p2suomenkansanva01niem 



SUOMALAISEN 



KIIMAI.LISUUDEX SEURAN 



TOIMITUKSIA. 



121 OSA. 
II. 



SUOMEN KANSAN VAiNHAT RUNOT 1. 



VIENAN LÄÄNIN RUNOT. 



2. 



KALEVALAN-AINEISIA KERTOVAISIA RUNOJA. 

TOISINNOT 701—1027. 

MUITA KERTOVAISIA RUNOJA. 

TOISINNOT 1028-1272. 

iri.KAissrr 
A. R. NIEMI. 



IIKLSIXKI 1917. 

sroMAi.Aisi-.N Kii{.i.\r.Msrn)i:N si:i ma. 



^^BBÄff^ 



,^ MY 1 6 2007 Oi 



H !■: I. S I N K 1 I 9 I 7, 
SUOMALAISEN KIKJA1>I.I.SUUDEN SEURAX KIRJAPAINO O: V. 



Sisällysluettelo. 



KALEVA LAX-AI\EISTA KERTOVATSIA REXOJA : 

Sivut. 

17. Lemminkäisen virsi ii:t 701 — 857 1 — 325. 

18. Hiiden hirven hiihdäntä n:t S58— 882 327— ;U8. 

19. Ison härän runo n:t 88.3—905 34g_360, 

20. Ahdin ja Kyllikin runo n:t 906—907 861— .364. 

21. Kalevanpojan kosto n:t 908—953 365—401. 

22. Sisaren turmelus n:t 9,)4-992 403-457. 

23. Kuolon sanomat n:t 993 — 1007 459—468. 

24. Sekavia muodostuksia n:t 1008—1018 469-492. 

25. Kalevalasta opittuja n:t 1019—1027 493—519. 



MEITÄ KERTO VAISIA REXO.TA: 

Hiihtävii surma n:t 1028—1037 .521—524. 

Humalan synty n:t lo38— 10.39 524—525. 

Iivanan virsi (Viipurin linnan hävitys) n:t 1040—1056 . . 525 — 537. 

Joukoscn !iainen (Kojosen poika) n. 1057 538—541. 

Jäniksen opetus pojallensa n:t 1058 — l(i63 p41 — 544. 

Kaarlon sota n:t 1064 — 1076 '. 544— 5.V2. 

Kalojen valituksia n:t 1077 — 1079 ■. . . . 552-553. 

Katrina n. 1080 . . • 5534|l^ 

Kiikan lai)set n. 1081 ' . . 553. 

Kirkisen soutu n:t 1082 — 1083 553. 

Lunastettava neito n:t loB4— lo95 553—563. 

Luojan virsi n:t 1096-1131 563—628. 



Sivut. 

Meren kosijat ii:t ll.Ti — 1142 628—683. 

Morsiamen valitsija n. 1143 633. 

Mjöty neiti n;t 1144—1157 633—646. 

Noiden rosvo n. 1158 B46— 648. 

Nälk.ävnosi n. 1159 648. 

Osapoika. onnipoika n. 116(i 648—649. 

Pahan snlhon saannt (Immen itkn) n:t 1161 — 1164 . . . 649—651. 

Paimenen liätä n:t 1165 — 1167 651. 

Petetty kosija n:t 1168—1169 652. 

Pilviin kadonnnt poika n:t 1170—1171 652 — 653. 

Rajasota n:t 1172—1177 653—656. 

Revon valitns n:t 1178—1180 656—657. 

Rnotnksen virsi n:t 1181 — 1184 657—658. 

Sulho omenapuussa n:t 1185 — 1187 658 — 659. 

Tanssin synty n:t 1188—1191 659—662. 

Tuiretuisen poika (Sisaren turmelus) n. 1192 ()62— 664. 

Vassilei kunin<>as n:t 1193—1194 665. 

Yeclenkantaja-Anni n:t 1195—1210 665—681. 

Yeion tuomiset n:t 1211— 1216 681-685. 

Vienan neitoset n:t 1217—1240 685—695. 

Viinan synty n:t 1241—1242 695. 

Viinanpolton kielto n:t 1243-1245 . , 695—696. 

Viron orja ja isäntcä n:t 1246-1249 a) 696-698. 

Virren synty n:t 1250— 1250 a) 698. 

Vorna n:t 1251—1271 698-703. 

Väinämöinen Tuonelle sotaan n. 1272 703. 

Liitteenä näytteitä Z. Topeliuksen, K. N. Keckmanin, A. 
J. Sjögrenin ja Elias Jiönnrotin käsialoista. 



17. LEMMIXKÄTSEX VIIISI. 



KELKJVAAR AN RUXOALUE. 



701. Kellovaara. 
Lönnrot A n 9, n. 8. - ^ V, 1835. 

Moarie, „Koi'iovoala" Miihkalin 
vaimo. Latvajärvestä tuotu. 
Arhippa Perttusen sisar. 

Laati Päivilä pitoja, 

Sariola jnom[inkia]. 

Tuo 011 Päiv[iläu] emän[tä], 

Niin hän pani olutta. 
5 Yletä kavetten kahja." 

Susi juoksi s[uota] in[yöten], 

Karhu k[ang-asta] s[amosi]. 

Nousi suo sueu jäli.ssä, 

*Kangas karhun kämnien[is- 
8ä];* 
10 Kasvo rautaset orahat 

Suurille suen jälille, 

*Karhu[n] kantapään sioille.* 

Ne otto oluehen[sa]; 

Ei ottat olut IhapataJ. 
i.s Hiero kahta kämj nientänsä], 

H3'kerti [niolompiansa]. 

Liikku sillan [liitoksella], 

Keikku keskilatt[ialla]; 

Hiero rusk[eaii] repos[eu]. 
20 ,.Reposen[i] liQtus[eni]! 

Käy on käpy kank[ahalta]." 

Ei ottat olut hapat[a]. 



Keikku keski lattialla, 
Hiero rusk[ean] oravan. 

25 ,,Käy sie käpy kank[ahalta], 
Pures käpy käyess[äsi], 
Toinen tuo on tulless[asi], 
Sekä juoks[e], [jotta jouu].-' 
Kävy[n puri käyessähän]. 

30 Hiero 2 kämment|änsä]. 
Liikku sillan liitok[sella], 
Hiero uään kultarinnan. 
„Mene tuonne, k[unne käsken] 
Pohjois puolelle mäkeä. 

3.5 Siellä karhut tappel[evat], 
*Orihit tason panevat,* 
Kontiot kovin elävät." 
Kuona [juoksi orihin suusta]. 
Näätä juoks[i] 

40 Siitä otti o[lut] h[apata]. 
Kutsu rujot, [kutsu rammat]. 
Sokiat venehin so[utiJ, 
Yhtä ei kutsunt K[auko]m[iel- 

tä]. 
Tuo on kaunis K[auko]m[ielij. 

45 Emä kielti. nain[e käski], 
Epäsi kavetta kaks[i]: 
,,Monet teilläsi iuiehet." 
„Sanos kumma l:n." 
,.Kolm' on kokkoa mäellä." 

50 ,.Temmou tetriä ineältä, 



701. ' Sana alleviivattu. 



Kellovaaran runoaliie. 



Koppeloita koivukolta, 
Voakalinnun varpaisin." 
„Suet on suitsi reiikali[issa]." 
„Lauian lauman lampahia, 
55 Kirapon kierävillasia.-' 

Yks' on seiväs tyhjän jäänyt 
Pään varalle K[auko]m[ielen]. 
Menen P[äivilän] p[itoihin]. 
Suet on suitsi renkahissa 
60 Päivilän veräjän suussa. 
Meni Päivilän pitohoin.' 
Tuopit roukkohon rovittu. 
„Emmä liene lempivieras, 
Kun ei liärkeä isetä." 
65 „Puolikkoisin putkoelin." 
Niinp' on Päiv[ilän emäntä]. 
Käärm[ehet] kähyöle[vi], 
Mavot äärellä^ mateli, 
Soan noita sammakoita, 
70 *1000 mustia matoja.* 

Eikka 

Meen mustan mielekselien. 

Päivälän isäntä 
Itse s[anoiksi] v[irkki]: 
75 „Katselkaamme kalpojamme." 
Sano kaunis K[aukoJm[ieli]: 
„Minun on luissa lohkiellut, 
Pää[kasuissa katkiellut]." 
Mentih ulos [pihalla]. 
80 Ulkona veret par[emniat]. 
*Sauo Päiv[älän isäntä]*: 
,,Hot sie ise eelle." 

Sano k[aunis] K[auko]m[ieli] : 
„Iske sie isäntä eellä." 
85 Niin hän kerran — 



„ Annas vuoro toisen miehen." 
Kun hän kerran kopsoapi. 
Laski kun noatin nakrihilta. 
Sano tuonne saatuohon 
90 Sariol[an juomingissa]. 



702. Kellovaara. 
Borenius II, n. 164. — ^^ s 1872. 

Eiigoine Maksima. 
Päivölän pidot.'y 

Savu suaressa^T' palaubi, 
Tuli niemen tutkamessa, 
Pienehk' on sovan savuksi. 
Suuri paimo'zem paloksi. 

5 Seg' om palo Päivö'ränne,^ 
Keitti ozraista olutta, 
Säikkiiväistä, läikkliväistä, 
Kiinnem piällä''''' seizovaista. 
Kuttsu rujot, kuttsu rammat, 

10 Jo kuttsu veri-sogiet. 
Rammat rattsahin ajeli, 
Uht' ei kuttsut Lemmingöistä. 
LemmingöiiV on liedo poiga, 
Se on^t korvalda koriebi,»^ 

15 Tahi tarkka kuulo'zelda. 
Kuuli Päivöhän pivonne' 
SuarijolaiV''' juominginne. 

,.0i emoni kandajaiii, 
Sua^+ sie .sodi-sobaiii, 

20 Kanna varzin vuattierii,^''' 
Pidoloissa piettävätte,^ 
Häiss' on häiliiteldävätte." 



702. 't Nimitys puuttuu. — -+ soaressa. — ^ e värsyn täytteeksi lisätty. 
— *+ peällä. — "t oli. — " Sie. Vert. edellistä runoa. [n. 4, muist. 29.] — 
■'t Soarijolan. — «t Soa. — 't voattieni. 



17. Lemminkäisen virsi. 702. 



Poiguoiii iniorenibimui,!*' 
Elä lälie kuttsnniatta." 

27, ,,0i emoni kaudajaiii, 
Koira kuttsuhu niänöiibi, 
Hiiva ilman liikkeleksi. 
Korie on kutsuttu vieras, 
Koriembi kutt_sumatoin." 

ao Poiguoni ainuorii,"^ 

Moned onkummadmatkoillazi, 
Monet teilläzi imehet." 
,,0i emoni kandajani, 
Sano sie surma enzimmäine." 

35 ..Poiguoni nuorembiioiii,!" 
Mäned matkoja vähä'zen, 
Kulet teidä pikku'zembi,^ 
Juoksou on jogi tulirie, 
Piihä virda viillättäubi. 

40 Jovess" Oli tulirie korgo, 
Koross' on tulirie koivu, 
Koivuss' on tulirie kokko. 
Kokko hammastah hivoubi. 
Kiiriziesse kitkuttaubi, 

45 Piäri'2t varalla Lemmingöizeu, 
Piän''^"'" varalla Kauko-mielen." 
..Ei se o' surma miehen surma 
Eigä kuoloma urohori. 
Temmon tedrie miäldä,'^+ 

50 Koppaloida koivikolda, 
Kobrih on kokon tulizen, 
Vuaga-linnun'*" varbihize. 
Sillä sen roven vajeldi,i-^ 
Sillä piäzin^^ji^i" päiväyksen. 

55 Oi emorii kandajarii, 

Sano sie surma toirie surma." 

„Poiguorii nuorembuoni, 
Mäned matkoja vähä'zen, 



Kulet teidä pikku'zembi; 

60 Sad' on seivästä miä^rräi'^^ 
Uks' on seiväs piättä jiäniit, 
Piäri varalla Lemmingöizeu, 
Pian varalla '^^ Kaukomielen." 
„0i emoni kandajarii, 

65 Ei se o' surma miehen surma 
Eigä kuoloma urohori. 
Otan kulTun kuoUehelda. 
Piämi2" mägäzem männeheldä, 
Sen on seibähän rienähä. 

70 Sillä sen roven^^^ vajeldi. 
Sillä piäzin"*+ päiväiiksen. — 
Oi emorii kandajarii. 
Sano surma kolmas surma." 
„Poiguoni nuorembuorii. 

75 Mäned matkoja vähä'zen, 
Kuled teidä pikku'zembi. 
Suzit on^oi- tuola suittsiloissa, 
Karhud rauda-kahlehissa 
Päivö^Färi veräjän suilla." 

80 Ei se o' surma miehen surma, 
Eigä kuoloma urohon." 

Tuog' ori liedo Lemmingöirie 
Hiero kahta kämmendäzä. 
Hlikerdi molombieza; 

85 Ei algat olut hapata, 
Eigä nossa miesten juoma. 
Hiero kahta kämmendäzä, 
Hukerdi molombieza. 
Hiero ruskien oravan: 

90 „Oravaizen lindu'zerii, 

Juokse vuara,2i-i" juokse toirie, 
Jo vuaralla^^t kolmannella, 
Tuo sie käbli'rie miäTdä^^t 
Stiö käbii käiivessäzi, 



'^ Toisin: „aiuuoni". — "t nuor[embuoni] = ain[uoni]. — '-t Peän. — 
*'+ meäldä. — '^t Voaga-. — " Sie. — "t peäzin. — "+ mejällä. — "+ P[e;i|n 
v[arair] on. — ''t rovin. — -"-f (on). — ^'+ voara. — --t voaralla. — ^'+ meäldä. 



Kellovaaran runoalue. 



Toiiie tm tullessazi." 
Ei algat olut hapata, 
Eibä nossa nuoren juoma. 
Tuog' ofi^*''' liedo Lemmiugöihe 
Hiero kahta kämmendäzä, 
Hlikerdi molombieza, 
Hiero ruskien rebo'zen: 
..Rebo'zeni liudu'zeni, 
Juokse vuara,'''^+ juokse töine, 
Jo vuaralla^^t kolmannella, 
Orihit tazoim panoubi, 
Karhut kannoin tappeloubi. 
Juoksou kuona konnan suusta, 
Vuahti^et vankan sieramista. 
Kino ilkien kijasta. 
Tuo sie tuoda vähänne." — 
Jo algo olut hapata, 
Job' on nossa nuoren juoma. 

Tuog' on liedo Lemmingöine 
Laulo laukan lambahie, 
Kinkon kiero-villa'zie 
Suuhu undamon suzehe, 
Kidah on kiro-kabehen. 
Sillä sen roveu vajeldi. 
Sillä piäzim päiväiiksen. 

Tuog' on liedo Lemmingöine 
Mani PäivöM'äm pidoho, 
Suarijolan2'T juomingihi. 

Tuog' om PäivöM'än emändä 
Sanoin virkki, noim pagazi: 

,,Migä sie lienet miehiezi, 
Ja kuga urohiezi. 
Kuin ei siima koirat kuuldu, 
Eigä haukkujat havattu, 
Eigä virkkat villa-hännät?" 



130 ,.Em mie tänne tullutkana 
Tavoittani, fiijottarii, 
Mallittani, mallittani. 
Job' on tiälä^st siiödii siiömät, 
Siiödii siiömät, juodu juomat, 

135 Pigarit pino'hi pandu, 
Tuopit tukkuhu rovittu! 
Em mie liene lembi-vieras, 
Kuin ei härgiiä^^T" izetä. 
Tahi tuodane olutta." 

140 Tuog' om Päivö^rän emändä 
Toi on tuopilla olutta, 
Kando kaksi-korva'zella: 
Mavod rannoilla madeli, 
Kiärmehet^^' kätserdelöubi. 

14.^, Tuog' on liedo Lemmingöiiie 
Sanoin virkki, noim pagazi: 
,,Topp^muaha^i''luodanehe,^2t 

Ruoga suuhu juodanehe. 
Oluon tuoja Tuonalaha,^^ 

i,-.o Kannun kandaja Manalla!" 
Tuog' om PäivöUän izändä 
Sanoin virkki, noim pagazi: 
,,Mitelgämä miekkojana, 
Kat^elgama kalbojaua, 

155 Kumman om miekka mielu- 
humbi. 
Kumman kalba kaunehambi, 
Sen on iellä iskiegi." 

Tuog' on liedo Lemmingöine 
Sanoin virkki, noim pagazi: 

160 „Miun on luissa lohkiellut, 
Piä-paloissa^*" katkiellut." 
Päivön om miekka mieluhumbi, 
Päivön kalba kaunehambi, 



2^t Sana puuttuu. — "t v[oaralla], ks. "+ — "i Voahti. — ^^t Soai-[ijolan]. 
— •"t teälä. — *" härgöä. — ^"t Keärmehet. — ^'t moaha. — "t luodane, 
korj.: [luodane]he. — ^^ tuon alaha? — Tuoni ja Tuonela vähän tunnetut 
tällä alalla. — "t Peä-. 



17. Lemminkäisen virsi. 702 — 702 a). 



Sen on iellä sivaldua.^'5+ 
16-, Kuin on kerran kapsuaTdi*^"^ 

EigÄ ottat olg-aluida. 

Eigä katkot piä-paloja.'^^ 
Tuog' on liedo Lemmingöiiie 

Sanoin virkki, noim pag-azi: 
1711 ,.Ana'" vuoro toizem miehen." 
Kuin on kerran kapsuaTdi, 

Vei kuin nuatin^^T naurehesta, 

Evän kaikesta kalasta. 
..Voi polo'zem päivierii, 
17.5 Tapoim miehen, uin urohon 

Tässä PäivöMäm pivossa, 

Suarijolan^"'" juomingissa, 

Ittseh Päivölän isännän. 

Oi emoni kandajaiii. 
180 Kunne käsket piiliimähä, 

Ja kunne pagenoniaha?" 
,.Poig'Uoi)i nuorembuoiii, 

Pane säkkihi evästä, 

Pane voida vakka'zehe.-' 



702 a). Kellovaara. 
Bor.'lI, n. 164:ii vert. — '-«/o 1877. 

E,iigo"ne Maksima. 

6 ^ 2- Rug-ehista juomingie. 
12. [Uht* ei kuttj^ut Lemmin- 

glä[istä]. 
14. [Se on korvalda koriejgi. 
17 1/2. Tuogon l[iet]u L[em- 

mingäini] 
Sanoin virkki, n[oiiil i)[agisi|. 
42. [Koivuss'| o[n] ^t[uliset] 

oksat. 



10 43. Oksiss[e] on t[ulii'ie kokko]. 
49 — 52:n sijasta : 
Sorsana tsukultoatin = Ida- 

matse. 
AVrina alendoaten = ndamatse. 
15 112, [Job]a? [on nossa nuoren 
juomaj. 
145 72- ^^t^ti on on''k^en tas- 

kustaha. 
Tupestah on tuiman rauvan, 
20 Mavot moaha kirvotteli. 
151 ^'2. Kovin suuttu ja vi- 
hastu. 
153. Meäröäremmä [miekko- 
janaj. 
2.i 155. [Kuminan] [miekka mie- 
luhumpi]. 
157. Säe pantu hakasiin; siis 
poisjäänyt. 

164. [Sen on iellä] iskiebi. 

■iu 164 72- Tuog on P[äivölä]n 
i[säudä] 
Iski k[erra]n, i[ski] 2:seu, 
Jo on k[erra]n 3:unengi. 

165. Säe poispyyhitty. 

.!.-. 176. [T]uosse [Päivöfäm pi- 
vossa]. 
177. [Saarijo]ll?[u?] [an juo- 
mingissa]. 
181 72- Tapoin [miehen, uin 
411 urohon] 

Tuossa [Päivoläm pivos.sa], 
Soar[ijolan juomingissa]. 
Ittseh [Päivölän isännän]. 



•■"t sivaldoa. — '""■" kapsoaldi. — '' Vit. edellistä runoa |ks. n. 4. inuist 
34|. — -"i- noatin. — ^"t Soarijolan. 



Kellovaaran runoalue. 



703. Kellovaara. 

Borenius II, n. 167. — 'Vs 1872. 

Miihkaline Simana. 
Päivölän picJotM 

iSTIin on liedo Lemmingöine, 
On se ainbuja ig-u'iie, 
Sovan käiijä kannokaiiiej 
Tahto rnännä Päivö4'ähi.2+ 
5 Emo kieldi, vaimo käski, 
Kieldi kolme luonnotarda, 
Ebäzi kavehta kaksi, 
Vain ei voinut, poigoaza. 
Sano liedo Lemming-öine: 

10 „Muud ne kando kauha'zilla, 
Muud [ne]*i" fiuhkuilla tiputti, 
Mie vaim me;i]"im mätkeä'rin,*+ 
Puolikkoizim putkoaMln 
Tuoho Päivö'läm pido'he, 

15 Salajoulau'^ juomingihi."^^ 
Sebä Päivö'1'än emändä 
Liikku sillan liitoksissa, 
Keikku keski-lattiella; 
Hiero kahta kämmendähi,'^ 

20 Hiikerdi molombienza, 
Hiero ruskien rebo'zen: 
,,Eebo'zeiii lindu'zeiii, 
Juokses voara, juokse toiiii, 
Jouvu meäMTä kolmannella, 

25 Kussa karhut tappelovi, 
Orihit tazoim panovi; 
Juoksou kuono konnan suusta, 
Kino ilgien kijasta, 
Voahti vankan sieramista. 

30 Tuo sie vähä'ne tuoda 
Oluella happameksi." 



Ei ottat olut hapata, 
Eig-ä nossa nuoren juoma. 
Min tuo Päivö'rän emändä 

35 Liikku sillan liitoksissa, 
Keikku keski-lattiella; 
Hiero kahta kämmendähi, 
Hiikerdi molombienza. 
Hiero ruskien oravau: 

40 „Oravaizeh lindu'zeni, 
Juokse voara, juokse töine, 
Jouvu meäM^ä kolmannella. 
Kali sie käbii'he meäldä. 
Siiö käblViie käiivessäzi, 

4.5 Toiiie tuo tullessazi."' 
Min otti olut hapata, 
Otti nossa nuoren juoma. 

Min om PäivöM'än emändä, 
Tahi PäiviVlän izändä 

50 Kuttsu rujot, kuttsu rammat. 
Jo kuttsu veri-sogeat. 
Rammat rattsaliin ajavi, 
Sogied venehin soudi. — 
Ramba nuolle tagougi, 

55 Kolmi-sulgie kokougi. 
Kunne nuoli kuo't'ellahi? 
Alahaksi moa-emähä.^^^ 
Tahto moa Manalla niännä, 
Hieda-harju halgielTa. 

Go Kunne töine kuo't'ellahi? 

Ulähäksi taivo'zehi."' 

Tahto taivohie haleta. 

Kiijo-kanzi katkielTa. 

Niin om PäivöUän emändä 

65 Kuttsu rujot, kuttsu rammat, 
Jo kuttsu veri-sogeat 
Oluella juomizella. 
Uht' ei kuttsut Lemmingöistä. 



703. '+ Nimitys puuttuu. — *t Päivcilähgi. — ^t Sana puuttuu. — 
*t mätkiärin. — * Sie. — '+ juomingihgi. — 't kämmendähgi. — 't moaemähä; 
*jalgohoisen*. — "t taivosehgi. 



17. Lemminkäisen virsi. 703. 



Siidä simttu Lemmingöiiie, 

70 Siidä suuttii, siidä seäudii, 
Siidä viikoksi vihastu. 
Xiiu huhuta heikahutti: 
,,Xiid jouvu hiiva heboMie, 
Liikus liiiia-harja'zerii. 

75 Oi emoni kaudajani! 
Niid etsi sodi-sobaiii. 
Kanna vaiiio-voattieiii. 
Lähem Päivö' Täm pidohi/^t 
Sala-joulan juomingihi." 

80 X'iin emä sanno soatto: 
,,Poiguoiii nuorembuohi, 
Moiied ou kummat matkoillazi, 
Monet teilläzi imehet." 
..Sano surma erizimmäini. 

85 Mi on surma enzimmäiiii?" 

,.Poiguoni nuorembuohi, 

Niid juoksou jogi tuline, 

Piihä virda viillättäu.'i" 

Jovess' on tuline koski, 

90 Kozess' on tuliiie koivu, 
Koivuss' on tuliue kokko 
Peäfi varalhi Lemming-öizeu, 
Peäfi varalla Kauko-mielen." 
Sano lied o Lemmiugöirie: 

95 ,,Ei tuo surma miehen surma, 
Eigä kuoloma urohou. 
Temmon tedriä meäTdä, 
Koppaloida koivikolda, 
Kobrih on kokon tulizen, 

100 Voag-a-linnufi varbahilla. 
Sano surma, töine surma. 
Mi on surma töine surma?" 
,,Sad' oö seivästä meaUTä, 
tJks' on seiväs peättä jeäniih. 



Peän varalla Lemmingöizen, 
Peän varalla Kaukomielen." 

,,Ei tuo snrma miehen surma, 
Eig-ä kuoloma nrohon! 
Otan kulTun kuollehelda, 
Peäm mägä'zem männeheldä, 
Sengi seibähän nenähi,i2t 
Sillä sen roven vajeldi. 
Sano surma kolmas surma. 
Mi ofi surma kolmas surma?" 

,,Suved on tuola suittsiloissa, 
Karhud rauda-kahlehissa, 
Peän varalla Lemmiugöizen, 
Peän varalla Kaukomielen." 

Sano liedo Lemmingöine: 
,.Ei tuo surma miehen surma, 
Eigä kuoloma urohon. 
Laulan laukan lambahie, 
Kinkon'^^ kierä-villazie 
Suuhu Undamon suvengi, 
Kidah on kiro-kabehen." 

Läksi liedo Lemmingöine 
Läksi PäivcVläm pidohi.i^''" 
Ajoa karettelougi, 
Hebo'zella hirvizella, 
Kala-hauvin karva'zella, 
Lohem nnissam muodo'zella. 
Mani Päivö' Iän pihalla, 
Eic^ä tuoda kuuldu koirat, 
Eig-ä haukkujat havattu. 

Sano Päivö'län emändä: 
,,Mi sie liened miehiezi, 
Ku kunmian'-^ ui-ohiezi, 
Kuin ei siima kuuldu koirat, 
Eigä haukkujat havattu, 
Eiffä virkkat villa-händä?" — 



'"t pidohgi. — ''t viilättäy. — '-t nenähgi. — ''■!■ Kingon. — "t p[i- 
dojhgi. — '■' }i olikä tässä niinkuin usein e f^fAxyörixoi-. 



8 



Kellovaaran runoalue. 



Sano liedo Lemmiiig-öiiie: 
„Em raie tänne tiiUutkana 
Tavattani, tunnottani, 
Mallittani, inallittani ! 

145 Tulimba niiegi tänne 
Mahissani, mallissani, 
Tavassani, tunnossani. 
Vain en liene lembi-vieras, 
Kuin ei härgeä izetä 

150 Tahi tuodane olutta!" 

Min om Päivö' l'än emäudä 
Tuobi tuopilla olutta, 
Kando kaksi-korva'zella, 
Mavod rannalla madeli, 

155 Keärmehet käperdeleksi. 

Min on liedo Lemmingöine 
Taboakse^*^'" taskuhuze, 
Liiökse kukkaroizeheze. 
Otti ongen kukkarostah,^"^ 

ibo Tupestahi"^"' tuiman rauvan. 
Nosti soan sammakkoida, 
Tuhad mustie madoja, 
ijhen tuopigi^'*" sizästä. 
Juou oluou onneksehi^"" 

165 Mehem mussam mieleksehe. 
Sano Päivö'län izändä: 
,,0i uiUl liedo Lemmiugöiiie, 
Läkkämä ulos pihalla, 
Kattselemma kalbojana, 

170 Mittelemmä miekkojana. 
Kumman miekka mieluhambi, 
Jomman kalba kaunehembi, 
Sebä iellä iskömäh." 
Päivöm miekka mieluhambi, 

1-5 Päivön kalba kaunehembi. 
Niin om PäivöUän izändä 
Iski kerran Lemniingöistä, 



Iski kerran, iski toizen. 
Kohta kerran kolmannengi, 
180 Eigä liiku Lemmingöine. 
Eigä liiku, eigä säikii. 

Sano liedo Lemmingöine: 
,, Ana^^sie vuoro toizem miehen. 
Miun om miekkani pahembi 
185 Miun on luissa lohkielTut, 
Peä-kaluissa katkielTut." 

Min kuin liedo Lemmingöine 
Kuin se kerran kapsoaM'{li, 
Otti kuin noatin nagrehelda, 
100 Evän kaikelda kalalda. 
Sano liedo Lemmingöine: 
,,Voi polo'zem päivieiii, 
Tapoim miehen Päivö'lässä." 
Hlippäzi hiivan selällä. 
195 Hiivan laukiu lauda'zella; 
Ajoa karettelevi. 
Tuolla moamonza pihalla 
Tahi toaton tanhuolla: 
„0i emoni kandajani, 
200 Seässä niit säkkihi evästä, 
Pannos voida vakka'zehe. 
Missä piillä pillomuksen 
Ja poa't'a pahan-tegijän? 
,,0i emoiii kandajani, 
205 Miss' ennen izäiii piili. 
Jossa valda-vanhembani?" 

,.01i se koivuna orolla. 
Karahkana kangahalla." 
,,Em mie mänegi sinne. 
210 Sano sie oma emäiii, 
Miss' ennen izäiii piili, 
Jossa valda-vanhembaiii?" 
,,Mäne männiiksi22+ meä'n'ä." 
„Em mie mäneo-i sinne." 



i«t Taboaks'"en\ — ■''t kukkarosta. — "t Tiipestahgo. — "t tuopingi. 
— -"t onneksehgi. — -' Karjalainen lyhennys. — --i' männykse. 



17. Lemminkäisen virsi. 703. 



9 



215 Sano liedo Lemmiiigöiue: 
,,0i emoni kandajani, 
Sano pois sanazi suusta; 
Miss' enneu izäni piili, 
Jossa valda-vanhenibaui?" 

220 ..Tuol' ennen izäzi piili, 
Tuola valda-vanhembazi : 
Soaressa sclällizessä, 
Manderessa puuttomassa." 
X'iin tuo liedo Lemmingöine, 

22ö X'iin laski veuofi vezillä, 
Laski purren lainnehilla, 
Itse issuksi perähi,^^' 
Melan vaskizen Yarahi,^-^" 
Koltsan kulda'zen nojaili,^''"!" 

230 Niin kuin Suomen suola-säkki, 
Tukulmin humala-tukku. 
Laskon sinistii merdä 
Soareh on selällizehi.-'^''' 
Mi 01! soaren imbii'zie, 

233 Vag:a soaren vaimo'zie. 
Kaikki vastali on tulevat, 
Yedävät veno'ne2' moalla, 
Pnrzi kuivilla kumottih. 
Kiizii liedo Lemmingöiiie: 

240 ,.0noo soarella sijoa, 

Ongos moada soarem moalla, 
Missä piillä pillonuiksen 
Ja poa't'a pahan tegijän?" 
Soaren imbiiöt sanougi, 

245 Soaren vaimo'zed vakutti: 
„Kuir ofi soarella sijca, 
Kiiir om moada soarem moalla, 
Missä piillä pillomuksen, 
Ja poa't'a pahan tegijän." 



250 X'iin on liedo Lemming-öine 
Kävi kiimmenen kiileä, 
Kiilä-puolen klimmeuettä 
Ulitenä^*" kezäissä iiönä; 
Ei löUvä sidä taluo, 

255 Kuss' ei kolmie urosta. 
Ne vaim miekkoa hivovi, 
Tapparoa"^-'" tahkuoubi 
Peän varalla Lemmingäizen, 
Peän varalla Kaukomielen. 

260 Niin on liedo Lemmingöine, 
Heäu laski venofi vezillä. 
Laski purren lainnehilla. 
Sini katko purjeh-puida, 
Kuni om mändujä meä^riä. 

265 Karahkoida kangahalla. 
Niin on Hedo Lemmingöine 
Laskon sinistä merdä. 

Siili itki soaren immet, 
Sini vaimo'zed vajutti, 

270 Kuni purjeh-puu nägiiu,*''" 
Rauda-hankki haimendau : 
„Emmä itkis purjeh-puuda, 
Rauda-hankkie halaja: 
Item purjeh-puun alaista, 

275 Rauda-hankin haldieda." 
Silli itki Lemmingiiiiie: 
,.Em mie itkis soarem maida, 
Iten soaren imbti'zie, 
N'enä-uiemen neido'zie: 

280 Jäi neijet siiliemättä 
Siiletiit magoamatta. 
Sebäziu sadagi neittä. 
Tuhad vaimuo tabazin 
Uhtenä kezäissä iiönä. 



"t perähgi. — **t varahgi. — ^»t nojah. — -"!■ seläUisehgi. — " vat- 
pääte karjalan murteelle vieras, jonka tähden sama objektisija käytetty kuin 
kotiperäisen tekijättömän muodon jälkeen. Vrt. senr. säe. — -'i- Yhtä, päällä: 
[yhtjenä. — ''""' Tapparua, päällä: [Tappar)o[a]. — •''"t nägyv. 



10 



Kellovaaran runoalue. 



285 Uheii tunzin tuhannesta, 
Kaheu kaikesta soasta, 
Piigoa pidämätöindä, 
Vaimua vag-oamatoinda."^^ 



704. Liedma. 
Borenius H, n. 177. — '«'g 1872. 

Ahappeine Iivana. 

Päivölän pidot ■ — Pako — Kivi- 
leipä. 

Se'T oli PäiYö'läu emäudä 
Kuttsu kurjat, kutt><u keiihät, 
Jo kuttsu veri s*ogiet: 
Sogiet^i" venehin souva. 
5 Rammat rattsujen ajele; 
tjlit' elä kuttsu Lemmingäistä. 
Se on kaikittsi tora'za, 
Se on soanut soaiii miestä, 
Tuhannut tuhannen urosta." 

10 Tuog' oli liedo Lemmiug-äine 
Jo se piädii kuulomassa, 
Jo piru tähiistämässä: 
„0i om muamo kandajaizen, 
Tuo sie ofi sod'i-sobane, 

15 Kanna vaiuo-voattiene, 
Pidoloissa piettävätti,3+ 
Häissä häiluteldävätti>+ 
Lähem Päivö' läm pidoKe, 
Izon joukon juomingihe, 

20 Häihin kutt_sumattomihe." 
Emo kieldi, vaimo käski: 



„Poig'uone nuorerabuone, 
Kolnr on surmua matalla." 
,,0i om muamo-^^ kandajaizen! 

2.5 Sano surma enzimmäiiie." 
,.Poiguoi'ie nuorembuone, 
Mänet matkoja vähä'zen, 
Kullet fiedä pikku'zenne.'''^ 
Yibua'zou'' tuline virda. 

30 Virrass' ofi tuline luodo, 
Luuvoss' on tuline koivu, 
Koivuss' on tulized oksat, 
Oksiir on tuline kokko; 
Kokko kiinzieh^T hivouve,'*+ 

3.5 Hambahieh on hitskuttauve ; 
Sad' on silmiiä sivulla. 
Tuhat kieldä kiändimellä 
Lemmingäizem piänioi- varalla. 
„Ei ne o surma miesten surma, 

40 Eig-0 kuoloma urohon! 

Temmon mie tedrie miä^Tdä,'^" 
Koppaloida koivikolda; 
Mid on kiskuan kidahe. 
Siir on sen roven vajeUau, 

4.5 Siir om piäzem''-+ päiväiiksen. 
Oi om muamo kandajaizen. 
Sano surma toiiie surma." 
„Poiguone nuorembuone, 
Mänet matkoja vähä'zen, 

50 Kullet fiedä pikku'zenne, 
Sad' on seivästä miä'ITä'^^ jiä- 

niit, 
Uks' on seiväs piättä jiäniit, 
Lemmingäizem piäu varalla." 
,,Ei ne surmat, miesten surmat, 

.5.5 Eigo kuoloma urohon. 



^' S. o. lyömätöintä. Laulajan sei. 

704. 't Päällä: Tuog. — ^+ sogijet. — =H piättäväti. — H häiliiteltä- 

väti — *t moamo. — •+ pikkuzejnne: p. — '+ Vibazon. — *t kynzie. — 

*t liivovee. — '"t peän. — "+ meäldä. — "+ peäzen. — '^t meällä. 



17. Lemminkäisen virsi. 70-i. 



11 



Otan kurriin kiiollehelda, 
Piämio^ niäg-äräm mänueheldä, 
Sen on seibähän nenähe, 
Siir on sen roven vajellau, 

60 Siir om piäzem päiväiiksen. 
Oi om muamo kandajaizeu, 
Sano surma kolmas surma." 

..Poiguorie nuorembuone! 
Mänet matkoja Yähcä,'zefi, 

65 Kullet tiedä pikku'zeune, 
Suzit on suittsi-reugahissa, 
Karhut rauda-kahlehissa, 
Aivin aijan kiändimissä 
Päivö^räu veräjien suissa, 

70 Mavod on kuihkavat kujoilla." 
,.0i om muamo kandajaizeu, 
Ei ne o''*i^ surmat miesten sur- 
mat, 
Eigo kuoloina urohon! 
Laulan laukan lambahia, 

75 Kirkon kiera-villa'zie,i^+ 
X'iid' on^**' kiskuan kidalle. 
Siir on sen roven vajellan, 
Siir om piäzem päiväiiksen." 
Tuog' oli liedo Lemmingäine 

80 Ei on kuullud. ei totellut; 
Läksi kuitengi sodilie, 
Häihe kuttsumattomilie, 
Piiruih pidämättömiHe. 
Tuligo nurkasta tubalie, 

85 Seizattih'""*^ on alla orren, 
Kinnas-paltj>an kirbuo'milla. 
Tuog' oli Päivölän emändä 
Kävelöu käpisteleksi, 



Keilu keski-laffiella, 
Liikku sillan liitoksessa: 
„Mi sie vierahij' olitte, 
Kuin ei haukkut meijen halli. 
Meijen koira koukottanna?" 

,.En on tullun tavoittaiie,^*^^ 
tiijottane,i^'i' 
Mahittane, inallittane."^"+ 
Engo liene lembi-vieras: 
Jo oh tässä siiömätsiiötu, juo- 
mat juotu. 
Pikarit piuoihe pandu. 
Tuopit tukkuhu ro vittu.-' 

Tuog' oli Päivö' Iän emändä 
Laulo lammin laftiella. 
Tuog' oli liedo Lemmingäihe 
*Nouzigo kolmen koukun kiän- 

dimillä,'^ii- 
Kattilan kada-sijoilla*^- 

Hiän-''+ on laulo härän vastah. 
Ei ollud härgä suuren suuri, 
Eigo härgä pieneni pieni, 
Keski-lehmieh vazoja: 
Sarvet torkku Torhivossa, 
Piä2*+ keikku Kemiii jovella, 
Hand' oh häilu Hämehessä. 
Päivän lendi piäskii-lindu^J' 
Härän sarvien välittsi; 
Ei o'26t piähä piJissukkänä.2"+ 
Kuun juoksi kevät-orava 
Härän händä-luuda muöd'e 
Ei o" piähä piässiikkänä. 
Joi oh lammin lattielda. 
Tuog' oli^st Päivö^län emändä 



^*' on. - "*+ -villazia. — "+ Sana puuttuu. — ''t Suizattig. — '*t ta- 
voittani. — '"t tiijottani. — -"t Mahittani, mallittani. ■;'+ keändimillä. — 
" Nämä säkeet, joilla laulaja Lemminkäisen tenhovoimaa lisäsi, tulivat vasta 
uude.staan laulettaissa lisään. — ■+ Hoän. — -*+ l'eä. — '-'t peäsky-- — 
^H o''n\ — '-'+ poäliji |)Oässykkänä. — '^t o. 



12 



Kellovaaran runoalue. 



120 Laulau orzilla oravan 
Karstie karistamalle. 

Tuog' oli liedo Lemmingäiiie 
Hiän ofi^^" laulo iiiäiv^"' kulda- 

rimiaii, 
Se oravan siiöu. 

125 Tuog' oli Päivöhän emän elä 
Hiero kahta kämmendänzä, 
Htikerdi molonibieKe, 
Hiero rnskien rebo'zeri: 
Juokse vnara, juokse töine, 

130 Seiso suzi suon selällä; 
Valu kuona konnan suusta, 
Kino ilgien kijasta.-"' 
Tuo tuosta oluon hapatta, 
Jott' ottais olut hapata, 

135 Ottais nossa nuoren juoma, 
Kahuta kavehten kahja. 

Eebo rukka raukka 
Juoksi vuarafi,'*2t juoksi toisen. 
Seizo suzi suon selällä, 

uo Valu kuona konnan suusta. 
Kino ilgien kijasta.^^'*' 
Toi tuosta olon hapatta. 
Jo ottais olut hapata, 
Ottais nossa nuoren juoma, 

U5 Kahuta kavehten kahja. 

Tuog' oli PäivöTän emändä 
Toi on tuopilla olutta. 
Kando kaksi-vardizella. 
Mado malTassa maguau, 

150 Kiärmehet''*'' kätserdeleksi. 
Ottig-o veitsen vierestäfizä, 
Tupestahko tuhman rauvafi, 
Piä-^''' kulda, terä hobie. 



Nostigo mal'1'asta madoja: 
Ruoga suuhu juodanehe, 
Toppa muaha**^^' luodanehe,^"'*' 
Tuopin tuoja Tuonelahe, 
Kannun kandaja Manalla! 
Joi on olimn onneksehe. 
Mussam meiu om mieleksehe. 

Tuog' oli PäivöM'än izändä 
Tuost' on suuttu, tuost' on siän- 

dii,^»' 
Tuost" on viikoksi vihastu: 
„Katselgama kalbojana. 
Mitelgäm' om miekkojana. 
Kumman kalb' on kaunehem- 

bi,-'9i- 
Kumman miekk' om mielu'- 

zambi. 
Sillä iellä iskieg-i.--^^*"^ 

Katseldili on kalbojahe, 
Miteldih om miekkojahe. 
Tuog' oli Päivölän izändä *i" 
Siir on kalba kaunehembi.+^t 
Siir om miekka mielu^zambi, 
Olen kortta korgienibi. 

Tuog' oli liedo Lemmingäine 
Noin tuo sanoiksi virkki : 
,,Miuu 011 sillä pahembi. 
Miun luissa lohkiellun, 
Piä-kaluissa^*' on katkielluh." 

Iski*-^' on kerran kapsahutti. 
Miekka kolmeksi palaksi. 

Tuog' oli liedo Lemmingäine 
Noin tuo sanoiksi virkki: 
,,Ana, sano. vuoro toizellazi 
Iskie tahi evätä. 



^'■^ o. — ^"t neän. — '"t kiasta. — ■■'■-t voaran. — ■'■'t Kino i[lkien kiastaj. 
— '•»+ Keärmeliet. — ^'*t Peä. — '^"t moaha. — ■'''t Säkeiden 155 — 6 järjestys 
numeroilla muutettu päinvastaiseksi. — ■"•!" seän[dyj. — ^'t kaunehembe. — 
^''•Mskie. -- ^'Tj/.ännän. — "t k[aunehe]mb. — ^■■'t Poä-. — ^^+ Isk". 



17. Lemminkäisen virsi. 704. 



13 



Läkkäm om poiges pihalla! 
Pihair on veret paremmat, 
Kagaroiir ou kaunehemmat, 
Pessiit penkit^^t hierelömmä, 
190 HiiYäfi tuvan turmelomma.'' 

Lähettih poiges pihalla. 
Tuog'' oli liedo Lemmingäiiie 
Iski kerran kapsahutti, 
Läks kuin nuatti***" nagTehesta, 
195 Eeä kaikesta kalasta. 

(Tuog-' oli liedo Lemmingäine 
Toi peäm pertfih):*" 
Tass' om piä^^T" pädiVzempoijan, 
KulTu kulda'zen omenan.*^ 
200 Tuog' oli liedo Lemmingäine 
Its' om jjainazih^o pagohe. 
Astu piänäjS'-!- astu toissa, 
Joba piänä kolmandena, 
Jo hicän joudu ko(riliihe: 
,,0i om muamo-^2i kandajaizeri, 
Siäss''^'*+ on säkkihi evästä, 
Pane voida vakka'zilie. 
Lähen töidäiie''*^ pagohe, 
Piilojani piilömälie." 

j.Poiguoiie nuorembuone, 
Mi om pilla piildävänä, 
Mi om pago pua'ttavana?"''5''' 

,.0i om muamo kandajaizeri, 



20.5 



Tapoim Päivö^rän izäunäu. 

215 Kunne käzet piilömälie,'^^'^ 
Jo tahi pagenomalie?" 

,,Poiguorie nuorembuone. 
Mäne om männiiksi mägehe, 
Kadajaksi kangahalla, 

220 Aligo koivuksi oroHe." 

,,Lembo sinne lähtekkähe! 
Kadajat kazeksi ajetafie, 
Riihi-puiksi ripsotahe. 
Oi om muamo kaudajaizen, 

225 Kunne käzet piiliimähe, 
Jo tahi pageiiomahe?"' 

„Poiguone nuorembuoiie. 
Mäne kunne mie käzenne: 
Män' on hauviksi merehe." 

230 „Lemb' ou tuonne lähtekkähe! 
Musta mies verkkuo kudouve, 
Sada-silmiiä huorittauve ; 
Pannah verkot vengiu suilla, 
Sada-silmät salmeksilla, 

23". Lemmingäizem piäil^'" varal- 
la.5«-^ 
Oi om muamo'"'^ kandajaizeii, 
Kunne on käzet piilömähe, 
Jo tahi pageuomahe?" 
,.Poignorie imorembuorie, 

240 Mäu' on kunne mie käzenne, 



"t penkkit, päällä: [pen]k[it]. — -"t noatti. — *" Samoin myöhemmin 
lisätty. Muuten oli myöskin eräs Kiimasjärven Timoine kertonut että Lem-. 
minkäinen pani Ahti Soarelaisen pään miekankärkeen ja kantoi sitä „sto- 
lalla" (pöydälle). Tämä ja hänen muut runot (Jougamoiiie ja Anni tytti) 
eivät kelvanneet kuitenkaan otettaviksi. — "l" peä. — *' Iivana tähän ensin 
aikoi lopettaa samoin kuin enimmät pehmeän alan laulajat. Jatkettuaan 
hän pijan hairahtui seuraavaan runoon, siten että lauloi: „0i om muamo 
kandajaisen! Magazin om muamou lapsen, Siuvotin omaii sizären" (213, 214 
säe). Tätä hän kohta ojensikin, vaan loppu on selvästi, eninten laulajain 
todistuksen mukaan, samasta runosta otettu. — *" Sana konsehdissa epä- 
selvä. — "1" peänä. — *'+ moamo. — *'+ Seäss'. — *^t töidäui. — "'t poat- 
tavana — "l" piilomahe. — "t peän. - "t 235 '/2- Lemb on tuonne. — 
**t moamo. 



14 



Kellovaaran runoalue. 



Miss' on enuen izos piili, 
Miss' om piili, missä säilii: 
Selvällä meren selällä, 
Puuttomass' on luodo'zessa, 

•245 Suaressa^*^'^" selällizessä; 
Sielä piili, sielä säilii 
Pahoina palo-keziuä, 
tili Yuuven voinakkahina." 
Tuog' oli liedo Lemmingäine 

250 Kezät airoja azetti, 
Talvet huoli huobarie. 
Laijara pani, virren laulo, 
Toizem pani, toizen laulo. 
Kolmannen, kokan azetti. 

255 Its' on istuzih perähe, 
Kokan kulda'zen nojahe. 
Melan vaskizen varahe. 
Ajua karettelouve'^'+ 
Selvtiä meriittä miiöcfe. 

260 Ajo piänä, ajo toizen, 
Joba piänä kolmandena 
Jo on nägii suarem''^-'' maida, 
Nägii suaren neido'zie. 
Tuog' oli liedo Lemmingäine, 

265 Noin^^""" tuo sanoiksi virkki: 
„Ongo suarella'5*+ sijoa 
Izän suamilla**5+ {iloilla, 
Vanhemman varustamilla?" 
]S?eijot varzin vastuauve: 

270 „Omba suarella sijoa 
Izän suamilla tiloilla, 
Vanhemman varustamilla." 

Tuldih vastah suaren neijot, 
Veittih on venon vezildä, 

275 Purtta kuivilla kumattih. 

Tuog' oli liedo Lemmingäine 
Uhtenä kezäissä iiönä 



Kävi kummenen kiiliiä, 
Ktilä-pnolen kiimmenettä, 

28(1 Tuhannen neijoista'^'*^ sebiiäTi, 
Puolet sebäi, toizet magai. 
Tuhannest' on kolme lötizi 
Piigua pidämätöindä. 
Suasta hiän"^^''" tihen löilzi 

28' Piijam pidämättömänne. — 
Jo heän joudu huomenehe. 
Mäne hot kuhu taloKe, 
Ei ole on sidä tai no, 
Joss' ei kolmie urosta, 

290 Joga mies miekkua hivouve, 
Tapparua on tahkuouve 
Lemmiugäizem piäa*'*'+ varalla. 
Tuog' oli liedo Lemmingäine 
Tuost' on suuttu, tuost' on 
siändii, 

295 Tuost' 011 viikoksi vihastu. 
Liikkäzi venon vezillä, 
Sad' on laijan lainnehilla. 
Its' on istuzih perähe 
Kokan kulda'zen nojahe. 

300 Melaii vaskizen varahe. 
Ajua karettelouve 
Selviiä meriittä miiöde. 

Sini on itki suarenö''!" neijot, 
Kuni on nägti purjeh-puuda: 

305 „Emm' on itkis purjeh-puuda, 
Itemmä purjeh-puun alaista, 
Rauda-hankin haldieista." 

Silli on itki Lemmingäine, 
Kuni on nägiisuarem^'^'^' maida : 

310 „Emm' on itkis suarem^"+ mai- 
da, 
Iteu suaren'59''' i'ieido'zie." 
Tuog' oli liedo Lemmingäine 



'°t Soaressa. 
"t soamilla. — 
s[oaren]. — 



'''t karettelove. — «-+ soaren. — «'+ Noi. — *^t soarella. 
i neijoita. — "t heän. — «'t peän. — **+ soaren. - 



17. Lemminkäisen virsi. 705. 



15 



31 



Ajua karetteloiive. 
Ajo piäiiä, ajo toissa, 
Joba piämä kolmandeiia 
Sobi miesten siiövähä kiiUähe, 
Urohon upottajaRe. 

Palkkazihko paimenelle. 
Izänd' on hiiva taba^iie. 
320 Emänd' om paha-suguM.e: 
Leivän leibo kiven siämeh,"'"'" 
Vehnäm piällittsi vedeli 
Palazeksi paimenella. 

Riindähät leikkai, kuin algo lei- 
kata leibiia. 

Siid' on suuttii, siid" on siändii, 
325 Siid' on viikoksi vihastu; 
Yajutti vazikan siäret, 
Sotki soille sammalihe/^i" 
Ajog' on karhut kardanolie. 



705. Suurijärvi. 
Genetz II, n. 74. — ^7. 1872. 

On(l'feine Mehvo. 

Mi se savu soarella palavi. 
Tuli niemen tutkamessa? 
Pien' olis sovan savuksi, 
Suuri paimoseu paloksi. 

5 Osmori olutta keitti 
Pikkusella kattilalla, 
Peikalon mahuttavalla, 
Sormen peän sovittavalla 
Kolmesta osran jiivästä. 

10 Tiiöndi kutut kuusienne, 
Airuot kaheksienne:'+ 
„Kuttusem, kuuroseui. 



Kutu kurjat, kutu keiihät. 
Rammat rattahin ajele, 

15 Sogiet venehin soua, 
Rujot rein remmättele. 
Vai liht' elä kutu Lemmin - 

gäistä. 
Lemmingäin' on liedo poiga 
Heän on kaikitti toraza. 

20 Soan on piigoja pidäniit, 
Tuhannen elättä naista, 
Kiimmenisen morsianda 
Uhtenä kesäissä iiönä 
Vesin virroteldavikse." 

25 Lemmingäin' on liedo poiga 
Heän sen^^ virkki, noin pagasi : 
„0i sie emo kandajaisen, 
Tuos onni sodisobani, 
Kannas vaimovoattevuoni, 

30 Pid oloissa piettäväni, 
Häissä häilliteldäväni ; 
Lähen Päivö l'än pihoilla. 
Suuren joukon juomingihe, 
Pidoihe kututtomihe, 

3ö Häihe hailomattomihe.*' 

Emo se virkki, noin pagasi: 
,,Poiguvon' on lapsuvoni, 
Kolme on surmoa matalla." 
„Hoi sie emo kandajaisen', 

40 Sano sie surma eusimäine.-' 
„Poiguvoni nuorembaini, 
Mänet matkoja vähäsen, 
Kulet teidä pikkusenne, 
Tulon se tuline aida 

45 Moasta soateu taivahasen, 
Taivahasta moaha soaten, 
Titiliuskuiir on sivottu, 
Moan mavoilla vitassettu, 



"t seämeh. — '-t samalihe. 
705. '+ kaheksianne. — -t se nl 



16 



Kellovaaran runoalue. 



Jeäd' ou hännät liäiliimähe, 

50 Peäkerkät kihisomahki 
Siun poloseu peän varalla." 
..Hoi on emo kandajaisen', 
Ei se ole miehen surma, 
Eigä knoloma iirohon, 

55 Lemmingäisen liiatengi, 
Keinon keksin, tien osoan. 
Matkoan maida vähäsen, 
Kulen teidä pikkusengi: 
Madosen' on moan alane, 

60 Kulgija kulon alane, 
Pane peäs on mättähäse, 
Anna männä matkamiehen, 
Lemmingäisen liiatengi. 
Jo peäsen tulisen aijan; 

65 Oi s' on emo kandajaisen, 
Sano surma keskimmäine." 

,,Poiguvon'^i^ on nuorembaini, 
Mänet matkoja vähäsen, 
Kulet teidä pikkusenne, 

70 Tulou s' on tuline koski, 
Kosess' on tuline luodo, 
Luuoss' on*'' tuline koivu, 
Koivuss' ou tuline kokko. 
Kokko kiinsiä hivoobi, 

75 Hambahie se*+ kritkuttaugi 
Lemmingäisen peän varalla." 
„Ei ole surma miehen surma 
Eigä kuolema urohou, 
Lemmingäisen liiatengi: 

80 Laulan lautan lambahia, 
Kinkon kieravillasia, 
Suven Undaman susija, 
Kidahan kirokabeida: 
Kokkosen' on linduseni, 

85 Keännä peiis on päivän alla. 



Luonna silmäs luodehella, 
Anna männä matkamiehen, 
Lemmingäisen liiatengi; 
Jo piäzin kozen tulizen." — 

90 Heän se virkki, noin pagasi: 
„Hoi sie emo kandajaisen, 
Sano surma jälgimmäini."5t 

„Poiguvon' on nuorembaini, ^+ 
Peäset Päivölän pihoilla, 

95 Suuren joukon juomingihe, 
Pidoih on kututtomihe, 
Häihe hailomattomihe: 
Siel' on suvet suittipäissä, 
Karhut raudakahlehilla 

100 Veitikien veräjän iessä, 
Aivin aian keäudimissä, 
Lemmingäisen peän varalla." 
„Keinon keksin, tien osovan, 
Ei ole surma miehen surma 

103 Eigä kuoloma urohon, 
Lemmingäisen liiatengi. 
Piäzin Päivölän pihoilla, 
Suuren joukon juomingihe, 
Pidoih on kututtomihe, 

110 Häihe hailomattomihe." 
„Midä tulit Lemmingäine 
Pidoihe kututtomihe, 
Häihe hailomattomihe?" 
,,Koira kuttuhuu"'' tulougi, 

115 Htivä ilman Itikkeleksi,^^' 
Lemmingäine liiatengi." 
Osmori olutta kando, 
Toi se tuopilla olutta, 
Kando kaksivardisella, 

120 Luikutteli, läikiitteli, 

Voahi on alla, voahi peällä, 
Mavot rannoissa madasi. 



^t Poiguon'. — *t Sana puuttuu. — ''t jälgimmäine. 
— "t kuttsuhii. — *t lykkelekse. 



't nuorembaine. 



17. Lemminkäisen virsi. 705—706. 



17 



Keärniehet kesellä kähli. 
Lemming-äiu' on liedo poig-a 

125 Veäldi miekau viereldähe, 
Luun puromau puoleldahe, 
Tupesta se tuimau rauan: 
Ruhka moaha luodauehe, 
Ruoga suuhu siiödänehe, 

130 Tuopin tuoja turbehese, 
Kannun kandaja Manalla! 

Ozmori virkki, noin pagasi: 
„Lemming-äine liedo poig-a, 
Mitelgämäs miekkojana, 

135 Katelgamas kalvojana, 

Kumbasen miekkagi parembi, 

Kumbasen kalvo kaunehenibi." 

Lemmingäiu" on liedo poiga 

Heän sen virkki, noin pagasi: 

140 j.Lcäkkämäs ulos pihalla. 
Unet tuulet turnielenima, 
Pessiit penkit hierelemraä, 
Lattiet livottelemma, 
Pihair on veri parembi, 

U5 Kakaroiir on kauuehembi, • 
Tandereir on tehtozambi." 
Osmor' on iski Lemmiugäistä, 
Ei o'ottan orvaskettuo; 
Kuin se on iski Lemmingäine, 

150 Lask' kuin noatin uagrehelda, 
Eli kettinäii kevolda. 

Lemmingäiu' on liedo poiga 
Heäu se on virkki, noin pagasi: 
,,Hoi on emo kaudajaisen', 

155 Kunne lähen töidäni pagolio, 
Piilojani piilömähä?" 
„Mänes Tuonalan jovella." 
„Tiio veueh tiittö Tuonalane, 
Karpansurmanala-neidi." 

160 ,,Mibä sinn Manalla toije?" 



„Vesi miun Manalla toije." 
„Tunnen on valehtelijan. 
Keksin kielahin sanojan: 
Kuiu vez' ois Manalla tuona, 
165 Vezin vuattiez valuiski." 

„Tuo veneh tiittö Tuonalane, 
Karpansurmanala-neidi." 
j.Mibä siun Manalla toije?" 
„Tuli miun Manalla toije." 
1-0 „Jos tuli Manalla toiski, 
Tulin vuatties tuliski,^''" 
Tunnen on valehtelijan. 
Keksin kielahin sanojan." 
„Tuo veneh tiittö Tuonalane, 
175 Karpansurmanala-iieirri. " 

„Mibä siun Manalla toije?" 
,,Rauda miun Manalla toije." 



706. Suurijärvi. 
Genetz II, n. 77. — 'Vs 1872. 

Ondfeiiie Gostja. 

Savu soaressa palauvi, 
Tuli niemen tutkamessa, 
Pienehk' ois sovan savuksi, 
Suur' ois paimosen paloksi: 

5 Orboiie olutta keitti 
Ozran kolmesta jiivästä 
Pikkusella kattilalla. 
Sormen on sovittavalla, 
Peigalon mahuttavalla. 

10 TUöns' on kutut kuusianne, 
Jo käski kaheksianne: 
„Kuttuseni kuuluseni, 
Kutu rujot, kutu rammat. 
Kai kutu verisogiet. 



't Päällä: [tulijsse. 



18 



Kellovaaran runoalue. 



15 Rammat rattahiu ajakkah, 
Sogiet venehin soua; 
tjht' elä kutu Lemmingäistä." 

Lemmingäine liedo poiga 
Heän tuon sanoikse virkki: 

20 „Oiod moamo kandajani, 
Tuokkas on sodisobani, 
Pidoloissa piettävätte, 
Häissä häiliiteldävätte, 
Lähten Päivö fän pidoihi, 

25 Häihe kuttumattomihi, 
Piiriiihi sanattoinihi." 

Emo varsi vastoauvi: 
„Poiguom nuorembuoni, 
Lähtet Päivölän pidoihi, 

30 Häihe kuttumattomihi, 
Piiruihi sanattomihi, 
Kolme on surmoa matalla." 
„Oiod moamo kandajani, 
Sano surma ensimäini." 

35 „Poiguoni nuorembuoni. 
Kuin mänet vähäsen matkoa, 
Vielä tiedä pikkusenne, 
Sad' on seivästä mäjellä, 
tjks' on seiväs peättä jeäntit 

40 Siun polosen peän varalla." 
,,Oiod moamo kandajani. 
Ei 00 siinä miesten surma, 
Eigä kuoloma urosten: 
Otan kuljun kuollehelda, 

45 Pian mägärän männeheldä 
Sihi seibähän nenähä, 
Andau männä matkamiehen, 
Lemmingäisen liiatengi. 
Oiod moamo kandajani, 

50 Sano surma keskimäine." 
,,Poiguoni nuorembuoni, 
Kuin mänet vähäsen matkoa, 
Vielä tiedä pikkusenne, 
Tulou on jogi tuline. 



Jovess' on tuline koski, 
Kosess' on tuline luodo, 
Luovoss' on tuline koivu, 
Koivuss' on tuline kokko. 
Tulen suustaha sugiuve, 
Hetihtenet tulen sadauve. 
Kokko kiinsie hivouvi, 
Hambahie on kritkuttauvi 
Siun polosen peän varalla." 

,,Oiod moamo kandajani, 
Ei 00 siinä miesten surma, 
Eigä kuoloma urosten, 
Andau männä matkamiehen, 
Lemmingäisen liiatengi : 
Temmon tedriä mäjeldä, 
Koppaloja koivikoilda 
Kiinsih on kokon tulisen, 
Sillä peäsen päiväiiksen. 
Oiod moamo kandajani, 
Sano surma kolmas surma." 

„Poiguoni nuorembuoni, 
Mänet Päivölän kujoihi, 
Aida raudane rakennett', 
Teräksine seisoteldu 
Taivahasta moaha soahe, 
Moaemältä taivosehe, 
Titiliuskuiir on sivottu, 
Moan mavoiir on vitassettu, 
Jeäd' on hännäd häiliimähä, 
Peäkehät kehisömähä; 
Niiss' on Päivölän veräjiss', 
Niiss' on susit suittimissa. 
Karhut raudakahlehissa." 

„Oiod moamo kandajani. 
Ei ole surma miesten surma, 
Eigä kuoloma urosten, 
Andau männä matkamiehen, 
Lemmingäisen liiatengi: 
Laulan laukan lambahie, 
Kinkon kieravillasie 



17. Lemminkäisen rirsi. 706. 



19 



95 Suureh on susin kidaha, 
Sillä sen rovin vajeldau, 
Sillä peäsin päiväilksen." 

Peäsi Päivörän pidoihi,^" 
Häihe kuttumattomihi, 

100 Piiruihi sanattomihi; 

Seb'^^ on liedo Lemmingäine 
Job' on tungekse tnbaha 
Dman orren ottamatta, 
Kamoan korottamatta. 

105 Se on PäiYölän emändä 
Keikku keskilattiella, 
Liikku sillan liitoksessa: 
„0i sie liedo Lemmingäine, 
Midä si'e tulitte 

110 Häihe kuttumattomihi, 
Piiruihi sanattomihi ?•' 

..Koira kutuihu tulouve,^^ 
Hiiva ilman liikkelekse, 
Lemmingäine liiatengi." 

115 Se on Päivölän emändä 
Laulo orsilla oravan 
Karstie kavistamaha. 

Se on liedo Lemmingäine 
Laulo ne'än kuldarinnan 

120 Siiömähä sidä oravoa. 
Se oli Päivörän emändä 
Laulo lammin lattiella. 

Se oli liedo Lemmingäine 
Laulo härän lambisehe: 

125 Ei 00 härgä suuren suuri, 
Eigä härgä pienen pieni, 
Keskilehmien vasoja, 
Päivän lendi peäsklilindu 
Härän sarvien välitti, 

130 Kuun juoksi kevätorava 
Härän händäluuda mliöte. 
Se oli liedo Lemmingäine 



Heän tu'on sanoiksi virkki: 
„Sliöd' on sliömäd, juodu juo- 
mad, 

135 Pikarit pinoihe pandu, 
Tuopit tukkuhu rovittu. 
En mie täss' oo lembivieras, 
Kuin ei härgeä isetä. 
Tahi tuodane olutta." 

uo Se oli Päivörän emändä 
Keikku keskilattiella, 
Liikku*" sillan liitoksessa; 
Ei algat olut hapata, 
Eigä nossa nuoren juoma. 

145 Se oli Päivörän emändä 
Toi on tuopilla olutta, 
Kando kaksikorvasella. 
Vai mavot rannoilla madeli, 
Keärmehet käperdeleksi. 

150 Se oli liedo Lemmingäine 
Veäldi veiten viereldähä, 
Tupestah on tuiman rauan, 
Mavon moaha kirvotteli: 
..Toppa^moaha luodanehe, 

155 Kuoga suuhu siiödänehe, 
Tuopin tuoja Tuonelaha, 
Kannun kandaja Manalla." 

Se oli Päivölän isändä 
Tuost' on suuttu, tuost' on 
seändii, 

160 Tuost' on viikoksi vihastu: 
„0i sie liedo Lemmingäine, 
Kattelemma on kalbojana, 
Mittelemmä^ miekkoj ana. 
Kenen kalba kaunehembi, 

165 Kenen miekka mieluhumbi." 
Päivölän on r miekka mielu- 
humbi, 
Päivölän on kalba kaunehembi, 



706. ^t pidoihe. — '+ Se. — '+ tulou.vj: tuloue. — H Liikku on. 



20 



Kellovaaran runoalue. 



Lemmingäisen luissa liiöniih, 
Peäpaloiss' on lolikielTut. 

170 Se oli PäivöFän isäiidä 
Job' on iskie hebäsi; 
Se oli liedo Lemmingäine 
Heän tnon sanoikse virkki: 
„0i sie Päivörän isändä, 

175 Emma taho tässä tapella 
Kahen kattilan välissä. 
Kolmen koukun keändimessä, 
Läkkämäs ulos pihalla, 
Tass' on tuvat turmelemma, 

180 Pessiit penkit pettelemmä; 
Läkkämäs ulos pihalla, 
Pihair on veret paremmat, 
Kakaroiir on kaunehemmat." 
Lähettih ulos pihalla; 

185 Se oli Päivölän isändä 



Job' on iski kapsahutti, 
Ei on ottad olgaluida, 
Eigä vieniit peäpaloja. 
Se oli lieto Lemmingäine 

190 Heän tu'ou sanoikse virkki: 
„0i sie Päivölän isändä. 
Annas vuoro toisen miehen 
Iskie tahi hevätä!" 
Kuin on iski kapsahutti, 

195 Vei kuin noatin naurehelta, 
Ei^i" naurehen navasta. 

Siidä heän kuin palaudu kodih: 

„Oiod moamo kandajani, 
Seässä säkkihi evästä, 
Panes voida vakkasehe, 
200 Lähen piilojani piilömähä, 
Pahoja pagenomaha. 
Tapoin Päivölän isännän.". 



Yksityisiä, muissa yhteyksissä tavattavia säkeitä: 



1. Suurijärvi. 

Genetz II, n. 80, ss. 58—9. — »'/g 1872. 
Gostjane Iivana. 

Oi sie Päivölän emändä, 



Oi sie Päivölän isändä, 
60 Hiiini hengi, jäini hammas, 
Tule tänne tiedäjikse, 
Pahojen parandajikse ! 

[Ss. ovat Tulen synnyssä]. 



JYSKYJÄRVEN RUNOALUE. 



707. Jyskyjärvi. 

Lönnrot A E 9, n. 19. — 25/4 1835, 

Savu soaressa [palavi]. 
Tuli [niemen tutkamessaj. 



Pienik' on soan [savuksi]. 
Suuri [paimosen paloksi]. 
5 Tuo oli paulo Päiviläin. [?] 
Keitetään otrasta olutt[a], 
Säikkyväistä, [läikkyväistä]. 



'^t Eli. 



17. Lemminkäisen virsi. 707. 



21 



Työnti kutsut 3:alla; 
Kutsu rujot, — pens[okeat], 
10 Ei kutsut L[emmiukäi]stä. 

L[emminkäine]Q lieto [poika] 
Se on korval[ta koria], 
Kuuli Päiv[öläu pivonne], 
Sala joukon juom[inginne]. 
15 „0i enionfi kantajani], 
Tuo [tänne soti-sopani], 
Kanna [vaino-voattelieni], 
Piossa [pieltäväni]. 
Häissä [häilyteltäväni]." 
20 Emo kielti, [vaimo käski]: 
„Monta surmo[a matalla]." 

,,Sano surm[a] 1." 

,,Poiku[oni] ainoan[i], 
Menet matk[oa vähäsen], 
25 Käyt [tietä pikkaraisen], 
Kosess' on tuline k'"or'^[ko], 
Pään varalla L[emininkäi]sen." 

„0i emoni, [kantajani]. 
Ei se surraa miehen surma. 
30 Kyllä mieki [siitä pääsen]: 
Sorsana sukellammetse, 
Allina alennarametse." 

Maasta saati taivahase, 
Luotehesta koillisehen,^ 

35 *Koillisesta luotehesen.* 
Matoloilla vitsastettu, 
Pää kehä kehise[mähäD]. 
Siitä mieki sillä pääsen 
Tuosta paikasta pahasta: 

40 Kule kurjina kulohon, 
Vetele vesi hakohon. 
„Sano 3 kum[maj.'' 
Kävi teitä pikk[araisen]: 



Susi suitsi renk[ahissa], 
Ra'"kit"' [rautakahlehissa]. 
Kyllä miek[i] pahast[a pääsen] : 
Siinä lankin lampahia, 
Kesän takkuvillasia. 

Tuo oli Päi[völän] em[äntä] 
Niin se virkki, noin pakasi: 
„Kuin sie tulit kutsumatta."^ 

„Koira kutsuhun tulevi, 
Kutsumaton koriam[pi]. 
Tule riisu rinnukseni." 

Sepä Päiv[ölän] emä[ntä] 
Niin se v[irkki]. 
Juossen aittahan menevi,^ 
Keikutellen kellarihin,- 
Tuopi tuopilla olutta. 
Kanto 2 vartisella. 

„01un tuoppi Tuou[elahan]." 

Tuopa Päiv[ölän emäntä] 
*Tuosta suuttu, tuosta syänty,* 
Tuosta viikoksi vihastu, 
Laulo lam[min lattialla]. 

Tuo l[ieto] L[emminkäinen] 
Laulo härän kultasarven, 
Se joi lam[min] onneksehen. 

Tuo P[äivölän] e[mäntä] 
*Tuosta suuttu, [tuosta syän- 
ty]. 
Tuosta viikoksi v[ihastu],* 
Laulo valk[ian] jäniksen 
Orren päähän ist[umahau]. 

Lieto L[emminkäinen] 
Laulo rusk[ian] reposeu, 
Se söi jänön onneksehen. 
Tuosta suuttu, [tuosta syänty], 
Tuosta viikoksi [vihastu]. 
Tuo oli P[äivölän] e[mäntä] 



707. ' Päällä: luotehesen, josta otetta seuraavaan säkeeseen. 
alleviivattu. 



Säe 



22 



Jyskyjärven runoalue. 



80 Laulo Yalk[ian] oravan 
Orren päähän ist[umahan]. 

Tuo oli Ifieto Lemminkäinen] 
Laulo nään kultarinnan, 
Se söi oravan onnekseen. 

85 Tuosta suuttu, [tuosta syän- 

ty], 

Tuosta viiko[ksi vihastu]. 
„Muutelkaamme miek[kojam- 

me], 
Kumpasenm[iekka] mieluh[um- 

pi]." 
Tuo oli l[ieto] L[emminkäinen] 
90 Muuttelo m[iekkoansa]. 
Tuo o[li] P[äivulän] e[mäntä]. 



708. Jyskyjärvi. 

Genetz, kons. v., s. 55. - ^V, 1872. 

T'iitta Pankroni. 

Lemm[ingäine lieto poika], 
Keittäti ozr[aista olutta], 
Rukehist' on j[uotavata], 
Säikkyjäist' on [läikkyväistä], 
5 Kynnen on sei[sovaista]. 
..Kuttsuu rujo[t, kuttsuu ram- 
mat], 
K[uttsuu] verisokiet; 
Yht' elä [kuttsu Lemmingäistä], 
Se on korvalda [korie], 
10 Tah'onta[rkka kuulennalda]." 
„Kulen [Päivölän pitohin], 
Salajoukon [juomingihin]." 
,,Poikuoni [nuorempani], 
Kolme on surm[oa siun ma- 
talla]." 



15 „0i on moamo [kantajani]! 
Sano sieki enzi [surma]." 

Sorzana tsukeldeliem(m)a, 
[Allina] alendeliemma. 



709. Suopassalmi. 

(jenetz, kons. v., s. 55. — ^-1, 1872. 

Savu soaressa palapi, 
Tuli niemen tutkamessa; 
Suuri on sovan savuksi. 
Pieiii paimozen paloksi. 
Väinämöin' olutta keitti 
Pikkuzella kattilalla, 
Peikalon mahuttavalla, 
Yhestä ozran jyvästä, 
Kahesta kagran siamyksesta. 
Ei ottan olut hapata. 
Nuoren juomat nossaksenze. 

Susi juoksi suota ratio te, 
Karhu kangasta kapetti; 
Kazvo rautazet orahat 
Karhun kandapeän sijoilla, 
Jäniksenbä jälkilöillä: 
Siit' otti olot hapata. 
Nuoren juomat nossaksenze. 

,,Moamozeiii kandajaizen, 
Lämmitäs utune kyly 
Halolla havuttomalla, 
Puulla muurehöttomalla; 
Hau'o vasta villazeksi, 
Sivo^ vyöllä sulkkuzella." 

„Poikuohi, päivyöni. 
Jo lämmitin utusen k[ylyn] 
Halolla havutt[omalla], 
P[uulla] m[uurehettomalla]; 
Jo hauvoingi vastazenne, 



709. ' Siitvo: S. 



17. Lemminkäisen virsi. 709. 



23 



30 Sivoin^ Työllä s[ulkkuzella]." 
„Moam[ozeni] k[andajaizen], 
Tuospas paita palttinaine 
Peällä hiiveu^'* hiijettömän; 
Tuopas^ kamzalo kapune 

35 Peällä p[aian] p[alttinaize]n; 
Tuopas härmäkkä'^ hälyiie 
Peällä k[amzaloJn k[apuze]n; 
Tuopa kussakka kulune 
*P[eällä] h[ärniäkäu] h[äly- 
ze]u."* 

40 „Poikuoni. p[äivyöni], 
Elä lähe Päiväläu pitohki, 
Jumalaizen' juomingihki, 
Häihihi kutsuttomihki." 
Sinne kutsutali kurjat, kutsu- 
tah köyhät,^ 

45 Kammad rattsahin ajetah, 
Sokied venozin souvan; 
Yht' en kutsie L'eniing-äistä, 
Lemmingäin on lieto poika. 
Soan heän neijoisfa pitävi 

50 Yhtenä siigiiissä yönä. 
Kezäzessä liepiössä.^ 
„3 on surmoa siun matalla." 
„Sano surma l:ne, 
*Sano kuoloma urohon.-* 

55 ,.Mäned matkoa vähäzeu. 
Kuled teitä pikkuzenne, 
Tulon on'" tuline koski, 
Koseir on tuline koivuin 
*Koivuss' oh t[ulizejd oksat,* 

60 Oksair on t[uli]i'ie kokko; 



Kokko hammasta hivouve.i^ 
Yöd hän kyhzie kriitsuttauve 
Lemmingäistä Teukohoiuze."' 
,.Ei se ole miehen surma 

65 Eikö kuoloma urohon.'"' 

,,Mäned m[atkoa] Y[ähäzen], 
Ku[led] t[eitä] pikk[uzeuue]. 
Tulon Kuihkolan kujatte, 
Kovoa suzid suihketahe, 

70 K[oYoa] karhud karjutah." 
,,Panen suzin suittsiloihi. 
Karhun rautakahlehihki, 
Tavotau rautazen korennan 
Leukaluusta leukaluuhu, 

75 Hambahasta hambahahki; 
Siit' on siitä^^ peässynytki.^* 
Sano s[urma] 3 s[urma], 
S[ano] kuolom[a] ur[ohon]." 
,.M[äned] m[atkoa] v[ähäzen], 

80 K[uled] t[eitä] pfikkuzennej, 
Tulon rautaheki aita 
Taivahast' oli moaha soate, 
Moasta oli taivahahki, 
Tsitsiliuskuiir on sivottu, 

85 Keärmehillä keännätett}', 
Hännäd ou jeäty häilymähki, 
Peäkonnad kohizomahki." 
*„Moam[ozerii] k[andajaizeii],* 
Jo mahan mavon mahingi, 

90 Lemmon kielen liikutuksen: 
Mato musta m o an alan e, 
Kulkija kulon alaiie, 
Tunges turpaski kulohe, 



* Siivoin: Si[vo]in. — ^ Sana alleviivattu. — ■* Päällä: ^ hibien. — 
• Tuo zbjas: Tuopas. — * Selit.: Härmäkkä, pitkä kuin laatrokki, ennen piettih. 
— ' Päällä: Salajoukon. — * Ss. 44—51 lisätty loppuun, tähän osotettu kuu- 
lumaan. — » Selit.: niinkuin kiza, tanssi. — '" Päällä: [Tulojve. — " Päällä: 
korko — , koroir. — ^' hivove: hivo«ve. — " Sii|dä; Sii^ä. — '* Päällä: [peäs]- 
tlynytki.] 



24 



Jyskyjärven runoalue. 



Paina peä uyd mättähähki, 
95 Anna männä matkamiehen. 
Siit' on sillä peästuniUki,"!^ 



,,Tulit konna kuttsumatta, 
Konna koiran haukk[umatta]." 
Tuotih tuopilla olutta; 
100 Olut alla, mavot peällä. 
Mavot pohjahki puhaldi. 
Joi oluzeu onnekseuse, 
Ei lieän tuosta' Vtietänytki. 
,,Toi kaunis Kalevalaine! 
105 Mietelkäs myö miekk ojana, 
Kattelkas myö kauppojana, 
*Kumbazen on miekat mielu- 

hummad,* 
Kumbazen kaupat kauhiem- 

mad, 
Miun on miekka kai murennun, 
110 M[iun] o[u] m[iekka] kai lo- 
hennun. 
*,,Miun on miekka vallan ter- 

veh" 
Sanou kaunis Karovalaine.* 
..Läkkämäkö myö pihalla, 
Pihair on veret paremmat, 
115 Kakaroilla kauueh[emmat]." 
Toi kaunis Kalovalaiiie 
Räpähiitti lecäpähiitti. 
Eikö lihoa liikuttane. 
Eikö verta väpähyttan. 

Toiki Lemmin lieto poika 
Laski kuin noatin nagrehesta. 
Ei nagrehen navasta. 



120 



710. Paanajärvi. 
Berner n. 49. — ''/, 1872. 

Lokina Tanine. 

Savu soaressa palauve. 
Tuli niemen tutkamolla; 
Pien' on paimeuen'^ paloksi, 
Suur' -T on sovan savuksi: 
5 Soarivo^" olutta keitti 
Kuuven puutsin urtijalla. 

Työnsi*'^" kutsut kuusialla, 
Airukset yheksiällä, 
Kutsu kurjat, kutsu köyhät, 
10 Yht'^'^ ei kutsuit Lemmin- 
käistä; 
Sokiet venehin soutaa, 
Rammat ratsehin ajauve. 
Lemminkäin' on lieto poika, 
Lemminkäin' on mies torasa, 
15 Sat'"" on miehiä saanuuna^ 
Tuhannen urosta^^ tuhonne, 
Sat'"'^' on piikoja pitäune, 
Yheksän nuorta morsienta, 
Kymmenen elanto naista 
20 Yhtenä kesäissä yönä, 
Sykyisenä peättimenä. 
„Poikuvoni ainuvoni, 
Ainuvoni nuorempani,i^+ 
Elä lähe kutsuntapitoihe,ii''' 
25 Hyvän joukon juomenkihi,^-''' 
Monta surmoa matalla. "^^^ 
„Moammoseni kantajani, 
Sano sie surma ensimäini, 



^* peäs s iiniitki: peäsiiinutki. — " h, *tuosta* t. 

710. ^t paim|enen|: paimosen. — 't Suuri. — ^t Saarivo. — *t Työnsiko 

— *t Yhtä. — 't kutiu|. — H 100. — * Päällä: [saanunn]e, kon.:ssa: saanunne. 

— "^ uros. — '°t nuorempaani. — ''t kutunta-. — '-t juoru ''i''nk[ihi]. — "t surma 
matolla. 



17. Lemminkäiseu virsi. 710. 



25 



Mi on surma uimeltäsä?'''*^ 
30 Kun raänet matkuo^-^+ vähäisen, 
Käyt on tietä pikkaraisen. 
Tulove tiliini joki, 
.Tovess' on tulini luoto, 
LuuYOss' on tulini koivu, 
35 Koivuss'"'+ on tuliset oksat, 
Oksiss'i"+ on tulini kokko, 
Yöt kynttä kritskuttavi,^'^^" 
Päivät hammasta hivalti 
Lemminkäistä soahaksen- 



sa. 



-nn 



40 ..Ei ole suuri miehen surma 
Eikä kuolema urohon.^o-r 
Sano surma toini surma, 
jyii on surma nimeltäsä?"'^''^" 
,,Kun mänet matkua vähäisen, 

45 Käyt on tietä'^'^" pikkaraisen, 
Tuloo rautane^ *"!■ aita rakenettu 
Luotehesta^*^ koilisehe, 
Koilisesta luotehese,25t 
Moast' on soati^^-i- taivahahe, 

50 Taivahast' on moaha soati,^'"!" 
Keät on keätty keärmehillä,2-^+ 
Moan-''''' mavoilla vitsastettu, 
Tsitsiliuskoilla sielty;3ot 
On siihe"^ veräjä jeänyt."^''^+ 

55 „Ei ole suuri miehen surma 
Eikä kuoloma urohon." 
„Kun mänet matkoa vähäisen, 
Käyt on tietä pikkaraisen, 



Kuin tul(et?) Ulkkolan kujojen 
suuhu, 

60 Siin' on mavot kuihkajatte, 
Suu on suitsirenkahassa, '■^■i' 
Mato rautakahlehissa." 

,,Ei ole suuri miehen surma 
Eikä kuoloma urohon." 

65 Kokosi koivuja. 
Koivuja kovia puita, 
Kolmekymmentä rekiä; 
Paniipa nro palohe, 
Itse^-''^' astu uro tulehe, 

71 Palo päivän, palo kaksi; 

35i- päivä[nä] kolmantena 

Nousi itse uro tulesta: 
Ei ole partani palanne 
Eikä hivuksen kutsertu. 

-ö j.Emoui kantajani, 
Tuopa^sota^''" somate. 
Kanna vaine voattevuone, 
Lähen Paimolan pitoihe. 
Hyvän joukon juominkihi. 

80 Koira kutsuhu mänove,^"" 
Hyvä ilman lykkelöve. 
Tuopa sie soti somate, 
Kanna vaine voattevuoni,^*^ 
Lähen Paimolan p[itoihe], 

85 H[yvän] j[oukon] j[uominki- 
hi].-' 
*Rautarintai rakentsihe,^"^ 
Tinarintah tilkitsihe.**o+ 



'■■t Suurma nimeltänsä. — '"t menet matkua. — '"t Koivussa. — ^ 
"t Oksis-sa. — "t Säkeiden 37 — 8 järjestys numeroilla muutettu. — *'+ saa- 
haksen.sa. — -"t Tämän jälessä: M[aammoseni] k[antajani]. — -'+ Tätä ja 
seuraavata säettä vastaa: M[änet] m[atkua] v[ähäisenj, Kun raänet [mat- 
kua vähäisen]. — "t teitä. — "+ rautonen. — ^^t Luotehest. — "t luote- 
sehe. — -'t Maast on saati. — -"t m[aa]h[a]n saati. — ^"t kärmehillä. — 
"t Maan. — '"+ sieltu. — "t siihen. — '*+ jäänyt. — "■!■ -renkahissa. — 
'*+ Ite. — ^'+ Paalaa. — -^'t soti-, päällä: [sot]a. — "+ kutuhun menöve. — 
"+ vaattevuoni. — ^*r rakeni^t^iihe. — *"+ Tinarintai tilki''t''ihe. 



26 



Jyskyjärven runoalue. 



„Poikuvoni aiiiuvoni, 
Ainuvoni, nuorempani, 
90 Mont' on surmaa matalla."*^''' 
„Moammoseni kantajani, 
Mie tiijän^2t tulen vihat, 
Mie tiijän kokon laulunne(?), 
Mie tiijän mavon sanat, 
95 Kielen lemmen liikutelle: 
Kokkovuoni, lintuvuoni, 
Temmos teyriä** ahoilta. 
Koppeloita koivikoilta, 
Kyntes koivuhu kopissa,**+ 
100 Silmäs suitsihi supissa,*^''" 
Korvas luppihis lupissa,*^+ 
Annas mänuä^'"'' matkamiehen, 
Lemminkäisen liiotenki. 
Sillapa siitä peäsen, 
105 Siitä paikasta pahasta." 
Mani matkoa vähäisen, 
Käyt oli tietä*»-!" pikkaraisen, 
Eaut' oli aita rakettu 
Luotehesta koilisehe, 
110 Koilisesta luotesehe,^ä+ 

Moast' on soate^*''^ taivahahe. 
Tai vahasta raoaha s'"oa"'te; 
On siihe veräjä jeänyt. 
Ruskien oravan5'+ laulu, 
115 Sillapa sieltä peäsen. 
Siltä paikasta pahasta. 
Kun tuli Ulkkolan kujojen 
suuhu, 
Kuuss'^2t on mavot kuhkajoate. 
Suu on suitsi renkahissa, 



120 Mato^^T rautakahlehissa : 
„Must' on mato moanalaini, 
Kulkija^^i" kulon alaini. 
Kaiken heinän karvalline; 
Musta mato moaha mäneh,55+ 

125 Kulkija kulohe kuoleh. 
Anna männä matkamiehen, 
Lemminkäisen liiotenki. "^et 
Silläpä^'^' siitä peäsen. 
Siitä paikasta pahasta. 

130 Kun tuli Paimolan pitoihe. 
Hyvän joukon juominkihi, 
Seisahun orti orran alla, 
Kahen kattilan välillä, 
Katsellase kalpohaje,5^+ 

133 Viitilläse miekkojahe. 

„Tuokoa-'^^+ tuopilla olutta. 
Kanna kaksivartijalla." 

Tuotiin t[uopilla] o[lutta], 
Kanto k[aksivartijalla]: 

140 Voah' on alla, voahi peällä, 
Keseir on mavot kuihkaeli. 
Ruhko moaha, '^•^■'^ ruoka suuhu. 

Joukamoine eipä kestä, 
Sivaltoopa''i+ Lemminkäistä; 

145 Senpä ortehe osasi. 

L[emminkäi]nen eipä kestä, 
Sivaltoopa Joukamoista, 
Otti kuin navan nagrehelta, 
Niinkuin noatin nagrehesta. 

150 Tuopin**2t tuoja Tuonelahe, 
Kantaja Kalman lautoihe. 



■"+ surma s[iu]n m[atalla]. — «t tiiän. — «t teuriä. — "t koplissa. — 
*^+ suittihi supiissa. — "+ luppihiis lupiissa. — *'t mennä. — "t teitä. — 
"t on luotehehe. — ^"t M[aa]ste on saafe. — ^'t Ruskia orusen. — ^-t Kuss'. 

— ■"•!■ Mavot. — "t Kulkia. — ^^t maahan mäne. — »«t liiat[enki]. — "t Sillä. 

- "t kalpohro^je. — "t Tuoka. — «"t Ruhka maahan, päällä: [Ruhka]ko m. — 
*'t Sivaltaapa. — "^t Tuop!p|insa. 



17. Lemminkäisen virsi. 711. 



27 



KIDIASJÄBVEN RUNOALUE. 



711. Piismalaksi. 
Borenius m, n. 133. — -\'^ 1877. 

Jivanaini Iivana, Eahusia. Virret 
oppinut piennä miessä eräältä 
Jyskyj arven naiselta. 

Lemmingäizen virzi. 

Savu (se) paksusti palavat,^ 
Noki nouzi nuarazesta, 
Pieni on sovan savuksi, 
Suuri se on^ paimozen paloksi.^ 
Keitti* ozraista olutta, 
*Rukehista^ juomingie,* 
Säikkyväistä läikkyv[äistä], 
Mussan kynnen seizovaista, 
*Kuuven putsin uurdiella,* 
Tuossa PäivöFäm pivossa. 
Salajoukon juomingissa.^ 

Työndi'' kutsut kuuzienne.** 
j.Kuttsu rujot. k[uttsu] ram- 
mat, 
Kuttsu se verisokietti ; 
Rammat rattsuloin ajele,^ 
Verisokiet venehin souva,^" 
Vain elä kutsu L[emmin]gäistä. 
L[emmin]gäine on toraza poi- 
ka." 

Tuo^i se on poika'^ L[em- 
mingäi]ne 



20 Suorien^-* P[äivö]rän pitohi,^* 
Salaj[oukon] j[uominki]hi. 
,,0i^^ se^^ moamo kandajaiiie, 
Lämmitä kyly utune, 
*Lähten P[äivö]län p[ito]hi. 
25 Salaj[oukou juomiukihi.]''* 
„Tuos on paita palttinaine 
Pitoloissa^'-^* piettävätti, 
Häissä häily teldävätti; 
Tuos on kauhtana kapuna 
30 Peällä p[aija]n palttin[ai]zen, 
Kut on [pitoloissa pietty], 
Häis[sä häily teldy], 
Tuos on kussakka kulune 
P[eällä] k[auhtana]n k[apu- 
ze]n." 
3.i ,.Eläs lähe poikuoiie. 
Ei siima sinne kutsuttu." 
,.Oigos on m[oamo] kfauda- 
jairie], 
Korie on kutsuttu vieras. 
Kuttsumatoin'^ on koriembi; 
40 Koira se kuttsuhun tulouvi, 
Hyvä se ilman lykkeleksi." 

j.Eläs lähe p[oikuvoni,] 
Poikuvoni'on ainuvoiii, 
Kolm" on^o surmoa sium ma- 
talla." 
45 ,.0i sie m[oamo] k [and aj ai ii e], 



711. ' Päällä: [palajuvi. — ^ S. *se on*. — ' Säkeiden 3 ja 4 alkuperäinen 
järjestys ollut päinvastainen; on numeroilla muutettu. — ■* Keittäy i : Keitti. 

— * Eugehista: RuÄ.-ehista. — * Säkeiden 5-11 alkuperäinen järjestys ollut: 
10-11, 5-9: on numeroilla muutettu. — ' Työnd äy : Työndi. — • kuu- 
zie He : kuuzienne'. — ' ajeli : ajele. — '" soudi : souva. — " Tuo|go| : T. 

— '^ poiga: polta. — " Päällä: Lähtöu. — '* pitoijhi: p. — '* Oi go : O. -- 
" Päällä: (se] on. — " Pid oloissa: Pinoloissa. — '* Päällä: Kut om. — 
'* Kaunehumbi kuttsumatoin: K. - ^^ K. *on*. 



28 



Kiimasj arven runoalue. 



Sano sies[urma] enzimmäiue." 
,,Enzimmcäiiie on suuri surma, 
Kuin mänet matkoja väliäzen, 
Kulet teidä pikkaraizen, 

50 Niin^i tulou tuliiie koski, 
Kosess' on t[uline] luoto, 
Luuoss' [on tuline] koivu, 
[Koivuss' on tuline] kokko. 
Yöt se hammasta hivouvi, 

55 Päivät kynttä kritskuttauvi 
Lemminkäisen peäu varalla." 
„Oiko22 se m[oamo] k[anda- 
jaine], 
Ei se ole miehen s[urraa]. 
Ei-'-' se kuoloma urohon, 

60 L[emmingäi]zen liiat[enki], 
Siidä^* sorzana tsukellun, 
[Siidä] allina alennun, 
Siidä (se) mie on^s sillä peäsen. 
Oi on2'5 m[oamo] k[andajaine|, 

65 Sano sie s[urma] 2:iie s[urma]." 
,,2:ue on s[urma] s[uuri] s[ur- 
ma, 
Kuin m[änet matkoja vähäzen], 
Käyt on [teitä pikkaraizen], 
Aida se on rautatie rakennet- 
tu27 

70 Moasta soate taivozeKe, 
*Taivosesta moahi soate,* 
Teräksizet seipähätti,^» 
Raudazet on^» aijaksetti, 
Tsitsiliuskuilla^o sivottu, 

75 Moam mavoilla vitsassettu, 



Keärmehillä keännätetty 
Lemm[ingäizen] peän [varal- 
la]." 
„0i se om m[oamo] k[anda- 
jaine], 
Ei se^^ ole miehen s[urma], 
80 Eik'^2 ole kuoloma urohon, 
L[emmin]o-[äi]seu liiatengi : 
Kulkija kulon^-' alane. 
Lähi mättähäm mänijä. 
Siidä se mie sillä'^* p[eäsen] 
85 Oiko^^ s[e] o[n] m[oamo] k[an- 
dajaine], 
Sanos s[urma] 3 s[urma]." 
„3:s s[urma] on s[uuri] s[ur- 
ma]. 
Kuin m[änet matkoja vähäzen], 
Käyt on [teitä pikkaraizen], 
90 Peäseet P[äivö]rän kujohi,-'^ 
P[äivö]Tän kujojen suuhu,''*^ 
Siin' on konnan koirat kiiiii, 
Metsän karhut kahlehissa, 
L[emmingäi]zen p[eä]n v[aral- 
la]." 
95 „Oig[o] se on m[oamo] k[an- 
dajaine], 
Ei se ole [miehen surma], 
Eik' ole [kuoloma urohon], 
L[emmingäi]zen l[iiatengi]; 
Siidä^" mie laukinlambahieni,^^ 
100 Kierrän kimppukarvojahi, 
Siidä se mie on s[illä] p[eäsen]." 
Peäzi P[äivö]l'än pihoilla. 



2' jSiidä *Niin*. — " Oi|go: Oiko. — " Eigo': E, — " Päällä: [Siidä] 
(mie). — ^® Siidä mie: S*(se)* m.*on*. — -" Oigo se : 0.*on*. — " rakettu: 
rakennettu. — '^^ seipähyö|t: seipähätii. — " r.*on*. — ■'"' Tsitsiliusk:o|illa: 
Tsitsiliuskwilla. — ^' jtämä;: *se*. — ^- Ei|gö,: EiA:*oZe*. — ^^ Kulkija lon| 
kulon: K. k. — ^' m. *on* si|id ä: m. o. sillä. — '* kujo;ihi: k. — ^''suih:e|: 
smthM. — " Päällä: [Sii]n[ä]. — ^* lambahini: lambahieni. 



17. Lemminkäisen virsi. 711. 



29 



Tuo^^ se on P[äivö]rän em[än- 
dä] 
Sanoin v[irkko], n[oin] pakazi: 
105 „Tulit konna kuttsumatta, 
Konna sie koiran haukumatta." 
,,Oiko*<' P[äivöJ]'än em[ändä]. 
Korie [on kuttsuttu vieras], 
[Koriembi] knttsmn[atoin], 
no Koira [kuttsnlnin mäuöyi], 
Hyvä [ilman Ijkkeleksi]. 
Oiko sie*^ P[äivö]t'än eraändä, 
Öoaugo se ruog-ua rahalla?" 
Soau se r[uog'ua] r[ahalla], 
115 Astu on aittaha niänöuvi, 
Kellarista keikutellen, 
Kando se*^ kipon olutta, 
Kandau kaksivardizella, 
Kiho on alla, voahi*' peällä, 
120 Kesess' on puna vetyne. 

Tuo se on poika*^ L[emmin- 
gäinje 
Veti se veitsen huotrastahi, 
Tupestah on tuiman rauvan, 
Itse tuon sanoiksi virkki, 
125 *Sanoin [virkki, noin pakazi] :* 
„01ut suuhu, ruhka moaha, 
Oluu*-^ tuoja Tuonen tiellä, 
Kannun kandaja Manalla." 
Tuo seonP[äivöjränemändä, 
130 Tuosta (se) suuttu, tuosta seän- 

Tuosta viikoksi vihastu, 
Laulo se harmuan oravan, 
Oravaisen ortuvolla 
Karstie karistani ahi, 



135 Pilppoja pirottamalii. 

Tuo se o[n] p[oika] L[em- 
miugäine] 
Laulo (se) neän on kuldarinnan. 
Söi se harmuvan o[rava]n, 
Or[avai]sen ortuvolda. 
140 Tuo se on P[äivörän] e[mändä] 
Tuosta suuttu, [tuosta seändy], 
Tuosta v[iikoksi] v[ihastu], 
Laulo se lammin lattiella. 
Tuo se p[oika] L[emniingäine] 
U5 Laulo se härän kuldasarven, 
Joi tuo lammin lattielda. 
Tuoseo[n]P[äivö]räne[mäudä] 
Tuos[ta] suuttu, t[uosta] se[än- 

dy], 
Tuosta se [viikoksi vihastu]. 
150 „Läkkämä myö pihalla, 
Pihair on veret paremmat, 
Kakaroiir on kaunehemmat. 
Mittelemmä*^ miekkojana, 
Kattselemma kalbojana,^' 
155 Kumbazen*^ (on) miekka mie- 
luhumbi, 
[Kumbazen]*'' rauta rakka- 
hambi." 
Tuon on-" P[äivö]län emän- 
näu'^^ 
Se^2 on korttelie korgiembi, 
Tuon on pojan L[emmingäi]- 
zen, 
160 Sen on luissa lohkielFuu, 
Peäkaluissa katkieirun. 
Tuogo se on P[äivö]l'äu 
em[ändä] 



'» Tuolgo : T. — *" Oi g o \se\: Oiko. — " Oi|g o se: Oiko sie. — 
" K.*se*. — " V ■'a'' ah ti: voahi. — ** poijga: poiÄ;a. — " Olu ou: O. — " Mit- 
telämmä: Mittelemmä. — " kal|p ojana: kal&ojana. — " Päällä: Kenen. — 
" Päällä: Ken[en]. — •" |se|: *on*, — "' emänd ä: emännän. — *' SciH : S. 



30 



Kiimasj arven runoalue. 



Ottau se poikqa^^ Lemmin- 
käistä, 
Eibä se tuot o''n'^ miekat'* ottan. 
165 Sittä se on^^ p[oika] Lemmin- 
gäine 
Otti se kuin miatin nagrehelda. 



712. Pääkönniemi. 

Genetz II, n. 64. — 'Vs 1872. 

Fekli Jouhkiman poika. 

Savu soarella palaubi, 
Tuli niemen tutkamessa,'"'" 
Suurehk' on sodituleksi, 
Pienehk' on paimoin savuikse. 
5 Tuob' oli lieton Lemmingäine 
Se on tarkkani nävöldä, 
Korvaldanse kuulovaine. 
Osmotar olutta keittäii 
Salajoukon juomingikse, 

10 Ei ottat olut juossaksense, 
Peäkalja kihitäksense. 
Hieroba kahta käramendänse, 
Kuttuba^''' korvesta oravan: 
„Tuo sie käbii tullessasi, 

15 Töine siiö sie tuuessasi." 
Ottiba olut juossaksense, 
Peä kalja kihitäksense. 

„Kutuba rujot, kutu rammat, 
Kutuo verisogiat, 

20 Rujot reillä remmattele, 
Eammat rattuin ajele, 
Sogiat venosin soua.^+ 
tjht' ei kutu Lemmingäistä, 



Lemmingäist' on liiatengi, 

25 Se on joukoissa riidasa." 
Tuob' oli liedo Lemmingäine 
Tuost' on suuttu, tuosta seändii, 
Tuost' on viikoksi vihastu: 
„0i on moamo kandajaini, 

30 Tuo si'e sodisobani, 
Kannas vaimuvoattevuoni, 
Pidoloiss' on piettäväni, 
Häissägös on häiliittävät." 
Emo kieldi, kovin ebäi: 

.35 „Elä lähe Päivölän pidoihe, 
Kolm' on surmoa matalla 
Lemmingäisen peän varoilla." 
„0i on moamo kandajaini, 
Sano surma ensimäine." 

40 „0i poiguoni nuoremboiseh, 
Matkoat matkoja vähäsen, 
Pitkin teidä pikkusengi, 
Tulou'o tuline koski, 
Kosess' on tuline korgo, 

45 Koross' on tuline koivu, 
Koivuss' on tuliset oksat, 
Oksiss' on tuline kokko, 
Se on Lemmingäisen peän va- 
roilla." 
„0i on moamo kandajaini, 

50 Ei ole siinä miesten surma, 
Eigä kuolema urohon: 
Otan korvesta koppalan. 
Sen mie kidah kiiskualen, 
Tuollaha mie tuosta peäsen. 

55 Oi on moamo kandajaini. 
Sano surma töine surma." 
„Oion poiguoni nuoremboisen, 
Matkoat matkoja vähäsen, 



" Ottau se: O. s. *poikoa*. — ** Eibä [sitä| miek!ka[: E. se *tuot 
o''n''* miekat. — " Päällä: Tuo se on. 

712. ^t tutkamissa. — *t Kuttsuba. — '+ souva. 



17. Lemminkäisen virsi. 712. 



31 



Pitkiu teidä pikkusengi, 

60 Tulou'o tuline hauda, 
Haiivass' on tuliset mavot 
Lemming-äisen peän varoilla." 
„0i on nioamo kandajaiui, 
Ei ole siinä miesten surma, 

65 Eigä kuoloma urohon: 
Sivuitti mie siirdelieten, 
Tuollän mie tuosta peäsen. 
Oi on moamo kandajaini, 
Sano sie kuin kolmas surraa."' 

70 „Oionpoiguoninuoremboisen, 
Matkoat matkoja vähäsen, 
Pitkin teidä pikkusengi, 
Mänet KuittoTan kujongi suu- 

hu, 
Siin' on sujet suittiloissa, 

75 Karhut raudakahlehissa." 
„0i on moamo kandajaini, 
Ei ole siinä miesten surma, 
Eigä kuoloma urohon: 
Otan korvesta hevosen peängi, 

80 Sen mie kidah kiiskualen, 
TuoUahä mie tuosta peäsen. 
Oi on moamo kandajaini, 
Tuo si'e sodasobani. 
Kanna vaimuvoattevuoni, 

85 Pidoloiss' on piettävätti, 
Häissä-gos on häiliivätti, 
Tuo si'e purogi keihhä, 
Elä tuo kovini suurda, 
Elägö kovini piendä, 

90 Tuo sie keihhä keskosi'e: 
Maholehmä putessa magoais, 
Kasi nauguis naulan tietti." 

Viititeks' on voatiteksi, 
Hiippasi orolla selgäh, 

95 Tasalaukan laudasilla. 



Ajua taputteloobi. 
Mänibä PäivöTän pihahe, 
Ite tuo sanoikse virkki: 
,, Job' on teäldä siiömät siiödti, 

100 Siiömät siiödii, juomat juodu, 
Pikarit pinoihi pandu.'- 

Tuob' oli Päivörän emändä 
Ite tuo sanoikse virkki: 
„Migä sie miehiegi lienet, 

105 Kuga urohie lienet, 

Kuin ei silm' ole siiöjät siiödii, 
Villahännät ^irkke'eldii?" 

Tuob' oli liedo Lemmingäine 
Ite tuo sanoikse virkki: 

110 ,,Ei mi'es mahitta matkoa, 
Mahissanse, mallissanse, 
Tiijoissanse, tievoissanse;*^ 
Ei teälä hiiveägi liene, 
Jos ei tuodane tuopilla olutta, 

115 Kannettane kaksi korvasella." 
Toib' on Päivölän emändä 
Juosten aittahan mänöiibi, 
Tuob' on tuopilla olutta; 
Keärmehet pohjilla keätärde- 
löii, 

120 Mavot laijoilla matkoallah.5+ 
Tuob' on lieton Lemmingäine 
Taboau tuo hän taskuhusseh, 
Löiidäli ongi'e murusen, 
Mavot pohjista llikkiiäii, 

125 Mavot laijoilda keätlirdäiibi, 
Ite tuo sanoikse virkki: 
„E,ikka moaha luodanehe. 
Kalvo moaha koattanehe, 
Ruoga suuhu siiödänehe, 

130 Kannun kandaja Manalla, 
Tuopin tuoja turbehehe." 
Tuob' on Päivöriln emändä 



*t Päällä: [tielj[oissanse]. — *+ matkuallah. 



32 



Kiimasjärven runoalue. 



Tuost' OD suuttn, tuost' on 

seändii, 
Tuosta viikoksi vihastu, 

135 Noiduba jäuikseii lattiella 
Lemminkäisen peän varoilla. 
Tuob' oli liedo Lemmingäine 
Noiduba revon lattiella 
Jäniksen peän varoilla. 

uo Tuob' oli Päivölän emändä 
Noiduba lammin lattiella 
Lemminkäisen peän varoilla. 
Tuob' oli liedo Lemmingäine 
Noiduba härän lattiella: 

145 Päivän lendi peäskölindu, 
Eig' on peähä peästiiniitki 
Kahen sarveen välie; 
Kuun juoksi kesäorava 
Härän händäluida muöten, 

150 Eigä peähä peästiiniitki; 
Lambie hän juomahagi. 

Tuob' oli Päivö Tän isändä 
Tuost' on suuttu, tuosta seändii, 
Tuostaba viikokse vihastu: 

155 ,,0i on liedo Lemmingäine, 
Euvekkama miekkojana kuot- 

telomah, 
Kumman miekka mielusambi, 
Kumman kalvo kauneherabi." 
Tuob' oli liedo Lemmingäine 

160 Ite tuo sanoikse virkki: 
„Ei ole miun miekasta midänä, 
Kaikk' on luissa lohkielluna, 
Peäkaluiss' on kaluolluna."<^+ 
Ite tuo sanoikse virkki: 

165 „Läkkämäkkä'äs pihalla, 
Pihair on veret kaunehemmat 
Kagaroiir on koaduossa." 



Tuob' on lieton*^+ Lemmingäine 
Ite tuo sanoikse virkki: 
170 ,,Opikos niit miekkoasi." 
Toib' on Päivölän isändä 
Job' on löibä Lemmingäistä: 
Eib' on Lemmingäiu on midä 

tiedät, 
Tuob' on lieton^+ Lemmingäine 
175 Löibä Päivölän isändeä. 
Laski kuin nagrehelda noatiu: 
Poiski täss' on peä pädösen 

pojan, 
KulTu kuldasen omenan! 
Hiippasi hiivan selällä, 
ISO Tasalaukan laudasilla, 
Ajua karattelougi. 
„0i on moamo kandajaini, 
Kunne soan pahojani pageno- 

mah, 
Piilojani piilömähe? 
185 Otin peän pädösen pojalda, 
KulTun kuldaseld' omenalda." 
„0i on poiguoni nuoremboi- 
seii, 
Mäne sie ahoh kadajaksi." 
,,0i on moamo kandajaini, 
190 Lembo tuonue tuuvann' män- 
gäh'! 
Hiilgiipuiksi hakatahe, 
Halmehikse ajetahe, 
Tuonne tuo miun peä manisi. 
Oi on moamo kandajaini, 
195 Kunne soan piilojani piilömä- 
he,«+ 
Pahoj' on pagenomahe?"^''' 
„Mänes hauvikse merehe." 
,,0i on moamo kandajaini, 



°+ Sanan alla viiva. — ''t oli l[iedo]. — *t piilomalle. — ^+ Tämän jä- 
lessä: Oi on p[oiguoni] n[uoremboisen]. 



17. Lemminkäisen virsi. 712 



33 



Lembo tuonne tuuvann' män- 
gäh! 

200 Musta mies muhun nägöne 
Seb' on verkkuo kudoupi, 
Seb' on hauYiuj>i saisi, 
Sinne miungi peä manisi. 
Oi on moarao kandajaini, 

205 Kunne soan piilojani piilömähe, 
Pahoj' on pagenomahe?" 
„0i on poiguoninuoremboisen, 
Mäne selvällä meren selällä, 
Puuttomalla luodosella; 

210 Siel' on ennen isäs piili, 
Siel' on varavanhembasi." 
,,Tuuvann" tuonne mie läliengi." 

Liikkasi venon vesillä, 
Sadalaijan lainehilla, 

215 Istudu vaskisen melan varahe, 
Kuldaseu kokan nojalla, 
Pani voattiet varbojen varahe, 
Purjehen puun nenihi; 
Ajua karatteloupi, 

220 Mäui soaren valgamoihi. 

Tuob' oli lieton'*'^ Lemmin- 
gäine 
Ite tuo sanoikse virkki: 
„Ongo soarella sijoa, 
Vanhan toaton valgamoihi?" 

225 Soaren neijot vassatahe: 
„Onba soarella sijoa. 
Vanhan toaton valgamoihi." 

Vedi venosen vesilda, 
Sadalaijan^ 1+ lainehilda, 

230 Otti purjehet puun nenistä, 
Voattiet varbojen varasta. 
Magasi heän kolme ilödä, 
Läksi soaren maida kävelö- 
mäh: 



Joga mies miekkoa hivougi 

235 Lemmingäisen peän varoilla. 
Lemmiugäin' on liedo poiga 
Tuost' on suuttu, tuosta seändii, 
Tuostaba viikokse \ihastu, 
Liikkäib' on venon vesillä, 

2io Sadalaijan lainehilla. 

Nosti purjehet puun nenihe, 
Voattiet varbojen varahe, 
Istudu kokan kuldasen nojalla. 
Melan vaskisen varahe. 

245 Ajua karatteloubi 
Selvällä meren selällä. 
Soaren neijot itetähe: 
„Emmä itkis puupurjehta, 
Emmägö voatteida varbojen 
varasta, 

250 Itkemmä purjehen alaista, 
Melan vaskisen varassa." 

Ajan Polijon pitkih laksih. 
Palkkaudui hän paimenikse. 
Isänd' on hiivätabane, 

255 Emänd' on pahatabane: 
Tegibä leivä'än kivestä. 

Ottiba veiten huotrastahe, 
Tuiman rauvau tupestansa, 
Veäldibä veitellägi leibeä, 

260 Kilpestiii rauda kivestä. 

Tuob' on Uedo Lemmingäine 
Tuost' on suuttu, tuosta seändii, 
Tuost' on viikokse vihastu, 
Kuttu karhut karjahasseh, 
265 Sotki lehmät suoho sarvist', 
Ajoba karhut kardanohe. 
Emändä ensin tiiloupi, 
Karjoa vastah ottamaha; 
Soahah karhut kädehesseh, 
270 Pannah kaikki kappalehiksc. 



>«t Ifieto). — "t Sadalaian. 



34 



Kiimasjärven runoalue. 



Tuob' oli liedo Lemmingäine 
Lähtöii poiges pahojanse pa- 

genomah, 
Piilojansa piilömänse. 
Mänöii matkoja vähäseu, 

275 Pitkin teidä pikkusengi, 
Leikkoau tammisen puuugi, 
Savu tammesta pageni, 
Tuli tuopsi tuumistagi. 
Ite tuo sanoikse virkki: 

280 „Kum miun uhussi^^t kuuluu, 
Kaskipuikse koadukkohe, 
Halmepuiksi hakakkohe." 



713. Kiimasjärvi. 
Europaeus K, n. 33. — 1845. 

Savu s[aarella palavi], 
Tuli [niemen tuttamessa], 
Savu kaiskun kainaloss[a]; 
Pienehkö s[oau] savuk[si], 

5 Suu[ri] pai[mosen] pal[oksi]. 
Kesä v[että keitettihin], 
Kuu [kiviä kuumattihin]. 
Saarelain' ol[utta] laati, 
Kapo kalj[oa] rakenti; 

10 Ei ota olo liap[ata], 
Kalj[a] kult[aine] kovata. 
Tuopa Ahti S[aarelainen] 
Laulohen oravan suusta, 
Laulo kärpän kämmenill[ä]: 

15 „Kuule neuvon neiyttäni, 
Oravai[stani] opast[an]. 
Lennä taivosen tasaitse, 
L[ennä] pilvi[en] pih[oitse], 
L[ennäJ tähti[en] tas[aitse]. 



20 Sieir on 3 korp[i]kuus[ta], 

2 vaipalla katet[tu], 

3 on ilman katt[amatta]. 
Tuo sie kuuses[ta] käp[yjä], 
Pet[äjästä] hel[pehiä], 

25 Kan[na] kav[on] kät[ehen]." 
Kap[o] kant[o] kalj[ahansa], 
Osm[otar] olueh[eusa]. 
Sai ol[ut] hapan[neheksi] 
Mesi miehin pättäväksi. 

30 ,,Kutsu kurj[atj, ker^ö''[ä] 
köy[hät], 
Sok[iat venehin souva], 
Ram[mat ratsahin ajele], 
Ruj[ot] rein reutuoil[e]. 



Se on kalkitse torasa, 
35 I'än kaiken tappelia." 

Jo tuloo pihalt[a] perttih, 
Se kuuli 'j'^umun kylältä, 
Järyn järvien takaata. 
„Emo nainen kan[tajani], 
40 Tuo [tänne sotisopani], 
Kan[na vainovoatteheni], 
Pitolo[issa] piettä[väni], 
Häis[sä] häily t[eltäväni]." 
L[ähti] Päi[völän pitohon], 
45 Hy[vän] jou[kon] juo[minki- 
hin]. 
E[mo] kie[lti poluttansa], 
N[ainen] mi[estänsä] epä[si]: 
„Elä kutsutt[a] pitoh[in], 
Airuliitt[a] juo[minkihin], 
50 Siel[lä] siima sur[matahan j : 
3 sur[moa] k[ovoa], 
3 kosk[ea] jalo[a], 
3 vuor[ta] kork[ieta]." 



'H = huhus. 



17. Lemminkäisen virsi. 713. 



35 



L[emmiukäitien lieto poika] 

55 Kokoi kokoh puut 
30 rek[iä], 
Märät män[nyt], kuivat kuu- 

s[et], 
Haapoja hyvähaluja, 
Pihlaj[ia] piukov[ia], 

60 Iz[e] tunkiksen tuleh; 
Oli yön, oli toi[sen], 
Jopa tung'ek[seu] tul[esta], 
Ei ole palan par[takana] 
Eikä kudrit korventun. 

65 „Emo nain[en] k[antajani], 
Tuo [sie sotisopani], 
Kan[na vainovaatteheni], 
P[itoIoissa piettäväni], 
H[äissä häilyteltäväni] ; 

70 Lähinpä nyt, en totell[e]. 
Emo n[aineu] k[antajani], 
Sa[no] sur[ma] l:nen." 

„Poi[kuoni] nuo[rempani], 
Men[et matkoa vähäisen], 

75 Käyt [teitä pikkaraisen], 
Tulevi tul[inen] kos[ki], 
K[osessa] tu[linen] lu[oto], 
Luo[ossa] t[iilinen] koi[vu], 
K[oivussa] t[uliset] ox[at], 

80 Ox[illa] tu[linen] kok[ko], 
Se on s[yönyt] 100 m[iestä], 
Tuh[onnut] 1000 [urosta], 
L[emminkäi]sen pään v[aral- 
lej." 
,,Eip' 00 siinä iniest[en] sur- 
[ina], 

85 E[ikä] kuol[oma] ur[ostcn]. 
E[mo] nai[nen] kan[tajani], 
Sa[no] su[rma]' kesk[immäi- 
nen]." 
„Poi[kueni, nuorempani], 
Men[et matkoa vähäisen], 



90 K[ulet teitä pikkaraisen]: 
Mato on poik[ki] tiest[ä], 
Pitelämp' on pert[in] hirt[tä], 
Paks[ump'] p[ertin] pat[sasta], 
S[e on syönyt] 100 m[iestä], 

95 T[uhonnut] 1000 u[rosta]." 
„Eip' [ole siinä miesten surma], 
Eik[ä kuoloma urosten]. 
Em[o nainen kantajani], 
S[ano] s[urma] jälk[immäi- 
nen]." 

100 „Poi[kuoni nuorempani], 
M[enet matkoa vähäisen], 
K[ulet teitä pikkaraisen]: 
Vyötölän kujojen suus[saj 
Suet on suitsiren[kahissa], 

105 Kar[hut rautakahlehissa] 
Lem[minkäisen] pään v[aral- 

la], 
Ne on [syönyt] 100 m[iestä], 
T[uhonnut] 1000 u[rosta]." 
„Eip' [ole siinä miesten surma], 

110 Eik[ä kuoloma urosten], 
Em[o nainen kantajani], 
Läh[inpä nyt], en totell[e]." 

Astu aik[oa vähäisen]. 
Kävi [tietä pikkaraisen], 

115 Tulipa t[ulinen] jo[ki], 
Niin on k[uin] em[o] s[ano], 
Oma v[anhempi] vakitti. 
Tetren suustah laulo, 
Kirjakynkäu kielestä, 

120 Sen sytäi kokoll[a] suuh[un]. 
„Anna mennä mat[kamiehen], 
L[emminkäisen] hiajtenki]!" 
Pääsi eelleh astum[ahan]. 
As[tu aikoa vähäisen], 

125 Kävi [tietä pikkaraisen], 
Mat[o on poikki tiestä], 
Pi[telärap' on pertin hirttä]. 



36 



Kiimasjärven runoalue. 



Pa[ksumpi pertin patsasta]. 
,,0i, mato, ju[malan luoma], 

130 Sie kuvote kursikkoh, 
]\iäne marjamätt[ähähä], 
Aunfa mennä matkamiehen], 
L[emminkäisen liiatenki]." 
Mani V[yötölä]n [kujille]. 

135 Vyötölän kujojen suussa 
Suet [on suitsirenkahissa], 
K[arhut rautakahlehissa]. 
Laulo karj[an] lampa[hia], 
Karitsoj[a] k[arjau] suur[en], 

uo Ne sytäi susil[la] suuh[uu]; 
Iz[e] eelleh ast[umahan]. 
JVIeni V[yötölän] pihoil[le]. 
Tuo on Ahti S[aarelainen] 
Tuopa tuo pihoil[la] pääty. 

145 „L[emminkäinen] l[ieto] p[oi- 
ka], 
Tuo kaun[is] Kal[evan] p[oika], 
Miks' tulit kutsutt[a] pit[o- 

hin], 
Air[uhitta] juo[minkihin]?" 
„Koir[a kutsuhu tulo vi], 

150 Hy[vä ilman lykkeleksi], 
Koria kutsuttu [vieras], 
Koriam[pi kutsumaton]." 

Tuop[a] Ah[ti] S[aarelainen] 
Toi [on] olut[ta] tuop[illa], 

155 K[anto] 2 var[tisella]. 

L[emminkäinen] l[ieto] p[oika] 
Kats[elekse, kääntelekse] : 
Mat[o] malj[assa] v[enyy], 
Tou[kka] tuop[in] pohjas[essa]. 

160 Otti ongen oskustah, 
Väkirauan väskystäh. 
„Ruh[ka moahan luotanehe]. 
Ruoka suuh[un syötänehe]." 
Joi olu[en] on[neksehe], 

165 jyieen must[an] mie[liksehe]. 



Tu[opa] Ah[ti] S[aarelainen] 
L[aulo] v[alkian] jäuiks[en]. 
Päälle l[ieto] L[emminkäi]sen 
Nokia sortam[ahan], 

170 Karstoja karist[amahan]. 
L[emminkäinen] l[ieto] p[oika] 
L[aulo] rus[kian] rep[osen], 
Tuo[ta jänistä tappamahan]. 
T[uopa] Aht[i] S[aarelainen] 

175 L[aulo] hän oravan suosta, 
Päälle l[ieto] L[emminkäisen], 
N[okia sortamahan], 
K[arstoja karistamahan]. 
T[uopa] l[ieto] L[emminkäinen] 

180 L[aulo] nään kul[tarinnan]. 

Ahto S[aarelainen] = P[äivö]län 
isäntä. 



714. Kiimasjärvi. 

Europaeus K, n. 47. — 1845. 

Savu saarel[la palavi], 
Tuli nie[men tutkamessa]; 
Pienehk[ö] so[an savuksi], 
Suu[ri paimoseu paloksi]. 

5 Kesä vet[tä keitettihin], 
Kuu ki[viä kuumattihin], 
Vuos[i] pan[tihin] ol[oista]. 

Osmotar oluen seppä, 
Kalevatar kalja vaimo 

10 Löipä 2 käm[mentänsä]. 
Hiero vi raolem[piansa]. 
Hiero kärp[än] käm[menistä], 
Sai on ruskian orav[an]. 
„Oravoinen, lintusen[i], 

15 Juoxes tuonne, kunne [käsken], 
9 m[eren ylitse], 
Meri 91/2, 



17. Lemminkäisen virsi. 714—715. 



37 



Sieir on kolme korpik[uusta], 
2 on vaipal[la] kat[ettu], 

20 Kolmans il[man] kattam[atta] ; 
Tuo[os] kuu[sesta] käp[yjä], 
Pet[äjästä helpehiä], 
Se kan[naj k[avon kätehen]." 
Kapo kanto kalj [aliansa], 

25 Os[motar] oluo[housa], 
Jo otti olut hapat[a], 
Kalja kulta[inenj kohata, 
Mesi miehen juotavax. 
L[emminkäiueu] l[ieto] p[oika] 

30 Jo läx ulos pih[alle], 
Kuulep' kumun kylästä, 
JaPan iskun iljenest[ä]: 
Häitä Kärkölä pitävi, 
Saaren joukko juominkia. 

35 T[uopa] l[ieto] L[emminkäinen] 
Iz[e] t[uon] s[anoikse] v[irkki] : 
„Maam[moseui, kantajani], 
Tuo [miuUe] sotis[opani]." 



Kita kielen läm[piävi], 
40 Temmon tet[riä] ahost[a], 
Kop[peloitaJ koivik[osta], 
Kokon suuren suupalax. 



Maon suuren s[uupalax], 
Käärmehen käsialax. 
45 On miuir sanoa 2, 

Vanhemman varustami[a], 
Isäni opettamia. 
Pian käessä käärmistäni, 
Hyv' on lintu liikutella, 

50 Teräxinen te'exennelty 
Päi[völän] kujojen suuh[un] 



Sen mie siirräme sivuiz[e], 
Yli alan siitä astun. 



715. Kiimasjärvi. 
Europaeus K, n. 50. — 1845. 

Ku tämän iuu [i]jätti? 
Os[motar] ol[utta] keitti. 
Kukas täm[än] lei[vän] leipo? 
Leskiakka l[eivän] l[eipo]. 
5 Saipa lei[pä] leiY[otux], 
Leivotux, paistetux; 
Vain ei ota ol[ut] hap[ata]. 
„Oravaisen, Yärtäjäis[en], 
Kävyn syöjä kärkkähäin[en], 
10 Käy on soita, k[äy on] mai- 
[ta], 
K[äy on] vaara, k[äy on] töine, 
K[äy] käpynen käyessäisi, 
Toi[nen] syöä tuUessaisi." 
Otti ol[ut hapata], 
15 Juoma kulta kuoaxi. 
Saarivo ol[utta] keitti. 
Keitti kuin kesäveyttä; 
Saip[a] ol[ut] valm[ihix], 
Juoma kulta kuohuvax. 
20 Kutsut kuusia rakenti 
K[ ] 

L[emminkäineu] l[ieto] p[oika] 
Se söi 100 m[iestä]. 
Tuhosi 1000 ur[osta]. 
25 L[emminkäinen lieto poika] 
Aina emolt[aJ kyslyvi]: 
„0i m[aammo] kan[tajani], 
Tuo [miulle sotisomani]. 



38 



Kiimasjärven runoalue. 



Kannas [vainovoattieni], 
30 Hä[issä häilyteltäväni], 
Pi[toloissa piettäväni]." 



716. Kiimasjärvi. 
Borenius H, n. 146. — 'Vs 1872. 

Nasto, Afhipein Huotarin vai- 
mo. Sanonut oppineensa runon 
eräältä Akonlahden akalta. 

Päivölän pidotM 

Savu suarella''^'"' palauve, 
Tuli niemen tutkamissa, 
Pieni ois sovau savuksi, 
Suuri paimo'zem paloksi. 
5 Ozmotar olutta keitti, 
Kabu kahjoa rakendi. 
Sala-puida poltettihi, 
Sala-puida suari-mailda.^''' 
Oli päivän, oli toizen, 

10 Ei ottat olu hapata, 
Kahja kulda'he kuhissa. 

Emänd' oh hiivä-taba'he 
Hiero kahta kämmendähä, 
Hiikerdi molombiehe, 

15 Hiero kärpän*''" kämmehistäh, 
Oravan suustaha sugazi. 
Itje tuon sanoiksi virkki: 
„Kuule neuvon heijoistahi, 
Oravaistani opassan. 

20 JVIäne tuonne, kunne käzen: 
Uheksäm meren iilittsi, 
Meri-puolen kiimmenittsi. 
Siel' on kolme korbi-kuusta, 



Kaksi oh vaipalla katettu, 
25 Kolmas (on) ilman kattamatta. 

Tuo sie kuuzesta käbuö, 

Pedäjästä helbehiJe. 
Toi on kuuzesta käbliö, 

Pedäjästä helbehiJe, 
30 SuattaviS''' kabun kädehe. 

Kabu suatto"''' kahjahasse, 

Osmotar oluohosse.'"'' 
Oli päivän, oli toizen, 

Joba piänä kolmandena 
35 Jo ottau olu hapata, 

Kahja kulda'he kuhissa. 

Sai olu hapanneheksi, 

]VIedo miesten juodavaksi. 
Emänd' on huvä-taba'ne, 
40 Hiän^''" tuon sanoiksi virkki: 

^Kuules neuvon heijoistahi, 

Oravaistani opassan. 

JVIänes tuonne, kunne kässen: 

Kuten rujot, kutsu rammat, 
45 Kutsu i veri-sogiet; 

Eujot rejin reikuttele. 

Rammat rattsahiu ajele, 

Veri-sogijt venehih souva. 

Kutsu Ahti, kutsu Kaugo, 
50 Kutsu vei tikki verövä." 
„En tiijä Ahin kodi^e 

Engä Kauvon kardanu''o, 

Veifikin elo-sijoa." 
„Ahti suarella^" asuuve,!'^''' 
55 Kaugo niemen kainalossa, 

Veifikki nenässä niemen. 

Elä kutsu Lemmingäistä. 

Lemmingäine on liedo poiga, 

Se on kaikittsi tora'za." 



716. '+ Nimitys puuttuu. — H soarella. — 3+ soari-. — -"t Päällä: 
[kär]pp[ä]. — »t Soattavi. — «+ soatto. — '+ oluohose. — "t Heän. — »+ soa- 
rella. — "t asuve. 



17. Lemminkäisen virsi. 716. 



39 



60 LemmiiigäiiV oil liedo poiga 
Pistihi ulos pihalla, 
Mäui uUos usta miiöte, 
Pihalla pärettä miiöte, 
Kuuluvi kumu kiiläldä, 

65 Järii järvien tag-oa^cfa, 
Jalan isku ilTeueldä. 

Pistih pikku perttihisse,^^^ 
Itse tuon sanoiksi virkki: 
,,0i on emo kandajaizen, 

70 Tuo tänne sodi-sobaiii, 
Kannas vaino-Yoattieiii, 
Piiruloissa piettäväni, 
Häissä häiliiteldävähi. 
Lähem Päivö'läm pidoho, 

75 Suari-joukon^2+ juomingihi." 
Emo kieldi poijuttaha, 
Naiäe miestähä ebäzi: 
,,Elä lähe PäivöM'äm pidoho, 
Suari-joukon juomingihi! 

80 Kolme surmoa om matalla." 
„0i on emo kandajaizea, 
Sano surma enzimmäine." 

„Poiguoni ainueni, 
Mänet matkoa vähä"zen, 

85 Aivini^' feidä pikkaraizeh, 
Tulouve'*''' tuline jogi, 
Jovess" on tuline koski, 
Kozess' on tuline luodo, 
Luuvoss' on tuline koivu, 

90 Koivuss' on tulizet oksat, 
Oksiss' on tuline kokko; 
Kokko kunzieh hivouve, 
Hambahieh hitskuttauve, 
Millä siiiivä Lemminkäistä. 



95 Jo on siiöniit suam'^+ miestä, 

Tuhonnut tuhannen urosta. 

Sada miestä on siiven alla. 

Tuhat hännän tutkamissa." 

„0i on emo kandajaizen, 

100 Ei ole siinä miesten surma. 
Ei ole kuolema urosten, 
Lemmingäizen liijateugi! 
Tembazi lehosta tedren, 
Tahi korvesta koppalan; 

105 Se on sliöksi sliöjän suuhu, 
Pardaha palam purijan, 
Leugoihe lezottelijau. 
Oi kokko, jumalan luoma, 
Silmäs sinttoho sivalla, 

110 Korvas luppaha lupissa! 
Ana^*^ mäunä matka-mieheu, 
Lemmingäizen liijatengi. 
Oi on emo kandajaizen. 
Sano surma keskimmäirie." 

115 „Poiguoni ainueni, 
Mänet matkoa vähä'zen 
Aivan teidä pikkaraizefi: 
Mado tieir om'""'" poikki-puolin 
Pitembi o m pertin liirttä, 

120 Paksumbi pertim patsasta, 
Jo on siiöniit sua.m'*+ miestä, 
Tuhonnut tuhannen urosta." 
„0i on emo kandajaizen. 
Ei ole siinä miesten surma, 

125 Eigä kuolema urosten, 
Lemmingäizen liijatengi. 
Mado musta, muan^^^ ala'ne, 
Kulgija kulon alaMie,^^^ 
Pissäfe marja-mättähähe! 



»'t perttihise. — 'H Soari-. — ^^t Päällä: [Aiv]a[n]. — '^t Tulove. — 
"t soan. — '* Tavallinen lyhennys pehmeäkerakkeisella alalla. — '^t Päällä: 
[Mado] on [tiell]ä. — "t soan. — '»t moan. — ^^t 130 Vj- Oi mado jumalan 
luoma, osittain poispyyhitty. 



40 



Kiimasj arven runoalue. 



130 Aua männä matka-mieheii 
Lemmiiig-äizen liijatengi! 
Oi on emo kandajaizen. 
Sano surma jälgimmäine." 
„Poiguoni ainuoni, 

135 Mänet matkoja vähä'zen, 
Aivan feitfä pikkaraizen, 
Mänet Päivöhän kujoho: 
Aid' on rau vasta rakettn, 
Tsitsiliuskoiir on^it sivottu, 

140 Kiärmehiir22t qu keänniiteldii, 
Muasta'^-'+ suate^^t taivahalie, 
Piä-kezrät^S"!" kehäjämässä, 
Ullos suin sutiajamassa, 
Ullos kielin kiehumassa, 

145 Susit suittsi-rengahissa, 
Karhut rauda-kahlehissa. 
Ne om PäivöUän kujossa." 

„Ei ole siinä miesten surma, 
Eigä kuoloma urosten, 

150 Lemmingäizen liijatengi, 
Ne mie suullani suloaii. 
Sanoillani salboa^ren." 

Jo mani Ahin kodihi, 
Suari-joukon2«-i' juomingihi, 

155 Seizattihi2'+ oven suuhu, 
Oven suuhu, orren alla, 
Kaheu kattilan välihi, 
Kolmen koukun kiändimillä.'^^''" 
Seb' oli Ahti suarilaihe:29+ 

160 „Midä tulit kutsuitta pidoho, 
Hairuhitta^*' juomingihi?" 

j.Korie on kutsuttu vieras, 
Koriembi kuttsumatoin." 
Korie kuttsu^o vuottau, 



165 Hiiva ilman liikkeleksi.'' 
Seb' oli Ahti suarilaine29-i- 
Laulo valgien jänö'zen 
Tuoho piällä^i"'' Lemmingäizen 
Nog-iloida sordamaha, 

170 Karstina karistamaha. 

Lemmingäine on liedo poiga 
Laulo ruskien rebo'zen 
Söi on valgiefi jänö'zen 
Tuosta piäldä32t Lemmingäi- 
zen. 

175 Tuob' oli Ahti suarilaine29+ 
Laulo ruskien oravan 
Tuoho piällä^'+ Lemmingäizen 
Nogiloida sordamaha, 
Karsti'a karistamaha. 

180 Lemmingäiiie on liedo poiga 
Laulo niän kulda-riinnan,^^^ 

Söiba ruskien oravan 
Tuosta piäldä-^2t Lemmingäi- 
zen, 
Nogiloida sordamasta, 

185 Karsti'a karistamasta. 

Seb' oli Ahti suarilaihe''*+ 
Laulo lammin lattiella 
Tuoho alla Lemmingäizen. 
Lemmingäih'35+ on liedo poiga 

190 Laulo härän kulda-sarven. 
Händä torkku Tornivossa, 
Piä^6+ keikku Kemin jovessa; 
Kuu m, päivän orava juoksi 
Härän händä-luuda miiöfe, 

195 Ei on vielä piähä piässiit;^''^' 
Päivän lendi piätskti-lindu^^+ 
Härän sarvien välittsi. 



"t Päällä: [on]. — "t Keärmehill'. — "t Moasta. — ^^t soate. — "t Peä-. — 
"^t Soari-. — ^''t Seisatti. — ^'t keändimillä. — "t soarilaine. — *" S. o. airuitta, 
airusitta. — ''+ peällä. — ^^t peäldä. — '^t neän kuldarinnan. — ^*t s[oari- 
laine]. — "t Lem[in]g[äi]ni. — ^et Peä. — »vf peähä peässyt. — ^*t peätsky-. 



17. Lemminkäisen virsi. 716 — 717. 



41 



Ei on vielä piähä piässiit. 
Joi on lammin lattielda, 

200 Tuosta alda Lemming-cäizen. 
Se oli Ahti suarilaine^st 
Toi on tuopilla olutta, 
Kando kaksi-vardizella. 
Toukat pohjassa tomattih,^^^ 

205 Mavot laijoilla valuttih.*''^ 
Otti veitsen viereldähä, 
Vägä-rauvan väskiistähä, 
Itse tuon sanoiksi virkki: 
..Toppa moaha luodanehe, 

210 Ruoga suuhu siiödänehe, 
Tuopin tuoja Tuonelaha, 
Kannan*' kandaja Manalla!" 
Joi oluon onneksehe, 
Meem^2t mussam mieleksehe. 

2iö Pistihi ulos pihalla 

Miesteni miekkojen lienee, 
Tapparaii turi-teriJe. 
Itse tuon sanoiksi virkki: 
,,0i on Ahti soarilairie,^^^ 

220 Tule sie ulos pihalla. 
Pihair on veri parembi, 
KagaroiU' on kaunehembi. 
Mitelgämä miekkojana, 
Katjelgama*^" kalbojana, 

225 Kumman om miekka mielu^- 
zambi, 
Kumman on kalba kaunehem- 
bi." 
Mani Ahti om pihalla; 
Miteldihi miekkojaha, 
Kat^eldihi**^ kalbojaha. 

230 Vedi Ahti Lemmingäistä; 



Lemmiugäine i miks ei käii- 
uä«t 

Vedi Lemmingäiii' on Ahtie, 
Vei hiän**^^' kuin nuatin*'+ nag- 
rehelda. 



717. Kiimasjärvi. 
Borenius H, n. 149. - '^'s 1872. 

Karppa'ne Mihhei. Oppinut ru- 
non Kostamuksesta tuodulta 
vaimoltaan. 

Päivölän pidoV^ 

Se oli Ahti Soarelaine, 
Se kaunis Kalovam poiga 
Tiiöndi kutsut kiilalla: 
,.Kutsu kurjat, keröä keuhät, 

5 Rammat rattsahien ajele, 
Sogiet venehin souva; 
Uht' elä kut_su Lemmingäistä, 
Se on kaikittsi tora'za, 
Ijän kaiken tappelija."2t 

10 Savu soarella palauve. 
Tuli niemen tutkamilla,^ 
Pieni ois sovan savuikse,*""" 
Suuri paimo'zen palokse. 
Aznoga liedo Lemmingäine 

15 Suorien Päivö'läm pidoho, 
Hiivan joukon juomingihi. 

Emo kieldi poiguoho, 
Naine miestähä ebäzi: 
„Kolm' on surmoa matalla, 

20 Kolm' on surmoa kovolla^ 



3-t tomatti. — "t valutti. — " Sic. — «+ Men. — "t Katselgamas. 

— ^*+ Kat.seldih — *'t käynyt. — "t peän, korj.: h?[eän]. — ^'+ noatin. 

717. 't Nimitys puuttuu, — ^t Ss. 1 — 9 lyijykynällä kirjoitetut ja al- 
kuun jälkeenpäin liitetyt. — ' „Tulella Lemmingäiue varqakse" selitti laulaja. 

— *+ savuiksi. — ' koolla, yhdessä, valmiiksi varustettua (laulajan s.). 



42 



Kiimasjärven runoalue. 



Lemmingäizem peän varalla. 
Ne on siiöt soam miestä, 
Tuhonnut tuhat urosta. 
Tulouba tulin e koski, 

25 Kozess' on tuline luodo, 
Luuvoss' on tuline koivu, 
Koivuss' oii tuline kokko. 
Uöt heän kiinzieh hiveli. 
Päivät kaikki kitskutteli 

30 Lemmingäizem peän varalla. 
Se on sliöt soam miestä, 
Tuhonnut tuhat urosta." 

,,Emo naine kandajaizen. 
Ei ole siinä miesten surma, 

35 Eigä kuoloma urohon! 
Sano surma keskimmäihe." 

„Poiguorii nuorembaiiie, 
Mänet matkoja vähä'zen, 
Kätite'' teitä pikkaraizen, 

40 Mado on tiellä poikki-puolin, 
Pitelämb' om pertin hirttä, 
Paksumb' om pertim patsasta. 
Se on"+ siiöt smm miestä, 
Tuhonnut^''' tuhat urosta, 

45 Lemmingäizem peän varalla." 
„Emo naiiie kandajaizen. 
Ei ole siinä miesten surma, 
Eigä kuoloma urohon! 
Sano surma jälgimmäihe." 

50 „Poiguoni nuorembaine. 
Mänet matkoja vähä'zen, 
Käiite teidä pikkaraizen, 
KtillöMän kujojen suissa, 
Suzit on rauda-suittsiloissa, 

55 Karhut rauda-kahlehissa. 
Ne on siiöt soam miestä, 
Tuhonnut tuhat urosta, 
Lemmingäizem peän varalla." 



„Emo naine kandajaizen, 

60 Ei ole siinä miesten surma, 
Eigä kuoloma urohon! 
Tuo sie panune paida. 
Kanna rauda-kauhtanaihe, 
Pidoloissa piettäväni, 

65 Häissä häiliiteldäväni, 
Lähem PäivöTäm pidoho." 

Emo-naine kandajaizen 
Joba toi panu'zem paijan, 
Kaudo rauda-kauhtanaizen 

70 Pidoloissa piettäväne,^ 
Häissä häiluteldäväne.'' 
Lemmingäiiie liedo poiga 
Viititt^ihi, voatittsihi, 
Eauda-paidoihi panihi. 

75 Läksi Päivö' Täm pidoho, 
Hiivan joukon juomingihi. 
Mani matkoja vähä'zen, 
Kävi teidä pikkaraizen, 
Niin on kuin sano emo'he, 

80 Oma vanhembi vakitti: 
Tuliba tuline koski, 
Kozess' on tuline luodo, 
Luuvoss' oh tuline koivu, 
Koivuss' ofi tuline kokko, 

85 Uöt heän kiinzieh hiveli, 
Päivät kaikki kitskutteli, 
Lemmingäizem peän varalla. 

„Kokko'zeni, lindu'zehi! 
Luo sie silmäs luodehella, 

90 Keännä peäzi päivän alla. 
Laulan karjan teiirilöidä 
Siiiiväksezi kokko'zehi, 
Kokko'zeni, lindu'zeni! 
Anna männä matka-miehen, 

95 Lemmingäizeh liijatengi." 
Lemmingäine liedo poiga 



e värsyn täytteenä. — 't Sana puuttuu. — *t Tuhonut. 



17. Lemminkäisen virsi. 717. 



43 



Märii matkoja vähä'zeu, 
Käiit^ on teidä pikkaraizen, 
Min on kuin sano emonne, 

100 Oma vanhembi vakitti: 
Mad' on fiellä poikki-puolin, 
Pitelämb' om perfin hirttä, 
Paksumb' om pertim patsasta. 
„Mado musta moan ala'ne, 

105 Toukka tuomen karvalline, 
Pissa peäzi mättähähä, 
Itse kuvote kuloho! 
Anna männä matka-raielien, 
Lemmingäizen liijatengi," 

110 Lemmingäiiie liedo poiga 
Mälli matkoja vähä'zen, 
Käiit on teidä pikkaraizen, 
X'iin on kuin sano emonne, 
Oma vanhembi vakitti: 

115 Ktillö^rän kajojen suissa 
Suzit on rauda-suittsiloissa, 
Karhut rauda-kahlehissa 
Lemmingäizem peän varalla; 
Ne on suot si^am miestä, 

120 Tuhonnut tuhat urosta. 
„Ohto'zeni, lindiVzeiii, 
Ohto'ue metsän omena, 
Mezi-kämmen källeröine! 
Luo sie silmäs luodehella, 

125 Keännä peäzi päivän alla, 
Laulan karjaii lambahie 
Siiiiväksezi ohto'zeni! 
Ohto'zeni, lindu'zerii! 
Ohtonne metsän omena, 

130 Mezi-kämmen källeröine! 
Anna männä matka-mieheu, 
Lemmingäizen liijatengi." 



Peäzi PäivoTäm pidoho. 
Hiivan joukon juomingihi. 

135 Se oli Ahto soarelaine. 
Se kaunis Kalovam poiga, 
Sebä vastaha tulouve,^ 
Sebä äkkie puhuuYei^-iot 
„Midä tulit kutsutta pidoho, 

140 Reisingittä juomingihi?" 
Se oli liedo Lemmingäirie, 
Tuoba varzin vastoa'^: 
„ Koira kuttsuhu tulouve, 
Hiivat ilman liikkelekse,^'''' 

145 Korie on kutsuttu vieras, 
Koriembi kuttsumatoin." 
Se oli Ahti soarelaine. 
Se kaunis Karovam poiga 
Tuosta suuttu, tuosta seäudii, 

150 Tuosta viikokse'"^' vihastu. 
Toiba tuopilla olutta, 
Kando kaksi-vardizella 
Lemmingäizen juodavakse.^^" 
Mavom mallaha azetti, 

155 Toukan tuopim pohjukalla. 
Lemmingäiiie liedo poiga 
Otti ongen taskustaha, 
Vägä-rauvan väskiistähä, 
Tupestaha tuimaa rauvan: 

160 ,,Ruhka^*+ moaha luodanehe, 
Ruoga suuhu sliödänehe!" 
Lemmingäine liedo poiga 
Joiba oluon onneksehe, 
Mejem mussam mieleksehe. 



• vSamoin .sanotaan: „heän voit". — '"+ puhuve. — "+ lykkeleksi. — 
"+ viikoksi. — "t jiiodavaksi. — '*+ Ruhko. 



44 



Kiimasjärven runoalue. 



718. Kiimasjärvi. 
Borenius H, n. 157. - ^Vs 1872. 

Mikittäini Iivana. 
Kilpalaulu — Päivölän häät. 

Veri tippu vembelestä, 
Razva rahkehen nenästä; 
Vemmel puuttu vembelehe, 
Rahis rahkehen nenähe. 

5 Lauloba nuori Jougamoini: 
,,Meir on kaks' oroista^ koissa, 
tjks' on souvulda^ kebie, 
Toini on äijän kannattaja. 
Piiöritäs piihäs sanaski, 

10 Labehuta laugieski." 

„Mid' om meil' samoja koissa. 
Kullad on lapsien kukka'zina, 
Hobiet käzi-heliiinä." 
Lauloba vanha Väinämöini, 

15 Lauloba lambihi kalaksi, 
Lambih on kalattomahe. 
Aivan ahvenettomahe. 

Lauloba nuori Jougahaiiii : 
„Meir on kaks' eroista koissa, 

20 tJks' on kilvalda näbie, 
Toiiii vahva rahkehelda. 
Piiöritäs piihäs sanaski, 
Labehuta laugieski." 
,,'Nnd' om meil' samoja koissa, 

25 Kullad oh lapsien kukka'zina, 
Hobiet käzi-heluinä." 
Lauloba vanha Väinämöini, 
Laulo lambihi kalaksi, 
Lambih on kalattomahe, 

30 Aivan ahvenettomahe. 

Lembo sinne lähtekkähä! 



Ualdo piädäiii^''' ajauve, 
Rannair on kivinä vassen. 
„Annoin ainuon sizäreh, 
35 Lainnazin emoni lapsen. 
Tuolla vanhalla Väinämöllä 
Ijäksi igi-lopuksi." 

„En sano toivot tuon igäni 
Suguhuiii suurda miestä, 
40 Laulajaista langokseni, 
Väinämöistä väviikseni." 
Kutts' on ruijut, kutts' on 
rammat. 
Rammat ratteuhien^ ajauve, 
Sokiet venehin soudan. 
45 Uht' ei kuttsut Lemmingäistä. 
Lemmingäiii' on liedo poiga. 
Se on ainoski tora'za, 
Aivan kaikittsi riida'za. 
„Hoi od*+ muamuo-^"*" kanda- 
jaini, 
50 Tuopp' on sodigi sobani. 
Vaimo kurtta vuaftiehi"^ 
Pidoloissa piettävätki, 
Häissäbä häiliiteldävät, 
Kuin hädä häissä tulouve,'''" 
55 Veren juoksu juomingissa." 
Emo kieldi poijuttahgi, 
Naiiii miestähäi ebäzi: 
„Kolm' on surmua matalla." 
„0i od muamuo kandajaini, 
60 Sanob' oh surma ehzimmäiui." 
„Matkuad matkoja vähängi, 
Käiidb' oh feidä pikku'zengi. 
Tulon on tulihi jogi, 
Jovess' on tulihi koski, 
65 Kozess' on tulihi luodo, 
Luuvoss' oh tulihi koivu. 



718. 



*t on. 



Sic. Laulaja on ehkä ajatellut orjaa. — '^ Sic. — H peädäni. — 



®t moamuo. — '+ voattieni. — 't tulove. 



17. Lemminkäisen virsi. 718. 



45 



Koivuss' ou tulised oksat, 
Oksair ou tulini kokko, 
Sulad oä tulengi tulouve, 

70 Höiihtenet tulien sadauve; 
Uöd on hammasta hivouve, 
Rauda-kiiuttä kriitskuttauve, 
Lemmin oäizeni piäu varalla," 
,,Ei ole siinä miesten surma, 

75 Eig'ö kuoloma urougi, 
Lemmingäizefi liijautengi! 
Anna miehem männäkseni, 
Kulgie fiem miehengi, 
Matkalaizen liijatengi. 

80 Laulan tuollagi kokolla: 
Kiännäs piäski^''' luodehella. 
Luonna silmäs pohja'zella 
Pohja'zeh om päivättömäh! 
Oi od muamuo kandajaini, 

85 Sano surma, toini surma." 
„Hoi ot poiguo nuorukkaini, 
Matkuad matkoja vähängi, 
Kälidbä feidä pikku'zengi. 
Tulon aida muasta suate, 

90 Taivahasta rauaha suate, 
Tsitsiliuskuiir ou sivottu, 
Kiärmehillä^^i^ kiännäteldli, 
Hännäd on jätettii häiliimähe, 
Piät pahat kahizomahe. 

95 ,.Ei ole siinä miesten surma, 
Eigö kuoloma urongi, 
Lemmingäizen liijatengi! 
Anna miehem männäkseni, 
Matkalaizen kulgiehe. 

100 Laulan tuollagi mavolla: 
Hoi od mado, musta mado, 
Kulgija kulon ala'ni. 



Pistäs piäski mättähähe. 
Hoi od muamuo kandajaini, 
105 Sanobas surma, kolmas sur- 
ma." 
„0i od poiguo nuorukkaini, 
Matkuad matkoja vähängi, 
Käiidbäs feidä pikku'zeugi; 
Tulon on Väinön kujojen suut- 
ki. 
110 Siin' on karhu rauda-suittsi- 
loissa, 
Rauda-vandehien vanuttu." 
„ Laulan tuollagi karhulla. 
Laulan lambahafi siiödäväksi. 
Nouzin orzien välihe, 
115 Kolmen koukun kiändimillä." 
,,Migä olet sie vieraski, 
Kun ei haukkut halli-koira, 
Villa-händä hurskuttat- 
te?"iofii 

Tuodih oh tuopilla olutta, 
120 Kannettih kaksi- vardizella. 
Toukat tuopissa veniitive,i2t 
Mavot malTam pohjukassa. 
Otin veitsen huotrastani, 
Tupestahi tuiman rauvaö: 
125 Ruhka muaha luodanehe, 
Ruoga suuhu sliödäuehe. 
Join on oliion onnekseni, 
Mussam mein om mielekseni.^^t 
Pani, sano,^*^ toukan tuojan 
Tuonelalle, 
130 Mavon kandajam muami^^' Ma- 
nalla. 
„Migä olet sie vieraski, 
Kuin heitti olud juoksomasta, 



*+ peäski. — 't Keärmehiir on, päällä: [Keärmehill]ä. — "+ hurskut- 
tate. — " ^ värssyn täytteeksi. — *H venyve. — "+ mielikseni. -■ **+ (Pani 
sano). — "+ moan, sana päällekirjoitettu. 



46 



Kiimasjärven runoalue. 



Piä-kalja kahizomasta?" 
„Hoi od Päivö'zen emändä, 

135 Vähän vielä tiijäkkänä!'^ 
Tuopp' on kuuzesta käbiini, 
Pedäjästä hilbahutki; 
Piässmi''+ oluon juoksomahe, 
Piä-kaljan^^^f kahizomahe. 

140 Lauloba nuori Jougamoiiii, 
Laulo oravan orrella, 
Piällä karstien kabuttamab. 
Laulo liedo Lemmingäiiii, 
Laulo mädö'zen'^+ orrella. 

145 Se söi oravan orrelda. 
Laulo nuori Jougamoini, 
Laulo lammin lattiella. 

Laulo izo Lemmingäini 
Laulo härän lattiella; 

150 Se vein riiiippäi lattielda. 
Ei ollut suuren suuri, 
Eigö^ot aivangi pieui: 
Keski-lehmien vazoja, 
Händä häilii Hämehessä, 

155 Piä keikku Kemin jovella, 
Sarvet torkku Torniossa. 
Kuun juoksi keväd-orava 
Härän landehien välissä. 
Päivän lendi piätskii-lindu 

160 Härän sarvien välissä, 
Ei om piähä piässukkänä. 

„Läkk' om poiski jo pihalla. 
Pihair on veret paremmat, 
Kagaroilla kuaduo'ssa,2i+ 

165 Jos ollet pivuo pitembi, 
Puolda kortta korgiembi, 
Jos om miekka miehu"zambi, 
Siun on kalba kaunehembi." 



„Sium om miekka miehu'- 
zambi, 
170 Siun on kalba kaunehembi." 
Löi on nuori Jougamoihi; 
Löi on kerran, löi on toizen, 
Koitti kohta kolmannengi: 
Omahasseh ordehesse. 
175 Miekk' on kolmeksi palaksi. 
Löib' on izo Lemmingäini, 
Löi on kerran, löi on toizen, 
Koitti kohta kolmannengi. 
Löi om piängi jogi poijes, 
180 Min kuin noatin nagrehesta. 
Itse painaudu pagohe. 



719. Kiimasjärvi. 

Borenius H, n. 161. - '^ 8 1872. 

Innine Arhippa. 
Päivölän pidot}^ 

Savu soarella palauve, 
Tuli niemen tutkamissa; 
Pien' olis sovafi savuksi. 
Suur' ois paimenem paloksi. 
5 Ozraori olutta keitti, 
Pikku^zella kattilalla, 
Peigalom mahuttavalla 
Kolmesta ozran jiivästä. 

Tiiöuzi kutsut kuuzienne, 
10 Airuot kaheksienne: 
„Kuttsu'zeiii,2+ kuuro^zeni. 
Kutsu kurjat, kutju keiihät, 



>• S. o. tiijätkänä. — "+ ;Peässin. — '*+ Peä. — '»t neädözeu. — 
"t Päällä: [Eig]o. — ^'t koaduoissa. 

719. >+ Päällekirjoitus puuttuu. — ^t Kuttsuni. 



17. Lemminkäisen virsi. 719. 



47 



Rammat rat^ahin ajele, 
Öog-iet veuo'zm souva, 

15 Ruijot reillä remmättele, 
tJht' elä kutsu Lemminkäistä." 
Lemmingäiii' on liedo poika, 
Heän on kaikittsi tora*za, 
Monda om muijoa pidänä, 

20 Tuhannen elättä-naista,-^''' 
Kiimmen-kunnam morzienda 
Uhtenä kezäissä iiönä, 
Veillä viroteldavaksi, 
Käzissä keännäteldäväksi.'*+ 

25 ..Emuoni ofi vanhembuoni, 
Tuo sie sodi-sobani, 
Kanna vaimo voatte vuoni." 

j.Poig^uoni on nuorembuoni, 
Metsällägö vaira merellä, 

30 Vaingo halon liakkoandaha?"^+ 
..Emuoni on vanhembuoni, 
Ei metjällä, ei merellä, 
Eikä halon hakkoandaha. 
Lähem Päivälän pidoihe, 

35 Joukon suuren juomiug-ihe." 
..Poiguoni on nuorembuoni, 
Kolm' on surmoa matalla 
Lemminkäizem peän varalla." 
.. Emuoni on vanhembuoni, 

40 Sano surma enzimmäine." 
..Poigimiii on nuorembuoni, 
Mäned matkoja vähä'zen, 
Kulet tiedä pikkaraizen, 
Tulougo tuline aida 

45 Moasta soate taivahaha, 
Taivahasta moaha soate, 
Tsitj;iliuskoiir*^+ on sivottu, 
Moam mavoiir on vit_sassettu, 
Jeäd' on hännät häillimähä. 



äo Peä-kezrät kehizemähä, 
Lemmingäizem peän varaUa." 

»Emuoni on vanhembuoni, 
E' ole surma miehen surma, 
Eigä kuoloma urohou! 

55 Keinon keksin, tien ozoan; 
Emuoni on vanhembuoni! 
Sano surma keskimmäiiie." 

j.Poigiioni on nuorembuoni, 
Mäned matkoja vähä'zen, 

60 Kulet tiedä pikkaraizen; 
Tulougo tuline koski, 
Kozess' on tuline luodo, 
Luuvoss' oh tuline koivu, 
Koivuss' on tuline kokko, 

65 Kokko kiiuzieh hivouve, 
Leukojanze kritskuttelou 
Lemmingäizem peän varalla." 
Lemmingäin' on liedo poiga 
Heän tuon sanoiksi virkki: 

70 „ Emuoni on vanhembuoni, 
E' ole surma miehen surma 
Eigä kuoloma urohon. 
Keinon keksin, tien ozoan. 
Emuoni on vanhembuoni, 

75 Sano surma jälgimmäine." 
„Poigiu)hi on nuorembuf)ni, 
Mäned matkoja vähä'zen, 
Kulet fiedä pikkaraizen, 
Peäzet Päiväiäni '+ pihoihe, 

80 Siel' on .suvet suittsi-päissä, 
Karhud rauda-kahlehissa, 
Veitjiikäd veräjän eissä, 
Aivin aijan keändimissä 
Lemmingäizem peän varalla." 

85 „Emuorii on vanhembuoni, 
Tuo sie sodi-sobani, 



H elättän naista. — ■■+ keänneldäväksi. 
k]oa?[ndaha|. — "t -liuskuill'. — 't Päivölän. 



't hakkondaha, päällä: (hak- 



48 



Kiimasjärven runoalue. 



Kanna vaimo voatteviioni. 

Lähem Päivöläm pidoihe, 

Joukon suuren juomingihe." 
90 Lemmingäin' on liedo poiga 

Mälli matkoja vähä'zen, 

Kulgi fiedä pikkaraizeu, 

Tuligo tulin e aida 

Moasta soate taivahaha, 
95 Taivahasta moaha soate, 

Tsitjiluskoill'*'"' on sivottu, 

Moam mavoiir ou yitjassettu, 

Jeäd' on hännäd häiliimähä, 

Peä-kezrät kehizemähä 
100 Lemmingäizem peän varalla. 
Lemmingäin' on liedo poiga, 

Heäii tuon sanoiksi virkki: 

,,Musta mado moan ala'he, 

Kulgija kulon ala'ne, 
105 Pissa peäs sie mättähähä, 

Kulgija kulojen alla, 

Anna männä matka-miehen, 

Lemmingäizen liijatengi!"^"*' 
Musta mado moan alanne, 
110 Kulgija kulon ala'ne. 

Pisti peäh heäm mättähähä, 

Ando männä matka-miehen, 

Lemmingäizen liijateugi. 
Lemmingäine liedo poiga 
115 Mani matkoja vähä'zen, 

Kulgi tiedä pikkaraizeu, 

Tuligo tuline koski, 

Kozess' on tuline luodo, 

Luuvoss' on tuline koivu, 
120 Koivuss' on tuline kokko. 

Kokko kiinzieh hivouve, 

Leukojanze kritskuttelou 

Lemmingäizem peän varalla. 

Lemmingäin' on liedo poiga 

'+ Tsit[siliuskuiir], ks. 't. — »+ liiatengi. — ^H Tämän jälessä: Kulgi 
' [fiedä pikkaraisen]. — ^'t tulite. — '-+ lykkelekse. 



125 Heän tuon sanoiksi virkki: 
„Kokko'zeni, lindu'zeui, 
Luonna silmäs luodehehe, 
Keännä peäs sie päivän alla, 
Anna männä matka-miehen, 

130 Lemmingäizen liijatengi!" 
Lemmingäin' on liedo poiga 
Mani matkoja väbä^zen.'"'*' 
Peäzi Päivälän pihoihe, 
SieF on suvet suittsi päissä. 

135 Karhud rauda-kahlehissa, 
Veitjikäd veräjän eissä, 
Aivin aijan keäudiraissä. 

Ozmori virkki, noim pagizi: 
„Midä sie tänne tulitte,ii+ 

140 Pidoihe kutjuttomihe, 
Häihe hailamattomihe." 

Lemmingäin' on liedo poiga 
Heäii se on virkki, noim pa- 

gazi : 
„ Koira kuttsuhu tulouve, 

14.5 Hiiva ilman liikkeleksi,^2t 
Lemmingäine liijateugi!" 

Ozmori olutta kando, 
Toi heän tuopilla olutta, 
Kando kaksi-vardizella. 

150 Luikutteli, laikutteli: 

Voah' oi' alla, voahi peällä, 
Mavod rannoissa madazi, 
Keärmehet kezellä keändii 
Lemmingäizem peän varalla. 

155 Lemmingäin' on liedo poiga 
Heän se on virkki, noin pagizi: 
,,Ruhka moaha luodanehe. 
Ruoga suuhu siiödäuehe. 
Tuopin tuoja turbehehe, 

160 Kannun kandaja Manalla!" 



17. Lemminkäisen virsi. 720. 



49 



720. Luvajärvi. 
Europaeus K, n. 55. — 1845. 

Savu saar[ella] palavi, 
T[uli niemen tutkamessa]. 
L[emminkäiDeu] l[ieto] poika 
Pääty pellolle pihalle, 
5 Kuuli kum[un] kyl[ästä], 



Jäly[n] järvien takoa. 
Pistih pikku perttisehen. 



Luotolan^ mä'eu nisällä 
Suet on suitsiren[kaliissa], 
10 Maot kuihkavat kujoilla. 



Yksityisiä, muissa yhteyksissä tavattavia säkeitä: 



1. Nokeus. 

Bor. II, n. 162. ss. 34—7. 
Hafkkoiue Eiiffo. 



»Vs 1872. 



60 Rujot rejin reikuttoate, 
Rammat rattsahin ajoate, 
Veri-sogiet venehin soudoat. 
Pani vanhat soudamaha, 



Tnogoade sodi-somani, 
35 Vaimo kurtta voattioni, 
Häissä liäiltlteldävätte, 
Pidoloissa piettävätte ! 

[Ss. ovat Kilpakosinnassa, ks. n. 
438]. 



2. Kiimasjärvi. 

Bor. II, n. 145, ss. 59—62. — 'V» 1872. 
Nasto, Afhipein Huotarin vaimo. 

Pirulla ois kolme poigoa; 
Tuogoa rujot, käiigöä rammat. 



[Ss. ovat LaivareiÄreen yhtyneessä 
Pistoksensynnyn katkelmassa, 
ks. n. 590]. 



3. Kiimasjärvi. 

Bor. n, n. 155, ss 47—50. — "U 1872. 
Mikittäini Iivana. 

Tuopp' on sodigi sobani. 
Vainio kurtta vuattieni, 
Pidoloiss' om piettävätki, 
50 Häissä häiltiteldävätki ! 

[Ss. ovat Kilpakosinnassa, ks. n. 
443.] 



720. ' Luotelan: Luotolan. 



50 



Akonlahden rnnoalue. 



AKONLAHDEN RUNOALUE. 



721. Miinoa. 
Lönnrot a, n. 237. — 1839. 

Kap o kahjoja rakenti. 
„Tuo kuusesta käp[yjä], 
Petäjästä helpehyttä." 

Työnsi kutsut kuusianne, 
s Airuet yheksiänne. 

Nepä työnnä suuhun syöjän, 
Partahan pahin purian. 

Pitelämpi pirtin hirttä. 



722. Miinoa. 



Berner n. 



'Vs 1872. 



Marppa Jeussein tytär Hännini, 
Kliimon vaimo, synt. Akonlah 
dessa. 

Savu soarella pahive, 
Tuli niemen tutkamessa, 
Suur' ois paimenen paloksi. 
Pien' ehk' ois sovan savuksi; 
5 Kesä vettä keitettihe,*^ 
Kuu kiviä kuumattihe.^t 
Keittipä Osmotar olutta, 
Kapo kahjoa rakenti; 
Ei ottat olut hapata, 
10 Kahja kultani kohota,^''" 
Eikä juossa miesten juoma. 

Pohjan akka pyörrä raivo, 



Liikku sillan liitoksella, 
Lausuu*""" keski lattijella, 

13 Hiero kahta kämmentähä,^+ 
Hykerti molempiaha,*+ 
Hiero ruskien oravan:' 
„Oravaisen', lintuseni, ''+ 
Mänepä tuonne, kunne käsken, 

20 Ylitsi meren yheksän, 
Meri puolen kymmenettä; 
Sieir on kolme korpikuusta: 
Kaks' on vaipalla katettu. 
Kolmas on sinähä jeänyt. 

25 Tuopas kuusesta käpyjä. 
Petäjästä helpehijä, 
Se kanna kavon kätehe!" 

Oravaisen, lintuseni, 
Juoksi kävyn kankahalta, 

30 Sen kanto kavon kätehe, 
Kapo saattoi kahjahase; 
Osmotar oluohose; 
Ei ottat o[lut] h[apata], 
K[ahja] k[ultani] k[ohota], 

3.-. E[ikä] j[uosta] m[iesten] j [uo- 
ma]. 
P[ohjan] a[kka] p[yörrä] r[ai- 
vo], 
L[iikku] s[illan] l[iitoksella]. 
Lausuu keskilattijolla, 
H[iero] k[ahta] k[ämmentähä], 

43 H[ykerti] m[olempiaha]. 
Hiero ruskien reposen: 
„Reposeni, lintuseni, 
M[änepä] t[uonne], k[unne] 
k[äsken], 



722. »+ keitettih. — -t kuumattih. — ^t kohata. — ■'t Lausu. — H käm- 
mentähe. — "t molompiahah. — '+ lintusen. 



17. Lemminkäisen virsi. 721. 



51 



Y[litse] m[eren] y[heksäii], 
M[eri] p[uolen] k[ymmenettä] ; 
S[ieir] on k[olme] k[orpikuus- 

ta]: 
K[aks] o[n] Y[aipalla] k[atettu], 
K[olmas] o[n] s[inähä] j[eäuyt]. 
T[iiopas] k[uusesta] k[äpyjä]. 
P[etäjästä] h[elpehijä]!" 

Reposeni, lintuseni 
Juoksi kävyn kankahalta, 
Sen kanto kavon kätehe. 
K[apo] s[aattoi] k[ahjahase], 
0[smotar] o[luohose] ; 
E[i] o[ttat] o[lut] h[apata] 
E[ikä] j[uossa] m[iesten] j[uo- 

ma], 
K[ahja] k[ultani] k[ohota]. 

Pohjan akka pyörrä raivo 
L[iikku] s[illan] l[iitoksella], 
L[ausuu] k[eski] l[attijo]la], 
H[iero] k[ahta] k[ämmentähä], 
H[ykerti] m[olempiaha], 
Hiero neän kultarinnan: 
,,Neätäseni,**+ lintuseni, 
M[änepä] t[uonne], k[unne] 

k[äsken]! 
Juokse joki, poikkeh toini, 
Kolmas on vähän vipaha'"ir,3''' 
Siellä karhut tappelouve,!"''' 
Orihit tasoin panove. 
Läksi kuonalla konnan suusta. 
Kino ilkijen kijasta, 
Voahti varsan sieramista; 
Koprin kuonuo kokoo, 
Käsin voahtije^^''" varussa. 
Se kanna kavon kätehe!" 



100 



Neätäseui, lintuseni 
Juoksi joven, poikkeh toisen, 
Kolmannen vähä vipaha; 
Sielläpä karhut tappelouve,!»* 
Orihit*^''" tasoin p[anove]. 
Läksi k[uonna] k[onnan] s[uus- 

ta], 
K[ino] i[lkijen] k[ijasta], 
V[oahti] v[arsan] s[ieramista]. 
Koprin kuonoa kokosi, 
Käsin voahtije(h)*+ varusti. 
Sen k[anto] kavon kätehe, 
K[apo] s[aattoi] k[ahjahase], 
Osmatar oluohose. 
Jo otti olut hapata, 
K[ahja] kultane k[ohota], 
Alko j[uossa] m[iesten] j [uo- 
ma]. 

Tuop' oli lieto Lemminkäini 
Jo kuuli kumun kylästä, 
Itse noin sanoiksi virkki: 
j.Emonaini, kantajani. 
Tuopa voattijet vakaiset, 
Rehelliset reisurievut 
Häissä häilyteltäväni, 
Pitoloissa piettäväni!" 

Emo^^^" kielti poikuaha, 
Naini miestähä epäsi: 
„Poikuvoni ainuvoni. 
Elä lähe Päivölän pitoihe, 
Soari juhlan juominkihi. 
Kolm' on surmoa matalla!" 

"Sanopa surma ensimäini, 
Mi on surma ensimäini?" 

„Se on surm[a] e[nsimäini]: 
Mäk' on täynä'6+ seipähijä; 



't Nätäseni. — *t vipahaaT. — ">t tappeloo — "t kuonna. — '-+ voah- 
tie. — "+ Orit. — "+ voahtije. — ■•+ Emopa — "+ täy nä : täysj. 



52 



Akonlahden runoalue. 



Yks' on seiväs siltäh jeänyt*''''' 
L[emminkäi]sen peän varal- 
la. "i8+ 
„Kyllämä mie siih keinon 
keksin, 
Keinon keksin, tieni tiijäh, 

115 Ottan kuilun '9+ kuollijalta, 
Peän moahan männebeltä, 
Panen sen seipähähä. 
Emonaini, kantajani, 
Mipä on surma, toini surma?" 

120 „Kuin tuloo tulini koski, 
Kosess' on tulini koivu, 
Koivuss' on tulini kokko, 
Sep' on hampahie hiouve,20"i" 
Kynsiä kitkuttouve^it 

125 L[emminkäi]sen peän varalla." 
,, Kyllä mie siih keinon keksin, 
K[einon] k[eksin], t[ieni] t[ii- 

jäh], 
Temmon tetret kankahilta, 
Kompoan koppalot mäjeltä 

130 Syvin syrjällä^^-^t kitalia, 
Ikenihi iskulinnun. 
Emonaini, k[antajaui]. 
Sano surma, kolmas surma!" 
„Vuotolan veräjän suilla 

135 Suvet on rauta suitsiloissa. 
Karhut rauta kahlehissa 
Lemminkäisen peäu varalla." 
„Kyllämä mie siih keinon 
keksin, 
Keinon keksin, tieni^^t tiijen, 

140 Panip' on koivuja kokoho, 
Tempova tieltä tervaskannot. 
Niitä tunkove tulehe. 



Itsepä'^^'*' tunkeksi tulehe; 
Jo tuloo mies tupaha. 
145 Pohjan akk' oli p[yörrä] r[ai- 
vo] 
Itse noin sanoiksi virkki: 
„Mikä sie olet miehiähä, 
Ja kuka urohiaha. 
Kuin ei siima koirat hauku, 
150 Eikä vitka villahännät?" 
,,Tulinpa tavollani, 
Mahillani, muissillani." 
Poh[jan] a[kka] o[liJ p[yörrä] 
r[aivo] 
Toipa tuopilla olutta, 
155 Kanto kaksivarsisella; 
Mavot laioilla^s-i- mateli, 
Keärmis peällä keäntelikse-^^t 
Tuop' oli lieto L[emminkäi]ni 
Otti onken huotrastaha,^''^ 
160 Väkärauvan väskystähä,28+ 
Hän lu(u)vo''^^+ matoset moaha, 
Joi olosen onneksehe,^^'^' 
Mejen mussan mieleksehe.-^'''" 
Pohjan a[kk'] o[li] p[yörrä] 
r[aivo] 
165 I[tse] njoin] s[anoiksi] v[irkki] : 
„Ruvennemma laulamaha, 
Soanemma^*^"'' sanelomaha. 
P[ohjan] a[kk'] o[hJ p[yörrä] 
r[aivo] 
Laulopa lammin lattijalla. 
170 Tuop' oli l[ieto] L[emminkäi]ni 
Härän laulo lammin laitah, 
Se joi kuivaks^^^" vetosen. 
Poh[ian] a[kk'] o[li] p[yörrä] 
r[aivo] 



"t jäänyt. — '«t varalle. — "t Otan kurTun. — "t hiiove. — ''t kit- 
kuttave. — "+ syöjällä. — "t tieni| : tlenni. — "t Itep'. — "t laijoilla. — 
*'t keäntilekse. — ^'t huotrastah. — ^'t väskystäh. — ^'t luuvo. — ''"l" onnek- 
seh. — ^*t mielekseh. — ^^+ Soannemma. — '^t kuivaksi. 



17. Lemminkäisen virsi. 722 — 722 a). 



53 



17 



Laulo siitä L[emminkäi]sen 
merelle.^*'"' 
Tulipa naini etsimähä, 
Minne^^t goanut L[emminkäi]- 
ni. 
Viikon on Vipuini kuollut, 
Kauvan Ankervo katonut; 
Lepät on nostu leukaluista, 
180 Pajut sormista paattu. 
Otsasta oravakuuset, 
Venehoavat-*'5T hartejista. 

Sano naini L[emminkäi]sen: 

*„Miss' on kuuset L[emminkäi]- 

sen?" 

185 ..Palat on kuuset L[emminkäi]- 

sen." 

,,Miss' on tuhkat L[emminkäi]- 

sen?*' 
„Jo on tuuli tuhkat vienyt 
Selvällä meren selällä, 
Ulavilla aukejilla." 
190 Tuop' on naini L[emminkäi]sen 
Kuin keri meren kerällä, 
Sommelolla suolatteli, 
Sieltä löysi Lemminkäisen. 



722 a). Miinoa. 
Varonen n. 5. — 



Marppa Jeussein tytär Häunini, 
Kliiraon vaimo, synt. Akonlah- 
dessa. 

Lemminkäisen virsi. 

Kuin oli lieto Lemmi [nkäini], 
Olipa lieto Lennni( nkäini]. 
Savu soarella palave, 



Tuli niemen tutkaimeh[en]. 

5 Sanopa lieto [Lemminkäini] : 
„Pienehkö sovan savuksi, 
Suuri paimeue[n] palokse." 

Osmotar olutta keitti, 
Kuu kiviä kuumettih[in], 

10 Kesä ve[tt]ä keitettih[in]. 
Ei ta[h]to[nt] [o]lo hapata,^ 
Eikä juossa mieste[n] juoma, 
Kahja kultani koha[t]a. 
Pohjan akka oli pyöräraivo, 

15 Liikku sillan liitoksella, 
Lausu keskilattiolla, 
Hiero kahta kämmentäh[än], 
Hykerti molempiaha[nJ. 
Hiero ruskien oravan: 

20 „ Oravaisen, lintuseni, 

Mänes tuonne, kunne käsken, 
Ylitsi mere[n] yheksän, 
Meri puole[n] [kymmenettä]. 
Sieir on kolme korppi|e] kuol- 
lut, 

25 Ka[ks'] on vaipalla ka[te]ttu 
Kolmas on sinähä[nj jäänyt. 
Tuo kuusesta käpyjä. 
Petäjästä helpehiä, 
Se kanna kokin käteh[en], 

30 Eikö juoksis mieste[n] juoma, 
Kahja kultaiii kohahtas." 

Oravaisen, lintuseni 
Juoksi kävyn kankahalta, 
Sen kanto kokin käteh[enj, 

35 Ei otta[n]t olo hapata, 
Eikä juosta mieste[n] juoma. 
Pohjan akka oli [pyöräraivo], 
Liikkupa [sillan liitoksella], 
Lausu ke[ski] lattiella. 



^^t mereen. — ^'+ Minne on. — '"t Venehhoavat. 
722 a). ' Jäle.ssä huomautus: (vrt. v. 35). 



54 



Akonlahden runoalue. 



40 Hieropa kahta känirTientäh[än], 
[Hykerti molempiaha[n], 
Hiero ruskien reposen. 
„Eeposeni, lintuseni, 
Mäne tuonne, kunne käsken, 

45 Ylitsi [meren yheksän], 
[Meri puolen kymmenettä], 
Sieir on kolme [korppie kuol- 
lut], 
Kaks[i] [on vaipalla katettu], 
Kolmas on [sinähän jeänyt], 

50 Tuot kuusesta käpyjä. 
Petäjästä [helpehiä], 
Ne kannat [kokin kätehen]. 
Eikö juoksis miesten [juoma], 
Kahja [kultani kohahtas.]" 

55 Reposeni, lintuseni. 

Juoksi kävy[n] kankahalta. 
Sen kanto [kokin kätehen]. 
Eipäjuossu[t] [miesten juoma], 
Kahja kultani kohannu[t]. 

60 Pohja[n] akka oli [pyöräraivo]. 
Hiero neän kultarinnan. 
[„Neätäseni, lintuseni], 
IVIäne [tuonne, kunne käsken]. 
Joki juokse poikihtaisin, 

65 [Toini juokse pitkittäisin], 
Kolmas vai[n] vähän vipaha[n], 
Siellä karhut tappeloovat, 
Orihit kisoin panoo; 
Kuona läksi konnan suusta, 

70 Kino ilkien kiasta. 
Koprin kuonoa kokua. 
Käsin voahtea valuta. 
Se kanna kokin käteh[en]." 
Neätäseni, [lintuseni] 

75 Joven [juoksi] poikihtaisin, 
[Toisen j[uoksi] pitkittäisin], 
[Kolmannen vähän vipahan]. 
Sielläpä karhu[t] [tappeloovat, 



Orihit kisoin panoot], 
80 Kuona läksi [konnan suusta], 
[Kino ilkien kiasta]. 
Näätäseni, lintuseni 
Käsin [voahtea valutti], 
Koprin [kuonoa kokosi], 
85 Sen kanto koki[n] käteh[en], 
Alkopa juossa miesten [juoma], 
Kahja kultani kohata. 

Pohjan akka oli pyörä[raivo] 
Itse noi[n] sanoiksi virkki: 
90 „Kutsuot rujot, kutsuot ram- 
mat. 
Rammat ratsahin ajoat. 
Rujot reen reutu[i]lkoa, 
Yhtä älkeä kutsuo, 
Lemminkäistä [lieto poikoa], 
95 Lemmi[nkäini] on lieto poika. 
Se on aina torassa." 

Lemmi[nkäini] on lietopoika 
Itse noin sanoiksi virkki: 
„Emoseni, kantajani, 
100 Tuo voattiet vakaiset, 
Rehelliset reissurievut, 
Häissä häilytettäväni, 
Pitoloissa piettäväni." 
JVlänipä Päivölän pitoih[iuJ, 
105 Soare[u] juhlajuominkih[in]. 
Emo kielti poikoaha[n], 
Naini miestäh[än] epäsi: 
„Poikuoni ainuoni, 
Älä lä[he] Päivölän [pitoihin], 
110 Soaren juhlajuominkih[in], 
Kolme on surmoa matalla." 
„]yii on surma ensimäinen?" 
„]\Iänet matkoa vähäsen, 
Assut tietä pikkaraisen, 
115 JVIäki tuloo ensimäinen, 
IVIäki on täysi seipähiä, 



17. Lemminkäiseu virsi. 722 a). 



55 



Yksi on [seiväs] sillääh jeäuyt 
Lemmi[nkäise]n peän varalla." 
„Kyllä mä siih[eD] keinon 
keksin, 
120 Otan kuljun kuolijalta, 

Peän moah[an] raänneheltä, 
- Sen panen seipähän nenäli[än]. 
Emoseni, kantajani, 
Mi on [surma] toi[nen surma]?" 
125 ,,Meät matkoa vähäsen, 
xA.ssut tietä pikkaraisen, 
Kun tuloo tuliiii koski, 
Kosessa on tulihi luoto, 
Luovolla tulihi koivu, 
130 Koivussa [tulihi] kokko. 
Se hampahia[ah] hivoo, 
K3'^nsiääh kitkuttaa 
Lemmin [käisen] peän varalla. 
Se on soan miestä tuhonnut, 
135 Se vielä siunki syöpi." 

„Kyllä mä siih[en] keino[n] 
keksin, 
Kankahalta koppoan koppa- 

lan, 
Syyvän syöjällä kitah[an], 
Ikenih[in] iskulinnu[n]. 
uo Mi on surma kolmas [surma]?" 
„Poikuoni ainuo[ni], 
JVIeät [matkoa vähäsen], 
Assut [tietä pikkaraisen] 
Vuojolan veräjän suulla, 
145 Susit on rauta-suitsiloissa, 
Karhut rautakahlehissa 
Lemminkäisen peän [varalla]." 
„Kyllä mä [siihen keinon kek- 
sin]: 
Panen koivuja kokoh[on], 
150 Nepä tungemme tuleh[en], 
Itse [ — — ] tulesta." 
Tuop' oli lieto Lemmin[käiniJ, 



Kyllä heän niin keinon keksi, 
Mänöö Päivölän [pitoihin], 

155 Pohjolan [juominkihin]. 

Pohjan akkaoupyörä[raivo], 
Liikku [sillan liitoksella]. 
Lausu [keski lattiella]: 
„Mikä olet miehiähä[n], 

160 Ja kuka urohia. 

Kun ei siima koirat hauku. 
Eikä viska villahännät?" 

Sanopa lieto [Lemminkäini]: 
„Tulinpa mie tänne, 

165 Mahillani, muistillani, 
Tavoillani, tiijoilla[uij." 

Pohjan akka oli [pyörä]raivo 
[Tuopi] tuopilla olu[tt]a. 
Kanto kaksi vanteisella; 

170 Mavot laijalla mateli, 

Keärmis peällä keänteleikse. 
Tuop' oli lieto [Lemminkäini] 
Vielä tuoh[on] keinon [keksi]. 
Ottipa ongen huotrastah[an], 

175 Väkärauvan väskystäh[än], 
Heän luo matoset moaha[n], 
Juo olosen onnekseh[en], 
Mein mussan mielikseh[en]. 
Pohjan akka oli [pyöräraivo] 

180 Ruvettih hyö laulamah[an], 
Heän laulo Lemmi [nkäise]n, 
Laulo selvällä merellä, 
Tuonnepa vaipu Lemminkäini. 
Tuli naini etsimäh[än]: 

185 „Missä on lieto Lemminkäini?" 
Pohjan akka vastoave: 
„Kau[van] on kuollut Lemmin- 
käini, 
Viikon on katont Vipuni. 
Lepät on nostu leukaluista, 

190 Pajut seämestä poattu. 
Otsasta oravakuuset, 



56 



Akonlahden runoaliie. 



Yenehoavat hartioista." 

Sano naini Lemmi[nkäise]n : 
„Missä on kuuset Lemnii[nkäi- 
se]n?" 
195 Niin Pohjan [akka vastoave]: 
„Jo on kuuset poltettu[na], 
Jo on tuuli tuhkat vienyt 
Selvällä [meren selällä]." 
Tuo on naini Lemminkäisen, 
200 Kun keri meren kerällä, 
Sommelolla huolitteli, 
Sieltä löysi Lemminkäisen. 



723. Miinoa. 
Berner, kons. t. 140. — ^Vs 1872. 

Passa Hukkane, Kormilan tytär. 

Laulo, pannen suurimman osan 
suorasanaisesti, L[emminkäi]sen 
matka[n] Päivölään, jossa oli koko 
joukko väkeä koossa, niiden jou- 
kossa Väinämöini, joka laulo lam- 
min lattijalla ja L[emminkäi]ni 
ison härän, joka joi lammin. Vielä 
oli muitakin laulukoitteluksia, 
jotka päättyivät L[emminkäi]sen 
oimeksi, sen perästä L[emminkäi]ni 
ja V[äinämöi]ai tekivät sitte so- 
vinnon. 



724. Miinoa. 
Karjalainen n. 48. — 1894. 

Mikko Jehkimäini Potapoff. 
Lemminkäisen virsi. 

Savu soarella palauve, 
Tuli niemen tutkamessa, 
Suuri ois sovan tuleksi, 



Pieni paimosen paloksi. 
5 Kaheksasta kakran jyvästä, 
Yheksästä osran jyvästä. 
Kaikella kansakunnalla. 
Vain ei kutsuttu Lemmin- 
käistä, 
Kutsuvat rujot, kutsuvat ram- 
mat, 
10 *Kutsuvat periki sokiet,* 
Eammat ratsahiu ajeli, 
Sokiet venehin souti. 
Kun heän mänöy moamon luok- 
se: 
,,0i on moamo kantajani, 
15 Annas sotiset sovate, 
Kannas varsivoattiete, 
Pitoloissa piettäväte, 
Häissä häily teitä väte." 
„Kunnes lähet poikuoni, 
20 Poikuoni nuorempuoni?" 
,,Lähen Päivölän pitoihe, 
Soari voisen juominkihe." 

„Elä lähe poikuoni, 
Kolm' on surmoa matalla 
25 Lemminkäisen peän varalla." 
,,0i äiti, oma emoni. 
Sano surma ensimäini." 

,,Mänet matkoja vähäsen, 
Kulet teitä pikkusene, 
30 Kun tulou tulini hauta, 
Siinä on kuumie kivie. 
Palavoita poateroita." 

„Ei 00 siinä miehen surma, 
Eikä kuoloma urohon! 
35 On Ukko ylijumala 

Sato lunta sauvan varren 
Noilla kuumilla kivillä, 
Palavilla poateroilla. 
Sillä siitä peästiehe." 
40 „Mänet matkoja vähäsen, 



17. Lemminkäisen virsi. 724. 



57 



Kulet teitä pikkusene, 
Kun tulon tulini joki, 
Jovess' on tulini luoto, 
Luuvoss' on tulini koivu, 

45 Koivuss' on tuliset oksat, 
Oksilla on tulini kokko, 
Sat' on silmeä sivulla, 
Tuhat kieltä keäntimellä. 
Se on syönyn soan urosta, 

30 Tuhonnun tuhannen miestä." 
„Ei 00 siinä miehen surma. 
Eikä kuoloma urohon, 
Liijatenki Lemminkäisen! 
Ottau teyrijä leholta, 

53 Antau syyvä syöjän suuhu, 
Haukata halun alasen." 

Mänöy matkoa vähäsen, 
Kulkou teitä pikkusene, 
Kun tulou rautani aita 

60 Tsitsiliuskoilla sijelty, 
Keärniehillä keärässelty, 
Jeäty hännät häilymähe, 
Peät pahat kihisömähe, 
Ottau veitsen vierestähe, 

65 Tuiman rauvan tupestahe, 
Leikkai hännät häilymästä, 
Peät pahat kihisemästä, 
Itse alatsi mänöyve. 
Mänöy Päivölän pihoilla, 

70 Soarivoiseu juominkihe, 
Susit on suurilla pihoilla, 
Karhut rautakartanolla. 
Nurkasta tupahe tuli. 
Tuo on Päivölän emäntä 

75 Keilu keskilattiella. 

Se oli lieto Lemminkäini 
Kysy syyvä rahallahe. 
Toi on tuopilla olutta, 



Kanto kaksivartisella ; 
80 Mato malTassa makasi, 
Toukka tuopin pohjuksessa. 
„Rikka moaha luotanehe. 
Olut suuhu juotanehe!" 
Joi on oluon onneksehe, 
85 Mussan mejen mieleksehe. 
„Tuopin tuoja tuonelahe, 
Kannun kantaja manalla!" 
Siih' emäntä halkesihe. 
Sepä on Päiv()län isäntä 
90 Jopa tupahe tulouve: 
„0i on heto Lemminkäini, 
Mittelemmä miekkojana, 
Katselemma kalpojana; 
Kumpasen on miekka mielu- 
sampi, 
95 Kumman kalpa kaunehempi, 
Se on iellä iskömähe! 
Siun on kalpa kaunehempi, 
Siun on miekka mielusampi, 
Olen kortta korkijampi; 
100 Miun on luissa lohkiellun, 
Peäpaloissa katkiellun." 

Iskijä kapsahutti: 
Miekka kolmeksi palaksi. 
„Lähetäämpä ulkosalla, 
105 Pihalla on veret paremmat, 
Kakaroilla kaunehemmat!" 

Otti kuin noatin nakrehesta, 
Tukista tupahe toije: 
„Täss' on peä pätösen poijan, 
no Otsa kultasen omenan." 
Itse painasih pakohe. 
Kun heän mänöy' moamon 

luokse: 
„Seästä säkkihe evästä, 
Lähen piilojani piilömähe, 



724. ' K. h. *mänöy* m. 1. 



58 



Akonlahden runoalue. 



115 Pahoja pakenomahe!" 

„Mäne mänuyksi meällä, 
Katajaksi kankahalla." 

„En mäne männyksi meällä, 
Katajaksi kankahalla; 

120 Pinopuiksi pilkotahe, 
Halkoloiksi hakatahe." 

„Mäne soarehe sanattomahe, 
Niemehe nimettömähe." 
Läksi veneen loajintahe; 

125 Loati päivän, loati toisen, 
Työnsi venosen vesillä, 
Satalaijan lainehilla. 
Pani vanhat soutamahe. 
Vanhat souti, peät vapisi, 

130 Hiljan matka joutunouve. 
Pani nuoret soutamahe. 
Nuoret souti, airot notku. 
Teljot tetrenä kukerti. 
Hangat hanhena hatsatti, 

135 Nenä joutu(!) joutsenena. 

Kun heän mani Soaren mailla, 
Soaren neijot vastah tuli. 
„Toattos soamilla teloilla, 
Vanhempas varustamilla." 

140 Soan on ueijoista makoali, 
Tuhannen sepeäliki 
Yhtenä kesäissä yönä. 

Lähtöy oamulla kylähe, 
Käypi kylän, käypi toisen, 

145 Käypi puolen kymmenettä; 
Joka mies miekkoa hijouve, 
Tapparata tahkuouve 
Lemminkäisen peän varalla. 
Työntäy venehen vesillä, 

150 Purston kuivalta sijalta. 



Sini itki Soaren neijot, 
Kuni purjepuita näky; 
Ei hyö itkis purjepuita, 
Itköy purjepuun alaista. 

155 Kun heän mänöy Pohjolahe, 
Palkkautuu heän paimenehe.^ 
Pahoin piettih palkkalaista. 
Ylimielin osto-orjöa. 
Siitä suuttu, siitä seänty, 

160 Sotki suoho lehmän sorkat, 
Vajotti vasikan kintut. 
Ajo karhut kartanoilla, 
Susit suurilla pihoilla. 



725. Sappovaara. 

Berner n. 33. — 'Vg 1872. 

Petri Huotarini („Narkkone"). 

Savu soarella palave. 
Tuli niemen tutkamessa; 
Pien''"'' on sovan savuksi. 
Suuri paimenen paloksi. 

5 Kesä vettä keitetähä, 
Kuu kiviä kuumataha. 
Vuosi pannaha olutta. 
Ei ota olut hapata, 
Kahja kultani kahissa, 

10 Eikä noussa nuoren juoma. 
Osmutar oluen seppä. 
Löi kahta kämmentähä, 
Hykerti molempiaha,^''' 
Otti kärpän kämmeneltäh,^''' 

15 Hiero rautasen oravan. 



* paimene;ksij : paimene^e. 

725. '+ Pieni. — H molempiansa, korj.: [mol]o[mpi]aha. 
p£ämmen]ä[ltäh], kons.:ssa: kämmennältää. 



H Päällä: 



17. Lemminkäisen virsi. 725. 



59 



„Oravainen*+ lintuseni, 
Mänes tuonne, kunne käsken 
Ylitse meren j^hekscän, 
Meren puoli kymmenettä, 

20 *Sieir on kolme korpikuusta, 
Kaks' on vaipalla katettu, 
Kolmas ilman kattamatta,* 
Tuo sie kuusesta käpyjä. 
Petäjästä helpehiä, 

25 Ne kauna kavun kätehe. 
Kapu kantoa^''' kahjasehe, 
Osmutar oluehase.'^^ 

Se kanto kavun kätehe, 
Kapu k [antoa] k[ahjasehe], 

30 0[smutar] o[luesebe]. 
Eip' ottat olut hapata, 
Kahja kultani kahissa. 
„Oravai[nen] Ifintuseni], 
Mäue t[uoune]," k[unne] k[äs- 
kenj 

.35 Pimiähä Pohjolahe, 
Tarkkaha Tapivolaha, 
Kussa tammat tappelove, 
Orihit tasoin tulove, 
Juoksuo'*''' kuona konnan suus- 
ta, 

40 Kino ilkijän kijasta, 
Voahti vankasta nenästä, 
Koprin voahtie kokuo." 

Se kanto k[avunj k[ätehe], 
K[apu] k[anto] k[ahjasehej, 

45 0[smutar] o[luesehe]. 
Jopa nousi nuoren juoma, 
Kahja kultani kahisi. 

Lähti Päivölän pitoho. 
Kutsu ruujat, kutsu rammat, 



50 Sokiet venehin souti. 
Rammat ratsahin ajeli, 
Ruujat reällä reutuoli, 
tJht' ei kutsut Lemminkäistä. 
L[emminkäijne lieto poika 

55 On se kalkitse torasa. 

Sana kuuluu salmen poikki, 
Jalan isku iljennestä, 
L[emminkäi]ne l[ieto] p[oika] 
Hän on''^' noin sanoiksi virkki: 

60 ,,Emonaini kantajani. 
Tuo miulla'' soti somani. 
Kanna vaino voattehine. 
Pitoloissa piettäväni. 
Häissä häilyteltäväni ! 

65 Lähen Päivölän pitoho, 
Hyvän joukon juominkihi." 

Emo kielti poikoaha. 
Emo kielti, vaimo käski, 
Kielteä'*''*' kavehta kaksi, 

70 Käski kolme luonotarta.ii+ 
Emo kielti poikoaha: 
„Kolm' on surmoa matassa." 

„Emonaini k[antajani], 
Sano surma ensimäini!" 

75 „Kuin mänet matkoa vähäsen, 
Kulet tietä pikkaraisen, 
Tulovi tulini koski, 
Koseir on tulini koivu, 
Koivuir on tuliset oksat, 

80 Oksair on tulini kokko. 
Sillä suu tulin palavi, 
Kita kielin lämpijevi 
Peällä lieto L[emminkäi]sen." 
„Em[onaini] k[antajanij, 

85 Tuoss' ei ole miehen surma, 



■'t Oravaisen. — *t kantaa. — 't oluesehe, korj.: [olujohose. — 't Sana 
puuttuu. — H Juoksoo. — * Päällä: muUa, kons.:ssa: muUa. — '°+ Kieltää, 
"t luonnotarta. 



60 



Akonlahden runoalue. 



Eikä kuoloma urohon, 
L[emminkäi]sen liijatenki. 
Tuos muUe sotisomani. 
Varsin vaino voattehine, 

90 Pit[oloissa] p[iettäväni], 
Häissä h[äilyteltäväni]!" 

E[ino] k[ielti] p[oikoaha], 
E[mo] k[ielti], v[aimo] k[äski], 
*K[ielteä] k[avehta] k [aksi],* 

95 K[äski] k[olme] l[uoimotarta]. 
E[mo] k[ielti] p[oikoaha]: 
„Kolm' on surmoa matassa." 

„Emonaini k[antajani], 
Sanos surma, toini surma!" 

100 „Mato on tiellä poikkipuolin 
Pitelempi pirtin hirttä, 
Paksumpi pirtin patsasta; 
Se on kynsiäh hivove, 
Hampahia kitkutteluo^^t 

105 Peällä lieto L[emminkäi]sen." 
„Tuoss' ei o[le]"''' m[iehen] 
s[urma], 
E[ikä] kuol[oma] u[rohon]; 
Kyllä siihen keinon keksin. 
E[monaini] k[antajani], 

110 T[uos] m[ulle] s[otisomani], 
V[arsin] v[aino] v[oattehine], 
P[itoloissa] p[iettäväni], 
H[äissä] h[äilyteltäväni]!" 
Emo k[ieltij poikoahe, 

115 E[mo] k[ielti], v[aimo] k[äski], 
K[ielteä] k[avehta] k[aksij, 
K[äskiJ k[olme] l[uonnotarta], 
E[mo] k[ielti] p[oikoaha]: 
„Kolm' on surmoa matassa." 

120 „E[monaini]. k [antajani]. 
Sano surma, kolmas surma!" 



,,Kuin män[et] m[atkoa] v[ä- 
häsen], 
A[stut] t[ietä] p[ikkaraisen] 
Päivölän kujojen suuhu,'*''" 

125 Ait' on rauvasta rakettu, 
Teräksestä tieksennelty,'^t 
Tsisiliuskuilla sivottu, 
Vitsastettu moan mavolla, 
Keärmehillä keännytelty, 

130 Hännät jätetty heilymähä, 
Peät kesrät kehisemähä; 
Siin' on Mutsi musta koira. 
Rakki rauvan karvallini, 
Sillä suu tulin palavi,^^ 

135 Kita kielin lämpijevi 

Peällä lieto L[emminkäi]sen." 

„Em[onaini] k [antajani], 
T[uoss'] ei o[le] m[iehen] s[ur- 

nia], 
E[ikä] k[uoloma] u[rohon], 

uo L[emmiukäi]sen Iii[jatenki]. 
T[uos] m[ulle] s[oti]s[omani], 
V[arsin] v[aino] v[oattehine], 
P[itoloissa] p[iettäväni], 
H[äissä] h[äilyteltäväni]!" 

U5 Emo k[ielti] p[oikoaha], 
E[mo] k[ielti], v[aimo] k[äski], 
K[ielteä] k[avehta] 2, 
K[äski] 3 l[uonnotarta]. 
Hän läksi Päivölän pitoho, 

150 Hyvän joukon juominkihi. 
jyiäni m[atkoa] v[ähäsen], 
K[ulki] t[ietä] p[ikkaraisen], 
Jo tulovi tulini koski, 
K[oseir] o[n] t[ulini] k[oivu], 

155 K[oivuir] o[n] t[uliset] o[ksat], 
0[ksall'] o[n] t[uliui] k[okko], 



**t Hampahinsa kitkutteloo. — 
[su]i[h]i. — ''t tieksenelty. — " Päällj 



'•'+ Ei ole s[iiiiä]. — '^t suuhu, korj.: 
: [palaA']e. 



17. Lemminkäisen virsi. 725. 



61 



Sillä s[uu] t[ulin] p[alavi], 
K[ita] k[ielin] l[ämpijevi]. 
„Sie kokko Jumalan luoma, 

160 Mie mies Jumalan luoma, 
Anna männä matkamiehen, 
L[emminkäi]sen liiatenki!" 

Jo mani m[atkoa] v[ähäsen], 
K[ulki] t[ietä] p[ikkaraisen], 

165 Mato tiellä poikki puoli, 
Pitelempi p[irtin] h[irttä], 
P[aksumpi] p[irtinj p[atsasta]. 
„Sie mato Jumalan luoma, 
Mie mies Jumalan luoma, 

170 Tempoa^-^i" teiriä aholta. 
Koppeloita koivikoilta. 
Ne työnsi syöjän suuhu, 
Partaha^^^ palan purijan. 
Itse iellähä^^''" mänövi. 

175 Mani P[äivö]län kujojen suu- 
hu,2o+ 
Koppi koivuja metsästä 
Kolmekymmentä rekijä, 
Hoapoja hyviä puita. 
Ne hän tuppasi tulehe; 

180 Itse tuiskahti tulehe. 
Ei ollut palanut parta 
Eikä kuitrit kärvehetty. 

Mani P[äivö]län p[itoho], 
Hyvän j[oukon] j[uominkihi]. 

185 Tuotiin tuopilla olutta. 
Kanto kaksi vartisella; 
Mavot laijolla mateli, 
Keärmis pohjassa kihisi. 
Otti onken kukkarosta, 

190 Väkirauvan^it väskystänsä,^'^'*' 
Ruhka moaha luotanehe. 
Ruoka suuhu syötänehe. 



Joi oluen onneksehe, 
Mejen nmssan mieleksehe. 

195 Itse noin sanoiksi virkki: 
,, Onkos täss' olutta myyvä, 
Juomoa rahan alaista?" 

Sanoi Päivölän emäntä: 
„Ei ole olutta myyvä, 

200 Juomoa rahan alaista; 
Olut on osin jaettu, 
Kahvit kannun mittajeltu. 
Tuopit tukkuhun kerätty, 
Pikarit pinoho^^t pantu." 

205 Sanoi lieto L[emmiHkäi]nen, 
Sanoi Päivölän pojalla: 
„Läkkämä ulos pihalla! 
Katselemme kalpojana,2*+ 
Mittelemme miekkojana, 

210 Tuvan uuven turmelemma, 
Lattijen likojelemma." 
Lähettiin ulos tuvasta. 
Kumman miekka mielusampi, 
Kumman kalpa kaunehempi, 

215 Sen ieltä sivaltimine. 

Tuon pojan Päivöläisen 
Sen on m[iekka] m[ielusarapi]. 
Sen on kalpa k[aunehempi], 
Sen iel[tä] si[valtamine]. 

220 Jos se ieltä sivalti. 
Ei soanut vikoa mitää, 
Ei verta värventänt. 
Tuon on lieto L[emminkäi]sen 
Sen on luissa lohkiellut, 

225 Peäkamussa katkiellut. 
Löi kuin noatin naurehelta. 
Löi peän Päivöläisen. 

(Ei muistanut loppua). 



"t Tempova, korj.: [Tempojo. — ^'t Partaan. — "t iellään. — "t suuhu, 
korj.: [su]i[h]i. — -'t Väk''ä''-. — ^^t väskystänsä, korj.: [väskjstäjhä. — "+ pi- 
noh, — *H kalpojaan. 



62 



Akonlahden runoalue. 



726. Sappovaara. 
Niemi n. 146. — 1904. 

Hilippä Huotarini, Petri Huota- 
risen poika, ks. ed. n. — Mp. 
Akonlahdessa. 

Savu soarella palaa, 
Tuli niemen tutkamessa, 
Kaukoniemen kainalossa; 
Pieni ois sovan savuksi, 

5 Suur' ois paimenien paloiksi. 
Osmotar olutta keitti, 
Kapo kahjoa rakenti, 
Kesä vettä keitetäh. 
Kuu kiviä kuumatah, 

10 Ei ottat olut hapata, 
Kahja kultani kahata. 
Eikä nossa nuoren juoma. 

Hän hiero kahta kämmentäh, 
Hyykerti molompiah; 

15 Sai hän kärpän kämmenestäh. 
Otti rautasen oravan. 
„Oravaiiii lintuseni, 
Mäne tuonne, kunne käsken 
tJheksän meren ylittsi, 

20 Meri puolen kymmenittsi, 
Sieir ois kolme korpikuusta, 
Kaks' ois vaipoilla katettu, 
Kolmas on jäänyt kattamatta; 
Tuopa kuusesta käpyjä, 

25 Petäjästä helpehiä. 

Ne kanna kavun kätehen. 
Kapu kantaa kahjahas, 
Osmotar oluohos." 
Orav[aini] lint[useni] 

.SO Siellä oli 

Toi hän kuusesta käpyjä. 

Petäjästä helpehiä. 

Ne kanto kavun kätehen, 



Kapu kanto kahjahas, 

.15 Osmutar oluohos. 
Ei ottat olut hapata, 
Kahja kultani kahata. 
Eikä nossut nuore juoma. 
„Oravaini lintuseni, 

40 Mäne tuonne, kunne käsken 
Piraieh Pohjolah, 
Tarkkahah Tapivolah, 
Siellä tammat tappeloo, 
Orihit tasoin käypi, 

45 Juoksoo kuona konnan suusta. 
Kino ilkien kijasta, 
Koprin voahtie kokuole, 
Se kanna kavun käteh. 
Kapu kanto kahjahas, 

50 Osmutar oluohos." 
Jo alko olut hapata, 
Kahja kultani kahata. 
Jopa nousoo nuore juoma. 
„ Oravainen lintuseni, 

55 Mäne sinne, kunne käsken, 
Sokiet venehin souva, 
Eammat rattsahiu ajele. 
Elä kutsu Lemminkäistä, 
Se on kaikittsi torasa." 

60 Se kuulu sana salmen poikki. 
Jalan isku ilTeuelle. 

Lemminkäin oi' lieto poika: 
„Lähen Päivölän pitoih, 
Hyvän joukon juominkih." 

65 Emo kieltäy, vaimo käsköö, 
Kielti kavehta kaks', 
Eli kolme luonnotarta. 

„Emo nainen kantajani! 
Tuo mulla sotisomani, 

70 Kanna vaino voattieni." 
Emo kieltää poijuttah: 
,,Kolm' on surmoa matalla." 
„Erao naini kantajani, 



17. Lemminkäisen virsi. 726. 



63 



Sano surma eusimäini!" 

75 „KuD mänet matkoja vähäsen, 
Kulet teitä pikkaraisen, 
Tuloo talinen joki, 
Jovess' on tulinen koski, 
Koseir on tulinen soari, 

80 Soareir on tulinen koivu, 
Koivuss' on tuliset oksat, 
Oksiir on tulinen kokko; 
Se on S5'önt soan miestä, 
Tuhonnut tuhannen miestä; 

85 Sat' miest' siiven alla, 
Tuhat hännän tutkamissa." 

Siitä heän sanoikse virkki: 
„Siin' ei ole miesten surma, 
Eikä kuoloma urohon. 

90 Sano surma, toini surma." 
„Mänet matkoja vähäsen, 
Kulet teitä pikkaraisen: 
Mato tieir on poikkipuolin, 
Pitemp' on pirtin hirttä, 

95 Pa[k]sumpi pirtin patsasta, 
Syönt i se on soan miestä. 
Tuhonnut tuhannen miestä, 
Sat' on miestä turvan alla, 
Tuhat hännän tutkamissa." 

100 Senpä hän sanoikse virkki: 
,.Ei siin' oi' miesten surma, 
Eikä kuoloma urohon. 
Emo naini kantajani, 
Sano surma, kolmas surma." 

105 ,,Mänet matkoja vähäsen 
Päivölän veräjän suih, 
Siin' on aita rauasta rakettu, 
Teräksini aita tehty, 
Tsisiliu.'>;kuiir on sivottu, 

110 Keärmehillä käännytelty, 
Jääty on hännät häilymäh, 
Pääkerkät kehajamah 
Peällä lieto Lemminkäisen. 



Siell' on Muttsi musta koira, 

115 Rakki rauan karvallinen, 
Syönt i se on saan miestä, 
Tuhosi tuhannen miestä, 
Sat' on miestä turvan alla, 
Tuhat hännän tutkamissa." 

120 Hän kun lähtöö, niin on ■ 
Oksiir on tulinen kokko; 
Kokko hampahia hivoo, 
Kynsiähän kitkuttaa 
Peällä lieto Lemminkäisen. 

125 Heänpä noin sanoikse virkki: 
„Hoi, kokko. Jumalan luoma, 
Mie olen mies Jumalan luoma! 
Anna männä matkamiehen, 
Lemminkäisen liiatenkin." 

130 Siitä hän tempoi teyriä ahosta, 
Koppeloita koivikolta, 
Ne hän työnsi syöjän suuhun, 
Partahan palan purian. 
Leukahan lesottajan. 

135 Itse ielläh mänöii. 

Mato tieir on poikkipuolin, 
Se alkaa hampahie hivon 
Peällä lieto Lemminkäisen. 
Heänpä niin sanoikse virkko: 

140 „Hoi, mato. Jumalan luoma, 
Mie olen mies Jumalan luoma! 
Anna männä matkamiehen, 
Lemminkäisen liiatenkin! 
Paina peäs mättähäh, 

145 Tunke turpasi kuloh." 
Itse eillähän mänöö. 

Päivölän veräjän suihi 
Ait' on rauasta rakettu, 
Teräksini tehty aita, 

150 Tsisiliuskuilla siottu, 
Keärmehillä keännytelty, 
Jäänt on hännät häilymäh, 
Peäkesrät kehajamaha. 



64 



Akonlahden runoalue. 



Sieir on Muttsi musta koira 

155 Eautasessa kahlehessa. 
Kokoi koivuja aholta, 
Hoapoja hyviä puita 
Kolmekymmentä rekiä, 
Nepä tuiskasi tuleh, 

160 Itse läpi läiähteli. 

Itse noin sanoikse virkki: 
„Eipä partani palat, 
Eikä kuitrit kärvettyt, 
Vain se palo Muttsi musta." 

165 Hän mani Päivölän pitoih: 
Pikarit on pinoih pantu. 
Tuopit yhteh tukkuloih. 
„Päivölän hyvä isäntä! 
Onko ostoa olutta, 

170 .Tuomoa rahanalaista?" 
„Päivölän hyvä emäntä! 
Onko ostoa olutta, 
Juomoa rahanalaista?" 
Toihan tuopilla olutta, 

175 Kanto kaksi Värtisellä; 
Mavot laioilla mateli. 
Hän otti ongen kukkarostah, 
Väkärauvan väskystäh. 
Itse noin sanoikse virkki: 



180 „Ruhka maahan luotaneh. 
Juoma suuhun syötäneh!" 
Joi oluen onnekseh, 
Mussan meen mielekseh. 
Katsotaampa kalpoja, 

185 Mittelemmä miekkoja. 

Kumman on miekka mielusam- 

Kumman kalpa kaunehempi 
Sen iellä sivaltaminen. 
Tuonp' on Päivölän pojan. 

Päivölän isäntä löi. Heän ei 
tietänt oisko purrut mäkärä eli 
paarma, niin vähän kuuli. 

190 Lemminkäinen laski kuin naa- 
tin nakrehesta. 

Tappo sen talon pojan, pois läks. 



727. Sappovaara. 
Niemi n. 182. — 1904. 

Hilippä Huotarini. — Mp. Akon- 
lahdessa. 

[Noissa Päivölän pioissa, 
Kirjoverkolan] vakoille. 



728. Akonlaksi. 

Topelius 1222 a) 8, n. 1. — ^Ve 
1820. 

Remsosen renki Timone. — Mp. 
Kuddnäsissa likellä Uuttakaar- 
lepyytä. 

Lemmingäisen virsi 

Savu saarella palaavi, 
Tuli niemen tutkamessa; 
Suur' olis paimosen paloxi, 



728 a). Akonlaksi. 
Topelius Vanh. run. III, ss. 2-9. 

Eemsosen renki Timone. Ks. ed. 



Lemminkäinen. 

Savu saarella palaavi, 
Tuli niemen tutkamessa. 
Suur' olis paimosen paloksi, 



17. Lemminkäisen virsi. 728— 728a). 



65 



Pien' olis soan saviixi.^ 
5 Kesä vettä keitettihin, 
Salo puita saarettihin,- 
[Salo puita], saarimaita.^ 
Ei ottanu olut hapata 
*Ejkä kahja* käyäxehen.* 

10 Pani kuusesta käpyjä, 
Petäjästä helpeheiä;^ 
Saipa olut valmihixi. 

Päivilä tuo Ilman Ukko" 
Hän tuon sanoiksi virkki: 

15 ,,Kutsu rujot, kutsu rammat,' 
Elä kutsu Lemminkäistä; 
Lemmingäin on lieto^ poika, 
Se on kalkitsi torasa."** 

Sano lieto Lemmingäinen:!" 
20 „0j emoni kantajani, 
Tuo sie soti sopani,'^ 
*Kanna vaino vaatteheni."'^* 

„Kunne lähet poikooni. 
Metsällekö vaj merelle, 
25 Vain on hirven hijhantoon?"'^ 
„0j emoni kantajani. 
Enkä metsälle enkä merelle, 
Lähen Päivilän pitohin. 
Hyvän joukon juominkihin/' 
30 „Äläs lähe poikuoni,^* 
Kolm' on surmoa matalla.'-^ 



Pien' olis soan savuksi. 
Kesä vettä keitettihin. 
Salo-puita poltettihin, 
Salo-puita, saari-maita. 
Ei ottanut olut hapata. 
Eikä kalja käyäksehen. 

Pani kuusesta käpyjä. 
Petäjästä helpehejä, 
Saipa olut valmihiksi. 

Päivilä tuo Ilman Ukko, 
Hän tuon sanoiksi virkki: 
„Kutsu rujot, kutsu rammat. 
Elä kutsu Lemmingäistä, 
Lemmingäin on lieto poika, 
Se on kalkitsi torasa." 



Sano Lieto Lemmingäinen: 
„0i emoni kantajani! 
Tuo sie soti-sopani, 
Kanna vaino-vaatteheni." 

„Kunne lähet poikuoni. 
Metsälleko vai merelle. 
Vain on hirven hiihantohon?" 

,,0i emoni kantajani! 
Enkä metsälle, enkä merelle; 
Lähen Päivilän pitohin, 
Hyvän joukon juominkihin." 

„Äläs lähe poikuoni, 
Kolm' on surmoa matalla. "^ 



728. ' Sivulla tummemmalla musteella: Suur olis soan savuxi, pieni 
paim. . — '^ Selitetty: poltettihin. F. M. Toppelius korj.: poltettihin. Sivulla 
T:n kädellä tummemmalla musteella: saarimaita. — ' F. M. Toppeliuksen vä- 
liinkirjoittama. — * juoma, kalja. — ' kuoria. — • Ss. 13 — 14 F. M. Toppe- 
liuksen sivulle kirjoittamat. — '' haita och blinda. Sivulla T:n kädellä: „So- 
kiatvenehin souvit, ruojot ratsahin ajelit." F. M. Toppelius on korj. „ruojot" 
„[ru]n[jut]" ja vienyt ss. ss:n 18—19 väliin. — * ilkiä. — " Sivulla T:n kädellä: 
L. som ej var buden, rustar sig, säger. — '° F. M. Toppeliuksen väliinkirjoit- 
tama. — '' krigsdrägt. — '- vainovaatet: krigsdrägt. — *' Alk.: hihantoon. — 
'* F. M. Toppeliuksen kirjoittama sivulle. Tekstissä T:n kädellä: Oj poikoon\ 
lapsueni, korj.: Äläs (poikooni] lähetkinj. — '" matkalla. 

728 a). > eli matkalla. 

5 



66 



Akonlahden runoalue. 



„0j emoni kantajani, 
Sano surma ensimäinen." 
„Menet matkoja vähäsen, 

35 Astut teitä pickaraisen,^^ 
Tulovi tulinen koski, 
Koskes' on tulinen luoto, 
Luuos' on tulinen koivu, 
Koivus' on tuliset oxat, 

40 Oxiir on tulinen kocko, 
Kokoir on tuliset kynnet^'''* 
Sen kynnet tulin palavi. 
Kita kieli lämpiövi, 
Se on syönyt satain miestä, 

45 Tuhonnut tuhannen miestä." 
„0j on emoni kantajani, 
Ej ole sijnä miehen surma 
*Ejkä kuolema urohon.* 
Oj emoni kantajani, 

50 Sano surma keskimäinen." 
„Menet matkoja vähäsen. 
Astut teitä pickaraisen,!^ 
Tuloo'^ tulinen hauta. 
Täysikö kuumia kiviä, 

55 Palavoja paateroja." 
„0j emoni kantajani, 
Ej ole sijnä miesten surma 
Ejkä kuolema urohon. 
Oj emoni kantajani, 

60 Sano surma jälkimäinen." 
„Menet Päivilän pihoille. 
Hyvän [joukon juominkihin]. 
Karhut on rauta kahleisa,^! 
*Aita on tehty taivahaasen,* 

65 Matololla on vitsatsettu, 
Kärmehiir on käänelty,^^ 



,,0i emoni kantajani! 

Sano surma ensimmäinen." 
„Menet matkoja vähäsen, 
35 Astut teitä pikkaraisen, 

Tuloovi tulinen koski, 

Koskes' on tulinen luoto, 

Luuos' on tulinen koivu, 

Koivus' on tuliset oksat, 
40 Oksiir on tulinen kokko, 

Kokoir on tuliset kynnet. 

Sen kynnet tulin palaavi, 

Kita kieli lämpiöövi. 

Se on syönyt sata'in miestä, 
45 Tuhonnut tuhan urosta." 
„0i emoni kantajani! 

Ei ole siinä miehen surma. 

Eikä kuolema Urohon. 

Oi emoni kantajani! 
50 Sano surma keskimmäinen." 
„ Menet matkoja vähäsen, 

Astut teitä pikkaraisen, 

Tuloo tulinen hauta. 

Täysi kuumia kiviä, 
55 Palavoja paateroja." 
„0i emoni, kantajani! 

Ei ole siinä nliehen surma, 

Eikä kuolema Urohon. 

Oi emoni, kantajani! 
60 Sano surma jälkimmäinen." 
„ Menet Päivilän pihoille, 

Hyvän joukon juominkihin. 

Karhut on rauta kahleissa, 

Ait' on tehty taivahaseen, 
65 Matoloiir on vitsatsettu, 

Kärmehiir on käännelletty, 



1" F. M. Toppelius korj.: [pi]k[karaisen]. — " Säe poispjyhitty, mutta 
palautettu. — ■« Sivulla T:n kädellä: nyt s. h. — '« Tulo, korj.: [Tulo]o. — 
^' Sijn on| täysi: T. — ^' Sijn on| karhut kahleisa: K. *on rauta'' k. — 
** F. M. Toppelius korj.: [käänelty]nnä ja [käänel]let[ty]. 



17. Lemminkäisen virsi. 728 — 728 a). 



67 



Hännät heitty häjlymähän,^^ 
Päät keikut kehisemän."^* 
„0j emoni kantajani, 

70 Ej ole siellä miesten surma 
Ejkä kuolema urohon. 
Tuopas soti sopani, 
Kanna vaj'"m''o" vaatteheni." 
Toipa soti sopansa, 

75 Kanto vaimo^^ vaattehensa. 
Läxi Päivilän pitohiu, 
Hyvän joukon juominkihin. 

Tempi teiriä lehosta, 
Koppaloita koivikosta. 

80 „Kockoseni Hman^** lintu, 
Lase eelläs matkamiestä, 
Lemingäistä lijatengin." 
Laski eellä matkamiehen. 
Meni matkoja vähäsen, 

85 Astu teitä pickaraisen, 
Tuloo^^ tulinen hauta. 
Täys' on kuumia kiviä, 
Palavoja paateroja. 
„0j Ucko yli Jumala 

»o Tahi Taatto taivahainen, 
Nossas pilvi luotehelta,^' 
Toinen suurelta suvelta. 
Kolmas kohti koilisesta, 
Nepä yhteen yhytä, 

95 liOmackohon^* loukahuta. 
Saa lunta sauvan varsi, 
Kiehittele keihäs varsi 
Nuille kuumille kiville, 
Palavoille paateroille." 
100 Nosti pilven luotehelta 
etc. — — 



Hännät heitty häilymähän, 
Päät keikut kehisemään." 
„0i emoni, kantajani! 

70 Ei ole siellä miehen surma, 
Eikä kuolema Urohon. 
Tuoppas soti-sopani, 
Kanna vaino- vaatteheni." 
Toipa soti-sopansa, 

75 Kanto vaino-vaattehensa. 
Läksi Päivilän pitohin, 
Hyvän joukon juominkihin. 

Tempi teiriä lehosta, 
Koppeloita koivikosta. 

80 Kokkoseni Ilman lintu! 

Lase^ eelläs matkamiestä, 

Lemming-äistä liiatenkiu." 

Laski eellä matkamiehen. 

Meni matkoja vähäsen, 

85 Astu teitä pikkaraisen, 
Tuloo tulinen hauta, 
Täys' on kuumia kiviä, 
Palavoja paateroja. 
„0i Ukko, yli Jumala, 

90 Tahi Taata taivahainen! 
Nossas pilvi luotehelta, 
Toinen suurelta suvelta. 
Kolmas kohti koilisesta: 
Nepä yhtehen yhytä, 

95 Lommakkohon loukahuta, 
Sa-a lunta sauvan varsi, 
Kiehittele keihäs varsi, 
Xuille kuumille kiville. 
Palavoille paateroille." 
100 Nosti pilven luotehelta, 
Toisen suurelta suvelta, 



^^ Säkeiden 67—8 järjestys alkuaan päinvastainen, numeroilla muutettu. 
— '* Korj.: [kehisemä]ä[n]. — " Korj.: [vaijno. — ^^ Oj sinä kockoj Ilman: 
♦Kockcseni* I. — ^' luotehel d a: luotehelia. — " Lomake kohon: loma^•kohon, 

' eli laske. 



68 



Akonlahden runoalue. 



— ■ Paateroille. 

„Lase eelläs matkamiestä, 

110 Lemingäistä lijatengin." 
*Laski eellä matkamiehen.*''^ 
Meni Päivilän pihoille, 
Hyvän joukon juominkihin. 
Sih on aita tehty taivahaseen, 

115 Matoloir on vitsassettu, 
Käärmehiir on käänelletty. 
Hännät heitty häjlymähän. 
Päät keikut kehisemähän. 
„Mato musta maan alanen, 

120 Toucka tuonen karvallinen! 
Kulkia kulou^** alanen. 
Läpi mättähen meniä, 
Puun juuren puettelia. 
Haavan juuren halkasea! 

125 Pistä^* pääsi mättähäsen, 
Lases eellä matkamiehen, 
Leming-äistä lijatengin." 
Meni Päivilän pitohin, 
Hyvän joukon juominkihin. 

130 Tuotin olutta tuoppi, 
Kanettijn kaxi vartisella; 
Kärme sinn' on kääneltynnä. 
Hän tuon sanoxi virtti: 
„Ruhka^''^ maahan luotanehe,^^ 

135 Ruoka suuhun syötänehe''* 
Vasemella peukallolla, 



Kolmannen koilisesta: 
Nepä yhtehen yhytti, 
Lommakkohon loukahutti. 

105 Sato lunta sauvan varsi, 
Kiehitteli keihäs varsi. 
Nuille kuumille kiville, 
Palavoille paateroille. 
„Lase eelläs matkamiestä, 

110 Lemmingäistä liiatenkiu." 
Laski eellä matkamiehen. 
Meni Päivilän pihoille, 
Ait' on tehty taivahaseen, 
Matoloiir on vitsatsettu, 

115 Käärmehiir on käännelletty. 
Hännät heitty häilymähän. 
Päät keikut kehisemähän. 

„Mato musta maan alanen, 
Toukka Tuonen karvallinen, 

120 Kulkia kulon alanen, 
Läpi mättähen meniä. 
Puun juuren puettelia, 
Haavan juuren halkasia! 
Pistä pääsi mättähäseen, 

125 Lases eellä matkamiestä, 
Lemmingäistä liiatenkin." 

Meni Päivilän pitohin. 
Hyvän joukon juominkihin. 
Tuotiin olutta tuoppi, 

130 Kannettiin kaksi-korvasella : 
Käärme sinn' onkäänueltynnä. 
Hän tuon sanoiksi virtti: 
„Ruoka suuhun syötänehen, 
Ruhka^ maahan tuotanehen 

135 Vasemmalla peukalolla, 
Sormella nimittömällä. 



" T:n kädellä sivulla tummemmalla musteella. — ^° heinä. — " |Lases 
eeltä| Pistä: P. — " ricka. — '^ Ensin: luotanee. T. korj.: luotane/ie. F. M. 
T.: luotanehera. — ^' Ensin: syötänee. T. korj.: syötäneÄe. F. M. T.: syötänehen. 

' taikka: Eikka. 



17. Lemminkäisen virsi. 728 — 728 a). 



69 



Sormella nimittömällä 
Kannan alle pantanekin." 
Päivilä:^-^ 

140 Laulo lamen laattialle. 
Lemingäinen lieto poika 
Laulo härän lattialle. 
Härkä veen sijttä joi.^^ 
*P[äiviläine]n ilman ucko,* 

u.i Laulo jänexen lattialle. 
Lemingäinen lieto poika 
Laulo revon^' lattialle. 
P[äiviläJ, ilman ukko, 
Laulo oravan orren päälle,''^ 

150 Orren päitä juoxemahan. 
Lemingäinen, lieto poika, 
Laulo neän^^ lattialle.*^ 

*Päiviläinen Ilman L^kko 
Hän tuon sanoixi virtti:**^ 

155 „Lemingäinen lieto poika, 
Katselkoraas kalpojanie,*^ 
Mitelkomma mieck ojamme, 
Kuin an kalpa kaunihimpi, 
Kuman miekka mieli dsampi." 

160 Lemingäisen on kalpa kauni- 
himpi, 
Hänen miekka mielmsampi, 
Oljen kortta korkeampi. 
„Lemiugäinen lieto poika, 
Ruvetkommas tappelohon; 

16 i Pihair on veret paremmat, 
Kakaroiir on kaunihimmat." 

Päivilä slog 3 ggr L. att värjan 
i bitar - L. slog P. att han gick 
af i 3 stycken. — L. ängrar sig 
och fruktar straff. 

„ Menisin mänyxi vielä, 



Kannun alle pantaneekin." 
Päivilä tuo Ilman Ukko, 
Laulo lammen laattialle. 
HO Lemminkäinen lieto poika, 
Laulo härän laattialle; 
Härkä veen siitä joi. 

Päiviläineu Ilman Ukko 
Laulo jäneksen laattialle, 
145 Lemmingäinen lieto poika, 
Laulo revon laattialle. 

Päiviläineu Ilman Ukko, 
Laulo oravan orren päälle. 
Orren päitä juoksemahan, 
150 Lemmingäinen lieto poika, 
Laulo neän laattialle. 

Päiviläineu Ilman Ukko, 
Hän tuon sanoiksi virtti: 
„Lemmingäinen lieto poika! 
155 Katselkommas kalpojamme, 
Mitelkomma miekkojamme, 
Kumman kalpa kaunihimpi. 
Kumman miekka miehusampi." 
Lemmingäisen on kalpa kau- 
nihimpi, 
160 Hänen miekka miehusampi. 
Oljen kortta korkeampi. 

j.Lemmingäinen lieto poika! 
Ruvetkommas tappelohon, 
Pihair on veret paremmat, 
165 Kakaroiir on kaunihimmat." 



Menisin männyksi vielä. 
Lautta-puiksi hakattaisiin ; 
Koivuksi kovalla maalla. 



" F. M. Toppelius päälle kirjoittanut: Päivilä tuo Ilman Ukko. Sivulla 
iSitte Päivilän Isäntä. — " Sivulla: def. - " j-gf. _ 3» ortta myöden : orren 
pääUe. — '» märd. - « Sivulla T:n kädellä: P. i ondska. — *' Ss. 153-4 F. 
M. Toppeliuksen kädellä sivulle kirjoitetut. — *- sabel. 



70 



Akonlahden runoalue. 



Lautta puixi hakattaisin; 
Koivuxi kovalla maalla, 
Suxi puixi hakattaisin; 
Menisin meren kalaxi.*^ 



Suksi-puiksi hakattaisiin; 
170 Menisin meren kalaksi. 

Tästä on Euno vaillinainen; 
vaan Runoniekka jutteli että Päi- 
vilä löi Lemmingäistä niin että 
miekka meni palaisiksi; sitten 
Lemmingäinen löi Päivilää ja jako 
hänen kolmeen osaan. Tätä ka- 
tuessansa aikoi Lemmingäinen pii- 
lomaan, vaan pelkäs joka piilossa 
surmaa. — Tästä tappeluksesta 
kertoo myös B,uno Oluen teosta, 
ensimäisesä osasa. 



729. Akonlaksi. 
Lönnrot A H 2, n. 1. — 1832. 

Trohkimaiiii Soava. 

Ahti saarella asimpi, 
Kaukoniemen kainalossa, 
Veitikki nenässä niemen; 
Kalatuutta Kauko itki, 
s Veitikki osan vähyyttä, 
Ahti aitan pieneyttä. 

Lähti''n'' Päivölän pitohon, 
Sala joukon juominkihin. 
Emo k[ielti], v[aimo] käski, 
10 Epäsi kav[etta] k[aksij, 
K[ielti] kolme Luoirot[arta]. 

„Emo nainen kantajani! 
Tuo tänne soti somani. 
Vanhat vainovaatteheni, 
15 Häissä häilyteltäväni, 
Pioisa piettäväni."^ 

Ei otat olut hapata, 
Miesten juoma juossakseen. 

Tuopa Päivö[län] emäntä 
20 Hiero kahta kämentähän. 



Hykerti mol[empiahan], 

Käski nään kultarirlan. 

Pimeästä Pohjolasta. 

Vaahti juoksi varsan suusta, 
25 Kino ilkiän kiasta. 

„ Oravaisen lintuiseui! 

Tuo kuusesta käpyjä. 

Petäjästä helpehiä," 
Ottipa olut hapata, 
30 Miesten j[uoma] juossakseen. 

„ Kutsu rujot, k[utsu] r[amniat], 

RaTTTat ratsahin ajaa, 

Sokiat venehin soua, 

Rujot reen reutuilkaa, 
35 Älä k[utsu] Kauko m[ieltä], 

Kauk[omieli] on karsasilmä. 

Se on kalkitse torasa." 
Läksi kuitenk', ei totellut 

Salajoukon juominkiiu. 
40 Koria on kutsuttu vieras, 

Koreemp' on kutsumaton. 
Kolm' on surmoa matalla, 

Sanon s[urman] ensim[äisen]: 

,,Mato on tiellä poikki puolin, 



" Sivulla: defect. 
729. * pietjel täväni: p. 



17. Lemminkäisen ^^^si. 729. 



71 



45 Pitemp' on pirtin hirttä, 
Paksump' on pertin patasta. 
Sitt' on s[urma], toinen surma: 
TulooTi tulinen koski, 
Kosk[es'] on tul[inen] luoto, 

50 Luoos' on tul[inen] koivu, 
Koivus' on tul[inen] kokko, 
Sillä suu tulin palaa, 
Kita kierein lämpiää. 
Höyhenet tulin valoo, 

55 Se on syöu3't 100 2 miestä, 
Tuhonut tuhan urosta." 

,,Tule surma, kolmas s[urma] : 
Karhu rautakahlehissa, 
Susit suitsirengahisa, 

60 Ne on syönyt saan m[iestä], 
T[uhonut] t[uhan] urosta, 
Lijaten sinunik syö." 

Läksi Päiv[ölän] pitohin, 
Hyvän joukon juomink[ihin]. 

65 „Minä mies jum[alan] luoma. 
Sinä mato jum[alan] luom[a], 
Pistä turpasi kuloon. 
Paina pääsi mättäseen." 
Sillä sen pahan vaelti. 

70 Mani matkoja vähäsen, 
Kulki teitä pikkaraisen, 
Tuloo tulin [en] koski, 
Kosk[es'] on tul[inen] luoto, 
L[uoos'] on tul[inen] koivu, 

75 Koivus' on tul[iuen] kokko. 
Sillä s[uu] t[ulin] pal[aa]. 
Kita kieron lämp[iää], 
*Päivät hamasta hivoo. 
Yöt kynttä kitkuttaa 

80 Kaukonm[ielen] kaulan päällä.* 
Temmo teiriä leholta, 
Koppaloita koivukolta. 



Sillä sen pahan vaelti. 
Mani matkoja vähäsen, 

85 Karhu rautakahlehissa, 
Susit suihti renkahissa. 
Veti veitsen huotrastaan, 
Tupestaan tuiman rauan. 
Ai an rautasen rakentaa, 

90 Teräksisen pystyn pistää, 
Käärm[ehillä] käänyttää, 
Sisiliuskulla sittoo, 
P[ani] hänät häi[lymään]. 
Pää keträt kehäjämääu. 

95 Mani Päiv[ölän] pitoon. 
Syöty syömät, juotu juomat, 
Pikarit pinohin pantu, 
Tuopit roukkihin rovittu, 
Oluet osin jaeltu, 

100 Kahvit kannun mittailtu. 
„ Kuule Päivilän isäntä! 
Anna ostoa^ olutta. 
Juomaa rahanalaista. 
En mie lienee mieli vieras, 

105 Tuon miä härkiä tupaan, 
Sarkasäärtä huoneseen. 
Kuule poika Päivölän! 
Anna ostoa olutta, 
Juomoo rahan al[aista]." 

110 „Ei tässä pivot parene. 
Kun ei vierat vähene. 
Kuule poika Päiv[ölän]! 
Mitelkääme miekkojan, 
Katelkarä[eJ kalpoja'"n''." 

115 Tuo on pitempi, tuo pare[m]p[i] 
. Miekka poia[n] Päiv[öläisen] ; 
Sen kalpa kaunihimpi, 
Sen eellä sivaltaminen. 
„Läkkämä ulos pihalle. 

120 Tuvan uuen turmelema, 



* Päällä: saan. — ' osti olla 1: ostoa. 



72 



Akonlahden runoalue. 



Lattiat likoilema, 
Pessyt peuk[it] hierel[eramä], 
Kakaroiir on kauniimpi." 
„Lyöppä poika Päiv[ölän]." 

125 Iski kerran, iski toisen, 
Iski kerran kolmanenki. 
Tuli lyöntö Kaukomielen, 
Löi kun naatin nauriista, 
Silpasi sian lihoo. 

130 „Tulkoo ikuinen tuoli 

*H[yvän] j[oukon] j[uorain- 

kiin],* 
Hyvän Päivöl[än] pitoon, 
Se on pää poian pätösen, 
Kuilu kultasen omenan." 

135 „Emo nainen kantajani! 
Tuli työ, satu tapahtu 
Hyvän Päivölän pivossa, 
Sala joukon juominkisa, 
*Leikka poian Päivöläisen, 

140 Kaukomielen päällä.*" 
Sääsä säkkiin evästä. 
Vuolla voita vakkaseen. 
Emo n[ainen] k[antajani]! 
Kunne käsket piilomaan?" 

U5 „Mäne mäiiyksi mäelle, 
*Rikenee mäkinen mänty. 
Pärepuuksi leikataan;* 
Eli koivuksi norolla, 
Rikenee nor[onen] koivu, 

150 Riihipuuksi leikataan; 
Mäne hauiksi mereen. 
Mies musta noen näkönen, 
Sata silmiä teköö. 
Jo on syön[yt] saan m[iestä], 

155 Tfuhonut] t[uhan] u[rosta." 
Lykkää purteen vesille, 



Sata laiau laineh[ille]. 

Vanhat miekkoja hivoo, 
Purahita terästetään 

160 Kaukomielen kaulan päällä. 
*„Mene tuone piilom[ahan] 
Saarell[e] s[anattomalle], 
N[iemelleJ n[enättömälle], 
Sieir ennen isäsi piili, 

165 Sekä piili, jotta säily."* 
„Onko saarella sioo 
*Vetää venettä maalla. 
Purtta kuivalla kumata?" 
Saaren impyöt sanoo: 

170 „Kyir on saarella sioo, 
Jos vaikka 100 venettä. 
Tuhat kuivilla kumata."* 

Mene niemeen nenättömään, 
Saareen sanattomaan. 

175 Makaisit tuhaileu neittä. 
Saan naista miehellistä 
Yhtenä kesäisä yönä, 
Syky syissä vietinkinä. 
*Lykkä purteen vesille, 

180 100 laian lainehille.* 

Siini itki saaren immet, 
K[un] ei purjep[uu] n[äkynnä], 
Rauta hanka haimentaa. 
Saaren impyöt sanoo:* 

185 „En itis punaista purtta, 
Iten purren puun alaista, 
Rautahankan haltijoita." 
*Tuo on sano Kaukomieli:^* 
„En itkis saaren purtta, 

190 Iten saaren puun alasta, 
Savuharjan" haltiata." 
Ajo 9 meren takoo." 



* Ss. 184—91 alkuperäinen järjestys on 189—91 ja 184—88, on nume- 
roilla muutettu samaksi kuin painetussa. — * [Saaren impyöt sanoo] : Tuo on 
sano Kaukomieli. — * Sav|i|harjan: SavMharjan. — ' Säe on jälestä lisätty. 



17. Lemminkäisen virsi. 730—731. 



73 



730. Akonlaksi. 
Lönnrot A II 2, n. 12 b). - 1832. 

Trohkimaini Soava. 

Jo suka verin tuloo, 
Harja nuorehin valuu, 
Jo on hukka Lemingäisen, 
Polo poikoa pätöstä, 
5 [Pjolo lieto Lemminkäistä. 

Emo nainen kantajani 
Haravoipi p[äivän] toisen. 

»Mehiläinen ilman lintu! 

Tuoppa nuita voitehia, 
10 Kun on Luoja voitanuna. 
Maan katala kasvanuna, 
Tee on terve Leminkäinen, 
Äitisen emoni lapsi!" 
Viikon nukku Leminkäin[en]. 
15 „Vier oisit nukkuna enämin, 
Ilman pahatta äitittäsi." 

Tuo on lieto Leminkäin[en], 
Se on kalkitse torasa. 
Mitelkäärame''s'' miekk[ojam- 
me]. 
20 Tuon on poian Päivöläisen. 

„Emoseni, äitiseni, 
Tuli työ, satu t[apahtu] 
Hyvän Päiv[ölän] piosa, 
Saksan sahnilla syvillä, 

25 Ulapalla au[kealla]. 
Vanhat m[iekkoja] hivoo, 
Puraksii terästetään." 
„Miksis miekkoa hivotaa[n]?" 
„Leiirinkäisen pään varalla." 

ao „Jo on, sanon, poikuoni, 
Poikuoni nuorempani. 
Lapseni vakavimpani, 



Istu puolella sioa, 
Assu puolelta aseita, 
35 Oven suusa, alla orren, 
Kattilan katasioisa." 

„Kunne käsket piilom[aan] ?" 
„Mene t[uonne], kunne käsen, 
9 meren ylite, 
40 Meri S-j 10» 

Siellä miehet mettä j[uovat], 
Sim[oa sirettelevät], 
9 m[eren] t[akana], 
Sieir on hyvä ollakses[i], 
45 9 meren takana." 



731. Akonlaksi. 
Lönnrot A E 7, n. 14. — 1834. 

„Kut[su] rujot. kut[su] ram- 
mat, 
Yht' älä kutsu Lemminkäistä." 

„Emo nainen kantajani." 

„Tssu puolella sioa, 
5 Assu puolella asella, 
Oven suussa, [orren alla]. 
Kattilan kata siolla." 

Kita kierin lempiääpi, 
Susit suitsi renkahissa. 
10 Astua karehteleepi. 

„Mie mies J[uma]lan luoma, 
Sie mato J[uma]lan luoma. 
Tunge [pääsi turpeheseen]. 
Hampaasi hakohon saata, 
15 Päätkö pilvihin pysytti. 
Toisetko maan emähän." 
„Kahvit kannun mittaeltu." 
„Tuon ma [härkiä tupahan]. 
Sarka säärtä huoneeseen." 



74 



Akonlahden runoalue. 



20 „Kuules poika Päiviläisen! 
Jos täss' ei piot parane, 
Mittelkäänime miekkojamme." 
Ei lät.teVt marras nahka. 
„Tulkoon ikunen stoola." 
25 Itse löihen purteheseen, 
Pursi juoksi, matka joutu. 

„Jo hän, sanon, poikuoui, 
Issu puolella sioa." 
Pimiähäh Pohjolahah, 
30 Niemehen nenättömähä, 
Taatan saamilla teloilla, 
Vanhemman varustamilla. 
„Kyn' on saarella sioa." 
Yksi löyty 10:stä 
35 Emon lasta koskemata. 
Soaren impyöt. 



732. 



Akonlaksi. 
— 1836. 



Caj an 8;o, siv. 23. 

Timoni Jeussei? 

Siitä vanha V[äinämöine]n 
Lähtövi^ anoppihinsa.2 

„Otan kuljun kuollehelta, 
Peän moahan männeheltä, 
Sysin seipähien nenih." 



„Temmon tetret kankahalta, 
Kopon koppalot mäeltä, 
Sysin syötäjän kitahan, 
Ikenihin iskulinnun." 



10 Vuotolan veräjän suulla. 



Mänöö pirttihin pihalta. 
Saunahan sarajen kautta. 
Tuopa Väinöl[än] anoppi, 
Eikä syönyt miehen syöjät. 

15 Keärmehet kähyä lyöpi. 



733. Akonlaksi. 



Caj an 8;o, siv. 2: 

Timoni Jeussei? 



- 1836. 



Laulo vanh[ajn V[äinämöi- 
sejn 
Koskehen kohisevahan, 
Virt[ahan] vilis[evähän]. 

Nainen V[äinämöise]n lähtöö 
etsimään. 

Läksi naine etsimähän. 
5 Miss' on vanh[a] V[äinämöi- 
ne]n? 

Kuollunt on vauh[a] V[äiuä- 
möinejn. 

Miss' mullat V[äinämöi]sen? 

Jo on kuuset peälle kasvant. 

Miss' kuus[et] V[äinämöise]n? 
10 Jo on lahottu lahoiksi. 

Miss' lah[ot] V[äinämöise]n? 

Jo on poltettu poroiksi. 

Miss' porot V[äinämöise]n? 

Jo on tuuli tuhkat vienyt. 
15 Keriy meren kerällä, 

Lapo meren lainehille, 

Sieltä koskesta löyt[i]. 



732. * Päällä: Aikovi. — ^ Seur. rivinä huomautus: Se Lemmink[äinen]. 



17. Lemminkäisen virsi. 734 — 737. 



75 



„Jo olen viikon moata vie- 
retellyt." 

„Jo oisit moannut viikom- 
manki, 
20 Hman minutta pahatta." 



734. Akonlaksi. 
Europaeus K, n. 67. — 1845. 

„Pihair [on] veret par[emmat], 
Kakaroiir [on] kaun[ehem- 
mat]." 



„Tapoin Päivölän isännä[n], 
Kaunehen on Kaukopofan, 
5 Viisahan Vipuisen poi'an." 



735. Akonlahden r. a. 
Europaeus K, n. 108. — 1845. 

Ylös suin suhajaniahan^ 
Y[lös] kielin kiehum[ahan].2 



736. Akonlahden r. a. 
Europaeus K, n. 111. — 1845. 

Alas hännin häil3'ävi, 
Ylös kielin kiehuavi, 
Suin ylös suhahtelevi. 



737. Akonlahden r. a. 

Europaeus K, n. 121. ^ 1845. 

Aina Ahti Saarel[ainen], 
Lem[minkäinen] l[ieto] p[oika] 
Kazelexe, käänt[elexe], 
Mikä tuo savu pal[avi]. 

5 Savu palo saaren pääss[ä], 
Tuli n[iemen] t[utkaimessaj ; 
Pien' oisi soau s[avuxi], 
Suuri naimolan tulex[i]. 
Päivölä^ ol[utta] keit[ti]. 

10 Lem[miukäineu] l[ieto] p[oika], 
A[ina] Aht[i] S[aarelainen] 
Iz[e] tuon s[anoixi] v[irkki]: 
„Emo n[ainen, kantajani], 
Tuo sinä sotis[opani], 

15 K[anna vainovaatteheni], 
Läh[eu] Päiv[ölän] pit[oihin], 
Hyv[än] jouk[on] juom[inki- 
hin]." 
Emo poi'utta epäsi, 
Nain[en] miestäh kieltel[i]. 

20 „Elä lähe [poikuoni], 
3 on surm[oa] m[atalla]." 



,,Menet Päivölän pih[oilleJ, 
Sisiliuskut liuskamass[a], 
Pääkerkät kehajamass[a], 
25 Maot mustat maan alais[et], 
Touk[at] t[uon€n] k[arvalli- 
set]." 



735. ' Päällä: [suha]htelevi. — ' Päällä: [kiehjahtavi. 
737. > Päivie|lä: Päivölä. 



76 



Akonlahden runoalue. 



738. Akonlaksi. 

Hannikainen n. 7. — ^V'% 1877. 

livanaini Prokko Makinvaaran 
uudistalosta. 

Savu saarella p[alavi], 
Tuli n[iemen] tutkamella; 
Pien' oisi s[ovan] s[avukse], 
Suuri paimenen palokse. 

5 Saisinko sanan savusta, 
Mi on saarella savuna. 
Osmotar olutta keitti, 
Kapo kaljoa rak[enti]. 
Sai olo panneheksi, 

10 Ei saanut hap[annelieksi]. 
Eikä noussut nuoren juoma, 
Kave ei kalvan kaljoi (?)i 

Lemminkäin lieto p[oika] 
Itse noin s[anoikse] virkkoi. 

15 Tempoi puikon lattiesta, 
Hyserti käsiehe kesessä, 
Siitä syntyi valkie orava. 

»Oravaiseni, lintuiseni. 
Mene tuonne joen tynnä, (?) 

20 Mäki pitkin, toin'"en'' poikki, 
Kolmas se on vähän vitaha, 
Siellä on kolme korpikuusta, 
Kaksi vaipoilla katettu, 
Kolmas jäänyt kattamatta. 

25 Tuo käpy käyvessäsi. 
Toinen syö siellä ollessasi. 
Kolmas on kätehe saatu, 
Lemminkäisen^ hyppysihi. 
Kussa käski, siinä joutui, 

30 Kussa joutui, siinä tuli. 



Saattoi hän kävyn kätehe. 
Pani Osmo kaljahase 
Lemminkäisen juotavaksi. 
Ei ottan^ olut hapata, 

35 Eikä noussa* nuoren juoma. 
Lemm[inkäine] lieto poika 
Laittoi^ lammin lätti elia, 
Lammiss'*^ on sinini" sorsa, 
„Sorsaseni, lintuseni, 

40 Mäne tuonne joen ty[ö]nnän. 
Meren yheksän ylitse. 
Meren puolen kymmenettä, 
Siellä tammat tappeloove, 
Orihitpa [tasan panoove], 

45 Lähtöö vaahti varsan suusta, 
Kina ilkien kiasta. 

Saata siihen nuo" 

? 

Kussa käski, siinä joutui, 
Kussa j[outui], siinä kävi, 

50 Saattoi on kinoa kätehe, 
Oskottaren»^ hyppysihi ; 
Pani Osko kaljahase, 
Lemminkäisen juotavaksi. 
Jo otti olut hapata, 

55 Jopa on nousi n[uoren]j[uoma]. 
Sai olo pann[eheksi]. 
Jo sai hapann[eheksi], 
Jopa on nousi n[uoren]j[uoma]. 
„0i emoni k[antajani], 

60 Tuo sie mun^ sotisopani, 

Kanna [vaino vaattieni]. 

Pitoloissa piettäväni, 

Häissä häilyteltäväni." 

Emo ainako sanoa: 



738. * Bor. lukenut: Kasvat ei Kalevan kalja. — ^ Huomautus: Siinä 
paikassa ^Lemminkäisen" yläpuolella on pikakirjoituksessa sulkumerkkien si- 
sässä sana „Osmottaren"; mitä se siinä tarkoittanee? — ' ottan|na|: o. — 

* noussajt] : n. — * Bor. korj.: [La]ulo. — * Lammiss|a|: L. — '' sinini|n : s. — 

* Oslmlottaren: OsÄ;ottaren. — • mlinunl: vaun. — ^° Päällä: ennätti. 



17. Lemminkäisen virsi. 738. 



77 



65 „KunDe lähet poikaseni, 
MetScälläkö vai merellä?" 

„En metsällä enkä merellä, 
Enkä hirven hiihäntähä, 
Lähen Päivölän pit[oihi], 
70 Suuren j[oukon] j[uominkilu]." 
„Elä lähe p[oikaseni], 
Monta on surma[a matalla]." 
„Mi on surma ensimäinen?" 
Tulov' on tulinin^* koski, 
75 Kosess' on tulinin^^ luoto, 
Luossa tulinin^i koivu, 
Koiv[ussa] tulinin^i köi,*^ 

Sep' ? 

Lemminkäisen pään varalla." 
80 „Ei ole siinä miesten surma, 
Eikä k[uolema] urolion, 
Lemminkäisen liiatenkin. 
Voi emoni kantajani, 
Tuo sie mun sotisopani, 
85 Kanna vainovaattieni. 
Pitoloissa p[iettäväni], 
Häissä häil[yteltäväni]." 
„Kunne lähet p[oikaseni]?" 
,,Lähen P[äivölän] p[itoihi], 
JO Sfuuren] j[oukon] j[uominki- 
hi]." 
„Elä lähe p[oikaseni], 
M[onta] on s[urmaa] matalla." 
„Mip' on surma, toinen s[ur- 
ma]?" 
„Maot' on tiellä poikkipuolin, 

95 Pitemmikkö pitkin , 

Paksun pertin patsasta, 
Lemminkäisen pään varalla." 
„Ei ole s[iinä] m[iehen] s[urmaj. 
Eikä k[uolema] u[rohon], 



100 Lemm[inkäisen] l[iiatenkin]. 
Oi emoni k[antajani], 
Tuo sie m [un] s[otisopani], 
K[anna vainovaattieni], 
P[itoloissa piettäväni], 
105 H[äissä häilyteltäväni]." 

„K[unne lähet poikaseni]?" 
„L[ähen Päivölän pitoihi], 
S[uuren joukon juominkihi]." 
„E[lä lähe poikaseni], 
110 Vielä on surmani matalla." 
„Mi surma kolmas s[urma]?" 
„Surma on se semmoinen siellä: 
Ahti aitova panove, 
Sisiliskoista sitove, 
115 Päät jääpi päräjämähe 

Lemminkäisen p[ään] v [aral- 
la]." 
„Ei ole [siinä miesten surma], 
Eikä [kuolema urohon]. 
Oi emoni, k[antajani], 

120 Su[o]ri päivän, su[o]ri t[oisen], 
Su[o]ri kohta k[olmannen] 
Lähteä Päivölän p[itoihi], 

Su[o]ri — ? 

? - .? 

Tulip' on tulini koski. 
125 Tempoi tetret kankahilta, 
Kokot koppoi^^ 1 — ? 

? ? 

Ne syösti kokon kitahan. 
Tuli mato poikki puolin. 
Tempoi veitsen huotrastansa, 
130 Otti pää[n]i* nyt raenneheltä, 
Lippoi kopp 1 (?) kuoUehelta 
Itseki eellä menöve. 



'' Bot. korj.: tulini. — '* Päällä: kui. Bor : [= kokko]. — " kopp|oi|: 
koppo. — '* pääjtl: p. 



78 



Akonlahden runoalue. 



Kuului ilo Päivölästä. 
Paras Päivölän emäntä, 
135 Suurea mielien suuri vaimo 
Illo(?)'5 noin sanoiksi virkki: 
jjRs-uiLniat] rattsahien ajak- 

[koat]'6 
S[okiet venehin soutaat], 
Vain ei yhtä Lemminkäistä 
140 Tänne Päivölän pitoih, 

Suuren jou[kon] j[uominki- 

hi]."i' 
Päätyi^ ^ Lemminkäinen 9 kuu- 

lomassa.2o 
Sanoi vanha Väinämöinen: 
„Koria on kutsuttu vieras, 
145 Koriampi [kuttsumaton] ; 
H[yvä] i[lman] lykkelekse." 

Tuopa on Päivölän emäntä 
Tuopa on tuopilla olutta, 
Mavot on sitä välillä. (?) 
150 Lemm[inkäine] l[ieto] p[oika] 
Tempoi veitsen huotrastahe, 
Tasa rauan [taskustahe]. 
Itse noin sanoiksi virkki: 

Ruuvat suuhun syöksinehe.^i 



739. Akonlaksi. 
Omiainen, 2 1. n. 161. — 1890. 

Tuli merellä palavi, 
Tuli niemeni tutkaimella, 
Pieni on soan savuksi,' 
Suuri paimenen tuliksi.^ 
5 Osmotar^ olutta keitti, 
Kapo kahjoa (kaljoa?) rakensi; 
Ei ottannu olut hapata. 

Väen hiveleepi kämmentäsä,* 
Hykerti molempiausa,^ 
10 Hiero ruskian reposen: 
„0i repo n en ainoani. 



740. Akonlaksi. 
Karjalainen n. 53. — 1894. 

Poahkomie Omenaini. 
^Päivölän pivot."' 

Lemminkäini lieto poika: 
„Emo naini kantajani, 
Tuo muUa sotisopani, 
Vanhat vaino voattieni! 
Lähen häihi Härkölähe, 
Tuonne Päivölän pitoihe." 

Emo kielti poikuousa: 
„Poikuoni, nuorempani. 



'* Bor.: Itse? — " Rampa — — |rastahien|: Bor.:n kädellä: Ramma[t] 

♦rattsahien ajak[koat]*. — i' Tämän jälkeen on kk:ssa: Ei . — 

*' Pätöi|: Päätyi. — "Ensin: Lemminkäisen. — *" Tämä sana on kk:ssa vii- 
vaamalla otettu seuraavan säkeen kohdalta. — ^' Bor. korj.: [syö]tän[ehel. 
Lopussa huomautus: „Loppu puuttui". 

739. * |meren| niemen: n. — ^ |paloksi| tuliksi: t. — ^ Sanan edessä si- 
vulla: (väen) — * Säkeen edellä on kk:ssa: Ei ottanu olutj. — ' Tämän jäl- 
keen on kk:ssa säe: Hiero kahta kämmentänsä!. 



17. Lemminkäisen virsi. 740 — 741. 



79 



Mont' 011 surmoa matalla 
10 Lemminkäisen peätä vassen. 

Ait' on rautani rakettu, 

Sisiliuskoilla sivottu, 

Keärmehillä kiinitetty, 

Peät pantu kihajamahe, 
15 Lemminkäisen peätä vassen." 
..Emo naini kantajani, 

Sano surma, toini surma!" 
„Matalla on tulini koski, 

Koskessa on tulini luoto, 
20 Luuvossa on tulini koivu. 

Koivussa on tulini kokko. 

Sillä on suu satoa syltä, 

Kita kiero lämpiäy; 

Kitkuttelou kynsiähe 
25 Lemminkäisen peätä vassen." 
„Emo naini kantajani. 

Ei ole tuo miesten surma 

Eikä kuoloma urohon! 

Temmon teiriä leholta, 
30 Koppaloita koivikolta 

Syöjän linnun sieramihi, 

Ikenihi iskulinnun." 
Mani on matkoja vähäsen 

Tuonne Päivölän pitoihe, 
35 Hyvän joukon juomiukihe. 
Osmotar olutta keitti, 

Kapo kaljoa rakenti. 

Toi on tuopilla olutta, 

Kauto kaksivartisella; 
40 Veti veihtensä verisen, 

Puukon hirveän hihasta. 

Pyyhki sillä voahen pois, sa- 
noen: 

„Ei ole tuossa miesten surma ! 
Ruhka moaha luotanehe, 
Ruoka suuhu syötänehe." 



741. Akonlaksi. 
Karjalainen n. 64. — 1894. 

Marppa, Maksima Huotarisen vai- 
mo. 

Lemminkäisen virsi. 

Savu soarella palauve, 
Tuli niemen tutkamissa; 
Suuri ois sovan savuksi, 
Pieni paimenen paloksi (!) 

5 Osmotar olutta keitti, 
Kapo kahjoa rakenti; 
Ei.ottat olut hapata, 
Kahja kultani kahota. 
Hiero kahta kämmentähä. 

10 „Oravaini lintuseni, 

Mäne sinne, kunne käsken, 
Mäne yli yheksän meren! 
Sieir on kolme korpikuusta. 
Kaksi on vaipalla katettu, 

15 Kolmas jeänyn kattamatta. 
Ota kuusesta käpyjä. 
Petäjästä helpehie, 
Nuo kanna kavon kätehe!" 
Kapo kantau kahjahase, 

20 Osmotar oloasarie; (!) 
Eipä noustu nuoret juoraah. 
Eikä peästy pienet juomah. 

Olut happani. 

„Oravaini lintuseni, 
Mäne sinne, kunne käsken, 

25 Pimiähe Pohjolahe, 
Tarkkaha Tapiolahe ! 
Sokiet venehin souva. 
Rammat ratsahin ajele! 
Elä kutsu Limminkäistä, 

30 Se on kaiketi torasa." 

Limminkäini .soapi tieteä, alkau 
sanuo moamollah: 



80 



Akonlahden runoalue. 



„ Kannas vaimo voattieni, 
Tuo sie sotisomani! 
Lähen Päivölän pitoihe, 
Hyvän joukon juominkihe." 

35 Emo kielti poikoaha, 
Vaimo miestäsä epäsi: 
„Elä lähe poikuoni ! 
Kolm' on surmoa matalla." 
„Sano surma ensimäini." 

40 „Mänet matkoa vähäsen. 
Kulet tietä pikkaraisen, 
Mato on tiellä poikkipuolin, 
Pitelämp' on pirtin hirttä, 
Paksump' on pirtin patsasta, 

45 Se on syönyn soan miestä, 
Tuhonun tuhan urosta, 
Sata on miestä turvassaha. 
Tuhat hännän tutkamissa." 
„Ei ole siinä miesten surma, 

50 Eikä kuoloma urohon. 
Sano surma, toini surma!" 
„Mänet matkoa vähäsen, 
Kulet teitä pikkaraisen, 
Tulou tulini koski, 

55 Kosessa on tulini luoto, 
Luuvossa on tulini koivu, 
Koivussa on tuliset oksat, 
Oksilla on tulini kokko. 
Se on syönyn soan miestä,' 

60 Tuhonun tuhan urosta, 
Sata on miestä turvassaha. 
Tuhat hännän tutkamissa." 

„Ei ole siinä miesten surma. 
Eikä kuoloma urohon. 

65 Sano surma, kolmas surma!" 
„Mänet matkoa vähäsen, 
Kulet tietä pikkaraisen, 
Peäset Päivölän veräjih, 



Siinä on Mutsi musta koira, 

70 Rakki rauvan karvallini. 
Se on syönyn soan urosta, 
Tuhonun tuhannen miestä, 
Sata on miestä turvassaha. 
Tuhat hännän tutkamissa. 

75 Ait' on rautani rakettu, 
Teräksini temppu tehty, 
Tsitsiliuskoilla sivottu, 
Keärmehillä keännätelty, 
Jeäty hännät häilymähä, 

80 Peät kesrät kihajamaha." 
„Emo naini kantajani, 
Ei ole siinä miesten surma. 
Eikä kuoloma urohon. 
Tuos sie sotisomani, 

85 Kannas vaimo voattieni!" 

Kun heän mänöy, sanou: 

„0i mato Jumalan luoma. 
Paina peäsi mättähähä, 
Tunge turpasi kuloho, 
Anna männä matkamiehen, 

90 Limminkäisen liijatenki!" 
Mani matkoa vähäsen, 
Kulki tietä pikkaraisen, 
Tempo teirie lehosta, 
Koppaloita koivikosta, 

95 Ne on syöksi syöjän suuhun, 
Partaha palanpurijan. 

Mani matkoja vähäsen. 
Kulki tietä pikkaraisen, 
Peäsi Päivölän veräjih, 

100 Pani karhun rautakahlehih. 

Mani pirttih: 

Siellä on syömät syöty, juo- 
mat juotu, 
Pikarit pinoten pantu. 
Tuopit tukkuih lykätty. 



741. * iurosta! : *miestä*. 



17. Lemminkäisen virsi. 742. 



81 



,,Päivölän hyvä emäntä, 
105 Tuo sie tuopilla olutta!" 
Toi on tuopilla olutta. 
Kanto kaksikorvasella; 
Mato laijalla mateli. 
Tempo veitsen huotrastab. 
110 Väkärauvan väskystäh: 
„Ruhka nioaha luotaneh." 



742. Lyttä. 
Borenius I, n. 107. — ^''/lo 1871. 

Ossippa Omenaini. — Mp. Akon- 
lahdessa. 

Savu suarellai+ palavi, 
Tuli niemen tutkalmossa. 
Suur' om paimenen paloksi, 
Pieni ois sovan savuksi. 

5 Osmotar oluou seppä, 
Kapu kahjojen tekijä 
Kesä vettä keitetä hä. 
Kuu kiviä kuumetaha. 
Ei ottant olut hapata, 

10 Ei'^''' käyvä miesten ruoka 
Noiksi Päivöläm pivoiksi. 
Hyvän joukon juominkiksi. 

Osmotar oluon seppä, 
Kapu kahjojen tekijä 

15 Itse noin sanoiksi virkko : 
,,Oravaini. lintuseni, 
Mäne sinne, kunne käsken 
Peällittsi meren yheksän, 
Meripuolen kymmenettä. 

20 Pnre käpy käyvessäse, 



Toini tuo tullessase." 
Siit' otti olut hapata, 
Kahja kultani kuhissa. 
Siit' on käypi miesten ruoka 
25 Noiks' om Päivöläm pivoiksi. 
Sano Päivötän isäntä: 
„Kutj;u rujot, kutsu rammat, 
Rammat rattsahien ajele, 
Sokiet venehin souva, 
30 Yht' elä kutsu Lemminkäistä, 
Se on ainaki tora'sa.-' 

Lemminkäini lieto poika 
Itse noin sanoiksi virkko: 
..Moamoseni^'*' vaino* vanha, 
35 Emo, naini, kantajaisen. 
Tuos miula soti-sopani, 
Kanna vaino voattieni, 
Pivoloissa piettäväte, 
Häiss' 011 häilyteltäväte. 
40 Lähen Päivöläm pitoihe 
Hyvän joukon juominkihi." 

..Poikuoni, nuorempani, 
Lapseni, vakavutene! 
Kuin lähet Päivöläm pitoihi. 
45 Hyvän joukon juominkihi, 
Kolin' on surmoa matalla 
Peän varalla Lemminkäisen." 

Lemminkäini, lieto poika: 
,,Moamo'seni, vaino vanha, 
50 Emo. naini. kantajaisen, 
Sano surma ensimäiiii." 

,,Poikuoni, nuorempani. 
Lapseni, vakavutene ! 
Kuin mäiiet matkoja väbä'seii, 
5.-, Kulet teitä pikkaraisen, 
Niin tulou tuliiii hauta. 



742. '+ soarella. — ^t Eikä. — •'+ .Moamosen. — * «Vaino" lauLijulle 
timtematoin ; — vaimo sanaa oi käiitetä Karjalassa. Vrt. 37 säe, jossa sama 

sana erikseen luettava. 

6 



82 



Akonlahden runoalue. 



Siin' on kuumia kiviä, 

Palavija^ poateroja^ 

Peän varalla Lemminkäisen." 

60 „Moamoseni, vaino vanha, 
Emo, naini, kantajaisen! 
Ei ole siinä miesten surma, 
Eikä kuoloma"' urolion. 
Sano surma keskimäini." 

65 ,,Poikuoni, nuorempani. 
Lapseni, vakavuteni! 
Kuin mäuet matkoja vähä'sen, 
Kulet teitä pikkaraisen. 
Niin tulou tulini koski. 

70 Kosess' on tulini korko, 
Koroir on tulini koivu. 
Koivuss' on tulini kokko. 
Sep' on hampaliieh hivove, 
Kynsiähä kitkuttauve 

75 Peän varalla Lemminkäisen." 
„Ei ole siinä miesten surma, 
Eikä kuoloma urohon. 
Sano surma jälkimäini." 
„Poikuoni, nuorempani, 

80 Lapseni, vakavutene! 

Kuin mänet matkoja vähäsen, 
Kulet teitä pikkaraisen, 
Ait' on moasta taivahase, 
Tsiteiliuskuiir on sivottu, 

85 Keärmehillä keännytelty. 
Hännät jeäty häilymähä, 
Peä-kesrät kehäjämähä 
Peän varalla Lemminkäisen." 
„Ei ole siinä miesten surma, 

90 Surma partasuun^+ urohon. 
Moamoseni, vaino vanha. 
Emo, naini, kantajaisen, 



Tuo miula sotisopani, 
Kanna vaino voattieni 

95 Pitoloissa^ piettäväte, 
Häiss' on häily teltäväte. 
Lähen Päivölän pitoihe, 
Hyvän joukon juominkihi." 
Läks' on lieto Lemmiukäini. 

100 Mani matkoja vähäisen. 
Kulki teitä pikkaraisen. 
Jo tuli tulini hauta. 
Siin' on kuumie kivie, 
Palavija poateroja. 

105 Sano lieto Lemminkäini: 
„0i ukko yli-jumala. 
Tahi toatto taivahani! 
Soa nyt lunta sauva-varsi, 
Keihäs-varsi kiepottele 

110 Noilla kuumilla kivillä, 
Palavoilla poateroilla. 
Peässä iellä matkamiestä,^''^" 
Lemminkäistä liijatenki." 
Sato lunta sauva-varren, 

115 Keihäs- varren kiepotteli. 
Peäsi iellä matkamiese. 

Mani matkoja vähäisen, 
Kulki teitä pikkaraisen. 
Jo tuli tulini koski. 

120 Koseir on tulini korko, 
Koroir on tulini koivu, 
Koivuss' on tulini kokko. 
Sep' on hampahieh hivove 
Kynsiähä kitkuttauve 

125 Peän varalla Lemminkäisen. 
Lemminkäini lieto poika 
Tempo teyriä ahosta, 
Koppaloita koivikolta. 



* Myös: palavoja. — ' Myös: poateroita. — ' Myös: surma partasuun, vrt 
seur. 90 säe. — *t Päällä: Eikä kuo][ema urohon]. — " Myös: pitoloissa. — 
'"t matkamiese, päällä: [raatkamie]stä. 



17. Lemminkäisen virsi. 742. 



83 



Syöksi S3'öjällä kitaha: 
130 Peässcä iellä matkamiestä, 

Lemminkäistä liijatenki."^" 

Peäsi iellä matkamiese. 
Mani matkoja vähäisen, 

Kulki teitä pikkaraisen. 
135 Ait' on moasta taivahase 

Tsitsi-liuskniir on sivottu. 

Keärmehillä keännj^telty. 
Sano lieto Lemminkäini: 

,,Mato musta moan alaini, 
uo Läpi mättähäm mänijä! 

Pissa peäsi mättäbäse, 

Peässä iellä matkamiestä, 

Lemminkäistä liijatenki." 

Peäsi iellä matkamiese. 
145 Lemminkäini lieto poika 

Mänöy Päivötän pitoihi.^^ 

Sano Päivötän isäntä: 

„Mikä ollet miehiäsi, 

Ja kuka urohiase, 
150 Kuin ei siima koirat hauku, 

Eikä virka villahännät." 
Sano lieto Lemminkäini: 

,,Läksin Päivölän pitoihi, 

Hyvän joukon juominkihi." 
155 Sano Päivötän isäntä: 

„Kumpi on tiijolta parempi?" 
Laulo Päivölän isäntä, 

Laulo lammin lattiella. 

Lemminkäini lieto poika 
160 Laulo härän lattiella. 



Se joi lammin lattijelta, 
Olovaksi onneksehe. 

Tuo Päivötän isäntä, 
Laulo orrella oravan. 

165 Laulo lieto Lemminkäini, 
Laulo neän^^ kultarinnan. 
Se söi orrelta oravan. i* 

Tuop' on Päivölän isäntä 
Tuopi tuopilla olutta, 

170 Kantau kaksivartisella. 
Mavot laijella makoapi. 

Sano lieto Lemminkäini: 
,,Ruhka moaha luotanehe, 
Ruoka suuhu syötänehe." 

175 Joi oluon onneksehe. 

Sano Päivötän isäntä: 

„0i on lieto Lemminkäini, 

Mittelemmä' ^^ miekkojana, 

Kattselemma^^t kalpojana. 

180 Sano lieto Lemminkäini: 
,,Eii'''' miun miekasta mitänä, 
Miun on miekka luissa lyönyn, 
Peä-kaluissa katkiellut." 
Laski Päivötän isänteä, 

185 Niin kuinnuatin^^^^nakrehesta. 
Itse noin sanoiksi virkko: 
„Tuoss' on peä pojan pätösen, 
KulTu kultasen omenan. 
Tulkohot ikuini stuula, 

190 Ijän kaiken issuin-sija. 
Pois pojat, ulos urohot! 
Syömät syöty, juomat juotu. 



" liiatfenki]. — '* Tämän jälkeen on säe: Tuoh lieto Lemminkäini|, 
sama kons:ssa muodossa: Tuoh l[ieto] L[emminkäini], mutta poispyyhkimättä. 
— " ne ään: neän, kons:ssa: neään. — '* Tämä kilvoitus, joka tässäkin on 
hyvin lyhyt, ei ilmaannu Liedman Ah. Iivanalla (1872) eikä Sappovaa- 
ran Petrillä (Berner 72); on sitä vastoin Miinoan vaimolla (A. Br.) pa- 
rina säkeenä. — '»+ Mittelemma. — '•+ Kattselemme. — "+ Ei (ole). — 
'H noatin. 



84 



Akonlahden runoalue. 



Pikarit pinoihe'" pantu, 
Tuopit tiikkuhu2o ro vittu." 

195 Läks' on töitähä pakoho, 
Pillojaha piilömähe. 

,,Moanioseni, vaino vanha, 
Emo, naini, kantajaisen! 
Kuunepa mie mänisin? 

200 Mänisin männyksi meällä, 
Usein mäkine mänty 
Rita-puiksi^i"'' ripsataha. " 

,,Moamoseni, vaino vanha, 
Emo, naini, kantajaisen! 

205 Kunnepa22 mie mänisin? 
Mänisin koivuksi noroho, 
Usein noroine koivu, 
Koto-puiksi kolkataha, 
Riihi-puiksi ripsataha." 

210 ,,Poikuoni, nuorempani, 
Lapseni, vakavuteni! 
Mäne sinne, kunne käsken. 
Miss' ennen isäsi piili. 
Sekä piili, jotta säily: 

215 Luotosella puuttomalla, 
Soarella salottomalla. 
Luotoni on merellä luotu, 
Sata-soari siunualtu."'^*^ 
Läksi lieto Lemminkäini, 

220 Mi on soaren suurempia, 
Mi on soaren pienempiä^^t 
Kaikki vastaha tulou^-^ 
Venehtä vetämäh moalla, 
Purtta kuivilla kumoamah. 



743. Hietajärvi. 
Europaeus K, n. 100. — 1845. 

Tarija eli Toarie, Lari JIuovisen 
vaimo, Latvajärvestä tuotu. 

Ei tietä mikä palavi, 
Suur[i]^ paim[enen] tulex, 
Pienehk' soan sa[vux]. 
Hankki Päivölä pit[oja]. 
5 Mezät puina poltettiin 
Olosia pantaess[a], 
Metuja rakettaess[a]. 

Osm[otar] olosen sep[päj, 
Kalevatar kalja s[eppä] 
10 Hiero 2 käm[mentänsä], 
Hykerti m[olempiansa] ; 
Hiero härmähän orava[n]. 



Siellä karh[ut] tap[pelevat], 
Orihit tasoin panevat, 
15 Kuon[a]juox[i] kon[nan] sulus- 
ta]. 
Kino ilk[iän] ki[asta], 
Vaahti varsan sier[amistaj. 
Kop[rin kuonoa kokosi]. 
Käsin vaahtia varusti. 

20 Ei ot[tat] ol[ut] ha[pata], 
Kalja kultanen kuhat[a]. 
Eikä juosta miehen juom[a]. 

Hiero ruskian reposen. 
Otti maasta palkoheinän; 



'* Myös: pivoihe. — '" Myös: tukkuihe. — ^'+ Alk.: Riihipuuiksi, 
korj.: Rifapuuiksi. — "t Kunne ""piel — "+ siunoaltu. — "+ [pienemjpie. — 
" tulou''ve'': t.; kons.ssa: tulo''u''. 

743. 1 IPienil: Suuri. 



17. Lemminkäisen virsi. 743. 



85 



25 Sen kanto kayon k[ätehen]. 



..Elä kuzii Kaukamieltä." 



Muiten mustia mato[ja], 
Ilman ranta ruk [kasitta], 
I[lman] vaski vanttnsitta. 



Kohta lähtevi kotih, 
Pian pirttih menevi. 



,,Kunne läh[et poikueni], 

30 Erihinkö vain sotihin, 
Vainko varsin tappelohon?" 

„0i em[oni]. vaim[o vanha], 
Astu aitt[ahan] mä'el[lä], 
Tuos on paitoa parasta, 

3.5 T[uos on] vyötä vaikeinta, 
Tuos sieltä isoni miekka, 
Ja kanna i[soni] kalpa." 

Kazfelexe], kääut[elexe], 
Jo on luissa lohk[iellut], 

40 P[ääkasuissa katkiellut]. 

..Kyllämä sihen k[einon] 
kex[inj, 
Kopon koppelot mä'elt[ä], 
Temmon tetret kankaha[lta]. 
Sysin syöjälle kitahan, 

45 Ikinih[inj iskiäl[ie]; 

Kylläm[ä sihen keinon kexin]. 
Otan kuljun kuollehelta. 
Pään mäkilsen menneh[eltä]. 
Senki seip[ähän] nen[ähän]. 

50 Suussa suurien kujojen. 
Päässä pitkien pihojen, 
Malo mustia matoja, 
Ratu kyitä käärmehiä. 



Ot[an] kyi[setj kint[ahanij, 
55 Käsin käännän käärm[ehiäj, 



Kuin ei kuultu koi[ratkana] 
60 Haukkujatkaua hav[aittu].'' 
,.Enpä t[änne tullutkana], 

Koiraisi syötäväx, 

Haukkujen hakattav[ax]. 

Empas liene lempivieras, 
65 Kuin ei tuot[ane] olut[ta]. 

Eli härkeä tapeta 

Tuleval[leJ vier[ahalle]." 
Nato on naisista parahin, 

Naon tyttö neitosista, 
70 Tnopi tu[opilla] ol[utta], 

K[antaa kaksikorvasella]. 

Tiputteli tiiskisellä. 
,,Emmäs liene lempiv[ieras], 

Kuin en päässe pöyän pääh[än], 
75 Kelvanne rahin keselle; 

Orret juokohot oluen. 

Kurkihirret kuivatkoh[ot], 

Lakiaiset lakkuohot! 

Vain kuin päässen pöy[än pää- 
hän], 
80 Ke]v[annen rahin keselle], 

Pikarin pitoa jatkan. 

Tuopin 2:n juominkia. 

Leivän leipeä liseäu, 

Kakun 2 taikinasta." 



85 *Sano n[uoriJ J[oukahaineu] : 
,,Mitelkääme [miekkojam- 
me]."* 
Tuo oli pikk[uista] pitem[pij, 
Miekka n[uoren] J[oukahai]- 
sen. 



86 



Akonlahden runoalue. 



,,0i emoni, v[aimo vanha], 
90 Tapoin miehen, uin urohon." 
Emo enn[ätti] lcy[syä]? 
»Paremmanko vain pahem- 
[man] ?" 
„Pahemmaisen itseäni. 
Tapoin nuoren J[oukahai]sen." 



744. Hietajärvi. 
Borenius H, n. 1. - ^^U 1872. 

Miina ja Ohvo Huovinen. — Mp. 
Latvajärvessä. 

^Lemminkäisen virsi." 

Savu soarella palavi. 
Tuli niemen tutkamessa. 
Mi tuola''*' savu palavi, 
Mi tuolta tuli näkiivi? 

5 Pienehk'2+ ois sovaii savukse, 
Suuri paimenen tuleksi. 
PäivöUä pitoja hankki, 
Soariola juominkia. 
Metsät puina poltettihin 

10 Oluetta pantaessa, 
Metu^o raketto^^a^ssa.^ 
Ei ottat olo hapata, 
Kahja kultanen kuhata. 
Eikä nosta miesten juoma. 

15 Osmotar oluen seppä, 
Kalevatar kahjan seppä, 
Hiero kahta kämmentänsä, 
Hiimmerti molompiaha, 
Hiero ruskien oravan. 



20 „ Oravaisen lintu'seni. 
Joki ensim pitkiii juokse, 
Joki pitkin, toinem poikki, 
Kolmasi vähän vitaha. 
Sielä^t karhut tappelovi. 

25 Orihit tasoim panovi. 

Kuona juoksi konnan suusta, 
Kino ilkien kijasta, 
Voahti varsan sieramista. 
Koprin kuonoa^^ kokuo, 

30 Käsin voahtie varussa, 
Se kanna kavon käsihin, 
Hiivan immen huppii'sihi. " 

Oravaiseh lintu'sehe 
Joven ensim pitkin juoksi, 

35 Jovem pitkin, toisem poikki, 
Kolmannen vähän vitaha. 
Otti kuusesta käpii'sen. 
Petäjästä helpehiiön. 
Sen kanto kavon käsihin, 

+0 Hiivan immen hiippiVsihin. 
Kavo^ kanto kahjahansa, 
Osmotar oluehensa. 
Ei ottat olo hapata, 
Kahja kulta'nen kuhata, 

45 Eikä nosta miesten juoma. 
Osmotar oluen seppä, 
Kalevatar kahjan seppä, 
Hiero kahta kämmentäiisä, 
Hiimmerti molompiaha, 

50 Hiero ruskieii repo'seu: 
„Repo'seni, lintu'seni, 

' Joki ensim pitkin juokse, 
Joki pitkin, toinem poikki, 
Kolmasi vähän vitaha. 

55 Sielä karhut tappelovi, 



744. '+ tuolla. — *t Pieni, korj.: [Pieni]hk'. — ^ Myös: „rakettaessa". 
— ■'t Siellä. — 't kuonuo, päällä: [kuonjoa. — • Myös: „Kapo", kons.:ssa: 
Kavo, korj.: [Ka]p[o]. 



17. Lemminkäisen virsi. 744. 



87 



Orihit tasoim panovi. 
Kuoria juoksi kounan suusta, 
Voahti varsan sieramista. 
Koprin kuonoa kokuo, 

60 Käsin Yoahtie varussa, 
Se kauna kavou käsihin, 
Hiivan immeii hiippii'sihi." 

Repo'seh ori lintiVsehe, 
Joven ensini pitkin juoksi, 

65 Jovem pitkin, toisem poikki, 
Kolmannen vähän vitaha. 
Sielä karhut tappelovi, 
Orihit tasoim panovi; 
Kuona juoksi konnan suusta, 

70 Voahti varsafi sieramista. 
Otti nioasta palko-heinän, 
Sen kanto kavon käsihi. 
Hiivan immen hiippii'sihi. 
Kavo kanto kahjahansa, 

75 Osmotar oluehensa. 
Ei ottat olo hapata, 
Kahja kulta'nen kuhata, 
Eikä nosta miesten juoma. 
Osmotar oluen seppä, 

80 Kalevatar kahjaii seppä, 
Hiero kahta kämmentänsä. 
Hiimmerti molompiaha. 
Hiero neän^+ kulta-rinnan: 
„Neätä'seni, kultaiseni, 

85 Joki ensi m pitkin juokse, 
Joki pitkin, toinem poikki, 
Kolmasi vähäfi vitaha, 
Sielä*''" karhut tappelovi, 
Orihit tasoim panovi; 

90 Kuona juoksi konnan suusta, 
Kino ilkien kijasta, 
Voahti*+ varsan sieramista. 



Koprin kuonoa kokuo, 
Käsin voahtie varussa; 

95 Se kanna kavon käsihin, 
Hiivan immen hiippiisihi." 

Xeätä'seh on lintuselle 
Joven efisim pitkin juoksi, 
Jovem pitkin, toiseni poikki, 

100 Kolmanneii vähän vitaha. 
Sielä*+ karhut tappelovi, 
Orihit tasoim panovi. 
Kuona juoksi konnan suusta, 
Kino ilkien kijasta. 

105 Koprin kuonoa kokosi. 
Käsin voahtie varusti. 
Sen kanto kavon käsihin, 
Hiivan immen hiippiisihi. 
Kapo kanto kahjahansa, 

110 Osmotar oluehensa. 
Jo otti olo hapata, 
Kahja kulta' nen kuhata, 
Jopa nousi miehen juoma. 
Osmotar olueii^"*" seppä 

115 Kalevatar kahjafi seppä, 
Kutsut tiiöusi kuusielle, 
Airiot kaheksielle: 

,,KuttJu'seni, kuurokseni, 
Kutsu ruhot, kutsu rammat, 

120 Sokiet venehin souva. 
Rammat rattjahin ajele, 
Elä kutsu uhtä Lemminkäistä; 
Lemminkäin' on lieto poika, 
Se on kaikittsi tora'sa." 

125 Lemminkäinen lieto poika 
Sopi pellon kiinnännässä, 
Moan variri vakuonnassa, 
Kutjut kuuli kulkovakse,"'+ 
Airiot vajeltavakse:''" 



'+ neään. 
tavaksi. 



*t Vuahti. — »+ uluven. — '"+ kulkevaksi. — *'+ vajel- 



88 



Akonlahden runoalue. 



130 Heitti varsaseh vavolla, 
Pieneu hevon heinikolla, 
Tamman luojan tanterella. 
Itse pirttihim piko''a: 
„Emo'seni kantajani, 

135 Lämmitäs pikCa pirtti, 
Piam sauna riuvuttele 
Pieno'silla pi]kke'illä." 

Emo ennätti '2t klisiiö: 
„Kunnes lähet poiku^oni, 

140 Erihinkö, vain sotihin, 
Vainko varsin tappeluiher"' 

„En erihi, en sotihi, 
Enkä varsin tappeluihe: 
Päivö'lä pitoja hankki, 

U.5 Soariola juominkia: 
Metsät puina poltettihin, 
Oluetta pantaessa, 
Metu'o rakettaessa. 
Kutjut kuulin kulkovakse, 

150 Airiet vajeltavakse, 
Milma ei kutsuttukana. 
Muut ne kanto kappa'sella, 
Miep' om mätkim meäreä'lin,'^+ 
Tiiuniirillä timreä'lin." 

155 Emo kielti ja epäsi: 

„Ellus lähkö poikuoni. 

Monet on kummat matkoillasi. 

Monet teilläsi imehet." 

„Emo'seni kantajani, 

160 Sano kumma ensimmäine. 
Mi on kumma ensimmäine?-' 
„Kumi*+ mänet vähä'seu tästä, 
Niin tulou tuline koski, 
Kosess' on tuline luoto, 

165 Luuoss' on tuline koivu. 



Koivuss' on tuline kokko. 
Se on hammastah hivove, 
Killisiähän kitkuttave, 
Lemminkäisem peän varalla." 

170 „Kiillä siihen keinon keksin. 
Keinon keksin, mutkani muis- 

sah : 
Kopin koppalat mäjeltä. 
Temmon teiret kankahalta, 
Otan lauman lampahia, 

175 Kiekon kierä-villasia, 

Siiöstän siiöjälläi^t kitahan. 
Niitä kokko kopristave. 
Niitä haukkivi havukka; 
Itse iellähä vajellan. 

180 Emo'seni, kantajani. 

Sano kumma, töine kumma, 
Mi on kumma, töine kumma? 
„Kumi^+ mänet vähä'sen siitä. 
Sata on seivästä mäjellä, 

185 Ne on täiinuä mieheni päitä, 
Uks' on seiväs silläh'*^ jeäniit 
Lemminkäisem peän varalla." 
„Kiillä mä siihin keinon keksin. 
Keinon keksii], mutkam muis- 
safi : 

190 Otan kulTun kuollehelta,^'+ 
Peäm mäkä'sem männeheltä, 
Senki seipähän nenähä; 
Itse iellehä vajellan. 
Emokseni, kantajani, 

195 Sano kumma, kolmas kuni- 
nia,i«-f- 
Mi on kumma kolmas kumma ?" 
»Kum^^""" mänet vähäsen siitä. 
Suurien kujojen suihen, 



"t enätti. — '^t miäriälin. — '*t Kuin. — "+ syöjälle. — " Myös: 
npeättä"; kons.rssa: piätä, poispyyh. ja päiillä: silläh. — "t kuolluhelta. — 
"t S[ano] 3:s k[umma]. — '»t Kun. 



17. Lemminkäisen virsi. 744-. 



89 



Pitkiem pihojem päihe, 

200 Suvet on suittsi-renkahissa, 
Karhut rauta-kahlehissa." 
«Kiillä mä siiheu keinon kek- 
sin, 
Keinon keksifi, mutkani muis- 

san: 
Otan lauman lampahie, 

205 Kimpun kierä-villasia, 
Siiöstän suvelle kitahan. 
Otan rauta-rukkaseni, 
Tahi vaski-vanttuhuni, 
Jolla kiinnän kiiisem pellon, 

210 Moani mato'sen koarruttelen; 
Itje iellehe vajellan. 
Emo'seni kantajani, 
Mcäne aittaham raäjellä, 
Tuo sieltä soti-somani, 

215 Kanna vaino-voattieni, 
Pitoloissa piettäväni, 
Häissä häiliiteltäväni, 
Tuuvus viiötä vaikeinta ;2^+ 
Tuo sieltä isoni miekka."' 

220 Kattjelovi, keäntelövi: 
Kaikki on luissa lohkiellun, 
Peä-kalloiss'21'i' on katkiellun. 

Lemminkäinen lieto poika 
Hiiötelekse, viiötelekse, 

225 Mani nurkasta tupaha, 
Läpi sammalten salihi. 
Osmotar oluen seppä, 
Kalevatar kahjan seppä 
Niin sano sanalla tuolla: 

230 ,.Mikäs olet miehiäsi. 
Ja kuka urohiasi, 
Kim^^t ei siima koirat kuultu, 



Haukkujatkana havattu?" 
„Emmäs tänne tullutkana 
23.-. Koiriesi siiötäväkse, 
Haukkujes hakattavakse, 
Rakkies rapattavakse. 
p]nim' on^^^ liene lemmin vieras, 
Kun eni peässe pöiiväm peähä, 
240 Kelvanne rahin kesellä!" 
Jopa peäsi pöiiväm peähä, 
Kelpasi rahin kesellä. 
„Enip' on'-^3t liene lemmin 
vieras, 
Kun ei tuotane olutta 
245 Tulovalle^^^r vierahalla, 
Soavalla käkievällä!" 

Tuotili25+ tuopilla olutta. 
Kanto kaksi- Värtisellä : 
Hiiva alla, voahti peällä, 
250 Keskellä olo punanne, 
Mato laijalla matave. 

Otti onken taskustahan. 
Veti veitjen huotrastansa: 
Ruhka nioaha luotauehe, 
255 Ruoka suuhu siiötänehe! 
Joi olo'sen onneksehen, 
Mejem mussam^e mieleksehen. 
„Empä liene lemmin vieras. 
Kun ei härkeä tapeta 
260 Tulovalla vierahalla, 
Soavalle käkievällä?" 

Tapettihiu härkä-puikka''^" 
Tulovalla vierahalla, 
Soavalla käkievällä. 
265 Sano Päivö']än isäntä: 
,,Mitelkäniä niiekkojano, 
Katselkama kalpojano." 



"+ valkejinta. — -'t Piäkaloiss'. — --+ Kuin. — "+ Emp' on, päällä: 
Emm on. — **t Tulovalle, päällä: [Tulovallla. — *'t Tuopi. — -'Myös: mus- 
tan. — ^' Jälkim sana outo puhekielelle. 



90 



Akonlahden runoalue. 



„Läkkämä ulos pihalla, 
Tuvan uuvefi turmelemma, 
270 Pessiini pirtin hierelemmä, 
Lättien ripustelemma. 
Kummair om pitempi miekka, 
Kumman kalp' on kaunehempi. 
Sen on iellä koittelenta."^^ 
275 Päivö'räm parempi miekka. 
Hänen kalpa kaunehempi. 

„Koittele sie esikse, 
Elä ota orvas-kettuona." 
Koittau Päivö'län isäntä, 
280 Ei ottat orvas-kettuona. 
Koittelovi Lemminkäine; 
Vei kun noatin nakrehesta. 

Kotihisa mäntiiöhön 
Jo sano sanalla tuolla: 
285 „Tapoim miehen, uin^^ uro- 
hofi." 
Emo ennätti kiisii^ö: 
„Paremmanko, vaim pahem- 
man?" 
„Parempaisen3"t ittsiJeni." 
Mihipä niit sie jouvut? 
290 Mäne koivukse norolla." 
„Emo'seni kantajani. 
Niin kohta kotonne koivu, 
Kota-puikse kolkatahaii, 
Eiihi-puikse ripsotahan. 



744 a). Hietajärvi. 
Borenius II, n. T.n vert. — 1877, 

Jaakko Huoviuen. 

87. [Hiero neän kultarjinnat, 

199 V2- Joakko: Ne on täynnä 
keärmehiä. 

Muita mustia matoja. 
5 Kyllä mä siihen neuvon neuvon, 

Neuv[on] n[euvon], keinon kek- 
sin, 

Otan rauta rukkaseni, 

Moam matoset vanttuhuni, 
10 Käsin keännän keärmehiä, 

Muiten mustia matoja, 

Ilman rautarukkasitta. 

Ilman vaskivanttuhitta_, 

Ite iellähä vajellan. 
15 (Karhut ja suvet ne ovat kar- 
tanolla; tämä on 3:s kumma). 

Sanou: 

Suvet ta karhut ne ovat n. 

koirina. Sentäh P[ohjola]n 
20 is[äntä]: Mikäs olet etc. 

209. [Jolla kynnän] [pellon] 
[kyisen]. 

219 1/2. Niin kanna isoni kalpa. 

222. [Piä]kaluissa[katkiellun]. 
25 226 V2- Joakko : Sano Päivö- 
län isäntä. 

233. Eikä haukkujat havattu. 

267. [Katselkama kalpojan]a. 

267 V2- J-: Kumm[air on pi- 
30 tempi miekka]. 

Kumm[an kalp' on kaunehem- 
pi]. 

Sen on iellä reistelentä. 



^' koetteleminen („reistQ^nta"). — 
»0+ Pahempaisen. 



Sana „ei puhiessa tavalUne". — 



17. Lemminkäisen virsi. 744 a) — 744 b). 



91 



P[äivölä]n pit[empi miekka], 
35 P[äivölä]u k[alpa] k[aunehem- 

Reistele siuä esinnä. 

Xiiii saDOvi Lemm[inkäinen]: 
„Kilpistele, kalpistele, 
40 Elä ota orvaskettuona." 
Kilpisteli, k[alpistel]i, 
Ei ottat orvask[ettuona]. 

Koittelovi L[emminkäi]nen, 
Yei kuin noatin naurehelta. 
45 273. [Kumman kalp]a [on kau- 
nehempi]. 



744 b). Hietajärvi. 
Jouliki 3 1., n. 44. — 1904. 

Miina Huovinen. 
Lemminkäisen laulu. 

Savu saarella palavi, 
Tuli niemen tutkamissa, 
Pieni oisi so'an savuksi, 
Suuri paimenen tuleksi. 

5 Osmotar oluen hankki, 
Saarijoola juominkia, 
Metsät puina poltettiin 
Olueta pantaessa, 
Metua rakettaessa. 

10 Ei ottanut olo hapata, 
Kahja kultanen kuhata, 
Eikä nosta miehen juoma. 
Osmotar oluen seppä, 
Kalevatar kahjan seppä 

15 Hieroi kahta kämmentänsä, 
Hieroi ruskien roposen. 
,.Reposeui lintuseni, 
Joki ensin pitkin juokse. 
Joki pitkin, toinen poikki, 



20 Kolmas vähän vitahan. 
Siellä karhut tappelevat, 
Orihit tasoin panevi, 
Kuona juoksi konnan suusta, 
Kina ilkiön ki'asta, 

23 Vaahti varsan sieramista. 
Kourin kuonoa kokoopi. 
Käsin vaatra varusta, 
Se kanna ka von käsihin. 
Hyvän immen hyppysihin." 

.SO Eeposehe lintuselle 
Joen ensin pitkin juoksi. 
Joen pitkin, toisen poikki, 
Kolmannen vähän vitahan: 
Siellä karhut tappelevi, 

35 Orihit tasan panevi. 

Kuona juoksi konnan suusta. 
Kino ilkiön ki'asta. 
Otti maasta palkoheinän. 
Sen kantoi kavon käsihin, 

40 Hyvän immen hyppysihin, 
Kavo kantoi kahjahasen, 
Osmotar oluehensa. 
Ei ottanut olo hapata, 
Kahja kultainen kuhata, 

45 Eikä nosta miehen juoma. 

Osmotar oluen seppä, 

Kalevatar kahjan seppä 

Hieroi kahta kämmentänsä, 

Hymmenti molempiansa, 

50 Hieroi ruskean oravan. 
„Oravaisen lintusen. 
Joki ensin pitkin juokse, 
Joki pitkin, toinen poikki, 
Kolmais vähän vitahan. 

55 Siellä karhut tappelevi, 
Orihit tasoin panevi, 
Kuona juoksi konnan suusta. 
Kino ilkeän ki'asta, 
Vaahti varsan sieramista. 



92 



Akonlahden runoalue. 



Go Kourin kuonoa koko'os, 

Käsin vaahtia varusta' os. 

Se kanna kavon käsihin, 

Hyvän immen hyppysihin." 
Oravaisen lintusehen 
6ö Joen ensin pitkin juoksi, 

Joen pitkin, toisen poikki, 

Kolmannen vähän vitahan; 

Siellä karhut tappelevi, 

Orihit tasoin pan e vi. 
70 Kuona juoksi konnan suusta, 

Kino ilkiön ki'asta, 

Vaahti varsan sieramista. 

Otti kuusesta käpysen, 

Petäjästä helpey'en, 
75 Sen kantoi ka'on käsihin, 

Hyvän immen hyppysihin, 

Kavo kantoi kahjahasen, 

Osmotar oluehensa. 

Ei ottanut' ok) hapata, 
80 Kahja kultanen kuhata, 

Eikä nosta miehen juoma. 
Osmotar oluen seppä, 

Kalevatar kahjan seppä 

Hieroi kahta kämmentänsä, 
85 Hymmenti molempiansa, 

Hieroi nää'än kultarinnan. 

„Näätäseni kultaseni, 

Joki ensin pitkin juokse, 

Joki pitkin, toinen poikki, 
90 Kolmais vähän vitahan, 

Siellä karhut tappelevi, 

Orihit tasoin panevi, 

Kuona jaoksi konnan suusta. 

Kino ilkiön kiasta, 
f).i Vaahti varsan sieramista; 

Kourin kuonoa kokoa, 

Käsin vaahtia varusta." 



Näätäsehen lintusehen 
Joen ensin pitkin juoksi, 

100 Joen pitkin, toisen poikki. 
Kolmannen vähän vitahan, 
Siellä karhut tappelevi, 
Orihit tasoin panevi, 
Kuona juoksi konnan suusta, 

105 Kino ilkiön ki'asta, 

Vaahti varsan sieramista. 
Kourin kuonoa kokosi, 
Käsin vaahtia varusti. 
Sen kantoi ka'on käsihin, 

110 Hyvän immen hyppysihin, 
Kavo kantoi kahjahase, 
Osmotar oluehese. 
Jo otti olo hapata, 
Kahja kultanen kuhata, 

115 Alkoi nousta miehen juoma. 
Osmotar oluen seppä, 
Kalevatar kahjan seppä 
Kutsut työnsi kuusielle. 
Airiot kaheksielle: 

120 „Kutsuseni, kuuroseni. 

Kutsu ruuhot, kutsu rammat, 
Sokiat venehin sou'a, 
Rammat rattahin ajele, 
Elä kutsu yhtä Lemminkäistä, 

125 Lemminkäinen on lieto poika. 
Se on aina torassa!" 

Lemminkäinen lieto poika 
Sopi pellon kynnännässä, 
Maan värin vakuannassa; 

130 Heitti varsasen va'olle. 
Pienen hevon heinikolle, 
Itse pirttihin pikau. 

„Emoseni kantajani, 
Lämmitä pikova pirtti, 

135 Pian sauna riottele 



744 b). * Ottanu]n|: ottanui. 



17. Lemminkäisen virsi. 744 b) 



93 



Pienoisilla pilikkehillä!" 
Emo ennätti kysyä: 

„Kunne lähet poikueni. 

Erihinko vai sotihin, 
140 Vaiko varsin tappeluihin?" 
,.En erihin, en sotihin. 

Enkä varsin tappeluhun, 

Lähen Päivölän pitoihin, 

Saari joolan juominkihin. 
145 Metsät puina poltettihin 

Olueta pantaessa, 

Metua rakettaessa, 

Kutsut kuulin kulkevaksi, 

Vaariot vaeltavaksi. 
150 Kutsusehe, kuurosehe 

Kutsuu ruuhot, kutsuu rammat, 

Sokeat venehin souti, 

Rammat ratsahin ajeli, 

Minua ei kutsuttuna. 
155 Muut ne kantoi kappasella. 

Miepä on mätkin määräelin. 

Tynnyrillä tyyräelin. 
Emoseni, kantajani. 

Mene aittahan mäelle, 
160 Tuo sieltä soti somani. 

Kanna vaino vaatteheni, 

Pitoloissa piettäväni, 

Häissä häilytettäväni. 

Tuo sieltä isäni miekka. 
165 Kanna kalpa kaunehinta. 

Tu'os vyötä valkehinta." 
Katselevi, kääntelevi : 

„ Kaikki on luissa lohkiellut, 

Pääkalloissa katkiellut." 
170 Emo kielsi ja epäsi: 

„Ellös lähe poikueni, 

Monet on kummat matkoillasi, 

Monet on tielläsi imehet!" 
„Emoseni kantajani, 
175 Sano kumma ensimmäinen?" 



,,Kun menet vähäsen tästä, 
Niin tulee tulinen koski, 
Koskessa tulinen koivu, 
Koivussa tulinen kokko, 

180 Yöt se hamasta hiovi. 
Päivät kynttä kitkuttavi 
Lemminkäisen pään varalle." 
,, Kyllä mä siihen keinon keksin, 
Keinon keksin, mutkan muis- 
tan: 

185 Kopin koppalot mäeltä. 
Temmon teeret kankahilta, 
Niitä kokko kouristaa, 
Niitä hankki vi havukka; 
Itse eellehen vaellan. 

190 Emoseni kantajani, 

Sano kumma toinen kumma!" 

Sanoi äiti Lemminkäisen : 
„Kun menet vähäsen tästä, 
Sata on seivästä mäellä, 

195 Ne on täynnä miehen päitä. 
Yksi on seiväs sillaan jäänyt, 
Lemminkäisen pään varalta." 
,,Kyllä siihen keinon keksin, 
Keinon keksin, mutkan muis- 
tan, 

200 Otan kuljun kuollehelta. 
Pään mätäsen menneheltä 
Senkin seipähän nenähän ; 
Itse eillehen vaellan. 
Emoseni kantajani, 

205 Sano kumma kolmais kumma!" 
„Kuu menet vähäsen siitä 
Suurien kujoen suihe. 
Pitkien pihojen päähän: 
Su'et suitsi renkahissa, 

210 Karhut rauta kahlehissa." 
„Kyllä mä siihen keinon kekshi, 
Keinon keksin, mutkan muis- 
tan : 



94 



Akonlahden runoalue. 



Otan lauman lampahia, 
Kimppun kierävillasia, 

215 Syöstän syöjälle kitahan. 
Otan rauta rukkaseni, 
Maan matoset vanttuliini, 
Jolla kynnän pellon kyisen, 
Maan matosen kaarruttelen, 

220 Itse eellehen vaellan." 

Lemminkäinen lieto poika 
Meni Päivölän pitoihin. 
Tuli nurkasta tupahan, 
Läpi sammalten salihiu. 

225 Kysyy Päivölän isäntä: 
„Mikäs olet miehiäsi, 
Ja kuka urohiasi, 
Kun ei sinua koirat kuule. 
Eikä haukkujat havaitse?" 

230 Sano vi Lemminkäinen: 
„Enpä tänne tullutkana 
Koiriesi syötäväksi, 
Haukkujesi hakattavaksi, 
Eakkien rapattavaksi." 

235 Niin sanovi Lemminkäinen: 
„Enpä liene lempi vieras, 
Kuin ei tuotane olutta. 
Muut ne kantoi kappasella, 
Miepä on mätkin määräilin, 

240 Tynnyrillä tyyräilin. 

Enpä liene lemmin vieras. 
Kun en päässe pöy'än päähän, 
Kelvanne rahin keskelle!" 
Jopa pääsi pöyän päähän, 

245 Kelpasi rahin keskelle. 

,,Enpä liene lemmin vieras. 
Kuin ei tuotane olutta!" 
Tuotiin tuopilla olutta. 
Kantoi kaksivartisella, 

250 Hiiva alla, vaahti päällä, 
Keskellä olo punainen, 
Mato lai'alla mataavi. 



Sanovi Lemminkäinen: 
„E,uhka maahan luotanehen, 

255 Ruoka suuhun syötänehen!" 
Otti ongen taskustansa, 
Veti veitsen huotrastansa. 
Tupestansa tuiman rau'an. 
Niin sanovi sanalla tuolla, 

260 Lausui tuolla lausehella: 
„Ruhka maahan luotanehen, 
Ruoka suuhun syötänehen!" 
Joi oluen onneksehen. 
Me'en mustan mieleksehen. 

265 Niin sanovi sanalla tuolla. 
Lausui tuolla lausehella: 
„Lähtekäämme ulos pihalle! 
Niin tuvan un' en turmelemme, 
Pestyn pirtin hierelemme." 

270 Niin mitellähän miekkojahan, 
Katsellahan kalpojahan, 
Kummalla on pitempi miekka, 
Kumman on kalpa kaunihimpi. 
Sen on e'ellä reistoansa. 

275 Päivölän on parempi miekka, 
Päivölän kalpa kaunihimpi. 
Niin sanovi lieto Lemminkäi- 
nen: 
„ Koettele sä ensiksi, 
Sun on parempi miekka, 

280 Sun kalpa kaunihimpi, 
Koettele sie ensiksi!" 

Lemminkäinen lieto poika 
Sanovi sanalla tuolla, 
Lausui tuolla lausehella: 

285 „Kilhesate, kalhesate, 
Elä ota orvaskettuani!" 
Se kilhestihe, se kalhestihe. 
Ei ottanut orvaskettua. 
Koetteleevi Lemminkäinen : 

290 Vei kuin naatin nauresta. 
Siitä sinne mentyänsä. 



17. Lemminkäisen virsi. 744 b) — 746. 



95 



Kotihinsa päästyänsä 
Sano vi sanalla tuolla: 
„Tapoin miehen, uin urohon!" 

295 Emo ennätti kj^syä: 

,.Paremmanko vai pahemman?" 

..Pahempaisen itseän! 
Oi emoni kantajani, 
Kunne käsket piilemähän?" 

300 Sanoi äiti Lemminkäisen: 
„En mä tieä, kunne käsken, 
Kunne käsken ja kehoitan! 
Menet männyksi mäelle, 
Kohta mäkinen mänty, 

303 Riihipuiksi ripsotaan, 
Kotapuiksi kolkataan. 
Nouse koivuksi norolle, 
Kohta kotoinen koivu, 
Lehtipuuksi leikatahan, 

310 Riihipuiksi ripsotahan. 
Menet maalle mustikaksi, 
Maalle mustikattomalle. 
Kohta mäkinen marja. 
Nuoret neiot nokkivat, 

315 Tina-rinnat riipovat 
Kuppisehe kultasehe, 
Vatisehen vaskisehen." 



745. Hietajärvi. 
Eaimikainen n. 26. — ^Vg 1877. 

Larisen T'imon leski. Tuotu Vuok- 
kiniemestä. Oppinnut virtensä 
Latvajärvestä kotoisin olleelta 
äidiltään. — Mp. Kuivajärvessä. 

Niin on v[anha] V[äinämöine] 
105 Luotolaho lankolaho, 



Vainolaha oppilahe. 

Katto' naisista parase, 
Kavoin^ tytty neitosista, 
Tuopi tuopilla o[lutta], 

110 Kanto 2-vartisella:3 
Mavot laijoilla mateli. 
Niin on v[anha] V[äinämöine] 
Otti ongen taskustahe, 
Tupestaha tuiman rauvan,* 

U5 Veti poikki tuoppijehe, 
Piloitti pikarijehe: 
Join olosen onnekseni, 
Mejen mussan mielikseni. 

[Alkupuoli Laulajan alkuvirttä 
ja Kilpalaulantaa, ks. Kilpalau- 
lantaa n. 165]. 



746. Niskajärvi. 
Borenius IH, n. 3. — ^V» 1877. 

livanaine Ossippa. 
Lemminkäisen virsi. 

Osmotar olutta keitti, 

Kapo kahjoja rakenti. 

Savu soarella palauvi, 

Tuli niemen tutkelmolla: 
5 Häitä Härkö'lä pitävi. 

Suuri joukko juominkie; 

Pienehk' oii sovan savuksi, 

Suurehk' on paimenen paloksi. 
Tuopa lieto Lemminkäine 
10 Peäty pellon kynnännässä, 

Vainivon vakuonnassa; 

Loi heän moaha marhamin- 
na[n], 

Hietaha helyn hevo'sen. 

Mani perttihin pihalta. 



74.5. ' Bor. korj.: Na[to]. — ' Bor. korj.: N[avo][n]. — * korv[vaseUal': 
Värtisellä. — * rauan: rauvan. 



96 



Akonlahden runoalue. 



15 „Emo naine kantajaisen, 
Läheu Päivö'län pitoho, 
Jonkon suuren jiiominkihi; 
Lämmitä saloa sauna, 
Pian pirtti riuvuttele 

20 Halkoisilla hienosilla; 
Tie siimaista poruo. 
Millä pestä sulhon peätä, 
Moan valivon valkoairia." 
Emo kielti, vaimo kansa, 

25 Epäsi kavehta^ kaksi: 
*„Poik[uvoni nuorempani].* 
Lähet^ P[äivöläju p[ito]ho, 
Joukon [suuren juominkihij, 
Kolm' on surmoa matalla: 

30 Yks' on s[urma] suuri surma, 
Se on syönyt saan miestä,^ 
Tuhonnut tuhannen urosta,* 
Lemminkäisen liiatenki." 
Sano l[ieto] L[emminkäine]: 

35 „Emonaini k[antajai]sen, 
Sano surma ensimäiui."^ 

,,Poiku(v)oni nuorempani. 
Lapseni vaka'sempani, 
Mänet matkoja vähäsen, 

40 Kulet teitä pikkaraisen, 
Tulou tulini koski, 
Kosess' on t[ulini] koivu, 
[Koivuss' on tulini] kokko, 
Se on syönyt [saan miestä], 

45 Tuh[onnut tuhannen urosta], 
Lem[minkäisen liiatenki]." 

Sano l[ieto] L[emminkäine]: 
„Kyllä siihen keinon keksin, 
*Keinon keksin, matkan muis- 
san,* 



50 Matk[an] ra[uissan],^ tien 
osoan." 
Emo [kielti, vaimo kansa]: 
„Sano s[urma] keskimäini." 
„Mänet [matkoja' vähäsen]. 
Kulet [teitä pikkaraisen], 

55 Mat' on tiellä poikkipuolin. 
Pitkempi on pertin hirttä, 
Paksumpi'' pertin patsasta, 
Se on syönyt [saan miestä]. 
Tuh[onnut tuhannen urosta]. 

60 Lem[minkäisen liiatenki]." 
Sano l[ieto] L[emminkäine]: 
,, Kyllä [siihen keinon keksin], 
Kein[on keksin, matkan muis- 

san], 
iVIatk[an muissan, tien osoan]. 

65 *Sano surma jälkimaine."* 
„Poik[uvoni nuorempani], 
Laps[eni vaka'sempani], 
Mänet [matkoja vähäsen], 
Kulet [teitä pikkaraisen], 

70 Mänet Päivö'län perillä, 
Suvet (on) suittsirenkahissa. 
Karhut rautakahlehissa, 
Ne^ on syöty sata^ [miestä], 
Tuhottu tuhat [urosta], 

75 L[emminkäi]ne [liiatenki]." 
,,Emo n[aini kantajaisen], 
Kyllä [siihen keinon keksin], 
Kein[on keksin, matkan muis- 
san], 
Matk[an muissan, tien osoan]. 

80 Emon[aini] k[antajaisen], 
Tuos tänne sotisomani. 
Kannas vainovoattiani, 



746. ' Päällä: (totta ne on ihmiset). — ^ [Elä mene lähet: 1. — ^ urosta: 
♦miestä*. — * [miestä: *urosta*. — ^ ensimlmäini: e. — " .Kein k : *Matk[an] 
m[uissan]*. — ' Paksumpi 'on,: P. — * iSej : *Ne*. — * syöty |t|: s.*sata*. 



17. Lemminkäisen virsi. 746. 



97 



Häissä häilyteltä[Yä]ni, 
Pitoloissa piettäväni." 

85 Läksi P[äivölän] p[itoho], 
Joukon [suuren juominkihi]. 
Mani [matkoja vähäsen], 
Kulki [teitä pikkaraisen], 
Tulovi tulini koski, 

90 K[osess' on tulini] k[oivu], 
K[oivuss' on tulini] k[okko]. 
Sano l[ieto] L[emminkäine] : 
„Sie kokko jumalan luoma, 
*Minä mies jumalan l[uoma], 

95 Anna männä matkamiehen, 
Lemminkäisen liiatenki."* 
Tempo teyriä leholta, 
Koppeloja koivikolta, 
Ne sj^öksi syöjän suuhu, 

100 Partaha palan purijan, 
*Sillä sen pahan vajelti.* 
Mani [matkoja vähäsen], 
Kulk[i teitä pikkaraisen]: 
Mat' on [tiellä poikkipuolin], 

105 Pitk[empi on pertin hirttä], 
Paks[umpi pertin patsasta]. 
Sano l[ieto] L[emminkäine] : 
„Sie mato jumalan luoma, 
Mie mies jumalan luoma, • 

110 Anna [männä matkamiehen], 
Lemm[inkäisen liiatenki]." 
Mani [matkoja vähäsen]. 
Kulki [teitä pikkaraisen]. 
Mani P[äivölän] p[eri]llä: 

115 Aita on pantu moastasoate tai- 
vahahe,!" 
Tsitsiliuskoilla sivottu, 
Keärmehillä" keärrisselty, 



Suvet suittsi[renkahissa], 
Karhut [rautakahlehissa], 

120 Ne on [syöty sata miestä], 
Tuhottu [tuhat urosta], 
Lem[minkäine liiatenki]. 

Tuo l[ieto] L[emminkäine] 
Laulo lautan lampahia, 

125 Kinkon kiero villasia. 

Ne on syöksi [syöjän suuhu], 
Parta[ha palan purijan]. 
Sillä sen pahan vajelti. 
Mani pirttihin pihalta, 

130 Sai sisähäiV^ salvoksesta. 
Sano Päivö'län isäntä: 
„Mikä olet miehiäh,!^ 
Ku kumma urohiah. 
Kuin tulit pirttih pih[alta], 

135 Sait sisähä [salvoksesta], 
Eikä siima koirat hauku, 
Eikä virka villahännät." 
- S[ano]l[ieto]Lem[minkäine]: 
„Mie olen itse miehiä, 

140 Ku kumma urohia. 
Em mie ole mielivieras, 
Kuin ei oinasta oteta 
Eikäi* härkeä tapeta 
Tulovalla vierahalla, 

145 Soavalla käkievällä." 
Tuotih tuopilla olutta, 
Kanto kaksi vartisella: 
Toukka tuopissa venyn, 
Moam matoani maljassa. 

150 Se on l[ieto] L[emminkäine] 
Otti onken taskustah, 
Väkirauvan väskystäh, 
Toukan tuopista vetäu. 



" Kirj. kahdelle riville: Aita ou pantu ja Moasta soate taivahahe; 
jälkim. viivalla yhdistetty edelliseen. — " Kiärmehillä: Kcärmehillä. ~ 
^* Kkissa: sihähän. — " miehiäsi : miehiäÄ. — '* Päällä: Tahi. 



98 



Akonlahden runoalue. 



Joi olosen oniiekseh, 
155 Mien mussam mielekseh. 
Sano l[ieto] L[eniminkäine] : 
»Tuopin [tuojaj tuonelah, 
Kannun kantaja manalla." 
Sano P[äivölä]n isäntä: 
160 „Mittelemmai5 miekkojana, 
Katsellemma kalpojaua, 
Kumman on miekka mieluhim- 

K[umma]n kalpa kaunehimpi." 
Mitellähä m[iekkoja]usa. 

165 Katellaha k[alpoja]nsa: 
PäivöUän pitempi miekk[aj, 
Päivö'län kalpa k[aunehim]- 

pi.i*' 
*Sauo l[ieto] L[emminkäine]:* 
„Lähemmä pertistä pihalla, 

170 Pihalla veret paremmat, 
Kakaralla kaunehemmat." 



Päivölän isäntä löi ensi kerran:" 

Ei puhennut arvasuahka. 

Lemminkäinen löi sittä: 

Löi kuin noatin nakrehelta, 
Tahi kettsinän kevolla. 

175 Sittä l[ieto] L[emminkäine] 
Läksi töitähä pakoho, 
Pillojaha piilömäh. 

Sano lieto Lemminkäine: 
„Emonaisen, k[antajaisen], 

180 Tapoin P[äivölä]n isänn[än], 
Minne soan töitäni p[ako]ho, 
Piilojani p[iilömäh] ?" 
Emo ennätti sauuo: 
*„(Poik[uvoni nuorempani], 

185 Laps[eni vaka'sempaui]),* 
Mäne niemellä nimettömällä, 
Öoarella sanattomalla, 
Siel' ennen isosi piili, 
Sekä piili jotta säily." 



Yksityisiä, muissa yhteyksissä tavattavia säkeitä: 



1. Miinoa. 

Castren n. 13. — 1839. 



Pohjan akka pyöräraivo 
Hiero kahta kämmentänsä, 
Nykerti molempiansa, 
Liikku sillan liitoksella. 
Seiso keskilattialla. 

[Ss. ovat Luojan virteen sivulle 
kirjoitettuna lisäyksenä]. 



2. Miinoa. 

Berner n. 41, ss. 1-13. — 1% IS^^S. 

Marppa Hännini, Kliimon vaimo, 
synt. Akonlahdessa. 

Olipa vanha Väinämöini, 
Toin' oli nuori Joukahaini, 
Ajopa tiellä vastatusten. 
Sanoi nuori J[oukahai]ni: 
5 „0i se v[anha] V[äinämöi]ni, 
Mitelkäämmä miekkojana. 



i« Mitel|kämäj: MXUelemme. — ■« Tämän jälkeen on kk:ssa: |Kumpa- 
sen pi[tempi miekka], PäivöUän isän[nän]|. — '^ Tämän jälkeen on kk:ssa: 
lei nahkakanl. 



17. Lemminkäisen virsi. 



99 



Katselkaamma kalpojana, 
Kumman on miekka mieluhmnpi, 
Kumman kalpa kaunehempil"' 
Sanoi v[anha] V[äinämöi]ni: 
„Ei miun miekasta mitänä, 
Jopa on luissa lyöksennelty, 
Peäkaluissa katkieltu. " 

[Jatko Kilpalaulantaa, ks. n. 156 ; 
vrt. myöhempiä kirjaanpanoja 
n:ja 156 a) ja b)]. 



3. Miinoa. 

Meriläinen n 2016, ss. 10-11. — 1889? 
Yrjö Hikkojeff. 

5 Kasaritar kaunis neito, 

Vasketar valio vaimo, 

Sep' on kyitä kehreävi, 

Sokehia synnyttävi, 

Siittävi maan matoja. 
10 Kaikki on vaipalla katettu. 

Yksi on ilman kattamatta. 

Sinisen kiven sisähän. 

[Ss. ovat Sisiliskon sanoissa]. 



4. Miinoa. 

Blomstedt n. 21, ss. 63-65. — 1894. 
Marppa Hännini, Kliimon vaimo. 



Heän Marilla mainitäoo: 



,,Tuo voatteet vakaiset. 
Rehelliset reissurievut." 

[Ss. ovat Petteri Kettusen it- 
sestään tekemää runoa]. 



5. Akonlaksi. 

Lönnrot Ali 2, n. 16 b). — 1832. 
Vrt. Ali 2, n. l, ss. 60—1. 

Se on syönyt saan miestä, 
Tuhonut tuhat urosta. ^ 



6. Akonlaksi. 

Castren n. 146 (- n. 18 b). — 1839. 

Savu saarella palavi, 
Tuli niemen tutkamessa. 
Pienehkö soan savuksi,^ 
Suuri paimenen savuksi. 
Pienehkö soan tuleksi. 
Suuri etc. 



[Ss. ovat Riiden synnyn alussa]. 



7. Akonlaksi. 

Lönnrot a, n. 230, ss. 9-10. — 1839. 

Itki pursipuun alaista, 
Hankkirauan haltiata. 
Muut purret sotia [käyvät]. 

[Ss. ovat Veneen valitusta, ks. 

Vipusessa käyntiä n. 389]. 



5. * Ss. on poispyyhitty. 

6. * tuleksil: savuksi. 



100 



Akonlahden runoalue. 



8. Akonlaksi. 

Pfaler n. 11, ss. 13-14. - ^"/^ 1895. 
Poahkomie Omenaiui. 

Jo tuli kala punani, 
Sen kanto kavon käsihi. 
Hyvän Ltnmen hyppysihi, 
[Ss. ovat Tulen syntyä]. 



9. Kuivajärvi. 

Hannikamen n. 19, ss. 11-17 — "/g 1877. 
Jyrin leski, Kivijärvestä tuotu. 
Iivana on meiän isäntä 



Kolahutti kovan ovie, 
10 Rämähytti räyssäspuita : 
„Onko saarella sijova, 
Vetiä venehtä moalla, 
Purtta kuivalla kumata?" 
Akat varsin vassattihi: 
15 „Onpa soarella sijova, 
Vetie venehtä moalla, 
Purtta k[uivalla] k[umata]." 

[Ss. ovat „Iivanan virressä^ 



10. Hietajärvi. 

EarLnikainen n. 23, ss. 13—19. 

1877. 
Jaakko Huovinen. 

Läksi soamaha sanoja. 
Otti laumah lampahia, 



15 Kinkon kierävillasia, 
Koppi koppelot mäeltä. 
Tempoi teeret kankahilta; 
Ei soanut sanoakana, 
Eikä puoltana sanoa. 

[Ss. ovat Vipv^essa käynnissä, ks. 
n. 395]. 



11. Niskajärvi. 

Borenius III, n. 2, ss. 30-32 - ^9/^ i877. 
livanaiiie Ossippa. 

*Ei ole mieätä männeheäää, 

Uroäta uponnehe§§a,* 

Mie§ mänyt, märännyt per§e. 

[Ss. ovat Sampojaksossa, ks. n. 
44]. 



12. Niskajärvi. 

Borenius III, n. 4, ss. 96-100. — "/j 1877. 
Iivanaiset Omosso ja Ossippa. 

Emon[aini] kant[ajani], 
Tuos miulu äotiSomani, 
KannaS vaino voattieni, 
Pitoloissa piettäväni, 
100 Häissä häilyteltäväni. 

[Ss. ovat Kilpakosinnassa, ks. n. 
457]. 



17. Lemminkäisen virsi. 747 — 748. 



101 



KOSTMUKSEN— KENTTIJÄRVEN RUNOALUE. 



747. Kontokki.i 
Europaeus X, n. 138. — 1846. 

Osmotar olutt[a] k[eitti] 
2 kallion kesess[ä], 
Meren luotosen lomass[a]. 



748. Kontokki. 

Borenius n, n. 134. — Vg 1872. 

Mo.arie, Poavilan vaimo; Kosta- 
muksesta syntyisin. 

Päivölän pidot.^^ 

Savu soarella palauve, 
Tuli niemen tutkamissa. 
Mi tuo savujah one,^ 
Ja kuka tuliJah one? 

5 Siel' om Pcäivö^räm pito'ni, 
Hiivan joukon juominkini. 
Sielä laihatki lihouve, 
Lihavatki luiksi soapi,^''' 
Siel' om Päivö'läm pitoani, 

10 Hiivan joukon juominkini. 
Siel' on*' nuori Joukahaini, 
Tiiönsi kutsut kuusienne,^^ 
Airojat kaheksoaune: 
,,Kutsu rujot, kutsu rammat, 

15 Soki'et venekin souva, 
Rammat ratteahin ajele. 



Uht' elä kutsu Lemminkäistä." 

Lemmiukäini liete poika: 
„Emonaini kautajaini, 
20 Mi tuo savujah one, 
Ja kuka tuliJah one?" 
Emonaiiii kantajaini 
Heämp' on varsin vastoauve: 
„Sier om Päivö'läm pito'ni, 
25 Hiivan joukon juominkini." 
„Emonaini kantajaini, 
Pane säkkilii evästä, 
Laita jauhiK) palttinalla." 
Emonaini kantajaini, 
30 Heän on varsin vastasiki: 
„Kunne lähet poiku^^oni?" 

„Läliem PäivöU'äm pitoko. 
Hiivan joukon juominkihi." 
Emonaini kantajaini 
35 Heämp' on varsin vastoauve : 
„Elä lähe poikuoni, 
Kolm' on surmoa matalla." 

,,Emonaini kantajaini. 
Sano surma ensimäini." 
40 Emonaiiii kantajaini: 

„Kuim mänet vähä'sem mat- 
koj'«t 

Koalat teitä pikkusene, 
Mato musta moan ala'ne. 
Toukka Tuonen karvalline. 
45 Se on suöte^ soane^ miestä. 
Tuhot on tuhannen! miestä." 
„Emonaini kantajaini, 



747. ' Saantipaikka epävarma; vrt. Genetz II, n. 19 Tollonjoelta (n. 785). 

748. 't Nimitys puuttuu. — ^ Sic. e värsyn täytteeksi lisätty (joka tapa 
huonommilla laulajilla yleisin). — ^t Päällä: [soajve. — ■'t oli. — 't kuusi- 
jenne. — 't matkoi. 



102 



Kostamuksen— Kenttijärven runoalue. 



Ei ole siinä miesten surma 
Eikä kuoloma urohon, 

50 Lemminkäisen liijatenki. 
Emonaini kantajaini, 
Sano surma keskimäini." 

„]VIänet matkoja vähä'seii, 
Koalat teitä pikkusene, 

55 Tulouve tulini kd 'M, 
Kosess' on tulini .aoto, 
Luuvoss' on tuliiii koivu, 
Koivuss' on tuliiii kokko, 
Se on siiöte soane miestä, 

60 Tuhot on tuhannem miestä." 
„ Emonaini kantajaini, 
Ei ole siinä miesten surma. 
Eikä kuoloma urohon, 
Lemminkäisen liijatenki. 

65 Emonaini kantajaini, 

Sano surma kolmas surma." 
„Kuim mänet matkoja vä- 
hä'sen, 
Koalat teitä pikkusene, 
Päivöhän kujojen suihe, 

70 Susif^ on suittsi-reukahissa, 
Eakit rauta-kahlehissa; 
Ne on siiötii sata miestä, 
Tuhottu tuhat urosta." 
„Emonaini kantajaini, 

75 Ei ole siinä miesten surma. 
Eikä kuoloma urohon, 
Lemminkäisen liijatenki!" 
Mähi matkoja vähäisen, 
Koalo teitä pikkusene. 

80 „Mato musta moan ala'hi. 
Toukka Tuonen karv allini, 
Mäne läpi mättähistä, 
Pujottelete puun juuresta,^''' 



Anna männä matkamiehen, 

85 Lemminkäisen liijatenki!" 
Mani matkoja vähä'sen, 
Koalo teitä pikkusene. 
Tuli surma keskimäini. 
Tuli tulini koski, 

90 Kosess' on tulini luoto, 
Luuvoss' on tulini koivu, 
Koivuss' on tulini kokko. 

„0i kokko Jumalan luoma, 
Keännä peäse koilisella, 

95 Silmäs luppaha lupissa, 
Kieles koukkuhu koverra, 
Korvas pane kuulomatta, 
Anna männä matka-miehen, 
Lemminkäisen liijatenki." 

100 Mani matkoja vähävsen, 
Koalo teitä pikkusene, 
Päivörän kujojen suihe: 
Susit suitts' on renkahissa, 
Rakit rauta-kahlehissa. 

105 Heämp' on^"!" aitojen alattsi, 
Heämpä peltojem perittsi, 
Heämpä salmojen suojattsi. 
Öieltä päin sisähä peäsi. 
Siel' oli nuori Joukahaini, 

110 Itse noin sanoiksi virkki: 
„Mi sie olet miehiehe, 
Ja kuka urohiehe. 
Kuin ei siima hallit hauku 
Eikä koirat koukotella."i<>+ 

115 Ei ottat olut hapata 
Kahja kultani kohahtoa. 
Kävi kuusesta käplijä. 
Petäjästä helpivöjä. 
Jo otti olut hapata, 

120 Kahja kultani kohahtoa. 



' Sic. Susi sana vieras Karjalan murteelle, 
puuttuu. — ^"t koukoteta, päällä: [koukote]ll[a]. 



't juurista. — *t Sana 



17. Lemminkäisen virsi. 7-48 — 749. 



103 



Toipa tuopilla olutta. 
Toukka tuopissa veniiiive.i'^ 
Veti tuoppie miekallaha. 
Ruoka suuhu sliötänehe, 
125 Ruhka moaha luotanehe!*"'^^ 
Ei ollut miese^ millehkänä. 

Mitellähä miekkojaha, 
Käiitelläbpä rautojaha: 
Kumpaisen om miekat mielui- 
simmat, 
130 Kumman rauvat rauta'saramat. 
Oli nuori Joukahaini, 
Veti miestä miekallaha, 
Miekka mullaksi mureni; 
Mies ei ollut millehkänä. 
135 Lemmiukäihi liete poika 
Itee noin sanoiksi virkki: 
„Koitelkama rautojaua, 
Mitelkämä miekkojana: 
Kumpasen om miekat mielui- 
simmat, 
140 Kumpa'sen on rauvat rauta'- 
sammat. 
Veti miestä miekallaha, 
Käiiven keä'stä olkisesta, 
Polvie vasenta vasse. 
Mixs mullaksi mureni, 
145 Miekka ei ollut millehkänä. 



749. Kostamus. 

Lönnrot R, n. 616. — 1837. 

„Elä kutsu yhtäLeminkäistä." 
Lemmink[äinen] lieto p[oika] 
Se on pihalla pääty. 



Se kuuli jumun kylästä, 
5 Järyn järvien takoa. 
Nainen miestänsä epäsi: 

„Elä lähe kutsutta pitohon, 

Airuhitta juominkihin." 
Koko kokohon puuta 
10 30 rekeä 

Kuivat kuuset, märät männyt. 

Haapoja hyvähaluja. 

Pihlajia piukavia. 

Ne tunki tulen väkehen, 
15 Vaivuoli valkiahan; 

Itse tungekseV tulehen, 

Vaivaeli valkiah. 

Oli yön, oli toisen, 

[Oli yön] kolm[annen], 
20 Siitä tungoksen tulesta, 

Ei ole partana palana. 

Eikä kuitrit kurvettuna. 

,,Lähen nyt, en totelle. 
Airuitta juominkihin." 

2.i Kolm' on vuorta korkiata, 
[Kolm' on] surmoa matalla: 
Mato on tiellä poikkipuolin], 
Pitelämpi^ pirttin hirttä." 
Lähen nyt, en totellut: 

30 Niin on kuin sano emoni, 
*Oma vanhempi vaketti.* 
Tetren suustaan sukasi, 
Kirjakynnen kielestään. 
„Sie mato J[uma]lan luoma! 

35 Sie kursohon kuvate, 
Mäne marjamättähäs[en]! 
Anna mennä matkam[iehen]." 
Vyötölän^ kuj[osten suussa], 
Laulo lauman lampahia. 



"+ venyve. — '*+ luotane. 
747. ' Sana alleviivattu. 



104 



Kostamuksen — Kenttijärven runoalue. 



40 Karitsoja karjan suuren, 
Ne sysi susille suuhun; 
Itse meni matkohinsa. 
Meni Yyötöläu piholle. 
Siin' on Ahti saarelainen. 
45 „Mitä kutsuitta tulitk[i]." 
Mato maljassa veny vi, 
Toukka tuopin pohjasessa. 

Laulo ruskian reposen 
Päälle lieto Lem[minkäisen] 
50 Nokiloja sortamah, 
Karstoja karistamah. 

Siitä l[ieto] L[emminkäinen] 
Laulo nää'än k[ultarinnan]' 
Päälle Ahti saarelaisen 
55 Nokiloja [sortamah], 
Karstoja [karistamah]. 

Laulo Ahti s[aarelaisen] 
Laulo lainin lattialle: 
Tuoss' on joki juoaksesi, 
60 Lampi laikutellaksesi. 

Sano l[ieto] L[emmiukäinen] : 
„En ole härkä Häinöläisen, 
Enkä Vaimolan vasikka, 
Juomah joka jokia, 
65 Joka lampia laikuttamah." 
Siitä l[ieto] L[emminkäinen] 
Laulo härän l[attialle] 
Juomahan^ lammin lakkim[a- 

han]: 
Ei ole härkä suuren suuri, 
70 Keski lehmien vasoja. 
Lähettih hirven hiihantah, 
JaloV peuran jaksantah, 
Kukko oli kuuella evässä, 
K[a]kk[arainen kaheksalla]. 



750. Kostamus. 
Lönnrot R, n. 659. — 1837. 

Osmotar pani olutta. 
Aina aiko Lemink[äinen], 
Käkesi Kalevan poika, 
Saarijoukon^ juomiukihin. 
5 Työnti kutsut 6:sianne,2 
Airuet kaheksianne.^ 

Siitä lieto Lem[minkäinen] 
Kuuli kumun kylältä. 
Jalan iskun ilj aukolta. 
10 „Kunne lähet poikuon[i], 
Erihinkö vai sotihin?" 

„En erihin, en sotih[in]." 

„ Menet matkoa palasen, 
Menet Kuitolan^ kujille, 
1' Maot kuihkovat kujalla." 

Sano kokolle: 
„Lennä tuonne konnan kokko, 
Otus liika liuottele 
Pimiäh Pohjolah. 
20 Anna mennä matkam[iehen]." 

„Mato musta m[aanalainen], 
Tunge te kulohon kurja." 

Siitä meni Lemmink[äinen], 
*Syänty.* 
25 Ratko rautaset veräjät, 
Vuoret vaskiset vapisi; 
Meni seinästä sisähän, 
Saumasta tupahan saapi. 

Sano: 
30 „Tuonetar hyvä emäntä, 
Tuopa olutta 
Suuni kuivi kulkiessa." 



^ Päällä: Senki. 

750. ' Sana alleviivattu. — ^ 6siajll[e: 6 sianne. 
heksianne. 



kaheksia|ll|e: ka^ 



17. Lemminkäisen virsi. 750 — 751. 



105 



„Viinat kaikki vieretetty, 
Oluet oiki juotu." 

35 Katso pitki tuoppiansa: 
Käärmehet kesellä kiehu, 
Sammakot kuti sisällä. 
'Veti poikki tuoppiahan, 
Kavahutti kannuahan. 

40 Ruhka m[aahan] luotanehe, 
Olut s[uuhun] juotanehe. 
Sano: 

„Juopu oluen juoja, 
Kanun kantaja kato o, 

45 Tuopin tuoja turpeheh, 
Kanun kantaja Manalle." 

Rukoili : 
„Pyörrä pois pyhät s[anasi], 
Peräele laupiesi, 

50 Pannahan luiiahat lujat." 
Nousi Ahti saarel[ainen] 
Laulo valk[ian] orav[an] 
Lem[inkäisen] pään päälle 
Karstoja karistamah, 

55 Nokiloja puistam[ah]. 

Siitä l[ieto] L[emminkäinen] 
L[aulo] nää'äu [kultarinnan] 
Syömäh-^ Yalk[ian] or[aYan] 
Karstoja kar[istama]sta. 

60 Siitä Ahti saa[relaiuen] 
Laulo valk[ian] jäniksen 
Karstoja karistam[ah] 
Leiu[inkäi]sen pään päällä. 
Siitä l[ieto] L[emminkäinen] 

65 Rusk[ian] rep[osen] 

Söi se Yalk[ian] jän[iksen], 
Nokiloja puistamasta. 

Ahti saarelainen] 
Laulo lamin latt[ia]lle 



70 Lemink[äise]lle etehen. 

Siitä lieto L[emminkäine]n 
Härän suustaan sukivi, 
Se on lainin laikkoavi. 
Sai lampi siasta siitä. 
75 Sano Ahti saar[elainen] : 
„[Mitelkäme] miekkojame!" 
„Pääkamuissa katk[iellut]." 
Miekka Ahti saarel[aise]n 
Se on miekka kaunis miekka. 

80 Iski Ahti — 

Keiron kaklahan kavahti; 
Ei se verta vermentännä. 
Siitä pisti piilem[ähän], 
Paino pakenem[ahan] 
85 Kanarvoiksi kankahalle. 
Usein hyvät em[äiinät] 
Kanarvoita katkotahan, 
VenehiksT veistetäh. 



751. Koivujärvi. 
Genetz, pik. v. siv. 28. — Vs 1872. 

Markke Lesone. 

Savu soarella pai [a vi], 
Tuli n[iemen] t[utkamessa] . 
Opramin oluen seppä, 
Kapu kallojen tekijä. 
V[anha] V[äinämöinen] 
Piti miekalla pereä. 
Se on hauvin hartioilla. 



* Päällä: Se söi. 



106 



Kostamuksen — Kenttijärven runoalue. 



752. Kenttijärvi. 
Eorenius H, n. 126. — «/g 1872. 

E,iiko'ni Simana. 
Päivölän pidotM 

Savu soarella palauve,^ 
Tuli niemen tutkaraessa; 
Pieni olis sovan savukse,^ 
Suuri paimo'sem palokse. 
5 Osmotar olu''ou seppä, 
Kako^ kaljojen tekijä 
Hiero kärpän kämmenistäli, 
Siilki heän oravan suustali,*^ 
Siilki rauta'sen oravan. 

10 Vuota neuvon neitojani,^ 
Opassafi Oravaistani. 
j.Mänes tuonne, kunne käsken, 
Ulittsi meren iiheksän, 
Meri-puoleR kiimmenettä. 

15 Siel' on kolmi korpi-kuusta: 
Kaks' on vaipalla katettu, 
Kolmas on jeäniin kattamatta. 
Tuo sie kuusesta käpiijä. 
Petäjästä helpehiJä." 

20 Tuop' on rautaani orava, 
Toi heän kuusesta käpyjä, 
Petäjästä helpehiJä. 
Osmotar olu^^on seppä, 
Kako kaljojen tekijä 

25 Käiitti päivän, käiitti toisen. 
Jopa peänä kolmantena, 
Iidana eräliäntenä, 
Saip'6^' on juoma valraehekse 
Noikse Päivö' Fäm piJoikse, 

30 Hiivan joukon juomingikse. 



Osmotar olu''on seppä, 
Kako kaljojen tekijä 
Jopa heän sanoikse virkko: 
„Jopa neuvon neitojani, 

35 Opassan Oravaistani: 

Niit mie tiiönnän kuttjuloikse, 
Noihe Päivö'räm pitoihe,''^ 
Hiivan joukon juominkihe. 
Kutsu rujot, kutsu rammat, 

40 Sokiat"^ venehin souva, 
Rammat rattsahin ajele; 
Vain elä kutsu lieto Lemmin- 
käistä." 
Lemminkäin' oli*^+ lieto poika 
Astu pirtistä pihalla, 

45 Ilo kuulu iljeneltä, 
Järii järvene^ takoata. 

Tuop' oh lieto Lemminkäini, 
Lemminkäihi lieto poika 
Jopa heän sanoikse virkki: 

50 „Emo-naim kandajaihi, 
Tuo sie soti-somani, 
Kanna varsin voattevuoni 
Häissä häiluteltävähi. 
Pitoloissa piettäväni." 

55 „Poikuohi nuorempuohi, 
Elä lähe Päivö^fäm pitoihe, 
Hllväh joukon juominkihe.^''' 
Kolm' oh surmoa matalla, 
Uksi oh'^^ surma suuri surma." 

60 ,,Emonaihi kantajaihi. 
Sano surma ensimäihi." — 
jjPoiku^oni nuorempuohi, 
Kuim mänet matkoja vähä'seh, 
Kulet teitä pikkaraisen, 

65 Tulouve^ tuliui koski, 



752. '+ Nimitys puuttuu. — ^ e värsyn täytteeksi lisätty. — * Sie. — 
*+ suusta. — * Yksikön part., nom. neito; (vrt. Oravaistani). — "+ Päällä: 
[Sa]a[p']. — H Sokijat. — 't on. — «t j[uominki]hi. — "t Sana puuttuu. 



17. Lemminkäisen virsi. 752. 



107 



Kosess'^^+ tiliini korko, 
Koross' on tulini koivu, 
Koivuss' on tulini kokko, 
tJöt on hammasta hivouve, 

70 Pcäivät klinttä kritskuttauve, 
Lemminkäiseni peän varalla." 

„Emonaini kantajaini, 
Ei ole siinä miesten surma 
Eikä kuoloina urosten. 

75 Sano surma toini surma." 
,,Poiku'"oni nuorerapuoni, 
Kiiim mänet matkoja vähä'sen, 
Kulet teitä pikkaraisen 
Mat' on tiellä poikki-puolin, 

80 Pitemp' one^2t pirtin hirttä. 
Paksumpi pirtim patjasta." 
„Emouaini kantajaini. 
Ei ole siinä miesten surma 
Eikä kuolema urosten. 

85 Emonaiiii kantajaini. 

Sano surma kolmas surma." 

jjPoiku^^oiii nuorempani, 
Kuim mänet matkoja vähä'sen, 
Kulet teitä pikkaraisen, 

90 Mänet Päivö'rära pihalla, 
Ait' on rautani rakettu. 
Teräs-seinä seisatettu^-*'^ 
Moasta soate taivo'seBe, 
Taivo'se.sta moafie^ soate. 

95 Susit on suittji renkahissa, 
Karhu rauta-kahlehissa 
Lemminkäisem peän varalla." 

Lemminkäini lieto poika 
Niitpä heän sanoikse virkki: 

100 „Ei ole siinä miesten surma, 
Eikä kuolema urosten. 
Emonaiiii kantajaini, 



"+ Kosess' on. — '^+ Pitemponi. 
veärin heäm muutti jouseks." (I) 



Tuo sie soti somani. 
Kanna varsin voattiJeiii 

105 Häissä häiliiteltäväni, 
Pijoissa pijettävähi. 
Lähem Päivö'läm pitoihe, 
Hiivan joukon juominkihe. 
Lemminkäini lieto poika 

110 Läksi PäivöUäm pitoihe 
Hiivan joukon juominkihe. 
Otti kulta'sen kivftirin 
Poikki puoltem polvillansa. 
Mani matkoja vähäisen, 

115 Kulki teitä pikkaraisen, 
Jo tiile^^ tulini koski, 
Kosess' oh tulini korko, 
Koross' on tulini koivu, 
Koivuss* on tulini kokko 

120 Lemminkäiseni peän varalla. 
Lemminkäini lieto poika 
Veti jousen jouvahutti,^^ 
Pani ponnem polvellansa, 
Ampu'0 jumähiitteli 

125 Kohti Ilmo^fan kotiJe. 
Mähi matkoja vähä'sen. 
Kulki teitä pikkaraisen, 
Mat' on tiellä poikki-puoliu, 
Pitemp' one pirtin hirttä, 

130 Paksumpi pirtim patsasta. 
Otti korven koppaloita. 
Anto linnun syöjän suuhu, 
Partaha palam purijan. 
Lemminkäini lieto poika 

135 Mäne'* matkoja vähä'seh, 
Kulke^-^ teitä pikkaraisen. 

Mänöii PäivöMäm pihoilla. 
Ait' on rautani rakettu. 
Teräs-seinä seisatettu 

— "+ seisateltu. — i* Sic. — i» „Ki- 



108 



Kostamuksen — Kenttijärven runoalue. 



140 Moasta soate taivo'sehe, 
Taivo'sesta moaRe soate, 
Susit on suittsi-renkahissa, 
Karhut vaski-kahlehissa. 
Lemminkäini lieto poika 

145 Jopa heän sanoikse virkki: 
„Jos noijat iilentelekse, 
Miepä aitani iilennän, 
Kolmi silitä taivo'selie. 
Jos noita alentelekse, 

150 Miepä aitani alennan 
Kuusi siiltä moafi sisäRe 
Noiss' om Päivö' läm pij oissa, 
Hiivan jonkon juominkissa." 
Jo om pikari pinolla pantu, 

155 Tuopit lastu-tanhuvilla. 
Lemminkäini lieto poika 
Mäne pirttihi pihalta, 
Oven suuhu orren alla, 
Kahen kattilan väliKe,i^^ 

160 Kolmen koukun veäntimihe.^''''' 
Tuop' om Päivö'län emäntä, 
Tuoupa tuopilla olutta, 
Kantau kaksi-vartisella. 
Lemminkäih' on lieto poika 

165 Veti veitsen huotrastansa, 
Tupestah on tuiman rauvan. 
Voahti on alla, voahti peällä, 
Keskellä tuli-kipuna. 
Tuop' om Päivö'län emäntä, 

170 Jopa heäfi sanoikse virkki: 
„Lemminkäihi lieto poika, 
Mittelemmä miekkojana, 
Kattselemma kalsojana, 
Kummam miekka mieluisempi, 

175 Kumman kalso kaunehempi." 



753. Kenttijärvi. 
Inha n. 33. — 1894. 

Riikoifii Siinana. 

Savu saarella palaa, 
Tuli niemen tutkamassa; 
Pien' olis sovan savuksi, 
Suuri paimosen paloksi. 

5 Yhty Yrjö karjahani, 
Lesen poika lehmihini; 
Se oli kuollutta parempi, 
Katonutta kaunehempi. 
Hyppäsi kivi kiveltä, 

10 Harppasi hako havolta. 



Katajikko oli kaivotiellä, 
Risti riihen ikkunalla, 
Kultakansi oli kaivon peällä. 



754. Kenttijärvi. 
Inha n. 40. - 1894. 

Oksenia Iivanan tytär, Karppasia. 

Savu saarella palaa. 
Tuli niemen tutkamissa; 
Pieni on sovan savuksi, 
Suur' on paimosen palokse. 

5 Osmotar olutta keitti, 
Kapu^ kahjoa rakenti 
Noiksi Päivylän pivoiksi, 
Hyvän joukon juominkiksi. 
Ei ottau olut hapata, 

10 Kahja kultani kujissa.^ 



"t välihi. — "t veäntimihi. 

754. * Kap|o|: KapM. — ^ kujjf^a^^jssa: kujissa. 



17. Lemminkäisen virsi. 754. 



109 



Emäut' oli hyvä tapaiii, 
Hiero kahta kämmentäh, 
Hykerti molempiäh, 
Hiero kärväu kämmenistä, 

15 Oravan suustahan sukasi. 
„Vuota neuvon lieioistani, 
Opassan Oravaistani: 
Mene kunnen käskenen, 
Yheksän meren ylitse, 

20 Meripuolen kymmenitse, 
Sieir on kolme korpikuusta. 
Kaks' on vaipalla katettu. 
Kolmas on ilman kattamatta. 
Tuoppa kuusesta käpyjä, 

25 Petäjästä helpehiä." 

Toi hän kuusesta käpyjä, 
Petäjästä helpehiä. 
Pani hän Osmotar oluoh, 
Kapo pani kahjahah 

30 Noiksi Päivylän pivoiksi. 
Hyvän joukon juominkiksi. 
Sai olut hapanneheksi, 
Mesi miesten juotavaksi. 
Emäut' oli hyvä tapani 

35 Hiero kahta kämmentäh, 
Hykerti molempiäh. 
Hiero kärvän kämmenistä. 
Oravan^ suustahan sukasi. 
„Vuota lieuvou lieioistani, 

40 Opassan Oravaistani: 
Mäne kunne käskenen, 
Yheksän meren ylitse, 
Meripuolen kymmenitse; 
Kutsu Ahti, kutsu Kauko, 

45 Kutsu veitikka verevä. 
Elä vain kutsu Lemminkäistä. " 
Lemminkäin' oli lieto poika, 
Läksi ulos usta myöfe,* 



Pihalla pärettä myöte, 

50 Kuuli illon illeneltä, 
Järyn järvien takoa, 
Jalan iskun illeneltä. 
Pistih pikku pirttiseh. 
„0i on moamo kantajani, 

55 Tuo sie vaimo vaattieni. 
Tuo sie sotisomani. 
Pitoloissa piettäväni. 
Häissä häilyteltäväni. 
Lähen Päivölän pitoihin, 

60 Hyvän joukon juominkihin." 
Emo kielti lapsuttah, 
Naihi miestäh epäsi: 
„Elä lähe Päivölän pitoih. 
Hyvän joukon juominkih, 

65 Kolm' on surmoa matalla." 
„Sano surma ensimmäini!" 
„Poikuoni ainuoiii. 
Menet matkoja vähäsen, 
Kulet tietä pikkaraisen, 

70 Tuloop on tulini joki, 
Jovess' on tul|ihi] koski, 
Kosess' on tul[ihi] luoto, 
Luuvoss' on tul[iiii] koivu, 
Koivuss' on tuliset oksat, 

75 Oksiss' on tulini kokko. 
Kokko kynsiäh hioo, 
Hampahia hiiskuttau, 
Se on syönyt saa'an urosta, 
Tuhonnun 1000 miestä, 

80 Sepä on sy ömäh Lemminkäistä, 

Lemminkäisen peän varalla." 

Lemm[inkäin'] on lieto poika, 

Heänpä tuon san[oiksej virkki : 

„Eipä se ole miesten surma, 

85 Eikä kuolema urohon, 
Sano surma keskimmäini."' 



|U|riohon; : Oravan. 



myöCe|n|: m. 



110 



Kostamuksen - Ken ttij arven runoalue. 



„Poikuoni aiuuoni, 
Menet matkoja vähäsen, 
Kulet tietä pikkaraisen, 
90 Tuloo mato poikkitiestä, 
Pitemp' on pirtin hirttä, 
Paksump' on pirtin patsasta, 
Se on syön3^n sa'"o'"'an urosta, 
Tuhonnun tuhannen miestä, 
95 Sepä on syömäh Lemminkäis- 
tä, 
Lemminkäisen peän varalla." 
L[emminkäinen] lieto p[oika], 
Heänpä tuon san[oikse] virkki : 
„Eikä se ole miesten surma, 

100 Eikä kuolema urohon, 
Sano surma jälkimmäini." 

„Poikuoni ainuoiii, 
Menet matkoja vähäsen, 
Kulet teitä pikkaraisen, 

105 Menet P[äiv3iä]n kujoilla, 
Ait' on rauasta rakettu, 
Tsisiliuskoilla siottu, 
Keärmehill on keännytetty 
Moasta soatji taivahah, 

110 Taivahasta moaha saatji, 
Suet on suitsirenkahissa. 
Karhut vaskikahlehissa." 
L[emminkäinen] l[ieto] p[oika] 
Heänpä t[uon] s[anoikse] v[irk- 
ki]: 

115 „Eipä s[e] o[le miesten surma]. 
Eikä k[uolema] u[rohon] ! 
Tuo sie vaimo vaattieni, 
Tuoppa sie sotisomani, 
Pitoloissa piettäväni, 

120 Häissä häilyteltäväni. 
Lähen Päiv[ylän] pitohon. 
Hyvän joukon juominkihin, 
Ristirahvahan remuhun." 
Läksi Pä[ivylän] p[itohon], 



125 H[yvän] j[oukon] j[uominki- 
hinj. 
Meni hän matkoja vähäsen, 
Kulki tietä pikkaraisen, 
Tuloop on tulihi joki, 
Joess' o[n] t[ulim] k[oski], 

130 K[osess'] o[n] t[ulihi] l[uoto], 
L[uuvoss'J o[nj t[uliuij k[oivu], 
K[oivuss'] o[n] t[uliset] oksat, 
Oks[iss'] o[n] t[ulihi] kokko, 
Kokko k[yusiähj hioo, 

135 Hampahiah hiiskuttaa, 
Se on s[yönytj 100 urosta, 
Tuhonnun 1000 miestä. 
Sepä on syömäh Lemminkäistä, 
Lemminkäisen peän varalla. 

140 L[emminkäinen] l[ieto] p[oika] 
Tempasi lehosta tetren, 
Koppalaiseu koivikosta ; 
Tuonpa syöksi syöjän suuhun, 
Partahan palan purijan, 

145 Leukah on lesottelijan. 
Itseh ielläh astumah. 

Meni matk[oja] vähäsen, 
Kulki teitä pikkar[aisen] ; 
Tuli mato poikkitiestä, 

150 Pitempi on pirt[in] hirtt[ä], 
Paks[ump'] o[n] p[irtin] pat- 

s[asta], 
Tuonp' on syöksi syöj[än]suuh, 
Partah on palan purijan, 
Leukah on lesottelijan. 

155 Itse ielläh astumah. 

Meni matk[oja] vähäs[en], 
Kulk[i] t[eitä] p[ikkaraisen]; 
Meni P[äivylä]n kuj[oille], 
Ait' on rauasta rakettu, 

160 Tsisil[iuskoiir] on sivottu, 
Keärmeh[illä] keännytetty 
Moasta soatji t[aivahah]. 



17. Lemminkäisen virsi. 754. 



111 



Taiv[ahasta] moaha soatji, 

Suet on suitsirenkahissa, 
165 Karhut vaskikahlehissa. 

Laulo leppcäsen urohon. 

Itse ielläh asturaah. 
Mani P[äiYylä]n pihoilla^. 

Jo on*^ pivot pietty, 
170 Jo on hiätä häily telty; 

Pivarit pinoilla pantu. 

Pistih pikku pirttiseh, 

Seisattih hän oven suuhun, 

Oven suuhun, orren alla, 
175 Kahen kattilan välillä, 

Kolmen koukun keäntimillä. 
Päivätytär hyvä emäntä. 

Toi hän tuopilla olutta, 

Kanto kaksivarfisella, 
180 Kino alla, vaahti peällä, 

Kesellä tulikipuna. 

Otti onnen massistah, 

Veti veitsen vierestäh. 

Ruuhka moahan luotaneh, 
185 Euoka suuhun syötäneh. 

Joi oluen onuekseh, 

Mejen mussan mielekseh. 
Tuop' oli Ahti Soarelaihi 

Heänpä tuon san[oikse] virkki : 

190 „Mitä tulit kutsuitta pitoih?" 

Lemmink[äinen] lieto p[oikaJ 

Hienpä varsin vast[oaapi]: 
,.Korie on kutsuttu vieras, 

Koriamp' on kutsumatoin." 
195 Tuop' oli Ahti Soarelaihi"^ 

Laulo valkien jänön 

Nokiloita sortamah, 

Karstoja karistamah. 



L[emminkäinen] l[ieto] p[oika] 

200 Laulo ruskian oravan 
Syömäh on jänön lihoa. 
Tuosta peältä L[emminkäi- 
sejn.^ 
Tuop' oli A[hti] S[oarelaim] 
Laulo lammin lattialla; 

205 L[emminkäinen] l[ieto] p[oikaJ 
Laulo lampisen härän, 
Härkä lammin laikahutti. 
L[emminkäiuen] l[ieto] p[oika] 
Heänpä t[uon] s[anoikse] v[irk- 
ki]: 

210 „Pistäytykk' ulos pihalla, 
Mittelemme miekkojamme, 
Katselemme kalvojane, 
Kumpasen miekka mielusempi, 
Kumpasen kalv' on kaunehem- 
pi." 

215 Pistäyittih ulos pihalla, 
Miteltih hyö miekkojah, 
Katseltih hyö kalpojah; 
Lemminkäisen on miekka mie- 

lusampi, 
Lemminkäisen [on] kalva kau- 
nehempi. 

220 Kuulin vieläi kummempia, 
Näin vielä imehempiä 
Hämehessä käy vessani: 
Orih kuusessa makasi, 
Oravalla kyunettih, 

225 Kattilalla leikattih, 
Kirvehellä keitettih. 

Kuulin vieläi kummempia, 
Näin vielä imehempiä 
Hämehessä käy vessani: 



• P[äivylä]n kujoilla! pihoilla: P. p. — * on ki : o. — ' Tämän jälkeen 
on kk:ssa säkeet: |Heänpä tuon san[oiksi] v[irkki], Lem[minkäinen] l[ietol 
p[oika][. — * Tämän jälkeen on kk:ssa: L[emminkäinen] l[ieto] . 



112 



Latvajärven runoalue. 



230 Hämehess' on härkä suuri, 
Suomess' on sonni lihava, 
Piä keikku Kemijovella, 
Häntä torkku Torniossa, 
Päivän lenti peäskylintu 

235 Härän sarvien väliä. 
Ei vielä peähän peässy. 
Päivän juoksi kevätorava 
Härän häntäluuta myöfi, 
Ei vielä peähän peässy. 

240 Kutsuttih ukko tappamah, 
Pivari pitelemäh, 



Viilokanta viilemäh. 

Härkä peätäh häilähytti, 

Ukko kuuseh kosahti, 
245 Pivarj pihlajan nenäh, 

Viilokanta kannen peähän. 

Kun mie tullen toisen kerran. 

Tuli ukko toisen kerran, 

Iski härän häilähytti, 
250 Mulahutti raussat silmät; 

Verta peästi 7 venettä, 

Sata syltä makkaroa. 

Tuhat puntaa lihoa. 



LATVAJÄRVEN RUNOALUE. 



755. Kivijärvi. 

Lönnrot E, n:t 557-558. — 1837. 

Pani otrasen o[luen], 
Rukehisen ruoan laati. 

Lehvä taita tammen päästä. 
Osasi olut hapata. 
5 Kun ei jouvu juojoani, 
Akka vanha raivopyörä. 



Saan nosti sammakoita,^ 
Tuhannen nimettömiä. 



756. Kivijärvi. 

Lönnrot R, n. 562. — 1837. 

Sano kaunis Kaukamoinen: 
„Niin on kaklasi omasi. 
Kuin on koite ruskiana." 
Sinne katsahti katala. 



757. Kivijärvi. 
Marttini 4 1. n. 53. — 1893. 

Maura Marttini. Pienenä kuullut 
äidiltänsä. 

Osmotar olutta keitti, 
Kapo kahjoa rakenti. 
Kesävettä keittelee, 



755. ' Ss. 7-8 on kk:sta numeroidessa erotettu eri numeroksi, vaikka 
ne nähtävästi ovat yhtä runoa edellisen kanssa. 



17. Lemminkäisen virsi. 757. 



113 



Kuusipuita polttelee, 
5 Sai oloui pannelieksi, 

Vain ei saant hapaiineheksi, 

Meto ei miehen juotavaksi. 
Hiero kahta käramentäns.ä, 

Hvkerti molempiansa. 
10 „OraYaini, lintuseni. 

Menes tuonne, kunne käsken. 

Mäki pitkin, toinen poikki, 

Kolmasi vähän vitahan. 

Ota käpy kankahalta, 
15 Kanna se kavon kätehen. 

Hyvän immen hyppysihin." 
Orava terävä lintu 

Juoksi mäjen pitkin, toisen 
poikki. 

Kolmannen vähän A'itahau. 
20 Otti kävyn kankahalta, 

Kanto sen- kavon kätehen. 

Hyvän immen hyppysihin. 

Sai oloni pannelieksi. 

Vaan ei saant hapauneheksi, 
25 ]\[eto ei miehen juotavaksi. 
«Portimoni, lintuseni, 

Mene tuonne, kunne käsken, 

Mäki pitkin, toinen poikki, 

Kolmasi vähän vitahan. 
30 Ota käpy kankahalta. 

Kanna se kavon kätehen, 

Hyvän immen hyppysihin." 
Portimo terävä lintu 

Juoksi mäjen pitkin, toisen 
poikki, 
35 Kolmannen vähän vitahan. 

Otti kävyn kankahalta, 

Kanto sen kavon kätehen, 

Hyvän immen hyppysihin. 

Sai oloni panneheksi, 



40 Vaan ei saant hapaunehekj>i, 

Meto ei miehen juotavaksi. 
Osmotar oleva vaimo 

Hieroo kahta kämmentänsä, 

Hykerti molempiansa, 
45 Nätelevi uäätäistään, 

Sivelee kultarintaistaan. 

„Näätäseni, lintuseni. 

Mene tuonne, kunne käsken. 

Mäki pitkin, toinen poikki. 
50 Kolmasi vähän vitahan. 

Mene mustalle joella. 

Jossa karhut tappelee, 

Orihit tasoin panee. 

Lähtee kuona (kuola?) konnan 
suusta, 
ön Kino ilkeän kidasta. 

Koprin kuonaa kokoa. 

Käsin vaanhtie valele." 
Näätänen terävä lintu 

Juoksi mäjen pitkin, toisen 
poikki, 
60 Kolmannen vähän vitahan. 

Meni mustalle joelle. 

Missä karhut tappelee, 

Orihit tasoin panee. 

Koprin kuonoa kokosi, 
65 Käsin vaahtie valeli, 

Kanto ne kavon kätehen. 

Hyvän immen hyppysihin. 

Kapo kantoi kahjahansa, 

Osmotar oluehensa. 
70 Sai oloni panneheksi 

Sekä sai hapauneheksi, 

Meto- miehen juotavaksi. 
Sanoi Päivölän emäntä: 

„Kutsuseni, kuuloseni. 
75 Me sinne, kunne käsken. 



757. ' K. ♦sen*. — ^ Meto ei : M. 



114 



Latvajärven runoalue. 



Kutsu rujot, kutsu rammat, 
Kutsu kaikki perisokiet, 
Tervehetpä liijatenki, 
Sokiet venehiu soutuah, 

80 Kammat ratsahin ajelkoh, 
Näihin Päivölän pitoihin, 
Hyvän joukon juominkihin. 
Kutsu Ahti Saarelainen." 
Kutsu kurja vastaeli: 

S5 „En tiedä Ahin kotia, 
Missäpä Ahti asuu?" 

Sanoo Päivölän emäntä: 
„Ahti saarella asuu, 
Veitikka nenässä niemen, 

90 Kapo^ niemen kainalossa." 
Kutsu läksi matkahansa; 
Kutsu rujot, kutsu rammat, 
Vieläpä peri sokeat, 
Tervehetpä liijatenki. 

95 Sokiet veuehin souti. 
Rammat ratsahin ajeli. 
Kutsui Ahti Saarelaista.* 

Ahti saarella asuu, 
Veitikka nenässä niemen, 

100 Kapo niemen kainalossa; 
Pieni ois sovan savuksi, 
Suuri paimenen tuleksi, 
Siinä koti Saarelaisen. 
Sanoo Ahti Saarelaini: 

105 „Emo vanha, vaimo nuori, 
Tuo miula soti-somani, 
*Kanna vaino vaatteheni,* 
Rautapaijoiss' ois parempi, 
Tinavöissä tehtosampi." 

no Emo kielti, vaimo käski, 
Kielti kolme luonnotarta, 



Epäsi kavetta kaksi: 

„Elä lähe poikuoui, 

Poikuoni nuorempani, 
U5 Lapseni vakahuoni, 

Monet on kummat matkoillasi, 

Monet teilläsi imehet." 
,,Voi emoni vanhempani, 

Mi on kumma ensimmäiui?" 
120 „Se on kumma eusimmäini, 

Millä kynnät kyisen pellon, 

Vakoelet maan matosen." 
Sanoi Ahti Saarelaini: 

„Kyllä siihen mutkan muistan, 
125 Mutkan muistan, tien osoan. 

Tien osoan, oksat karsin. 

Sillä kynnän kyisen pellon, 

Vakoeleu maan matosen, 

Vaskisilla valjahilla, 
130 Tuomisilla vempelillä. 

Tinasilla rinnuksilla. 

Emo vanha, vaimo nuori, 

Tuo miula soti-somani. 

Kanna vaino vaatteheni, 
135 Rautapaijoiss' ois parempi, 

Tinavöissä tehtosampi." 
Emo kielti, vaimo käski, 

Kielti kolme luonnotarta. 

Epäsi kavetta kaksi: 
uo „Elä lähe poikuoni, 

Poikuoni nuorempani, 

Lapseni vakahuoni, 

Monet on kummat matkoillasi. 

Monet teilläsi imehet." 
U5 Sanoi Ahti Saarelaini: 

„Voi emoni, vanhempani. 

Mi on kumma, toinen kumma ?" 



' Venäjän-Karjalassa on sanantapa kuin tarkoitetaan jotakin vihaista 
ja konstikasta miestä: „Aika kapo se on"j. n. e. — ^ Säe poispyyhitty, mutta 
päälle kirj. aivan sama. 



17. Lemminkäisen virsi. 7n7. 



115 



„Se on kumma, toini kumma, 
Sata OD seivästä mäellä, 

150 Yks' on seiväs päättä jäänyt, 
Pään varalla Saarelaisen." 

Sanoi Ahti Saarelaini: 
,,0i emoni vanhempani, 
Kyllä siihen mutkan muistan, 

155 Mutkan muistan, tien osoan. 
Tien osoan, oksat karsin. 
Otan kuilun kuollehelta, 
Pään mäkäsen männelieltä, 
Seisotan sen seipähähän. 

160 Emo vanha, vaimo nuori, 
Tuo miula soti-somani, 
Kanna vaino-vaatteheni, 
Rautapaijoiss' ois parempi. 
Tinavöissä tehtosampi." 

165 P^mo kielti, vaimo käski, 
Kielti kolme luonnotarta, 
Epäsi ka vettä kaksi: 
„Elä lähe poikuoni, 
Poikuoni nuorempani, 

170 Lapseni vakahuoni. 

Monet on kummat matkoillasi, 
Monet teilläsi imehet" 

Sanoi Ahti Saarelaini: 
,.0i emoni vanhempani, 

175 Mi on kumma, kolmas kum- 
ma?" 
„Se on kunmia, kolmas kum- 
ma, 
Päivölän veräjän suussa 
Suvet on pantu suitsi suihi, 
Karhut rautakahlehih 

13(1 Pään varalle Saarelaisen. 
Päivölän veräjän suussa 
Juokse[e] joki tulinen. 
Joessa on tulinen koivu, 



Koivuss' on tulinen kokko, 

185 Yöt hammasta hivoo. 
Päivät kynttä kitkuttaa 
Pään varalle Saarelaisen." 

Sanoi Ahti Saarelaini: 
„0i emoni vanhempani, 

190 Kyllä siihen mutkan muistan, 
Mutkan muistan, tien osoan, 
Tien osoan, oksat karsin, 
Laulan lauman lampahia, 
Kimpun kierävillasia, 

195 Syöksin syöjällä kitahan, 
Ikenihin isku-linnun, 
Sillä sen rovin vaellan. 
Emo vanha, vaimo nuori, 
Tuo miula soti-somani, 

200 Kanna vaino-vaatteheni, 
Rautapaijoiss' ois parempi, 
Tinavöissä tehtosampi." 

Toi emo soti-somat, 
Kanto vaino- vaattehet. 

205 Itse Ahti Saarelaini 
Rautapaitoihin panihe. 
Tinavöihin tientelihe, 
Lauloi leppäsen urohon 
Itsens' iellä astumahan, 

210 Kansahan kapajamahan. 
Itse Ahti Saarelaini 
Kyntipä hän kyisen pellon, 
Vakoeli maan matosen 
Yhtenä sykyissä yönä, 

215 Sillä sen rovin vaelti. 
Otti kuilun kuollehelta, 
Pään mäkäsen männeheltä, 
*Seisatti sen seipähäseen,*^ 
Sillä sen rovin vaelti. 

220 Lauloi lauman lampahia. 
Kimpun kierävillasia. 



• Säe laulatettaessa lisätty (Hra Marttisen suull. ilmoitus *Vii 1904). 



116 



Latvajärven runoalue. 



Päivölän veräjän suussa 
Suvet seisoo suitsi suussa, 
Karliut rautakahlehissa; 

225 Päivölän veräjän suussa 
Juoksee tulinen koski, 
Kosess' on tulinen koivu, 
Koivussa tulinen kokko, 
Sielä hammasta hivoo, 

230 Sekä kynttä kitkuttaa 
Pään varalle Saarelaisen. 
Itse Ahti Saarelainen 
Paiskai lauman lampahia, 
Kimpun kierävillasia, 

235 Syöksi syöjällä kitahan, 
Ikenihin isku-linnun. 

Meni nurkasta tupahan, 
Sai tupahan salvoksesta. 
Päivölän jalo emäntä 

240 Liikkui sillan liitoksella. 
Keikkui keskilattialla, 
Itse noin sanoiksi virkki: 
„Mi sie olet miehiäsi, 
Ja kuka urohiasi, 

245 Kuin ei siima koirat hauku, 
Eikä virka villahännät." 
Sanoi Ahti Saarelaini: 
„Enpä tänne lähtetkänä 
Tavoittani, tiijoittani, 

250 Ilman mielimuistittani. 
Miepä olen lähtet tänne, 
Tänne Päivölän pitoihin. 
Hyvän joukon juominkihin, 
Pitäis olla olutta miula." 

255 Sanoi Päivölän emäntä: 
„Syöty on syömät, juotu juo- 
mat. 
Pietty on pivot parahat, 
Jo on kannut kuivamassa, 
Pikarit pinoihin pantu 

* pihallal : pihalle. 



26(» Sankoistansa rippumahan." 
Sanoi Ahti Saarelaini: 
„Minkätähe tämä miula, 
Omistani ohristani, 
Kantamistani jyvistä, 

265 Muut kantoi kauhasilla, 
Muut tiiskillä tiputti, 
Miepä määrin mätkäelin." 

Siitä Päivölän emäntä 
Toi tuopilla olutta, 

270 Kanto kaksivartisella, 
Käärmehet kesellä kiehu, 
Mavot laijoilla mateli. 
Itse Ahti Saarelaini 
Otti veitsen huotrastansa, 

275 Tupestansa tuiman rauvan, 
Veti sa'an mustia matoja, 
Kaksi kilpikainaloita. 
Joi oluen onneksensa, 
Mejen mustan mieleksehen. 

280 Sanoopa jo Päivän poika : 
„Katelkama kalpojana, 
Mitelkämä miekkojana. 
Kumman on miekka mielu- 

humpi, 
Kumman kalpa kaunehempi, 

285 Semmän iellä iskieki." 
Sanoi Ahti Saarelaini: 
„Läkkämä ulos pihalle,'^ 
Ulkona on veret paremmat, 
Kakaroilla kaunehemmat." 

290 Päivön miekka on parempi, 
Päivön kalpa kaunehempi. 
Päivön poika iellä iski, 
Eipä ottat orvaskettuo 
Eikä vierryt verisemälle. 

295 Iskipä Ahti Saarelaini, 
Läksi kuin naatti naurehesta 
Tahi voi sijanlihasta. 



17. Lemminkäiseu virsi. 757. 



117 



Virkki Ahti Saarelaini: 
„Voi mie polonen poika, 

300 Tapoin miehen, uin urohon, 
Ainoan tätini poijan." 

Juoksipa kotia kohti: 
„0i emoni vanhempani, 
Kunne saanen piilemähän, 

305 Piilemähän, säil^^mähäu?" 
Emo varsin vastaeli: 
„Mene männyksi mäelle, 
Koivuksi kovalle maalle." 
Sanoi Ahti Saarelaini: 

310 ,,0i emoni vanhempani, 
Ei ole sielä miehen piilo. 
Eikä piilo, eikä säilö, 
Pahat pappilan kasakat 
Pinopuiksi pilkotah, 

315 Hakatahan halkoloiksi. 
Oi emoni vanhempani, 
Kunne saanen piilemähän, 
Piilemähän, säilymähän?" 
Emo varsin vastaeli: 

320 „Mene maksaan meri-raatehen, 
Kouhkohon meri-skotinan." 

Sanoi. Ahti Saarelaini: 
„Ei ole sielä miehen piilo, 
Eikä piilo, eikä säilö. 

325 Pahat pappilan kasakat 
Selysuuotin nostetah. 
Käsiverkoin käännetäh. 
01 emoni vanhempani. 
Kunne saanen piilemähän, 

330 Piilemähän, säilymähän?" 
Emo varsin vastaeli: 
„Tuoir ennen isosi piili. 
Sekä piili, jotta säily 
Saaressa selällisessä." 

335 Itse Ahti Saarelaini 
Lykkäsi venon vesille, 
Työnsi purren lainnehille, 



Laski saarelle selälliseh, 
Kysy saaren neitosilta: 

340 „Onko saarella sijoa 
Veteä venettä maalle. 
Maalle purtta puujaella?" 

Sanoi saaren neitoset: 
„Jos vejä sata venettä, 

345 Tuhat purtta puujaele." 
Siitä Ahti Saarelaini 
Yetäsi venosen maalle. 
Maalle purren pnujaeli. 
Makai saan neitosia, 

350 Tuhat nuorta morsianta 
Yhtenä sykyissä yönä. 

Eipä Ahin maamo maannut, 
Eikä emo levännyt, 
Tuli saareen selälliseen, 

355 Sanoi sinne tultuansa: 
„Nouse pois poikuoni. 
Nouse pois makoamasta, 
Hereä uneksimasta. 
Jo olen käynyt kymmenen ky- 
leä, 

360 Kylä puolen kymmenettä. 
Ei ollut sitä kyleä, 
Kuss' ei kymmentä taloa, 
Ei ollut sitä taloa, 
Kuss' ei kj^mnientä urosta, 

365 Eikä sitä urosta, 

Mi ei miekkaansa hivonut, 
Tapparaansa tahkoellut 
Pään varalle Saarelaisen." 
Siitä Ahti Saarelainen 

370 Työnsi venosen vesille, 
Laski purren lainnehille. 
Siitä läksi laskemahan; 
Sini itki saaren neijot, 
Kuni purjepuita näky. 



118 



Latvajärven runoalue. 



757 a). Kivijärvi. 
Karjalainen n. 113. — 1894. 

Maura Marttirii. Ks. ed. 

Osmotar olutta keitti, 
Kap o kahjoa rakenti. 
Kesävettä keittelöyve, 
Kuusipuita polttelouve; 
Sai oloni pannehekse, 
Ei soan hapannehekse, 
Ei meto miehen juotavakse. 

Hiero kahta kämmentähe, 
Hykersi molompijah. 
,,Oravaiui lintuseni, 
Mäne tuonne, kunne käsken, 
Mäki pitkin, toini kohti, 
Kolmas on vähä vitaha. 
Ota käpy kankahalta, 
Kanna se kavon kätehe, 
Hyvän immen hyppysihe." 

Kapo kanto kahjahase, 
Osmotar oluohose, 
Ei soan olut hapata, 
Eikä meto miehen juotavakse. 

Neätelöy heän neätäistähe, 
Sivelöy kultarintaistahe. 
„Neätäseni lintuseni, 
Mäne tuonne, kunne käsken, 
Mäki pitkin, toini poikki, 
Kolmas on vähä vitaha.' 
Mäne mussalla j ovella, 
Jossa karhut tappelouve, 
Orihit tasoin panouve. 
Läksi kuona konnan suusta. 
Kino ilkijen kijasta, 
Koprin kuonoa kokuo, 
Käsin voahtie valele." 



Toi sen kavon kätehe. 

.15 Kapo kanto kahjahase, 
Osmotar oluohose. 
Sai oloni pannehekse, 
Ta i sai hapannehekse, 
Meto miehen juotavakse. 

■to „Kutsuseni, kuuloseni. 
Kutsu rujot, kutsu rammat, 
Sokiet venehin soutöa. 
Rammat ratsahin ajele 
Näihe Päivölän pitoihe, 

45 Hyvän joukon juominkihe, 
Kutsu Ahti Soarelaini." 
„En tiijä Ahin kotie, 
Missä Ahti asuuve." 
„Ahti soarella asuuve, 

50 Veitikka nenässä niemen, 
Kapo niemen kainalossa."' 

Kutsu rujot, kutsu rammat, 
Sokiet venehin souti. 
Rammat ratsahin ajeli, 

55 Kutsu Ahti Soarelaisen. 
Sanou Ahti Soarelaini: 
„Emo vanha, vaimo nuori, 
Tuo miula sotisomani, 
Kanna vaiuovoattieni, 

60 Rauta ois paljoissa parempi, 
Tinavöissä tehtosampi." 

Emo kielti, vaimo käski, 
Epäsi kavehta kaksi, 
Kielti kolme luonnotarta: 

65 „Elä lähe poikuoni, 
Poikuoni nuorempuoni, 
Lapseni vakavuoni, 
Monet on kummat matkoillasi, 
Monet teilläsi imehet." 

70 „0i emoni vanhempani. 
Mi on kumma ensimäin! ?" 



' vitahjel : vitaha. 



1.. Leinuiiukäisen virsi. 7ö7 a). 



119 



„Se on kumma ensimäini, 
Millä kynnät kyisen pellon, 
Vakoolet moan matosen?" 
75 „Kyllä siihi mutkan muissan, 
Mutkan muissan, tien osoan, 
Tien osoan, oksat karsin. 
Sillä kynnän kyisen pellon, 
Yakuolen moan matosen, 
80 Vaskisilla voarnahilla, 
Tinasilla rinnuksilla. 
Tuomisilla vempelillä. 
Emo vanha, vaimo nuori, 
Tuo miula sotisomani, 
85 Kanna vainovoattieni. 

Rauta ois paljoissa parempi, 
Tinavöissä tehtosampi. " 

Emo kielti, vaimo käski. 
Epäsi kavehta kaksi, 
90 Kielti kolme luonnotarta: 
j.Elä lähe poikuoni, 
Poikuoni nuorempuoni. 
Lapseni vakavuoui. 
Monet on kummat matkoillasi, 
95 Monet teilläsi imehet." 
,,0i emoni vanhempani. 
Mi on kumma, toiui kumma?" 
,,Se on kumma, toini kumma, 
Sata on seivästä mäjellä, 
100 Yksi on seiväs peättä jeänyn, 
Peän varalla Soarelaisen." 
„Kyllä mie siihi mutkan muis- 
san, 
Mutkan muissan, tien osoan. 
Tien osoan, oksat karsin. 
105 Otan kuilun kuollehelta, 
Peän mäkäsen männeheltä, 
Seisatan sen seipähähe. 
Emo vanha, vaimo nuori, 
Tuo miula sotisomani. 
110 Kanna vainovoattieni. 



Rauta ois paljoissa parempi, 

Tinavöissä tehtosampi." 
Emo kielti, vaimo käski. 

Epäsi kavehta kaksi, 
115 Kielti kolme luonnotarta: 

,,Elä lähe poikuoni, 

Poikuoni nuorempuoni, 

Lapseni vakavuoni, 

Monet on kummat matkoillasi, 
121! Monet teilläsi imehet." 
„0i emoni, vanhempani. 

Mi on kumma, kolmaskumma?" 

,,Se on kumma, kolmas kumma. 

Muotor.an veräjän suitsi, 
125 Juoksouve tulini koski, 

Kosessa on tulini koivu, 

Koivussa on tulini kokko. 

Yöt hammasta hivouve. 

Päivät kj-nttä kitkuttauve 
1,30 Peän varalla Lemminkäisen." 
,,Kyllä siihi mutkan muissan. 

Mutkan muissan, tien osoan. 

Tien osoan, oksat karsin. 

Laulan loajan lampahie, 
135 Kimpun kierävillasie, 

Syöksen syöjällä kitahe, 

Ikenihi iskulinnun." 
Emo vanha, vaimo nuori 

Toi hänellä sotisomat. 
140 Kanto vainovoattiet; 

Rautapaitoih panihe. 

Tinavöihe tieltelihe. 
Laulo leppäsen urohon 

Itse iellä astumahe, 
145 Kansahais kapajamahe. 

Heän kynti kyisen pellon 

Yhtenä sykysyissä yönä, 

Yakuoli moan matosen 

Vaskisilla voarnahilla, 
150 Tuomisilla vempelillä. 



120 



Latvajärven runoaliie. 



Tinasilla rinnuksilla, 
Sillä sen rovin vajelti. 

Otti knlTun kuollehelta, 
Peän nmkäsi männeheltä, 

155 Seisatti sen seipähähe, 
Sillä sen rovin vajelti. 

Laulo loajan lampahie, 
Kimpun kierävillasie, 
Syöksi sj^öjällä kitahe, 

160 Ikenih on iskulinnun. 
Mani nurkasta tupahe. 
Sai tupah salvamosta. 

Muotofan jalo emäntä 
Liikku sillan liitoksella, 

165 Keikku keskilattiella, 

Heäupä noin sanoikseh virkko : 
„Mi sie olet miehijähe 
Ja kuka urohijahe, 
Kun ei siima koirat hauku 

170 Eikä virkkat villahännät?" 
Sanou Ahti Soarelaini: 
„Empä tänne lähtetkänä, 
Tavoittani, tiijoittani. 
Ilman mielimuissittani." 

175 Sanou Ahti Soarelaini: 
„Tuo (miula)- tuopilla olutta, 
Kanna kaksi vartisella 
Omistani osristaiii, 
Kantamistani jyvistä." 

180 (Sanou)2 Muotolan jalo emäntä: 
,,Jo on tässä syöty syömät, 
Syöty syömät, juotu juomat, 
Pijetty pivot parahat. 
Jo on kannut kuivamassa, 

185 Pikarit pinoihe pantu. 
Sangoistansa rippumassa. 
Tuopit tukkuh ro vittu." 
Sanou Ahti Soarelaini: 



„Mintäh tämä miula, 

190 Omistani osristani. 
Kantamistani jyvistä. 
Muut ne kanto kauhasella, 
Muut ne fiiskillä tiputti, 
Mie on meärin mätkeälin." 

195 Muotolan jalo emäntä 
Toi heän tuopilla olutta. 
Kanto kaksivartisella, 
Keärmehet kesellä kiehu, 
Mavot laijoilla mateli. 

200 Veti veitsen huotrastahe, 
Tupestahe tuiman rauvan, 
Veti soan mustie matoja, 
Kaksi kilpikainaloita. 
Joi oluon onneksehe. 

205 Mejeu mussan mieleksehe. 
Sanou Päivölän isäntä: 
„Katselkamas kalpojana, 
Mitelkämäs miekkojana, 
Kumman on parempi miekka, 

210 Kumman kalpa kaunehempi, 
Sen on iellä iskieki." 

Päivän on parempi miekka, 
Päivän kalpa kaunehempi, 
Sen on iellä iskieki. 

215 Sanou Ahti Soarelaini: 
„Läkkämä ulos pihalla, 
Ulkona on veret paremmat, 
Kakaroilla kaunehemmat." 
Iellä iski Päivän poika, 

220 Ei ottat ni orvaskettuo. 
Ei vierryt verisomällä. 
Iski Ahti Soarelaini, 
Läksi kuin noatti nakrehesta, 
Eli voi sijanlihasta. 

225 (Sanou :j''^ „Voimilmapoloista 
poikoa, 



^ Toisella kertaa jäänyt pois. 



17. Lemminkäisen virsi. 757a)— 75S. 



121 



Voi poikoa polon alaista, 
Tapoin miehen, uin urohon, 
Ainuon tätini poijan!" 
Mänipä (heäu)^ kotie kohti: 
230 „0i emoni yanherapani, 
Kunne soanen piilömähe, 
Piilömähe, säilymähe?" 

„Poikuoni nuorempuoni, 
Lapseni vakavuoni, 
235 Mäne maksah meri matehen, 
Kouhkoh meri-skotinan.'* 
Sieir ennen isosi piili." 

,,Ei ole siellä miehen piilo. 
Eikä piilo, eikä säilö. 
240 Pahat pappilan kasakat 
Sel3'suuotin nossetah, 
Käsiverkoin keännetäh."' 

„Poikuoui nuorempuoni, 
Lapseni vakavuoni, 
245 Mäue männyksi meällä. 
Koivuksi kovalla moalla. 
Ei ole siellä miehen piilo, 
Eikä piilo, eikä säilij. 
Pahat pappilan kasakat 
250 Hakatah halkoloikse, 
Pinopuikse pilkotahe." 

,.Poikuoui nuorempuoni, 
Lapseni vakavuoni, 
Mäne soareh selällisehe. 
255 Siellä ennen isosi piili, 
Sekä piili, jotta säily." 
(Heän)2 läksi soareh selälli- 
sehe, 
Kysyy soaren neitosilta: 
„Onko soarella sijoa 
260 Veteä venehtä moalla, 
Moalla purtta puujoalla?'' 
Soaren neitoset sanouve: 



„Ompa soarella sijoa. 
Jos veä sata venehtä, 
•265 Tuhat purtta puujoale." 

Heän veti venoseh moalla, 
Moalla purteh puujoali. 
Yhtenä sykyissä yönä 
Makai soan neitosija, 
270 Tuhat nuorta morsijenta. 

Siitä tulou moamoh, sanou jotta: 

„ Nouse pois makoamasta, 

Hereä uneksimasta, 

Mie olen käynyn kymmenen 
kyleä, 

Kyläpuolen kymmenettä, 
275 Ei ollun sitä kyleä, 

Kussa ei kymmentä taluo, 

Ei ollun sitä taluo. 

Kussa ei kymmentä urosta, 

Ei ollun sitä urosta, 
280 Ku ei miekkoa hivonte, 

Tapparoa tahkonuute 

Peäu varalla Soarelaisen." 
Läksi Ahti Soarelaini 

Soaresta selällisestä. 
285 Sini itki soaren neijot, 

Kuni näky purjepuita. 



758. Latvajärvi. 
Lönnrot A II 6, n. 66. — 1834. 

Arhippa Pevttune. 

Oli lieto Lem[miukäinen], 
Oli ongella olova, 
Kävyksillä aina käyjä 
Nenässä utus[eu] niem[en]. 



^ SivuUa: s — ven. c. 



122 



Latvajärven runoalue. 



5 Päässä s[aaren] t[erheniseu]; 
Vapa vaskinen vap[isi], 
Hopieinen s[iinia] siuki 
Lemmin pojan onkiessa. 
Jo p[äivänä] muntamena, 

10 Huomenna monikabana 
Puuttu k[ala] o[nkeensa], 
Taim[en] takia rautaansa, 
Sen veti v[euosehensa], 
Talu taika pohjaansa: 

15 Siliälik' on siikaseks[i], 
Halielik' on h[aukiseksi], 
Päärivaton n[eitoseksi], 
Evätön lolii k [alaksi]. 
Niin sano s[ana]lla tuolla: 

20 „Oisko kuokkani kotonen, 
Eli halme hakkurini, 
Lohi leikk[oallakseni], 
Kala katkoallaksen[i] 
Murkk[inaisikse] m[uruikse], 

25 Satronaisikse saroikse, 
Lohisikse lounfahikse]!" 

Lohi loimahti m[ereen]. 
Kala kirjo kiineltiin, 
Äsken p[äätänsä] y[lentij 

30 Vihurilla 5:llä, 
Kupehella 6:11a, 
Aallolla 9:llä, 

Itse noin s[anoiksi] virkko:i 
„0i sie lieto Lemmin poika, 

35 Hulluuttasi, houkuttasi, 
Mieleltä väheyttäsi,^ 
En mie siulle tullukkana. 
Lohi vipl[oin] viill[äksesi]. 
Kala p[alstoin] p[annaksesi] 

40 Mfurkkinaisikse] m[uruikse], 
Satr[onaisikse] s[aroikse], 



Loh[isikse] l[ounahikse] ; 
Tulinpa mie siulle 
Ikuseksi puolisoksi, 

45 Pan[iaksiJ pääna[lasen]. 
Jalkojen jaks[ajaksi]." 
Itse aaltohin aleni. 

Siilon lieto Lem[iu] p[oika] 
Alla päin, p[aholla] m[ielin], 

50 Kahta kallella kypärin, 
Kotihisa tullessaan. ^ 
Emo vast[ahan tulevi]: 
„Poikuoni nuorem[pani], 
Mit' olet [pahoUa mielin], 

55 Kahta kallella kyp[ärin]?'' 
Niin sano s[analla] t[uolla]: 
„0i emoni kantaj[ani], 
Olin mie ongella olia, 
Kävyks[ellä] aina k[äyjä] 

60 N[enässä] u[tusen] n[iemen], 
P[äässä] s[aaren] t[erhenisen], 
V[apa] v[askinen] v[apisi], 
H[opieinen] s[iima] s[iuki]. 
Kala p[uuttu] onk[eheni], 

65 Sen vein venos[eheni], 
Tal[un] t[alka] p[ohjaani]. 
Sanon virkon: 
„Siliehko s[iikaseksi], 
H[aliehko] h[aukiseksi], 

70 Evätön lohikalaksi; 
Oisko kuokkani kotone, 
Eli halme hakkurini. 
Lohi l[eikkoallakseni], 
K[ala] katk [o älläkseni] 

75 M[urkkinaisikse] m[uruikse]. 
S[atronaisikse] saroiks[e], 
L[ohisikse] l[ounahikse]." 
L[ohi] loimahti m[ereen], 



758. * Sana alleviivattu. — * vähjylyttäsi: väheyttäsi. — ^ tullessa n : 
tullessaan. 



17. Lemminkäisen virsi. 758. 



128 



K[ala] k[irjo] kimmeltiin, 
80 Äsken p[äätänsä] ^'[lenti] 

V[ihurilla] 5:llä, 

K[upehella] 6:11a, 

Aallolla 9:llä, 

Itse noiu s[anoiksi virkki]: 
85 ,,Mieleltä räheyttäsi,^ 

En mie s[iulle] t[ullut], 

Tulm[pa mie siuUe] 

Siasi levittä] äkse." 

Itse aaltoilin aleni. 
90 Siitä n[oin] s[anoiksi] v[irkki]: 

„Sano Untamo unesi,^ 

Vainen tyttönen makuusi, 

Missä Vuojola elääpi, 

Yäinän tyttäret asuvat?" 
95 ,.Tuolla etc. 

Selässä meren sinisen, 

Kirjavan k[iven] «[isässä], 

Pikkusessa pirttisessä. 

Siellä Vuojela elääpi 
100 100 lukkujen takoa, 

*1000:n avaimien."* 
Sano lieto Lem[min] poik[a]: 

„Anni sikkosen[i], 

Lammitta [saloa sauna], 
10.5 Pian pirtti [riuvuttele] 

Puuhusilla pik[kusilla], 

Pienillä [pilastebilla]!" 
Itse pistäkse pajaan, 

100 lukkua takoop[i] 
110 Yhen kalan kiehuessa, 

[Yhen] saunan lämmitessä. 
Siit[ä] peipon[en peseksen], 

Pulmonen [puhasteleksen] 

Sykysyisistä s[ysistä]. 



115 Taonnoista t[alvisista]. 
Pani paia[n] paltt[inaisen] 
Iholle alatsomalle, 
Vyötti vyön kullan karvais[en] 
Päälle p[aian] p[alttinaisen], 

120 Veran äärillä veäkse[n], 
Lustuilla sulkiakse: 
Lustussa m[ies] l[ujempi], 
Rauta pannoissa pa[rempi], 
Teräs v[öissä tenhosampi]. 

12.S Sanan virkko, [noin nimesi]. 
Tohti toisiksi rueta, 
Ruotti muuksi muutellate,*^ 
Juoksi sunna s[uuret] k[orvet]. 
Kärppänä lehot leviät, 

130 Oravana hongan oksat. 
Tohti t[oisiksi] ruveta, 
Ruott[i] m[uuksi] muutellate," 
*Mato rautaissa matona,* 
Kulki kyissä käär[mehinä], 

.135 Tuli nurkasta tup[aan], 
Sai sisälle salv[oksesta], 
Jott' ei kuultu, 
Eikä hauk[kujat] hav[attu]. 
Eikä viiti villaseuvot.^ 

140 Siilon Vuoj[ela]n em[äntä] 
Liikku keski lattiella. 
Liehu sillan liit[oksella] : 
„Mi sie liet m[iehiäsi], 
Ku kylän kävietäsi, 

145 Kun el sua kuulle k[oirat]. 
Eikä viiti villaseot, 
Eikä hauk[kujatj hav[attu]? 
Olipa tässä en[en] koir[at], 
Lihan syöjät, [luun puriat], 

150 Veren [unelta vetäjät]." 



* Sana alleviivattu; päällä: Houkuuttasi. — * 'untammo : *untamo 
unesi.* — * muut tolaite : muutellate. — ' muut t elate: muute^ate; sana alle- 
viivattu. — ' villasevot: villaseitvot; seuvot alleviivattu. 



124 



Latvajärven runoalne. 



Sano lieto [Lemmin poika]: 
,,En mä [tänne tullukkana] 
Tavottan[i, tieottani], 
Mahittani, maltittani, 

155 Sunhun Untamon susien, 
Kitali[an] kiro kavetten; 
Enkä lie lempi v[ieras], 
Kun ei tuot[ane] ol[utta] 
Tulovalle vieral[le], 

160 Vasta saavalle vävylle?" 
Sano Vuoj[ela]n em[äntä]: 
„Etkä ennen yötä tullut, 
Et päiviä jälestä. 
Tulit pääni polkom[ahe], 

165 Auvoni^ alentam[ahek], 

Syöty syömät, j[uotujj[uomat], 
Pikarit pin[oliin] p[antu], 
Kannut kannettu kokoon." 
Itse pistäks[e] pihalle, 

170 Tuopi tuop[i]lla [olutta], 
Kanto 2 korvasella, 
Maot [laijalla mateli], 
Käärmebet [kähäelivät], 
Keseir ois olut punan[en]. 

175 Siilon lieto Lem[min poika] 
Tapasi on taskuunsa, 
Löihen kukkaroisehensa, 
Otti oug-en kukkarosta, 
Takoa on takia rauan, 

180 Sen laski olven sekaa[n]. 
Mato puuttu ongtehensa], 
Kyy vihanen rautaa[usa], 
100 nosti samako[a], 
1000 mustia matoa, 

185 Itse n[oin] s[anoiksi] v[irkki]: 
„E,ikkam[aahau] l[uotakohonj, 
Ruoka s[uuhun] pant[ako- 
hon]!" 



Joi olosen onuekse[nsa], 
Meen jnustau mie[leksensä]. 

190 Itse noin [sanoiksi virkki]: 
„Enmä liene lempi v[ieras], 
Kun ei tuotane olutta 
Tulovalle vierahalle, 
Vasta saavalle väv[ylle] 

195 Varavammalla käellä. 
Suurem alla astiella, 
Kun ei härkeä tapeta." 
Itse laululle rupes[ij, 
Töille virtten t[yöntelilie], 

200 Laulo nuoret, l[aulo] v[anhat], 
*Laulo kerran keski laaut* 
Kultehin kulajavih[in], 
Hop[eihin] lielkkävih[in]. 
Yhen heitti laulamatta, 

205 Ulappalan ukko vanhan; 
Ukko v[anha], umpisilmä, 
Pahin astian pesiä, 
Lusikkain luutustaja, 
Kapustaj[e]n kaavistaja, 

210 Sen on heitti laula[ma]tta. 
Niin ukko s[anoiksi] v[irkki]: 
„Sie lieto L[emmin] p[oika], 
Laulot n[uoret]. l[aulot] v[an- 

hat], 
[Laulot] kerran keski laaut, 

215 Niin miks' et mi[n]ua laula?" 
Se l[ietoJ L[emmin] p[oika] 
Sanan virkk[o, noin nimesi]: 
,,Siksi en sinua laula, 
Kun ennen nuorempan[a] 

220 Koirat kannot kohussasi, 
Maksoissas[i] maan valiot, 
Niin sie herjasit heposet. 
Juoksuttelet suorajouhet 
Suon selällä, maan navalla. 



* Aiiivoni: Auvoni. 



17. Lemminkäisen virsi. 758. 



125 



225 Veen liivaii liikkumilla." 
Ulappala[u] ukko vanha, 
IJkk[o] v[anlia], umpisilmä 
P[iau] suuttu ja vihastu, 
Vesi kyyt veestä nosti, 

230 Lapo käärmeen lainehesta, 
Läpi syämen, maksan kantti. 
Sano l[ieto] L[emmiu] p[oika] : 
„Sen tein pahinta työtä, 
Kun en muistant kysellä 

235 Kapehelta äitiltäni ; 
Ei tieä vesun kipua. 
Umpi putken ailuhia." 

Ulopp[ala]n u[kko] v[anha] 
Viepi juoksulla jok[ehen], 

240 Samolla sarajahansa, 

Tuota l[ietoj L[emmin] po[i- 

kaa] ; 
Heitti Tuon[elan] jokehfen], 
*Manal[an] a]ent[ehesen];* 
Meni koskessa kolisten, 

245 Myötä virrassa vilisten. 
Oii ennen naitu nainen, 
Ennen ostettu em[äntä] 
Koissal[ieto]L[emmi]n poia[n]. 
Nousi härkä am[mumaan], 

250 Pääpönttö pöpöttämään,'<> 
Jok' on syöty mennä vuonna, 
Kesä kenginä pietty, 
Talvi toinen tallailtu.^^ 
Jo suka verin tulee, 

255 Harja hurm[ehin] noruupi. 
Sano ennen naitu nainen, 
Ennen ostett[u] em[äntä]: 
„Nyt on hukka Lem[inkäistä], 
Tuho poiko[a] pätöstä." 

260 Etsittiin Ij[emminJ p[oikaa] 
Kesällä kevysin pursin, 



Talvella [lylyin lipein], 
Etsittiin, vaan ei l[öytty]. 
Siilon elien n[aitu] n[ainenj. 

265 Ennen ost[ettuj e[mäntä], 
Niin meni s[epon] paj[aan], 
Tako raut[asen] harav[an], 
[Tako] piit 100 syltä. 
2:ta varren kalkutteli. 

270 Läksi selville vesill[e]. 
Ulapalle a[ukialle], 
Tukulle meret tukusi. 
Lapoille aallot laski, 
Vaan ei löyt[änt] L[emmin- 



275 Meni Tuon[elan] jokeh[en]. 
Veti kerran pitk[in] vettä, 
2:n kerran poiken vettä, 
3:ne[n] vitahan vettä. 
Sieltä löysi L[emminkäisen]; 

280 Tuuvitteli tuttuohok, 
Vaapotteli nähtyöhök. 

Sano lieto L[emminkäinen]: 
„Ei ole miestä mehehessä, 
Urosta uponnehessa, 

285 Mies me nyt, liha märänyt." 
Siitä enne[n]n[aitu] n[ainenj, 
Enne[n] ost[ettu] em[äntä] 
Heitti Tuon[elanJ jokeh[en], 
Manal[an] al[entehesen] 

290 Meni kosessa kolisten. 
Myötä virrassa vilisten. 
Siellä turskaksi tuleepi, 
Vaipuupi valas kalaksi. 
Ruots[i] syöpi ruokkinaan, 

295 Herrat herkkuna hyvinä, 
Pappilat parahinaan. 



"> Päcällä: [pö|l(öttämään]. — " tali;oailtu: t. 



12Ö 



Latvajärven runoalue. 



758 a). Latvajärvi. 
Lönnrot A II 6, n. 67.' — 1834. 

Arhippa Perttune. 

Suan seinäh[än] sivalti, 
Harjan paino patsaha[sen] : 
,,Kun suka verin tulee, 
Harja hurmehin noruu, 
Siilon hukka Lem[minkäi]s[e]n, 
Tuho poikoa pätösen.'' 



758 b). Latvajärvi. 

Cajan n. 1771)). — 1836. 

Lieto Lemminkäinen' kun on 
ongella 

Ne[n]cässä utus[en] niem[en], 
Peässä soaren törhösäisen. 

Kotih, emo vastah: 

„Sano unesi. 

Missä Vuojela elää,"'' 
5 Vcäinö[n] tyttäret asuu?" 
,,Selcässä meren sinisen, 

Paksun paaen etc. 

Pukkusessa[!] pirttisessä,^ 

Saan lukkojen takana, 
10 Tuhansien avaimien." 

Siitä Lemmin poika mitä 6: Runo 
lopulla tarinoipi. 

Juoksi sunna 

Kärppänä etc. 

Mato rautaissa matona, 



Tuli nurkasta tupahan, 
15 Sai sisällä salvoksesta. 
Siilon Vuojolan emäntä etc. 
,,Mi liehet miehiäsi, etc?" 

Sittä tuuaan paha olut. 

„Tulitpeäni polkomahan, etc.*" 
Maot reunoilla matavi, etc. 

Ryypyn juotua laululle, laulo 
kaiket^ kiiltitdn. Heitti Ulappalan 
ukkovanliana 

20 Vesikyjm veestä nosti, 
Lapo käärmeen lainehesta. 
Läpi maksan Lem[miuJ p[oian]. 
„Sen tein pahoa työtä. 
Kuu [en muistanut kysellä]." 

25 Meni koskessa vilisten. 

Härä[t] ammumah. Suka loru- 
mah. Ennen naitu nainen etsi- 
mään. Ei löyä. Meni Ilmarin pa- 
jaan Tako haravan piit 100 syltä. 
Lapo aallot. Sittä Tuonelan joessa. 
Kun oli märännyt, niin nakkasi. 

Siellä turskaksi tulovi etc. 
Ruotsi syöpi ruokinah. 



759. Latvajärvi. 
Lönnrot A H 6, n, 72. — 1834. 

Arhippa Perttune. 

Päivölä pitoja loati, 
Sala j[oukko] juominkia, 
Kutsu r[ujot], k[utsu] r[am- 

mat], 
Sokiet ven[ehin] souti. 



7.Ö8 a). ' Päällä: „förut". [Vrt. Runokok. V:stä lisiä, V.]. 

758 b). 1 Sanat alleviivattu, päällä: [Lemmin] poika. — '^ Missä Vuo- 
jela iTytöt Vuojelanj elää: M. V. e. — * Säkeen jälessä: (piilop.). — * Sä- 
keen jälessä: (17 Run. lopulla;. — * kaikelnj: kaiket 



17. Lemminkäisen virsi. 759. 



127 



5 Knjot reen reut[oeli], 
Tuo k[aunis] K[aiiko]m[ieli] 
Seu on heitti kut.^[uma]tta. 

Sillo[n] k[aunis] Kaukamicli^ 
Sana[n] v[irkki], n[oin] u[i- 
mesi]: 
10 ,.0i emoni kaut[ajani], 
Q^iios tänne soti somani, 
Kannas vaino vaattieni, 
Läheu P[äivölä]n pitoliiu, 
Sariolani'2 juomink[ihin]." 
15 Iso käski, emo kielti, 
Epäsi k[avetta] 2, 
Kielti 3 Luonnotarta: 
,.Elä lähe Kaukamieli, 
Monet on kumat niat[kallasi], 
20 [.Monet] tielläsi im[ehet]!" 
„Mipä on kumma ensim[äi- 

nen]?" 
„]Mäki on täynnä seipähiä, 
Ne on täynnä miehen päitä, 
Yks' on seiväs ilman jäänyt, 
2s Pään varalla [Kaukomielen]." 
Sano k[aunis] K[auko]m[ieli] : 
,.Kyllä sihen keinon [keksin], 
Otan kuollun kuolehelta. 
Menueheltä pään mäkäs[en], 
30 Senki seipäh[än] nenäh[än]." 
Itse noin s[anoiksi] v[irkki]: 
„0i emoni kant[ajani], 
Tuos mulle [sotisomanij. 
Kanna vaino[vaattieniJ, 
35 Lähen P[äivölän pitohin], 
Sariolan' j[uominkihin]." 

Iso käs[ki], e[mo] kielti, 
E[päsi] k[avettaj 2:si, 
Kielti 3 L[uonnotarta]: 
40 „EIl()s lähkö K[auko]ra[ielij, 



Monet on k[ummatj m[atkal- 

lasi], 
M[onet] t[ielläsi] i[niehet]!-' 
„Mipä on siitä 2:n kumma?'' 
„Matallas tuliu[en] koski, 
« Kosess[a] t[ulinen] k[oivu]. 
Latvassa t[ulinen] kokko, 
Yöt se hani[asta] hiopi, 
Päivät kynttä kitk[uttaapi] 
Päälle kaglan K[auko]m[ie- 
len]." 
50 »Kyllä sihen keinon [keksin]. 
Keinon keksin, tien osoan. 
Laulan leppäsen uroho[n] 
Koprihin kokon kynimen, 
Vaakal[innun] var[pahisin], 
5ö Sillä sen r[ovin] v[aellan], 
P[ääsen] päiväyks[en]. 
Oi e[monij k[antajani]. 
Tuo t[äune] sotisoma[ni]. 
Kanna vaino vaattien[i]!" 
60 Iso k[äski], e[mo] kielti, 
E[päsi] k[avetta] 2:si, 
Kielti 3 Luonnotar[ta] : 
„Elä lähe K[auko]m[ieli], 
Monet o[n] k[ummat] matk[oil- 
lasi], 
65 Monet teill[äsi] imeh[et]." 
,,Mikä on siitä 3 k[umma]?" 
„Suet on pantu suitsi suuhun, 
Karhut rauta[kahlehisin], 
Veräjillä vastahasi, 
70 Pään varalla K[auko]m[ie- 
len].'' 
„Kyllä sihen k[einou keksin], 
Laulan lauman lampahi[a], 
Kiukon kierä villasia 
Suuh[un] Untamon susien, 



759. ' Sana alleviivattu. 



Sala j[ouko]n Sariolan: S. 



128 



Latvajärven runoalue. 



75 Kitaan kirokavetten, 
Sillä sen r[ovin] Y[aellau]. 
Tuos nyt on soti soman[i], 
Kanna v[aino] v[aattieui]!" 
Niin tuopi soti som[ausa], 

80 Kanto [vainovaattiensa]. 
Siilon läksi K[auko]m[ieli], 
Otti kallan kuolleh[elta], 
M[enneheltä] p[ääu] m[äkäsi], 
Ku on seiväs ilni[an] jään[yt], 

85 Pään varalla K[anko]m[ielen]. 
Laulo leppäsen urohon 
Eellää[n] samoamahan, 
Koprille kok[ou] k3'n[inien]. 
Laulo lauman larapali[ia], 

90 Kinkon [kieräviliasiaj 
Suuh[un] Unt[amon] susien, 
Kitah[an] kirokavetten. 
Sillä sen roven Yaelt[i], 
[Sillä] pääsi päiväyk[sen]. 

<)5 Jo on tung'eks[en] tupah[an]. 
Alla kattfojen] ajaksen, 
Laki[n] päästä laskomille, 
Kinttan kirvotimille. 
Euma Ruotus paitulainen 

100 Syöpi, juopi pöyän päässä, 
Päässä p[öyän] palallaan, 
Aivin aivinaisilla|an]. 

Sano k[aunis] K[auko]m[ieli] : 
«Kutsuit r[ujot], k[utsuit] 
r[ammat], 

105 Sokiet vfenehin] souit, 
Ramat r[atsahin] ajelit, 
Muut ne kanto kauhasella, 
[Muut] on tiiskillä tiputt[i] 
Noih[in] P[äivölä]n pitohin, 

110 Sariola[n] juom[inkihin], 
Niin miks' et kuts[unut] minua, 
Minä en määrin mätkäellyt, 
[Minä en] purnon putkaellut 



Noihin" etc. 
115 Ruma Ruotus paitulainen 
Pian suutt[u] ja vih[astu], 
Sanan v[irkki], n[oin] n[imesi]: 
,,Mitelkämme m[iekkojamme], 
Katselkam[me kalpojamme] ; 
120 Kummiir on p[itempi] m[iek- 
ka], 
Kuma[n] k[alpa] k[aunehempij, 
Senp[ä] eellä iskemähä[n]!" 

Sano k[aunis] K[auko]m[ieliJ : 
„Läkkäm[me] ulos pihalle, 
125 Pihair on veri paremp[i]. 
Päässä heinän helpehempi, 
Kanarvoilla kau[nehempi]. 
Pessyt p[enkit] h[ierelemme], 
Tuvan uuen tur[melenime]." 
130 Mentih u[los] p[ihalle]. 
Mitellään miekk[ojansa], 
Katsellaan kalp[ojansa]. 

Sano k[auuis] K[auko]m[iehJ : 
„Sinun on p[itempi] m[iekka], 
135 [Sinun] k[alpa] kaunehempi. 
Minun on luissa lohk[iellut], 
Pää kasuissa katk[iellut], 
Si'"ä'' eellä iskömään." 
Ruma Ruotus p[aitulainen] 
140 Iski m[iestä] miekall[aan], 
Eipä vuole vermeutän[ä], 
Ottant [orvaskettuana], 
Iski kerran, i[ski] toise[n], 
Kohta 3:tsi rapuupi. 
145 Ei ou tuosta tuon parempi. 
Sanok[aunis] K[auko]m[ieli] : 
„Anna mieki miekalla[ni], 
Jos on luissa lohk[iellut], 
Pääk[asuissa] katk[iellut]!" 
150 Laski pään päältä olkan, 
Ni[i]ukun naatin [nakrihista], 
Evän k[aikesta] k [alasta]. 



17. Lemminkäisen virsi. 759. 



129 



Siilon k[aunis] K[auko]iii[ieli] 
Alla päin, [paholla mielin], 

155 Kahta kallella k[ypärin] 
Kotih[insa] tullessaan. 
Emo vastaah tuleepi: 
,,Poikuoni nuorem[pani], 
Lapsen[i] vak[avuiiteui], 

160 Mit' olet p[aholla] m[ielin]. 
Kahta kallella k[ypärin] 
Kotihisi tullessa[si], 
Onko tsarkoa vaarettuna 
Noissa P[äivöläuJ p[ioissa]?" 

165 „0i e[mom] k[antajani], 
Ken mun sarkoin Yaarteleis[i], 
Vaartaisi[n] 100 urosta, 
1000 muuta tunn''u''staisi[n]." 
Niin e[mJo sano: 

170 „01etko naisin nakrettuna?" 
„0i e[mom] kant[ajani], 
Ken mun naisin nakrane[isi], 
Nakraisin 100 naista, 
1000 m[uuta] tunnustaisin." 

175 Niin e[mo] s[ano] : 
,,01etko herjattu heposin 
N [oissa] P[äiYölän] pioissa, 
Sie osta ori parempi 
Isän saamilla eloilla, 

180 Vanh[emma]n varustamoilla." 
„0i emon[i] k[antajani], 
Ken mun herjoais heposin, 
Herjaisin 100 heposta, 
1000 m[uuta] tunnustais[in]. 

185 Oi e[moni] kantajan[i]. 
Tuota iten tuon ikäni. 
Tapon miehen kuu urohon 
Noissa P[äivölän] pioissa, 
Sariolan j[uominki]ssa, 

190 (Tapon miehen k[un] uroh[on],) 
En tieä sitä sioa, 
Jossa piiltä pillomuksen. 



Ja paata pahatapasen." 
Emo taiten vastoali: 
195 „Tuoir ennen isosi piili 

Selässä meren sinis[en] 

Suurina soti kesinä, 

Vaino vuonna voimatoinna." 
Siilon kaunis K[auko]m[ieli] 
200 [Siilon] laivah[an] lasekse, 

Alaseh[en] astelek[se] ; 

Nosti p[äälle] p[urje]p[uita], 

Niink[un] mänikön [mäellä]; 

Laskoo sin[istä] merta 
205 Saareh[en] selälliseh[en], 

Mantereh[en] puuttomah[an]. 
Niin sano s[analla] t[uolla]: 

„Onko s[aarella] sioa, 

Onko maata saaren maalla 
210 Piillä m[iehen] pillomuksen, 

Paata paha tapaisen?" 
Sekä nuorimat sano, 

Jotta vanh[ima]t sano: 

„Ompa saarella sioa, 
215 [Ompa] maata s[aaren] maalla 

Piiltä mieh[en] piLlom[uksen], 

Paata p[aha] t[apaisen]." 
Aina purtta auttelovat, 

Veteä ven[e]ttä maalle, 
220 Purtta kuivilFa"' kum'"a''ta, 

Sillo[n] k[aunis] K[auko]m[ieli] 

Saaressa selällisessä 

Yhtenä kes[ässä] yönä 

100 neitosta makasi, 
225 1000 tunsi morsienta. 

Sillo[nJ k[aunis] K[auko]m[ieli] 

Jo päiv[änä] muutamena, 

Huom[enna] monikahana 

Kävi 10:nin kyleä, 
230 Kylä V2 10:ttä. 

Ei nähnyt sitä taloa, 

Kuss' ei kolmia kotoa, 
9 



130 



Latvajärven runoalue. 



Ei ollut sitä koto[a], 
Kuss' ei 3:ia urosta, 

235 Ei ollut sitä urosta, 

Jok' ei miekko[a] hivonut 
Päälle kag-l[an] K[auko]m[ie- 

len]. 
Siilon k[aunis] K[auko]m[ieli] 
Jo näki tuhon t[ulevan], 

240 Hätäp[äivän] p[äälle] s[aavanj. 
Niin päiv[änä] muutamen[a] 
Nousi aivon aikaisin, 
Aivon aika huomenessa. 
Sanan virkko, n[oin] n[imesi] : 

245 „Voi päivänen päivyt nousi. 
Armas auringo kohosi, 
En kuullut kukotta nossa, 
Kanat lapsetta kavata; 
Voi päivönen päivä nousi, 

250 Armas aur[ingo] kohos[i], 
Jää neiet syliemättä, 
Syletyt makoamatta." 

Laski laiv[ansa] mereh[en]. 
Nosti päälle p[urje]p[uita]. 

255 Laski sin[istä] merta 

Melan koukkupää[n] n[ojassa]. 

Sini itki s[aaren] i[mmet]. 
Sini saaren morsiamet. 
Kun ei p[urje]p[uu] näkynyt, 

260 Kautahaukki haimentaa, 
Itse noin s[anoiksi] virkko: 
„En mie ite p[urje]puita, 
Rautahankkia hala'a, 
Iten p[urje]puun alasta, 

2G5 Rautah[ankin] haltieta." 
Sini itki K[auko]m[ieli], 
Kun ei saar[en] maa näkyyvi, 
Kirkon harjut haimentaa, 



Itse noin s[anoiksi] v[irkko]: 
270 „En mä ite s[aaren] maita, 
Kirkon h[arjuja] halaja, 
Iten saar[e]n impysiä. 
Nenän niemen neitosia." 
Siitä sinne tie meneep[i]. 



759 a). Latvajärvi. 
Caj an n. 178. — 1836. 

Arhippa Perttune. 

Kun Päivilä pitoja laati, 
Sarijola juominkia. 

Niin tahtoo kaunis Kaukomieli.' 
Emo varottaa. Monta imettä etc. 
— Se Kale V [ala]. 

Suuhun Untamon susien. 
Lustuille lustuiksen, 
Lustuissa mies etc. 

Mänö kintahan kirvotti[mille]. 
Ois vieny jy^ä, kun ois kutsunut. 
Ruma Ruotus suuttu. Tapellaan. 

Peässä heinän helpeämpi etc. 

Sen kera kotihis'"a"', kun ""pa- 
hola''.[?] En tiie missä piillä. — 
Siitä soarelle. Mänö sittä koti- 
hise. — (Ei tie pakkasesta). 

(Ennen tunturin tullessa). 



759 a). ' Sana alleviivattu. 



17. Lemminkäisen virsi. 759 b). 



131 



759 b). Latvajärvi. 
Castren n. 45.^ — 1839. 

Arhippa Perttune. 

Päivilä pitoja laati 
Sariolan juominkihin, 
Osmotar olosen seppä, 
Osma(n) norosta nousi, 

5 Kalevatar Kasvos^ maasta. 
Osmotar pani olutta, 
Oli aikoa vähäneu, 
Ei ota olut hapata, 
Taho taari tuuraella. 

10 Hiero kahta kämmentänsä, 
Hykerti molempiansa, 
Hiero valkian oravan. 
Siitä neuvo lintuansa. 
Kun kukin sukimoansa, 

15 Itse ilmon luomiansa: 
»Oravani, lintuseni. 
Matka juokse joutusasti^ 
Pohjan peltojen perille, 
Lapin lahtotanterille. 

20 Pure kuusesta käpyjä. 
Käpy pure käyessäsi, 
Toinen tuuo tullessasi." 

Sekä juoksi, että joutu. 
Kävyn tuopi tullessansa, 

25 Sen kanto kavon käsihin. 
Kapo kanto kaljahansa, 
Osmotar olosehensa. 
Ei ota olut hapata, 
Taho taari tuuraella. 

30 Hiero kahta kämmentänsä. 



Hykerti molempiansa. 

Hiero ruskian i"eposen. 

Siitä neuvo lintuansa etc. 

Heposeni, lintuseni! 
35 Matka juokse joutusasti'^ 

Pohjan peltojen perille. 

Lapin etc. 

Siellä syyös, siellä juuos, 

Tuo sieltä tullessasi, 
40 Tuoppa voietta vakaista,* 

Tuo sie mettä mielehyistä.* 
Sekä juoksi, jotta joutu, 

Tuopi mettä tullessansa, 

Tuopi voietta v[akaista] etc. 
45 Kapo kanto kaljahansa, 

Osmotar olosehensa. 

Ei ota olut hapata, 

Taho taari tuuraella. 
Jo päivänä muutamena, 
50 Huomena monikkahana 

Nousi aivon aikasehen. 

Aivon aika huomenessa. 

Kuuli kolkkehen uierestä, 

Lakin lyönnän laiturilta: 
55 ,.Orihitko oltanehe. 

Vai nuo miehet (miekan lyö- 
jät?)" 
Osmotar oluen seppä 

Sekä juoksi, jotta joutu 

Selvälle meren selälle, 
60 Ulapalle aukialle: 

Täällä miehet miek[oin] lyö, 

Orihit tasoin panovi. 

Juoksi kuona konnan suusta. 

Kino ilkiän kinasta. 



7.59 b). ' Eunon alussa: Huru 9 v. 105, 13, 17 och 18 runoma s(amman]- 
hänga hos Arh[ippa] s\Ties af följande h[an]s säng. — - Sanan alla viiva ja 
säkeen edessä näht. sitä tarkoittava ?. — 'Päällä: [joutus]e[sti|. — * Sanojen 
alla viiva, sivulla ?. 



132 



Latvajärven runoalue. 



65 Vahti vankan sieramista. 
Osmotar oluen seppä 
Koprin kuonoa kokovi, 
Käsivaattien^ varusti, 
Joka juoksi konnan suusta, 

70 Siitä kanto kaljahansa, 
Osmonen oluen seppä. 

Oli aikoa Vähänen, 
Niin otti olut hapata, 
Tahto taari tuuraella. 

75 Niin sanoo olut punanen: 
„Kun ei tullo juojoani, 
Juojoani, laulajani. 
Potin poikki vanteheni, 
Ulos pohjani porotan." 

80 Etsittihin laulajia. 
Laulajia, soittajia, 
Etsittihin, vain ei löytty. 
Tuotu on lohi punanen; 
Ei lohessa laulajoa. 

85 Tuot' on hauki laulajaksi; 
Ei hauissa laulajoa. 
Hauin hampahat hajalla. 

Tuol' on vanha Väinämöinen, 
Tietäjä iän ikuinen, 

90 Virren ponsi polvuhinen. 
Siilon vanha Väin[ämöinen] 
Heti ottavi^ olosta,'' 
Siilon lauluille rup[esi], 
Virten töille työntelihen. 

95 Laulo päivän, laulo toisen. 
Niin päivänä kolmantena 
Rikkoh' reksi [!] runolta,^ 
Jalas taittu laulajalta, 
Alla vanhan Väinämöisen. 

100 Niin sanovi Väinäm[öinen] : 



„Onko tässä nuorisossa 
Eli suuressa suvussa. 
Isossa ison alassa. 
Käyviä^ Tuonelta oroa, 

105 Manalalta vääntietä, 
Reki uusi laatiani, 
Ratsuin^*' rakentoani?" 

Sekä nuorimmat sanovi, 
Jotta vanhimmat sanovi: 

110 „Ei ole käyvijä oroa 
Tuolta Tuonelan koista, 
Manalan ikimajasta, 
Äj' on sinne mennehiä, 
Väh' on sieltä tullehia." 

115 Siilon vanha Väinfämöinen] 
Läksi Tuonelta oroa, 
Manalalta vääntietä. 
Reki uusi laatiensa, 
Ratson rakentoaa. 

120 Niin huhuta hujahutti: 
„Tuos venettä Tuonen tytti. 
Yli salmen soahasseni^' 
Joen poikki päässässeni!" 
Tuonen tyttäret toruuvi, 

125 Kalman neiet kanteloovi: 
„Mi on siun Manalle tuonnut. 
Mikä tuonnut Tuonelahan?" 

Sano vanha V[äinämöinen] : 
„Rauta on miun tuonnut, 

130 Rauta tuonut Tuonelahan." 
Tuonen tyttäret etc. 
„Kun rauta Manalle tuopi. 
Rauta tuopi Tuonelahan, 
Vaattehet verin valuuvi, 

135 Hurmehin noraeloovi, 
Jo tunnen valehtelian." 



* Sanan edessä huomautusmerkki (n. k. „pukki"). — • Sivulla: nb. a 
kort. — ' ollutta: olosta. — * Sanan alla viiva ja sivulla: nb. — * Käyvä: 
Käyviä. — '" PääEä: [Ratsu]'"o''[nJ. — " Päällä: [soaha]k[seni]. 



17. Lemminkäisen virsi. 759 b 



133 



Niin sanovi Väin[ämöiiien] : 
„Toki ma sanon toetki, 
Jos vähän valehtelinki. 

140 Tuos venettä T[uonen] t[ytti] 
Tuoni on miun Manalle tuonut^^ 
Tuoni tuonut Tuonelahan." 

Tuonen tyttäret toruvi, 
Kalman immet kanteloovi: 

145 „Jo tunnen valehtelian, 
Tajoelen kielastajan: 
Kun Tuoni Manalle tuopi, 
Tuoni tuopi Tuonelahan, 
Tuoni suusta tupruaavi." 

150 Sano vanha Väin[ämöinen] : 
„Toki ma sanon toetki, 
Jos vähän etc. 
Tuos venettä Tuonin tytti, 
Yli salmen etc. 

155 Joen poikki etc. 
Olin Päivölän pioissa, 
Sariolan juomingissa, 
Parahina laulajina, ^^ 
Kujillissa kukkujina. 

160 Rikoh reki runolta, 
Jalas taittu laulajalta 
Noissa Pohjolan pioissa, 
Läksin^* Tuonelta oroa. 
Manalalta vääntietä, 

165 Reki uusi laatieni, 
Rats[uo] rakent[oani]." 

Niin tunsi toet sanomat. 
Toi veuehen Tuonen tytti 
Joen poikki päästänövi, 

170 Yli salmen saattanovi; 

Syötti miehen, juotti miehen 
Tuolla Tuonelan koissa. 
Manalan ikimajassa. 



Pantu on maata matkamiehen, 

175 Mies makasi, vaatet valvo. 
Tuonen tytti rautasormi 
Rautasormi, rautanäppi. 
Rautarihmojen kesräjä* 
Vaski-lankojen valaja. 

180 Tuonen poika rautasormi, 
Rautasormi, rautanäppi, 
Rauta verkkojen kutoja, 
Vaski verkkojen vanuja, 
Siilon on verkko veetty, 

185 Sekä pitkin, jotta poikki. 
Jotta vieläki vitahan,i^ 
Jott' ei päässä Väin[ämöinen], 
Selitä Umentolainen 
Tuolta Tuonelan koista. 

190 Manalan ikimajasta. 

Siilon vanha Väin[ämöinen] 
Tohti toisiksi ruveta, 
Rohti muuksi muuttaella: 
Mato* rautasna matona, 

195 Kulki kyissä kärmehenä 
Poikki Tuonelan joesta. 
Manalan alantehesta, 
Läpi Tuonen verkkoloista. 
Sano tuolta tultuansa: 

200 „Elkööte etc. se Kalev. (utom 

Tuonelta oroa, 

Manalalta vääntietä.) 



Ruma Ruotus Paitulainen,'^ 
Kutsu rujot, kutsu rammat, 
205 Sokiat veuehin souti, 
Rammat ratsahin ajavi 
Noihin Päivölän pitohin, 
Sariolan juominkihin, 
Yhen heitti kutsumatta: 



" tuo|n|nut: t. — '^ Parah[a|na laulaj ana: Parahma laulajina. — '* [Sa- 
rio Läksin: L. — '» Jälessä: ?. — »" Sivulla: Skild afh. . 



134 



Latvajärven runoalue. 



210 Tuo kaunis Kaukomieli 
Sen on heitti kutsumatta. 
Siilon kaunis Kaukomieli 
Sanan virkko, noin nimesi: 
„0i emoni^^ kantajani etc. (R. 
17: 46.) 



760. Latvajärvi. 
Lönnrot A II 6, n. 86. - 1834. 

Arhippa Perttune. 

Päivilä pitoja laati, 
Sariola juominkia. 
Ni[i]n sanoop[i] olut punanen 
„Kun ei tullo juojoani, 

5 Juojoani, syöjöäni, 
Potin p[oikki] vauteheni. 
Ulos polij[ani] porot[an]." 

Etsitt[iin] laulajata, 
Etsitt[iin] eipä löytt3^ 

10 Tuotu hauki laulaj[aksi]; 
Ei hauissa laulajat[a], 
Kuonasuussa kukkuj[ata]. 
Hauin hamp[ahat] hajalla. 
Tuotu lohi laulaj[aksi]; 

15 Ei lohessa l[aulajata], 
Lohen leuat longallaan. 
Tuotu v[anha] V[äinämöine]n 
Laisekse^ laulajaks[i], 
Kujelleksi kukkujaksi. 

20 Siilon v[anha] V[äinämöine]n 

jJatko Runoreen rikkumista ja 
Tuonelassa käyntiä, ks. n. 362]. 



761. Latvajärvi. 

Cajan n. 176. — 1836. 

Kalatutta itk[i] Kauko, 
Velli toinen verkotutta, 
Kolmansi osan kovaV koY[ut- 

ta], 
Ahti aitan pienoutta. 
5 Ahti soarella asuvi. 
Veitikka nenässä niemen, 
Kauko soaren kain[alossa]. 



762. Latvajärvi. 

Lönnrot A II 6, n. 113. — 1834. 

Ei otat olut hapata. 
Kalja^ kultanen kuhata. 
,.Lennä tuonne, k[unne] k[äs- 
ken]." 
On 3 korpikuusta; 
5 Ottipa käpöstä 3. 



763. Latvajärvi. 
Cajan n. 178 a). - 1836. 

Arhippa Perttune. 

Ahti soarella asuu. 
Veitikka niemen nenässä. 
Ahin suu vähäsen veärä. 

Ei hänestä pitältä muissa. 



" eino i : emoni. 

760. * Päällä: Laillisekse. 

762. ' Päällä: Kahi. 



17. Lemminkäisen virsi. 764 — 765. 



135 



764. Latvajärvi. 
Borenius I, n. 91. — '\\o 1871. 

Arhippaini Miihkali. 

Laski päiväm moa-vesiJä, 
Toisem päivcäii suo-yesiJä, 
Kolmannefi veno-vesiä; 

50 *Jop' on peänä kolmantena* 
Soareh on selälliseRe, 
MantereR om puuttomalle. 

Itse niin^''' sanoikse virkko: 
„Onkos soareUa sijoa 

55 Veteä venehtä moalla, 
Purtta kuivilla kumata?" 

Öoareä vauhimmat sanouve, 
Öoaren-+ nuorimmat sanouve : 
„Omp' on soarella sijoa, 

60 Jos soa sata venehtä, 
Tuhat purtta puujoafe." 

Mi on soaren nuorimpia, 
Mi on soaren vanhimpia. 
Ne veti venehtä moalla, 

65 Purtta kuivilla kumasi. 
Makasi sata on neittä, 
Tuhat muuta morsienta 
Uhtenä kesäissä iiönä, 
Sukiisiiissä valkiena.^''' 

70 ,,0i polo'sefi päiviäni,** 
Oijantehen-^ aikojani. 
Jo ennätti päivlit noussa, 
Armas aurinko liietä; 
Jäi neijet sliliemättä, 

73 Öiiletiit makoamatta." 
Laski laivasa vesillä, 



Nosti. peällä purjeli-puusa, 
Itje istuhu peräHe, 
Melan vaskisen varafie, 

80 Kokan kultasen nojafie. 
Sini itki soaren immet 
Kuni purjeh-puu näkiiiive,^" 
Liina-hankki haimentauve. 
„Em mie itkis purjeH-puuta. 

85 Liina-hankkie halajais, 
Iten purjeh-puun alaista, 
Liina-hankin haltieta." 
Sini itki Väinämöini, 
Kuni soari-moat näkiiiive, 

90 Kirkko-harju haimentauve. 
„Em mie itkis soarem maita, 
Kirkko-harjua halajais; 
Iten soaren impiisiä, 
Kirkko-harjun haltieta. "'^■'■'^ 

[All^upuoli Purrenitkua ja Lai- 
varetkeä, jatko Kanteleen syntyä, 
ks. n. 617]. 



765. Latvajärvi. 
Borenius I, n. 96. — ^Vio 1871. 

Arhippaini Miihkali. 

Savu soarella palauve. 
Tuli niemen tutkalraossa, 
Suur' om paimenten tulekse, 
Pieni oh sovan savukse; 
5 Läheh luota kattjomahe. 
Tarkasta tähiistämähe. 
Kesä vettä keitettifie, 



7()4. '+ noin, päällä: n[iin]. — ^t Svioren. — H valkijena. — *t päivi- 
jäni. — » Tai oijankehen? M. ei osannut k:ta ääntää. — «+ näkiive. — '+ hal- 
tijeta. — » Vrt. Miihkalin 7 runoa [n:o 766] 336 seur. säkeet. Joko hauki- 
luodon (= saaren) tai veneen itkun tähden tähän joutunut. 



136 



Latvajärven runoalue. 



Kim kiviä kuumettihe; 
Osmotar pani olutta, 

10 Kapo kahjoa sukesi. 
Ei ota olut hapata, 
Tah' ei toari tuureä'rrä, 
Eikä juosta miesten juoma. 
Osmotar olo'sen seppä, 

15 Kapo kahjojen tekijä 
Hiero kahta kämraentähe, 
Htikerti molompiahe, 
Hiero valkien oravan: 
„Oravaim lintu'sehi,i''" 

20 Sekä juokse, jotta jouvu 
Sivulla salon sinisen, 
Pohjon aitojem perillä; 
Siiö käpii'ni käiivessäse, 
Toini tuo tullessase." 

25 Oravaini lintu'seni 
Sekä juoksi, jotta joutu 
Sinisen salon sivulla 
Pohjon aitojem perillä. 
Söi käpii'sen käiivessäBe, 

30 Toi toisen tullessaKe, 
Kanto tuon kavon kätefie, 
Hiivan immen huppu'silie. 
Kapo kanto kahjahase, 
Osmotar olo'sehese. 

35 Ei ota olut hapata, 
Tah' ei toari tiiiireä^lTä, 
Eikä juosta miesten juoma. 

Osmotar oloisen seppä, 
Kapo kahjojen tekijä 

40 Hiero kahta kämmentäRe, 
Hiikerti molompiahe. 
Hiero ruskien oravan. 
„ Oravaini lintu'sehi. 
Sekä juokse, jott' oh jouvu, 



45 Sivulla meren sihisen. 
Sielä tammat tappelouve, 
Orihit tasoim panouve, 
Kuona juoksi konnaii suusta, 
Kino ilkien kijasta, 

50 Voahti vankan sieramista; 
Oravaini lintu'seni 
Koprin kuonoa kokuo. 
Käsin voahtie valuta." 
Oravaini lintu'seni 

55 Koprin kuonoa kokosi, 
Käsin voahtie valutti. 
Kanto tuon kavon kätehe, 
Hiivan immen huppli'sihe. 
Kapo kanto kahjahase, 

60 Osmotar olo'sehese. 
Ei ota olut hapata, 
Tah' ei toari tiiiireäUTä, 
Eikä juosta miesten juoma. 
Osmotar olo'sen seppä, 

65 Kapo kahjojen tekijä 
Hiero kahta kämmentähe, 
Hiikerti molompiahe, 
Hiero heän kulta-rinnan. 
„Neätä'sehi kultaiseni, 

70 Mänes tuonne, kunne käsken. 
Sivulla kosen sihisen; 
Koprin kuonoa kokuo. 
Käsin voahtie valuta 
Sivulta meren sinisen." 

75 Neätä'seni kultaiseni 
Kanto tuon kavon kätehe, 
Hiivan immen htippii'sihe. 
Kapo kanto kahjahase, 
Osmotar olo'sehese. 

80 Jo otti olut hapata, 
Tahto toari tiiiireä^lTä, 



765. '+ 19 V2- Juokse tuonne, kunne käsken, sama puhtaaksikirjoite- 
tussa säkeenä 20, mutta poispyyhitty. 



17. Lemminkäisen virsi. 765 — 766. 



137 



Jop' on juosta miesten juoma. 

Osra^ni olut sanouve,2+ 
Eukehini^''' juoma huuti 

«5 *Tapin tammisen takoa,*"!" 
Tam[m]isesta5+ astiesta :* 
„Kuin^"'' ei tulle suöjeäni,'^+ 
Ikuista*+ iloittsijqani, 
Potim poikki vanteheni, 

90 Ulos pohjani porotan, 
Tammisesta astimesta, 
Tapin tammisen takoa." 



765 a). Latvajärvi. 

Borenius I, n. 96:n vert. — ^"Vg 
1877. 

Arhippaini Miihkali. 

6^2. Viitittsi[he], [voatitsihe], 

Peäsom[ihi suorieuvej, 

Mani on [luota kattsomahe]. 

Tarkasta [tähiistämähe]. 
5 10. [Kapo] on [kahjoa sukesi]. 

12 V2- Eikani nousta nuorten 
juoma. 

18. [Hiero] ruskien [oravan]. 

21. Seämellä salon sinisen. 
10 29. [Söikäpu(i)seu]käyessäbe. 

30. [Toi]sen [toi] on tuUessahe. 

42. [Hiero] valkien [oravan]. 

68. [Hiero neän] on [kultarin- 
nan]. 
15 71. Korvalle [kosen sinisen]. 

71 V2- Pyhän virran pyörtiehe. 



74 V2- Kanna tuo [kavon kä- 
tehe], 

Hyvän [immen hiippu(i)sihe]. 
20 75 V2- Sekäjuoksi, [jotta joutu]. 

Ko[rvalle kosen sinisen], 

Puh[än virran pyörtiehe]; 

Koprin [kuonoa kokosi], 

Käsin [voahtie valutti]. 
25 82. [Jop]anoussa nuorten j[uo- 
ma]. 

83. [Osra(i)ni olut sano]u[ve]. 

87. [Kun ei tulle suöj]ie[äni]. 

87 V2- [Siiöjeäni, juoj]ie[ani]. 



766. Latvajärvi. 
Borenius I, n. 97. — '' \o 1871. 

Arhippaini Miihkali, 

Oli lieto Lemminkäini 

Peätli pellon kiinnännässä, 

Vainien vakuonnassa. 

Kuulu suolta suksen juoksu, 
5 Rannasta rejefi rattsina. 

Päivötär pitoja loati, 

Öoariola^+ juominkia. 

Kuttju rujot,^''" kuttsu rammat, 

Sokiet venehih souti, 
10 Rammat rattjahin ajeli, 

Rujot rejeir reutuoMl 

Noihe PäivöTäm pitoifie, 

Soariofan juominkihe; 

Vain ei kuttsut Lemminkäistä. 
15 Min on lieto Lemminkäini: 



H sanove. — 't Rukeheni. — *+ taka. — »t Tam[misesta]. — •+ Kun i| 
— '+ STV^- Siiöjeäni, juojoani. — *+ Ikusta. 
766. '+ Soarijola. — 't niojot. 



138 



Latvajärven runoalue. 



„0i emoni, vaimo kannis, 

Tuo miula soti-somani, 

Kanna, vainio,^ voattieni 

Pitoloissa piettäväni, 
20 Häissä häiliiteltäväni." 
„Poikuoni, pienuoni, 

Lapseni, vakavuteni! 

MoDet*+ kummat matkoiirasi. 

Monet teiriäsi imehet." 
25 „0i emoni, vaimo kaunis, 

Mi on ehto ensimmäini?" 
„Poikuo'ui. pieuuo'ni, 

Lapseni, vakavuteni! 

Mato tiellä poikki-puolin, 
30 Pitempäihi pirtin hirttä. 

Se ofi siiönut sata om miestä. 

Tuhonnut tuhat urosta. 

Vielä se siunki sliöpi." 
«Kiillä sefi roveh vajellafi. 
35 Laulan leppäisen urohon, 

Sempä5+ siiöksen siiöjäu suuhu, 

Annan appajan kitahe. 

Itje ielläh om mäneue. 

Oi emoni, vaimo kaunis, 
40 Tuo miula soti-somani, 

Kanna, vaimo, voattieni 

Pitoloissa piettäväni. 

Häissä häiliiteltäväni." 
„Poikuo'hi, pieuuo'ni, 
45 Lapseni, vakavuteni! 

*Monet kummat matkoilTasi,* 

Monet teirräsi imehet." 
„0i emoni, vaimo kaunis, 

Mi on ehto, toiiii ehto?" 
50 ,,Mäki ou täiisi seipähiä, 

Sejpähätki miehem-päitä; 

Vain on iiksi ilmafi jeäniit 



Peän varalla Lemminkäisen." 
„Otan kul'run'5 kuollehelta, 

55 Peäm mättähäs' männeheltä 
Senki seipähän nenähe. 
Itse ielläh om mänene. 
Oi emoni, vaimo kaunis. 
Tuo miula soti-somaiii, 

60 Kanna, vaimo, voattieni 
Pitoloissa piettäväni. 
Häissä häiliiteltäväni." 
„Poikuo'hi, pienuo'm, 
Lapseni, vakavuteni! 

65 Monet kummat matkoiflasi. 
Monet teilläsi imehet." 

„0i emoni, vaimo kaunis. 
Mi on''+ ehto kolmas ehto?" 
„Kosk' ontielläpoikki-puolin, 

70 Kosess' on tuliiii luoto, 
Luuvoss' on tulihi koivu, 
Koivuss' on tulihi kokko. 
Se oh siiönlit sata om miestä. 
Tuhonnut tuhat urosta; 

75 Vielähä se siunki siiöpi. 
Siir on suu satoa siiltä. 
Kita kolmen kosken verta. 
Uöt se hammasta hivouve,'*''' 
Päivät kiinttä kitkuttauve^'"' 

80 Peäh varalla Lemminkäisen." 
„Kiillä sen roveh vajellau. 
Laulan leppäisen urohofi 
Sempä^^ siiöksen siiöjäh suuhu, 
Annan appajan kitaha. 

85 Itje ielläh om mäneue. 
Oi emoni, vaimo kaunis. 
Tuo miula soti-somani. 
Kanna, vaimo, voattieni. 
Pitoloissa piettäväni, 



3 Sic. — ^t Päällä: [Monet] on. — »t Senpän. — * = „peän" selitti lau- 
laja. — ''t Sana puuttuu. — *t hivove. — 't kitkuttava. 



17. Lemminkäisen virsi. 766. 



139 



90 Häissä hrtiluteltäväm."' 
„Poikuo'ni, pieuiio'm, 

Lapseni, vakaviitem ! 

Monet kummat matkoillasi, 

Monet teilläsi imehet." 
95 „0i emoni, vaimo kaunis. 

Mi on ehto viime ehto?"' 
„Ompa suvet suittsi peässä, 

Karhut rauta-kahlehissa 

Veräjillä viime'sillä. 
100 Ne on siiöuiit sata om miestä. 

Tuhonnut tuhat urosta. 

Vielä se siunki sliöpi." 
,,Kullä sen roven vajellau: 

Laulan lautaii lampahia, 
105 Kimpun kierä-villa'sia,i'''*' 

Öemp' ofisiiöksen siiöjän suuhu, 

Annan appajan kitalie; 

Itse ielläh om mänene. 

Oi emoni, vaimo kaunis, 
110 Tuo miula soti-somani. 

Kanna, vaimo, voattieni, 

Pitoloissa piettäväni, 

Häissä häiliiteltäväni." 
Toi emo soti-somate, 
115 Kanto vaimo voattieBe, 

Pitoloissa piettäväte. 

Häissä häiliiteltäväte. 
Viititsekse, voatitjekse, 

Peä-somihin suorieuve, 
120 Vaski-pantoih om panekse, 

T'ina-vöiRe tilkit^ekse: 

Lustuhissa'1 mies lujempi, 



Rauta-pannoissa parempi. 
Teräs-vöissä tehtosampi! 

125 Mani nurkasta tupahe. 
Sammalista salvoksehe. 
Akka sänktistä sanouve,^2t 
Alta "\iltin virkkelöiive:^^^ 
„Mi sie lienet miehiäse, 

130 Ku kumm' on^*^^^ urohiase, 
Kuin ei siima koirat^*'''" hauku, 
Eikä haukkujat havata, 
Eikä virka villa-hännät; 
Oli meillä ennen koirat, 

135 Lihan suöjät, luum purijat. 
Veren uuvelta vetäjät." 

„Empä mie tänne lähtetkänä 
Tiijottahi, tolkuttani. 
Mahittani, muistottani 

140 Suuhu Untamon susien,^'' 
Kitah on kiro-kavehteh." 

Sano lieto Lemminkäini: 
„Jopa teäl on siiöjät siiötli, 
Öiiöjäti^siiötu,juomat^'^'iä^ juo- 
tu, 

U5 Tuopit tukkuhu rovittu. 
Pikarit pinoih om pantu. 
Em mie liene lempi-vieras. 
Kuin ei tuotane olutta." 
Tuotih tuopilla olutta, 

150 Kannettih kaksi-korva'sella. 
„Terveh tuoja, terveh tuoppi ; 
Tuopin tuojat Tuonelahe, 
Kannun kantajat Manalla!" 
Mavot laijoiria mateli. 



•"t -Villasia. — '• eli „lukkuloissa" (toisinto-sana). — '*+ sanove. — 
13+ virkkelöve. — '^+ kumm''an'', päällä: (för välljudet). — '* kumman : kumm' 
on; muistutettu, mutta poispyyhitty: n lienee lisätty hiatuksen välttämi- 
seksi, niinkuin usein tapahtuu. — "+ koira, kynänerehdys? — "+ susijen. — 
" Sic. Edellinen sana tässä subjektina, toinen objektina. — "t juojat: juo- 
nnat, samoin puhtaaksikiijoitetussa tekstissä. 



140 



Latvajärven runoalue. 



155 Keärmehet kähiiöTövi. 
Vesi on alla, hiiva peällä, 
Keseir on olut puna'ni. 
Tapautu taskuhuise, 
LöiKe kukkaroiseRese. 

160 Otti onken taskuistaHe, 
Väkä-rauvan väskiiistäRe. 
Soan on nosti sammakoita, 
Tuhat mustia matoja. 
Itie noin sanoikse virkko: 

165 „Ruhka moaha luotaneRe, 
Ruoka suuhu pantaneRe, 
Ruoka suuhu, ruhka moaha!" 
Joi olo'sen onnekseRe, 
Mejem mussam mielikseRe.^ot 

170 Itje noin sanoikse virkko: 
„Em mie liene lempi-vieras, 
Kuin ei tuotane olutta 
Turpiemmalla tukulla, 
Varavammalla kehällä, 

175 Kanneta kaksi-korva'sella." 
Tuotih tuopilla olutta, 
Kannettih kaksi-korva^sella. 

„Terveh tuoja, terveh tuoppi. 
Tuojat tuopin TuonelaRe, 

180 Kannun kantajat Manalla." 
Vesi on alla, hiiva peällä, 
Keseir on olut puua'hi, 
Mavot laijoilla mateli, 
Keärmehet kähiiö^röiive. 

185 N'iin tapasi taskuhuise, 
Löihe kukkaroisehese, 
Otti onken taskuistaRe 
Väkä-rauvau väskiiistäRe, 
äoan on nosti sammakoita, 

190 Tuhat mustia matoja. 
Itje noin sanoikse virkko: 
„Ruhka moaha luotaneRej^ii" 



Ruoka suuhu pantaneRe, 
Ruhka moaha, ruoka suuhu." 

195 Joi olo'sen onnekseRe, 
Mejem mussam mielikseRe. 

Itse noin sanoikse virkko: 
„Em mie liene lempi-vieras. 
Kuin ei tuotane olutta, 

200 Kanneta kaksi-korva'sella 
Turpiemmalla tukulla. 
Varavammalla keällä. 

Tuotih tuopilla olutta, 
Kannettih kaksi-korva'sella. 

205 „Terveh tuoja, terveh tuoppi, 
Tuopin tuojat TuonelaRe, 
Kannun kantajat Manalla!" 
Vesi on alla, hiiva peällä, 
Keseir on olut punani, 

210 Mavot laijoilla mateli, 
Keärmehet kähiiöTöiive. 
Min tapautu taskuhuise, 
Löihe kukkaroisehese, 
Otti onken taskuistaRe, 

215 Väkä-rauvan väskiiistäRe, 
Soan on nosti Sammakoita, 
Tuhat mustia matoja. 
Itje noin sanoikse virkko: 
„Ruhka moaha luotaneRe, 

220 Ruoka suuhu pantaneRe, 
Ruoka suuhu, ruhka moaha!" 
Joi olo'sen onnekseRe, 
Mejem mussam mielikseRe. 
Itse lauluilla rupesi, 

225 Virren töillä tiiönteliRe. 
Laulo nuoret, laulo vanhat 
Kultihin kulisovihe, 
Hopeihin helkkäviRe, 
Vain ei laulat Väinämöistä.^^ 

230 „Mikse etpä milma laulat?'' 



^ot mieleksehe. — -'+ luotane. — " Ss. 229, 2}! -4 alleviivattu. 



17. Lemminkäisen virsi. 766. 



141 



„Sie on herjasit^^"!" hevo'set, 
Suora-jouhet juoksuttelit 
Suon selällä, moau navalla, 
Ulapalla aukiella.22 

235 Siksipä en siima laulat." 
Tuo pätövä Päiväni poika: 
„Mitelkämäs miekkojana, 
Katselkamas kalpojana. 
Kummair om parempi miekka, 

240 Kumman kalpa kaunehempi, 
Sempi iellä iskömäBe." 

Sano lieto Lemminkäini: 
„Miun on luissa lohkieTlut, 
Peä-kasuissa •katkie'rrut, 

245 Siul om parempi miekka, 
Öie iellä iskömälie." 

Sano lieto Lemminkäini: 
,,Läkkämäs ulos pihalla. 
Tuvat uuvet turmelemma, 

250 Pessiit penkit hierelemmä, 
Lattiet ripoistelemma, 
Pihair on veret paremmat, 
Peässä heinän helpehemmät." 
Tuo pätövä Päiväni poika, 

255 Se on iellä iskömähe. 

Löi on kerran, löi on toisen, 
Kohta kolraittji hota'si. 
Ei ot'2*+ orvas-kettuona, 
Ei Oli vierriit vermentänä.^s 

260 Tuo lieto Lemminkäini 

Löi on kerran, löi oh toisen, 
Kohta kolmittsi hotasi; 
Löi kuin noatin nakrehelta. 
Evän kaikelta kalalta. 



265 Astuo taputtelouve,26t 
Tulla2'+ luikerettelouve,2^+ 
Alla päim, pahalla mielin. 
Kaiken kallella kuparin. 
Emo vastaha tulouve: 
270 „Poikuohi, pienuohi. 
Lapseni, vakavutehi! 
Mit olet pahalla mielin; 
Joko naisin naurettihi?" 
„Keni miun naisin nauranou- 
ve, 
275 Mie nauran sata on naista. 
Tuhat muuta morsienta." 
„Vain on herjattih hevosin?" 
„Kem miun herjannou hepo- 
sin, 
Mie herjoan sata hevoista.^s^' 
280 Tapoim miehen, uin uroja."^o+ 
„Pahemmankos, vaim parem- 
man?" 
„Ei parempi, ei pahempi, 
Tapoim peältä Päiväni poijaii. 
Oi emoni, vaimo kaunis, 
285 Minne käsket piilömähe, 
Miss' ennen isoni piili, 
Sekä piili, jotta säilii 
Suurinna soti-kesänä. 
Vainu- vuonna vaikeinna?" 
290 „Tuor ennen isosi piili 
Suurinna soti-kesänä. 
Vainu- vuonna vaikeinna: 
Mani männiikse meällä. 
Nousi koivukse norolla." 
295 „0i emoni, vaimo kaunis. 



*'+ heijasi, päällä: [herjasi]t? — **+ ota. — " vermen s. o. veri. Lau- 
lajan sei. — -'t taputtelove. — *'t Päällä: [Männäl. — ^'+ Iuik[erettelove]. — 
'•+ Tämän jälessä eri säkeitä alottaen: Vai [tsarkoin varrettihej? Ken [miun 
tsarkoin vartanouvel, Mie (varran soalla tsarkalla}. — '"+ Säkeen edellä: Oi 
[emoni vaimo kaunis). 



142 



Latvajärven runoalue. 



Usein mäkini niäntii 
Päre-puikse^'+ pälkitälie. 
Usein uoro'ni'2t koivu 
Riihi-puikse ripsutaRe. 

300 Oi emoni, vaimo kaimis! 
Miss' ennen isoiii piili, 
Öekä piili, jotta säilii 
Simrinna soti-kesänä, 
Vainu- vuonna-"^ vaikeinna ?" 

305 „Tuor ennen isosi piili, 
Sekä piili, jotta säilii: 
Meri-hauvin harteissa. 
Maksoissa meri-matehen, 
Sek' om piili, jotta säilii." 

310 „0i emoni, vaimo kaunis, 
Usein halie hauki 
Se on nuotin nossetaRe, 
Käsi-verkoifi veännetälie 
Murkinaisekse murukse, 

315 Oamusikse atrivoikse, 
Lohi viploifi'*^ viiltävikse, 
Kala katkoaTtavikse. 
Oi emoiii, vaimo kaunis, 
]\Jiss' ennen isoni piili, 

320 Sekä piili, jotta säilii 
Suurinna soti-kesänä, 
Vainu-vuonna vaikeinna?" 

„Tuor ennen isosi piili 
Sekä piili, jotta säilö 

325 Soaressa selällisessä, 
Manteressa puuttomassa." 
Kävi kiimmenen kiileä, 
Kiilä-puolen kiimmenettä 
Uhteuä kesäissä iiönä, 

330 Stikiisiiissä valkiena. 



Ei ollut sitä kotoa, 
Kuss' ei kolmie urosta, 
Ei ollut sitä urosta, 
Ku ei miekkoa hivonut, 

335 Kilpiesä kitkuttanut 

Peän varalla Lemminkäisen. 

Siitä laivahah^st lasekse, 
Nosti peällä purjeh-puusa, 
Itje istuhun perähe, 

340 Melan vaskisen varaBe, 
Kokan kulta'seu nojahe. 
Laski päiväm moa-vesiä, 
Toisem päivän suo-vesiä. 
Kolmannen veno-vesiä 

345 Soarehen selällisehe, 

Mantereh om puuttomahe. 

Itse noin sanoikse virkko: 
„Onko soarella sijoa, 
Veteä veuehtä moalla, 

350 Purtta kuivilla kumata?" 
Öoaren vanhimmat sanon ve,3*^+ 
Öoaren nuorimmat sanouve: 
,,Omp' on soarella sijoa, 
Jos s(M sata venehtä, 

355 Tuhat purtta puujoa^fe." 
Mi on soaren nuorimpia, 
Mi on soaren vanhempia. 
Ne veti venehtä moalla, 
Purtta kuivilla kumasi.^^ 

360 Makasi sata on neittä, 
Tuhat muuta morsienta 
Uhtenä kesäissä iiönä. 
Siikiisiiissä valkiena. ^''■'^ 
„0i polo'sem päiviähi,^^''' 

365 Oijantehen-'"''' aikojani! 



"t Päripuikse. — "t norone. — ^'t Vaino-. — ^^+ viiploi[n]. — ^*+ laivaha. 

— ''+ sanove, päällä: [sano]u[ve]. — " Konsehdissa on tämän perästä ainoas- 
taan yleinen viittaus 1 runoon, loppusäettä osoittamalla. [Ks. n. 617 ja 764]. 

— 38f valkijena. — ''t polosen päivijäni. — "+ Ojantehen, korj.: OtanÄrehen^ 



17. Lemminkäisen virsi. 766 — 766 a). 



143 



Jo ennätti päiviit noussa, 
Armas aurinko iiletä, 
Jäi neijet siiliemättä, 
SiiletlU makoamatta." 

370 Laski laivasa vesillä, 
Nosti peällä purjeh-pniisa 
Itse istuhii perälie. 
Melan vaskisen varalie, 
Kokan kulta'sen nojalle. 

3-75 Sini itki soaren immet, 
Kuni purjeh-puu näkiUive.^i''' 
Liina-hankki haimentauve. 
„Em mie itkis purjeh-pnnta, 
Liina-hankkie halajais, 

380 Iten purjeh-puun alaista, 
Liina-hankin haltieta." 

yini itki Lemminkäini, 
Kuni soari-moat näkiUive,*2t 
Kirkko-harju haimentauve. 

385 ,,Em mie itkis soarem maita, 
Kirkko-harjua halajais, 
Iteh soaren implisiä. 
Kirkko-harjun haltieta. ""■'■ 



766 a). Latvajärvi. 

Bor. I, n.97:iivert. -1-V9I877. 

Arhippaini Miihkali. 

7. Iso jouk[ko juominkia]. 

29. Mäki on [tiellä poikkipuo- 
lin]. 

33. [Yielä]hä [se siunki siiöpi]. 

34 V 2. Otan kun'u[n] kuolle- 
helta. 

53 ^ 2- Kyllä sen roven vajellan. 



721/2. Siir on silmät siiven 
alla, 
10 Kattsimet k^^nän nenässä. 
85. [Itse] ielläh [on mänene]. 
97. Siel on [suvetsuittsipeässä]. 
97 — 9. Järjestys numeroilla 
muutettu = 99, 97—8. 
15 115. [Kanto vaimo voattie]te. 

116. [Pitoloissa piettävä]ni. 

117. [Häissä häiliiteltävä]ni. 

118. [Viitits]ihi, [voatitsi]hi. 
122. [Lustuhissa] on [mies lu- 

20 jempi]. 

1241/2- Mani [matkoja vähä- 
sen]. 
Kulki [teitä pikkaraisen]. 

143. [Jopa teäl on] syömät 
25 [siiötli]. 

144. [Syö]mät [siiötii, juomat 

juotu]. 
148 V/2. Kan[n]ettane kaksi 
korvasella. 
30 180 72- Kattsovi tuoppihise: 
Vesi on alla. [voahti peällä]. 
182. [Ke]sk[ell] [on olut pu- 
nani]. 
185. Niin tapautu [taskuhuise]. 
35 187. [Otti]pa [onkeu taskuis- 
tahe]. 
188 V2- Lask[i] onken olon se- 

kahe. 
200. [Kannetta]ne [kaksi kor- 
40 vasella]. 

207 1/2. Kattsovi tuoppihise. 
2151/2. Laski on[keu olon se- 

kahe]. 
229 1/2- Sano vanha V[äinä- 
45 möiliii : 



*'+ näkiive. 



[näkiive]. — "t haltijeta. 



144 



Latvajärven runoalue. 



230. [Mikse etpä] minuvo [lau- 
lat]. 

230 72- Siksipä en siima laulat. 

236. Sano [pätövä Päiväm 
50 poika]. 

242 V/g. Miul' on pahempi miek- 
ka, 

Miul' on kalpa kauhiempi. 

249 — 53. Järjestys numeroilla 
55 muutettu = 252—3,249—51. 

253. [P]äissä [heinän helpe- 
hemmät]. 

253 V2- Mäntihi ulos pihalla. 

258. [Eiot]tat[orvaskettuona]. 
60 260. Niin on [lieto Lemmin- 



265 — 6. Kotihins on tultuohe. 
270. [Poikuoni] pienuoni. 
272 Vj. Kaiken [kallella kypä- 
65 rin]. 

274. [Ken miun naisin naura- 
nou]ve ? 
276. [Tuhat] on muuta [mor- 
sienta]. 
70 277. Joko [on herjattih he- 
vosin]. 
278. [Ken miun herjannouhe]- 

v[osin]. 
279 72- Joko tsarkoin varret- 
75 tihe? 

Ken miun tsarkoin vartanouve, 
Mie varran soalla tsarkalla, 
Oi [emoni kantajani]. 
280. [Tapoin miehen, uin uro]- 
80 hon. 

282. [Eipa]h[empi,eipa]rempi. 

287. [Sekä] on [piili], [jotf] 

on 



290 V2- Sekä on [piili, jotta 
85 säilii]. 

303. [Suurijnna [soti-kesänä]. 

304 V2. Suur[inna sotikesänä]. 

Vaino[vuonna vaikeinna]. 

307 — 8. Järjestys muutettu: 
90 308—7. 

314. [Murkinais]i[ksi] [mu- 
ru]i[ksi]. 

317. [Kala] [ko]atkoailtavikse. 

324 72- Suur[inna sotikesänä]. 
95 Vain[ovuonna vaikeinna]. 

326 72- Heänp' on laivaha la- 
sekse, 

Nosti piälle [purjeh-puita]. 

Itse [istuhun perähe] 
100 Melan [vaskisen varahan], 

Kokan [kultasen nojahan]. 

Laski p[äivä]n suovesiä, 

Toisen p[äivä]n moaves[iä], 

3:nnen venovesiä, 
105 Soarehen selällisehe, 

IVIanterehon puuttomahe. 

327—36. Säkeistä huomau- 
tettu: Laul[oi] uudestaan 
muistutettuani. 



766 b). Latvajärvi. 
Borenius IH, n. 13. — 79 1877. 

Arhippaini Miihkali. 
Päivölän virsi. 

Savui soarella palauve. 
Tapin tammisen takoata. 



766 b). 1 Päällä: [§avu]p oii. 



] 7. Lemminkäisen virsi. 766 b). 



145 



Päivö'1'ä pitoja loati, 
Iso joukko juominkia. 

5 Ketä pannah kuttjujiksi 
Noihe^ P[äivö'rä]n pitoihe, 
Ison joukon juominkihe: 
Talvi poika talleroini, 
*Tuo on pantu kuttsujiksi,* 

10 Läksi talleroittamahe.^ 
Puhu puut lehettömäkse, 
Kanervot kukattomakse, 
Heinät helpeiiyttömäkse. 
Etpä sie li3'vänä ollut. 

15 Ketä (n 5't) pannah kuttsujikse 
Noih[e PäivöTän pitoihe], 
Ison [joukon jnominkihe]: 
Kesä poika keikälöini 
Läksi keikelehtämähe; 

20 Kutt^u rujot, k[utt_su] rammat, 
Sokiet venehin souti, 
Rammat ratt^ahiu ajeli. 
Ahti soarella asuuve. 
Veitikka nenässä niemen, 

25 Kapo liiemen kainalossa.* 
Tuo on Tieto Lemminkäine 
Peäty pellon kynnännässä, 
Vainien vakuonnassa. 
Kuulu suolta^ ruosan tsulke,^ 

30 Rannasta rejen ratsina. 
Mani juossulla tupahe: 
,,0i emoni vaimo kaunis, 
Tuo miula sotisomani. 
Kanna vaino voattieni." 



35 „Mi on ehto ensimmäini?" 
„Mäki on tiellä poikkipuolin, 
Mäk' on täysi seipähiä, 
Seipähät on'' miehen päitä. 
Vain on yksi ilman jeänyt 

40 Peän varalla [Lemminkäisen]." 



„Mi on ehto, 2:ni ehto?" 
„Kosk' on tiellä poikki p[uo- 
lin]." 

*„Häissä häil[yteltäväni]."* 
Isä kielti, emo käski, 
45 Epäsi kavehta 2, 
Kielti 3 luonnotarta. 
„Monet on [kummat matkoil- 
lasi]. 
Monet [teilläsi imehet]." 
,,Mi on ehto, 3:s [ehto]?" 

50 „Teräs vöissä tehtosampi." 
Mälli matkoja vähäsen, 
Kulki^ teitä pikaraisen, 
Mato on [tiellä poikkipuolin], 
Pit[empäim pirtin hirttä]. 

55 Se on [syönyt sata miestä], 
Tuh[onnut tuhat urosta]. ^ 
Jo^" näki tuhon tulovan, 
Hätäp[äivän päälle soavan]- 
Otti kulTun kuollehelta, 



2 Päällä: [Noih] (on). — ' Päällä: [taller]ehta[mahe]. — * Laulaja se- 
litti, että nämä sanat oli merkiksi sanottu L:n talosta, miten kutsuja tietäisi 
L:stä välttää: „Kutsu rfujot], k[utsu] ramm[at], Sok[iat venehin soua], Kam- 
[mat rattjahin ajele], Elä kutsu L[emminkäi]stä." „Mi om merkki L[emminkäi]- 
sen':" „Ahti [soarella asuuve] Veiftikkä nenässä niemen], Kapo [niemen kai- 
nalossa]." Lietopoika se on kesällä soatu, lieto se on kesä Veneähellä." — 
» suols;ta: suoita. — • tsulka|: tsulke. — ' Päällä: |§eipähät]ko. — * Päällä: 
Astu. — » Ss:n 50 56 kohdalla on: Samoin varoitukset (1, 2, 3). — "> |Otti : Jo. 

10 



146 



Latyajärven runoalue. 



60 Peäm [mättähäs' mäuneheltä], 
Semp' [on syöksi syöjän suu- 

hu], 
Anto [appajan kitaha], 
Itse [iellcäh om mänöjuve. 
Mani [matkoja vähäsen], 

65 Astu [teitä pikkaraisen]: 
Kosk[i on tiellä poikkipuolin], 
Koses[s' on tuliiii luoto], 
Luuv[oss' on tulini koivu], 
Koiv[uss' on tulini kokko], 

70 Siir on [silmät siiven alla], 
Katts[imet kynän nenissä], 
Siir [on suu satoa syltä], 
Kit[a kolmen kosken verta]. 
Yöt [se hammasta hiovi] 

75 Peän v[aralla Lemminkäisen]. 
Jo näki [tuhon tulevan], 
Hä[täpäivän päälle soavan]. 
Laulo lepp[äsen urohon], 
Semp' on [syöksi syöjän suu- 
hu], 

80 Anto [appajan kitaha]; 
Itse [ielläh om mänöuve]. 

Veräjillä viimeisill^ 
Siel' on [suvet suittsi suussa], 
Karhut [rautakahlehissa]. 

85 Jo nä[ki tuhon tulevan], 
Hät[äpäivän päälle soavan]; 
Laulo lautan lampahia, 
Kimpun [kierä-villasia], 
Semp' [on syöksi syöjän suu- 
hu], 

90 Anto [appajan kitaha]. 
Itse [ielläh on mänene], 



IVIäni nurkasta tupahe, 
Sai sisähä salvoksesta. 

Purtta kuivilla kumasi'^ 
95 Kirkkoharjun haltieta.^^ 



766 e). Latvajärvi. 
Borenius III, n. 49. — Vg 1877. 

Arhippaini Miihkali. 

Oli lieto Lemminkäini 
Eli Ahto Soarelaini' 



767. Latvajärvi. 
Borenius II, n. 5. — ^^/g 1872. 

Okahvie, N'ihvon leski. Kivijär- 
vestä syntyisin. 

Päivölän virsi. 

„ Voi sie moamo,i+ kantajaini, 
Tuo sie soti-somat. 
Varsin, vaimo, voattiet,^^ 
Pivoissani piettävät, 
5 Häissä häiliiteltävät, 
Läksim Päivöfäm pitoiB, 
Hiivan joukon juominkih." 

Äiti kielti, isä käski: 
„Eläp' on, Ahti, poikuoni!^+ 



11 Tämän jäle.ssä: iMaj. — '^ Tämän jälessä: ;Laski p[äivä]n, l[aski] 2:n, 
Jo on peänä 3:ntena, Huomenna monikkahan[a] . 

766 c). 1 Ss. näht. muun ohessa kuultu ja muistiinpantu. 
767. '+ muomo. — ^t vuottijet. — ^t poikuovoni. 



17. Lemminkäisen \'irsi. 767. 



147 



10 Monet on kummat matkoillas, 
Monet teilläsi imeliet." 

„Oip' om moamo, kantajaini, 
Mip' on kumma efisimäine?" 
„Öat' on seivästä meällä,*+ 

15 tJks' on seiväs peättä jeäniit 
Ahti pojam peäfi varalla. " 5+ 

„Oip' om moamo, kantajaini, 
Kiilläpä'^''" sillä keinon keksin, 
Tien osoan,^''' oksat karsin: 

20 Otan kulTun kuollehelta,^''' 
Sliökseu siiöjällä kitalii. 
Isku-linnulla ikenili ; 
Sillä mie sen^^ rovin vajellau. 
Oip' om moamo, kantajaini, 

25 Mip' on kumma, toini kumma?-' 
„Tulou on tuUiii koski, 
Kosess' on tulini niemi, 
Xlemess' on tulini koivu, 
Koivuss' on tuliiii kokko, 

30 tJöt on hampahieh hivou. 
Päivät kiinsieh kitkuttau 
Peällä Ahti Soarelaisen." 
„Kullä mie sillä keinon keksin, 
Tien osoau, oksat karsin: 

35 Otan lakan lampahilta, 
Kiekon kierä-villasilta, 
Juoksen sufijällä kitah, 
Isku-linnulla ikenili, 
Sillä sen rovin vajellau." 

40 Läksi Päivöräm pitoiH, 
Hiivan joukon juominkih. 
Tulip' on tulini koski, 
Kosess' ofi tulini niemi, 
Meraess' on tulini koivu, 

45 Koivuss' on tulini kokko. 



Yöt on hampahieh hivou. 
Päivät kuhsieh kitkuttau, 
Ahti soarem peäri'<^+ varaUa. 
Siiöksi siiöjällä kitah. 

•io Mällipä Päivöläm pitoih. 
Hiivan joukon juominkih. 
Tulip' ou^t nurkasta tupah, 
Salamoista sai sisällä. 
„Mipä sie olet miehiäh. 

55 Ku kumma urohiah, 

Kuin'i+ ei haukkujat havattu, 
Eikä virkkat villa-hännät, 
Eikä siima koirat hauku?'' 
„Empä mie ole lähtetkänä 

60 Tavoittani, fiijottani, 
Mahittani, muissittani. 
Jopa täss' om penkit pestii, 
Jop' on lattiet lakaistu, 
Siiötii suömät, juotu juomat, 

65 Pikarit pinoR om pantu. 
Tuopit tukkuh on ro\ittu. 
Näissä Päivöläm pivoissa. 
Huvan joukon juominkissa. 
Empä mie täss' ole lempi-vie- 
ras, 

70 Kuin^i''' ei härkeä tapeta, 
Eli oinasta oteta 
Näissä Päivöläm pivoissa. 
Hiivan joukon juominkissa. 
Tuokates tuopilla olutta, 

75 Kantoat kaksi- vartisella." 
Tuotih tuopilla olutta, 
Kannettih kaksi-vartisella. 
Mavot laijoilla makasi, 
Keärmehet kesellä kiehu. 

80 „Ruoka suuhu, rikka moaha, 



*+ mejällä. — *+ Ahti pojan peän [varalla], korj.: Peällä Ahti Soarelai- 
sen. — 't Kylläpä, korj.: Kyllä *mie*. — '+ osovan. — *+ 20 '/2- Peän mäkä- 
sen männeheltä. — '+ Sana puuttuu. — "+ pian. — ''+ Kun. 



148 



Latvajärven runoalue. 



Tuopin tuoja TuonelaK, 
Kaljun kantaja Manalali! 
Juomp' on olosen onnekseni, 
Mejem mussam mielekseni." 
85 „Katselkamas kalpojana, 
Mitelkämäs miekkojana, 
Kumman om parempi miekka, 
Kumman kalpa kaunehempi." 

Päivöräm parempi miekka, 
90 Päivön kalpa kaunehempi. 

Sano Ahti soarelaini: 
„Läkkämä ulos pihalla: 
Pessiit penkit hierelemmä, 
Lattiet ripoistelemma." 
95 Ijähettih ulos pihalla. 

Laski ensin Päivöm poika: 
Eipä veri vierriitkänä, 
Orvas-kett' ei pois olonna.'^ 
Laskipa Ahti Soarelaini: 
100 Kiiti kuinii+ noatti nakrehesta 
Kett^inä'3 kevon^* kijasta. 

Sano Ahti Soarelaiiii: 
„Oip' om moamo kantajaihi, 
Tapoin ainiion tätini pojan, 
105 Kunne soanem piilömäK, 
PiilömäH on säiliimäh?" 

„0i on Ahti poikuohi, 
Mäne tuonne, kunne käsken : ^ ^^ 
Mäne männiikse meälläj^^^t 
110 Koivukse kovalla moalla." 

„Emp' ora, moamo kantajaihi, 
Emp' ofi vielä sielä säilti, 
Pirtti-puikse pilkotaB, 



Lehti-puikse leikatah. 

115 Oip' om^+ moamo kantajaini, 
Kunne soanem piilömäh, 
Piilöraäh on säiliimäh ?"'^+ 
„Mäne lohekse merehe." 
„Emp' oh vielä sielä säilti: 

120 Nuotin suurin'^ nossetah. 
Käsi-verkoin veännetäB. 
Oi om moamo kantajaihi, 
Kunne soanem piilömäli, 
Piilömäh on säiliimäh?"' 

125 „Mäne soareh on saloks." 
Mähip' on soareh on saloks. 
Soaren neitoset sanouve,^^''' 
T'ina-rinnat riekahuipi: 
Eip' ois polteko pursi-puita, 

130 Polt' om pursi-puun alaista. 
„0i on Ahti poikuoni, 
Ei ole sitä taluo,^^''' 
Taloss' ei sitä urosta, 
Ku ei miekkojah hivele. 

135 Katsellah on kalpojaha^'-'''" 
Peällä Ahti Soarelaisen." 

Sano Ahti Soarelaiiii: 
„Ei ois soali soarem maita, 
äoali oh soaren neitosia." 



1^ olkiion, olota: lähteä. — " kettsinä: nahka (outo puhekielelle). — 
** „Keto; mi heän ollou." — '*+ Mäne tuonne, kunne käsken, päällä: [Mäne 
tuonne] poikuvoni. — "t mejällä. — "+ 117 72- Mäne [tuonne, kunne käs- 
ken). — " Suurin nuotin järjestys numeroilla muutettu: N. s.; samoin 
kons.:ssa. — '*t sanove. — ^^ Polte: „huoli, mielipaha". — ^^t taluvo. — 
-*+ Katsella on kalpojah. 



17. Lemminkäisen virsi. 768 — 769. 



149 



768. Latvajärvi. 
Borenius II, n. 23. - ^o/^ 1872. 

Simana Perttune. 

Tliönsi soarella sanoa: 
,,Onkos soarella sijoa^t 

55 Yeteä^t venehtä moalla, 
Purtta kuivilla kuraata?" 

Ml on soarefi suurimpia. 
Mi on soarem pienempiä, 
Ne veti venehtä moalla, 

60 Purtta kuivilla kumasi. 
Itje vanha Yäinämöini 
Piti iiössä neffä neittä, 
Tuhat muuta morsienta 
Uhtenä kesäissä iiönä. 

65 Laski päivän suo-vesiä^"'' 
Toiseni päiväm moa-vesiä, 
Kolmannen veueh-vesiä; 
Sini itki soaren immet, 
Kiini pursi-puu näkiivi, 

70 Hankki-nuorat haimentauve. 
Ei heän itkis soarem maita, 
Itköu soaren neitosia, 
Hietä-harjufi haltioita.*^ 

[Alkupuoli Pnrreuitkun ^a Laiva- 
retkeä, ks. n. 619]. 



769. Latvajärvi. 
Borenius H, n. 26. - ^Ve 1872. 

Moisseini Kusma, Ahosia. 
Lemminkäisen virsi. 

Oli lieto Lemminkäihi 
Läksi Päijöfäm pitoihi, 



Soari-joukon juominkihi ; 

Iso kielf. emo epäsi: 
5 „Eläp' on lähe poikuoni'+ 

Tuonn' om Päijöläm pitoihi, 

Soari-joukon juominkihi; 

Mont' ou surmoa matalla, 

Monta tiellä kuolomoa: 
10 Tulou surma ensimmäiiii, 

Tulovi tulihi koski, 

Kosess' on tuliiii koivu, 

Koivuss' on tulini kokko ; 

Uöt on hammasta hivovi, 
15 Päivät kiinttä raskuttavi 

Tulovalla vierahalla. 

Soavalla käkievällä!" 
„Moamosem. armoseni. 

Kiillä sillä keinon keksin: 
20 Otan koprat kuollehelta. 

Peäm niäsim märäuneheltä 

Siiöksen sliöjällä kitaha." 
,.Elä lähe poikuoni. 

Tulou surma, toini surma: 
25 On susie suuri karja 

Päivön aitojem perillä!" 
,,Moamoseni, armoseni, 

Kiillä mä sillä keinon keksin: 

Otan lauman lampahia, 
30 Kimpun kiera-villasia, 

Siiöksen siiöjällä kitaha." 
Tulou surma, kolmas surma: 

Tuuvah tuopilla olutta, 

Kanuetah kaksi-vartisella, 
35 Mavot laijoilla mateli. 
Sano lieto Lemminkäini: 

,,Otan onken taskustani, 

Väkä-rauvan väskiistähi ; 

Ruhka moaha luotanehe, 



768. 't sijoa, korj.: [sijo]v[a]. 

769. '■!■ poikiivoiii. 



^+ Vetejä. 



-vesijä. — *t haltijoita. 



150 



Latvajärven runoalue. 



40 Ruoka suuhu siiötänehe!" 
Niin sanovi Päijöm poika: 
„Mi sie olet miehiesi, 
Ku sie urohiasi, 
Kuin ei siima koirat haukkun, 

45 Eik' 011 virkkan villa-hännät?" 
„Mie olen lieto Lemniinkäini ; 
Emp' on liene lempi-vieras, 
Kuin ei oinasta oteta, 
Tahi härkeä tapeta; 

50 Siiötli 011 siiömät, juotu on juo- 
mat, 
Piettii om pi(j)ot2+ parahat. 
Tuopit tukkuhu rovittu, 
Pikarit pi(j)ohom^T pantu!" 
Tuotih tuopilla olutta, 

55 Kannettih kaksi-vartisella; 
Vesip' on alla, hiiva peällä. 
Keskellä olo punani, 
Mavotp' on laijoilla mateli. 
Otti lieto Lemminkäihi 

60 Otti onken taskustahe, 
Väkä-rauvan väskiistähe : 
Ruhka moaha luotanehe. 
Ruoka suuhu siiötänehe! 
Joi olosen onneksehe, 

65 Mejem mussam mileksehe. 
Niin sanovi Päijöm poika: 
„Mitelkämä miekkojana, 
Katselkama kalpojana: 
Kumman om'*''' miekka mielu- 
humpi, 

70 Kumman kalpa kaunehempi, 
Sempi iellä iskömähe." 
Päijön om miekka mieluhumpi, 
Päijön kalpa kaunehempi, 



Päijöp' on iellä iskömähe. 
7.-. Niimp' on iski Päijöm poika. 
Ei ottan orvas-kettuona. 
Iskip' on lieto Lemminkäihi, 
Läksi kuin noatti nakrehesta. 



770. Latvajärvi. 
Borenius III, n. 36. — 2/9 1877. 

Arhippaini Miihkali. 

Kalatutta Kauko itki. 
Velli 2:]ii verkotutta, 
3:s on osan kovutta, 
Ahti aitan pienovutta. 
5 Polta aita ahvenilta, 
Kiiskelta kivini linna. 



771. Latvajärvi. 
Borenius HI, n. 75. — Vo 1877. 

Piirteini Moissei, Ahosia. 

Öavu soarella palavi,' 

Tuli niemen tutkamessa. 

Pieni ois sovan savuksi, 

Suuri paimosen palokse; 

5 Sav' on Ahti Öoarelaisen. 

Ahti soarella asuuvi, 
Veifikkä nenässä niemen, 
Kapo niemen kainalossa. 
Osmotar oluon seppä, 
10 Kapotarpon^ seppä kahjan^ 
*Sanan virkko, n[oin] n[imesi] :* 
„Ois pitänt olutta panna. 



-t piot. — '+ piohon. — *t Sana puuttuu. 

771. ' pala|u|vi: p. — ^ Kk:ssa: Kapo [kahjojen tekijäj seppä kahjan, 
päällä: [Kapo]tarpon. — ^ Tämän jälkeen ss.: jHiero kahta kämmentäh, Hy- 
kerti molompieh . 



17. Lemminkäisen virsi. 771. 



151 



*Uuviiin kahta kappalehta. 
Humaloita, maltasia.*" 

15 Ei ottant olut hapata. 

Eikä noussa nuorten* juoma, 
Ylet^ ei kavehten" kahja. 
*Osm[otar oluon seppä], 
Kap[otarp' on seppä kahjan]* 

20 Hiero kahta kämmeutähä. 
Hykerti niolompiaha, 
Hiero neijen kultarinnan. 
,,Piikasem pienoseni, 
Orjani aliuomani,' 

25 Juokse tuonne, kunne^ käsken, 
Öinisen joven sivulla, 
Jossa karhut tappelouve, 
Orihit tasoin pitävi. 
Juoksou kuona konnan suusta. 

30 Kino ilkien kiasta. 

Voahti vankan sieramista, 
Koprin kuonoa kokuo, 
Käsivarsin voahtipeätä."^ 
Piikasehko pienoseh' on 

35 Orja'" on aliuomani 

Juoksi tuonne, jonne käski 
Sin[isen joven sivulla], 
Jos[sa karhut tappelouve]. 
Or[ihit tasoin pitävi]. 

40 *Juoks[ou kuona konnan suus- 
ta], 
Kin[o ilkien kiasta]. 
Voaht[i vankan sieramista]. 



Kopri[n kuonoa] kokosi. 
Käsiv[arsin voahti]päitä. 
Niin kanto kavon käsihi, 
Kapo kanto kahjahas[a],* 
Osmotar oluohosa.^' 
*Hiero [kahta kämmentähä], 
Hyk[erti molompiaha].* 
Jo ottii2 Qii^t hapata. 
Otti noussa [nuorten juoma], 
Yletä kav[ehtenj k[ahja]. 

Osrani olut'^ pakasi. 
Rukehini ruoka huuti 
Tammisen tapin takana: 
„Kuin ei tulle sycVjeäiii. 
*Syöjeäni, juojoani. 
Potkin poikki vanteheni, 
Ulos pohjan porotan."*'* 

Jop''^ on tuosta Päivön poika 
Kuttsu P[äivöirän pitohon.'^ 
*Soarijoukon'' juominkihi* 
Kuttsu ruhot. k[uttsu] rammat. 
Rammat rattsahin ajeli. 
*Sokiet venosin'^ souti.*'^ 
Jäip'''» on lieto^i Lemminkäini, 
Jäip' on P[äivörä]n pivoista, 
Soarij[ouko]n j[uominki]sta. 
Niin on22 lieto Lemminkäine 
*Öanovi sanalla tuolla. 
Virkko tuolla vintiellä:* 
„0i sie oma emoiii, 
Eli valta valhempani, 

« Yletä;: Y. *ei*. — • kavetten: 
kaveÄten. — ' alinomai ui: a. — * Päällä: Mänes [tuonne] min[ne]. — ' voahti- 
päitä: voahtipeätä. — '"Orjasi: O. *on*. — "Tämän jälkeen on kk:ssa säe: 
Kaputarko kahjahase . — '* Ottipa,: Jo o. — '' Sanojen järjestys ollut al- 
kuaan: Olut osrani, on viivaamalla muutettu. — " Säkeet 57—59 ovat syr- 
jään kirjoitetut. — '* Lokij : Jop. — '• pitoih: pitohon. — " Soari olan : 
Soarijoukon. — '* ven ehin : venosin. — '* Tämän jälkeen on kk:ssa säkeet: 
jNiin on jeänyt Ljemminkäini] Jäip on yksi kuttsumatta . — -* PääUä: 
[Jäip]ä|. — *' ,Yksi : »lieto*. — ** .Sanoi : *Niin on*. 



* Eikä nuorten t : E. *noussa* n. 



152 



Latvajärven runoalue. 



Tuo23 sie sotisomani 

75 Eli vainovoattieni, 

Ruhtuhiss' ois mies lujempi, 
Rautapaioissa parempi." 

Emo kielti ta epäsi: 
„Ellös läkkö poikuvoni, 

80 Monet on kummat matkoillasi, 
Mo[ne]t teilläsi imehet." 
Sanopa l[ieto] L[emminkäine] : 
„Mip' on kumma2* l:ni?" 
„*Tulovi joki tuline,* 

85 (Tulovi)25 tul[ine] koski, 
K[oses]s' [on tuline] koivu, 
[Koivuss' on tuline] kokko; 
*Hampahiesa^<* kitkuttavi* 
Peän varalla Kaukomielen." 

90 Sano l[ieto] L[emminkäine] : 
*„Kyllä mic kein [on] keksin,* 
Keinon keksin, tien osoan, 
Oi sie [oma emoni], 
Eli [valtavanhempani], 

95 Tuo sie [sotisomani], 
Eli [vainovoattieni], 
Rulit[uhiss' ois mies lujempi], 
Raut[apaioissa parempi]." 
*Emo [kielti ta epäsi]:* 
100 *„Ellös l[äkkö poikuvoni],* 
IVIonet [on kummat matkoilla- 
si]. 
Monet [teilläsi imehet] :27 
Mäk' on täysi mäkräpäitä, 
Notko noprakkaneniä 
105 Peänv[aralla]K[aukomiele]n." 
Sano [lieto Lemminkäine] : 
*„ [Kyllä mie] keinon [keksin], 



[Keinon keksin, tien osoan],* 
Oi sie [oma emoni], 

110 Eli [valtavanhempani], 
Tuo [sie sotisomani]. 
Eli [vainovoattieni]: 
Ruh[tuhiss' ois mies lujempi], 
Rau[tapaioissa parempi]." 

115 Emo [kielti ta epäsi]: 
*„ElIös [läkkö poikuvoni],* 
Monet [on kummat matkoilla- 
si]. 
Monet [teilläsi imehet]." 
Ompon Päivölän pihalla 

120 Suvet rautasuittsiloissa. 
Karhut rautakahlehissa." 

Sano l[ieto] L[emminkäine] : 
„Kyir mio kei[non] k[eksin]. 
Keinon keksi[n], tien osoan. 

125 *Tuoka sie [sotisomani],* 
Rautapaitoih on panekse : 
*Ruht[uhiss' on mies lujempi], 
Raut[apaioissa parempi]."* 
Itse läksi astumaha. 

130 Jopon^'' peänä ensimmäissä 
Jalka 2:ni torkahtauvi. 
Kattselekse, keän[telekse], 
*Mipä kumma kummitsekse.* 
Tulovi tul[ine] kos[ki], 

135 Kos[ess' on tuline] ko[ivu], 
Koiv[uss' on tuline kokko], 
Hamp[ahiesa kitkuttavi] 
Peän var[alla Kaukomielen]. 
Koppo koppalat meä^Kä, 

140 *Tempo tetret tien kylestä,* 
Sytti^ä syöjällä kitaha; 



^' Tuo|pp| : T. — ** Ensin: Mip' on e.; lisätty: kumma l:ni. — ^^ Päällä: 
Jovess on. — *• Hampiesa: HampaMesa. — " Tämän jälkeen on kk:ssa sä- 
keet: |San[o] l[ieto] L[emminkäine] : „[Kynä mie] keinon keks[in]|". — ^* |As| : 
Jop on. — " Päällä: [Syjöksi. 



17. Lemminkäisen virsi. 771. 



153 



Itse läksi astumaha. 
Jop' om astu päivän 2:sen, 

Jalka 2:m torkahtavi, 
145 Kattselovi, keäii[te]lövi, 

Mip' on kumm[a kummitsek- 
se], 

Mäk' [on täysi niäkräpäitä], 

Xotko [noprakkaneniä]. 

Kerittsi ketulta villat, * 
130 Takut talven moannehelta, 

Syti'^^ syöjällä k[itaha]; 

Itse läksi [astumaha]. 
Xiin^o on peänä 3:na 

Mäni^i P[äivö]l'än pihalla, 
155 Suvet32 [rautasuittsiloissa], 

Kar[hut rautakahlehissa]. 

*Niin sano san[alla] tuolla: 

,.Susi suusi sulkehose, 

Peni kieles peittähöse!"* 
160 Koppo kulTut kuollehilta, 

Peän mäkäset mäuneheltä, 

Syöksi [syöjällä kitaha]. 
Itse^3 pii-tti mänöuvi. 

Niin sanovi P[äiv]ön poika: 
165 ,,Mikä sie miehiehe 

Ja kuka urohiaha, 

Kuin ei silmakoirathaukkunt,^* 

Eikä virkkant^^ villahännät?" 
Sano lieto Le[mminkäini]: 
170 *„01en lieto L[emminkäiniJ, 

Tulin P[äivö]l[ä]D p[ito]ho, 

Soari j[oukon juominkihi]."* 



Niin sanov[i]3'' P[äivö]n [poi- 
ka] :3- 
„Syöt on syömät,juotujuomat, 
Piettyn on^^ pivot parahat." 

Sano li[eto] L[emminkäini] : 
,,Em niie^^ liene lempivieras 
Kuin [ei] härkeä tapeta, 
Eikä^" oinasta oteta."^i 

Niin san[ovi] P[äivö]n poika: 

„Mitelkämäs miekkojana. 

Katselkaraa kalpojana, 

Kumman on miekka mieluhum- 
pu,^2 

Kumman kalpa k[au]nehempi, 
Semmäu iskie iellä." 

Mitellähpä*^ miekkojaha, 
Katsellah** k[alpo]jaha:*' 
Päivösen mie[kka mieluhum- 

P[äivöse]n k[alpa] k[aunehem- 

pi], 
Semmi[n iskie iellä]. 

Sano l[ieto] Lemm[inkäini]: 
„Läkkämäs ulos pihalla, 
Pessyt penkit hierelemmä, 
Lattiet ripostelemma." 

Mäntihin ulos pih[alla]. 
Niin on iski P[äi]vöu poi[ka]. 
Ei ottant orvaskettuona. 
Löip' on l[ieto] L[emminkäini], 
Kiiti kettsinä kevolla 
Niin kuin noafi nakrehesta. 



»» Päällä: Jop' on. — ^i Päällä: Peäsi. — " Koppol: Suvet. — "Päällä: 
Pia. — ^* hauku: hauAkun^. — ^^ virkjaj: virfekan^. — '* |San| Niin sanovi. 

— " Tämän jälkeen on kk:ssa säkeet: jMikä [sie miehiehe], ja Kuk[a uro- 
hiaha] . — " Pietty: P[ietty]n *on*. — "Päällä: [Emlp' on. — "Päällä: Eli. 

— ♦' Säkeiden 173 179 alkuperäinen järjestys ollut 177, 178, 179, 173, 174, 
175 ja 176; on numeroilla muutettu. — " on mieluhumpu: o. *miekka* m. — 
" Päällä: [Miteljtihi. — " Päällä: |Katsel]tihi. — «Tämän jälkeen on kk:ssa 
säkeet: Kumman [on miekka mieluhumpij, Kum[man kalpa kaunehempi] . 



154 



Latvajärven runoalue. 



Siitä''^ l[ieto] L[emminkäim]*'' 
Pian pirttiliin tulonvi. 
Anni tytti, aino neiti 
Tuopi tuopilla olutta, 

205 Pikarilla piimävettä, 
Mavot laijoilla matavi, 
Keärmehet kähyöFöuvi.** 
Tuoko l[ieto] L[eniminkäini] 
^'Tapasih on*^ taskuhusa, 

210 Löihe kukkaroisehese,* 
Otti ouken taskustaha, 
Väkärauvan väskystähä, 
Mavot moaha^'' luoksenteli, 
Keärraeh käsin tavotti, 

215 Joi oloseu onneksehe, 

Mevun^' mussan mieleksehe. 

*Anni tytti, a[ino] n[eit'i] 
Äin' on astien pesijä, 
Lusikkojen luutustaja. 

220 Tuopou l[ieto] L[emminkäi- 

Itse loihe laulamaha, 

Laulo (Annin) suoho suolivöis- 

tä,53 
Niittyhy nisulihoista, 
Kainaloista kankahase. 
225 Anni t[ytti], ainoi^* n[eiti] 
*Sep' on aikasa^-^ makasi.* 
Havattsihin,^^ huomattsin: 
,, Viikon vaivani makasin, 
Kauan utra [uinuolin]." 



230 Laulo lieto L[emminkäi]sen, 
Laulo suoho suolivföistä], 
Niittyhy nis[ulihoista], 
Kainal[oista kankahase]. 
Koissa lieto Lfemminkäi]sen 

235 Härät katko kytkyöhö, 
Lehmät partesa levitti. 
Moamo liet[o] L[erarainkäi]sen 
AjatteFi"" aikojaha, 
Peätti päiväsä^' mänyö^s 

240 Uro^^ on tuhohon'^'^ tullut, 
Mies parka pahoin on käynyt.^' 
Itse läksi astu[mahan], 
Astu p[äivän], a[stu] 2:sen, 
Jop' on p[äivä]nä 3:na 

245 Joutu P[äivöl'ä]n pihalla,*^^ 
Sanovi sanalla tuolla, 
*Virk[ko tuolla vintiellä]:* 
„Nouses nuori kuolomasta, 
*Hereä uneksimasta,* 

250 Viikon vaivani makasit, ^^ 
Kauvon utra uinuolit."^* 
*(Nousi l[ieto] Lem[minkäiniJ, 
Havattsihi, h[uomattsi], 
Viikon [vaivani makasi], 

255 Kauv[on utra uinuori].)* 
Niin on l[ieto] Lem[minkäini] 
Tunkovi tulehen tuota, 
Niin poltti porolla tuone,*'^ 
*Kypenellä kyyvätteFil* 

260 Pellavas peritöin kasvo. 



" |Tuoko|: Siitä. — " Alk. ss:n 201—2 järjestys = 202-1. Lyijykyn. 
huomautettu: (Loppupuoli tapailemalla laulettu.) — " kähyöTövi: kähyö- 
Xöuvi. — " Tapasih: T. *on*. — «« moaha|h|?: m. — *' mej|en|: mevun. — 
»2 Ss. 217 — 20 ovat sivulla. — " (Amiin) suolivöistä: A. *suohon* s. — 
»* ainokji: a. — ^^ aikajns|a: aikasa. — '' |Itse nousi] Havattsihin: H. — 
" päiväjnjsä: p. — " Päällä: [män]öjiä. — ^* uro|h : u. — «" tuhohojhj: tuho- 
hon. — *' männytj: *käynyt*. — ""^ Tämän jälkeen on kk:ssa säe: |Soari- 
jouhkon [juominkihi]'. — '■' Päällä: [makasi]n. — "* Päällä: [uinuolijn. — 
" tuolta! : tuone. 



17. Lemminkäisen virsi. 771 — 77! 



155 



Liina liitotoiu yleui,^^ 
Kuto uuotan 6:tta syltä, 
Sai seitsensatoa syltcä, 
Vetelöupon myötävettä, 

265 Vetelöup' on vasta[vettä] 
(Tuonen mussassa jovessa.)^" 
Tarpo nuotan tappurakse, 
Vejen velliksi levitti,^^ 
Niin soapi kalasen hauvin 

270 *T[uone]n m[usta]sta jovesta.* 
Anopilla anteikse, 
Muorilla murupalaksi. 

Niin'^3 sanovi Pohjon akka: 
„Kuin assut päivän nieklojen 
nenie, 

275 Miesten miekkojen terie. 
Vasta'0 Anni aunetalia, 
Emoliutu liitetähä."'! 
Tuop' on l[ieto] L[emminkäini] 
Astu p[äivä]D [nieklojen ne- 
nie], 

280 Miesten [miekkojen terie]. 
Niin s[anovi] P[ohjo]n akka: 
„Kuin ammut täheu taivahal- 

ta,'2 
Pilkan pilvien lomasta, 
Vasta"^ Anni [annetaha], 

285 Emolin[tu liitetähä]." 

Tuop' on [lieto Lemminkäiiii] 
Amp[u tähen taivahalta], 



Pilka[n] pilvle[n lomasta]. 
Siitä Anni annettihi, 
290 Emol[intu liitettilii]. 



772. Latvajärvi. 
Borenius IV, n. 2. — 2 '/g 1879. 

Iknattaini Iivana, Karhusia. Muis- 
teli Akonlahden mieheltä Ho- 
maselta Iivanalta kuulleensa. — 
Mp. Kuopiossa. 

Tuopa^ Päivörän emäntä 
Hankki P[äivö]l'äu pitoja, 
Salajoukon juominkia. 
Ei ottanut^ olut hapata, 

5 Eikä^ nousta nuorten juoma. 
Hiero kämmentäh,* 
Hiveli^ molompiah,*' 
Mitä tuoltakiu tulisi 
Kavon kaunehen käsistä, 

10 Hyvän immen hyppj'^sistä. 
Tuli' valkie orava. 

„0[ra]vaini, li[n]tuserii. 
Juokse^ tuonne, k[unne] käs- 
ken, 
Mäki pitkin, toini poikki, 

15 Kolmatta vähä vitaha; 
Käy^ sie kuusesta käpyö,^" 
Käpy syyvös käyvessäsi, 



" Säkeiden 260—1 alkuperäinen järjestys ollut päinvastainen; on nu- 
meroilla muutettu. — *^ Tämän jälkeen on kk:ssa säe: |Vetelövi myötä- 
ve[ttä]|. — "8 Selit.: = sevott[i]. — "" Anoppi sanoi Niin: N. — ^ Kuj 
Vasta: V. — '' Säkeiden 274 — 7 alkuperäinen järjestys ollut 276, 277, 274 
ja 275; on numeroilla muutettu. — '- taivaha|s|ta: taivahaZta. — " Päällä: 
Siit' on. 

772. ' PääUä: [Tuop'] on. — * Päällä: [otta]t. - » Päällä: [Eik'] on. 

— * Päällä: [kämmentä]fisä. — * Päällä: Hykersi. — * Päällä: [molompiajusa. 

— ' Päällä: Syntypä. — ' Päällä: [Juoksejs. — * Päällä: [Käy]vös. — 
"> PääUä: [käpyjni. 



156 



Latvajärven runoalue. 



Toini tuuvos tullessasi, 
Sie kanna Kavon käzihin 

20 Hyv[än] i[mmen] hy[ppy]sihi." 
*Orav[aini, lintuseni] 
Juoksi [tuonne, kunne käski], 
Mäjen on [pitkin, toisen poik- 
ki], 
Kol[matta vähä vitaha]. 

25 Kävyn söi heän käyvessähe, 
Toisen toi heän t[ullessa]he, 
Heän kanto [Kavon käzihin] 
Hyv[än immen hyppysihi] f 
Kapo kanto kahjahase^^ 

30 Osmotar oluvehensa. 
Ei ottat olut hapata 
Eikä^2 nousta [nuorten juoma]. 
Vain^Huo P[äivö]l'än em[äntä] 
Hiero k[ahta] k[ämraen]täh,i* 

35 Hiv[eli5 molom]piansa,i5 
Mit[ä] t[uoltakin] t[ulisi] 
K[avo]n k[aunehen käsistä]. 
Hyv[än immen hyppysistä]? 
Synty neätä kultarinta. 

40 „Neätäseni, lintuseni, 

Juokses [tuonne, kunne käs- 
ken]. 
Suurilla sofipihoilla, 
Miesten tapputanterilla, 
Jossa tammat tappelovi, 

45 Orihit tasoin panovi;!*^ 

Juoksi kuona konnan suusta, 
Kino ilkien kijasta, 
Sie kokuole koprihisi, 
Sie kanna Kavon käzihi,i' 



50 Hyv[än immen hyppysi]hi." 
*Tuop' on neätä [kultarinta]* 
Juoksi siitä, kunne käski 
*Suur[illa sofipihoilla], 
Miest[en tapputanterilla], 

55 Joss[a tammat tappelovi], 
Ori[hit tasoin panovi]. 
J[uoksi kuona konnan suusta], 
K[ino ilkien kijasta];* 
Heän kokoi koprihinsa,^** 

60 Heän kanto K[avo]n k[ä]zihi, 
Hy[vän immen hyppy]sihi. 
K[apo] k[auto] [ka]hjahansa, 
Osm[otar] oluvehensa. 
Siit' otti olut hapata, 

65 Otti nousta n[uorten] j[uoma]. 

(Siitä sanou olut että) 

„Kuin et soane syöjejäni,*^ 
Syö[jejähi], juojoahi, 
Poisp' on pohjani porotan, 

70 Poisp' on potin vauteheiii." 
Siitäkö P[äivö]l'än emäntä 
Hankki P[äivö]rän pitoja,'''^ 
Salajoukon juomiukija.22 
Sep' on seppo Ilmorini, 

75 (Se) oli pellon kynnännässä, 
Vainion vakuonnassa. 
Kuuli P[äivö]Tän pitoja, 
Sal[ajoukon] j[uomin]kia. 
Kohtani heän kotih mänöu;^* 

80 Sanoin virkki, noin nimesi, 
Itte noin s[anoiksi] v[irkki]: 
Oi emoni, vanhempani, 
Tuoppa sie sofisomani. 



" Päällä: [kahjaha]fisa. — '^ Päällä: [Eik'] on. — " Päällä: Tuopa. — 
" Päällä: [kämmentä]nsä. — '* [molom]pi|einsa: [molom]piansa. — '* panoin]: 
panou/. — " käzih: käzih^. — ^* kopriliisi|: koprihinsa. — ^* syöjeäni: syöje- 
fäni. — "" Päällä: Niin tuo. — ^^ pi|vot|: pitoja. — " juominkijtj: juominkiya. 
— " Päällä: [Kohta]p' on. — ** Päällä: [mänö]vi. 



17. Lemminkäisen virsi. 772. 



157 



Kanna vainovoattieiii, 
85 Pivoissa pijeltäväni. 
Häissä häilyteltäväni.'' 

Emo kielsi, vaimo käski, 
Epäsi kavehta kaksi, 
Kielsi kolme morsienta: 
90 „Elä lähe poikuvoni^^ 
Tuonne P[äivö]rän pitoihe, 
Sal[ajoukon] [juomin]kihi, 
Mont' ou siirmoa matalla.'' 
,,0i emoni, v[anhempa]ni, 
95 Mi on s[urma] easimäini?'' 
*Sep' on [surma ensimäiiii],* 
Kuin tulou tulini koski, 
Keskeir^e on tulini luoto, 
Luuvoss' on tuliiii koivu, 
100 Koivuss' on tuliiii kokko. 
Päivät hammasta hivovi,^" 
Yötp' on kynttä kitkuttavia» 
Lemminkäisen peätä vasten.^» 
Tuopa lieto L[emminkäi]ni, 
105 Tahi seppo Ilmorini 

Itte noin s[anoiksi] v[irkk]o, 
S[anan] vi[rkk]i, n[oin] n[ime- 

si]: 
,.Otan lampun lampahia, 
Kinkou kierävillasia, 
no Nep' on^'' syöksen syöj[än]suu- 
hu. 
*Kannanp' on kokolla kitaha.* 
Itse iellähä m[änemmä], 
*Sillä sen rovin vajellan,* 
Sillä pä[äsen päiväyksen].^^ 



115 *0i em[oni vanhempajni, 
Tuo[ppa sie sotisomaiii]. 
Kanna [vainovoattieiii], 
P[ivoissa pijettäväiii]. 
H[äissä häilyteltäväni]." 

120 Emo [kielsi, vaimo käski], 
Ep[äsi] k[avehta kaksi], 
K[ielsi kolme morsienta]: 
„Elä [lähe poikuohi], 
Mont' [on surmoa matalla]."* 

125 „Mipä surma toini s[urma]?" 
„Se on [surma toini surma]. 
Mato tiellä poikki puolin. 
Päivät h[ammasta] hivovi,^^ 
Yötpä kynttä [kitku]ttavi,33 

130 L[emmiukäi]sen p[eätä] vas- 

ten.3* 

Itte noin san[oiksi] v[irkko], 

San[an] virkki. noin nim[esi] : 

„Otampa mie kulTun kuolle- 

helta. 
Peäm mätäsen^^ männeheltä, 

135 Semp' on syöksen syöjän suuhu. 
*Kannanp' om mavon kitaha,* 
Itse ielläh'^ä"' mänemmä, 
Sillä peäsen päiväyksen, 
*Sillä sen rovin [vajellan]. 3^* 

140 *0i [emoni vanhempani], 
T[uoppa sie sotisomani], 
K[anna vainovoattieni], 
P[ivoissa pijettäväiii], 
Häi[ssä häilyteltäväni]." 

145 E[mo kielsi, vaimo käski], 



'* poikuoni: poikuroni. — ^' Päällä: [Keskejss. — " hivo ui: hivon'. — 
" kitkutta u: kitkuttai'?. — " Päällä: peän varalla. — '" Päällä: Semp' on 
— " Säkeiden 112—4 alkuperäinen järjestys ollut: 114, 112 ja 113; on nu- 
meroilla muutettu. — " hiv|oa|: hivovi. — ^^ [kitku]ttalu;: [kitku]ttav/. — 
" Päällä: [peä]m varaDa. — " Selit.: n. kun lahonnut ja märännyt. — " Sä- 
keiden 137 — 9 alkuperäinen järjestys ollut 138, 139 ja 137; on numeroilla 
muutettu. 



158 



Latvajärven mnoalue. 



Ep[äsi kavehta kaksi], 
K[ielsi kolme morsienta]: 
„Elä [lähe poikiioui] 
Tuonne [Päivörän pitoihe], 
Sala[ioukon jiiomiukihi], 
Mont' [on surmoa matalla]."*'*^ 
„Mip' on s[urma] 3:ss[urma]?" 

„Se on [surma 3:s surma]: 
Veräjillcä viimesillä^^ 
Suvet kaikki suittsi päissä, 
Karhut rautakahlehissa 
Lem[minkäiseu] p[eätä] vas- 
ten. "^^ 

Sep' on seppo Ilmorini 
Itte noi[n sanoiksi virkk]o, 
S[anan] virkki, n[oin nimesi]: 
„Otan koirie kaksi kolme, 
Ne vien^" suvella suuhu, 
Kannan karhulla kitahan,-' ' 
Itse iellähän mäuemme.*^ 
Oi emoni vanhempani, 
Tuoppas on sotisomani, 
Kanna vain[ovoattiehi], 
P [ivoissa pijettävähi], 
Hä[issä häilyteltäväni]." 

Emo kielsi, vaim[o] käski, 
Epäsi kavehta kaksi, 
Kielsi 3 morsienta: 
*„Elä lähe poikuvoni 
Tuonne P[äivöl'än] pitoihin, 
Sala[joukon juominkihi],* 



Kuim mänet P[äivö]l'än p[i- 

t]oihen 
Sal[ajoukon juomin] kihin, 
Tuuvah tuopilla oloista, 
Kannetah kaksikorvasella, 

180 Mavot laijoilla mateli, 
Keärmehet kesellä keänty." 

Sepä seppo I[lmorihi] 
Sanoin v[irkki, noin nimesi]: 
„Otan*^ veitsen huotrastani, 

185 Tupestaiii rauvan tuiman, 
Sillä ristihin sipasen. 
Juon oluon*^ onnekseni, 
jyiejem mussam mielekseni, 
*Jätäm mavot malTasehe, 

190 Keärmehet kähisemähe."* 
Lähtöu P[äivö]rän p[it]oihe, 
Salaj[oukon] [juominki]hi. 
Viepi*'^ lampun lampahia, 
Kink[on kierävillas]ia, 

195 Nepä**^ syöksöy s[yöjän] suuhu. 
Ne kantau*'' k[okon] [ki]ta- 

han,-'^ 
Itse [iellä]hän mänöu.-^^ 
Otti kurr[un kuollehelta], 
Peäm [mätäsi männeheltä], 

200 Antaapon^*' m[avon] kitahan. 
Sen syöksöii^^ s[yöjän] suu- 

hun,'^'-^ 
Ite [iellähä] mänöu,^*' 
Otti koirria'^3»-^* kaksi kolme. 



" Säkeiden 106—151 alkuperäinen järjestys ollut: 131—151, 125-130 ja 
106—124; on numeroilla muutettu. — '• viisillä: viimesillä. — *" Päällä: 
(p]e[ä]n varalla. — ■"* Päällä: työnnän. — " kitah: kitahan. — *- Päällä: [mä- 
nemm]ä. — " Päällä: Vejänpä mie. — " Päällä: [olu]ven. — *^ Päällä: Otti. 
— *» Päällä: Semp'. — *' Päällä: Kantaup' on. — " Säkeiden 195—6 alkupe- 
räinen järjestys ollut päinvastainen; on numeroilla muutettu. — " Päällä: 
[män]eksi. — •' Päällä: Sen kanto, — *' Päällä: [Sem]p' on [syöks]i. — ^^ Sä- 
keiden 200—1 alkuperäinen järje.stys ollut päinvastainen; on numeroilla muu- 
tettu. — " koijrial: koirrm. — "* Päällä: [koirrjie. 



17. Lemminkäisen virsi. 772. 



159 



Ne kanto'5 suvella suuhu, 

205 Kantau^^ karhulla kitaha. 
*Ite iellähäm mänevi.* 

Mänöu P[äivö]rän pitoihe, 
Sal[ajoukon juominjkilii. 
Tuopa P[äivö]l'än em[äntä] 

210 Itte noiu [sauoiksi virkkjo, 
San[au] v[irkki, noin nimesi]: 
„Mi sie olet miehiäsi, 
Ja kumma urohiasa, 
Kuin ei siima koirrat hauku^' 

215 [Eikä] haukkujat havauuuu, 
Eikä virka''^'^ villahännät?''' 
Tulit nurkasta tupaha, 
Salvamesta sai sisällä." 
Sep' on seppo I[hnorini], 

220 *Sep on varsin vastoavi,**^'' 
Itte [noin sanoiksi virkko], 
San[oin virkki, noin nimesi]:*"' 
„En''i ole lähten kotuoiii, 
Tavoittani," tiijoittaiii, 

225 Mahittani, muissittaiii." 
Tuopa P[äivö]räu emäntä 
Sanoin virkki, [noin nimesi]: 
„Sjöt on syömät, juot on juo- 
mat, 
Pijetty pivot parahat, 

210 Tuopit tukkuhu rovittu, 
Pikarit pinohon pantu." 

Sep' on s[eppo] I[lmorini] 
Sanoin [virkki, noin nimesi], 
Itte [noin sauoiksi virkko] : 

2:i5 „Jos ma lienen raielivieras 



Tuokoa tuopilla oloista, 
Kantoa kaksikorvasella." 

Tuotih t[uopilla oloista], 
Kannettih k[aksi]k[orvasella], 
Mavot*^* l[aijoilla] mateli, 
K[eärmehet] ke[sellä] keänty. 
Sep' on s[eppo] I[lmoriiii] 
Veti veitsen h[uotra]stah,'^* 
*Tupestahko rauvan tuiman,* 
Sillä risfihin sipasi,''^ 
Joi olosen ouneksehe, 
Mej[en] mussam mieleksehe; 
Jätti mavot malTasehe, 
Keärmehet kähäjämähe. 

Sittä noin san[oiksi] v[irkko] : 
j.Tuokoat*''^ vielä tuopp[i] 2:iii, 
Kantoat [vielä] kannu 2:hi." 
Tuopa P[äivö]rän em[äntä] 
Noimpa heän san [öiksi] virk- 
ko :6- 
„Tuopin tuoja Tuonelah,'*^''''' 
Kannun kantaja"^ Manalla!" 

*Tuopa P[äivörän] em[äntä]* 
Mittelön heäm miekkoah."' 
Kattselou (heän) kalpoah." 
„Käykämäs'2 puhelomahe, 
Soakamas sanelomahe. 
Kumman miekka mieluhimpi, 
[Kumman] kalpa kaunehempi, 
Semp' on iellä iskömiiii, 
Sen iellä sivaltamiiii." 

Sen on s[eppo] I[lmori]sen 
Miekk' on luihe lohkieirufi. 



"Päällä: syöksi. — °* Päällä: [Kantjo. — "haukut': hauku. — ^^ Päällä: 
(vir]kkau. — •» Säkeiden 215—6 alkuperäinen järjestys ollut päinvastainen; 
on numeroilla muutettu. - '** Sivulla yhtäläisyysmerkki, tekstin alla: = Siihi 
varsin [vastaeli]. — •' Päällä: (Enjp" ole. - »* Tavottani: Tavo/ttani. — «' Päällä: 
[mavot] (se). — "* Päällä: [huotrasta]iisa. — " sipa il : sipasi. — " Päällä: 
[Tuok]oa. — " Päällä: Siihi varsin [vastaeli]. — '* jmäni Tuonelah: T. — 
•' Päällä: [Tuonela]ssa. — ■"* Päällä: [kantaj'] om — " Päällä: [miekkoa]usa. 
— '- Päällä : [kalpoa]nsa. — " Ruvekkamas] : ♦Käykämäs*. 



160 



Latvajärven runoalue. 



Peä kasoih'* katkielTun; 
Tuompa'^ P[äivö]rän emännän 

2-0 Sen om miekka m[ielu]himpi, 
Sen on k[alpa] k[auneherapi], 
Sen on [iellä iskömini], 
Sen [iellä sivaltamini]. 
Öep' on s[eppo] I[lmorim] 

275 Heän noin san[oiksi] v[irkko]: 
„Läkkämäs ulos pihalla, 
Piloamma pestyt penkit, 
Tuvan uuven turmelemma!" 
Käytih hyö"*^ ulos pihalla. 

280 Tuopa P[äivörän] e[mäntä] 
Iski kerran, i[ski] 2:sen, 
[Iski] kohta 3:nenki; 
*Ei ottan orvaskettuona.* 
Siitä se seppo Ilm[orini] 

285 Miefikselöu''^ miekkojahe, 
Kattselou kalpojaha, 
Iski [kerran, iski toisen], 
Is[ki kohta kolmanenki];" 
Vieu kuin'» noatin nakrehesta, 

290 Silpoau**^'^! kuin'» sijan lihoa. 
Kohta kotihheän mänövi :^^'^^ 
*0i emoni, v[anhempani]*, 
Mihikäs*** mie itte^-^ jouvun, 
Mihi töitäni*^ pakoho; 

295 *Pillojani piilömähe?"* 
Emo varsin vastoau:^' 
„Mäne®'^ männykse mäjellä, 
Koivukse kotileholla." 
Sep' on seppo llmorihi 

300 Sanoin [virkki, noin nimesi]: 



„Pijamp' om mäjestä mänty 
Pirttipuikse pilkotahe, 
Kotapuikse kolkatahe." 

Sitä olis vielä, kyllä minä kuullut. 



773. Latvajärvi. 
Karjalainen n. 102, — 1894. 

Sakkuni Petri („Pekka Karhu"). 
Eli N'auvonvaarassa, tullut sinne 
Lapukasta. 

„Päivän poijan heät."' 

Savu soarella palauve, 
Tuli niemen tutkamessa; 
Suuri ois paimosen palokse, 
Pieni ois sovan savukse. 

5 Osmotar olutta keitti, 
Kapo kaljoa rakenti, 
Kuusi puita polttelou, 
Kuu kivie kuumentau; 
Sai oloni pannehekse, 

10 Vain ei soa hapaunehekse. 
Otti puikon lattielta, 
Hiero kahta kämmentänsä, 
Hykersi molompiansa 
Molompihi reisihise, 

1.5 Kahen puolen itsieh. 
Liikku sillan liitoksella, 
Keikku keskilattiella. 
Synty oikija orava. 
„Oravaini, lintuseni, 

20 Mäne tuonne, kunne käsken, 



'^ Päällä: [kasoih] on. — '^ Päällä: Vainp' on, — ''* [Niin siitä männähj: 
♦Käytih hyö*. — " Päällä: [mieti]sk[elöu]. — " |Siitä heän isköii kerranj: 
Iski [kerran, iski toisen], Is[ki kohta kolmannenki]. — " kun: kuin. — *° Sil- 
pau: Silpoau. — *' Päällä: [Silpjai. — '^ jlähtöii kotihis| : *kotih heän mänövi*. 

— *' Tämän jälkeen on kk:ssa säe: Siitä sanou emollah|. — ** Päällä: [Mi- 
hi]n[käs]. — «" Päällä: nyt itse. — **' Töitäni: Mihi t. — *' Päällä: [vastoa] vi. 

— "' Päällä: [Mäne]s. 



17. Lemminkäisen virsi. 773. 



161 



Ota käpy kankahalta, 

Kanna se kavon kätehe." 
Kapo kanto kaljahase, 

Osmotar ohisehese, 
25 Ei ottan olut hapata 

Eikä noussa nuorten juoma. 
Otti puikon lattielta. 

Hiero kahta kämmentänsä, 

H3'kersi molompiansa, 
30 Molompihi reisihise, 

Kahen puolen itsieh. 

Liikku sillan liitoksella, 

Keikku keskilattiella, 

Sj^nty valkie orava. ^ 
35 (.Portimoni, lintuseni, 

Mäne tuonne, kunne käsken, 

Joss' on kuuset vaipoilla ka- 
tettu, 

Petäjät hopie siioilla. 

Ota sieltä silpasie, 
40 Ne kauna kavon käteh." 
Kapo kanto kaljahase, 

Osmotar olusehese. 

Ei ottan olut hapata 

Eikä noussa nuorten juoma. 
45 Otti puikon lattielta, 

Hiero kahta kämmentänsä, 

Hykersi molompiansa 

Molompihi reisihise, 

Kahen puolen itsieh. 
50 Liikku sillan liitoksella, 

Keikku keskilattiella. 

Synty neätä kultarinta. 

Neätelöy heän neäteänsä: 

„Neätäseni, lintuseni, 
55 Mäne tuonne, kuune käsken, 

Sinisen joven sivulla. 

Siellä karhut tappelou, 



Orihit tasan panon. 

Kuona juoksi konnan suusta, 
60 Kino ilkijen kijasta, 

Voahti varsan sieramista, 

Käsin sie voahtie valele. 

Koprin kuonuo kokuole. 

Se kanna kavon kätehe." 
65 Kapo kauto kaljahase, 

Osmotar olusehese. 

Siitä otti olut hapata. 
Jos et soane syöjijäni, 

Syöjijäni, juojijani, 
70 Pois mie pohjani porotan 

Eli katkon vantieui. 

Osmotar käikö}" kutsujah, jotta 

„Kutsu ruhot, kutsu rammat, 
Kutsu Ahti Soarelaini, 
Sokiet venehin souva, 
75 Rammat ratsahin ajele." 
„Eu tunne Ahin kotie." 
,,Ahti soarella asuu, 
Kapo niemen kainalossa, 
Veitikka nenässä niemen. 
80 Kutsu rujot, kutsu rammat." 
Ahti peäty pellon kynnän- 
uässä, 
Vainijon vakuonnassa. 

(„Unehtui ja jäi siten kutsu- 
matta"). 

Tuli Ahti pellon kynnännästä, 
Vainijon vakuonnasta. 

85 „0i emoni, vaimo vanha. 
Tuo sie sotisomani. 
Kanna vaimo voattieni, 
Lähen Päivfilän pitoih. 
Salajoukon juominkih." 

90 Emo kielti, vaimo käski, 
Epäsi kavehta kaksi, 



773. 



,portimo". 



11 



162 



Latvajärven runoalne. 



Toru kolme luonnotarta: 
„Elä lähe poikuoni, 
Elä Päivölän pitoih.^ 

95 Mont' on snrmoa matalla." 
,,Hoi emoni, vaimo vanha. 
Sano surma ensimäini." 
„Mavot on tiellä poikkipuolin, 
Ne on peät kihajamassa 

100 Lemminkäisen peän varalla." 
„Hoi emoni, vaimo vanha, 
Kyllä sillä keinon keksin. 
Keinon keksin, tien osoan, 
Tien osoan, oksat karsin 

105 Vaskisilla vempelillä, 
Tuomisilla voarnahilla. 
Sillä kynnän kyisen pellon, 
Vakuolen moan matoset. 
Hoi emoni, vaimo vanha, 

110 Tuo sie sotisomani, 
Kanna vaimo voattieni, 
Lähen Päivölän pitoih, 
Salajoukon juorainkih." 
Emo kielti, vaimo käski, 

115 Epäsi kavehta kaksi, 
Toru kolme luonnotarta: 
,,Elä lähe poikuoni 
Tuonne Päivölän pitoih, 
Kolm' on surraoa matalla." 

120 „Hoi emoni, vaimo vanha. 
Sano surma, toini surma." 

„Tulou tulini koski, 
Kosessa on tulini koivu. 
Koivussa on tulini kokko, 

125 Yöt heän hammasta hijou. 
Päivät kynttä kitkuttau 
Lemminkäisen peän varalla, 
Eli Ahti Soarelaisen." 
„Hoi emoni, vaimo vanha. 



130 Kyllä sillä keinon keksin. 
Keinon keksin, tien osoan, 
Tien osoan, oksat karsin. 
Kopin koppalot mäjeltä, 
Sen mie syöstän syöjän suuhu, 

135 Sillä sen rovin vajellan. 
Hoi emoni, vaimo vanha, 
Tuo sie sotisomani. 
Kanna vaimo voattieni. 
Lähen Päivölän pitoih(e), 

140 Salajoukon juominkih." 
Emo kielti, vaimo käski, 
Epäsi kavehta kaksi. 
Toru kolme luonnotarta: 
„Elä lähe poikuoni 

145 Tuonne Päivölän pitoih, 
Kolm' on surmoa matalla." 
„Hoi emoni, vaimo vanha, 
Sano surma, kolmas surma." 
„Se on surma, kolmas surma, 

150 Kun mänet Päivölän veräjän 
suuhu, 
Siellä on karhut rautakahle- 

hissa. 
Suvet on rautasuitsiloissa 
Lemminkäisen peän varalla 
Eli Ahti Soarelaisen." 

155 „Hoi emoni, vaimo vanha, 
Kyllä sillä keinon keksin, 
Keinon keksin, tien osoan, 
Tien osoan, oksat karsin: 
Otan lautan lampahie, 

160 Kimpun kierävillasija. 

Ne mie syöstän syöjän suuhu, 
Sillä sen rovin vajellan. 
Hoi emoni, vaimo vanha. 
Tuo sie sotisomani, 

le.^i Kanna vaimo voattieni, 



Tois. kert.: Tuonne [Päivölän pitoih]. 



17. Lemminkäisen virsi. 773. 



163 



Lähen Päivölän pitoih, 
Salajoukon juoniinkih." 

„Kun mänet Päivölän pitoih, 
Salajoukon juominkih, 
170 Issn puolella sijoa, 
Anna toisen toini puoli. 
Pahemman parempi puoli.*' 

Sitten hän 
Mani Päivölän pitoih, 
Salajoukon juominkih, 
175 Mäni^ nurkasta tupah, 
Sai sisäh salmoksesta. 
Sanon Päivän poika: 
„Mi sie lienet miehiäsi, 
Ku kumma urohijasi, 
180 Kun ei siiraa koirat hauku, 
Eikä virka villahännät. 
Oli miula ennen koirat, 
Lihan syövät, luun purovat" 
,,Emp' on tänne tullunkana 
185 Tavoittani, tiijoittani. 
Tulin mie nurkasta tupah, 
Sain sisäh salmon peästä. 
En mie liene lempivieras, 
Jos ei härkeä tapeta 
190 Eli oinasta oteta, 

Olutta rahan erestäi."(!) 

Sano poika, Päivän poika: 
„Sj'öty on syömät, juotu juo- 
mat. 
Pikarit on pinoih pantu, 
195 Tuopit tukkuih ro vittu." 

Sano poika, Päivän poika: 
,,Ompa tamma tanhuossa, 
Hepo vanha huonehessa." 
Tuotih kuitenki vähäsen 
200 Olutta rahan ei-estä, 
Mavot marfassa makasi. 



Tsitsiliuskot siuvoaVi. 

Otti ongen kukkarosta, 
Väkärauvan väskystäh, 

205 Nosti mavot malTastah, 
Joi oluon onnekseh. 
Mejen mussan mielikseh, 
Oluon kantaja Manalla, 
Tuopin tuoja Tuonelaha. 

210 Sanon poika, Päivän poika: 
,,]\[itelkämä miekkojana, 
Katselkama kalpojana, 
Kumman on kalpa kaunehempi, 
Kumman miekka mielusampi, 

215 Sempi iellä iskömäh." 
Sano Ahti Soarelaini: 
„Läkkämä ulos pihalla, 
Pihalla on veret paremmat, 
Kakaroilla kaunehemmat, 

220 Pessyt penkit hierelemmä, 
Tuvat uuvet turmelemma." 
Lähettih hyö ulos pihalla, 
Miteltih hyö miekkojah. 
Päivän pojan kalpa kaunehem- 
pi, 

225 Sen on miekka mielusampi. 
Sepä iellä iskömäh. 

Iski poika, Päivän poika, 
Ei ottan orvaskettuona, 
Eikä vierryn vermehtänä. 

230 Iski Ahti Soarelaini, 
Ketsinä kevolla kiiti 
Niinkuin noatti nakrehesta. 
Eli voi sijanlihalta. 

Lähti karkuh, tuH kotih, sanou 
äijilläh: 

„Tapoin miehen, uin urohon, 
235 Ainuon tätini poijan. 
Minne käsket äitiseni, 



' Tois. kert: Tuli. 



164 



Latvajärven runoalue. 



Minne käsket piilömäh, 
Ja minne säilj^mäh?" 
„Mäne sie männyksi mäjellä." 

240 „Usein mäkini mänty 
Pärepuiksi pälkitäh." 
„Mäne koivuksi kotinorolla." 
„En mie vielä siellä piile, 
Usein koivu kotinorolta 

245 Riihipuiksi ripsotah." 

„Tuolla ennen isosi piili, 
Sekä piili, jotta säily 
Soaressa selällisessä. 
Puuttomassa, moattomassa." 

250 „Hoi emoni, vaimo vanha. 
Pane voita vakkaseh, 
Seäss' evästä säkkiseh, 
Sinne lähen piilömäh." 
Läksi heän soareh selälliseh, 

255 Puuttomah, moattomah. 
Kysy soaren neitosilta: 
„Oisko soarella tiloa 
Veteä venehtä raoalla 
Isän soamilla teloilla, 

260 Vanhemman varustamilla." 
Soaren neitoset sanon. 
Tinarinnat riekahuipi : 
„ Kyllä on soarella sijoa, 
Jospa saisit soan urosta, 

265 Tuhat purtta puujoaisit." 



Siinä on yötä. Moamo tulou 
huomeneksella herättämäh, sa- 
non: 

,.Nouse pois on poikuoni. 

Nouse pois makoamasta, 

Hereä uneksimasta. 

Kävin kymmenen kyleä, 
270 Ei ollun sitä kyleä, 

Kussa ei kymmentä taluo, 

Ei ollun sitä taluo, 

Kussa ei kymmentä urosta 

Kaikki miekkoasa hivon, 
275 Tattaroasa tahkuou 

Lemminkäisen peän varalla 

Eli Ahti Soarelaisen." 
Soan heän neitoista makasi, 

Tuhat nuorta morsienta 
280 Yhtenä kesäissä yönä. 

„ Kunne lähen säilymähe, 

Säilymähe, piilömähe?" 
»Tuolla ennen isosi piili. 

Sekä piili jotta säily 
285 Pimiessä Pohjolassa, 

Tarkassa Tapivolassa. 
Soaren neitoset sanou: 

„Em(!) myö itkis purjepuuta, 

Itkemmä purjepuun alaista, 
290 Sini soari suojelou, 

Kuni soaren puut näkyy." 



Yksityisiä, muissa yhteyksissä tavattavia säkeitä: 



1, Kivijärvi. 

Lönnrot Ali 3, n. 49, s. 1. 



1833. 



Lemmink[äinen] luottehinen, 
Laulaja ijän ikunen 



Lauluissansa lahoovi, 
Luotteissansa märkänöövi. 

[Säkeiden yhteydestä ks. Sam- 
pojaksoa, n. 51]. 



17. Lemminkäisen virsi. 



165 



2. Latvajärvi. 

Lönnrot Ali 6, n. 87, ss. 57-8. 
Arhippa Perttiine. 



I 5. Latvajärvi. 

1834. Borenius III, n. 9, ss. 70-2. - 'Vg 1877. 

Petrini Timo, Karhusia. 



Savu saarella palaa, 

Tuli niemen tutk[amessaj. 

[Ss. ovat opetusrunoa „Viisaam- 
pansa vieressä maannut"]. 



3. Latvajärvi. 

Lönnrot Ali 6, n. 93, ss. 63 5. — 1834. 
Arhippa Perttuiie. 

Rama R[uotukse]n em[äntä] 
Liikku keski lattiella, 
65 Lieho sillan liitoks[ella]. 

[Ss. ovat Luojan virressä: vrt. 
myös Castren, n. 147 a) ja 1204, 
n." 11. 



4. Latvajärvi. 

Borenius II, n. 6, 2. — ••^»-i"'^ 1872. 

Okahvie, N'ihvon leski. Kivijär- 
vestä tuotu. 

Kuttju virsi. 

Kutt|useni, kuuroäeni, 
Arma§ airo-jalkaseni ! 
Kutsu rujot, kutsu rammat. 
Rammat^' ratt|ahin ajoate, 
5 Sokiet venehin §outpa 
Näifie Päivölam pitoifi. 
Hiivan joukon juominkili. 



Käsin keäri voattien§a, 
70 Jo ottau §oti§omanäa, 
Pivoissa pieltävänää. 
Häissä häilyteltävänsä, 

[Ss. ovat Sampojaksossa, ks. n. 
61]. 



6. Latvajärvi. 

Borenius III, n. 11, ss. 325-26. — "/g 
1877. 

Arhippaini Miihkali. 



Kokon koprilla sivalla, 
Voakalinnun varpahilla. 

Löi on kerran, löi on 2:sen, 
Kohta kolmittsi hotasi, 
325 Ei ota orva§kettuona. 
Eikä vierryt vermentänä. 

[Ss. ovat Sampojaksossa, ks. n. 

58a)J. 



7. Latvajärvi. 

Bor. III, n. 25, SS. 2-8, 26-30. 
Arhippaini Miihkali. 

Kurja kuikka, kaiho koakku 
Lähtiek§ehc on lupautu, 
Tullakäeh on toivottihe 
Vienasta Veneähän moaSta. 



/e 1877. 



166 



Latvajärven runoalue. 



Matti kuikkoa vetäuve, 
25 Rajan saksa roakulinnun, 

Kanto tuon kavon kätehe, 

Hyryttäi'en hyppyäihe. 

Kapo tuota kattselouve, 

H[yrytär] hypittelöuve : 
30 Mitäpä tulis on tuo§ta 

Kuikan kuuluäta nahasta: 

[Ss. ovat uutta runoa „Kuikan 
virsi"!. 



8. Latvajärvi. 

Borenius III, n. 33, ss. 11-12. - -/, 1877. 
Arhippaiiii Miihkali. 

Tuola mie§ varottelekSe, 
Oven §uuä§a, alla orren, 



10 Pirtin pilitipuoIise§§a, 
KeikkvT keäkilattiella, 
Lieliu sillan liitokäilla. 

[Ss. ovat „Metsän-otuksen vilut- 
ta" 1. 



9. Latvajärvi. 

Borenins IV, n. 1, s. 120. - ^7, 1879. 
Iknattaini Iivana, Karliusia. 

Paistan pahat sakarat, 
120 Hietaharjut haimentau. 

[Ss. ovat Sampojaksossa, ks. n. 
62]. 



VUOKKINIEMEN RUNOALUE. 



774. Tsena. 

Topelius, Vanli. r. I, siv. 3—18. 
— 2.3/^ 1821. 

Jyrki Kettune. — Mp. Kuddnäsis- 
sä likellä Uuttakaarlepyytä. — 
Lehtori K. N. Keckman ver- 
rannut alkup. käsikirjoitukseen. 
Eroavaisuudet rivinalaisessa. 

Oluen teko. 

Osmotar Oluen Seppä, 
Kapo^ kaljojen tekiä.^ 



Kuu kiviä kuumettihin, 
Kesä vettä keitettihin, 

5 Salo puita poltettihin, 
Salo puita, saari maita, 
Pienetkö soan tuleksi, 
Suuret paimenen paloksi. 
Pantihin olutta talvi: 

10 Sai oluen panneheksi; 

Vaan ei saanut hapanneeksi. 

Osmotar Oluen Seppä 
Otti puikon laattialta, 



774. ' taikka: Kaveh. — - K:lla: v. 2. Kaapo kahjojen tekiä. 



17. Lemminkäisen virsi. 774. 



167 



Liikku sillan liitoksella-^ 

15 Laaho keski laattialla,* 
Hiero kahta kcämmentänsä, 
Hykersi molompiansa 
Molorapihiu reisihinsä, 
Hiero valkian oravan; 

20 Noin se neuvo poikoansa 
Oravaistansa opetti : 
„Oravainen lintuiseni, 
Orpolapsen! omani! 
Juokse tuonne kunne käsken, 

25 Joki poikki, toinen pitkin, 
Kolmas on vähän vitahan. ^ 
Nouse puuhun pienosehen 
Taiten tarha-latvasehen,^ 
Joss' ei kokko kopraseisi. 

30 Eikä iskis ilman lintu, 
Käpy pure käyessäsi, 
Kanna kaksi kynnessäsi, 
Ne kauna Kavon kätehen, 
Tuoppa olalle Osmottaren." 

35 Osmotar oluehensa' 
Kapo pisti kaljahansa; 
Vaan ei ota olu hapata, 
Eikä nouse nuorten juoma, 
Ylene kavesten kalja, 

40 Nassakassa tammisessa. 

Tapin vaskisen takana. 

Osmotar Oluen Seppä 

Otti puikon laattialta, 

Liikku sillan liitoksella, 

45 Laaho keski laattialla. 
Hiero kahta kämmentänsä, 
H3^kersi molompiansa 
Molompihin reisihinsä; 



Hiero nää-än kulta-rinnan.'^ 

50 Niin se neuvo näätäänsä. 
Orpolastansa opetti: 
„Näätäseni lintuiseni! 
Mene tuonne kunne käsken, 
Mäki poikki, toinen pitkin, 

55 Kolmas on vähän vitahan, 
Pohjon peltojen perille, 
Kontion kivi-koloUe. 
Metsän karhun kartanolle, 
Jossa tammat tappelevat," 

60 Orihit tasan panoovi. 
Koprin kuonoa kokoa. 
Käsin vaahtea valuta. 
Ne kanna Kavon kätehen. 
Tuo olalle Osmottaren, 

65 Näätäseni liutuiseni!*' ^ 
Pian juoksi, matkat joutu, 
Täleä välit samosi, 
Mäen poikki, toisen pitkin. 
Kolmannen vähän vitahan, 

70 Koprin kuonoa kokosi. 
Käsin vaahtea valutti; 
Ne kanto Kavon kätehen, 
Toi olalle Osmattaren: 
Osmotar pani oluehensa 

75 Kapo pisti kaljahansa. 
Siit' otti olut hapata, 
Siitä nousi nuorten juoma. 
Yleni kavetten kalja,'" 
Nassakassa tammisessa, 

80 Tapin vaskisen takana. 
Niin sano olut punanen: 
j.Kuin et laita laulajata, 
Potkin poikki vanteheni, 



■" K:lla: 14. Liikku sillä liitoksella. — * K:lla: 15. häili/ keski 1. — 
* K:lla: 26. vitahan (sivuhun). — * K:lla: 28. tarha latvasehen (tasa latva). — 
' K:lla: 35. olosehensa. — * K:lla: 49. nään kultarinnan (fogel). (?i). — 'Kiila: 
59. jot^s' on tammat tappelolla. — '° K:lla: 78. kavetten kalja. 



168 



Vuokkiniemen runoalue. 



Ulos pohjani porotan." 

85 „Lohi on tuotu laulajaksi 
Muu kala murehtiaksi." 

• „Ei 00 lohessa laulajata 
Kalassa karehtiata, 
Laulettu lohi itekkin.'i 

90 Rikkohon reki runolta 
Jalas taittu laulajalta, 
Kivisellä kirkko-tiellä, 
Potisella portahalla, 
Ahin aijan kääntymessä 

95 Veitikan veräjän suussa. 

Itse kaunis Kauko Mieli 
Läksi Tuonelta oroa, 
Manalalta vääntiötä. 
Niin hän huutaa hujahutti 

100 Tuossa Tuonelan joessa, 
Manalan ala-majassa: 
j.Tuo venettä Tuonen Tyttö 
Lapsi kalman karpasoa!*' 
Tuonen Tyttö se toruupi 

105 Lapsi kalman kalkuttaapi: 
j.Venet täältä tuotanehen 
Kuin syy sanottanehen; 
Mikä sun Manailen tuotti, 
Ilman tauin tappamata, 

110 Muun surman murentamata?" 
Rauta mun Manailen tuotti." 
Tuonen Tyttö se toruupi 
Lapsi kalman kalkuttaapi: 
„Jo tunnen valehtelian 

115 Ymmärtelen kielastajan; 
Jos rauta Manailen toisi 
Veri vaattehes valuisi 
Hurmehin hurahteleisi. 
Mikä sun Manailen tuotti, 

120 Ilman tauin tappamata, 



Muun surman murentamata?" 
„Tuli mun Manailen tuotti." 
Tuonen Tyttö se toruupi, 
Lapsi kalman kalkuttaapi: 

125 „Kuin tuli Manailen toisi, 
Tuli vaattehes valuisi, 
Valkia valahteleisi ; 
Tuosta tunnen valehtelian, 
Ymmärtelen kielastajan; 

130 Mikä sun Manailen saatto?" 
„Läksin Tuonelta oroa 
Manalalta vääntiötä." 

Tuonen Tyttö se toruupi 
Lapsi kalman kalkuttaapi: 

135 ,,Mikä sie lienet miehiänsä, 
Ja kuka urohiansa. 
Kuin ei sua koirat kuullu, 
Eikä haukkujat ha vaunu, 
Tulit nurkasta tupahan, 

140 Sait sisälle salvamoista." 
„Empä tänne tullutkana 
Tavoittani, tiiottani, 
Mahittani. muistittani, 
Tuntemattomain tulille, 

145 Taiottomain tanterille, 
Eikä mua koirat kuullu 
Eikä haukkujat havannu." 
Tuonen Tyttö se toruupi 
Lapsi kalman kalkuttaapi: 

150 „Ompa meillä poika koissa 
Rauta-langan kehriätä 
Vaski-verkkojen kutoja 
Tuohon Tuonelan jokehen, 
Manalan alus-majahan." 

155 Vieras varsin vastojaapi: 
„Kyllä mä siihen mutkan muis- 
tan, 
M utkan muistan, keinon keksin, 



" K:lla: Vid v. 89 stär: det skedde — (?;. 



17. Lemminkäisen virsi. 774. 



169 



Matona matelen verkot, 
Kuljen kyinä kärmehinä, 
160 Tuossa Tuonelan joessa/' 
Meni Päiviläu pitohin 
Hyvän joukon juominkihin. 

Osraotar Oluen Seppä, 

Kapo kaljojen tekiä, 
165 Xuin se neuvo näätäänsä 

Orpolastansa opetti: 

„Kutsu kurjat,^utsu köyhät, 

Sokiat venehin soua, 

Rammat ratsahin ajele, 
170 Älä kutsu Kauko-mieltä, 

Se on kaunis Kauko-mieli." 
„Mistäs tunnen Kauko-mie- 
len?-' 
..Kauko-niemen kainalossa, 

Veitikka on nenässä niemen, 
175 Kauko-mielen silmä karsas 

Veitikan nenä nykärä."!^ 
Hän oli pellon kyntämässä. 

Kuuli kutsut kulkovaksi. 

Ratsut jouten juoksevaksi. 
180 jSousi maasta ratsaliille. 

Kohta lähtein kotia 

Luokse entisen emonsa 

Tykö valto-vanhempansa. 

Sano sinne saatuonsa, 
185 Sano ensinnä emoUen: 

,,0i Emoni, vaimo vanha! 

Tuo minulle sota-sopani 

Varsin vaino-vaatteheni, 

Lähen Päivilän pitohin 
190 Hyvän joukon juominkihin."; 
Emo kielti, vaimo käski, 

Epäsi kavehta kaksi 



Kielti kolme Luonnotarta. 
„Ellös lähe poikuoni, 
195 Monet on kummat matkoillasi, 
Monet tielläsi imehet." 
„Mikä on kumma ensimmäi- 
nen?" 
„Se on kumma ensimmäinen, 
Lauletaan sinua siellä 
200 Omahasi miekkahasi. 
Terähän tekemähäsi." 

Otti miekkansa omansa, 
Perin peltohon sysäsi, 
Ite kä[äjntyvi käessä 
205 Niin kuin kuiva haavan lehti 
EUkkä kesi oravan. ^^ 

,,Ei ole siinä miehen surma 
Eikä kuolema urohou; 
Oi Emoni, vaimo vanha! 
210 Tuo minulle soti-sopani, 
Varsin vaino-vaatteheni. 
Menen Päivilän pitohin 
Hyvän joukon juominkihin." 
Emo kielti, vaimo käski, 
215 Epäsi kavehta kaksi, 
Kielti kolme Luonnotarta. 
„Mikä on kumma, toinen 

kumma?" 
„Suur' on kääry käärmeillä, 
Ylös kielin kietsahuvat,^* 
220 Pään varalla Kauko-mielen." 
,, Vasta kynnin kyisen pellon, 
Vakuolin maan matoset. 
Käärmeillä käännytteliu, 
Kyyn syötin, maon valjastin, 
225 Karhun rautohin rakensin, 
Satuloihin saan matoa, 
Kytkin kyytä kymmen kunnan ; 



12 K:lla: v. 17Ö. vid nykärä (nykerä) stär: kort. — " K:lla: 206. Elikkä 
Äresä orava. — '* K:lla: 219. kiehuvat. 



170 



Vuokkiniemen runoalue. 



Ei ole siinä miehen surma, 
Eikä kuolema urohon. 

230 Tuo minulle soti-sopani, 
Kanna vaino-vaatteheni!" 

Emo kielti, vaimo käski, 
Epäsi kavehta kaksi, 
Kielti kolme Luonnotarta: 

235 ,,Monet on kummatmatkoillasi, 
Monet tielläsi imehet." 
„Mikä on kumma kolmas 
kumma?"' 
„Se on kumma kolmas kumma: 
Tuloo joki tulinen, 

240 Joessa tulinen koski, 
Koskessa on tulinen luoto, 
Luoossa tulinen koivu, 
Koivussa tulinen kokko, 
Yöt se hammasta hivoovi 

245 Kynsiänsä kitkuttaavi 

Pään varalla Kauko-mielen." 

Siitä kaunis Kauko-mieli 
Sanan virkko, noin vakasi: 
,. Kyllä mäsiihen keinon keksin, 

250 Keinon keksin, mutkan muis- 
tan; 
Laulan leppäsen venehen. 
Laulan leppäsen urohon 
Veneheseen leppäsehen 
Sivutseni kulkemahan, 

255 Roitsi vaeltamahan, 
Sillä sen rovin vaellan; 
Oi Emoni, vaimo vanha, 
Tuo minulle soti-sopani, 
Varsin vaino-vaatteheni! 

260 Lähen Päivilän pitohin 
Hyvän joukon juominkihin," 

„Ellös lähkö poikuoni 
Vieir on kumma, neljäs kumma. 



Sat' on seivästä mäellä, 

265 Joka seiväs päätä täynnä, 
Yksi seiväs päättä jääny, 
Pään varalla Kauko-mielen." 

Sano kaunis Kauko-mieli: 
„Kyllä mä siihen mutkan muis- 
tan, 

270 Mutkan muistan, keinon kek- 
sin ; 
Otan kourat kuollehelta 
Pään mäkäsen määnneheltä 
Senki seipähän varalle; 
Oi Emoni, vaimo vanha. 

275 Tuo minulle soti-sopani. 
Varsin vaino-vaatteheni! 
Lähen Päivilän pitohin 
Hyvän joukon juominkihin." 
Emo kielti, vaimo käski, 

280 Epäsi kavehta kaksi, 
Kielti kolme Luonnotarta: 
,,Poikuoni nuorempani! 
Jos sä jouut juominkihin, 
Eisti rahvaan remuhun. 

285 Juo puoli pikaria, 

Anna toisen toinen puoli. 
Pahemman parempi puoli. 
Niin sinusta mies tuloo, 
Miesten seuroin sekoon, 

290 Miehisehen joukkiohon, 
Urohoisehen väkehen." 

Niin he varsin varottelit 
Oven suussa, alla orren. 
Kintaan kirvottimilla,'-^ 

295 Hatun harvon heikkimillä; 
Toki läksi, ei totellu, 
Nousi maasta ratsahille, 
Meni Päivilän pitohin 
Hyvän joukon juominkihin. 



'» Ktlla: vid v. 294, 295 st&r: (fäller handskar och hatt). 



17. Lemminkäisen virsi. 774. 



171 



300 Sano siellä saatiiousa: 
„Jok' 011 täällä syömät syöt}'?" 
„Syöty syömät, juotu juomat, 
Pikarit pinohin pautu. 
Tuopit roukkohon ro vittu." 

305 „Miiitäpä tämä minulle 
Omistani ohristani. 
Kylvämistäni jyvistä? 
Muut ne kanto kauhasilla 
Muut ne tiiskinä tiputti,^ '^ 

.310 Minä määrillJl makasin. 
Minä kannon kaksin määrin 
Omiani ohriani 
Kylvämöitäni jyviä. 
Tuoppa tuopilla olutta 

315 Kanna kaksi-korvasella!" 
Siitä päälle Päivän poika 
Tuopi tuopilla olutta, 
Hiiva on alla, vaahti päällä, 
Keskellä olut punanen, 

320 Maot reunalla mateloo, 
Käärmehet kähäjelöö. 

Siitä kaunis Kauko-mieli 
Otti on^en huotrastansa 
Väkä-rauvaii väskystänsä. 

325 „Rikka maahan, ruoka suu- 
hun!" 
Joi olosen onneksehen, 
Me-en mustan mieleksehen. 

Sano siitä juotuansa: 
»Tuopin tuoja Tuonelalle, 

330 Kannun kantaja Manailen! 
Katselkaamme kalpojamme, 
Mitelkäämme miekkojamme! 
Kumman kalpo kaunihimpi. 



Kumman miekka miehusampi, 

335 Sepä eellä iskemähän/' i" 

Sano päältä Päivän poika: 
„ Minun miekkani parempi, 
Minun kalpo kaunihimpi " 
Sano kaunis Kauko-mieli: 

340 „Läkkäämme ulos pihallen! 
Pessyt penkit hierelemme, 
Laattiat verin pesemme; 
Pihair on veri parempi. 
Kakaroiir on kaunihimpi; 

345 Mitellähän miekkojannne, 
Katollahan kalpojamme, 
Kuf on suir parempi miekka 
Sinä eellä iskemähän." 
Iski päältä Päivän poika. 

350 Ei lipannut lihoakaan. 
Ottanut orvas-kettäkään.i^ 
Iski kaunis Kauko-mieli, 
Vei kuin naatin naurihista.*" 
Evän kaikesta kalasta. 

35.J — Nousi maasta ratsahalle, 
Kohta lähtöö kotihin 
Luokse entisen Einonsa. 
Sano sinne saatuonsa 
Emollensa ensimmäksi: 

360 j.Säästä säkkihin evästä, 
Pane jauhot palttinahan. 
Vuole voita vakkasehen, 
Läheu töitäni pakohon. 
Piilojani piilomahan; 

36.J Tapon miehen kuin urohon, 
Omani setäni pojan 
Paremmaisen ihteäni." 
Emo neuvo poikuonsaj^*" 



'" K:lla: vid v. 309 stär (likas. gen. en pihti). 309. (Määrä, ett mi\tt, 
Vj tchetvert). — " K.lla: v. 335. Sen pi eellä pistämähän. — '* Kesi taikka 
iho. Tämä paikka veisattiin näin: ottanut Oravas Kettuakaan. — '" K:lla: v. 
353. naurehcHta. — -" K:lla: v. 36S. Emo n. })njuttansa. 



172 



Vuokkiniemen runoalue. 



Varsin lastansa varotti: 

370 „Mene tuonne piilomahan, 
Nouse koivusen orollen 
Petäjäksi kankahalle." 
„Tuho sielläkin tuloovi,'-^! 
Pappilan pahat kasakat 

375 Usein oronen koivu 
Pino-puiksi pilkutahan, 
Usein kataja-kangas 
Hakatahan halmehmaaksi. 
Tuho sielläin tuloovi." 

380 Emo neuvo poikuonsa, 
Varsin lastansa varotti: 
„Meue tuonne piilomahan22 
Maksahan meri-matehen, 
Pyrstöhön lohi punasen." 

385 „Tuho sielläin tuloovi. 
Sieir on lieto Lemmingäinen, 
Se on ongella olia, 
Käväksellä aina käviä, 
Nenässä utusen niemen, 

390 Päässä saaren terhellisen." 
,,Mene tuonne piilomahan^^ 
Kontion kivi-koloUe, 
Metsän karhun kartanolle." 
„Tuho sielläin tuloovi, 

395 Mies nuori Noventolainen 
Kirvestänsä kitkuttaapi 
Pään varalla Kauko-mielen." 

Siitä kaunis Kauko-mieli 
Läksi töitänsä pakohon, 

400 Piilojansa piilomahan; 
Vesti vuorella venettä, 
Kalliolla kalkutteli, 
Viien värkkinäu muruista^* 
Kuuen tainan taittumista. ^^ 



405 Sa-an makasi neitosia 
Yhtenä kesässä yönä, 
Syky syyssä valkiana. 

Läksi töitänsä pakohon, 
Piilojansa piilomahan, 

410 Pani purjeen puun nenähän. 
Siinä itkit saaren neiot 
Kuin ei purje-puut näkynyt,^^ 
Ei he itkit purje-puuta, 
Itkit purje-puun alaista 

415 Rauta-hangon haltiata. 



775. Tsena? 



Caj an n. 8. 



1836. 



Lemmi[n]käinen kun Päiviläisen 
leikkasi, mani 

Purstohon lohipunasen, 
Maksahan merimatehen. 

Siitä kato veen emännän luokse. 
Vetehinen otti pojaksi, siellä hän 
vielä on kuningassa, vesi on va[n]- 
hin veljeksiä sen. 



776. Tsena? 

Lönnrot E, n. 573. — 1837. 

Läksi naimaan uroinen 
Naimaan Päivölästä, 
Siinä tarkka tarvitah 
Naiessa Päivölästä, 

[Loppu:] 



*' K:lla: v. 373. vid tuho stär: fara. — '^'^ K:lla: v. 382. Manne tuonne 
piilohon. — " K:lla: v. 391. Manne t. p. — -* K:lla: v. 403. stär: 1. värttänän. 
^^ K:lla: v. 404. stär: {taina idem?). — '^^ K:lla: v. 412. K. e. purjeen puut n. 



17. Lemminkäisen virsi. 776 — 7/7. 



173 



Nyt 011 sulho naitettuna, 
Naimakansa katsottuna, 
Syöty syöm[ät], [juotujnomat], 
Pikarit pi[nohin pantu], 
Tuopit [roukkohin rovittu]. 

|Keskikohta Xaimakansan va- 
rausta]. 



111. Tsena. 



Borenius H, n. 



^7 1872. 



Maksimaini Hilippä. — Mp. Jy- 
vöähdessa. 

Lemminkäisen virH. 

„Oravaini veärtcäjäini, 
Oravaini kummun kulta. 
Mäne*^ sinne, kunne käsken, 
Mäne, käii käptijä tuolta, 

5 Siiöpä käpii kälivessäsi, 
Toiiii^t tuolta tullessasi 
Tuo kolmas Kahun kätehen, 
Htivän iimmefi^''' lilippiisihin, 
Eik' ottais olut hapata, 

10 Kalja kultani kuhata,*^ 
Miesten juoma juostaksehe?" 

Oravaim veärtäjäirii 
Mani sinne, kunne käski: 
Kolm' ofi kuusta kankahalla, 

15 Kaks' ofi vaipoilla katettu, 
Kolmas on jeäniiu kattamatta. 
Otti hän5+ käptijä sieltä. 
Söi hän käviiu käiivessähe, 
Toisen sieltä tuUessahe, 



20 Toi kolmannen Kahun kätehen, 
Hiivan limmeu hlipplisihih. 
Pani tammisehen nassakkahan, 
Tuomisenk' on tulkah toakse, 
Ei ottah olo hapata, 

25 Kalja kultani kuhata.*^''' 
„ Oravaim veärtäjäiiii. 
Mäne sinne, kunne käsken, 
Mäne Hiijeh valkiella,'^" 
Siel' on varsat vafrahissa, 

30 Mäne, käii hikiä*'+ sieltä, 
Tuo sie''''" Kahun kätehen, 
Hiivan iimmeh hiippiisihin ; 
Eik" ottais olut hapata, 
Kalja kultani kahata,i<'+ 

35 Miesten juoma juostaksehe?" 
Oravaini veärtäjäini 
Mani sinne, kunne käski: 
Mani Hiijeh valkiella; 
Öiel' oli varsat vaHahissa, 

40 Otti heäii hikiä sieltä. 
Toipa hän Kahun kätehen, 
Hiivan iimmeu hiippiisihin, 
Panis tammisehen nassakka- 
han, 
Tuomisenk' on tulkan toakse. 

45 Jo otti olut hapata. 
Kalja kultani kuhata,^!^ 
Miesten juoma juostaksehe. 
,.Oravaihi, veärtäjäini,'2t 
Mäne, käu väkiä tuolta 

50 Tänne Päivöräm pitoloih, 
Ison joukon juominkihih."' 

Oravaini veärtäjäini 
Mani, kävi väkiä tuolta 



777. '+ Mäne, päällä: [Mänejpä. — ''+ Töine. — H immen, päällä: ?/[mmen]. 

— -"t kahata. — *+ heän. — 't k[ahata':j ks. ■*+. — 't valkijella. — *t hikijä. 

— »t Päällä: [Tuo sieltä. — '»t Kalja [kultani kahata). — "+ Kalja (kultaiii 
kahata). — 'H 48 Vi- Mäne [sinne, kunne käsken). 



174 



ViiokkiDiemen runoalue. 



Tänne Päivöräm pitoloih, 
55 Ison joukon juominkihiu. 
Itse lieto Leniminkäim 
Pisti peänsä ikkunahan: 
„Mi on kumma kuusikossa. 
Mipä on järli järvem peässä?" 
60 Noin häneir emo sanovi: 
„Öier om Päivöyäm pivote, 
Ison joukon juomiukite." 
„0i emoni, vaimo vanha, 
Tuo miula soti-somani, 
65 Kanna vara-voattieni: 
Lähem Päivöräm pitoloih, 
Ison joukon juominkihin." 
Noin häneir emo sanovi: 
„Mont' on surmoa välillä 
70 Lemminkäiseni peän varalla." 
„Mipä on surma ensimäini P"^^''" 
„Mato on tiellä poikki-puolin, 
Pitemp' on* kun pirtin hirsi, 
Paksump' om pirtin patjasta." 
75 „Mipä on surma, toini surma?" 
,,Suvet om pantu suittsi suihe, 
Karhut rauta-kahlehissa 
Lemminkäiseni peän varalla." 
,.Mipä oh surma kolmas sur- 
ma?" 
80 „Tuloupa tulihi koski, 
Kosess' on tulihi koivu, 
Koivuss' oh tuliset oksat, 
Oksiir oh tulihi kokko, 
Uöt heän hammasta hiove,^'^+ 
85 Päivät kiinttä kitkuttave 
Lemminkäiseni peäh varalla." 

Itsepä lieto Lemminkäihi 
Läksi PäivöTäm pitoloih, 
Ison joukon juominkihin. 



90 Jo tulon, kun emo sanovi: 

Mato oh tiellä poikki-puolin, 

Pitemp' oh kun pirtin hirsi, 

Paksump' om pirtim patsasta. 

,,Mato musta moan alani, 

95 Läpi mättähiem mähijä. 
Puun juuriem pujottelija. 
Mätä peäsi mättähäse, 
Timke turpasi kulohon!" 
Itse lieto Lemminkäihi 

100 Astu aikoa vähäsen, 
Piili tietä pikkusene,'^ 
Jo tulou kun emo sanovi: 
Suvet om pantu suittsi suihe, 
Karhut rauta-kahlehissa. 

105 Siitä heäh tappo lampahane,^^ 
Loipa häni''+ suvella suuhu. 

Itse lieto Lemminkäini 
Astu aikoa vähäsen, 
PiiU tietä pikkusene.^^ 

110 Jo tulou tulihi koski, 
Kosess' on tulihi koivu, 
Koivuss' on tuliset oksat, 
Oksiir on tulihi kokko, 
Uöt heän hammasta hiovi, 

115 Päivät kunttä kitkuttavi 
Lemminkäiseni peän varalla. 

Itse lieto Lemminkäihi 
Mähi Päivöräm pitoloih. 
Ison joukon juominkihin. 

120 Jopa sen Kahu näkö vi: 
Tulou lieto Lemminkäihi 
Tänne Päivöräm pitoloih, 
Isoh joukoh juominkihin. 
Otti hän tupestah miekan, 

125 Löi^^'"' hän lieto Lemminkäistä; 
Ei^^+ ottan orvas-kettuo. 



'^t ensimäine. — '*+ hivove, päällä: [hi]j[ove]. — '* e lisätty värsyn 
täytteeksi. — "+ Antoko, päällä: Loipa han. — "+ Löipä. — '*t Eipä. 



17. Lemminkäisen virsi. 777 — 7S0. 



175 



Itse lieto Lemminkäini 
Otti hän tupestah niielfafi, 
Öivalti Kahuai9+ tuota; 
130 Läksi kiiii noaffi nakrehesta. 



778. Vuokkiniemi. 

Lönnrot R, n. 606. — 1837. 

Tuoko lieto Leminink[äiuen], 
Toi kaunis Kalevan poika. 
Toinen vanha Väin[äniöinen] 
Suori''tihin"'i häihin. 

5 Sano lieto Lem[nnnkäinen] : 

„Minun on m[iekkanij parempi, 

[Minun] kalpa kauuihim[pi]." 

Tuo kaunis Kalev[an]poik[a] 

Ei sitä sanoa kärsit, 

10 Veti miekalla vetävi 
Vasten jalkoa vasenta, 
Käyeu kättä oikiat[a]. 

Tuo v[anha] Väin[ämöinen] 
Hän tuon [sanoiksi virkko]: 

13 „0i kaunis Kal[evan] p[oika], 
Nyt pää pahoin mene[vi], 
Tukka turh[iin tulevi], 
Hivus hilki^ lankioo, 
Saa leuka liettiehen, 

20 Parta paikk[ah] pahah." 

Tuo kaunis Kal[evdn] poika 
Alla päin, p[ahoilla] m[ielin] 
Saapka kall[ella] kyp[ärin]. 
Se pissäksen piilemähä, 



25 Painaksen pakenem[aha] 
Soareh merelliseh, 
Puuttoimah luotoseh. 
Sihen kasvo k[aunis] kuusi 
Yleni vihanta vii-pi 

30 Kasvo kuusi^ kultalatva* 
Koti näätä kultarinta 
Kuusehen kultalatvah. 

[Jatko Sampojaksoa, ks. n. 72]. 



779. Vuokkiniemi. 

Europaeus K, n. 160. — 1846. 

Jumalisten juomin[kihin]. 
Ristirahvahan remuhun, 
Hyvän rahvahan hymyhyii. 



780. Vuokkiniemi. 

Europaeus K, n, 170. — 1846. 

Eipä nouse^ nuori juoma, 
Kasvanut ka vetten kalja. 



„Miunko on kalpa parempi. 
Vain on kalpa Saarelaisen?" 



••+ Kahuva. 

778. ' Loppu epäselvä; Bor. ehdottanut: Suorittihin. — * Näyttää pi- 
kemmin olevan hilki eikä halki, kuten n:ssa 72 epäillen luimme. — ^ K. 
*kuusi* k. — * Kk:ssa: -ialtva. 

780. ' kasva' : *nouse*. 



176 



Vuokkiniemen runoalue. 



781. Vuokkiniemi. 



Grenetz II, n. 6. 



Ve 1872. 



Miitrein leski; kasvanut Kivijär- 
vessä. 

Lemminkäisen virsi 

Ahtipa suarella asnvi, 
Veitikka nenässä niemen, 
Kapo niemen kainalossa. 
Mipä tuo tuli palavi? 

5 Pien' olis soan savukse, 
Suuri paimosen tulekse. 
Osmotar olutta keitti, 
Kapo kahjoa rakenti, 
Sai oloni pannehekse, 

10 Vain ei suan hapannehekse. 
Hiero kahta kämmentähe, 
Hykerti molompiehe, 
Hieropa ruskien oravan: 
„ Oravani, lintuseni, 

15 Mänepä sie tuonne, kunne kä- 
sen, 
Sivulla joen sinisen, 
Kussapa on karhut tappelovi. 
Orhit on tasoin pitävi; 
Sie kanna kavon kätehe, 

20 Hyvän immen hyppysihe." 
Mänipä miän,i+ mani toisen, 
Otti kävyn kankahalta, 
Seu kanto kavon kätehe, 
Hyvän immen hyppysihe. 

25 Saip' oloni pannehekse, 
Ei suannun2+ hapannehekse. 
Hiero kahta kämmentähe 
Hykerti molompiehe, 
Hieropa valkien portimon: 

30 „Portimoni, lintuseni, 



Mänepä mäki, mäne toini, 
Mäne miällä kolmannella, 
Sielläpä'^+ karhut tappelovi, 
Orhit on tasoin pitävi, 

35 Kuona juoksou konnan suusta, 
Kino ilkien kiasta; 
Koprin kuonoa kokuoile, 
Se kanna kavon kätehe, 
Hyvän immen hyppysihe." 

40 Mani miän, mani toisen, 
Mani miällä kolmannella, 
Ottipa kävyn kankahalta, 
Sen kanto kavon kätehe. 
Hyvän immen hyppysihe. 

45 Saipa oloni pannehekse. 
Vain ei suan' hapannehekse. 
Hiero kahta kämmentähe, 
Hykerti molompiehe. 
Hiero niän^'>' kultarinnan: 

50 „Niätäseni, kultaseni, 
Mäne tuonne, kunne käsen 
Sivulla joen sinisen. 
Kussa karhut tappelovi, 
Orhit on tasoin pitävi, 

55 Kuona juoksou konnan suusta. 
Kino ilkien kiasta, 
Koprin kuonoa kokuoile. 
Se kanna kavon kätehe. 
Hyvän immen hyppysihe. 

60 Kapo kantau kahjahase, 
Osmoni oluohose." 

Sai oloni pauneheksi: 
Niätäseni, lintuseni, 
Mäne mäki, mäne toini, 

65 Jop' on miällä kolmannella. 
Sivulla joen sinisen. 
Kussa karhut tappelovi, 
Orhit on tasoin pitävi. 



781. '+ mlijän: meän. — ^+ suanun. — ^t Sieläpä. — ^+ neän. 



17. Lemminkäisen virsi. 781. 



177 



Kuona jnoksou kounan suusta, 

70 Kino ilkien kiasta. 
Käsie vuahella''''' valeli, 
Koprin kuonoa kokuoli, 
Sen kanto kavon kätehe, 
Hyvän immen hyppysille. 

75 Sai oloni pauneheksi, 
Mesi miehen juotavaksi, 
Se sai jo hapanneheksi. 

Panip' on kutsut kuusienne, 
Airot^T on yheksienne, 

80 Sokiet venehin souti, 
Rammat rattsahin ajeli, 
Tuonuepa Päivölän pitoihe, 
Hyvän joukon juominkihe, 
Eip' on kuttsun Lemminkäistä. 

85 ,,0i sie Mari, muamoseui. 
Kari kukki kantajaisen'. 
Tuo sie sotisomani. 
Kanna vaino vuattieni, 
Lähen Päivölän pitoihe, 

90 Hyvän joukon juominkihe." 
„Monetonkummatmatkoillase, 
Monet on teilläse imehet." 
„Mipäs on kumma ensimäini?-' 
„Sepä on kumma ensimäini: 

95 Kiärmehet kesellä kiehuu." 
„Kyllä mie sen rovin vajellan, 
Tien osoan, oksat karsin, 
Mie on kynnän kyisen pellon 
Satasarvella härällä, 

100 Tuhatpiällä tursahalla. 
Oi sie Mari, muamoseni, 
Karl kukki kantajaisen', 
Tuo sie sotisomani. 
Kanna vaino-vuattieni, 

105 Raut' on paloissa parempi. 



Teräsvöissä tenhosampi."'" 
„Monetonkummatmatkoillase, 
Monet teilläsi imehet." 
„Mipä on kumma, toini kum- 
ma?" 

110 „Sep' on kumma, toini kumma, 
Tulou on tulini koski, 
Kosessa tulini suari, 
Suaress' on tulini koivu, 
Koivuss' on tulini kokko, 

115 Yöt on hammasta hijove. 
Päivät kynttä kitkuttave 
Pian varalla liimminkäisen." 
„Kyllä mie sen rovin vajellan, 
Tien osoan, oksat karsin. 

120 Laulan lankon lampahie, 
Kinkon kierävillasie, 
Työnnänpä syöjällä kitahe, 
Ikenih on iskulinnun; 
Kyllä sen rovin vajellan. 

125 Tien osoan, oksat karsin. 
Oi sie Mari, muamoseni, 
Kari kukki kantajaisen', 
Tuo sie miun sotisomani. 
Kanna vaino-vuattieni, 

130 Raut' on paloissa parempi. 
Teräs-vöissä tenhosampi." 

Toi hänen sotisomahe, 
Kantopa vaino- vuattiehe; 
Rautapaitoih' on pauihe, 

135 Teräsvöihe telkittsihe. 
Läksi on Päivölän pitoihe. 
Hyvän joukon juominkihe. 

Jopa on tulou ensi kumma; 
Hiän on kynti kyisen pellon, 

140 Vakuoli muan matosen 
Satasarvella härällä, 



*t Käsie vuahella; päällä lyijykynällä: [Käsi]n [vuah]tie. — *+ Allevii- 
vattu. — 't Päällä lyijykynällä: (te)lito[sampi]. 

12 



178 



Vuokkiniemen runoalue. 



Tuhatpiällä tursahalla, 
Jopa sen rovin vajelti. 
Tien osasi, oksat karsi. 

U5 Astuu ta ajattelove, 
Tulonpa tulini koski, 
Kosessa tulini suari, 
Suaress' on tulini koivu, 
Koivuss' on tulini kokko. 

150 Yöt on hammasta hijove, 
Päivät kynttä kitkuttave 
Pian varalla Lemminkäisen. 
Laulopa se lankon lampahie, 
Kiukon kierävillasie, 

155 Työnsi syöjällä kitahe, 
Ikenih on iskulinnun. 
Jopa sen rovin vajelti, 
Tien osasi, oksat karsi. 
Päivölän veräjän suilla, 

160 Karhut on rautakahlehissa 
Pian varalla Lemminkäisen. 
Otti kuljun kuoUehelta, 
Pian mäkäsen männeheltä, 
Panipa syöjällä kitahe, 

165 Jopa sen- rovin vajelti. 
Tien osasi, oksat karsi. 

Mänip' on Päivölän pihoilla. 
„Mipäs on tämä vierahie. 
Kuin ei tätä koirat hauku, 

170 Eikä virka villahännät?*' 
„Enpä mie kotuota lähten 
Tavoittani, tiloittani, 
Mahittani, muissittani ; 
Siir ei virkkan villahännät. 

175 Tuopa tuopilla olutta, 
Kanna kaksivartisella. 
Kuin en piässyn pöyän piähä, 
Kelvannun rahin kesellä." 



Toi hiän tnopilla olutt<i, 
180 Kanto kaksi-vartisella, 
Mavot^''' laioilla matasi, 
Kiärmehet kesellä kiehu. 

Ottipa veitsen huotrasesta. 
Tupesta on tuhman rauan: 
185 „Rikka muaha luotanehe, 
Ruoka suuhu syötänehe!*' 
Joi oluon onneksehe, 
Meen mussan mieliksehe. 
Tuopa Päivölän isäntä 
190 Jo hiän noin sanoiksi virkki: 
„Mitelkämäs miekkojana, 
Katselkamas kalpojana; 
Kumman on miekka mieluhim- 

Kumman kalpa kaunehempi, 

195 Se on iellä iskekköhö." 

Päivän on miekka mieluhimpi, 
Päivän kalpa kaunehempi, 
Hiänpä on iellä iskekköhö. 
Eipä se ottan orvasnahkoa. 

200 Lemminkäini noin sanoiksi 
virkki : 
„Pihair on veret paremmat, 
Kakaroiir on kaunehemmat." 
Kuin on laski Lemminkäini, 
Kettsinä'-'"^ keolla kiiti, 

205 Niinkuin nuatti nakrehesta. 
,,0i sie Ma^^% muamoseni, 
Kari kukki kantajaisen' ; 
Tapoin ainuon tätini poian. 
Kunne lähen töitäni pakohe, 

210 Pahojani piilömähe?" 

,,Mäne sie männyksi miällä, 
Koivnksi kovilla mailla." 
„UseoiniO''' niäkini mänty 



«t Maivjot: Ma'ot. — H Kastini, korj. lyijykynällä: [Kejttsinä, selit. 
vier. käsialalla: Se olis nk. nahka. — '"t Use(v)in. 



17. Lemminkäisen virsi. 781 — 782. 



179 



Pärepuiksi pilkotahe, 

215 Koivikko kovilta mailta 
Pirttipuiksi pilkotahe, 
Hienosiksi halkosiksi, 
Pieniksi pilastehiksi 
Oi sie Mari, muamoseui, 

220 Kari kukki kantajaisen', 
Kunne l.älien töitäni pakohe. 
Pahojani piilömähe?" 
„Maksah on merimateheu, 
Merihauiu hampahahe." 

225 „Sieltä on nuotin nossetahe, 
Käsiverkoin viännetähe. 
Kunne lähen töitäni pakohe, 
Pahojani piilömähe?-' 
„Suareh on sanattomahe, 

230 Niemeh ou nenättömähe, 
Puuttomah on muattomahe, 
Sieläpä se miun isoni, 
Siel' on valtavanhempani 
Kävip' on töitäh on paossa, 

235 Pahojah on piilomassa." 
Hiän on läksi laskomahe 
Melan vaskisen varahe. 
Kokan kultasen nojahe. 
Laski päivän, laski toisen, 

240 Jop' on piänä kolmantena 
Melan on vaskisen varassa, 
Kokan kultasen nojassa. 
Hiän on noin sanoiksi virkki: 
„Onko suarella sijoa 

245 Veteä venehtä mualla, 
Purtta kuivilla kumata?*' 
Suaren neitoset sanove, 
Suaren immet iukasove: 
„Ompa suarella sijoa 

250 Veteä venehtä mualla. 
Purtta kuivilla kumata, 



Jos soa sata urosta, 
Tuhat purtta puujoa'le."i ■*" 
Suan on neitoista piteli, 

255 Tuhat nuorta morsienta 
Yhtenä kesäissä yönä, 
Sykysyissä valkiena. 

Laskon on karettelove, 
Männä luikeroittelove 

260 Melan vaskisen varassa, 
Kokan kultasen nojassa. 
Sini suaren immet itki, 
Kuni Ahin puu uäkyve, 
Kuni haukat haimentave. 

265 Suaren immet noin sanove: 
„ Kylmä Luoja suuri kylmä. 
Jott' Ahin merellä kylmäis, 
Vattsah on heposen varsan. 
Vaimon kiän on taikinahe, 

270 Hampun siemenettömäksi." 



782. Vuokkiniemi. 

Genetz, kons. 1., Bor. m, k. 21. — 

1872. 

Jyrin akka. 

Kapo kahta kämm[entänsä], 

Synty orava. 

Juokse orko, j[uokse] toi[nen], 

Ei ottant olut hapata. 
5 Synty niätä kultarifnta]. 

Valu vuahti varsan s[uusta]. 

Se kokuo kätehesi. — 

K[apo] kanto kahjahase, 

Osmotar oluohose. — 
10 Kaukomieli silmä karso. 



^'+ = „völjää". 



180 



Vuokkiniemen mnoalue. 



783. Vuokkiniemi. 

Niemi n. 110. — 1901. 

Kolmen koukun kääntimellä. 



784. ToUonjoki. 
Lönnrot Ali 4, n. 4. — 1834. 

Osmotar oluen seppä; 
Kolmest' on jyväst[ä] otran, 
Kolmen puisen poltakselta; 
Salo puita poltettiihin. 

5 *Nosseheksi [nuorten juoma],* 
Metu miesten juotaviksi. 

Hyvä on tyttö Päivättären, 
Se oli soma suorTjau, 
Hiero kahta kämm[entänsä], 

10 Hiero valkian oravan, 
Eli nää[n] kulta r[innan]. 
„Ne kanna kavon [kätehen], 
Hyvän muorin hyppy sihin." 
„Oravam, lintuseni, 

15 Sekä juokse, jotta jouvu. 
Jossa miehet tappelevat." 

Päivätär sanoiksi virkk[i]: 
„Mene kurjat kutsumah, 
Kutsu veitikka verevä, 

20 Elä kutsu Kaukomieltä." 
Kurja noin sanoiksi virkki: 
„Empä mä tuota tieä, 
Kuss' on veitikk[ä] veräjä, 
Kuss' on kauni[s] Kaukomieli?" 

25 Tuo'"s'' on kaunis Kaukomieli, 



Kullervo Kalevan poika. • 
Niin läksi kotihin. 

Emo [noin sanoiksi virkki]: 
„Mit' olet pahalla mielin?" 

30 „0i emo vanhempani, 
Pane ruoka ruttosesti, 
Tuos mun soti somani, 
Joiir ennen olin soissa, 
Hätähäissä haihattelin. "^ 

35 Niin emo sanoiksi v[irkki]: 
„Kolmet on surmoa matalla, 
Kolme miehen kuolemata." 
„Koppan koppelot mäeltä, 
Annan appajan kitahan." 

40 „0i emoni [vanhempani], 
Sano surma keskim[äinen]." 
„Se on surma keskim[äinen], 
P[ino] on pitkiä matoja, 
Kääry suuri käärmehiä, 

45 Ylös kielin kiehumassa, 
Alas hännin [häilymässä], 
Ne on syönyt [saan miestä], 
Tuhonut tuhan hevosta." 
„Laulan leppäsen hevosen, 

50 Selkäh leppäsen isännä[n]." 
Otti kullu[n] kuolehelta. 
Pään mäkäsi männeltä 
Sian itse seisomaha[n]. 

2 

„Mik' on surmajälk[imäinen]?" 
55 „Syvä on hauta kaivettuna 
Päässä sillan Pohj[olan], 
Sin' on saanut saan miestä. 
Hukkunut tuhan hevosta." 
Laulo rautasen korennon, 
60 Laulo laiasta laitahan, 
*Äprästä äprähän,* 
Kirjo verkolan veroilla. 



784. * häi|l|ättelin: haihattelin. — - Tavallista isompi väli, ei viivoja. 



I 



17. Lemminkäisen virsi. 78-4 — 785. 



181 



Sano varsin mentyänsä, 
Ja tuonne päästyänsä: 

65 „Kun ei pantane olutta, 
Eli härkä tapettane 
Tulovalle vierahalle, 
Saavalle käkiälle." 
Se kaunis Kalevan p[oika]. 



Piilojani piilemähän, 

Pakohon pahoja töitä?" 

100 ,,Eu mene männyksi mäelle. 

Pirtti puiksi pilkotah'"an\" 
. 2 

Niin lykkä[ä] venon vesille, 
Tammen lastun lainehelle, 
Itse istuu perähän. 



70 Kun ei olFe"" laulajata, 
Laaullista laulajata, 
Kunnollista kukkujata. 

Susi' poika loiramoisen, 
Se on lauluille rupesi, 

75 Virren töille työutelisi. 

*Kullervo Kalev[an] poika,* 
Mentihi[n] ulos pihalle. 
Maho lehmä tapetti[i]u, 
Sen nahkalla seisottiin. 

80 j.Koittele konna kalpojasi, 
Ja mittele [miekkojasi]!" 
Laski veitikka verevä, 
Kavahutti Kaukomieli 
NaurehiV [navasta], 

85 Noissa Päivölän pioissa, 

Kirjo verkolan veroilla. 

. 2 

,,Emmä liene lemp[ivieras]. 
Kun ei anna kumppalia, 
Kunnollista kumppalia." 
90 Annettih nuori neio. 
Niin läksi kotih. 
Neion mestasi mereh. 
Alla päin, pahoUa mielin. 
„Mit' olet pahoUa mielin?" 
95 Poika varsin vastaapi: 
„0i emoni vanh[empani], 
Minne pakoohou pääsen 



105 Niin veti venon maalle. 
„Ouko saarella sioa?" 

„Ompa saarella sioo, 
Jos veät sataa venettä, 
Tuhat purtta puujoelet." 
110 Lepytteli saaren neiot. 
Jäi yksi lepyttämättä. 



785. Tollonjoki. 
Genetz II, n. 19. — ' '-. 1872. 

T'enesseini Kauro. 

Osmotar oluon seppä, 
Kapo kaljojen tekijä. 
Osmotar olutta keitti, 
Kapo kaljoa rakenti 

5 Kaheu kallion välissä. 
Meren luotojen lomassa. 
Ei ottan olut hapata, 
Kahja kultani kuhata, 
Mesi musta muikkoaUla, 

10 Kohuo'lla miesten juoma 
Nassakassa patvisessa, 
Tulkan tammisen takana. 

Hiero kahta kämmentänsä, 
Hykerti molompiansa ; 



^ Susi Ioni : S. 



182 



Vuokkiniemen runoalue. 



15 Mikä tuosta syntynöpi? 
Synty neätä kultarinta. 
Hiero kahta kämmentänsä, 
Hykerti molompiansa; 
Mikä tuosta syntynöpi? 

20 Synty rautani orava. 
„Oravaini, värtäjäini, 
Sie käyjä, käpyjen syöjä, 
Kävj^n syöjä, puun purija. 
Mäne sinne, kunne käsken, 

25 Ympäri meren yheksän, 
Meri puolen kymmenettä, 
Kolm' 011 kuusta kankahalla. 
Kaks' on vaipalla katettu, 
Kolmas jeänyt kattamatta. 

30 Ota siitä käpyni, toini. 
Syö käpyni käyessäsi, 
Toini tuo tullessasi." 

Toisen toii tullessahe, 
Pisti heän kävyn oluoh. 

35 Tuost' otti olut hapata, 
Kahja kultani kuhata. 
Mesi musta muikkoa'lla, 
KohuoMla miesten juoma 
Nassakassa patvisessa, 

40 Tulkan tammisen takana. 
Olo tuon sanoiksi virkki: 
„Poi'es potkin vanteheni. 
Ulos pohjani porotan, 
Kun^* et soane juojieni." 

45 Osmotar oluon'''"'' seppä, 
Kapo kaljojen tekijä 
Heänpä tuon sanoiksi virkki: 
„Oravaini, värtäjäini, 
Mäne sinne, kunne käsken, 

50 Kutsu rujot, kutsu rammat, 
Sokiet venehin soua, 
Kutsu i lieto Lemminkäini." 



Tuopa lieto Lemminkäini 
Nousi pois makoamasta, 

55 Heräsi uneksimasta, 
Pisti peänsä ikkunasta; 
Kuuluvi jyry kylästä, 
Järy järvien takoa. 
„0i on sie vaimo vanha, 

60 Emo naini kantajaini, 
Tuo sie miun sotisomani. 
Kanna vaino-voattieni 
Pitoloissa piettäväni. 
Häissä häilyteltäväni." 

65 Emo kielti, vaimo käski, 
Epäsi kavehta kaksi, 
Koki kolme luonnotarta: 
„Elä lähe poikuoni, 
Monet on mutkat matkoillasi, 

70 Monet teilläsi imehet. 
Kolme on surmoa matalla." 
„0i on sie vaimo vanha. 
Emo naini kantajaisen, 
Sano surma ensimäini, 

75 Mi on'*^' ensimäini?" 
„Assut aikoa vähäsen, 
Piiliteitä pikkaraisen, 
Niin tulou tulini koski, 
Kosess' on tulini korko, 

80 Koroir on tulini koivu, 
Koivuss' on tulini kokko, 
Yöt se hammasta hijovi, 
Päivät kynttä kitkuttavi 
Peän varalla Lemminkäisen." 

85 „Ei ole surma miesten surma 
Eikä kuolema urosten. 
Oi on sie vaimo vanha, 
Emo naini kantajaini. 
Tuo sie miun sotisomani, 

90 Kanna vaino-voattieni, 



785. '+ Kuin. — ^t oluen. — ^t on K[urma] e. 



17. Lemminkäisen virsi. 785. 



183 



Pitoloissa piettäväni, 
Häissä liäilj'ieltäväui." 

..Elä sie lälie poikuoiii, 
Kolme on surmoa matalla." 

95 „0i ou sie vainio vanha. 
Emo naini kantajaini. 
Sano surma, toini surma." 

,,Assut aikoa vähäsen, 
Piiliteitä i)ikkaraisen. 

100 Mato tiellä poikkipuolin. 
Se on pitempi pirtin hirttä, 
Paksumpi pirtin patsasta." 

„Ei ole siinä miesten surma. 
Eikä kuoloma urosten. 

105 Oi on sie vaimo vanha, 
Emo naini kantajaini, 
Tuo sie miun sotisomani. 
Kanna vaino- voattieni." 
„Elä lähe poikuoni, 

110 Kolme on surmoa matalla."' 
,,0i on sie vaimo vanha, 
Emo naini kantajaini, 
Sano surma, kolmas surma." 
„]\Iänet Päivö'läu pihalla, 

115 Siiu' on suvet suittsisuissa, 
Karhut rauta kahlehissa." 

„Ei ole siinä miesten surma, 
Eikä kuoloma urosten. 
Oi on sie vaimo vanha, 

120 Emo naini kantajaini, 
Tuo sie miun sotisomani, 
Kanna vaino-voattieni, 
Pitoloissa piettäväni, 
Häissä häilyteltäväni." 

125 Toipa heän sotisomahe, 
Kanto vaiuo-voattiehe. 
Siitä heän läksi astumaha. 

Astu aikoja vähäsen, 
Piiliteitä pikkaraisen. 

130 Kokoi koppalat meältä, 



160 



Teyrj-käiset kankahalta, 
Ne koki kokon kitahe, 
Sillä sen rovin va'elti. 

Asta aikoja vähäsen, 
Piiliteitä pikkaraisen. 
Mat' on tiellä poikkipuolin; 
Se on pitempi pirtin hirttä, 
Paksump' ou pirtin patsasta. 
..iMato musta, moan alani. 
Toukka tuonen karvallini, 
Läpi mattahan mänijä, 
Kulkija kulon alani, 
Puun juuren pujottelija, 
Anna männä matkamiehen, 
Lemminkäisen liiatenki." 

Astu aikoja vähäsen, 
Piiliteitä pikkaraisen. 
Keräi lampun lampahie, 
Kevon kieravillasie, 
Xe syti susilla suuhu. 
Kaikki karhuilla kitahe, 
Sillä sen i'ovin va'elti. 

Mani Päivö'län pihalla. 
Itse Päivö'län isäntä. 
Heänpä vastaha tulove: 
,,0i sie lieto Lemminkäini, 
Tule nurkasta tupahe. 
Salamosta soa sisähä." 

Tuli heän nurkasta tupahe, 
Salamosta sai sisällä. 
Itse Päiv()'län isäntä 
Heänpä tuon sanoiksi virkki: 
,,Mitellennnä miekkojana. 
Katsellemma kalpojana, 
Kumpasen parempi miekka. 
Kumman kalpa kaunehempi, 
Sempi iellä iskömähe." 

Ittseh Päivölän isännän. 
Hänen on parempi miekka, 
Hänen kalpa kaunehempi. 



184 



Vuokkiniemen nmoalue. 



Heäijpä iellä isköniähe. 
Kuinpa Ij^öpi ensi kerran, 
Jo heän lyöpi toisen kerran, 
Lyöpi kerran kolmanneuki, 

1-5 Ei heän liiknttat lihoja. 
Ei ottat i orvaskettiio. 

Tuop' on lieto Lemminkäini 
Heän on tuon sanoiksi virkki: 
,,Läkkä myö ulos pihalla, 

180 Ulkon' on veret paremmat, 
Kakaroiir on kaunehemmat, 
Tuvan uuen turmelemma. 
Pessyt penkit hierelemniä." 
Mäntih hyö ulos pihalla, 

185 Tuopa lieto Lemminkäini 
Kuin heän löi'i ensi kerran, 
Löi kuin noatin naurehesta. 



786. Venehjärvi. 

rellman n. 45. — 1829. 

Vasselei Lesoni.' — Mp. todennä- 
köisesti Vuokkiniemessä. 

Savu saarella palaa. 
Tuli niemen tutkamessa. 
Pienet ovat sodan tuleksi, 
Iso vaimon valkiaksi. 
5 Osmotar olutta keitti. 
Väki vettä väänätteli 
Nuoihin häihin Kärkölän, 
Sala joukon juomingiin; 
Häitä Kärkölä pitää, 
10 Salajoukko juomingia. 

Sano lieto Lemmingäinen: 
,,Emoseni, vaimo vanha. 
Tuos minun soti somani, 



Kannas vaino vaatteni, 

15 Lähen häihin Härkölään, 
Sala joukon juomingihin, 
Häitä Härkölä pitää, 
Sala joukko juomingia." 
Emo kielti, vaimo käski: 

20 „Alä lähe poikuoni. 

Kolme on surmoa matalla, 
Kolme on vuorta korkiata." 

„Emoiseni, vaimo vanha. 
Sano surma ensimäinen." 

25 „Kuin menet matkoja vähäi- 
sen, 
Kätke t'"ie''tä pikkaraisen, 
Tulovi tulinen hauta. 
Jok' on tiellä poikkipuolin, 
Täyn' on kuumia kiviä, 

30 Palavoita paateroita." 

Sano lieto Lemmingäinen: 
„Ukko kuldainen kuningas, 
Vaari vanha taivahinen! 
Saappa lunta sauan varsi, 

33 Keihäs varsi kiepottele 
Nuille kuumille kiville, 
Palaville paateroille." 
Sillä se[n] rovin vajellin. 
„Emoiseui vaimo vanha, 

40 Sano surma, toinen surma." 
. Emo kielti, vaimo käski, 
Epäsi kavehta kaksi, 
Kielti kolme luonotarta: 
„Kuin menet matkoja vähäsen, 

45 Kätket tietä kappalehen, 
Tuloo tulinen koski, 
Koskessa on tulinen koivu, 
Koivussa on tulinen kokko, 
Joka hammasta hivoo, 

50 Yöt kynttä kitkottaa 



786. ^ Fellmanilla: Vasilius Lesonen. 



17. Lemminkäisen virsi. 786. 



185 



Pään varalla Lemrniiigäisen."' 

Sano lieto Lenimingäinen: 
„Ne ou surmat lasten surmat, 
Ei parta suun uroliou. 

.55 Emoiseni, vaimo vanha, 
Sano surma, kolmas surma. 
Tuos minun soti somani, 
Kanna vaino vaatteheni,^ 
Lähen häihin Härkölähän,'^ 

60 Sala joukon juomingihiu." 
Emo kielti. vaimo käski: 
,,Älä lähe, poikuoni, 
Kolm' on surmoa matalla. 
Kolme vuorta korkiata." 

65 „Sano surma, kolmas surma." 
„ Jos menet matkoa vähäsen, 
Kätke teitä kappalehen 
Tuonne häihin Härkölähän.' 
Sala joukon juomingihiu, 

70 Suet suitti rengahissa,* 
Karhut on rauta kahlehissa 
Peän varalla Lemingäisen." 
Sano lieto Lemmingäinen : 
,,Ne on surmat lasten surmat, 

75 Ei partasuun urohon."-^ 

Sittä li[e]to Lemmingäinen 
Meni nurkasta tupahan. 
Sai tupahan salvamosta. 
Sittä Härkölän emändä 

80 Hän noin sanoiksi virko: 
,,Mi sie lienet miehiäsi, 
Kuka kumma urohiasi, 



Kosk' ei sinua koirat hauku^ 
Eikä haukkujat havattu, 

85 Eikä virkkaa' villa hännät." 
Sittä Härkölän emändä 
Tuopi tuopilla olusta (oloista), 
Kanto kaksi vartisella. 
Maot laijoilla mateli, 

90 Toukat tuopin pohjasessa. 
Sitte lieto Lemmingäinen 
Otti veitsen huod rastansa, 
Tupestansa rauan tuiman. 
Vetävi ohista pitkin, 

95 Kerran pitkin, toisen poikki. 
Joi oloisen onnekseen, 
Mejen mussan mielekseen.^ 
Itse noin sanoiksi virkko:^ 
,.Tuopin tuoja turpeheseen, 

100 Kannun kantaja Manalle." 
Sitte Härkölän isändä 
Hän noin sanoiksi virkko :^ 
,,Xytt mitelk''äm'' miekkojam 

me, 
Nytt katselkam kalpojamme, 

105 Kumman miekka mielusampi, 
Kumman kalpa kaunihimpi, 
Sen Teliä iskemähän."^'' 
Sano Hetoin Lemmingäinen: 
„Ei muir ole miekastani, 

110 Se on luissa lohkeillut, 
Peän kasuissa katkeillut. "'^ 

Sano lieto^' Lemmingäinen: 
„Läkkemmä ulos pihalle. 



* vaattenii: vaatte/ien«. — ' Härkölä''än'' : Rärkölä/»'/». — * Näin rivin 
päällä, tekstissä: (Su''v"'et suitti rengahissa). — "Numeroilla muutettu: [uro- 
hon] [partasuun]. — « Säe sulkumerkeissä. Sen alla väliinkirjoitettuna: Kosk' 
ei sua koirat hauku. — ' virka : virkkfui. — ' Säe sulkumerkeissä. Sen ja- 
lassa väliinkirjoitettuna: Mejen mustan mielekseensä. — * virk o : virk/o. — 
'' Säe sulkumerkeissä. Sen jälessä väliinkirjoitettuna: Se iellä iskeköhön. 
— " Sanassa lieto e näyttää perästä pannulta. — '* P. k. lon, k. 



186 



Vi;okkinieinen runoalue. 



Tuvan luien turmelemina, 
115 Pessyt penkit hierelemmä, 

Ulkona^^ veret paremmat, 

Lumen peällä luoteliemmat." 
Sitte Härkölän isändä 

Hänpä iellä iskenöö : 
120 Ei katkennut orvasnahka. 

Sittä lieto Lemmingäinen 

Hänpä sitte iskenöö: 

Läksi kuin naatto naurihista. 

Evä kaikesta kalasta. 
125 Peän löi penkille perähän. 
Läksi töitänsä pakohon, 

Piilojansa piiFe^mähän.i^ 



„Emoiseni, vaimo vanha, 
Nytt olen toini paossa, 
130 Piilojani piilomassa. 

Tapon*'^ Härkölän isännän." 

„Tuola ennen isosi säily 
Mäntynä mäen päällä." 
Sano lieto Lemmingäinen: 
135 „Useihti mäkinen mänty 
Hakataan halmet puiksi, 
Kota puiksi kolkatahan.""^ 
„ Tuoli' ennen isosi säily 
Koivuna Noron mäellä." 
uo j.Usehti noroinen koivu 
Jalas puiksi leikataan." 



787. Venehjärvi. 
Lönnrot E, n. 594. - 1837. 

Mp. Vuokkiniemessä. 

Osmotar olutta laati 
Yöttä, vyöttä, vaatteetta, 
Sukatta solettomatta, 
Käettä kintahattomatta, 

5 Alatsi alakivellä. 
Vaskivannetteu sisässä. 
«Oravainen, lintu liukas. 

Juokse tuone" 

Kapo kahjoja rakenti. 

10 „0i on näätä kultarinta, 
Pohjon aitojen perille." 
Kapo kanto kahjahansa. 

„Poies potkin pohjapuuni, 
Olotteleu uurteheni." 

15 Tuo on Päiv[ilä]n isäntä 
Häitä varsin haug-itsevi, 
Pitoja pivottelevi. 

„Vaan ei Ahti saarelaista, 
Ahti saarella asuvi, 

20 Ahin on sivassa silmät, 
Ahin kasvot karsahassa." 
Pitoloissa piettäväni. 
Isä käski, äiti kielti, 
Kielti kolme luounokasta. 

25 „0i emoni vauhem[panil." 
„ Yks' on seiväs päätön seiväs, 
Sihen pääsi leikataha[n], 
Mielin a'"rv"'oa läksieni, 
Päätä Ahti saarelaisen." 

30 „Ei ole siinä miehen surma, 
*Ei ole partasuun urohon,* 



'3 jUlkon' on : *Ulkona*. — '* Säe sulkumerkeissä. Sen jälessä tekstissä: 
Piilojansa piilomahan. — *« Tapjoin: Tapon. — '» kolkata|an|: kolkata/jan. 



17» Lemminkäisen virsi. 787—7^ 



187 



Naisten surraa, lasten kuolo.'' 
„Karhut rautakahlehissa 

Päälle Ahti soarel[aiseu].'' 
3.5 ,, Somempi ois sotasomassa, 

Rautapaiossa par[empi]." • 

Jo tuopi edl. 

Suorihen sotasoraihia, 

Rautapaitohi[n] panfihen], 
40 Teräsvöihiu tehtosiheu.^ 
„0i emoni vanhempani! 

Keritse kesänen uuhi. 

Talvilampahat takitse. 

Pane villat vakkasehen." 
45 *Vakan päähänsä sivalti.* 

Jo tuli mäelle tuolle, 

Tuolle saapi saarekselle, 

Jos on seiväs päätön seiväs. 

Sihen vakka i)äästä viet}'. 

50 Teuren terniten kyl'"i'^stä, 
Syöksi syöjälle kitahan. 
*(Karhulie)* 

Mielikki metsän ''e''[mäntä]. 
Tuncre[kse tupahan]. 
55 *Salamosta sai sisään,* . 
Meni nurkasta [tupahan], 
Kenenkänä keksimättä. 
Kunkana havatsematta. 
Sano Päiv[ilän isäntä]: 
60 *,,Mi lienet miohiäsi,* 
Ku kullan urohia[si]?" 

Hänp' on varsin vastoa: 
„Pohjan koiran syötäviksi. 
Ku ei uutt' olutta^ panna." 
65 ,.Ruohka maahan, ruoka suu- 
hun.*' 



Sano P[äivilän] isäntä: 
„Mitelkäme' [miekkojanmie]." 

Jo miteltiin miekkojansa. 
Meni kun naatti naki-ehesta. 

70 Jo noin sanopi tuossa: 
„ Kunnes töitäni pakohon?*' 

Astu 

Kävi — — 

Jo joutu kotihin tuonn[e]. 

75 „Tuoir ennen isosi piili." 
Nou.si koivuksi norolle. 
Seki-^ sieltä leikat[ahan]. 
Tuoli* ennen isosi piili. 
Nousi männyksi mäelle, 

80 Seki sieltä — — 
Jo päivänä 3: tenä 
Jo näkypi Manalan saari. 
Saari kulta kuumottaa, 
Laski tuohon saaren päähän. 

8 5 Kysy — — — — — 
Tuonen tyttöset sau[ovat]: 
,,Ompa [saarella sijoa], 
Jos veä 100 venett[ä] 
Sykysysnä viitosena." 

!)o 1000 nuorta morsianta; 
Miekotsi 1000 miestä, 
Satuloitsi saan urosta. 



788. Venehjärvi. 

Cajan 8:o, siv. 54. — 1836. 

Sano surma syyttä myöten. 
Elä miehen mieltä myöten.^ 



787. ' Sana alleviivattu. — ^ e *uutt*o. — ^ Sieki: S. 

788. • Ss. mustempaa mustetta kuin jatko, josta sanat „neniksi nenitetä" 
ne sitäpaitsi erottavat; ks. kuit. n. 788 a). 



188 



Vuokkiniemen runoalue. 



,,Se on surma lapsen surma, 
Vasta ka'"s''kavan urohon, 

5 [Vasta] ulkoa tulevan.-' 
„0i emoni, [kantajani], 
Keritse kesänen u[u]lii, 
Taki talvilampahasi, 
Pane- villat vakkaseh, 

10 Kokko'"o"' peähän kopsalla." 
Loi villa vakkaset, 

[ ] 

Loi kokosen koppeloita, 
Kiiran kirjasiipilöitä. 



10 



788 a). Venehjärvi. 
Cajan n. 35 a). — 1836. 

[17 Euno]. 

96. j.Sano surma syy tämyöten, 
Elä mielien mieltä myöten." 
114. ,,Se on surma lapsen sur- 
ma, 
Vasta kasvavan urohon, 
(\^asta ulkoa tulevan). 

Lemm[inkäinen] emolleen : 
„0i emoni kantajani, 
Keritse kesänen uuhi, 
Taki talvilampahasi, 
Pane villat vakkasehen." 
(Loi villa vakkaset). 

Siitä vielä: 

Loi kokosen koppeloita. 
Kiiran kiera siipilöitä.^ 



789. Venehjärvi 
Borenius I, n. 80. 



^V.o 1871. 



Hökkä-Petri. 



Osmotar oluon seppä, 
Kapo kalj'^a^jen panija. 
Ei tahton olo hapata, 
Kahja^ kultani'^^' kohota.^t 

5 „Oravaine, lintuseni, 
IVIäne tuonne, jonue käsken. 
Tuo sie kuusesta käpiijä. 
Petäjistä hempehia.'' 
Ne nakko olohonsa. 

10 Jo tahto olo hapata, 
Kahja kultane kohota, 
Tuonne häihe Härköläni, 
Suuren joukon juomiukihi. 
Häitä Kärkölä pitävi, 

Ls Joukko suuri juominkia. 
„ Kutsu ruojot. kutsu rammat. 
Rammat rattsahin ajata, 
Sokiet venosin souva, 
Noih on häihe Kärkölän, 

20 Suuren joukon juomiukihi, 
Elä kutsu Lemminkäistä." 
Sano lieto Lemminkäine: 
„Emoseni vaimo vanha. 
Tuos minun sotisomani, 

25 Kanna vaiuuvoattieni." 
,, Minne lähet poikuoni?" 
„Läheu häihe Kärköläni, 
*Suuren joukon juomiukihi."* 
„Elä lähe, poikuoni, 

30 Suvet on suittsi-renkahissa, 
Karhut rauta-kahlehissa 



* Poisp}'yhitty, nähtävästi epähuomiossa. 

788 a). ^ Kiera villasia| : k. *siipilöitä* 

789. » kahja: „olut". — ^+ kultane. — H 4V2. Ei nossa [urosten juoma]. 



17. Lemminkäisen virsi. 789—789 a). 



189 



Peän varalla Lemminkäisen, 

Kunilan kiijojen suilla." 
Siitä lieto Lemmiukäine 
35 Mälli matkoja vähäsen, 

Mani Päivölän pitoihi, 

Suuren joukon juominkihi. 
Sano Päivölän isäntä: 

„Mikä lienet miehiähän, 
40 Ja kuka urohiahan. 

Kosk' ei siima koirat haukkun, 

Eik' on virkkan villa-hännät ?" 
Sano Päivölän isäntä: 

„Nato (on) naisista parahin! 
45 Tuo sie tuopilla olutta, 

Kannas kaksi-vartisella." 
Toi heän tuopilla olutta, 

Kanto kaksivartisella. 

Mavot laijoilla mateli. 
50 Toukat tuonen pohjukassa. 

Veti veitsen huotrastahan, 

Tupestahan tuiman rauvan, 

Piirti pitkine olutta: 

Tuopin tuoja turpehesi, 
55 Kannun kantaja manalah! 
Sano Päivölän isäntä: 

„Ruvekkamas laulamahan. 

Soakkahas++ sanelemahan. " 
Ruvettih laulamahan, 
60 *Soatihi sanelomahan.* 

Siitä Päivölän isäntä 

Laulo lammin lattiella. 

Siitä lieto Lemminkäine 

Laulo härän kultasarven. 
65 Lakki lammin lattialta. 
Siitä Päivölän isäntä 

Laulo ruskien repoisen. 

Siitä lieto Lemminkäine 



Laulo neään kultarinnan. 
70 Sano Päivölän isäntä: 

„Mitelkämäs miekkojana, 

Katselkamas^'*' kalpojana. 

Kumpi miekka miehövämpi. 

Kumpi kalpa kauhiempi." 
75 Tuonp' on^''' lieto Lemmin- 
käisen 

Sen on luissa lohkiellun, . 

Peän kasuissa katkiellun. 

Tuonp' on''+ Päivölän isännän, 

Sen on miekka miehövämpi, 
80 Sen kalpa kauhiempi, 

Sempä iellä iskömähä. 
„Lähenimä ulos pihalla. 

Tuvan miiö uuveu turmelemina. 

Pessiit penkit hierelemmä." 
85 Lähettih ulos pihalla. 

Tuonp' on Päivölän isännän 

Senpä iellä iskömähä. 

Siitä Päivölän isäntä 

Iskie kavahuttavi. 
90 Ei liikkiinun orvasketta.' 

Siitä lieto Lemminkäine 

Otti kuin noatin nakrahesta, 

Evän kaikesta kalasta. 



*t Soakahas. — »t Katselka[mas?] 
„hieno nahka". 



789 a). Venehjärvi. 
Bor. I, n. 80:ii vert. — Vo 1877. 

Hökkä-Petri. 

2. [Kapo kaljja[jen panija]. 
2 '/a- Kesä vettä keitettihin. 
Kuu olutta laitettihin 
Tuonne häihe Härköläne, 

— "t Sana puuttuu. — ^ orvas: 



190 



Vuokkiniemen ruuoalue. 



5 Suuren j[ouko]n j[uomiu]ki[li]. 
Häitä [Härkölä pitävi]. 
Suuri [joukko juominkia]. 
4 72- Ei juossa ui'os'"t"'en juo- 
ma (alla).i 
10 6 72- Noro poikki, toini pitkin. 
9. [Ne]p' on [nakko ol]u[ohon- 
sa]. 

11. [Kahj]a k[ultane kohota]. 
11 V2- Jo noussa^ urosten juo- 

15 ma. 

12. Noihe [häihe Härköläui]. 
15. [Suuri] [joukko] [juomin- 
kia]. 

15 V2- Ketähäihenä kutsumina. 
20 16. [Kutsu ruo]h[ot], [k]utsu 
[rammat]. 

25 72- Pitoloissa piettäväni, 

Häissä häilyteltäväni. 

29. [Elä lähe p]oikuoni, 
25 3' surmoa matalla." 

„Emoseni vaimo vanha, 

Öano surma l:mmäini." 
„Mänet matkoa vähäisen, ^ 

Teitä kätket pikkaraisen, 
.10 Haut' on tiellä poikkipuolten, 

Täynn' on kuumia kiviä, 

Palavia poateroita, 

Peän varalla L[emminkäise]n." 

„Ne on s[urma]t lasten s[urma]t 
35 Ei ole* partasuun urohon 

Eik[ä] miehen naisikkahan." 
„Mänet m[atkoa vähäisen], 

Teitä kätket [pikkaraisen], 

Tulovi tulinen koski, 
+0 Koskess' [on tulinen] luoto, 

Luuvoss' [on tulinen] koivu. 



K[oivussa] [tuli]set oksat, 
Oksiir on t[uli]nen kokko. 
Päivät kynsiäh hivovi, 

45 Hampahiah kritskuttavi 
Peän varalla L[emminkäi]sen." 
„Ne on surmat [lasten surmat], 
Ei ole [partasuun urohon], 
Eikä [miehen naisikkahan]." 

50 „Mänet [matkoa vähäsen], 
Teitä [kätket pikkaraisen]." 
29 72- Kuhilan kujojen suilla. 
33 1/2- N^ on s[urma]t [lasten 
surma] t, 

55 Ei ole [partasuun urohon], 
Eikä [miehen naisikkahan]. 
34. Lemm[inkäihi] lieto p[oika]. 
36. [Mani Päivölän] tupahan. 
40. [Ja kuka urohiah]e. 

60 44 72- Navon tyttö neitosista. 
53 ^i^. Jo oloisen onneksehen, 
Mejen mussa[n] mieleksehe. 

54. [Tuopin tuoja turpehe]se. 

55. [Kannun kantaja mana]l- 
65 [la]. 

63. Tuop' on [lieto Lemmin- 

käine]. 
66. Tuop' on [Päivölän isäntä]. 

68. Tuop' oli [lieto Lemmin- 
70 käine]. 

69. [Laulo neä][n kultarinnan]. 
7472. Mitellähäu miekko[ja]- 

han,^ 
Katsel[lahan kalpojahan]. 
75 75 — 81. Järjestys numeroilla 
muutettu = 78—81, 75-77. 
81 72- Sano P[äivölä]n isäntä. 



789 a). ^ Kolme viim. sanaa lyijykynällä. — ^ nossa: noMSsa. 
häsen: vähäisen. — * Ei|pä, : Ei *ole*. — « Päällä: [miekkojajnsa. 



17. Lemminkäisen virsi. 789 b)— 791. 



191 



789 b). Venehjärvi. 
Borenius IH, n. 79. — «.o 1877. 

Hökkä-Petri. 

1. Osmotar ks. 1871. 
Jatko : 

Siitä l[ieto] Lemmiiikäiiii 
Läksi töitänsä pakohon, 
Piilojansa piilomahan. 
Emoiseni vaimo vanha, 
.5 Seässä säkkihin evästä, 
Vuoles voita vakkaisehen." 

„Kunnes lähet poiknvoiii?^" 

„Lähen töitäni pakohon. 
Piilojani piilomahan." 
10 jjTuol' ennen isosi säily 
Koivnna noron mäjellä." 

„Useittsi noroinen koivu 
Hakatahan suksipuiksi." 

„Tuor [ennen isosi säily] 
1.5 Mäntynä nor[on] mäj[ellä]." 

„Use[ittsi noroinen mäntyj 
Hakatahan halmehpuiksi." 



790. Venehjärvi. 
Borenius I, n. 83. — 'V^o 1871. 

Onuhrie Lesoni. 



20 Läksi merta laskomaha, 
Somerta sirottamaha. 
Laski päivän, laski toisen, 
Jop' on peänä kolmantena 
Jo näkuvi Pohjon soari, 

2.i Soari kulta kuumottavi. 



Jopa soapi soaren peähä. 
Jo sano sanalla tuolla 
Soaren peähä soatuohoii: 
„Onko soarella sijoa, 

30 Veteä venehtä moalla, 
Purtta kuivilla kumata?-' 

Soaren neitoset sanovat,^ 
Lapset Kalman kalkuttavat:^ 
„Ompa soarella sijoa, 

35 Jospa veä sata venehtä, 
Tuhat purtta puujoale, 
Uhtenä kesäissä^ liönä, 
Siikiisiiissä valkiena." 
Jo veti sata venehtä, 

40 Tuhat purtta puujoa'i. 
Satuloittji sqan hevoista. 
Miekotti tuhannen miestä, 
Soan heän neitosta makasi. 
Tuhat nuorta morsienta 

ib Uhtenä kesäissä^ liönä, 
SiikUsuissä valkiena. 

[Alkupuoli on Vipusessa käyntiä, 
ks. n. 409]. 



791. Venehjärvi. 

Borenius I, n. 84. — 'Vi o 1871. 

Onuhrie Lesorii. 

Oli nuori Joukkahaini. 
Läksi Päivölän pitoihe, 
Huvan joukon juominkihi. 
Isä käski, äiti kielti, 
5 Epäsi kavehta kaksi, 
Kielti kolme luonnokasta:' 



789 b). ' poikuoni : poikuroni. 

790. » Päcäte -vat alleviivattu. 

791. ^ Myös: „luonnotarta". 



— - kesässä: kesäissä. 



192 



Vuokkiniemen runoalue. 



„Elä lähte, poikuoni, 
Tuouue Päivölän pitoihe, 
Hiivan joukon juominkitii. 

10 Kuin assut matkoja väliäsen,2+ 
Käiit on tietä pikkaraisen, 
Niin tulou tulini koski, 
Koskess' on tulini koivu, 
Koivuss' on tulini kokko. 

15 Uöt lieän hammasta hivovi, 
Päivät kiinttä kitkuttavi 
Peällä Ahti soarelaisen." 

Teuren terni tien klilestä, 
Stiöksi siiöjällä kitaha. 

20 Sillä sen rovin vajelti. 
Isä käski, äiti kielti, 
*Epäsi kavehta kaksi, 
Kielti kolme luonnotarta:* 
„Kuin assutmatkojavähäsen,2+ 

25 Kalit on tietä pikkaraisen. 
Suvet on rauta-suittsiloissa. 
Karhu rauta kahlehissa 
Peällä Ahti soarelaisen." 
Peäss' oli vakkani hänellä, 

30 Vakkasessa villasie. 
Vakan terni peälajelta, 
Siiöksi siiöjällä kitaha. 
Sillä sen rovin vajelti. 
„Lähen Päivölän pitoihe." 

35 Isä käski, äiti kielti, 
*Epäsi kavehta kaksi, 
Kielti kolme luonnokasta:* 
„Suuret on koirat kahlehissa 
Peällä Ahti soarelaisen." 

40 Läksi Päivölän pitoihe. 
Hiivan joukon juominkihi. 

Astu matkoa vähäsen, 
Mani tietä pikkaraisen. 
Suvet rauta-suittsiloissa. 



45 Karhut rauta-kahlehissa 

Peällä Ahti soarelaisen. 

Sano Ahti soarelaini: 

„Tunke turpasi kuloho. 

Mätä peäsi mättähäse, 
50 Anua männä matkamiehen." 

Sillä sen rovin vajelti. 
Mani nurkasta tupahan, 

Salamosta sai sisällä, 

Kenenkänä keksimättä, 
55 Kunkana havattsomatta. 
Sano Päivölän isäntä: 

„Mikä olet miehiähe, 

Ku kullan urohiahe, 

Kosk' ei siima koirat kuultu, 
60 Eikä haukkujat havannun, 

Eikä virkkan villahännät." 
Sano Ahti soarelaini: 

,.En mie lähtenkänä 

Tavattani, tiijottani, 
65 Mahittani, muissittani. 

Enkä liene lempivieras. 

Kun ei uutta olutta panna, 

Eli hä]'keä tapeta." 
Tuop' on Päivölän emäntä 
70 Tuopi tuopilla olutta, 

Kanto kaksi-vartisella. 

Mavot laijoilla mateli, 

Keärmehiiöt on keänteleksi. 
Tuopa Ahti soarelaini 
75 Veti veiteeu huotrastansa, 

Väkärauvan väskiistänsä. 

Itse sano sanalla tuolla: 

„Ruoka suuhu, ruhkamoaha." 

Joi olosen onneksehe, 
80 Meen mussan mieleksehe. 
Sano Päivölän isäntä: 

„Mitelkämä miekkojana, 



't vähäisen. 



17. Lemminkäisen virsi. 791—791 a). 



193 



Katselkama kalpojana. 

Kumman on pitempi miekka, 
85 Kumman kalpa kauneliempi." 

Tuop' on Päiviilän isäutä,*+ 

Semp' on pitempi miekka, 

Sempä*''' kalpa kaunehempi. 
Sano Ahti Soarelaini: 
90 „Läkkämcä ulos pihalla, 

Ulkon on veret paremmat, 

Kakaroilla kaunehemmat. 

Lumen peällä luontehemmat." 
Liihettili ulos pihalla. 
95 Tuopa Päivölän isäntä 

Luöpi kerran, liiöpi toisen. 

Jopa liiöpi kolmannenki. 

Eipä peähiit liikukkaua. 

Siitä löi Ahti Soarelaini: 

100 Mani kuin noatit nakrehesta. 

Sano Ahti Soarelaini: 

«Tapoin ainuoii tatin poijan, 

Kunne soan töitäni pakohon, 

Piilojani piilo mähä." 
105 Männiiksi mani mäjellä. 

Seki sieltä leikataha. 

Nousi koivuksi norolla. 

Seki sieltä leikataha. 

Hakatahan halkopuikse, 
110 Pinopuikse pilkotahe. 

Läksi merta laskomahe, 

Somerta sirottamahe 

Melan vaskisen varalla, 

Kokan kultasen nojassa. 
115 Laski päivän, laski toisen, 

Jop' on peänä kolmantena. 

Jo näkiivi Pobjon soari. 

Soari kulta kuumottavi. 



Jo sano sanalla tuolla 
120 Soaren piähä soatuohon: 
„Onko soarella sijoa, 
Veteä venehtä moalla, 
Purtta kuivilla kum'"a"'ta." 
Soaren neitoset sanovat, 
125 Lapset Kalman kalkuttavat: 
„Ompa soarella sijoa, 
Jospa veä sata venehtä, 
Tuhat purtta puujoaTe 
tJhtenä kesässä iiönä, 
130 Sukusiiissä valkiena."^ 



791 a). Venehjärvi. 
Borenius III, n. 81. — V9 1877. 

Onuhrie Lesoni. 

Osmotar olosen seppä, 
Kapo kahjojen valaja. 
Osm[otar] olutta loati, 
Kap[o] kahjoa rakenti 

5 Sukatta solettomatta, 
Keättä kintahattomatta. 

Hiero kahta kämmentähä, 
Hykerti molompie[he]i 
Molompihi reisihisi 

10 Alattsi alakivellä. 
Ei ottant olut hapata. 
Eikä noussa nuorten juoma. 
Ei käyä kavehten kalja^ 
Nassakassa tammisessa, 

15 Vaskivannehten sisällä. 
„0i on neätä kultarinta, 
Eli ruskie reponi, 



'+ Tuonp' on P[äivölä]n i[sännän]. — ^+ Senpä. — * Loppu samoin kuin 
edellisessä. 

791a). ' molopie[ho]: molo)«pie[he]. — - Ensin: kaf^h^ija. 

13 



194 



Vuokkiaiemen vunoalue. 



Mäue(s) tuonne, kunne käsken'* 
Ylittse meren 9:sän, 

20 Meren puolen 10:nittsi, 
Jossa tammat tappelovi, 
Orihit tasoin panovi, 
Koprin kuonoa kokuo, 
Käsin voahtie valuta, 

25 Kannappas* kavon käsihin, 
Hyvän immen hyppysihin.'' 

Kapo kanto kalj aliasi, 
Osmotar olosohesi. 
Jop' otti olut hapata, 

30 Jopa noussa^ [nuorten juoma], 
Jo käyä [kavehten kalja] 
Nassak[assa tammisessa], 
Vaski[vannehten sisällä]. 
„Poikes potkin pohjukseni, 

35 Olettelen uurtieiii, 
Kuin et soane sycijieni, 
Tahi tuone juojieni." 

Tuopi Päivörän isäntä 
Häitä varsin hankikseli, 

40 Pitoloita piuvoali, 

Kuttsu rujot, k[utt|u] ram m [at], 
Sokiet venehin souti, 
Rammat rattsahin ajeli, 
Vain ei Ahti Soarelaista. 

45 Ahti soarella asuuvi, 
Kauko niemen kainalossa, 
Ahill' on^ sivassa silmät, 
Ahin kasvut karsahassa. 
Sano Ahti 8oarelaiiii: 

50 „0i emoni vanhempani. 
Tuo sie (miun) sotisomani. 
Kanna vaino voattiehi. 
Pitoloissa piettäväni, 



Häissä häilyteltäväni, 

5ö Lähen P[äivö]rän pitoihe, 
Hyvän j[oukon] j[uominkihi]." 

Isä käski, äiti kielti, 
Epäsi kavehta kaksi, 
Kielti 3 luonnotarta: 

61) „Elä lähte" poikuohi 

Tuonne P[äivö]l[än] [pitoihe], 
Hyvän [joukon juominkihi]." 

„0i [emoni vauhempani], 
Sano korvin kuullakseni, 

65 Mielin arvoaTraksehi, 
Mi on surma eusinmiäini. 
Kuin lähen P[äivö]]'än pitoih, 
Hyvän joukon juominkih?" 
,.Kuin käyt matkoja vähä- 
sen, 

70 Assut tietä pikkaraisen. 
Niin tulon tuliiii koski, 
Koskess' on t[uliui] koivu, 
Koivuss' [on tulihi] kokko, 
Yöt heän hammasta hivouvi,^ 

75 Päivät kynttä kitkuttavi 
Peätä^ Ahti Soarel[aise]u.'' 
„0i em[oni vanhempani], 
Ei ole surma miesten s[urma], 
Eikä partasuun urohon, 

80 Se s[urma] lasten s[urma].io 
Oi em[oni vanhempani]. 
Tuo sie [miun sotisomani], 
Kanna [vainovoattiehi] 
Pit[oIoissa piettäväni], 

83 Häissä [häilyteltäväni], 
Lähen [Päivölän pitoihe], 
Hyvän [joukon juominkihi]." 
Isä [käski, äiti kielti], 



' t. *kunne* k. — * Päällä: [Kannajs sie. — * nossa: nowssa. — * Ahill': 
A. *on*. — 'e, *lähte* p. — « hivovi: hivoMvi. — " Päällä: (Peäjllä. — '" Ss:n 
79 ja 80 alkup. järjestys ollut päinvastainen, on numeroilla muutettu. 



17. Lemminkäisen virsi. 791 a). 



195 



Epäsi [kavehta kaksi], 

90 Kielti [kolme luonnotarta]. 
„0i em[oni vanhempani]. 
Tuo [sie miun sotisomani], 
Ivan[na vainoYoattieni]. 
*Pit[oloissa piettäväni], 

95 Häiss[ä häilj-teltäväni],* 
Lähen [Päivölän pitoihe], 
H3'[vän joukon juominkihi]." 
„0i em[oni vanhempani], 
Sanos [korvin kuullakseni], 

100 Mielin [arvoalTaksehi], 

Mi on surmani 2:hi surma?" 
„Kuin lähe''t'' [Päivölän pitoi- 
he], 
Hjvä[n joukon juominkihi]. 
Suvet on rauta suittsiloissa, 

lo". Karhut r[auta]kahlehissa 
Peäll'i2 on'-' A[hti S[oare]ai- 
se]n." 
„0i em[oiii vanhempani]. 
Ei ole [surma miesten surma], 
Eikä [partasuun urohon]. 

110 Se on s[urma] lasten s[urma], 
Tuoppas [miun sotisomani], 
Kanna [vainovoattieni], 
Pit[oloissa piettäväiii]. 
Häissä [häilyteltäväni], 

115 Lähen [Päivölän pitoihe], 
*Hyvän [joukon juominkihi]."* 

Isä [käski, äiti kielti], 
Epäsi [kavehta kaksi], 
K[ielti 3 luonnotarta] : 

120 ,,Elä lähte [poikuoni]. 
Tuonne [Päivölän pitoihe], 
Hyv[än joukon juominkihi]." 



„0i [emoni vanhempani], 
Tuo [sie miun sotisomani], 

125 Kanna [vainovoattieni], 
Pit[oloissa piettäväni]. 
Häissä [häilyteltäväni]. 
Oi [emoni vanhempani]. 
Sano [korvin kuullakseni], 

130 Mieli[n arvoariakseiii]. 

Mi on s[urma] 3:s s[urma]." 
„Kuin [lähet Päivö Iän pitoihe], 
Hy[vän joukon juominkihi]. 
Suuri (on) koira kahlehessa 

135 Peällä'* Ahti [Soarelaisen]." 
„Ei ole sur[ma miesten sur- 
ma]. 
Eikä [partasuun urohon], 
Se on s[urma] l[asten s[urma]. 
Oi [emoni vanhempani]. 

140 Tuo [sie miun sotisomani], 
Kan[na vainovoattieni], 
Pit[oloissa piettäväni], 
Häis[sä häilyteltäväni]." 
Jo emonsa vanh[empa]nsa^5 

145 Jo tuopi (hänen • sofisomansa,*^ 
Kanto vainovoattisa, 
Pito[loissa piettävä]nsä, 
Häiss[ä häily teltävä]ns[ä]. 
Suorisi sotisomihin, 

150 Rautapaitohe panekse, 
Teräsvöihe tehtosoihe. 
Läksi P[äivö]l[ä]n [pitoihe], 
Hyv[än joukon juominkihi]. 
Astu [matkoja vähäsen], 

155 Kävi [teitä pikkaraisen], 
Jo tulon tul[ihi] koski, 
K[oskes]s [on tulini koivu]. 



" Mi surma: M. *on* s. — '^ PääUä: [Peäjtä. — " Päällä: lPeäll]ä. — 
'• Päällä: fPeäjtä. — '» |Tuo emosa |sotisomasa| : *Jo* emonsa vanhfem- 
pa]nsa. — " Tuopi sotisomasa: *Jo* tuopi *(hänen)* sofisomansa. 



196 



Vuokkiniemen runoalue. 



K[oi]v[uss' on tulini kokko], 
Yöt [heän hammasta hivouvi], 

160 P[äivät kynttä kitkuttavi], 
Pe[ätä Ahti SoarelaisenJ.i'' 
*Peäss' oli [vakkani hänellä], 
Vakkasessa [villasie],"* 
Vakka peästä sieppataha/^ 

16Ö Sillä sen rovin vajelti. 
Astu matkoja väh[äsen], 
Kävi teitä pikk[araisen], 
Suvet rautasuittsiloissa, 
Karhut rautakahlehissa, 

170 Peätä [Ahti Soarelaisen]. 
Teuren terni tien kiilestä. 
Syöksi syöjällä kitaha, 
*Jo sano sanalla tuolla, 
Tuolla virkko vintiellä: 

175 „Tunke turpasi [kuloho],2o 
Mätä [peäsi mättähäse], 
Anna [männä matkamiehen]!" 
Sillä sen vajelti. 
JVIäni Päivölän pihoilla: 

180 Suur' on koira ka[hlehessa] 
Peällä Ah[ti] S[oarelaisen]. 
Mähi nurkasta tupahan, 
Salamosta sai sisällä 
Kenenkänä keksimättä, 

185 Kunkana havattsomatta. 
Sano P[äivö]län isäntä: 
„Mikä oletti miehiehe,'" 
Ku kullan urohiahe, 
Kosk' ei siima kuultu koirat'-^' 



190 Eikä haukkujat havattu,^-' 
Eikä virkkan villahännät." 
Sano25 A[hti] Soarel[aihi] : 
„Enpä tännekö lähtenkäuä 
^Päivölän koirien syötäväksi* 

195 Tavattani, tiiottani, 
Mahittani, muissittani. 
Enkä liene lempivieras, 
Kuin ei uutt'^'^ olutta panna, 
Eli härkeä tapeta." 

200 Tuop''a"^ P[äivö]rän emäntä 
Tuopi tuopilla olutta, 
Kanto 2- Värtisellä, 
Mavot laijoilla mateli, 
Keärmehyöt^s on^^ keänte- 
lekse.'o 

205 Otti'^^ veitsen huotrastansa, 
Väkärauan väskystänsä, 
*Veti veitsellä olutta. 
Jo sano sanalla [tuolla] :*^'^ 
„ Ruoka suuhu, ruhkamoaha." 

210 Joi olosen ouneksehe, 
Mejen mussan mieleksehe. 
Sano Päiv[ö]län isäntä: 
«Mitelkämä miekkojana, 
Kattselkama kalpojana, 

215 Kumman on pitempi miekka. 
Kumman kalpa kaunehempi." 
Tuon(p') oli P[äivö]län isännän, 
Sem(p') oli pit[empi miekka], 
Senpä kalpa k[aunehempij. 

220 Sano A[hti] S[oarelaihi] : 



" Tämän jälkeen on kk:ssa ollut säkeet: |Anto moamo villoja vak- 
kasen, Sen heän peähä, kuin tule!. — " Jälessä: (ks. 1871.) — '* Sieppattih: 
*Vakka peästä* sieppataha. — '" Jälessä: ks. 1871. — -' Päällä: lienet. — 
" miehijälhe: miehi^he. — " Alkuaan ollut: koirat kuultu; on numeroilla 
muutettu. — 2* havalnnun|: havaiiM. — ''^ Öanloii: Sano. — ^* [En ole;:*Enpä 
tänne*. — '^' Kuin uutt|aj : Kuin *ei* u. — " Keärmehyt: Keärmehyöt. — 
" Päällä: pä. — '° kienteleksi: kiöntelekse. — ^i PääUä: Veti. — ^^ Säkeiden 
207-8 sijalla alkuaan oUut: |Itse noin sanoiksi virkko|. 



17. Lemminkäisen virsi. 791a") — 792. 



197 



„Läkkämä(s) ulos pihalla, 
Llkon ou veret paremmat, 
Kakaroilla kaunehemmat, 
Lumen peällä luontehemmat." 

225 Tuop' P[äivö]län isäntä 
Jopa laski miekallaha. 
Lyöpi^^ kerran, lyöpi-^* 2:sen, 
Jopa lyöpi 3:nenk[i], 
Eipä nahka^s liikukkana. 

230 Sano A[hti] S[oarelaini]: 
„Annappas minunki l5'}^ä." 
Lyöpi A[hti] S[oarelainij, 
Mani kuin noat't'i nakreliesta.^^ 
Jo sano sanalla tuolla, 

235 Virkko tuolla vintiellä: 

„Kunne^'soan3Höitäriipakoho, 
Piilojani piilojani piilömähä, 
Tapoin ainuon tätiiii poijan." 
Nousi koivuksi norolla, 

240 Seki sieltä leikatahan. ^^ 
Mani mynnykse mäjellä, 
Seki sieltä leikataha, 
♦Hakatahan halkopuikse,* 
Pinopuikse pilkotahan. 

2*5 Läksi merta laskomaha. 
Somerta sirottamaha 
Melan vaskisen varassa, 
Kokan kultasen nojassa. 
Laski p[äivä]n, l[askij 2:sen, 

250 Jopa*° peänä 3:tena 
Jo näky Manalan soari, 
Soari kulta kuumottavi. 

Jopa soapi soaren peähä, 
Jo sano sanalla tuolla, 

255 Tuolla virkko [vintiellä]: 



,,Ouko soarella sijoa 
Yeteä venehtä*^ maalla, 
Purtta kuivilla kumata." 
Soaren neitoset sanovat, 

260 T'inarinnat riekahuivat: 
„Onipa soarella sijoa 
Jos veä^2 gata venehtä. 
Tuhat purtta puujoale." 
Yht'"e''nä kesäissä yönä 

265 Satuloittsi soan hevoista, 
Miekoitti tuhannen miestä, 
Soan heäu neitosta makasi. 
Tuhat nuorta morsienta. 



791 b). Venehjärvi. 
Bor. I, n. 84:n vert. — Vo 1877. 

Onuhrie Lesoni. 

7. [Elä läh][e poiku]v[oui]. 
91/2. Oi [enioiii kantajani], 
Tuos [tänne sotisopani], 
Kan[na vaiuovaatteheni], 
5 P[ioissa pieltäväiii]. 



792. Venehjärvi. 
Karjalainen n. 16. — 1894. 

Varahvontta Lesoni. 

Itse liekko Lemminkäini, 
Kun läksi Päivölän pitoihe, 
Hyvän joukon juominkihe, 



" Päällä: Laski. — '* Päällä: laskfi]. — " Päällä: pinta. — ^« Päällä: 
[na]ureh[esta|. — •" Päällä: Minne. — " soa nen : soa/i. — ^* Tämän jälkeen 
on kk:ssa säe: [Hakatahan haikopuiksi . — *** Jop' on : Jopa. — *' Päällä: 

[venejttä. — " veä t : v. 



198 



Vuokkiniemen runoalue. 



Iscä kielti, äiti käski/ 

5 Epäsi kavelita kaksi: 
„Elä lähe poikuoni. 
Sijan tiijän, tien osuon, 
Tien osuon, oksat karsin. 
Sata on seivästä välillä, 

10 Yksi on seiväs päättä jeänyn, 

Peän varalla Lemminkäisen." 

Tuo on liekko Lemminkäini 

Heäupä tuon sanoiksi virkko : 

„Noi(!) on leikit lasten leikit, 

15 Vain ei partasuun urohon; 
Mie otan päitä peättömiltä. 
Joita syöksen peän sijahe.-' 

Itse ielläliä mänöyve. 
Toi(!) on lieto Lemminkäini 

20 Heämpä tuon sanoiksi virkko : 
„Tuo mulla sotisomani, 
Kanna vihkivoattieni, 
Häissä häilyteltäväni! 
Lähen Päivölän pitoihe, 

25 Hyvän joukon juorainkihe." 
Isä kielti, äiti käski: 
„Elä lähe, poikuoni, 
Matan tiijän, moan osuon, 
Moan^ osuon, oksat karsin. 

30 Matalla on tulini koski, 
Kosessa on tulini luoto, 
Luuvossa on tulini koivu, 
Koivussa on tulini kokko, 
Se yöt hammasta hivouve, 

35 Päivät kynttä karskuttauve, 
Lemminkäisen peän varalla, 
Peän varalla Lemminkäisen." 
„Noi on leikit lasten leikit. 
Vain ei partasuun urohon. 

40 Kopon joukon koppaloita, 



Kimpun kierävilhi(i)sia. 
Joita syöksen syöjän suuhun, 
Partahan palan purijan." 
Tuo on liekko^ Lemminkäini 

45 Tuon on heän sanoiksi virkko: 
„Tuos mulla sotisomani, 
Kanna vihkivoattieni ! 
Lähen Päivölän pitoihe, 
Hyvän joukon juominkihe." 

50 Isä kielti, äiti käski. 
Epäsi kavehta kaksi: 
„Elä lähe, poikuoni. 
Matan tiijän, moan osuon, 
Moan osuon, oksat karsin. 

55 Susit on rautasuitsiloissa. 
Karhut kahlehien nenissä, 
Lemminkäisen peän varalla, 
Peän varalla Lemminkäisen." 
Tuo on liekko Lemminkäini 

60 Heän tuon sanoiksi virkko: 
„Noi on leikit lasten leikit, 
Vain ei partasuun urohon." 
Läksi Päivölän pitoihe. 
Hyvän joukon juominkihe. 

65 Tuo on Päivölän emäntä, 
Itse tuon sanoiksi virkko: 
„Mipä sie olet miehiäsi, 
Ku kumma urohiasi, 
Kuu ei siima koirat hauku, 

70 Eikä virka villahännät?" 
„En ole kotuo lähten 
Kenen koirien syötäväkse. 
Virkettaviksi villahännän. 
Tuopa tuopilla olutta, 

75 Kanna kaksikorvasella, 
Juuva miehen nälkähisen. 
Haukata halunalasen!" 



792. ' Toisella kertaa: Isä käski, äiti kielti. — ^ M[atan|: Moa?(. 
lie,tio: liekko. 



17. Lemminkäisen virsi. 792— 793a). 



199 



Tuopa on Päivölän emäntä 

Tuopi tuopilla olutta, 
80 Kanto kaksikorvasella, 

Mavot 1 aijoilla mateli. 

Keärmeliet kylillä kulki. 

Tuopa liekko Lemmiukäini 

Heämpä tuon sanoiksi virkko: 
85 j.Ruhka moaha luotanehe, 

Ruoka suuhu syötänelie." 
Joi oluen onneksehe. 

Mejen mussan mieleksehe. 



793. Ponkalaksi. 
Lönnrot Ali 3, n. 34. - 1833. 

Lukkaiii Huotari, Prokkosia. 

Tuo on kaunis Kaukomieli 
M[eui] P[äiYölän] p[itoliin], 
S[ala]j[oukon] j[uominkihin], 
S[ai] s[isäliän] s[alvoksesta], 
5 T[uli] u[urkasta] t[upahan]. 
Sano Päivölä[n] emäntä: 
„Mi on virka vieraballa, 
Kun ei sua koirat kuull[u], 
E[ikä] h[aukkujat] [havattu] ?'' 
10 Sano k[aunis] K[aukomieli]: 
„Emp' on vielä lälitenykk[ä]*' 

etc. 
„Mi sinusta vierahasta. 
Kun et tuUu yötä ennen, 
Syömät syöty, juomat [juotu], 
15 Tuopit tukkubin rovittu, 
Pikarit pinohiV p[antu]". 

„Emp' on vieras ollekka''an'', 
Jos ei ollenua olutta". 



Tyttö pieni, tyhjä lapsi, 

20 Aina astian pesiä, 
Hulikkain huuhtoja 
Toi on tuopilla o[lutta], 
K[anto] k[aksi]v[artisella]. 
Vesi alla, vaahti päällä, 

25 Kyy on keskellä asuva, 
Maot laialla raateli. 

Otti veiten ollastaan, 
Tupestaan t[uiman] r[auan]. 
Vet[i] vettä veits[ellää]n, 

30 Maon halki, toisen poikki. 
Itse noin sanoiksi v[irkkil: 
„Ruhka maahan, r[uoka] s[uu- 

hun]!" 
Joi oluen onnekseen, 
Meeu makian mielikseen. 



793 a). Ponkalaksi. 

Borenius HI, n. 89. — ''U 1877. 

Lukkani Huotari, Prokkosia. 

Osmotar' olosen seppä, 
Kapo kahjojen tekijä, 
Osmotar oloista hankki, 
Kapo kahjoa rakeuti. 
5 Kävelöu on2 lattiella, 
Hiero 2:hta kämmentänsä, 
Hykerti molompiausa 
jVlolompih on reisihins[ä]. 
Synty ruskie orava 
10 Kavon kaunehen käsistä. 
Hyvän immen hyppysistä. 

Jo sano sanalla tuolla: 
,,0i orava liukas lintu, 



793a). 1 Päällä: [Osmotar] on. — ^ Päällä: heän. 



200 



Vuokkiniemen runoalue. 



Juoksepa tuonne, joue k [as- 
kein, 
Mäki halki, toini poikki, 
Jo 3:s^ (on) vähän vitaha. 
Syö käpyiie käyessäsi, 
Tuo on töine tullessas. 
Se kanna kavon kätehe, 
Hyvän immen hyppysihi." 

Tuo orava liukas lintu 
Juoksi tuonne, jon[ue] k[äsk]i, 
Mäjet halk[i], 2:sen p[oikki], 
3:nnet vähän v[itaha]. 
Söi k[äpy]seQ käyessähä, 
Toisen toi on tullessaha. 
Jo kanto kavon kätehe, 
Hyvän immen [hyppysihi]. 
Kapo kaljahan rakensi, 
Osmotar oloseh sotki. 
Ei ottan olut hapata, 
Eikä nossa nuorten juonia. 
Olut kultahe kuhissa 
Nassakassa tammisessa. 
Tapin koivusen takana; 
Aivan on joukko juomisetta. 

Osm[otar oloseu seppä], 
Kapo [kahjojen tekijä] 
Tuota aina tuumoarou, 
Kuin ei nouse nuo[rten juoma], 
Olut kult[a]he kuhise. 
Kävelöu on lattiella 
Sinisilla[n] liitoksissa. 
Hiero [kahta kämmentänsä], 
Hykertih [molempiansa] 
Molompih [on reisihinsä]. 
Synty neätä kultarinta. 

„0i on neätä kul[tarinta], 
Juokse [tuonne, jonne käsken], 



50 Mäki [halki, toihe poikki], 
3:s [vähän vitaha], 
Ota kuona konnan suusta, 
Kino ilkien kijasta, 
Jossa karkeli orihit, 

55 Se kanna [kavon kätehe], 
Hyvän im[men hyppysihi]." 
Jopa se neätä [kultarinta] 
Juoksi [tuonne, kunne käski], 
Meän [halki, toisen poikki], 

60 3: unen [vähän vitaha], 
Jossa [karkeli orihit]. 
Otti kuonan [konnan suusta]. 
Kinon [ilkien kijasta], 
Jopa* juoksi joutusasti, 

65 Sen kanto [kavon kätehe], 
Hyvän [immen hyppysihi]. 
Osmotar oloseh^ sotki, 
Kapo kaljahan rakensi; 
Jo otti olut [hapata], 

70 Jopa nossa [nuorten juoma], 
*01ut kult[ane kuhissa]* 
Nassakass[a tammisessa], 
Tapin [koivusen takana],*^ 
Josta joukko juoman soapi. 

75 Itse lieti Lemminkäine, 
Eli nuori Joukioihe 
Lähtieksensä käkesi, 
Tullaksensa toivotteli 
Tuonneko Päivölän pitoho, 

80 Salajoukon juominkihi. 
Emo kielti, vaimo käski, 
Kielti 3:me lu[o]nnotarta,' 
Epäsi kavehta kaksi 
Luotolah on lähtömästä, 

85 LuotoT on lankoTaha, 
Väinämöh anoppilah'"e'' : 



» 3:s: *Jo* 3:s. — * Jop'onl: Jopa. — « Päällä: [ol]uoh. — " Tämän jä- 
lessä: (Olut kultane kuhissa)|. — '' Kirjaimen mukaan: tunnotarta. 



] 7. Lemminkäisen virsi. 793 a). 



201 



„Elä lähe poikuoni, 
Elä laiton lapsuoni, 
Mont' on surmoa matalla 
90 Lemm[mkäi]seu peän varalla." 
„0i on moaino kantajani, 
Oi emo ylentäjäni, 
Sano korvin kuullakseni. 
Mielin arvoalTakseni, 
95 Mi on surma ensimäini?" 
„0i on poikani poloni. 
Se on surma ens[imäini]: 
Mänet [matkoja vähäsen], 
Kulet [tietä pikkaraisen], 

100 Sat' on seivästä mäjellä, 
Yks' on s[eiväs] tyhjä seiväs 
Lem[minkäise]n peän varalla." 
„0i on moamo [kantajani], 
Oi emo ylent[äjäni], 

105 Ei ole siinä miehen^ surma, 
Eik' on kuoloma urosen. 
Ne on surmat lasten surmat. 
Ei on partasuun urohou. 
Temmon "tetriä mäjeltä, 

110 Hoamuon» harvasulkasia 
Sillä sen rovin vajellan. 
Oi on m[oamo kantajani], 
Oi emo [ylentäjäni], '^ 
Tuo'i sie sotisomani, 

115 Kanna vaino vaattiehi, 
Lähen PäivöFän pitoho, 
Salojoukon^^ [juomiukihi]". 

„Elä lähe poiku[oiii], 
Mont' on [surmoa matalla], 

120 Lem[minkäise]Q p[eä]n va- 
r[alla]." 



„(Sano)i^ moamo [kantajani], 
(Sano jo^* ylen[täjähi]), 
Sano korvi[n kuullakseni], 
Mielin [arvoalTakseni], 

125 Mi on surma 2:ne [surma]? 
(L[emminkäise]n p[eän] v[a- 
ralla])." 
,,0i on poik[ani poloni]. 
Kuin mänet ma,tkoa vähäsen, 
Kulet tietä pikkaraisen, 

130 Tulovi tuline koski, 

Kosess'i5 on t[ulihe] koivu, 
[Koivu]ss' [on tuline] kokko, 
Yöt se hammasta hivovi, 
Päivät kj^nttä kifkuttavi 

135 L[emminkäise]n peän var[al- 
la]." 
„0i om m[oamo kantajani]. 
Oi emo ylen[täjäni], 
Ei ole siinä miehen [surma], 
Eik' on kuoloma urohon, 

140 ISe on s[urma]tlast[en surmat]. 
Ei on part[asuuu urohon]. 
Otan keäryn keärraehiä, 
Vihkuraisen moam matoja. 
Ne syöksen kokolla koprin, 

145 Sillä sen rov[in vajellan]." 
Itse l[ieto] L[emminkäihe] 
Lähtiek[seh on käkesi], 
Tullakseh on [toivotteli]. 
„0i [emoni kantajani], 

150 Oi emo [ylentäjäni]. 
Tuo sie [sotisomani], 
Kanna [vaiuovoattiehi], 
Lähen [Päivölän pitoho], 



* mie|sten| : miehen. — ' Selit.: = (kokuoren). — '" Tämän jälkeen on 
kk:ssa säkeet: |Sanoi k. Lähtieksensä. käkesi. Tullaksensa toi[votteli] . — 
" Päällä: l(Tuonne);. — ^^ Salajoukon: Salojoukon. — *' Päällä: Oi on. — 
» Päällä: Oi emo. — " Edessä: (Korvall =). 



202 



Vuokkiniemen runoalue. 



Salofjoukoii juominkihi]." 

155 „Elä lähfe poikuoni]". 
Emo kielti, [vaimo käskij, 
Kielti [3 luomiotarta], 
Epcäsi [kavehta kaksi]: 
„Elä lä[he poikuoiii], 

160 .Mont' [on surmoa matalla], 
Lemm[inkcäiseii peäii varalla]." 
„0i om- [moamo kantajani]. 
Oi emo [ylentäjäni], 
Sano kor[vin kuullakseni], 

165 Miel[in arvoarfakseni], 

Mi on s[urma] 3:s s[urma?]". 

,,0i on poikani pol[oni], 
Kuin mänet [matkoa vähäsen], 
Kulet [tietä pikkaraisen], 

170 Päivölän veräjän suilla 
Suvet pant on suittsisuihe. 
Karhut rautakahlehise^** 
L[emminkäise]n peän v[aralla], 
Tuho tulla Lemminkäistä, 

175 Hukka poikoa pätöistä." 

„0i [on moamo kantajani]. 
Oi [emo ylentäjäni]. 
Ei ole [siinä miehen surma]. 
Ei on [kuolema urohon], 

180 Ne on s[urma]t last[en sur- 
mat]. ^^ 
Otan lampun lampahia. 
Kimpun kieravillasia, 
Ne syöksen suvella suuhu. 
Sillä sen [rovin vajellan]. 

185 Tuo sie [soti somani], 
Kanna [vainovoattieni], 
Lähen [Päivöfän pitoho], 
Sala[joukon juominkihi]." 



Itse l[ieto] L[emminkäine] 

lao Kulki tietä [pikkaraisen], 
Mani [matkoa vähäsen], 
Tempo tetriä [mäjeltä], 
Hoamu on [harvasulkasia]. 
Sat' on seivästä [mäjellä], 

195 Yks' on seiväs t[yhjä]s[eiväs], 
L[emminkäise]n [peän varalla]. 
Siir sen rovin vajelti. 

Itse l[ieto] [Lemminkäine] 
Mani [matkoa vähäsen], 

200 Kulki [tietä pikkaraisen]. 
Otti keäry[n keärmehiä], 
Vihku[raisen moam matoja]. 
Jo tuli tuli[ne koski], 
[Kosess' on tuline] koivu, 

•205 [Koivuss' on tuline] kokkV, 
Yöt se [hammasta hivovi], 
Päivät [kynttä kitkuttavi], 
Lem[minkäise]n p[eä]n [va- 
ralla]. 
Ne syöksi kokolla koprin, 

210 Jo kokko hyvin hyvästy. 
Sillä sen [rovin vajelti]. 

Itse [lieto] L[emminkäine] 
Mani [matkoa vähäsen]. 
Kulki [tietä pikkaraisen], 

215 Otti lampun [lampahia]. 
Kimpun [kieravillasia]. 
P[äivö]!'än veräjä[n suilla], 
Suvet teäl^** on [suittsisuissa], 
Karhut [rautakahlehissa], 

220 Ne syöksi suvella^^ suuhu. 
Sillä sen r[ovi]n v[ajelti]. 

Itse l[ieto] L[emminkäine]2o 
Tuli nurkasta tupaha, 



'* rautakahlehis[sa|: rautakahlehis^. — " Tämän jälkeen on kfcssa: 
|Tuo s[ie sotisomaäi]|. — *' Päällä: *on pantu*. — " |syöjällä|: *suvella*. — 
'" |Sano P[äivö]län em[äntä]i. — Itse l[ieto] L[emminkäine]. 



17. Lemminkäisen virsi. 793 a). 



203 



Saipa salmosta sisähä 

225 Kenenkänä keksimättä, 
Kunkana havattsomatta. 

Sano P[äivölä]n emäntä: 
„Mi on siusta vierahasta, 
Kuin ei siima koirat kuultu, 

230 Eik' on haukkujat havattu?" 
Sauo l[ieto] L[emmiukäine]: 
„Empä vielä^^ lähtentkänä 
Tavoittani-2. tiijottani, 
Mahittani, muissittani, 

235 Empä^^ koirien kohuksi, 
Villahäntien veroksi." 

Sano P[äivö]län em[äntä]: 
„Mip' on siusta v[ierahasta], 
Kuiet tullu yötä ennen 
Eli päiveä jälestä, 

240 Syömät on syöty, juomat juotu, 
Pietty pivot parahat, 
Pikarit pinohon pantu, 
Toupit tukkuhun ro\ittu." 
Sano l[ieto] L[emminkäine] : 

245 „Emp' on vieras ollekkana,'^* 
Jos ei25 Ollena olutta. 
Pieni tyttö, tyhjä lapsi, 



Aina astieu pesijä, 
Hulikkujen huuhtelija, 

250 Tuo sie tuopillako olutta, 
Kanna 2 vartisella.*' 

Pieni tyttö, [tyhjä lapsi], 
Aina [astien pesijä], 
Huli[kkojen huuhtelija], 

255 Heäup' on juoksi joutusasta, 
Keviästä keikutteli, 
Toipa tuopilla olutta, 
Kanto 2 vartisella. 
Vesi on alla, voahti peällä, 

260 Mavot laijoilla mateli. 
Kyy on keskellä pikarie. 
Itse l[ieto] L[emminkäine] 
Otti veitsen ollastansa.^" 
Tupestansa tuiman rauvan, 

265 Veti vettä veitsellänsä, 
*(Mato halki, töine poikkif . 
Itse noin san[oiksi] virkki: 
„Euhka moah, ruoka suuhu, 
Tuopin tuoja Tuonelaha, 

270 Kannun kantaja jyianalla,^* 
Juon oluon onnekseni, 
IVIeen mäkien mielekseni." 



Yksityisiä, muissa yhteyksissä tavattavia säkeitä: 

1. Tsena. 



Sjögren n. 415, ss. 77-8. 
Petri? Kettuna. 



1825. 



Nouse tuska tuulen päälle, 
Tauti taivosen nevalle, 



Auver pilvien ajate, 
Sukuhusi, säätyhysi, 
Lietolahan langohosi, 
Väinölähän anoppihisi! 

[Ss. ovat. Raudan syntyyn yh- 
tyneitä kipusanoja]. 



" Emp |mie ni|: Empö *vielä*. — ^^ Tavoittani {en|: T. — " Emp' 
|on[: Empä — ^* lienfekkänäj : *ollekkana*. — " Jos: J. *ei*. — " t ou|pilla: 
^Mopilla. — " ollasta ha : ollastarasa — *' Ss:n 269 — 70 järjestys alk. päin- 
vastainen. 



204 



Vuonnisen runoalue. 



2. Pirttilaksi. 

Sjögren n. 424, ss. 19-20. — 1825. 

Jos et sitä totelle, 
Kokoon koprat kuolehelta, 
20 Mäkäsen peään männeheltä, 
Jolla konnan kopristelen. 



4. Venehjärvi. 

Borenius I, n. 83, s. 19. - 'Vio 1871. 
Onuhrie Lesoni. 

Siiökstl syöjällä kitaha. 
Sillä sen rovin vajetti. 
20 Läksi merta laskomaha. 



[Ss. ovat loitsua Kiroja vastaan] . 



fSs. ovat Vipusessa käynnissä, 
ks. n. 409]. 



3. Venehjärvi. 

Fellman, n. 42 ss. 68-9. — 1829? 
Vassilei Lesoni. 



5. Ponkalaksi. 

Borenius III, n. 91, s. 85. - '/» 1877. 
Lukkani Huotari, Prokkosia. 



Koti se konnien näkyvi, 
Hieta harjut haimentaa. 
[Ss. ovat Sampojaksoa, ks. n. 75]. 



Tuo on v[anha] V[äinäniöini] 
Eli l[ietoJ L[emniinkäini] 
Lähtieksensä käkesi 
Nuhki nuotalla hyvällä. 

[Ss. ovat Tulen synnyssä]. 



VUONNISEN RUNOALUE. 



794. Vuonninen. 
Lönnrot A II 3, n. 42. — 1833. 

Ontrei Malini. 

Suuri keitto valkiaksi. 
Kut' on kanto kauhasilla, 
Ku on tiskinä tiputt[i], 
Se on kaun[is] K[auko]m[ieli] 
5 Omi''tansa' ohriani. 



„Katkaa käpyä 3, 
Päitä lehvon leikkaelle". 

Mi on tuosta syntyne? 
Synty näätä kultarinta. 

10 Kunne käsken ja kehotan. 

Koprin hiivoa kokoa. 



17. Lemminkäisen virsi. 794 — 795. 



205 



Kuohu korvien tasalle, 
Ärjy päälle äprähien. 

Pani kutsut kulkoma[a]n. 

15 Kuuli kutsut kulkevaksi. 
Oli pellon kynt[ämässä] 
Sata sarvella härällä, 
Tuhat päällä tursaalla. 
Otti miekkansa omansa, 

20 Päin peltoon sysäsi. 

„0i emoni kantaj[ani]! 
Tuo kyiset kinttahani, 
Vaskiset vanttuhun[i]". 

Satuloin saan matoa 
25 Aivan paljahin kätösin. 
Laulo lauman lampasia 
Kurkkuun kokon tulisen. 

Pikarit pinohin luotu, 
Luut lihoista, päät kaloista, 
30 Kuoret leivistä kovista. 

Eikka maahan luotaneen, 
Ruoka suuhun syötäne[e]n. 

Kun ei härkiä tapeta, 

Tuoa oinasta tupaan,^ 

35 Panna keittoa pataan. 

*01i lyöä Päivän poika. 

Niin sanoovi Kaukomieli: 
„Tukela tora tuvassa, 
Miekan helkeh huonehessa,* 



io Pihair [on] veret paremat, 
Lumen päällä luontevamat" 



795. Vuonninen. 
Lönnrot A II 3, n. 73. - 



1833. 



P''an"' Päivölä la^ati''. 
Kuka kauhoilla jakasi? 

Lemminkäine[n] 
Se on korv[a]lta koria, 
5 Tahi tarkka kuulanalta. 

Nainen miestä epäsi. 

Mato putkessa makasi, 
Kasi nauku naulan tiessä. 
Kolm' on koivua koskessa, 
10 Kolmin kokon koivuloissa, 
Sen mä allina alennan. 
Sen ma sorsana sukellan. 
Rakit rauta kahleissa; 
Lain lauman lampahia. 
15 Olut ristin veteli. 

Päivän isäntä 
Laulo oravan orrella et[c]. 
Valkia jänis, ruskia repo. 

Sano Lemmin[käinen] : 
20 „Mitä miuu on miekastan[i], 
Kun on luissa lohkeillut. 
Pää kasuissa katkiellut". 

Läksipä ulos: 

Ei veennyt verinirha'"mee'^ta, 
Ottanut orvas kettu'"uau"'. 
25 Lieto Lemminkäinen 
Oli verraton verevä, 
Makasi 1000 [naista]. 



tettu. 



794. ' Alkuaan: Oinasta tupaan tuoa, sanain järjestys numeroilla muu- 



206 



Vuonnisen runoalue. 



liaksi töitää[n] pakoon. 
Laiileloo 
.■)o Umpipiitkeu lainehille. 
Kuoletettiin. 
Siinä miehen pää siana, 
Kun 
Tuosta poikasen raken''si\ 



796. Vuonninen. 
Caj an n. 24. — 1836. 

6 Runo. 

163. Kopattava koukkuleuka. 
246. Kanervat kukin katovat. 

Hauku koira häntiäs, 
Penu persekarvojas. 
5 Eipä mies lienekkäh, 
Kuta koirat haukutah, 
Villahännät virketäh. 

(Sanoo Pohfjolan] akalle Lem- 
[minkäinen], kun hän san[oo]: 

„Mi lien[et] m[iehiäsi], ku uro- 
h[iasi]." 



797. Vuonninen. 
Cajan n. 36. — 1836. 

18 Euno. 

«Vetonen jumalan luoma, 
Luoma luojan aurinkoinen, 
EUös syytöntä syseä, 
Viatonta peätä viiö." 

(Emo sanoo:) 

5 Pani voita voita vakkaseh, 
Seästi säkkih evästä. 



Uro istuvi perässä, 

Mänö soareh nimettömään. 

Veteä venettä moalla, 
10 Purtta kuivilla kumota. 

Sini itki soaren iinet, 
Kuni purjepuut näky vi; 
Sini itki Kauk[omieli], 
Kuni soaren puut näkyvi, 
15 Soaren harjut hamentavi, 

Vaivojah valittave 
Kolme vuotta kokonah. 



798. Vuonninen. 

Cajan 8;o, siv. 48. — 1836. 

Luotolahan lankohinsa, 
Päivilän anoppihisa. 



799. Vuonninen. 

Cajan 8:o, siv. 56. — 1836. 

Tuopin tuoja Tuonelahan, 
Oluen kantaja Manalle, 
Ennen päivän koittamist[a], 
Koi jumalan koittamista. 



799 a). Vuonninen. 
Cajan n. 35 b). — 1836. 

Lemminkäinen laulo: 

Tuopin tuojan Tuonelahan, 
Olven kantajan Manalle 



17. Lemminkäisen virsi. 799—801. 



207 



Ennen päivän paistamista, 
Koi jumalan koittamista. 



800. Vuonninen. 
Europaeus K, n. 185. — 1846. 

Ite lieto L[emminkäinen] 
Aina aiko, ei evännyt 
Luotolahan lank[ohinsa]. 

Jopa äiti kieltämähän, 
5 J[opa] 2 luonno[tarta], 
Jo 2 kaveetarta. 

Puolisollensa puhuvi, 
Vaimollensa virkkeloo : 
„Itketkö sinä minua, 
10 Jos kuullet kuoll[elieksi], 
Kaivannet kadonn[eheksi]?" 

Varsin vaimo vastoav[i]: 
„En itke minä sinua. 
Jos kiill[en kuoUeheksi], 
15 K[ai vanuen kadouneheksi]." 
En ollut minäkä ennen 
Mustin muita neitosi[a]. 

„Kyllämä siihen neuvon 
k[eksin], 
Arvoan hyvän asian." 



801, Vuonninen. 
Borenius I, n. 67. — ^o^olSTl. 

Ontreiiii Jyrki. — Mp. Haapa- 
kuotkuessa. 

Aina aiko Lemminkäini 
Lähtieksehen käkesi 
Luoto'laha, lankohoise, 
Väinöhön, anoppihise. 
5 Emo kielti, vaimo käski, 
Oma vanhempi opetti, 
Epäsi kavehta kaksi, 
Kielti kolme luonnokasta: 
,,Elä lähe poikuo'ni! 

10 Kolm' on surmoa matalla. 
Kaksi on aivin kauhieta." 
Sano lieto Lemminkäini: 
„0i emoni vanhempani. 
Sano surina efisimäini, 

15 Mi on surma ensimäini?" 
„Se on surma ensimäini: 
Tulo vi tulini koski, 
Kosess' on tulini soari, 
Soaressa tulini koivu, 

20 Koivussa tulini kokko, 
Uöt se hammasta hivoa, 
Päivät kiiuttä kritskuttavi 
Lemminkäistä leukohousa."' 
Sano lieto Lemminkäini: 

25 „Em mie tuossa lienekkänä, 
Loajin leppä'sen venehen, 
Loain leppä'sen isännän, 
Tetrin suussani suloan, 
Kesä-linnun kielelläni. 

30 Sen tiiönnän kokon kitaha, 
Itse sorsana tfukellan, 
Mänen allina alattsi." 



801. ' leukohosa: leukohof/sa. 



208 



Vu Onnisen runoalue. 



Sano lieto Lemminkäini : 
„0i emoni vanhempani, 

35 Sano surma toini surma, 
Mi on surma toini surma?-' 

„S6 on surma toini surma: 
Suvet on kaikki suittsi suissa, 
Karhut rauta kahlehissa, 

40 Peän varalla Lemminkäisen." 
Sano lieto Lemminkäini: 
„Em mie tuossa lienekkänä 
Lavon lautan^ lampahie 
Kimpun kierä-villa'sie, 

45 Sen tiiönnäu suvella suuhu, 
Kannan karhulla leuka-luihe. 
Sillä sen rovin vajellan." 

Sano lieto Lemminkäini: 
„0i emoni vanhempani, 

50 Sano surma kolmas surma. 
Mi on surma kolmas surma?" 
vSe on surma kolmas surma: 
Sata on seivästä mejällä, 
Uksi on seiväs peättä jeäniin, 

55 Peän varalla Lemminkäisen." 
Sano lieto Lemminkäini: 
„Em mie tuossa lienekkänä. 
Otan koprat kuollehelta, 
Peäm mäkä'sem männeheltä; 

60 Sem panem peäksi seipähällä." 
Siitä lieto Lemminkäini 
Läksi kuitenk', ei totellun. 
Sekä mani, jotta joutu 
Tuonne LuotoUan kotihi. 

65 Sano Luotolan isäntä: 
„Mi sie olet miehiesi, 
Ku kumma urohiesi, 



Kuin ei siima koirat hauku, 
Villa-häntä'set vihoa?" 

70 Sano lieto Lemminkäini: 
„Haukkuh^ koira häntiäse, 
Vihakkoh isäntiähä! 
Empä mie tänne tullun 
Kiilan koirien kohuksi, 

75 Villa-häntien vihata." 
Siitä LuotoUau isäntä, 
Sepä laulo lonkotteli, 
Laulo vesuman veestä, 
Umpi-putken lainnehesta. 

80 Sillä siiöksi Lemminkäistä.* 
Siit' oli hukka Lemminkäistä, 
Tuho poikoa pätöistä. 



801 a). Vuonninen. 
Bor. I, n. 67:n vert. - 1877. 

Ontreini Jyrki. 

3. [Luotolaha lankohoisja. 

4. [Väinöhön anoppihisja. 

7 — 8. Järjestys numeroilla 

muutettu: 8, 7. 

5 22 Vi- Peän var[alla] L[em- 

minkäisejn. 

37V2. Ait' on rautani rakettu^ 

45. Ne syöksen [suvella suuhu]. 

48—60. Säkeet pantu sulku- 
10 jen väliin. 

62. Säe pantu sulkujen väliin. 

64. Luotolaha lankohoise, 

Väinöhö anoppihise. 



* S. o. lauman. Laulajan sei. — ' Optativi. — * Ss. 78—80 allevii- 
vattu. 

801 a). ' Merkitty jatkoa, jota ei kumminkaan ole samalla lehdellä 
kuin runo on. 



17. Lemminkäisen virsi. 802. 



209 



71 — 75, Järjestys numeroilla 
15 muutettu: 73-5, 71 — 2. 

71. [Haukkuh koira häntiä]he, 

72. [Vihakkoh isäntiä]tie. 
75V2- Huom. ks. lisäys 1877. 



802. Vuonninen. 
Borenius I, n. 70. — io/,o 1871. 

Ontreini Jyrki. Mp. Haapakuot- 
kuessa. 

Poika Päivön naitettihi, 
Kuu-kehotar kihlottihi 
Varpa-liunasta vatusta. 
Kesä vettä keitettihi, 

s Kuu kiviä kuumattihi, 
Talvi pantihi olutta; 
Salo puita poltettihi, 
Salo puita, soari maita, 
Umpi-lammit vettä kuivi. 

10 Muut ne kantaai kapalla. 
Tiskillä tiputtelovi, 
Möäpä meärän mätkeämmä. 
Ei ottant olo hapata. 
Eikä nossa nuorten juoma, 
15 Kasvoa kapo'sen kahja.^ 
Osmotar oluon seppä 
Itje loahu lattiella, 
Liikku sillan liitoksella, 
Alla reppanan retu'sen. 

10 Hiero kahta kämmentäsä, 
Hiikersi molempiesa 
Molempihi reisihiu5>ä;^ 
Hiero valkien oravan. 



„Oravaini, värtäjäini, 

25 Puum purija puhtukaini, 
Juokse siihi, kunne käsken: 
Noro pitkin, toini poikki, 
Kolmasi vähä vitaha; 
Tuo sie kuusesta kapiini, 

30 Petäjästä hölpehiiini.^ 
Se kanna kavon kätehe, 
Osmottaren olka-peällä, 
Päivättärem peä-lajella." 
Oravaiui, värtäjäini, 

35 Puum purija puhtukaini, 
Sepä juoksi, kunne käski: 
Norom pitkin, toisem poikki. 
Kolmannen vähän vitaha; 
Toi heän kuusesta käpu'sen, 

40 Petäjästä hölpehiiisen.5 
Sen kanto kavon kätehe, 
Osmottaren olka-peällä, 
Päivättärem peä-lajella. 
Kapo kanto kahjahansa, 

45 Osmotar oluohousa.^ 
Ei ottant olo hapata. 
Eikä nossa nuorten juoma. 
Kasvoa kapoisen kahja. 
Osmotar oluon seppä 

50 Itse loahu lattiella, 
Liikku sillan liitoksella, 
Alla reppanan retu'sen; 
Hiero kahta kämmentäsä, 
Hiikersi molompiensa" 

.=.5 Molempihi reisihinsä.^' 
Hiero neän kulta-rinnan, 
Kulta-rinnan, kulta-karvan. 
Itse noin sanoiksi virkki: 
,.Neätä'seni, kultaiseni, 



802. ' Vnonnisen seudun omituinen 3:nnen personan muoto. — ^ S o. 
„juoma." Laulajan sei. — ' reisihisä: reisihi/jsä. — * hlellpehiiini: hölpebiiipi. 
— * hje Ipehiiisen: hölpehiiisen. — • kahjahasa: kahjaha/isa. — oluohosa: 
oluoho//sa. — ■' molompiesa: molompie//sa 

14 



210 



Vuonnisen runoalue. 



60 Juokse siihi, kunne käsken: 
Voaran vankan liepiellä. 
Missä karhut tappelovi, 
Orihit tasoim pitää/ 
Valu voahti vankan suusta, 

65 Kino i Ikien kijasta, 

Voahti varsan sieraniista; 
Vaski torvehen valuta, 
Tina tillihi tiputa. 
Ne kanna kavon kätehe. 

70 Osmottaren olka-peällä, 
Päivättärem peä-lajella." 

Neätä'seni, kultaiseni 
Sepä juoksi, kunne käski 
Voaran vankan liepiellä, 

7ö Missä karhut tappelovi, 
Orihit tasoim pitävi; 
Valu voahti vankan suusta, 
Kino ilkien kijasta, 
Voahti varsan sieraniista. 

80 Vaski torvehen valutti, 
rina-tillihi tiputti. 
Sen kanto kavon kätehe, 
Osmottaren olka-peällä, 
Päivättärem peä-lajella. 

85 Kapo kanto kahjahansa, 
Osmotar oluohonsa.'' 
Jo otti olo hapata, 
Jopa nossa nuorten juoma. 
Kasvoa kapo'sen kahja, 

90 Kuohu korvien tasalla, 
Ärjii peällä äprähien: 
Ulos pohjani porotan, 
Eli katkon vanteheni. 
Kun' ei juojia hajeta. 

95 Osmotar oluon seppä 
Pani kutjut kulkomaha, 
Ratsut rannan kiertämiihä. 



„KuttJu'seni, kuurokseni, 
Kutsu kurjat, kutsu keiihät, 

100 Rammat rat^ahin ajele, 
Sokiet venehin souva, 
tjht' elä kutsu Kaukomieltä." 
Kuttsupa varsin vastoapi: 
„ Mistä tunnen Kaukomielen?" 

105 „Ahti soarella asuvi, 
Veitikka nenässä niemen, 
Kauko niemen kainalossa. 
Kauvon silmä on toini karsas, 
Silmä on kiero, toini karsas." 

110 Läksi kutjut kulkomaha. 
Ratsut rannan kiertämähä. 
Tuopa kaunis Kaukomieli 
Sepä ktinti kiiisem pellon, 
Moam muju'sem mullosteli 

115 Atralla tuli-terällä, 
Varnahilla vaskisilla ; 
Pani kiiitä klinnöksehe, 
Keärmehie keännöksehe. 
Tokati tulem palavan: 

120 Suur' om paimenen tuleksi, 
Pienehkä sovan savuksi! 
Näki kutsut kulkomassa, 
Ratjut rannan kiertämässä. 
Tuopa kaunis Kaukomieli 

125 Sekä mani, jotta joutu 
Entisen emonsa^ luoksi, 
Luoksi valta-vanhempasa. 
Itse noin sanoiksi virkki: 
,.0i emoni vanhempani, 

IM Tuo miula soti-somani. 
Kanna vainu-voattieni, 
Niit om PäivöUä pivossa. 
Jumalan joukko juominkissa. 
Lähem PäivöUäm pitoho, 

135 Jumalan joukon juominkihi." 



* emosa: emofisa. 



17. Lemminkäisen virsi. 802. 



211 



Toi siitä soti-somansa,^ 

Kanto vainii-voattiensa.iö 
Sano kaunis Kaukomieli: 

,,0i emoni vanhempani, 
uo Tuo sie miekkani omani." 

Toipa miekkansa oraansa.'^ 
Emo juohti poikoansa,^^ 

Oma vanhempi opetti: 

„ Kuules sie poikuoni, 
14.-. Kuim mänet Päivö'läm pitoho, 

Jumalan joukon juominkihi, 

Issu puolella sijoa, 

Assu puolella aseita; 

Juo puoli pikariesi, 
150 Anna toisen toini puoli, 

Pahemman parempi puoli." 
Suorittautu, voatittsautu,^' 

Otti miekkansa omansa, '^ 

Perim peltoho siisäsi, 
[.■is Karin keänti taivo'sehe. 

Itse keännäksi käressä. 

Kuin on kuiva hoavafi lehti 

Tahi talvini orava. 
Siitä kaunis Kauko mieh 
160 Sekä mani, jotta joutu 

Tuonne Päivö'läm pitoho, 

Jumalan joukon juominkihi. 

Itse noin sanoiksi virkki: 

„Onko ostoa olutta, 
165 Juoraoa rahan eestä,^* 

Juuva k uikun kuivanehen?" 
Osmotar oluon seppä 

Tuopa varsin vastoapi: 

„Ei ole ostoa olutta, 



170 Juomoa rahan iestä. 
Olut on osin jaettu, 
Pikarit pinoho luotu. 
Tuopit roukkoho rovittu; 
Lihat on luista, peät kaloista, 

175 Kuoret leivistä kovista!" 
Sano kaunis Kaukomieli: 
„Tuo sie kuitenki vähä'ui, 
Juuva kulkun kuivanehen." 
Osmotar oluon seppä 

180 Toi se tuopilla olutta, 
Kanto kaksi-korva'sella, 
Kiho^^ oli alla, voahti peällä, 
Mato laijoilla mateli, 
Keärmis peällä keänteleksi. 

185 Siitä kaunis Kaukomieli 
Itse noin sanoiksi virkki: 
„Tuoja oluon Tuonelaha. 
Kannun kantaja Manalla!" 
Siitä kaunis Kaukomieli 

190 Otti ouken kukkarosta, 
Väkä-rauvan taskustasa, 
Olon ristihi veteli. 
Sai siitä sojjm matuo, 
Tuhat muuta sammakkuo. 

195 Puhalti olosehesa, 

Itse noin sanoiksi virkki: 
„ Ruoka suuhu, rikka moaha!" 
Joi oluven onneksehe, 
Mejem mussam mieleksehe. 

200 Siitä kaunis Kaukomieli 
Itse noin sanoiksi virkki: 
,.Orsi juokohot oluon. 
Lakiaiui lappakohot. 



• somasa: somansa. — *" voattiesa: voattiensa. — " miekkasa omasa: 
miokka«sa omansa. — '* johti poikoasa: JMohti poikoa/isa. — ** Myös: „Suo- 
ritaksi, voatitsaksi." — " „Tahto Päivöifän väkie suututtoa, kuin kiisu olutta 
ostoj, juominkissa", selitti laulaja. — " Sanan merkityksen selitti laulaja sa- 
noilla: -kihossa on vesi kosikjessa." 



212 



Vuonnisen runoalue. 



Kuin em peässiin peähä pöti- 
Yän, 

205 Kelvannun rahin kesellä. 
Vain en lie mie lempi-vieras, 
Kuin ei härkeä tapeta, 
Oinasta tupaha tuuva, 
Hoikka-seärtä huoneliesta." 

210 Tuli veitikka verövä, 
Itse noin sanoiksi virkki: 
„0i on kaunis Kauko-mieli, 
Katselkamas kalpojama, 
Mitelkämä miekkojaraa, 

215 Kumman on kalpa kaunehem- 

Kummam miekka mieluhumpi. 
Kumman on rauta raskahampi, 
Sen ensin sivaltamini." 
Tuon oli kalpa kaunehempi, 

220 Tuon miekka mieluhumpi, 
Tuon rauta raskahampi, 
Tuon on veitikan verövän. 
Sano kaunis Kaukomieli: 
jjLäkkämä^*^ ulos pihalla, 

225 Pihalla veri parempi, 
Kakaroilla kaunehempi, 
Tuvan uuven turmelemma, 
Pessiit penkit hierelemmä." 
Mäntihi ulos pihalla-. 

230 Sivalti veitikka verövä. 
Ei ottant orvas-kettuona." 
Sivalti kaunis Kaukomieli, 
Otti kuin noatin nakrehelta, 
Harjam pieneltä kalalta, 

235 Elikkä viin lumelta. 

Siitä kaunis Kaukomieli 
Sekä mani, jotta joutu 
Entisen emonsa^ luoksi. 



Luoksi valta- vanhempasa. 
240 Itse noin sanoiksi virkki: 
„0i emoni vanhempani, 
Seässä säkkihi evästä, 
Vuole voita vakka'sehe, 
Tapoim mie sielä miehen, 
245 Lähen töitäni pakoho, 
Piilojani piilömähä." 
Emo ennätti kiisiiö: 
„Pahemmanko, vaim parem- 
man?" 
Kauko varsin vastoapi: 
250 „Eni8 pahempoa, en^** parem- 
poa. 
Tuon on veitikan verövän, 
Ainuon tätini lapsen." 

Emo se varsin vastoa' li: 
„Tuola ennen isäsi piili: 
255 Mani männiiksi mäjellä, 
Koivuksi koti-purolla." 

Sano kaunis Kaukomieli: 
„Ei siinä miostem piilo, 
Eikä kuolema urosten! 
260 Usein mäkiset männiit 
Reki-puiksi leikataha, 
Pärinä poltetaha, 
Usein noro'set koivut 
Reki-puiksi leikataha, 
265 Pirtti-puina poltetaha." 
Siitä kaunis Kaukomieli 
Päivän nosti purjeh-puita, 
Rauta-hankoja rakenti ; 
Laskie köröttelöä. 
270 Jopa soarem puut näkiivi, 
Jopa soarem moat näkiivi. 
Tuopa kaunis Kaukomieli 
Itse noin sanoiksi virkki: 



" Läkkä: LäkkäJHä. — *' „Orvas-kettu on hieno nahka." — " allevii- 



vattu. 



I 



17. Lemminkäisen virsi. 802 — 802 a). 



213 



,,Onko soarella sijoa 

27-, tjhem miehen tiötä moata, 
Veteä veuehtä moalla, 
Purtta kuivilla kumota?" 
Soareu neito'set sanoa :^ 
„Ompa soarella sijoa 

280 tJhem miehen liötä moata, 
Veteä veuehtä moalla, 
Purtta kuivilla kumota." 
Siitä kaunis Kaukomieli 
Soan neitoista makasi, 

285 Tuhat muuta morsienta 
Uhtenä kesäissä liönä, 
Siikiisiiissä viettimenä.'^ 

Siitä kaunis Kaukomieli 
Jopa nosti purjeh-puita, 

290 Kauta-hankoja rakenti, 
Laskie köröttelöä.^ 
Sini itki Kaukomieli, 
Kuni soarein puut uäklivi. 
Ei se itke soarem puita, 

295 Eikä itke soarem maita. 
Itki soaren impilijjä. 

Sini itki soaren immet, 
Kuni purjeh-puut näkiivi, 
Rauta-haukat haimentaa. 

300 Ei ne itke purjeh-puita, 
Rauta-hankoja halaja; 
Itki purjeh-puullisia. 
Rauta-haukan haltieta. 
Siitä kaunis Kaukomieli 

305 Laskie köröttelöä 

SUvimmällä Ruotjim moata, 
Kesellä Viron taruo. 



802 a). Vuonninen. 
Bor. I, n. 70:n vert. — 1877. 

Ontreini Jyrki. 

5. [Kuu kivije [kuumattihi]. 

8'/2- Vuoret kuumasi kiviä. 

10. [Muut ne kanta] vi [ka- 
palla]. 
5 11. [Tiskillä tiputtelo]a. 

12. [Miiöpä meärän mätke]- 
[ämmä]. 

18. [Liikku sillan liitoks]i[lla]. 

21. [Hiikersi molempie]he. 
10 22. [Molempihi reisihijse. 

24, [Oravaini v]e[ärtäjäini]. 

28. [Kolmas] on[vähävitaha]. 

30. [Petäjästä h]e[lpehuini]. 

33. [Päivättären peäl]oari'a. 
15 34. [Oravaini v]e[ärtäjäini]. 

40. [Petäjästä h]e[lpehuisen]. 

55. [Molempihi reisihis]e. 

62. Sielä [karhut tappelo]a. 

63. [Orihit tasoin pitä]vi. 
20 65. [Kino ilkien ki]j[asta]. 

69. Se [kanna kavon kätehe]. 

71. [Päivättären peä-l]oarre. 

72. Siitä ueätä kultarinta. 
75. Sielä [karhut tappelovi]. 

25 84. [Päivättären peä-l]oari'a. 

9IV/2. Olo tylkki tjmnyrissä, 

Mesi keikku kellarissa. 

94. Jos [ei juoji]e kutsuta. 

94V2. Osmotar ol[uon] seppä 
30 Se huhuta huijahutti, 

Kuivakulkku p[ohjoraiui]. 

104i,'2- Siitätunnet K[aukomie- 
le]n. 

109'/.^. Veitikan nenä nykerä. 



'" ^Vietin" 5. o. yötä kuin vietän". 



214 



Vuonnisen runoalue. 



35 1197.2. Valkiesen Yilkuttavan. 
121. [Pienehk]ö [sovan savuk- 
si]. 

126. [Entisen emo]ho [luoksi]. 

127. [Luoksi valta-vanhem- 
40 pa]ha. 

130. [Tuojs [miula soti-soma- 

ni]. 
137. [Kanto vaiuu-voattie]he. 
141. [Toipa miekkajha [omajha. 
45 147— 151. Järjestys numeroilla 
muutettu: 149-151,147—8. 
151V2- Äsen siusta mies tuloa 
Muien selvien sekaha. 
157. Niin kuin [kuiva hoavan 
50 lehti]. 

165. [Juomoa rahan] iestä. 
16772- Kapo [kaljojen tekijä]. 
168. Sepä n[oin] s[anoiksi] 
v[irkki]. 
55 169—170. Säkeet pantu sulku- 
jen väliin. 
171. [Olut on osin j]oattu. 
178. Säe pantu sulkujen vä- 
liin. 
60 1861/2- Terveh tuoppi, t[er- 
veh] tuoja, 
T[erveh] tuopin torkuttaja! 
191. [Väkä-rauvantaskusta]ha. 
193. [Sai] sieltä [soan matuo]. 
65 19472. Siitä k[aunis] K[auko- 
mieli]. 

202. [Orsi juok]aha [oluon]. 

203. [Lakiaini lappa]k[kohot]. 
203. Päällä: [Lakiaini lappaj- 
an vohot. 



75 211. Tuopa [noin sanoiksi 
Virkki]. 

213. [Katelkamas kalpoja]no. 

214. [Mitelkämä miekkoja]na. 
216. [Kumman miekka mie- 

80 ]uh]a[mpi]. 

217. [Kumman] (on) [rauta ras- 
kahampi]. 
218'/2- Katseltihi k[alpoja]he, 
M[iteltihi] m[iekkoja]ha. 
s.i 220. [Tuon] on [miekka mie- 
luharapi]. 
244—6. Järjestys numeroilla 

muutettu: 245—6, 244. 
251 — 2. Järjestys numeroilla 
90 muutettu: 252, 251. 

253. [Emo] (se) [varsin vas- 

toa]pa. 
258. [Ei] ole [siinä miesten 
piilo]. 
9ö 259. [Eikä kuolema urojhon. 
26972- Laski p[äivä]u suove- 
siä, 
2:sen p[äivä]n moav[esiä], 
3:nnen merenvesiä. 
100 272. Sano [kaunis Kaukomieli]. 
273. Säe pantu sulkujen väliin. 
275. [Uhen miehen iiötä] olla. 
280. [tjhen miehen iiötä] olla. 
289. Nosti purjeen puun ne- 
105 nähä. 

298. [Kuni purjeh-puut nä- 

kii]ö. 

299. [Rauta-hankat haimen- 

ta]u. 
110 300. [Ei neitkepurjeh-p]uuta. 



206. 



209. 



Em mie liene [lempi- 
vieras]. 
[Hoikka-seärtä huone- 

he]se. 



17. Lemminkäisen virsi. 802 b)— 803. 



215 



802 b). Vuonninen. 
Borenius III, n. 111. — ^f ., 1877. 

Ontreiiii Jyrki. 

Ait' on rautani rakettu 
Moasta soate taivahase, 
T[aiva]hasta raoaha soat[e], 
Teräksell' on seivässelty, 
5 Vitsassett' om moam mavoilla, 
Keärmehillä keännytelty. 

Lemminkäinen noin sanoo: 
„Em mie tuossa lien[e], 
Otan veitsen huotrastani, 
10 Tupestani tuiman rauvan. 
Sillä aitoa sivallan 
Viieltä vitsasväliltä." 

(Soapi veräjän sitten). 

Sillä sen rovin vajellau. 

„0i [emoiii kantajani], 
15 S[auoJ s[urma] 3 [surma], 
Mi on s[urma] 3 s[urma]?" 

„Se on s[urma] 3 s[urma]: 
Suvet [suitsirenkahissa], 
Karhut [rautakahlehissa]." 

= = (täydell.) 

20 „Vihakkah isäntiähe." 
Siitä Luotolan isäntä 
Laulo lammin lattiella. 
Siitä l[ieto] Lem[minkäine] 
Härän suussaha sulasi, 

25 Se joi lammin lattielta. 
Siitä Luot[olan] is[äntä] 
L[aulo] orrella oravan. 
S[iitä] l[ieto] Lem[minkäine] 
L[aulo] neän kultarinnan; 

30 Itse n[oin] s[anoikse] vi[rkko] : 
„Syö sie orrelta orava." 
Siitä neätä k[ultarinta] 



Se söi orr[elta] or[ava]n. 
S[iitä] Luot[olan] i[säntä] 

35 Laulo valkien jäniksen. 
S[iitä] l[ietoJ L[emminkäine] 
L[aulo] ruskien reposen. 
Itse n[oin] s[anoikse] v[irkko]: 
,,Syö sie v[alk]ie jänöne." 

io Siitä r[uskie] r[epo]ne 
Se söi v[alkie]n jäniksen. 
Siitä L[uotola]n isäntä 
Kovin suuttu ta vihastu,^ 
Laulo vesuman veesta. 



802 e). Vuonninen, 
Borenius HI, n. 112. — '^'9 1877. 

Ontreini Jyrki. 

Osmot[ar] 
Se huhuta huijahutti, 
Kuiva kulkku pohjoraini, 
*Juo[ma]ri joven takani* 
5 Juomaha joki vesie. 
Osm[otar] 



803. Vuonninen. 
Borenius II, n. 61. — ''1, 1872. 

Trohkimaini Ontrei. — Mp. Uh- 
tuessa. 

Päivölän virsi. 

Läksipä häihe Tiiiilittären, 
Pihlajattareni pitoihe. 
„Kutus rujot, kutus rammat, 
Sokiet venehin souva, 
5 Rammat rattahin ajele. 
Vain elä kutu Kaukomieltä!" 



802b). ' Päällä: = Sepä laulo lon[gotteli] 



216 



Vuonnisen runoalue. 



„ Mistäpä tunnefi Kaukomie- 
len?" 
„Kauko niemen kainalossa, 
Kauko pellon kiinnännässä." 
10 „0i emoni kantajaini, 
Tuo sie soti-somani 
Tahi vaino-voattieni, 
Tuo om miekkoni omani!" 
Emo kielti, vaimo käski: 
15 „Kolm' on surmoa matalla, 
Kaks' on aivan kauhieta: 
Tulo vi tulini koski, 
Kosess' on tulini luoto, 
Luuvoss' on tulini koivu, 
20 Koivuss' on tulini kokko; 
tjöt se hammasta hivoa,^"^ 
Päivät kiinttä kiitskuttaa 
Lemminkäiseni peäfi varalla." 
„Ei se ole surma miesten 
surma, 
25 Eikä parta-suun urohon; 
Se on surma lasten surma. 
Oi emoni kantajaini. 
Sano surma toini surma." 
„Tulovi tulini hauta, 
30 Hauvass' on sata seivästä; 
Siin' oli iiksi tiihjänäki." 
„Otau kosofi koppaloja, 
Sempä pistän seipähäse, 
Sillä sen rovin vajellan. 
35 Sano surma kolmas surma." 
„Päivörän veräjän suilla 
Teräkseir on seivässettii, 
Tsitsiliuskoiir on sivottu 
Keärmehiir on keäuniitettii; 
40 Ulos kielin kiehuvate, 
Ulos hännin häiluväte.2+ 



Päivölän veräjän suussa 
Suvet ou rauta suittiloissa, 
Karhut ou rauta-kahlehissa." 

45 Kinkou kierä-villasia, 
Peäm mäkösem männehiltä; 
Sempä siiöksi siiöjäfi suuhu. 
Sillä sen rovin vajelti. 
Saipa salmesta sisällä, 

50 Tuli nurkasta tupahe. 
Sano Päivö^fän isäntä: 
„Mipä lienet miehiähe 
Ja kupa urohiaha, 
Kosk' ei siima koirat hauku 

55 Eikä vio villa-hännät? 
Saltpa salmesta sisällä, 
Tulit nurkasta tupahe. 
Miks' et tullun iiötä enuefi 
Tahi päivöä^i" jälestä!" 

60 „Enipä vieras ollekkana, 
Jos ei lehmöä*''" tapeta, 
Tahi härköä^t isetä." 

Nato naisista parahe, 
Navofi tiittö neitosista; 

65 Toipa tuopilla olutta, 
Kanto kaksi-korvasella. 
Mavot laijoilla mateli, 
Mavot alla, mavot peällä: 
Air ou kiiitä keärmehiä, 

70 Peällä mustia matoja, 
Mavot keskellä välie. 

Veti veiten huotrastahe, 
Tupestah ou tuiman rauvan; 
Vetipä oluon ristih; 

75 Joi olosen onneksehe, 
Mejem mussam mieleksehe: 
Ruhka moaha hiotanehe, 
Ruoka suuhu siiötäuehe. 



803. 't hivova. — ^+ häilyväte. — ^t päivövä. — *t lehmövä. — H här- 



kövä. 



17. Lemminkäisen virsi. 803. 



217 



Tuokoas vielä toiui toiippi.^ 

80 Sano PäivöTäu isäntä: 

„Tuopin ou tuoja Tuonelassa, 
Kannun kantaja Manalla. 
Nato naisista parahe, 
Navon tiittö neitosista." 

85 Sano Päivö' Iän isäntä: 
,.Mitelkäniäs niiekkojana, 
Katelkamas kalpojana. 
Kumman on miekka mielu- 

humpi, 
Kumman kalpa kaunehempi. 

90 Läkkämäs ulos pihalla: 
Ulkon' on veret paremmat, 
Kakaroiir on kaunehemmat." 

Jo sanovi lieto poika: 
„Mip' om miune' miekastani, 

95 Ku on luissa lohkie'rrun, 
Peä-kasuissa katkieMTnn." 

Sano lieto poika: 
„Kumpi iellä iskenövi, 
Elköhö vikoiho tullu, 

100 Kumpi jeänövi jälestä, 

Mänköh kuin noatti nakre- 

hesta, 
Evä kaikesta kalasta." 
Iski PäivöTän isäntä, 
Ei lähtefi kuin ormas-nahka. 

105 Jopa iski lieto poika, 

Mani kuin noatti nakrehesta, 
Evä kuin kaikesta kalasta. 
Kanto peän*'"'" penkillä perähe 
Ikusekse istumekse. 

Koprin helmasa kokosi, 
Käsin keäri voattiehe, 
Ite juoksuhum panihe, 
Sekä juoksi, jotta joutu: 



110 



„0i emoni kantajaini, 
115 Missä säiliin, missä piilen?" 
„Mäne männiikse mäjellä." 
„Useitti mäjeltä mantu 
Riihi-puikse leikatahe, 
Kota-puikse kolkatahe; 
120 Useitti orolta koivu 
Lehti-puikse leikatahe." 
„Oman outesi uojahe, 
Oman vartesi varahe. 
Tuoir ennen isäsi piili, 
125 Tuolla piili, tuolla säilii." 
Liikkasi venon vesillä, 
Sata-laijan lainnehilla, 
Laski päivän, laski toisen, 
Kolmannen eno-vesiä. 
130 Kiisti^''" soarella sijoa"'+ 
Vetöä"''' venehtä moalla, 
Purtta kuivilla kumata. 

Kiiir on soarella sijoa, 
Vetöä^-^ venehtä moalla, 
135 Purtta kuivilla kumata. 

Kaikki vastai soaren immet: 
„Veäkä venehes moalla, 
Purtes kuivilla kumoa." 
Jopa kiisti soaren immet: 
uo „Soatatko sampuo takuo, 
Kirjo-kantta kirjutella?" 
„01im mie ennen nuorramiessä 
Seittementena urona 
Ilmani pieltä pistämässä, 
U5 Taivoista tählittämässä. 
Astuin taivosen napoa, 
Ilniam pieltä piilettelin." 
Uöt neittä lepiittelövi, 
Päivät sampuo takoa. 
150 Tuolla säilii, tuolla piili. 



* Sic. — ■' e lisätty vänsyn täytteeksi, — 't (peän). 
syjpä. — '»t siojova. — "t Vetoaa. — '-t Veteä. 



«t Päällä: [Ky- 



218 



Vuonnisen runoalue. 



Liikkasi venon vesillä, 
Sata-laijau lainnehilla: 
Em mie itkis purjeh-puita, 
Item^ purjeh-puum pitäjöä 
155 Hantti-Duoran hallittijoa. 



804. Vuonninen. 

Genetz II, n. 42. — Vs 1872. 

Jehrimä Karjalaini. Martiskan vel- 
jen Hilipän poika. Lonkasta tul- 
lut. 

35 Laski päivän moavesiä, 
Toisen päivän suovesiä, 
Kolmannen meren vesiä. 
Kysytteli, lausutteli: 
,,Oisko soarella sijoa 

40 Veteä venehtä moalla, 
Purtta kuivilla kumota 1" 
Soaren impj^öt sanovat, 
Kalman lapset kalkehtivat: 
„Ei ole soarella sijoa 

45 Veteä ei venehtä moalla, 
Purtt' ei kuivilla kumota". 

Toki mani, ei totellut, 
Soaren impien iloho, 
Kalman lapsen kalkehtuhu. 

SO Soan heän neitoista piteli, 
Jo tuhannen tunnusteli 
Yhtenä kesäissä yönä, 
Sykysyissä valkiena. 
Jo työnti venon vesillä, 

55 Lainnehilla tammen lassun; 
Sini itki soaren immet, 
Kuui purjehpuut näkyvät 
Satahankat haimenteli 
Peälittsi satamasoaren, 



60 Meren luotojen lomittsi: 
Ei hyö itken puhjehpuuta, 
Itki purren haltieta. 
Puuttupa pursi Väinön poian. 

[Laivaretken seassa, ks. n. 643.] 



805. Vuonninen, 
. Genetz II, n. 44. — Vs 1872. 

Jehrimä Karjalaini. Martiskan vel- 
jen Hilipän poika. Lonkasta tul- 
lut. 

Osmotar olosen seppä, 
Kapo kahjojen tekijä 
Kesän keitti kahjoansa. 
Puisen unen uurtiehen, 

5 Ei ottant olut hapata, 
Kasvov' ei kavehen kahja. 

Löi heän kahta kämmentänse 
Reisehensä kumpahaki. 
Synty neätä kultarinta. 

10 „0i sie neätä poikuoni, 
Mäne tuonne, jonne käsken. 
Meri pitkin, töine poikki, 
Kolmas on vähän vitahe. 
Kolme kontiuo toroapi, 

i.i Orihit sov'in elävät, 

Valupa kuona konnan suusta, 
Voahi varsan sieramista-, 
Ne kannas kavon kätehe. 
Hyvän immen hyppysihi." 

20 Jop' on neätä poikuoni 
Pian juoksi matkan pitkän, 
Väläjen välin lyhyön, 
Ne kanto kavon kätehen, 
Hyvän immen hyppysihi. 

25 Kapo kanto kahjahansa, 



17. Lemminkäisen virsi. 805. 



219 



Osniotar olosehensa. 

Mikäs on kumma kuun iessä, 

Mi on terhen päivän tiellä, 

Kuin ei ota olut hapata, 
30 Eik' on nossa nuorten juoma, 

Kas VO v' ei kavehen kahja? 
Olut tammesta sanovi: 

„Potkin peältä vanteheni. 

Eli on pohjan pois poro- 
tan." 
35 „0i sie neätä poikuoni. 

Mäne tuonne, jonne käsken, 

Kutsus nuoret, kutsus vanhat. 

Kutsu kerran keskimäiset. 

Sokijet venehiu soua, 
40 Rammat rattsahin ajele 

Näih' on Päivölän pitoihe, 

Salajoukon juominkihe. 

Elä kutsu kaunista Kauko- 
mieltä." 
Onp' on kaunis Kaukomieli 
45 Keäntelövi peltuonse, 

Vakoj' on vavottelovi, 

Kynti kjitä kymmenkunnan. 

Kynti kyitä kynnöksehe, 

Moan munia mullosteli. 
50 Kynti heän kyitä kymmen- 
kunnan, 

Satuloittsi soan matuo. 

Mänöy entisen emonsa luokse, 
, Eli valta vanhempasa: 

„0i emoni kantajani, 
55 Lämmitäs saloa sauna, 

Pian pirtti riuottelei+ 

Hienosilla halkosilla, 

Pienillä pirakkehilla. 

Oi emoni vanhempani. 
60 Tuos miun on sotisomani. 



Tu'o vaino voatti'eni, 
Viititsemmä, voatitsemma." 
„Kunnes lähet poikuoni?" 
„Lähen Päivölän pitoihe, 

65 Salajoukon juominkihi." 
Emo kielti, vaimo käski, 
Epäsi kavehta kolme. 
Viititsekse, voatitsekse: 
Lustuhiir ois mies lujempi, 

70 Rautapaioss'2^' ois parempi. 
Teräsvöissä tehtosampi. 
Kolme on paikkoa pahoa, 
Kolme on vuorta korkieta. 
„0i emoni vanhempani, 

75 Sano surma miehen surma. 
Eli kuoloma urohon." 

,,Se on surma ensi surma: 
Mänet matkoja vähäsen, 
Pitimmaita pikkaraisen, 

80 Tulovi tuline koski, 
Kosess' on tuline korko, 
Koross' on tuline koivu, 
Koivuss' on tuline kokko, 
Yöt se hammasta hivo vi, 

85 Päivät kynttä kitkuttavi 
Syyäkseusä Lemminkäistä." 

„0i emoni vanhempani, 
Ei se ole surma miehen surma 
Eikä kuoloma urohon. 

90 Sano surma töine surma, 
Mi on surma miehen surma. 
Mi on kuoloma urohon?" 

,.Se on surma töine surma, 
Se on kuoloma urohon: 

95 Aita vastahan tulove 
Moasta soate taivosehen. 
Taivosesta moaha soate, 
Tsitsiliuskuiir on si'elty, 



805. 't Päällä: (riu]u[ttele]. — *t Rautapaioiss'. 



220 



Vuoniiisen runoalne. 



Keärmehiir on keännytelty 

100 Suin moalla suhajamaha, 
Hännin moalla häily mähä." 
„Ei se ole surma miehen 
surma, 
Eikä kuoloma urohon. 
Oi emoni vanhempani 

105 Sano surma kolmas surma. 
Mi on surma miehen surma, 
Mi on kuoloma urohon?" 

„Suurien kujien suilla 
Suvet on kaikki suittsivöissä, 

110 Rakit rautakahlehissa." 
,,0i emoni vanhempani, 
Tuo sie miekkani omani 
Käteheni oikiehen!" 
Perin heän peltohon sysäsi. 

115 Itse keäntihin käresscä. 

Niinkuin kuiva hoavan lehti. 
Eli talvinen orava. 

Mani matkoja vähäsen, 
Pitimmaita pikkaraisen, 

120 Jo tuli tulini koski. 

Loati heän leppäseu venehen. 
Miehen leppäsen perähä, 
Sen työnti kokon kitaha. 
Sillä sen rovin vajelti. 

125 Mani matkoja vähäsen, 
Pitimmaita pikkaraisen. 
Aita vastahan tulove, 
Moasta soate taivosehen, 
Taivosesta moaha soate, 

130 Tsitsiliuskuiir on si'elty, 
Yitsasselt' on moan mavoilla, 
Keärmehiir on keännytelty 
Suin moalla^"'' suhajamaha. 
Hännin moalla häilymähä. 

135 Veti heän veitsen huotrastahe, 



Tupestahe tuhman rauan: 
Aita moaha koatukkoho. 
Seittsemeltä seipähältä, 
Vii'eltä vitsasväliltä! 

uo Mani matkoja vähäsen, 
Pitimmaita pikkaraisen 
Suurien kuji^en suilla, 
Suvet on kaikki suittsivöissä, 
Rakit rautakahlehissa. 

145 Veti veitsen huotrastahe. 
Tupestahe tuhman rauan, *+ 
Koato kaikki männessähä. 

Mani Päivölän pitoihe. 
Salajoukon juomiukihi. 

150 „Oisko osto VO oloista, 
Juomoa rahanalaista, 
Juua miehen juossehenki, 
Haukata haluualasen?-' 
,,Juot' on juomat, syöt' on 
syömät, 

155 Piett' on piot parahat 

Kaljat on kannuin mittajeltu, 
Pikarit piuoihen pantu, 
Tuopit roukkohon ro vittu." 
„Korie on kutsuttu vieras, 

160 Koriemp' on kuttsumatoin. 
Enpä mie liene lempivieras 
Kuin ei härkeä tapeta, 
Oinast' on tupahan tuua." 
Jop' on Päivölän emäntä 

165 Tuopi tuopilla olutta, . 

Kanto kaksi-korvasella, 
Mavot laialla mateli. 
Keärmis peällä keäntelihe. 
Sano kaunis Kaukomieli: 

170 j.Rikka moaha, ruoka suuhu." 
Joi olosen onneksehe, 
Mejen mussan mielekseh^: 



'+ m[oalla] on s. — '•t rauan tulim[an]. 



17. Lemminkäiseu virsi. 805 — 806. 



221 



„Tuopin tuoja Tuonelaha, 
Kauniin kautaja Manalla!" 

175 Joi olosen onuekselie, 
Mejen mussan mieleksehe. 

Sano Päivölän isäntä: 
„Mitelkämäs miekkojana, 
Katelkamas kalpoijaua, 

180 Kumman on miekka mielu- 
hampi, 
Kumman on kalpi kaunebem- 

pi." 
Se on Päivölän isännän, 
Sen on miekka mieluhampi, 
Sen on kalpi kaunehempi. 

185 Sano kaunis kaukomieli: 
,,Läkkäniäs ulos pihalla, 
Muiten siivona rikomma. 
Pienet penkit hierelemmä, 
Tuvan uuen turmelemma." 

190 Mäntihin ulos pihalla; 
Sivalti Päivölän isäntä, 
Ei lähtent kuin orvaskettu, 
Sivalti kaunis Kaukomieli, 
Läksi kuin noatti nakrihista, 

195 Säkä pieneltä kalalta. 
Siitä kaunis Kaukomieli 
Entisen emonsa luokse. 
Eli valta vanhempasa: 
„0i emoni vanhempani, 

200 Seässä säkkihin evästä, 
Vuole voita vakkasehe, 
Lähen töitäni pakoho, 
Piilojani piilömähe." 
„Ken tapoit, kun tuhosit?" 

205 „Jo on Päivölän isännän." 
„Mänes tuonne poikuoni, 
Mäne männykse me'ällä, 
Koivukse kovalla moalla." 



„0i emoni vanhempani, 
210 Usein mäkine mänty 
Pärepuikse pilkotaha, 
Use'in noroni koivu 
Tulipuina poltetaha." 
,,Mäne tuonne, kunne käsken, 
215 Kontion kivikotihi. 
Karhun kivikarsinaha." 

„Use'enki nossetaha 
Kontiet kiven kolosta. 
Karhut kirjokarsinasta." 



806. Vuonninen. 

Borenius II, n. 91. — Vg 1872. 



Hornani Ohvo. 

Kaukomieli = Ahti 
Icäinen. 



Lemmin- 



Osmotar oluven seppo, 
Kap' on kahjojen tekijä. 
Hiero se kahta kämmentänsä, 
Hiikersi molompiahsa.^''' 

5 Mitä tuosta siintiinövi? 
Siintti Valkonen orava. 
„0i orava, lintuseni, 
Juokse tästä, kunne käsken: 
Sinisem mereil sivu^^o, 

10 Puuttomahan paikkasehen; 
Tuo kapiini tullessasi, 
Toini siit» käiivessäsi." 

I^oi ohroh Osmottaren. 
Jo otti olut hapata, 

15 Otti nossa juoma nuorten, 
Kasvoa^t kavehten kahja. 

Olonen ajattelovi: 
„Ulos pohjani porotan. 
Poikki potkin vanteheni. 



806. 't molompijansa. — ''t Kasvo, päällä: [Kasvjoa? 



222 



Vuonnisen runoalue. 



20 Kun3+ et soane laulajiJe." 
Sano Päivöräu emäntä: 

„Ketä pannah kuttnjakse?"-*^ 
Talvi poik' oli talleroinen 

Läksi tanteroittamafiau, 
25 Se niit pautih kuttujakse.*+ 

Talvi poika talleroinen 

Pnhu puut lehettömäkse, 

Heinät^""" helpehettömäkse, 

Kanarvot kukattomakse. 
30 Tapettiliin^+ Talvi poika, 

Kesä poika heitettiliin. 
Kesä poik' oli"'+ keikelöinen, 

Läksi keikelöittämäRän. 

Puhu puut lehellisekse 
35 Heinät helpehellisekse, 

Kanarvot kukallisekse. 

Kuttu hän ruhon, kuttu ram- 
man 

Näifie Päivöläm pitoihe, 

Sala-joukon juomiukihin. 
40 Soki^et venehin souti, 

Eammat rattahin ajeli. 

ijht' ei kuttun Kauko-mieltä. 

Mistä tunsi Kauko-mielen? 

Tuosta tunsi Kauko-mielen: 
45 Kauvon silm' oli toinen karsas. 

Veitikan nen* on nlikerä; 

Siitä hän tunsi Kauko-mielen. 
Ahti soarella asuvi. 

Veitikka nenässä niemen, 
50 Kauko niemen kainalossa. 
Sano kaunis Kauko-mieli: 

„0i emoni kantajani, 

Kuuven kiimmenen kesäni, 

So''an** vuuven vanhukaini. 



55 Tuo miula soti-somaset, 
Kanna vainu-voattiJeni, 
Lähem Päivöläm pitoihen, 
Sala-joukon juomiukihin." 
Emo se kielti, vaimo käski, 

60 Kielti kolme luonnollista: 
„Elä lähe poikuoni,^^' 
Mont' ofi surmoa sium ma- 
ltalla." 
„0i emoni kantajaini, 
Kuuven kiimmenen kesäni, 

65 Soan^ot vuuven vanhukaini, 
Sano surma ensimäineh." 

„Se on surma ensimäinen: 
Tulovi tulinen koski, 
Kosess' on tulinen korko. 

70 Koross' oh tulinen koivu. 
Koivuss' oh tulinen kokko, 
Uöt se hammasta hivovi, 
Päivät klinttä kirskuttavi 
Peäh varalla Lemminkäisen, 

75 Sat' oni miestä siivem peällä, 
Tuhat purstofi tutkamella. 
Lihan siiöjät, luum purijat. 
Veren uuvelta vetäjät^^^ 
Peäh varalla Lemminkäisen." 

80 Oi emoni kantajaini, 
Kuuven kj^mmeneu kesäni, 
So''an vuuven vanhukaini, 
Ei ole surma miehen surma. 
Eikä kuoloma urohon! 

85 Loajih leppäseh veueheh, 
Loajih leppäsen isännän, 
Ite istuvufi jälellä. 
Kokko koppasi isännän, 
Sillä mie seu rovin vajellah. 



't Kuin. — *f kuttujikse. — *t Heinän. — "t (Vain) tapettihin. — 
't Päällä: [poik]a. — * S. o. sadan. — "t poikii(v)oni. — '"t Sov[an]. — 
"t vetäjän, päällä: [vetäjäjt? 



17. Lemminkäisen virsi. 806. 



223 



90 „0i emoni kantajaini. 
Kuuveii klimmenen kesäni. 
Sano surma toini surma." 

„Se on surma toinen surma: 
Tulovi tulinen aita; 
95 Vitasselt' om moam mavoilla, 
Keärmehiir on keänniiteltii 
Suin ulos suhajamahan, 
Ulos hännin häiliimähän 
Peän varalla Lemminkäisen." 

100 Ve(j)än'2t veiten huotrastani. 
Tupostani rauvau tuiman, 
Sillä aitoa^^+ sivelea. 
Sillä seu rovin vajellan. 
Oi emoni kantajaini, 

105 Kuuven kiimmenen kesäni, 
Scan vuuvefi vanhukaini. 
Sano surma kolmas surma." 
„Se on surma kolmas surma: 
Tuo om Päivölän emäntä 

tio Tuopi tuopilla olutta, 

Kantau kaksi-korvasella :^^^ 
Kih' on alla, voahti peällä, 
Keseir on olo punanen, 
Mavot laijoilla mateli, 

i!5 Keärmis peällä keäntelekse, 
Se on surma kolmas surma." 

„0i emoni kantajainen. 
Kuuven kiimmenen kesäni, 
Soan^^T vuuven vanhukaini, 

120 Ei ole surma miehen surma. 
Eikä kuolema urohon! 
Mavot pohjaham puhallan, 
Juon ohren onnekseni, 
Mejem mussam mielekseni. 

12-. Ite nuin sanoikse virkkan: 
Tuopin tuoja TuonelaHaf!, 



Kannun kantaja Manalla!" 

Siitä se*'*^ kaunis Kauko-mieli 
Otti miekkansa omansa, 
130 Perim peltohon siisäsi, 
Ite keännäkse käressä 
Niin kuin kuiva hoavau lehti 
Tahi talvini orava. 
Siitä kaunis Kauko-mieli 
i.t.-. Pijam mani matkani pitkän, 
Leveän^' välin liihiiven. 
Mani Päivöfäm pitoihe 
Sala-joukon juominkihiu. 
Sano kaunis Kauko-mieli: 
uo „01isko osto''a'' olutta, 
Juomo'a rahan alaista?" 
Sano Päivölän emäntä: 
„Ei ole ostoja" olutta. 
Juoni o'"a rahan alaista. 
ur, Kuin oisit tullun iiötä enneä 
Eli päiveä jälestä, 
Olis ostoa olutta, 
Juomo^^a rahan alaista." 
Sano kaunis Kauko-mieli: 
150 ,,Em mi' ole lempi-vieras. 
Kun ei härkeä tapeta. 
Oinasta tupahan tuuva!" 

Sano kaunis Kauko-mieli: 
„Tuokoa osto^^a olutta, 
155 Juomo^a rahan alaista." 
Siitä Päivölän emäntä 
Tuopi tuopilla olutta, 
Kanto kaksi-vartisella. 
Kih' on alla, voahti peällä, 
160 Keseir on olo punanen; 
Mavot laijoilhi mateli, 
Keärmis peällä keäntelekse. 
Mavot pohjaham puhelti. 



'^+ Vejän (minä). — '^t aito(v)a. — ^^+ Päällä: var[tisella]. 
v(an]. — '*t (se). — " S. o. väleänl 



't So- 



224 



Vuonnisen runoalue. 



Joi olii''en onneksense, 

165 Mejem mussam mielekselie. 
Ite Duin sanoikse virkki 
Ite kaunis Kauko-mieli: 
„Tuopin tuoja Tuonelahafi, 
Kannun kantaja Manalla!-' 

170 Sano kaunis Kauko-mieli: 
„Mitelkämäs miekkojana, 
Katelkamas kalpojana: 
Kunnnan om miekka mielu- 

humpi, 
Kumman kalpa kaunehempi, 

175 Se iellä sivaltamahan." 
Sano poika Päivöläinen : 
«Läkkämä ulos pihalla, 
Tllkon' on veri parempi, 
Kakaroilla^ ^■'' kaunehempi, 

180 Tuvan uuveu turmelemma, 
Pessiit penkit hierelemmä." 

Siitä poika Päivöräinen 
Liiöpi kerran, lliöpi toisen, 
Ei on liiknttan'ö+ lihoja, 

185 Ei ottan orvas-kettuona. 
Siitä^ot kaunis Kauko-mieli 
Otti kuin uoatin nakrehelta, 
Harjam pieneltä kalalta. 
Siitä kaunis Kauko-mieli 

190 Siitä tappo Päivöl'äisen. 

Siitä se kaunis Kauko-mieli 
Män' oman emonsa luokse: 
„0i emoni kantajaini, 
Kuuven kiimmenen kesäni, 

195 Minne käsket piilomahan? 
Tapoim miehen, uin urohon." 
„Pahemmanko, vaim parem- 
man?" 



„Tapoim peältä Päivöm po- 
jan." 
Siitä se kaunis Kauko-mieli 
200 Läksi töitänsä pakohon. 
Piilojansa piilomahan. 

Sano kaunis Kauko mieli: 
„ Olisko soarella sijoja, 
Vete'ä venehtä moalla, 
205 Purtta kuivilla kumata, 
Pillalaisem piiletellä?" 

Soaren immet nuin sanovi, 
Lapset Kalman kalkahuvi: 
„0n ntit soarella sijo^^a, 
210 Vete'ä venehtä moalla. 
Purtta kuivilla kumata." 
So^^an neij oista pitävi. 
Tuhannen eläntä-naista 
tJhtenä kesäissä iiönä. 
215 Siitä kaunis Kauko-mieli 
Läksi töitänsä pakohon. 
Piilojansa piilomahan 
Siivimmällä Ruotsim moata, 
Keseir oh Viron taroa. 
220 Sini itki soaren immet, 
Kuni purjeh-puut näkiivi, 
Sata-hanka haimentavi. 



807. Vuonninen. 
Borenius H, n. 86. — Vs 1872. 

Jurkini Iivana. 
Ahti — Vellamon neiti. 

Kalatutta Kauko itki, 
VelTi toini verkotutta. 



'H Kakaroiir on, päällä: [Kakaroillja. — "t liikkuttan. — '»t Siitä *se*, 
se poispyyhittj, alleviivattu. 



17. Lemminkäisen virsi. 807- 



225 



Kolmas on osan kovutta, 
Ahti aitani pienovutta. 
Abilla on aitta suuri, 
Jost' on antoa laulamista, 
Vejefi veijoteltamista. 

Sano vanha Väinämöiiii: 
„Kuin'i" et tuntenunt piteä 
Ahin lasta ainokaista, 
Vellamon vetistä neittä." 



808. Vuonninen. 
Genetz II, n. 52. — 

Jjrkiiii Iivana. 



1872. 



Kuu kivie kuumettihi, 
Salkopuit' on poltettihi, 
Osmott' on oluon seppo, 
Kap' ois kaljan tyyröväjä. 
Keitettih kesäistä vettä 
Puisen uueu uurtiessa; 
Ei ottanut^' olut hapat' on 
Eikä nosta nuorten juoma. 

„Kärppäsen on lintuseni, 
Juokses joki, juokse toini, 
Kolmas on vähän vitaha. 
Tuo sie kiiskeltä kimuo. 
Matehelta nuljaskovo, 
Ne kanna kavon kätehe." 

Kapo kantaa kaljohose, 
Osmott' on oluvehese. 
Ei tuost' on mitänä tullut. 

,, Oravani lintuseni, 
Juokses joki, juokse toini. 



20 Kolmas on vähän vitaha. ""■*" 
Kapo kantaa kaljohose. 
Ei tuosta mitäuä tullut, 
Ei ottant olut hapata. 
Eikä nosta nuorten juoma. 

25 Ilmo^anp' on aukiell' on 
Siel' on karhut tappelovi, 
IJpehet tasoni tekövi, 
Kuon' on valu konnan suusta, 
Kino ilkieu kiasta, 

30 Voaht' on varsan sieramista. 

Ne kannas kavon kätehe. 

Kokuos kuona koprihise, 

Voahti keäri kaklahasi." 

Sykerti molompianse, 

35 Hiero kahta kämmentänsä, 
Jo viimein vihakse pisti. 
Löi on kahta kämmentänsä 
Molompih on reisihiuse, 
Jo otti olut hapata, 

40 Jop' on nosta nuorten juoma. 
Olut on tykki tynnyrissä 
Tapin tammisen takana, 
Leppäsessä lekkerissä, 
Jopa on olut sanopi: 

4.5 ,.Jos ei juojia hakita, 
Potin poikki vanteheni, 
Ulos pohjani porotan, 
Jos ei juojia hajeta." 
Sano Päivölän, isäntä: 

50 „Kenen työnnän kuttsujik- 

SiP«3t 

Oli poika palleroine, 
Senp' on työnsi kuttsujiksi. 
„Kutsu rujot, kutsu rammat, 
Kutsup' on perisokiet, 



807. 't Kun. 

808. 't ottant. — '+ Tämän jälessä seuraavat Boreniuksen lisäämät 
G:n pikakirjoituksella kirjoitetussa käsikirjoituksessa tavattavat ss.: Nouses 
kuusehen norolle, Tuos käp' Osmotau kätehe. — ^+ kuttsujiksi. 

15 



226 



Viioiinisen runoalue. 



55 Vain elä kutsu Lemminkäistä. •' 
„Mistäpä tunnen Lemminkäi- 
sen?" 
„Miesp' on nienten on nenässä, 
Kaukonienten kainalossa. 
Rammat rattsahin ajakkoh, 
60 Sokiet venehin soutoa/t 
Kutsu lieto Lemminkäini." 

Savu soarella palasi, 
Tuli nienten tutkamessa, 
Pieni ois sovan savuikse, 
65 Suur' ois yaimon valkiekse. 
„0i emon' on kantajani, 
Tuos niiul' on soti somani, 
Kanna vaimo-voattieni, 
Läheu Päivölän pitoihe, 
70 Saloin joukoin juominkihe." 
Emo kielti, vaimo käski, 
Kielti kolme luonnokasta: 
„Oho siima poikuoni, 
Kolme on surmoa matalla, 
75 Kaksi on aivin kauhieta." 
„0i emoni kantajani. 
Sanos miula ensi surma, 
Mipä miul' on ensi surma?" 
„Tulou siula ensi surma, 
80 Tulouvi tuliue koski, 
Kosess' on tuline luoto, 
Luovoss' on tuline koivu, 
Koivuss' on tuline kokko, 
Yöt se hammasta hivo vi, 
S5 Päivät kynttä kilkutteli, 
Peän varalla Lemminkäisen." 

Sano lieto Lemminkäini: 
„Ei ole niissä miesten surma, 
Urosten upotuspaikka; 
90 Loajin leppäsen venehen 
Alatts' allina tsukellan, 



Sillä sen rovin vajellan. 
Oi emoni kantajani, 
Sano sie miula toini surma, 
95 Mipä miul' on toini surma?" 
„Sepä siul' on toini surma: 
Ait' on rautane rakettu 
Moasta soaten taivahas" on, 
Taivahasta moaha soaten, 

100 Tsitsiliuskuill' on sivottn, 
Keärmehiir on keännätelty. 
Pant' on hännät häilymäh' on, 
Ulos suin suhisomah' on 
Peän varalla Lemminkäisen." 

105 Sano lieto Lemminkäini: 
„Ei ole niissä miesten surma, 
Urosten upotuspaikka; 
Otan veitsen huotrastani, 
Tupestan' on tuiman rauau, 

no Viertelenp' on aitoaki 
Vii'elt' on vitsasväliltä, 
Siir on sen rovin vajellan. 
Kyppö pellot kynnösteli, 
Keärmehiä keännätteli 

115 Oatroiir on tuli-terillä, 
Vaskisilla voarnahilla, 
Siir on sen rovin vajelti. 
Ei ole niissä miesten surma, 
Urosten upotuspaikka. 

12) Oi emoni kantajani, 

Sano sie miul' on kolmas surma, 
Mipä miul' on kolmas surma?" 
,,Se on siula kolmas surma: 
Pohjolan kujon perill' on, 
' 125 Ahin aian keäntimillä, 

Sujet on kaikki suittsipäissä, 
Karhut rautakahlehissa 
Peän varalla Lemminkäisen." 
Sano lieto Lemminkäini: 



^t soutaa, päällä: [sout]o[a] 



17. Lemminkäisen virsi. 



227 



130 ,.Ei ole niissä miesten surmat, 
Urosten upotus-paikat, 
Temmon teiriä mäjeltä, 
Otan laihat lampahia, 
Kimput kierävillasia, 

155 Ne työnnän sujen kitaha, 
Siir on sen rovin vajellan. 
Oi emoni kantajani. 
Tuos miul' on sotisomani, 
Kanna vaimo-voattieni. " 

140 Viititsekse, voatitsekse, 
Oven suussa, orren alla, 
Kattilan katasijoilla, 
Lujih lustuloih rupiepi, 
Rautasilip' on liivilöih' on. 

U5 Karen suussa pyörähteli, 
Niinkuin tahine orava, 
Eli kuiva hoavan lehti. 

Pian juoksi pitkät matkat, 
Välih' on välit lyhyet, 

150 Jo mani Päivö'län pitohon, 
Sekä mani, jotta joutu. 

Siel' on veitikka verövä: 
„Mie sie olet miehiäsi, 
Ku kumm' on urohiasi, 

155 Kuin tulet uksin ulvomatta, 
Sakaran narahtamatta? 
M ie sie olet miehiäsi, 
Ku kumm' on urohiasi. 
Kuin ei siima koirat hauku, 

ICO Villahäntäset vihoa'le?'' 
,,En mie ole lähtentkänä 
Kylän koirien kovukse, 
Villahäntien vihattavakse." 
Sano lieto Lemminkäini: 

165 „En mie liene lempivieras, 
Jos ei härkövä tapeta. 
Tuotane olut tupah' on." 



Sano PohjoUan isäntä: 
„Pivot on pietty, syömät syöty, 

170 Syömät syöty, juomat juotu, 
Pikarit piuoih on joutun, 
Tuopit on loukkohou ro vittu." 

Sano lieto Lemminkäini: 
,.Saisko vettä juuaksensa, 

175 Haukat' on halunalani?" 
Tuo on Päivölän emäntä 
Toihan tuopilla olutta, 
Kanto kaksikorvasella: 
Voaht' on alla, voahti peällä, 

180 Keärmis keskellä kihisi. 
Tuo on lieto Lemminkäini 
Otti veitsen huotrastansa. 
Tupestansa tuiman rauan, 
Yäkärauan väskystänsä, 

185 Sai sielt' on sata matuo, 
Tuhat muuta sammakkuo. 
Itse noin sanoikse virkko: 
„Ruhk' on moaha luotanehe. 
Ruoka suuhu syötänehe." 

190 Joi oluvon onneksensa. 
Itse noin sanoikse virkko: 
„Tuopiu tuoja Tuonelah' on, 
Oluon tuoja moa-emähä!"' 
Sanoi Pohjo'lan isäntä: 

195 „Ruvekkamas laulamaha. 
Kump' ois lauluilta parempi, 
Virren töiltä luopusampi." 
Tuo on PohjoUan isäntä 
Laulo orrella oravan. 

200 Tuopa lieto Lemminkäini 
Laulo neän on kultarinnan 
Ortta myöten juoksomah' on. 

Tuo on Pohjo'lan isäntä 
Laulo valkien jäniksen 

205 Lattiella juoksomahe.-^+ 



'+ juoksomaha. 



228 



Vuonnisen runoalue. 



Tuopa lieto Lemmiiikäiui 
Laulo revon lattiella. 

Tuopa Pohjolan isäntä 
Laulo lammin lattiella. 

210 Tuopa lieto Lemminkäini 

Laulo härän lattiella 

Lammillist' on lakkimaha. 

Sanoo Pohjolan isäntä: 

„Hivelkämäs miekkojana, 

215 Katselkamas kalpojana!" 
Sanoo lieto Lemminkäini: 
„Mipä miun on miekastani, 
Kupa miun rauastani, 
Kuin on luihen lohkiellun, 

220 Peäkasuih on katkiellun." 
Tuoup' on Pohjolan isännän, 
Senp' on miekka mielusampi, 
Sen on kalpa kaunehempi. 
Sanoo lieto Lemminkäini: 

225 „Läkkämä ulos pihall' on, 
Tuvan uuen turmelemma, 
Penkit pessyt hierelemmä, 
Pihoiir ois veret paremmat, 
Kakaroiir ois kaunehemmat." 

2;io Mäntihp' on ulos pihalla, 
Sanoo lieto Lemminkäini: 
„Senp' on isku ensimäini. 
Kumman on miekka mielu- 
sampi, 
Kumman kalpa kaunehempi." 

235 Löip' on Pohjo'lan isäntä, 
Löip' on kerran, löip' on toisen, 
Löip' on kohta kolmannenki. 
Ei ottan orvaskettuona. 
Löip' on lieto Lemminkäini, 

2+0 Lippo kuin vijin lumelt' on. 
Otti kuin noatin nakrehelta. 
Pian juoksi pitkät matkat, 
Väleh' on välit lyhyet. 
Jo mani emosa luokse: 



245 „0i emoni kantajani, 

Yuoles voita vakkasehe, 

Seässä evästä säkkiseh' on; 

Lähen töitäni pakohon 

Piilojani piilömäh' on." 
250 „Kenen tapoit, poikuoni?" 

„Ei paremp' on, ei pahempi: 

Ainuot on tätini poika." 
„Oho siima poikuvoni. 

Kunne on jouvut poikuoni! 
255 Män' on männykse mäjellä. 

Siel' ennen isosi piili." 
„En mäne männykse mäjellä, 

Pirttipuikse pilkotaha." 
„Mäne koivukse norolla." 
260 „En mäne koivukse norolla, 

Rekipuikse pilkotah' on." 
Itse on astuu laivahase, 

Nosti purjeh puun nenähä, 

Voattiet varpojen varoih' on. 
205 Laski päivän moavesiä. 

Toisen päivän suovesiä, 

Kolmannen euovesiä. 
Itse noin sanoikse virkko: 

„Jo nyt juokse pursti puine, 
270 Sat' on hanka hakkova'le, 

Oisk' on soarella sijov' on 

Yhen miehen yötä olla?" 
Soaren neitoset sanovi, 

Kalman neiti kalkutteli: 
275 „Onp' on soarella sijov' on 

Yhen miehen yötä olla, 

Jo on purttasa kumata." 
Tuo on lieto Lemminkäini 

Yhtä yötä ollessansa 
280 Sata neittä luona kävi, 

Tuhat neittä tunnustih' on. 
Tuo on lieto Lemminkäini 

Jop' on läksi laskomah' on. 

Sini itki soaren immet, 



17. Lemminkäisen virsi. 808—809. 



229 



285 Kuni purjehpuut näkj^vi, 
Ei s' on itken purjehpuut' on, 
Itki purjehpuun alaista. 

Purtt' on Pohjo'lan emcäntä 
Pian pyyhki pirttesensä, 

290 Pian lättien lakasi, 
Itsep' on mani ulos on 
Seisattu — 



Itku partasuun urohon, 
Jouhileuvan'^^ jorj otusta. 



809. Vuonninen. 



808 a). Vuonninen. 
Krohn n. 73. — 1881. 

Jyrkini Iivana. 

Laulu Lemminkäisestä, (kuinka 
hän läksi „Päivölän pitoihin, iSala- 
joukon juominkihin" ja Päivölän 
isännän tapettuaan meni „pimet- 
tolion Pohjolahan, piilojansa pii- 
lemähän") alkoi oluen laulusta ja 
kuului sen valmistukseen. Mutta 
sekä Malinen' että Lonkan Mak- 
sima Karjalainen vakuuttivat ettei 
heidän tietääkseen ole Venäjän 
puolella koskaan olutta keitetty. 



't Jouhileuan. 

808 a). ' Kk:ssa: Malikinen. 

809. » Sic. — 't Poispyj^hitty. 
omituisuus: sanoo. — 'i" tuotaneh. — 
ju^olen. 



BoreDius II, n. 110. - 

Markkeni Huotari. — 
järven uudistalossa. 



- '', 1872. 

Mp. Korpi- 



Vipunen — Tuoni — Päivölän 
pidot — Jouhileuvaii juorottclu. 

Tuol" olis sata sano^^a, 
Tuhat virren tutkelmoita^ 
Suussa ankervou Vipusen, 
Vatsassa ikusen vanhan; 

.i (Vain)2+ ei ole sieltä otta- 
vo'a,i'^' 
Mahittomail, maltittoman, 
Tavattoman, tiijottomafi. 
Kolm' oii juonta juostavo^a: 
Uks' on juoiii juostavo^a 

10 Uron tapparan terie; 
Toini on juoni juostavaa 
Miesteni miekkojen terie; 
Kolmas on juoiii juostavo^^a 
Naisten neulojen nehie. 

15 Jo huhuta huijahutti, 
Vihelteä huijahutti: 
„Tuo venehtcä Tuonen tiifti, 
Lapsi Kalman karpassuo!"' 
Tuonen neitoset sanoa:* 

20 „Veneh teältä tuotanehe,^'*' 
Kun siiii on sanottanehe:^''" 
Mi sium Manalla soatto?" 
„Tuli mium Manalla soatto." 
Tuonen neitoset sanoa, 

25 T^ina-rinnat tilkuttaa:'^ 
„Jo tunnen valehtelijan, 
Tajuoren^+ kielastajau. 



— 3+ ottajo^a. 
•+ sanottaneh. 



* Vuonnisen murteen 
•t tilkuttah. — «+ Ta- 



230 



Vuonnisen runoalue. 



Kun tuli Manalla soatto, 
Tulin voattiet valuvi, 

30 Hurmehin hiiräJelövi. 
Sano tarkkoja tosia. 
Veneh teältä tuotanehe, 
Kun siiii on sanottanelie : 
Mi siun niit Manalla soatto?" 

35 „ Rauta mium Manallasoatto." 
„Jo tunnen valehtelijan, 
Tajuolen kielastajan." 

Muuttu mussakse mavokse, 
Tsisiliuskoikse tsilahti ; 

40 Ui poikki Tuonen jovesta. 
Tuonen neitoset sanovi, 
T'ina-rinnat filkuttavi: 
„Äij' on tänne tuUehiJe, 
Ei paljo palannehiJe. 

43 Anna Tuoni kofili tulovi/'^+ 
Loati rautasen korennon, 
Pani mennen rauvau. 
Teräkseni pani seämehe."^''"'^ 
Jo Tuoni kotih tulovi.^i' 

50 Irvisti ikeniJehe, 
Lonkotteli leukojaha. 
Tiiönsi rautasen korennon. 
Puri puhkii2t mennoii rauvan, 
Ei tietänt terästä purra. 

55 (Mani) suuhu, ankervon Vi- 
pusen, 
Vattsaha ikusen vanhan. 
Pani paitaha^^^ pajakse, 
Turkkih tuhut't'imekse, 
Vasarakse'*+ kiiiinäs-peähä, 

60 Pienet sormet pihikse, 
Takuo*^+ taputtelovi, 



LMvä helkählittelövi 
Vatsassa ikusen vanhan, 
Suussa ankervon Vipusen. 
65 „L'los koira keuhkoistani, 
Moaui«+ ravie rasvoistani!" 

„Enkä lähe, enkä huoli: 
Maks' on suustani makie, 
Maru''+ maksan särpimenä! 
70 Kuu soanen sata sanoa,^'''^ 
Tuhat virren tutkelmoita." 

Sai sieltä sata sanoa, 
Tuhat virren tutkelmoita. 
Toi oluoho Osmottaren. 
75 Jo otti olu'^+ hapata. 
Tahto toari tuureä'llä. 

Tuop' om^^t Päivörän emäntä 
Otti ^dlloja vähäsen, 
Kiekon kiera-villasie; 
80 Hierelövi, hautelovi. 
Öiintii ruskie reponi. 

„Reposeni, lintuseni, 
Mänes tuonne kunne käsken, 
Kutsu rujot, kutsu rammat 
85 Näihe Päivöläm pitoihe:''^'^ 
Rammat rattsahin^^-f ajele, 
Sokiet venehin souva; 
Vain elä kutsu Kaukomieltä." 
„Mistäs tunnen Kaukomie- 
len?" 
90 „Kaukomier on silmä karso. 
Veitikan nenä niikerä." 

Kuttiu rujot, kuttsu rammat, 
Ei ni kuttjunt Kaultomieltä. 
„Hoi emoiii, kantajaihi, 
95 Öoau on vuuven vanhukaini, 



'+ Säe poisp;y'3'hitty. — '"t seämeh. — "+ tulou. — *-+ Päällä: puhki. 
— "t paitah. — '^t Varaksi. — "t Takuvo. — '«+ Moar. — "+ Maruh. - 
"+ sanova. — "+ Sic. — -°t Siitä, päällä: Tuop' on. — ^'t 85 V2- (Salajoukon 
iuominkihe). — ^^+ rattahin. 



I 



17. Lemminkäisen virsi. 809. 



231 



Kuuven kiimmenen kesäni! 
Tuo sie miiin sofi-soniani. 
Kanna vainu voattieni, 
Tuo miekkani omani. 

100 Läheni Päivöräm pitoho, 
Sala-joukon juoniinkihi.-' 

Emo kielti, vaimo käski, 
Kielti kolme luonnokasta, 
Kaipasi kaheksam muita: 

105 „Elä lähe, polkukoni, 
Tuohe Päivölära pitoho, 
i^ala-joukoh juoniinkihi; 
§ielä siun tuho tulovi. 
Hätä-päivä peällä soapi. 

110 Kolm' Oli surmoa--^" matalla." 
„Hoi emoni, kantajaihi, 
Sano surma efiMmäiiii." 
,,Tulovi tuline2*t koski, 
Kosess' oh tulihi koivu, 

115 Koivuss' on tulihi kokko, 
Uöt se hammasta hivoa. 
Päivät kunttä kritskuttavi 
Peällä kaklan Kaukomielen. 
Lemminkäistä leukohoise. 

120 Hoi emoni, kantajaihi, 
Sano surma toini surma: 
Mi on surma toihi surma." 

„Se oh surma toihi surma, 
Tulovi susina joukko." 

125 „Hoi emoni kantajaihi, 
Sano surina kolmas surma." 

„Tulovi tulinen^^ aita 
Vitjassettu moam mavoilla, 
Keärmehillä keännliteltu, 

130 Suin ulos suhajamaha. 
Ulos hännin häilumähä." 



„Hoi emoni, kantajaihi. 
Tuo sie miekkahi oniaiii!" 

Toip' om miekkaha omaha. 
Perim peltohoh sutäsi. 
Itje keännäkse^öt käressä 
Niin kuin kuiva hoavan lehti 
Tahi talvine orava. 

Läksi Päivöläni pitoho. 
Loafi leppäseh veneheh, 
Loafi leppäseh urohofi. 
Tuöhsi leppäseu veneheh, 
Tuöhsi leppäsen urohon. 
Koski koppasi veneheh. 
Kokko koppasi urohon. 
Itse sotkana tsukelti. 
Allina mähi alese.-' 
Sillä i^eh rovin vajelti. 

Tulovi^i^t susina joukko. 
Otti villoja vähäsen, 
Hierelövi, hautelovi. 
Tuli loaja lammas-karja. 
Sittä laski lammas-karjan, 
Sillä sen rovin vajelti. 

Tulovi tulinen25.29t aita 
Vitjasseltu moam mavoilla. 
Otti veitsen^ot huotrastaha, 
Tupestaha tuiman raiivah, 
Löi*'^ viijeltä vitjas-väliltä. 
Sillä sen rovin vajelti. 

Mähi Päivö' Täm pitoho, 
Sala-joukon juoniinkihi. 
Itje Ullin sanoikse virkko: 
„Öaisko ostoja olutta, 
Juomo^^a rahan alaista?" 

Sano Päivölän emäntä: 
„Kun oisit tullunt uötä ennen, 



'-'t surmova. — ^*+ tulini. — ^^ v trptlv.] vrt. muist. 36? Muuten aina -ni 
ja -ne. — -'t keännekse. — *' e värsyn täytteeksi. — -*+ Tulou. — -'t tulin(e). 
— '"t veiten. — •'"t Löi, korj.: ILöijpä. 



232 



Vuoimisen runoalue. 



Tahi päive^ä jälestä! 
Oluot on osin ja^ettu, 

170 Pikarit pinoihe pantu, 
Tuopit^^ tukku hu ro vittu." 
Toi se toupilk'^^ olutta, 
Kanto kaksi-korvasella. 
Kiho alla, voahti peällä, 

175 Kesellä olo punani, 
Mavot laijella^^ mateli, 
Keärmehet kähäjelövi. 
Otti veitsen huotrastaha 
Tupestah ofi tuiman rauvan, 

180 Veti ristihi olutta; 

Itse'^*+ nuin sanoikse viikko: 
„Ruoka suuhu, ruhka moaha!"' 
Joi oluon-"+ onneksehe, 
Mejem mussam mieleksehe. 

185 „Kuules PäivöTän isäntä! 
Mitelkämäs miekkojana, 
Katjelkamas kalpojana: 
Kummani miekka mieliihiimpi. 
Kumman kalppa kaunehempi, 

190 Sempä"^" iellä iskömähä."'''+ 
Sano kaunis Kaukomieli: 
„Mip' om miun on miekastani, 
Kaikk' ofi luihe lohkieUTufi, 
Peä-katoihe'^ katkiellun. 

195 Läkkämäs ulos pihalla: 
Pihair on veret paremmat. 
Kakaroiir on kaunehemmat; 
Pessiit penkit hierelemmä, 
Lattiet verim panemma." 

200 Mäntih' on ulos pihalla. 
Iski kerram Päivöm poika. 



Iski kerran, iski toisen, 
Iski kerran kolmaunenki. 
Ei ottant orvas-kettu''ona, 
205 Eikä liikuttant lihoana. 
Iski kerran Kaukomieli: 
Löi kun noatin nakrehesta 
Tahikka evän kalasta. 
„Hoi emoni kantajaini, 
210 Soan vuuven vanhukaini! 
Tapoim miehen, uin urohon." 
„Pahenimankos, vain parem- 
man ?" 
„Parempaisen itt^ieni: 
Tapoim peältä Päivöm poijan. 
215 Kunne käset piilöinähä?" 
,,Mäne männiikse me'ällä, 
Koivukse kovalla moalla." 

„Use'in3^''' koli'e koivu, 
Use''in*'J+ mäkini mäntti, 
220 Pappilam pahat kasakat 
Kota-puikse kohlitaha, 
Hakataha halmeh-maikse." 

Sittä*^''' heän loat'i laivojaha 
Niin kuin sotka poikiaha;*i+ 
225 Itse*2t läksi laskomaha.*3+ 
Laskie karettelovi. 

„Oisko soarella sijo''a 
Vetelä venehtä moalla, 
Purtta kuivilla kuniata?" 
230 Soaren neitoset sanoa, 
Tina-rinnat filkuttavi: 
„Kiillä soarella sijoja. 
Vaikka veä sata veuehtä. 
Tuhat purtta puujoale." 



ä2 Epäiltävä. Vert. seur. — ^^ Sic. — "+ Ite. — ^»t Oluvon. — ^' Vä- 
listä ilmautuva v tcfelKvoriHuv. Aunuksen murteessa runoissa läpikäyvä. — 
"t Tämän jälessä: (Päivön pojan m[iekka] m[ielyliympi], P[äivön] p[ojan] 
k[alppa] k[aunehempi]). — ^s kalloihe? — »»t Useijin. — "t Siitä. — *'t poi- 
kijaha. — "t Siitä, päällä: Itse. — *'+ laskomah. 



17. Lemminkäisen virsi. 809 — 810. 



233 



235 Sata neittä, tuhat naista, *-+ 
Kaikki teki tiinehekse 
Uhteucä kesäissä iiönä 
Siikiisiiissä valki'ena. 
Ajatteli aikojansa,*-^''' 

2+0 Vietätteli päiviäiisä: 
Tässä miun tuho tulovi, 
Hätä-päivä peällä soapi! 
Läksi sittä*^''' laskomaha. 
Sini itki soaren immet, 

245 Kuni purjeh-puiit näklivi, 
Rauta-hankat haimentavi: 
„Em mie itkis purjeh-puuta, 
Item purjeh-puun alaista, 
Rauta-hankau halti^eta." 

250 Laskie*''^ karettelovi 
Pimiähä Pohjolaha. 

Pohjon akka kiinsi kiittä 
Ptiuhki pikku pirftisefisä, 
Vaski-lattieä lakasi. 

255 Veip' OQ ruhkaha pihalla. -^^^ 
Seisattihi kuulomaha: 
Kuuli miehen itköväkse, 
Urohon urisovakse. 
Ei ole itku lasten itku, 

260 Eikä itku vaimon itku, 
ltk' om parta-suun urohon. 
Jouhileuvan juorottelu. 



810. Vuonninen. 
Borenius H, n. 115. — \/s 1872. 

Ontreini Vassiiei. — Mp. Paalan 
uudistalossa. 

Päivölän p/r/o^'t 

Osmotar olojen seppä.^" 
Kapo kahjojen! panija 
Kesä vettä keitettihi, 
Kuu kivie kuumattihi. 
Umpi-lampi vettä kuivi, 
Eip' ottant olo hapata 
Tahi toari^''" tiiiireä'llä. 

Osmotar olojen seppä. 
Kapo kahjojen tekijä 
Liikku sillan liitoksissa. 
Loahu keski-lattiialla,*^' 
Hiero kahta kämmentäsä 
Molompihi reisihisä, 
Hiero valkien oravan. 
„ Oravainen kummun kukka 
Juokses'^'*' noro pitkin, toinem 

poikki. 
Kolmas on vähä vitaha; 
Tuo sie kuusesta kapiini, 
Petäjästä helpehiiini. 
Ne kanna kavon kätehe, 
Hiivan iimmen hiipplisihi." 

Oravaini kummun kukka 
Se kanto kavon kätehe, 
Hiivan iimmen hiipplisihi. 
Kapo kanto kahjahasa, 
Osmotar oluohosa. 



"+ Sata neittä, tuhat naista, korj.: [Sata] naista, [tuhat] neittä. — 
"+ aikojaha, myös: [aikoja]nsa. — "t siitä. — ^"+ Laskije — *'+ pihalle. 

810. 't Nimitys puuttuu. — '+ Järjestys ensin = 3-4, 1—2, muutettu 
numeroilla. Tästä B. huomauttanut: „Numeroilla osoitettu järjestys, jota 
laulaja, runoa toista kertaa laulaessaan, noudatti, lienee sopivin." — '+ taari. 
— ■'t Päällä: |lattij|e[lla]. — 't Sana eri rivillä. 



234 



Vuonnisen runoalue. 



Jo otti olo hapata 
Tahi toari''+ tiiiireäMTä; 
Kuohu korvien tasalla. 

30 Osmotar olojen seppä, 
Kapo kahjojen! panija, 
Pani kutsut kulkomaha, 
Ratsut jouten juoksoniaha. 
Osmotar olojen seppcä 

35 Itse noin sauoikse virkko: 
„Kuttsuseni, kuuroseni. 
Armas airo-jalkaseni, 
Kutsu rujot, kutsu rammat, 
SokiJat venehin souva, 

40 Rammat rattsahin ajata; 
Elä kutsu Kauko-mieltä." 
„Mistä tunnen Kauko-mie- 
len?" 
„Kauvou silm' on toinen karsas, 
Toin' on kiero, toini karsas." 

4-5 Sittä**+ kaunis Kaukomieli, 
Se on kiinti kiiisem pellon, 
Moam mujusem muokkoapi, 
Pani kiiitä kiinnliksihe, 
Keärmehiä keänuiiksehe. 

50 Tokati tulem palavan: 
Suur' ois paimenen tulekse, 
Pienehkä sovan savukse: 
Nut on Päivölä pivossa, 
Sala-joukko juominkissa! 

55 Män' oman emosa luokse: 
„0i emoni, vaimo vanha, 
Niit om Päivölä pivossa, 
Sala-joukko juominkissa. 
Tuos miula soti-somani, 

60 Kanna vaino-voatti'eni, 
Lähem PäivöTäm pitoho. 
Salajoukon''^ juominkihi." 



Sanovi oma emosa: 

„Ohoh^^ siima poiku^^oni, 
65 Kuin lähet Päivölän pitohon, 

Hiivan joukon juominkihin. 

Istu sie puolella sijo^n, 

Astu puolella aseita, 

Juo puoli pikariesi, 
70 Anna toisen toinem puoli. 

Pahemmam parempi puoli." 
Kahtelovi kalpoasa. 

Mittelö vi miekkoasa ; 

Itse keäntiivi käressä 
75 Niin kuin talvini orava, 

Tahi kuiva hoavan lehti. 
Mani Päivölän pitoho, 

Sala-joukon juominkihi, 

Itse noin sanoikse virkko: 
80 „Onkos ostoa olutta, 

Juomoa rahan i^estä?" 
Osmotar olojen seppä: 

„Ei ole ostoa olutta, 

Juomoa rahan i^estä, 
85 Kuin oisit tullunt iiötä ennen ! 

Lihat silotti, luut kaluttu. 

Pikarit pinohom luotu. 

Tuopit roukkoho rovittu. 
„Tuo sie kuitenni vähäni." 
90 Tuopi se tuopilla olutta. 

Kanto se kaksi-korvasella: 

Kiho alla, voahti peällä. 

Mato laijoilla mateli, 

Keärmis peällä keäntelekse. 
95 Sitt'"'"' on kaunis Kaukomieli 

Otti se onken^^''' taskustaha. 

Olon ristihi veteli.. 

Sai sieltä sata matu^o. 

Tuhat muuta sammakku^o; 



"+ Siitä. — 't Päällä: Hyvän [joukon]. 
'"+ onkiD. 



8+ Ohos. 



n Siit'. 



17. Lemminkäisen virsi. 810. 



235 



100 Joi olosen oimeksehe, 
Mejem miissam mieleksese. 
Siel' oli veifikkä verövä, 
Sep' on noin sanoiksi virkki: 
„Katselkamas kalpojana; 

105 Mitelkämäs miekkojana, 
Kumman kalpa kaunehempi, 
Sen on iellä iskömini.'' 

Sano kaunis Kaukomieli: 
„Läkkäm<äs ulos pihalla, 

110 Tuvat uuvet turmelemma, 
Pesstit penkit hierelemmä!" 
Mäntihin ulos pihalla. 
Sen on"'!" veitikan verövän, 
Sen om miekka mieluhumpi, 

115 Sen on kalpa kaunehempi, 
Semp' on iellä iskömini. 
Ei ottant orvas-kettu'ona. 
Sitt''2i- on kaunis Kaukomieli 
Otti kuin noatin naurehelta, 

120 Harjam pieneltä kalalta. 
Sittä^^t kaunis Kaukomieli 
Män' oman emosa luokse: 
„0i emoni, vaimo vanha, 
Mie tapoin tätini poijan, 

125 Lähen töitäni pakoho. 
Piilojani piilömähä!" 

„Tuor ennen isosi piili: 
Mani männiikse mäjellä, 
Koivukse koto-purolla." 
* 130 „Use-'in mäkiset mäunlit 
Päre-puina poltettihi, 
Riihi-puikse leikattihi, 
UseJin noroset koivut 
Pirtti-puina poltetaha. 

135 Oi emoni, vaimo vanha, 
Seässä säkkihi evästä, 



Pane voita vakkasehe!" 

Laitto vaskisen venehen, 
Rauta-hankan hankki, 

uo Laskie karettelovi. 
Laski päivän suo-vesiä, 
Toiseni päiväni moa-vesi*e, 
Kolmaunem meren vesiJe. 
Huhuori, heijoali:' 

14-5 ,,01isko soarella sijoa, 
Veteä venehtä moalla. 
Uhem miehen ilötä olla?" 
Soaren neitoset sanovi, 
Lapset Kalman kalkahuvi: 

150 ,.Ompa soarella sijoja 
tiheni miehen ilötä olla, 
Veteä venehtä moalla.*' 

Sittä^^^ kaunis Kaukomieli 
Saan neitoista makasi 

155 tJhtenä kesäissä iiönä. 

Sitt'i2t on kaunis Kaukomieli 
Pani se purjeh-puun nenähä, 
Voate-varpojen varaha. 
Sinipä itki soaren immet, 

ICO Kuni purjeh-puut näklivi, 
Rauta-hanka haimentavi. 
Sini itki Kaukomieli, 
Kuni soareni puut näkiivi. 
Laskie karettelovi 

165 Siivimmällä Ruotsim moata, 
Kesellä Viron taroa. 
Kaikki miekkoja hivovat, 
Puraksia'^''' puuhoavat 
Peällä kaklan Kaukomielen, 

170 Vaikk' oli ennen aikouaua 
Sisaria silta suuri, 
VerriJä veno punani.'^ 



"+ oli. — '^+ Siit". — 'H Siitä. — "t puraksija. — '* Euno Lemminkäi- 
sen surmasta oli laulajalle 'tunteraatoin. 



236 



Vuonnisen rnnoalue. 



811. Vuonninen. 
Borenius II, n. 120. — Vs 1872. 

Malaöie, Prokkosen Iivanan vaimo. 
— Mp. uudistalossa Kuittijärven 
saaressa lähellä Piston suuta. 

Päivölän pidot. ^'^ 

Kesä vettä keitettihe, 
Kuu kivi'e kuumottihe: 
Osmotar olutta keitti, 
Kapo kaljo''a rakenti 

5 Tuola Päivöräm pivoissa. 
Eip' on noussun nuorten juoma 
Ei kasvan kavetten kalja. 
Heämp'2"!' on nuin sanoikse 
virkko : 
„Oravaim, kummun kukka, 

10 Juokses''^ tuonne, kunne*+ käs- 
ken: 
Noro poikki, toini halki. 
Kolmas on vähä vitaha, 
Nouse kuuseh on norolla; 
Tuop' on kuusesta käpiiiii. 

15 Se kanna kavon kätehe.-'^^ 
Kapo sen kanto kaljohoise,''+ 
Osmotar olosehese. 
Eip' on noussun nuorten juoma, 
Ei kasvan kavetten kalja. 

20 Jopa nuin sanoikse virkko: 
„Kärppäseni, lintuseni, 
Juokse tuonne, kunne käsken: 
Joki poikki, toini halki. 
Kolmas on vähä vitaha. 

2.5 Tuop' on kiiskiltä kinu^o, 
Matehelta nuljaskoa. 
Se kanna kavon kätehe." 



Kapo sen kanto kaljohoise, 

Osmotar olosehese. 
30 Eip' on noussun nuorten juoma, 

Ei kasvan kavetten kalja, 

Eikä toari tliureäUTiit. 
„Mehiläim, lintu meitten, 

Lennä tuonne, kunne käsken: 
.S5 Ulitte meren iiheksän. 

Meri puolen kiimmenettä, 

Jossa karhut tappelovi, 

Orihit tasoin tekövi. 

Juoksou kuona konnan suusta, 
4j Kino ilkiJen kijasta, 

Voahti varsan sieramista. 

Kino keäri kaulahasi. 

Kuona koprihis kokuo, 

Voahti selkähäs sivalla. 
45 Se kanna kavon kätehe. "^■'' 

Kapo sen kanto kaljohoise, 

Osmotar olosehese. 

Kapo kahta kämmeutäh oii, 

Molompih oh reisihise:' 
50 Jop' on nousi nuorten juoma, 

Jo kasvo kavetten kalja. 
Olut tiikki®''^ tiinntirissä, 

Leppäsessä lekkerissä. 

Tapin tammisen takana: 
55 Josp' ei juojo''a etsitä 

Poikki potkin vanteheiii. 

Ulos pohjaiii porotan! 
Sano Päivöyän isäntä: 

,,Piikaseni pienosehi, 
Go Orjani alin-omaiii, 

Kiiläm pantu palkkalaini! 

Kutsu rujot, kutju rammat, 

Sokietki, silmä-puolet 

Näihe Päivöläm pitoihe, 



811. 't Nimitys puuttuu. — -^ Heäp'. — H Juokse sj. — ■'t Sana puut- 
tuu. — *t käteh. — "+ kaljohoisa. — ' ilosta? — 't tylkki. 



17. Lemminkäisen virsi. 811. 



237 



Joiikou suuren juominkihe. 
Elä kutju lieto Lemminkäistä." 

..Mistä tunueii Lemminkäi- 
sen?-' 

„Siitä tunnet Lemminkäisen : 
Veitikka nenässä niemen, 
Kauko liiemen kainalossa 
tili kansan kattjelovi, 
SokeJilla soapi silmät, 
Keätp' on soapi keättömillä, 
Jalat Dii jalattomilla. "^ 
Kutt_su rujot, kuttj^u rammat, 
Sokietki, silmä-puolet 
Niihi Päivö läm pitoihe, 
Joukon suuren juominkihe. 

Aina aiko Lemminkäirii 
Käiivä Päivö Fäm pivoissa, 
Joukon suuren juominkissa. 
Sopi'^''' pellon kiinnäunässä; 
Kattselou on keäntelövi: 
Keänti peätäh alla päivän, 
Loip' on silmät^'+ luotehella: 
Savu soarella palavi, 
Tuli niemen tutkamessa, 
Öuur' ois paimenen tulekse 
Pienehk' ois sovan savukse; 
Niit om Päivölä pivoissa, 
8ala-joukko juominkissa.' - 

„0i emoni, kantajaiiii, 
Tuo miula soti-somani, 
Kanna vainu-voattieiii." 

Emo nuin sanoikse virkko: 
„Kunne lähet, polkukoni?" 

„Lähem Päivöfäm pitoiho, 



Sala-joukon juominkihe." 
Emo nuin sanoikse virkko: 

100 „Elä lähe, poikuoni, 
Kolm' oh surnioa matalla." 

„Sano surma ehsimäini, 
Mi oh surma ehsimäini?" 
„Se on surma ehsimäini: 

10.5 Tulovi tulihi aita 

Teräksillä'^+ seivässeltii, 
Vitsasseltu moam mavoilla, 
Keärmehillä keännuteltu. 
Ulos suih suhajamahe. 

110 Ulos hänuih häilumähe, 
Vasseu lieto Lemminkäistä, 
Tappamah umentolaista." 
,,Eip' ole hiissä mieheh surma, 
Eik' ole kuoloma urohoh. 

115 Sanop' oh surma toiui surma." 
„Se oh surma toihi surma: 
Tulou oh tulihi koski, 
Kosess' oh tulihi korko, 
Koross' oh tulihi koivu, 

120 Koivuss' oh tulihi kokko, 
ilöt se hammasta hivovi, 
Päivät kunttä kärskuttävi, 
Lemminkäistä leukohoise, 
Tappoja umentolaista." 

125 „Eip' ole hiissä mieheh surma, 
lilik' ole kuoloma urohon. 
Sano surma viime surma." 

„Se oh surma viime surma: 
Päivöläh veräjäh suissa, 

130 Susit suittsi-renkahissa, 
Karhut rauta-kahlehissa. 



" Kristinuskon vaikutus on tässä yhtä selvä kuin edellisessä „kut'su 
rujot, kutsu rammat" j. n. e. — \'rt. Luc. 14: 21 ja Matth. 11: 5; Luc. 7: 22. 
— Lauseen täytteeksi lienee lisättävä nkuin": Lemmink. kuin yli kansan 
katselovi, sokeilla saapi silmät j. n. e. — Ss. 72—4 on alleviivattu. — '"+ So- 
piihan). — *'+ silmäh. — " „Nut sanou sala-joukoksi, kuin ei häntä kutsuttu", 
selitti laulaja. — ' t Teräksillä, korj.: (Teräksill'] on. 



238 



Vuonnisen runoalue. 



Siilivä lieto Lemminkäistä, 
Tappamah umentolaista. " 
„Ei ole niissä miehen surma, 

13-. Eikä kuoloma urolion. 
Tuo miula soti-somani. 
Kanna vainu-voattieni." 
Toi emo tupah on voattij^t. 
Viititsekse, voatitjekse. 

uu Oven suussa, orren alla,i^+ 
Kattilan kata-sijassa. 
„Lustusiss' om mies lujempi, 
Teräs-vöissä tehtosampi, 
Eauta-pannoiss' om parempi. 

145 Tuop' om miekkani omani 
Käteheni oikiehe." 
Toip' om miekkansa omaiisa 
Kätehes on oikiehe. 
Karen keänti käppiirällä, 

150 Peräni peltohoh siisäsi, 

Niin kuin kuivan hoavan lehen 
Elip' on talvisen oravan. 
Läksi Päivöräm pitoihe, 
Sala-joukon juominkihe. 

155 Mähi matkoja vähäsen, 
Pitim maita pikkaraisen. 
Vähän voaroja vitah ofi. 
Tulip' on tuliiii aita 
Teräksillä seivässeltii, 

160 Vitsasseltu moam mavoilla, 
Keärmehiir on keänniiteltii, 
Tsisi-liuskoilla sivottu, 
Ulos suin suhajamahe. 
Ulos hännin häiliimähe, 

165 Suiivä lieto Lemminkäistä, 
Tappoja umentolaista. 
Otti miekan huotrastah on, 
Tupestah on tuiman rauvah. 
Siir on aitoja sivalti 



170 Viijeltä vitsas-väliltä, 
Seittsemeltä seipähältä. 
Aita kaikki moaha koatu. 
Sillä sen rovin vajelti. 
Mani matkoja vähäsen, 

175 Pifim maita pikkaraisen. 
Vähäti voaroja vitah on. 
Tulip' on tulini koski, 
Kosess' on tulini korko, 
Koross' on tulini koivu, 

180 Koivuss' on tulini kokko; 
tJöt se hammasta hivovi. 
Päivät kiinttä kärskiittävi 
Lemminkäistä leukohoise, 
Tappo''a umentolaista. 

185 Laulo leppäsen venehen, 
Laulo leppäsen isännäii, 
Melan leppäsen kätehe. 
Koski koppasi venehen. 
Kokko koppasi isännän. 

19) Itsep' on sorsana tsukelti, 
Allina mähi alattsi. 
Sillä sen rovin vajelti. 

Mähi matkoja vähäsen, 
Pitim. maita pikkaraisen, 

195 Vähän voaroja vitah oh. 
PäivöTäh veräjän suissa 
Susit suittsi-renkahissa, 
Karhut rauta- kahlehissa, 
Siiiivä lieto Lemminkäistä, 

2)0 Tappoa umentolaista, 
Laulo lauman lampahi'a, 
Kimpun kiero-villasiJa, 
Susiloilla siiötävikse. 
Sillä sen rovin vajelti. 

205 Mähi PäivöFäm pitoihe, 
Sala-joukon juominkihe. 
Tuop' on lieto Lemminkäini 



'*+ alla orren. 



17. Lemminkäisen virsi. 811. 



239 



Jopa Duin sauoikse virkko : 
• ,,Oip' om. Päivölän emäntä, 

210 Tuop' on tuopilla oloista, 
Kanna kaksi-vartisella 
Juuva kulkun kuivanehen 
Haukat' on halun alasen." 
Sano Päivörän emäntä: 

215 ,.Mipä nlit on: ei mitänä! 
Kuin oisit tullun ilötä ennen 
Eli om päiveä jälestä! 
Suötii on siiömät,!*' juotu juo- 
mat. 
Piettä pivot parahat; 

220 Tuopit on tukkuhu rojottu. 
Pikarit pinoihe pantu." 

Sano lieto Lemminkäiiii: 
„Em mie lie lempi-vieras. 
Jos ei härköä tapeta, 

225 Oinast' ei tupahan tuuva." 
Tuop' om Päivöhän emäntä 
Tuostapa viitti vimmastuvi; 
Tuop' oh tuopilla olutta. 
Kanto kaksi-korvasella.i"'*' 

230 Voahti alla, voahti peällä/'"'' 
Kin' on keskellä oloista, 
Mavot laijoilla mateli, 
Keärmis peällä keäntelekse. 
Tuop' oh lieto Lemminkäihi 

235 Itsepä nuin sauoikse viikko: 
„01o suuh oh juotanehe, 
Ruhka moaha luotanehcl 
Olo suuliu, ruhka moaha, i^'^ 
Olon tuoja Tuonelaha, 

2+0 Kannun kantaja Manalla!" 
Mavot pohjah om puhalti, 
Joi olosen onneksehe. 



Mejem mussam mieleksehe. 
Tuli Päivörän isäntä: 

245 „Mip' olet sie miehi^ähe, 
Ku kumm' olet urohiahe, 
Kuin'3+ ei siima hauku koirat, 
Yilla-hännät ei vihoja?" 
„Mie olen lieto Lemminkäihi." 

2öo „Mistä sie tulit tupah oh, 
Kuin tulit uksin ulvomatta, 
Sakaran urahtamatta. 
Linna-kunnan kuulematta ?" 
Tuop' oh lieto Lemminkäihi 

25.-. Heämp' on^oi- nuin sanoikse 
virkko : 
„Ovesta tulin tupah oh." 
Sano Päivölän isäntä: 
„Euvekkama laulamalle, 
Soakama sanelomah on: 

2(50 Kump" oh laululta parempi, 
Runoloilta rohkiJempi." 

Sano lieto Lemminkäihi: 
„En ole^' laulajan lajie. 
Enkä soittajan sukiro." 

265 Laulo Päivörän isäntä 
Laulo valkieh22+ jänösen 
Latti'ella h lippimähä.^^^ 
Laulo lieto Lemminkäihi: 
Laulo ruskien roposen 

270 Lattiella juoksomahe. 
Laulo Päivölän isäntä, 
Laulo lammih lattiella. 
Laulo lieto Lemminkäihi 
Laulo härän kulta-sarven 

275 Lammillista lakkimali oh. 
Laulo Päivölän isäntä: 
Laulo orrella oravan. 



'H Syöfyl on syöty. — '«t Päällä: -varti[sella]. - 
'»t Kun. — "+ Sana puuttuu. — ^-t E^ii; päällä; 
-'t hyppimähe. 



- "t peälle. — '*t moaho. 
En ole. — '^■t valUijen. 



240 



Vuonnisen runoalue. 



Laulo lieto Lemminkäini: 
Laulo neän kiilta-rinuan 

280 Orrellista ottaraah on. 
Sano Päivörän isäntä: 
„Katselkama kalpojana 
Mitelkämäs miekkojana. 
Kumman on kalpa kaunehenipi, 

285 Kummam miekka mieluhum- 

pi;^*t 

Sen ieir on urittämiiii." 

Sano lieto Lemmiukäiiii: 
„Mipä om niium miekastani. 
Kuin on luissa lohkieMTun, 
290 Peä-kasuissa katkieTlun!" 
Sano Päivörän isäntä: 
„Läkkämäs ulos pihalla, 
Pihair Oli veret paremmat, 
Lastuloiir on laukiemmat, 
295 Kakaroilla kaunehemmat." 
Lähettih ulos pihalla. 
Veti Päivörän isäntä, 
Veti kerram miekallah on, 
Ei ottan orvas-kettuona. 
300 Veti toiseni miekallah on; 
Ei ottan orvas-kettuona. 
Jop' on kohta kolmanuenki. 
Ei ottan orvas-kettuona, 
Ei iihtä veri-pisarta. 
.3o.-> Tuop' on lieto Lemminkäini 
Veti kerram miekallah on, 
Läksi kuin noaffi nakrehesta, 
Elip' ou tijasem25+ pursto. 
Läksi töitäh om pakoho, 
310 Pillojah om piilömäh on. 
„0i emoni kantajaini! 
Kunne soan töitäiii pakoh on 
Piilojani piilömäh on?"^<^'" 



Emo nuin sanoikse virkko: 
„Koivuks on koti-orolla, 
Männiikse kofi-mäjellä." 

Sano lieto Lemminkäini: 
„Leikatahe2'+ lehti-puikse, 
Pirffi-puiks' om pilkotahe. ""'''■+ 

Emo Duin sanoikse virkko: 
„Mäne tuonne, kunne käsken: 
Karhun kirjon kartanoilla. 
Kesä-uuhen untuvoilla." 

Sano lieto Lemminkäini: 
,,Sukusuir oii siiötänehe. 
Talvella tapettanehe." 

Tuop' oh lieto Lemminkäini 
Sutäsi venoh vesillä, 
Läksi merta laskomah of.. 
Laski päivän, laski toisen; 
Jo päivänä kolmantena 
Nenäh on Utusen niemen 
Peähä soaren terhellisen. 

Jop' on nuin sanoikse virkko: 
,,Onko soarella sijoja 
Olla iiötä Lemminkäisen, 
Pillomuksem piiletellä, 
Vetö^^ä venoista moalla. 
Purtta kuivilla kumata?" 

Soaren neitoset sauovi: 
„Ei ole soarella sijo''a 
Olla iiötä Lemminkäisen, 
Pillomuksem piiletellä." 

Tuop' on lieto Lemminkäini 
Vefip' oii venosem moalla. 
Purren kuivilla kuinasi. 
Sata neittä om makasi, 
Tuhat ueittä tunnusteli 
tJhtä iiötä ollessaha. 
I Hiivin itki soaren immet. 



^H mieh]humpi, korj.: [mieluh]i[mpi]. — "+ tiasen, — ^«t Tämän jä- 
lessä: Emo nu[in] s[anoiksi virkkoj. — -'t Leikatah on. — "t pilkotah. 



17. Lemminkäisen virsi. 811— 811a). 



241 



Soarefi Yarti'et valitti 
Lemminkäiseii leppeviiltä: 
Kimi piirjeh-piiut iiäkiivi, 
Sini itki soaren immet, 
355 Soaren vartiJet valitti. 



811 a). Vuonninen. 
Bor. II, n. 120:ii vert. - 1877. 

Malanie, Prokkosen Iivanan vaimo. 
Päällä: Lemminkäisen virsi. 

1. „Niitä runoja kuin laulan 
niin pitäis joka sana lauloa 
kaks kertoa."' 
5 5' 2- Ei ottan olut hapata. 
6. [Eijkii [noussun nuorten 

juoma]. 
7 "2. Eik' on toari tyyreä!'!'3^n. 
8. Kapofnuinsanoiksevirkko]. 
lolQVa- Ei ottan [olut hapata], 
Eikä toa[ri tyyreällä]. 
20. Kapo [uuin sanoikse virk- 

ko]. 
25. Ota [kiiskiltä kinu(v)o]. 
15 28. [Kapo] kanto [kaljohoise]. 
291/2. Ei ottan [olut hapata]. 

32. PJik' on toari [tiiureä(i)r- 

l'ii]n[tj. 
32 V2. Kapo noin i>[anoiksil 
20 v[irkki]. 

33. (Horhiläiiie l[intu] hiitton). 
37. [Jossa] tammat [tappelovi]. 
43. [Kuona koprihis koku]o[o]. 
49 72- '^0 otti olut hapata. 



2:; 5 U/2. Jop' on toari tyyreä!'. 
81 "2. Tuop' on l[ieto] L[em- 

miukäini]. 
91\/2. ]\Iäiiip' on juossulla tu- 
pah on. 
30 98. Siitä sanon salajoukoks 
kuin häntä ei kutsuttu. 
99. [Emo] kielti, vainio käski. 
107 VV Tsitsiliuskuiir on si- 
vottu. 
35 111. Sj-yvä [lieto Lem:stä]. 
112. [Tapp]oa [um]a[ntolaista]. 
115. [Sano] on [surma, toini 

surma]. 
119. Koroir on [tulini koivu]. 
40 124. [Tappo(v)a] [um]a[nto- 
laista]. 
1 33. [Tapp]ova [umentolaista]. 
135V/2. Oi em[oui kantajani]. 
138. [Toi emo] sotisoma^sa. 
45 138V'-.<. Kanto v[aino]voattieu- 
sa. 
141 1/2. Peäsomihon' suorieupi, 
Rautapantoih on- panoksi, 
Tinavöih' on tilkitsekse: 
50 Lustusiss' on mies lujem])i, 
Rautapannoiss' on parempi, 
Teräsvöissä tehtosampi. 
149—50. Järjest3's numeroilla 
muutettu päinvastaiseksi. 
5.'. 167. [Otti miekan huotras- 
ta] nsa. 

168. [Tupestajnsa [rauvan] 

[tuiman]. 

169. [Sill]äpä [aitova sivalti]. 
6(1 202. [Kimpun] kierä[villasiJa]. 

2021/2- Sen työnsi susillasiiuhu. 



811 a). ' Peäsomihle': P. *on*. — ' Rautapaitoih p.: R. *on* p. 
voih t.: T'. *on* t. 



' T ina- 



16 



242 



Vuonnisen runoalue. 



Kaikki karhujen kitaha. 
271 — 280. Järjestys numeroilla 
muutettu = 276—80, 271 — 

65 75. 

288 V'i- Ku on kaunis kalvas- 
tani. 
294 — 5. Järjestys muutettu 
numeroilla 295—4, 
70 294. [Lastuloillja [laukiem- 
mat]. 
295 72- Tuvat uuvet turmelem- 

ma, 
Pessyt penkit hierelemmä. 
75 301. Säe sulkujen välissä. Jää- 
nyt siis laulamatta. 
305 — 6. Lippai l[ieto] L[em- 

minkäini]. 
309. [Läksi töitäjnsä [pakoho]. 
80 310. [Piiloja] Iisa [piilömäh on], 
313 ^'2- Mäne tuonn[e]. kunne 

käsken. 
318. [Lehtipuikse] [leikatah 
on]. 
85 319. [Pilkotah on] [pirttipuik- 
s]e. 
3211/2. Maksah on merimate- 

hen. 
Sano l[ieto] L[emminkäim]: 
90 „Siimaonkilla otetah." 

Mäne tuonne, k[unue] k[äsken]. 
322. [Karhun] kirjo[kartanoil- 

la]. 
322—3. Järjestys numeroilla 
95 muutettu päinvastaiseksi. 
331. Päivän laski moavesiä, 
T[oi]sen l[aski] suovesiä, 
Kolmannen merivesiä. 
340. [SoarenJ vartiet [sanovij. 



812. Vuonnisen r, a. 
Krohn n. 4042. — 1884. 

Erkki Urpiainen. Kuullut vanhain 
lojuttavan. — Mp. Kivijäi-ven 
Kinnulassa Suomessa. 

Vaka vanha Väinämöinen 
Läksi Päivölän pitoihin, 
Joukon suuren juominkihin. 
Emo kielsi, vaimo käski, 
5 Oma vanhempi opetti: 
„Ellös mennö poikaseni. 
Kolme on surmoa sinulla." 

„Sano surma ensi surma, 
Mikä on [surma ensi surma] ?" 
10 „Se on [surma ensi surma]: 
Aita on rauasta rakettu, 
Joka on maasta taivoseen. 

Se on [surma] toinen [surma] : 
Tulee tulinen koski, 
15 Koskessa tulinen luoto, 
Luo'ossa [tulinen] koivu, 
Koivuss' on [tulinen] kokko; 
Yöt se hammasta hijoo. 
Päivät kynttä kirskuttaa, 
20 Syyä lieto Lemminkäistä, 
Eli vauhoa Väinämöistä." 

„Sano surma kolmas surma!" 

„Seon [surma kolmas surma]: 
Tuuaan tuopilla olutta, 
25 Kantaa kaksi korvasella, 
Kärme kiehuu keskellä." 

Sano vanha Väinämöinen: 
„Mitä näist' on, ei niitänä, 
Ne on jounin joutavia," 
30 Sitte vanha Väinämöinen 
Läksi Päivölän pitoihin, 
Joukon suuren juominkiin. 
Aita on rauasta [rakettu], 
Joka [on maasta taivoseen]. 



1 



17. Lemminkäisen virsi. 812. 



243 



35 Sitte vanha [Väinämöiuen] 

Otti veitsen huotrastaan, 

Tupestaan rauau tuiman, 

Jolla aitoa sivalsi 

Viieltä vitsasväliltä, 
40 Seitsemältä seipähältä. 

Kävi vanha [Väinämöinen], 

Kävi tuosta tuonnemmaksi. 

Tuleepa tulinen koski, 

j. n. e. 

fKoivuss' on tulinen] kokko. 
4.5 Itse vanha Väinämöinen 

Lensi allina alate, 

Sorsana sivu sukelsi. 
Sitte vanha [Väinämöiuen] 

Pääsi Päivölän pitoihin, 
50 Joukon suuren juominkiin. 
Sano Päivölän emäntä: 

,,Kuiuka sinä tänne pääsit 

Ilman oven aukomata, 

Ilman pennun haukkumata, 
55 Saranan narahtamata?" 
Sano vanha Väinämöinen: 

„Oo sä Päivölän emäntä. 

Tuo sä tuopilla olutta 

Juua kurkkuu kuivaneeseen, 
60 Haukata halunalasen." 
Sano Päivölän [emäntä]: 

„Mitä nyt on, ei mitänä! 

Miks' et tullu yötä ennen, 

Eli päiveä jälemmä." 
65 Sano vanha Väinämöinen: 

„Tuo sä miulle vettä juua." 
Sitte Päivölän [emäntä] 

Toipa tuopilla olutta, 

Kanto kaksikorvasella: 
70 Vaahti alla, vaahti päällä, 

Kärme kiehu keskellä. 

Sitte vanha Väinämöinen 

Otti veitsen huotrastaan. 



Tupestaa[n] rauan tuiman, 

75 Jolla ristiä veteli; 
Sai sieltä sata matoa, 
Tuhat muuta sammakkoa. 
Sano vanha Väinämöinen: 
„Mitä näist' on, ei mitänä! 

80 Olut suuhun juotanehe. 
Roska maaha luotanehe; 
Olun tuoja Tuonelaan, 
Kannun kantaja maan ala!" 

Sitte oli henki pois Päivölän 
emännältä jo. Sitte Päivölän isäntä 
sano: 

»Lauletaan nyt laulujamme." 

85 Sano vanha Väinämöinen: 
„Isäntäpä ensin laulaa. 
Laulaa laulun vierahalle."- 

Sitte Päivölän isäntä 
Laulo lammen lattialle. 

90 Laulo vanha Väinämöinen, 

Laulo härän kultasarven 

Lammillista lakkimaan. 

Sitte Päivölän isäntä 

Laulo Valkosen janoisen 

95 Lattialle hyppimään. 

Sitte laulo vanha [Väinämöi- 
nen] 
Laulo ruskean roposen 
Jänöstä syömään. 
Laulo Päivölän [isäntä] 

100 Oravan orrelle. 

Laulo vanha [Väinämöinen], 
Laulo neän kultarinnan 
Oravaista syömään, 
Orrellista ottamaan. 

105 Sano Päivölän isäntä: 
„Mitelkaamme miekkojamme, 
Katelkaamme kalpojamme, 
Keir on rauta raskahampi, 
Keneir on parempi miekka." 



244 



Viionnisen runoaliie. 



110 Sano vanha [VäinämöiuenJ: 
„Mitäpä muu on miekastani, 
Se on luihin lohkiellut, 
Pää kasuihi katkiellut!" 
Sitte Päivölän isäntä 

115 Iski niskaan Väinämöistä, 
Iski kerran, iski toisen, 
Koitti kerrau kolmanuenni; 
Ei tuUu luihin vikoa, 
Orvaskättä katkennunna. 

120 Sitte vanha [Väinämöinen] 
Otti veitsen huotrastaan, 
Tupestaan rauan tuiman, 
Löi niskaan Päivölän isännän; 
Vei kun vihin lumelta, 

125 Tai kun naatin naurihista. 
Sitte vanha Väinämöinen 
Läksi töitänsä pakoon. 
Piilojansa piilomaan. 
Melan vaskisen varaan. 

130 Läksi sitte soutamahan: 
Hangat hanhina pajatti, 
Perä pyynä pyörekseli. 
Laski aavalle merelle. 
Tuli tuonne luotoseen. 

1.35 Sata neitosta sanoo, 
Tuhat neittä tunnustaapi: 
,,Tulle tänne Väinämöinen/' 



813. Lonkka. 
Lönnrot Ali 5, n. 28. - 1834. 

Martiska Karjalaini. 

Kesä vettä keitettiin. 
Vuosi pantiin oloista, 
Kaikki kansa katseloo: 



Tuoltapa tuli näkyy, 

5 Tuoltapa savu näkyypi, 
Suur' ois paimosen paloksi, 
Pie[n' ois soan tuleksi]. 
Osmotar [oluen seppä], 
Kamppu' kaljojen [tekiä]; 

10 Uuen pu[isen uurtehin]. 
Osmota[r] pani olutta, 
Pani otraista olutta 
Puuen uuen uurtehisen 
Ei^ ottant olut hapata. 

15 Humala huhusi puusta, 
Otra pellon pientarelta. 
Vesi Juortanin'* joesta: 
„Kousa me koholle saamm[a] ?" 
Osmotar oluen seppä 

20 Sepä kaljöa rakenti 
Uuen puihen uurtehin. 
Tahtont taari tyyriellä. 
„Mitä tuolle tuotanehe. 
Ja kuta kutsuttanee 

25 Oluelle happani eksi?" 
Hiero valki[an] oravan. 
Sano tuon on sätuon: 
„ Oravani västäkäinen, 
Puun puria puuttuvainen, 

30 Käpy hiero kynsihisi!" 
Osmotar oluehensa. 
Ei ottat olut [hapata], 
Kasvant kapeisten kalja. 
*,,Mitä tuohon [tuotanehe]* 

35 Oluon on käyttimeksi?" 
Kapo hiero [kämmentään] 
Kahen kattilan kesellä. 
Reisillään reikutteli, 
Hiero nään kulta[rinnan]. 

40 „Mene tuonne, [kunne käsken], 
Ylitse meren 9, 



813. 1 Sanan edessä: (Kapo). — - |Vesi: : *Ei*. — ^ ivjuortanin: /uortanin. 



I 



17. Lemminkäisen virsi. 813—814:. 



245 



Siellä vuoret voita vuoti. 
Kalliot siau lihoa. 

Juoksi 
Siinä karhut tappele[vat] 
Eautasella kalliolla, 
Valu kuona konnan suusta, 
Kino ilkiän [kiasta]. 
Sen kääri käpälehensä, 
Sen kanto [kavou käsihin]. 
Hyvän immin hyppysihin. 
Kapo kaato kaljahansa, 
Otti nyt olu hapata, 
Tahto taari tyyräillä. 

Olut se ajatteleep[i], 
Olut tykky tynnyrissä, 
Mesi keikku kellarissa: 
„Jos nyt juojani tulisi, 
Lakkiani lainehteisi." 

Ulos tappinsa lähetti, 
Katko päältä vauteheusa.^ 



814. Lonkka. 
Lönnrot Ali 5, n. 39. — 1834. 

Martiska Karjalaiiii. 

Nei''ty'' M[aaria] e[monen], 
Otas virpi viittä syltä, 
Ora seitsentä satoa, 
Kaiota kalaset karjat, 
Eeliä hanhiset hajota, 
Käännä maimat^ maita vas- 

taa[n]. 
Nosta ruotiset rominet"'^ 



Minun siklan siirtämillä. 
Kiveksen"^ kupertam''i 'll[a]. 

10 Vellamo [veen emäntä], 
Ainoinen Ahilla lapsi, 
*01e kuulalla oleva, 
Ihalalla ilmoava,* 
Hopeaisen orren päässä, 

15 Eahin kultasen nokassa. 
En tunne Ahin kotia,* 
Kaukomielen kartano[a]. 
Ahti saarella asuupi, 
Silmä kiero, toinen karsas, 

20 Ahin suu väheä väärä, 
Osatu'"u''ta itketähän,^ 
Ei aina osan vähyyttä. 

Kaunis Kauko ain' näkyypi. 
Verevä vesien poikki, 

25 Pitkä pilvien takoa. 

Pilvess' on pisaret suuret,'' 
Pisarassa laajat lamrait. 
Mies puhas perässä purren. 
Sano^ laiska lammin poik[a]: 

30 „Enmä tunne tuota purtta, 
Keksi kelvoista venettä." 
„Kun et tunne luojan purtta. 
Keksi Kies[ukse]n^ venettä, 
Souten Suomesta*' menevät, 

35 *Airoin iskein iästä,*i'* 
Melaloivat luotehesta.'^ 

V[anha] V[äinämöinen], 
Seppo Ilm[arinen] 
Kuto nuot[au] 6 syltä. 

[Jatko Tiilen syutyä]. 



* Säkeiden 56 — 61 järjestys kk:ssa alkuaan ollut = 58 — 61, 56—7. 

814. ' |Nosta maa,: *Käännä maimat*. — ' Päällä: [ruoltoinen ropia. — 
' jMinun kuplanj : *Kiveksen*. — * Kk:ssa: abinko jtieä : abinko tia. — ' on- 
nen itki: *itketähän*. — • [saaret soriat, : *pisaret suuret*. — ' Sajlo: Sano. 
— ' Päällä: Väinölän. — * Suomejen]: Suomesto. — '" |itähän : *iästä*. — 
" luotebesiee!: luotebesifl. 



246 



Vuonnisen runoalue. 



815. Lonkka, 
Lönnrot Ali 5, n. 40. - 1834. 

Martiska Karialaini. 

Aina aiko Lemmmk[äinen] 
Luotolaan lankosinsa, 
Väinölää[n] anoppiinsa. 
„Monet kummat [matkallasi], 

5 3 surmoa pahoa, 
2 aivan kauheinta." 

Aina aiko Lemmink[äiuen], 
Lähtiäksen käkeeki; 
Läksii lieto L[emminkäinen], 

10 Itse noin sanoiksi virkk[i]: 
„Pane harja patsahasi, 
Liinat lieskaasi levitä, 
*Pane suka patsahan, 
Harja orrelle ojenna,* 

15 Suka verin tuleepi. 
Harja hurmehin loruupi." 

Meni lieto L[emminkäinen] 
Korvalle tul[isen] kosen, 
Kosess' on tulinen luoto, 

20 Luooss' on tulinen tammi etc. 
[Kynsiänsä] kitkutta[a], 
Syöäksensä L[emminkäist]ä. 
Tetren suustansa sukasi, 
Kesälinnun kieleltänsä : 

25 „Kokkoseni, lintuseni, 
Käännä pääsi toisappäin, 
Silmät luppahan lukitse. "^ 

Aita rautanen rakettu. 
Maasta saatT taivoseen, 

30 Taivosesta maahan saati. 
*Veti veitsen [huotrastansa],^* 



Sillä aitoa sivalti; 
Kahen puolin aita kaatu 
Seitsemältä seipähältä, 

35 Viieltä vitsas[väliltä]. 

Siitä l[ieto] L[emminkäinen] 
S[iitä] s[en] r[ovin] vaelti, 
Meni tuonne, jotta joutu 
Luot[olaan lankosinsa], 

40 Väinähän anoppihin[sa], 
Sit' ei koirat kohti hau^k'^ku, 
Penut oikein osannut. 
Eikä virka villahännät. 
*Sano [lieto Lemminkäinen] :* 

45 „Enpä minä tänne tullut 
Kylän koirien kuluksi. 
Villa häntien vihaksi. 
Hauku koira häntiäsi, 
Vieraalle liehatellos." 

50 Laulo lieto L[emminkäise]n 
Syöä Suomelan susien, 
Kitahan kirokapojen. 
Siitä lieto L[emminkäinen] 
Laulo limpun^ larapahia, 

55 Kimpun* kierä villasia 
Syöä Suomelan susien. 
Siitä lieto L[eraminkäinen]5 
Laulo Luotolan perehen 
Kultiin helisevihin, 

60 Hopeihin helkkävihin; 
Heitti yhen naton^ 
Lattian lakasiaksi. 
Pienen pirtin pyyhkiäksi. 
Siit' Louhi P[ohjolan] e[mäntä] 

65 Kovin suuttu ja v[ihastu], 
Laulo Louhi longotteli, 
Pataruuhi'' pauhatteli, 



815. • Lä|hti;: Jjäksi. — ' Päällä: lupise. — ' |leiton!: *liinpiin*. — 
* |Limpuii|: ♦Kimpun*. — * Tämän jälkeen on kk:ssa säe: |Kovan suuttu ja 
vihastu]. — • Heitti naton [pirtin pyyhkiäksi | : H. *yhen* n. — ' Pata|l|uuhi: 
Pataruuhi. 



17. Lemminkäisen virsi. 815 — 816. 



247 



Vaski lautan päälaelle, 

Rauta ruuhen jalkoinsa, 
70 Veestä® venehen^ laulo, 

Umpiputken laineliista, 

Syöksi mielien S3'ömen kau[ttij, 

Kautti kainalon vasemman. 

Siin' on hukka L[emminkäise]n, 
75 *Tuho poikoa pätöstä, 

Sysättiin mereh syväh, 

Ajettih aavammalle.* 
Kun vaatteet verin val[uupi], 

Kave pitkä, koria 
80 *Kahto illalla sukoa. 

Aamut harjasa tereä, 

Jo suka verin tuleepi.* 

Lähti leivon leutimille, 

Lenteä lekutteloo. 
8.5 Siitä Vuojelan emäntä 

Laitti rauaista sotoa. 

Teräksistä tellitteli. 

Lenteä lekuttelee, 

Liikautti leukaluuta, 
90 Purskahti punanen sappi 

*Kahen puolin leukaluista. 

Sillä sen soan hävitti. ^o* 
,.Kunne soatit Lemmink[äi- 

se]u?" 
*Sano Vuojelan em[äntä]: 
95 „ Syötin mieheu syöneheksi, 

Panin orihin rekehen." 
Vaan ei usko valehia. 

„Sano, sano Lemminkäistä, 

Eli surmaan sukian. 
100 Kuolemasi kohtaelen." 

„Veestä vesomen laulon. 



Umpiputki lainehille, 

Sy oksin miehen syämen kautti.* 

Panin venehen perähän, 
105 Laitin kosket laskem[ahan]." 
„Jo valehtelet. 

Sano, sano, 

Taikka surmasi tuleepi. 

Tahi kuolio kohteloopi." 
110 Laulo rautasen haravan, 

Lalilo piit satoa syltä. 

Varren tuhatta syltä. 

Meren ristihin harasi,^' 

Lapohille lasketteli, 
115 Löysi lieto L[emminkäise]n. 

Anto kielen, anto mielen. 

Ei saatat sanoille panna. 

Eikä virsille veteä. 



816. Lonkka. 

Lönnrot Ali 5, n. 49. — 1834. 

Osmotar ol[uen] seppo 
Pani otrasta olutta 
Puisen uuen^ uurtieh. 
Salo [puita poltettihin], 

5 Salo puita, s[aari] m[aita], 
Kuu kiviä k[uumettihin], 
Kesä vettä [keitettihin]. 
Talvi pant[ihin] olutta. 
Osm[otar] oluen seppä, 

lu Kapo kalj[ojen] tek[iä] 
Pani otrasta olutta 
Uuen puisen uurt[iehenj. 



* Ve;r!estä: V. — » Päällä: vesomen. — i» Alkup. tekstiin kirjoitettu: 
Hävitti soan, sen päälle säe 92. — " hara voitti | : harasi. 

816. ' Sanojen alkuperäinen järjestys: Uuen puisen, on numeroilla 
muutettu. 



248 



Vuonnisen ninoalue. 



Humala huhusi puusta, 
Vesi Juort[anin] joesta, 

15 Otrat pellon pientaresta: 
„ Konsa me koolla saamme, 
Millon yhteen yhymnicä?" 
Osmot[ar] oluen seppo 
Pani otr'[a]sta olutta 

20 Puisen uuen uurtieh; 
Ei ota olut hapata. 
Taho taari tyyiäellä, 
Eikä nouse nuorten juoma, 
Kasvoa kavetteu [kalja]. 

25 Mikä kumma kuun eessä. 
Kuka terhen päivän tiessä? 
Ei ota olut hapata. 
Eikä nossa nuorten juonia, 
Kasvaa [k a vetten kalja], 

30 Ei on nossa nuorten [juoma]. 
Kapo hiero kämmentään. 
Hykersi molempiensa : 
„ Mitäs tuosta syntynee 
Kavon kauniin käsistä, 

35 Hyvän immen hyppysistä?" 
Synty valkia orava. 

„Oravain[en] kummun kukka, 
Puun puria puhtukainen, 
Juokse tuonne, k[unne] k[äs- 
ken], 

40 Nouse kuuseen norolla, 
Tuo käpönen tullessasi, 
Se kanna kavon k[äteheu]!" 

Kapo kanto kaljah[an]sa, 
Eik' ottat olut hapata, 

45 Taho taari tyyräellä, 

Eikä nossa nuort[enJ j[uomaj, 
Kasv[aa] kav [etten] kalja. 
Kapo hiero käment[ään]. 
Yhtä toista toimitteli: 



,,Mitä tuosta syntynee 
Kavon kauniin käsistä. 
Hyvän im[en] hypp[ysistä]?-' 
«Mehiläinen meiän lin[tu], 
Herhiläinen] H[iien] lintu. 
Lennä tuonne, k[uune] k[äs- 

ken]. 
Ylitse m[eren] 9:n, 
Kassa siipesi simassa, 
Toinen siipesi metehen, 
Tuo simoa siivessäsi, 
Kanna mettä kagl[a]ss[asi], 
Kanna kaglasi rajassa. 
Se kanna kavon käteen!" 

Kapo kanto kalj[a]h[ansa], 
Olut tykki tynnyris[sä], 
Mesi keikku kellarissa, 
Jo otti olut hapata, 
Tahto taari tyyräjällä, 
Jopa nousi nuort[en] juom[a]. 
Jo kasvo kavett[en] ka[lja], 
Potki päältä vantehensa, 
Ulos pohjasa porotti; 
Pääsi Päivölä pitohln"^. 
Salajoukko juominkih. 

Se kaunis Kalevan poik[a], 
Kapo kynti pellon kyisen, 
Maa mujuisen muUosteli, 
Nousi kyitä kynnöksestä, 
Käärmehiä käännöksestä. 

Sano kaunis K[auko]m[ieli]: 
„0 emoni, v[anha] vaimo. 
Miss' on hyiset kiutah[ani], 
Maan matoset vanttuhun[i], 
Eikä kärsi käsin ruvetfa"", 
Sovi sormin suorostella, 
Rautasitta rukk[asitta]. 
Kirjasitta kintahitta?"^ 



kint|t,ahitta: k. 



17. Lemminkäisen virsi. 816. 



249 



Pani kyitä kytkyuhön, 

Käär''i''-* käärmeitä, 

Rautasihin patsahin, 
90 Vitjob[iii] teräksisih. 

Kuulovi kumuu mereltä, 

Jalan isku[n] iljfangolta], 

Juohtu juoni miel[e]li[ensä] : 

Nyt on Päivölä piossa, 
95 Sala joukko juominkissa. 

Siit' on k[aunis] K[auko]m[ieli] 

Pian juoksi matk[at] pitk[ät], 

Väleheu välit lyliyet. 

Kotiliinsa saaessau[sa] 
100 Emolla ensin virkki. 

Sano valta vanli[enimalle] : 

„0h emoni, vanh[a] vaimo, 

Entin[en] elättäjä, 

Lämmitä saloa [sauna], 
105 Pian pirtti riuvutt[ele] 

Halkosilla hienosilla. 

Pienillä pirast[ebilla], 

Lai piim[ästä] poroa, 

Ytelm[ästä] saipuota, 
110 Millä peipon[en] pps[eksen]. 

Suorikseni urosten sulho. 

Miesten — •' 

Emo ennätti kfysyä]: 

„ Kunne lähet poik[uoniJ, 
115 Urkenet uvair[on] sulli[o]?'' 
Sano k[aunis] K[auko]m[ieli] : 

„0 emoni, v[anha] vaimo, 

Tuo sie soti somani. 

Eli vaino vaattieni 
120 Oven suust[a], orren päästä, 

Lähen Päiv[ölän] pit[oliinJ, 

Sala joukon juoniin[ kiliin]!*' 
Emo ennätti sano[a]. 

Emo neuo poikoan[sa]. 



12.5 Vanha lastansa vakusti: 
,,Poikuoni nuorempani, 
Lapseni vakavampani. 
Kun meuetPäiv[(>län] pit[ohin], 
Sala jouk[on] juom[inkihin], 

130 Assu puolella aseita. 
Issn puol[ella] sioa. 
Juo puoli pika desi, 
Anna toisen t[oinen] p[uoli]. 
Pahemman parempi puoli, 

135 Niin sinusta mies t[ulepij, 
Uros selvä selkiäpi 
Miehen seurooiu sekooin." 

Siitä kaun[is] K[auko]ra[ieli] 
Meni juossen juomink[ihin], 

140 Oven suuhun seisottih. 
Kattilan kata sioUa, 
Sapkan päästä päästimille, 
Kintt[ahan] kirvottimille. 
Sano nyt sanalla tuolla, 

145 Virkko t[uolla] vintiöllä: 
,.Onko P[äivölä]n emäntä, 
Onko ostoa olutta 
Juomani^ rahani eestä, 
Syöä miehen nälk[äisen], 

150 Hauk[ata] hal[un] alas[en], 
Juoa juossehen urohon?" 

Sano P[äivölä]n emäntä: 
„Kun et tullut yötä en[nen]. 
Eli päiveä jälestä, 

155 Syöty on syömät, juotu j [uo- 
mat]. 
Pietty piot pa rahat. 
Oluet osin jaeltu, 
Kaljat kannun m[ittailtu], 
Pikarit pin[ohin] luot[u], 

160 Tuopit roukkoh[in] rov[ittu].-' 
Sano k[aunis] K[auko]m[ieli], 



^ Kääreihin': Käär''i''. — * Päällä: Suiksen. — * Päällä: Omani. 



250 



Vuonnisen runoalue. 



Sauoo sanalla tuolla, 
Virkki t[uolla] Y[intiöllä]: 
„Onko ostoa olutt[a] 

165 Omistani otristani, 
Kylväm[istäui] jyvistä, 
Juoa juosseen uroon, 
Syöä mieh[en] sy omattoman?" 
Siitä P[äivölän] em[äntä] 

170 Tuopi tuop[illa] olutta, 
Kanto 2 korvas[ella], 
Kyy on alla,*' vaahti [päällä], 
Kesellä olut puuane[n], 
Käärm[e] päällä käänteleks[e]. 

175 Sano kau[nis] K[auko]m[ieli], 
Murti suuta, väänti päätä, 
Murti mustoa hametta: 
„0h sinua olut puu[anen]. 
Jo nyt jouvuit joutavih, 

180 Jouvuif joutavan j alille!" 
Siitä k[aunis] K[auko]m[ieli] 
Murti suuta, v[äänti] p[äätäj, 
Murti mustoa hametta, 
Sanoovi sanall[a tuolla] : 

185 ,,Ruoka suuhun, rikka maa- 
h[an]. 
Kyy kitansa kytkiöön, 
Käärm[e] päänsä kääutäö!" 
Joi olosen onneks[een], 
Meen mussan mielekseen. 

190 Sanoovi i] sanall[a tuolla]: 
„Ohoh P[äivölä]n isäntä, 
Katse[lkaamme] kalpojamme, 
Mitelkääm[me] miekkoj[am- 

me], 
Kumman kalpa kauneh[empi], 

195 Kumm[an] miekk[a] miel[u- 
humpi]. 
Sen on eellä iskem[inen]!" 



Katseltiin kalp[ojansa], 
Mitelt[iin] miekk[oiansa]; 
Kauvon^ kalpa kauneh[empi], 

200 Kauon miekka mieluhum[pi]. 
Sano k[aunis] K[auko]m[ieli] : 
„Läkkää ulos pihalle, 
Tuvan uuen turmelema, 
Pessyt penkit hierel[emmä], 

205 Lattiet ripottelemma, 
Ulkona urohon kumpu. 
Miehen hempu heinikolla, 
Kakaroilla kaunihimpi." 
Mentih ulos pihalle. 

210 Siit[ä] kaunis K[auko]m[ieli] 
Kavahutti kalvallaan, 
Niink[un] naatin nakrihista. 
Sään pienestä kalasta. 
Siit[ä] kaunis K[auko]m[ieliJ 

215 Tuli itkein kotiih, 
Kallotellen kart[anolle]. 
Emo ennätti kysyä: 
,,Mitä itet poikuon[i], 
Vaivan nähtyni valitat, 

220 Parempais vai pahempais?" 

Sano kaunlis] K[auko]m[ieli] : 

„Tuli työ, satu [tapahtu] 

Noissa P[äivölä]u piossa, 

Sala joukon juomingissa, 

225 Veren juoksu juomingissa." 
Sanok[aunis] K[auko]m[ieli]: 
„0 emoni, vanha v[aimo]. 
Säässä säkk[ih] evästä, 
Vuoles voita vakkaseh, 

2U0 Lähen töitäni pakoh, 
Pilloj[ani] piilemäh." 
Emo neuo poikuoo, 
Vanha last[ansa] vakusti: 
„Poikuon[i] nuorempan[i]. 



Kyy alla: K. *on* a. — '' Jout: Jouvuit. — * Kavon: KaMvon. 



17. Lemminkäisen virsi. 816. 



251 



235 Lapseni vakavampani. 
Mene män[nyksi] mäellä!" 

Sano kaun[i]s K[auko]m[ieli] : 
„Kun menen niän[nyksi]ni[äel- 

lä], 
Päre puiks[i] leikat[alianj." 
240 Emo neuo [poikuonsa]: 
„Koivuksi kovalla maalla." 
„Kun me[neu] koivuks[iJ ko- 
v[alla] m[aalla], 
Pirtti puiks[i] leikat[ahan]." 
»Karahkaksi kankahalle." 
245 Sano k[auuis] K[auko]m[ieIi] : 
„Seipäliäks karsitaah." 
Siit' on k[aunis] K[anko]- 
m[ieli] 
Lykkäsi venon vesille, 
Tammen lassiin l[ainehille] 
250 Teloilta teräksisiltä, 
Vaskisilta valkamoilta, 
Nostaapi purie puita, 
Eauta hankoja rakenti; 
Itse istu perääh. 
255 Laaittihin laskem[aan] 
Nokan kultas[en] nojalla, 
Perä[n] vaskisen varaah, 
Piti miekalla pereä, 
Tuiotti tupettomalla. 
260 Laski p[äivän] suovesiä. 
Toisen^ päivä[n] maavesi[ä], 
3 n meren vesiä, 
Sanoopi san[allaj tuolla: 
„Onko saarella sioa 
265 Veteä venettä maali [a]. 
Purtta kuivilla kumota, 
Yhen miehen yötä olla?" 
Saaren neitoset sanovat. 
Tina rinnat riitelövät: 



270 „Lapset laihat saaren mailla, 

Lihavat heposen varsat." 
Siitä k[aunis] K[auko]m[ieli] 

Oli yötä yksinääh 

Saaren impien ilossa, 
275 Kassa päien kauneussa. 
Nostaapi purie puu''n''. 

Rauta hankoja rakenti, 

Lähti[älkseen merelle, 

Pimiäh Pohj[olah], 
280 Tielle tietäm[ättömälle]. 
Siini itki saaren imm[et]. 

Kun ei purjepuut n[äkynuä]. 

Rauta hangat haim[eutanna]; 

Ei se ite purje puuta, 
285 Rauta hankoja halaja, 

Itki purjepuun alaista. 

Rauta hangan haltieta. 
Siini itki K[anko]m[ieli]. 

Kun ei saaren puut näkynnä, 
290 Saaren maat haimentan[na] ; 

Ei se ite saaren puita. 

Saaren maita ei halaja. 

Sano k[aunis] K[auko]ra[ieli] : 

„Kun ei saanut yö''tä'' ollut, 
295 Eli päiveä eleä 

Saaren impien ilossa. 

Kassa päihen kauneussa." 
Meni tuonne, jotta joutu 

Se kaunis Kalev[an] p[oika], 
300 Pimiäh Pohjola[hl; 

Läksi töitäs[ä] pakoh. 

Piilojansa piilem[äh]. 

Jo sano sanalla tuolla, 

Sano tuone saatuon: 
305 „01i ennen aikonaan 

Sisaria suuri silta. 

Veikkoja veuo punanen, 



* Toi nlen: Toisen. 



252 



Vuonnisen runoalue. 



Vain ei nyt nykysin aion: 
Joka mies sota urossa, 
310 Kaikki miekkaa hio,^" 
*Miehet miekkoa hiovat,* 
Puraksia puulioapi, 
Päällä kagl[an] K[auko]m[ie- 
le]n."ii 



817. Lonkka. 

Genetz, pikak. v. siv. 23. — \/s 1872. 

Martiskaiiii Maksima. 

Tuo on lieto Lemmink[äinen] : 
„Läheu Päivölän pitohon.^ 
Salaj[oukon] juom[inkihin]." 

Emo kielti, va[imo] k[äskij, 
Epäsi kavehta 3: 
„Kolme on surm[oa mat[alla]."' 
S[ano] l[ieto] L[eniminkäinen]. 
Kaveh pitkäiien, ka velho, 
Sano surma ensim[äinen]. 

„En mie liene lempivieras, 
Kuin ei härkeä tapeta." 
„Syöty on syömät, juotu juo- 
mat." 

Osmotar olosen seppo, 
Kapo hiero kämmenihi, 
Hytserti molompiehe. 
Kahen kattilan sijalFa^ 
Mi on kumma kuun iessä. 

Päivän poika^ 
Tuopi tuopilla oloista. 



„Tuopin tuoja Tuonelahan." 
„Mitelkämäs miekkojana." 
Löin^ kuin noafin nakrehesta, 
Sean on pieneltä kalalta, 
Purston pikku lintuselta. 



818. Lonkka. 
Krohn e. 79. — 1881. 

Martiskaini Maksima.^ 

Siitä vanha Väinämöinen 
Venehesen vaskisehen, 
Valittuhun purtehesen. 
Laskee päivän, laski toisen, 

45 Jo päivänä kolmantena 
Itse noin sanoiksi virkki: 
„01isko saarella sijoa 
Purtta kuiville kumota, 
Olla yötä matkamiehen?". 

50 Saaren neitoset sanovat, 
Kalman lapset kalkettavat: 
„Ei ole saarella sijoa, 
Veteä venettä maalle, 
Purtta kuiville kumota" j. n. e. 

55 A se oli vanha Väinämöinen 
Vetävi^ venehen maalle. 
Purren kuiville kumovi. 
Olipa yötä yhtäkaikki 
S a' an neitoa pitävi, 

60 Tuhannen tuuittelevi, 



1" Päällä: [Kaikki] miehet [miekka] vyöllä. — " Loppuun on lyijyky- 
nällä kirjoitettu: Ea venon perästä kehtaisi laulaa. 

817. * pitoho: pitohon. — - Sanat poispyyhityt. — ^ Edessä: |Laski|. 

818. * Kk:ssa: Maksima Karjalainen. — ^ jVetipä]: *Vetävi*. 



17. Lemminkäisen virsi. 818. 



253 



Yhtenä kesäissä' yöuä, 
Sykysyissä valkeana. 

(Sitten lähtee aamulla pois). 

Sini itki saaren immet, 
Kuni purjepuu näky vi, 
65 Sini itki Väinämöinen, 



Kuni purjepuu näky vi. 
Sinne läksi Väinämöinen 
Surraan suuren suun oville, 
Kurimuksen kulkuksehen. 

[Alkupuoli Vellamon neidon on- 
gintaa, ks. n. 275]. 



Yksityisiä, muissa yhteyksissä tavattavia säkeitä: 



1. Viionninen. 

Genetz II, n. 39, ss. 1-6. 
Tanila Kielöväini. 



V« 1872. 



Tuo on vakas Väinämöini 
Käyäksense on käkesi, 
Tullaksensa toivotteli 
Luoto'lalia, lanko']aha. 
Emohi, sisarihinse, 
Vanhempihe veljihinse. 

(Jatko Sampojaksoa, ks. n. 86]. 



2. Viionninen. 

Borenius II, n. 87, ss. 52-3. - -/g 1872. 
Hornani Ohvo. 

Mani töitänsä pakohon, 
Piilojansa piilömäliän. 

[Ss. ovat Väinämöisen tuomiota, 
ks. n 692). 



3. Vuonninen. 

Borenius II, n. 88, ss. 57-8. — ''/g 1872. 
Hornani Ohvo. 



Portti Pohjolan näkiivi. 
Savi-harju liaimentavi. 

[Ss. ovat Sampojaksossa, ks. n. 

83 a)]. 



4. Viionninen. 

Meriläinen n. 547, ss. 4-5. — 1888? 
Kirilä Ohvonen. 

Väinämöisen veljen poika 
Otti kuusesta oravan, 
Pöyryliännän petäjästä 
Katselovi, kääntelövi, 
5 Mipä tuostakin tulovi. 

[Ss. ovat uutta runoa „Väinä- 
möiscn veljenpoika"]. 



' kesäisnlä: kesäis.vä. 



254 



Uhtuen runoalue. 



5. Lonkka. 

Lönnrot Ali 5, n. 17, ss. 3-4. — 1834. 
Martiska Karjalaini. 

Tuuvitti emoni ilmaan' 
Kätkyessä vaivasessa, 
Oven suussa, alla orren, 
Kattilan kata siolla. 

[Jatko lyyrillistä runoa] 



6. Lonkka. 

Genetz II, n. 49, ss. 38-41. — V, 1872. 
Martiskaini Maksima. 



Istuutu venehes vaskisehe, 

35 Purteh on valitettuhu, 
Läksi tuonne laskomaha 
Kurimuksen kulkun alla. 
Sini itki Soaren immet, 
Kuni purjehpuut näkyvät, 

40 Sini itki vanha Väinö, 
Kuni Soaren puut näkyvät. 

[Ss. ovat Väinämöisen tuomion 
lopussa, ks. n. 608]. 



UHTUEN RUNOALUE. 



^''/lo 1871. 



819. Luomajärvi. 
Genetz I, n. 5. 

Marttina. Alajärvestä muuttanut. 

Lemminkäiu' on lieto poika 
Katteleksi,i+ kiänteleksi: 
Savu suarella palavi, 
Tilli niemen tntkamessa, 
Suurehk' on sovan savuksi, 
Pieni paimosen paloksi. 
Tuo oli Päivölän isäntä 
Hiän siinä2+ olutta keitti, 
Ei ottan^+ olut hapata 



10 Eikä juossa miesten juoma. 
Sano PäivöFän isäntä: 
,, Mistä kälittiet käiitänehe, 
Hapatus hajittanehe?" 
Sano PäivöTän isäntä: 

15 „0i orava liukas lintu, 
Juokse mäki halki, toini poikki, 
Kolmasi vähän vitahe 
Alia kuusen kukkalatvan; 
Siiö kapiini käiivessäsi, 

20 ToiAi sielä ollessasi, 

Kolmas tuo kavon*+ kätehe. 
Ota i kuusesta ketuja,^'^ 



5. ' Laulettu arv.: milma. 

819. ^t Päällä: [Katteljovi. — ^t Päällä: sielä. 
— H Alla muist.: Kuappo kaljojen tekijä = Kapreli. 
kuoressa. 



3+ Päällä: ota. 
H Selit.: Hilsiet 



17. Lemminkäisen virsi. 819. 



255 



Ota i huavasta hatuja,''^ 
Ne kanua kavon kätehe." 

25 Ei ota'' olut hapata, 

Eikä juossa miesten juoma. 

,,0i ou uiätä kultarinta, 
Juokse mäki halki, toini poikki, 
Kolmasi yähän vitahe 

30 Tasasella tanterella, 
Jossa tammat taistelovi, 
Orihit tasoin panovi, 
Karhun kansa vassatusta; 
Ota(pa) kuohu karhun suusta, 

35 Yuahti varsan siera inistä, 
Se kanna kavon kätehe." 
Tuost' otti olut hapata. 
Tuosta juossa juoma miesten, ^+ 
Olo tilkki tiinniirissä, 

40 Viina keikku kellarissa. 
Olo tuon sauoikse virkki: 
„Poijes potkin vanteheni, 
Ulos pohjani porotan." 
Tuo oli Päivölän isäntä 

45 Laitto kuusi kuttujija: 

„Kuttuot kurjat, kuttuot keii- 

hät, 
Sokijet venehin souva, 
Eammat rattahin ajele, 
Vain elä kutu Lemminkäis- 
tä.-"*i- 

50 Lemminkäiiii on lieto poika 
Hiän on tuon sauoikse virkko : 
„Emo, uaini kantajaihi., 
Siässä säkkihi'<'+ evästä, 



Palttinah ou jauhosija, 

55 Mie lähen Päivijen pitoho, 
Hiivan joukon juominkihe." 

Emo tuon sauoikse virkko: 
„ Lemminkäisen', poikuvoni, 
Elä lähe kuttumatta, 

60 Kolm' on surmova matalla." 
Poika tuon. sauoikse virkko: 
,,Koira kuttuhun mänövi. 
Hiiva ilman liikkeleksi; 
Emo, naini kantajaini, 

65 Sano sie se'^''" en.si surma, 
Sano surma, mi liimeltä." 

„Lemminkäisen', poikuvoni, 
Kuin mänet matkova'2+ vähä- 
sen, ^^i" 
Käiit on'^^ teitä pikkaraisen, 

70 Tulovi tulihi joki, 
Jovess' on tulihi koski, 
Kosess' on tulini korko, 
Koross' on tulihi koivu. 
Koivuss' on tulihi kokko, 

75 Uöt se*^''" hammasta hivove, 

Päivät klinttä kriitkuttavi^^^" 

Lemminkäisen piätä suiivä." 

Tuo oli lieto Lemminkäihi 

Otti uuhen villasija 

80 Viskasi neki kokolla. 

Hiän on tuon sauoikse virkko: 
,,0i on siima, kohlo^' kokko, 
Korvas silttoho sivalla, 
Silmäs umpehen lupissa, 

85 Anna männä matkamiehen,^ ^+ 



'+ Selit.: Kuin pienet mavot. — "t ottan, päällä: ota. — *+ m[iesten] 
j[uoma], päällä: j[iioma] m[iestenj. — 't Säe kirj. kaksi kertaa; jiilkimäisellä: 
V[ain] e(lä] k(utsu] L[emminkäistä]. — '"t säkkiheh, korj.: [säkki]s[eh]; päällä: 
[säkkijhi, alla: jsäkkilhen. — "+ Päällä: (miiUe). — '-t Päällä: [matko]j[aJ. - 
"t vähäisen. — '^t Päällä: sie — '■'+ Pääll.i: hän. — "t kriitjkuttave; päällä: 
[kriitskuttav]i. — " = „isonlaini". — •''t Piialla: [matkamie].st;en]. 



256 



Uhttien runoalne. 



LemiTiinkäiseii liijatenki." 
Sillä hiäu ou sen vajelti.^-'^' 

„Emo, naini kantajaini, 
Siässä säkkihi evästä, 

oa Palttinah on jaubosija, 
Mie lähen Päivijeu pitoho, 
Hiivan joukon juominkihe. 
Ristirahvahan remuhu." 
Emo tuon sauoikse virkko: 

95 „Elä lähe kuttumatta. 
Kolm' on surmova matalla." 

,, Koira kuttuhun mänövi, 
Hiiva ilman liikkeleksi, 
Sano sie se^ot toini surma, 

100 Sano surma, mi nimeltä?'' 
„Mänet matko va vähäsen, 
Käiitp' on fietä pikkaraisen, 
Mäuet Päivölän kujoilia, 
Ahi aitova^i-i" panovi,''^''"'' 

105 Rauvaista rakentelove,^'^ 
Vitastavi^^t muan mavoilla, 
Kiäntelövi-'^' kiärmehillä, 
Titiliuskuilla sitelöii,'"''' 
Jätti hännät häiliimähe, 

u) Piäkesrät kehajamahe 

Lemminkäisen pian varal- 
la. "27t 

Lemminkäin' on lieto poika 
Otti koprat kuollehelta, 
Haravat hapannehelta, 
115 Joilla aitova avata^^t 
Seipähijä siirrätellä,''^^^ 
Sillä hiän on sen vajelti. 



Mani matkoja vähäsen, 
Käii hän'^''' teitä pikkaraisen, 

120 Mani Päivöfän kofihe. 
Ovi oli rautani rakettu, 
Teräs seinä seisateltu, 
Tuo oli lieto Lemminkäini 
Tnli nurkasta^^+ tupahe, 

12-. Salamosta sai sisällä. 
Oven suuh i-^^t alla orren, 
Kahen kattilan välillä. 
Kolmen koukun kiänfimillä. 
Tuo oli Päivölän emäntä 

130 Toi-han tuopilla olutta, 
Kanto kaksivartisella. 
Yuahi^'^+ on alla, vuahi piällä, 
Mavot kuihkavat kesellä. 
Lemminkäini lieto poika 

135 Hiän on tuon sauoikse virkko: 
„Ruhka muaha luotanehe. 
Ruoka suuhu siiötänehe, 
Tuopin tuoja Tuonelahe, 
Kannun kantaja Manalla !•'•'*■'■ 

140 Joi olosen onneksensa, 
Mejen mussan mieleksensä. 
Kuoli Päivölän emäntä. 
Suuttu Päivörän isäntä. 
Tuo oli Päivölän isäntä 

14-, Veti veiten huotrastansa. 
Tupestansa tuiman rauvan, 
Piä fina, terä hopije. 
Sano Päivö Tän isäntä: 
j.Mittelemmä''^' miekkojana, 

150 Kattelemm' on^"'^ kalpojana, 



'*t Säe on .sulkujen välissä. — ^^t Päällä: on. — -'+ aitoja, päällä: [ai- 
to] v[a]. — -^+ panove, päällä: [panov]i. — "+ Päällä: [rakentelov]i. — =^t Vitsas- 
teli, päällä: [Vitsastjavi. - ^^t Päällä: [kiän]nutteli. — '^«t Päällä: [sitelji. — 
-''i piätä siiuvä, päällä: pian varalla, - '^'+ Päällä: [aito]j[a] avasi. — -»t Päällä: 
[siirräte]li. — ^"t Käuhän. — "t Numeroilla muutettu: nurkasta tuli. — 
«t suuhi. — 3^ Päällä: [Vuajh" oF. — '^^t Vrt. Usmanalla, Kangasalla. — 
"t Mittelemmä(kö). — ''+ Kattselemma, päällä: [Kattselemm]' on. 



17. Lemminkäisen virsi. 819 — 820. 



Kuinmau miekka mieluhinta, 
Kumman kalpa kaimeliiuta." 
Tuo oli lieto Lemminkäini 
Veti veit en huotrastansa, 

155 Tupestansa tuiman rauvau, 
Piä t'ina.='''3^+ terä hopije: 
j.Mitelkämä^^T" miekkojana, 
Katelkama*o+ kalpojana, 
Kumman miekka mieluhinta, 

160 Kumman kalpa kaunehinta." 
Tuo on Päivölän isäntä 
Vejälliitti veitelläusä, 
Kavahutti kalpoansa 
Piällä lieto Leiiiminkäisen. 

165 Ei veitti verehe piäse, 
Hullu rauta hurmehehe. 
Tuo oli lieto Lemminkäiiii 
Hiän on tuon sanoikse virkko: 
,.Anna aikova mänövi. 

170 Vähän päivä välpähtävi, 
Aika liitoilla lipuvi, 
Päivä miärillä mäniivi. 
Siitä Päivölän isäntä 
Näkö vi oman verensä." 



820. Alajärvi. 

Cajan n. 13. — 1836. 

Ait' on lauta rahnikoittu, 
Moasta soat taivosehen, 
Seipähät teräksiset, 
Vits[asteltu] moan mavoilla. 



5 ,,Otan lankin lampahia. 

Kinpun kierävillasia, 

Sillä sen morun vaellan. 

Otan veitsen huotrastani, 

Tupestani tuiman rauan." 
10 Siitä tuo olutta: 

Kino alla, vaahti päällä. 

Kino laioilla .ven3'y. 

„Bikka moahan, ruoka suuhun. 

Juon olosen onneksen, 
15 Meeu mustan mielekseu." 

,, Kumman miekka mielu- 
humpi ?•• 

Heän vetää veitsen huotr[as- 
taan], 
Sivaltaa oven suuhun, 
Orsi poikki otkahtaa. 

20 Päivilän emännän kera. 

i\Iänöö soareh merelliseh, 
Puuttomah luotoseh. 

Poata miehen pahanalasen. 
Kasvaa kuusi kukkalatva, 
25 Rotih' käki kultarinta 
Kuuseh^ kultalatvah. 



»' Päällä: kulta? — "t P[iä] k;ulta], t[erH] h[opije]. - "t Mitteleiumä. 
päällä: [Mi]telkäniä. — •"'t K[atjelelmma, päällä: Katselkama.- 
820. ' Kk:ssa: Kolih. -^ Soare Kuuseh : K. ^ 

17 



258 



Uhtuen runoalue. 



821. Alajärvi. 
Inha n. 13. — 1894. 

Vasselei, Marttinan veli, ks. ii. 819. 

Lemminkäin oli lieto poika, 
Heän kokoili puuhusie, 
Puita koivuja kovia, 
Mäntyjä satahavuja. 

5 Kokosi 30 rekie, 
Nepä pani paloh, 
Nepä tulehen tunki; 
Itse tunkekse tulehe, 
Itshe ahjohon ajakse. 

10 Palo päivän, palo toisen, 
Jopa palo kolinannenki. 
Uro tunkekse tulesta, » 
Mies on ahjosta ajakse, 
Eikä parta palanunkana, 

15 Hivukset ei käpertynkänä. 
Itse tuon sanoiksi virkki: 
„Jo tunnen tulen vihoja. 
Mahtelen mavon sanoja. 
Oi emoni kant[ajani], 

20 Seästä säkk[ihin] evästä, 
Janhosia palttinahan, 
Lähen Päivien pitohon, 
Hyvän joukon juora[inkihin]." 
Emopa tuon san[oiksil virkki: 

25 ,,Lemminkäisen poikuvoisen, 
Elä lähe kutshumatta, 
Kolm' on surmoa matalla." 

Lemm[inkäinenJ lieto poika 
Hänpä tuon san[oiksi] virkk[ij : 

30 „0i emoni kant[ajanij, 
Sano surmat mit' nimeltä." 
Emopa t[uon] san[oiksi] virkki : 
„Lemminkäisen poikuvoi[sen], 
Menet matkoa vähäsen, 

35 Käyt teitä pikkaraisen, 



Tulovi tulini joki, 
Jovess' on tulini koski, 
Kosess' on tul[im] korko, 
Koross' on tul[im] koivu, 

40 Koivuss' on tul[ini] kokko. 
Yöt on hammasta hivouu, 
Päivät kynttä kriitshkuttau 
Lemminkäisen peän varalla." 
Lem[minkäinen] lieto poika 

45 Heänpä tuon sau[oiksi] virkki: 
„Ei ole siinä mieh[en] surma, 
Eikä kuolema urohon. 
Oi emoni kant[ajani], 
Seässä säkkihin evästä, 

50 Palttinah Janhosia, 
Lähen päivien pitohon, 
Hyvän j[oukon] juom[inkihinj, 
Ristirahvahan remuhun." 
Emopa tuon san[oiksi] virk- 
k[i]: 

55 „Lemmiukäisen poik[uvoisen]. 
Elä l[ähej kutsh[umatta], 
Kolm' on surm[oa] mat[alla]!" 
Lemm[iukäinen] lieto p[oika] 
Heänpä t[uon] san[oiksi] virk- 
ki: 

60 „Sano sie on toini surma!" 
„Lemminkäisen poikuvoisen, 
Mänet matkoja vähäsen, 
Käyt on teitä pikkaraisen, 
Mänet Päivylän kujoilla. 

65 Ahi aitoa pauouu, 
Rauaista rakenteloo 
Lemm[inkäisen] peän varalla." 
Lemm[inkäinen] lieto poika 
Heänp[ä] t[uon] s[anoiksi] 
virkki : 

70 „Ei ole siinä m[iehen] s[urma], 
Eikä kuol[ema] ur[ohon]. 
Jo tunnen tulen vihoja, 



17. Lemminkäisea virsi. 821. 



259 



Mahtelen mavon sanoja. 
Oi emoni kant[ajani], 

7.5 Seässä säkkihin evästä, 
Paltt[iuahan] jauhos[ia]; 
Lähen Päiv[ien] pit[olion], 
Hj^Yän jouk[on juominkihin], 
Eistirahv[ahan] rem[uhun]." 

80 Emopa tuon [sanoikse virkki] : 
,,Lemm[inkäisen] poikuv[oi- 

sen], 
Elä lähe kutslmm[atta], 
Surmaa on matalla kolme. 
Kuin menet [matkoa] Yäh[äi- 
sen], 

85 Kulet teitä [pikkaraisen], 
Mänet P[äivölä]n kotih, 
Itse Päivölän emäntä 
Tuo tuopilla olutta. 
Kantaa kaksi vartisella, 

90 Voaalii on alla, voaahi peällä, 
Mavot kuihkavi kesellä 
Lemminkäisen peän varalla." 

Seästipä säkkihin evästä, 
Palttinahan [jauhosia]. 

95 Mani mat[koja] väh[äisen], 
Kävi teit[ä] pikk[araisen], 
Jo tuloo tul[ini] joki, 
Jovess' [on] tul[ini] koski, 
Kosess' [on tulini korko], 

100 Koross' [on tulini koivu], 
Koivuss' [on tulini kokko], 
Yöt [on hammasta hivouu], 
Päivät [kynttä kriitshkuttau] 
Le[mminkäisen] peän [varalla]. 

105 L[emminkäinen] on lieto poika 
Heänpä t[uon] s[anoiksi] virk- 
ki: 
„Oho siima kohlo kokko, 
Korvas silttohon sivalla, 
Silmäs umpehen lupissa." 



110 Kokko rukka, kurja lintu 
Korvas silttohon sivalti, 
Silmäh umpehen lupisti. 
Anto mänuä matkamiehen, 
Lemminkäisen liiatenki. 

115 Lemm[inkäinen] lieto p[oika] 
JVIäni [matkoja vähäsen]. 
Kävi [teitä pikkaraisen] ; 
Mani Päivölän kujilla, 
Ait' on rautani rakettu, 

120 Terassein' on seisateltu, 
Vitsastelt' on maan mavoilla, 
Keärmehiir on keännytelty, 
Yles hännin häilymäh, 
Ales kielin kiehumah, 

125 Lemm[inkäisen] peän varalla. 
Lemm[inkäinen] lieto poika 
Otti koprat kuollehilta, 
Kamahlot katonehilta, 
Jolla aitoja avasi, 

130 Seipähiä siirrälteli; 
Sillä sen morun vajelti. 

Mani matk[oja vähäisen], 
Kävi teit[ä pikkaraisen]. 
Mani Päiv[ylän] kotjih; 

135 Nurkasta tuli tupah, 
Sal(a)mosta sai sisällä. 
Meni oven suuhun, alla orren, 
Kahen kattilan välillä, 
Kolmen koukun keäntimillä. 

140 Itshe Päivölän emäntä 
Toi on tuopilla olutta, 
Kanto kaksivartisella, 
Voaahi alla, voaahi peällä, 
Mavot kuihkavi kesellä 

145 Lemm[iukäisen] peän varalla. 
Lemm[inkäinen] lieto p[oika] 
Otti hän sen kätehensä, 
Itshe tuon san[oikse] virkki: 
„ Ruuhka maahan luotanee, 



260 



Uhtuen runoalue. 



150 Ruoka suuhun pautauee!" 
Joi oluen onnekseusa, 
Meje^ mussau mieleksensä. 
Tuopin tuoja tuonelah, 
Kannun kantaja manalla. 

155 Itshe Päivölän isäntä 
Veti veitslien huotrastansa, 
Tupestansa tuiman rauan; 
Peä (oli) tina, terä hopia. 
Lemm[inkäinen] lieto p[oika] 

160 Veti veitsen huotrastah,^ 
Tupestah tuiman rauvan, 
Peä (oli) kulta, terä hopii. 

Siitä Päivölän isäntä 
Löi Lemminkäistä, 

165 Senpä osasi orteh. 

Lemm[inkäinen] lieto p[oika], 
Siitä kuu löi Lemm[inkäinen], 
Löi kuin naatin nakrehesta 
Päivölän isännän peän. 



822. Alajärvi. 
Inlia 18 c). — 1894. 

Vasselei? 

Kalatutto Kauto itki.i 



823. Jyvöälaksi. 
Karjalainen n. 10. — 1894, 

Toarie Petrovna Tsiigojeif, synt. 
Kenttijärvessä. 

Päivättären virsi. 

Ruvenneuko laulamahe 
Tuostapa hyvästä Päivättä- 

restä? 
Tuopa on Päivätär poikinehe. 
„Moamoseni vanhempani, 
5 Työnnäs Päivölän pitoihe, 
Hyvän joukon juominkihe!" 

„Kuules armas poikuoui, 
Elä lähe poikuoni! 
Tuopa on tulini kokko. 
10 Kolm" on surmoa matalla " 
„Moamoseni vanhempani, 
Sanoko surma ensimäini." 

„Poikuoni armahani, 
Sepä on surma ensimäini. 
15 Kun mänet on vähäni matkoa, 
Käyt on tietä pikkaraisen, 
Tuopa on tulini kokko, 
Aijan rautasen rakenti 
Päivättären vassukseksi, 
20 Teräksiset seipähät 
Moasta soati taivahah, 
Taivahasta moaha soati 
Tsisiliuskoilla sitouve, 
Keärmehillä keännättäy, 
25 Jätti peät kihajamahe, 
Jätti hännät häilymähe." 

„Moamoseni vanhempani. 
Ei ole surma miesten surma, 



821. ' Mejeni: M. — -Säkeiden 158— 160 järjestys alkuaan ollut 
-60, 158; on viivaamalla muutettu. 

822. ' Satunnainen, sivulle kirjoitettu muistoonpano. 



159 



17. Lemminkäisen virsi. 823. 



261 



Eikä kuolema urohon. 

30 Nouse moasta moanioseni. 
Pitkä tukka turpeliesta. 
Avuk.seni armokseui, 
Peässä tiellä matkamiestä. 
Moamoseiii Yanhempaiii. 

35 Tuoune Päivölän pitoihe, 
Hyvän joukou juomiukihe.*' 

..Poikuoni nuorempani, 
Kuules kultani sanani: 
Elä lähe poikuoni. 

40 Tuopa on tulini kokko, 
Kolm' on sui-moa matalla 
Päivättären kezröällä.*'(!) 

„Moaraoseni vanhempuoni, 
Sano surma toini surma." 

45 „Poikuoni nuorempuoni. 
Se on surma toini surma, 
Kun mänet matkoa vähäsen, 
Käyt on tietä pikkaraisen, 
Tulou on tulini koski. 

50 Tulisissa voakahissa.^ 
Se on surma Päivättären.*' 
„Moämoseni vanhempuoni, 
Ei ole surma miesten surma, 
Eikä kuoloma urohon, 

55 Päivättären poikanese.- 
Oi Ukko ylijumala, 
Voari vanha Yäinämöini, 
Puhu kerta, puhu toini, 
Puhu kohta kolmas kerta, 

60 Pääsin Päivätär matalla. 
Moamoseni vanhempuoni. 
Ei ole surma miesten surma. 
Eikä kuoloma urohon. 
Moamoseni vanhempuoni, 



65 Työnnäs Päivölän pitoihe. 
Hyvän joukon juominkeihe." 

,,Poikuoni nuorempuoni, 
Kuules kultani sanani: 
Elä lähe poikuoni. 

70 Kolm" on surmoa matalla.-' 
„Moamoseui vanhempuoni, 
Sano surma kolmas surma." 

„Poikuoni nuorempuoni. 
Kun tulou tulini koivu. 

75 Koivuss' on tulini kokko 
Tulisissa Sulkasissa, 
Tillin suusta on sukeuve. 
Kielestä on keisoauve, 
Syyväpä tuota Päivätärtä." 

80 Tuopa Virkki Päivättäri: 
„0i Ukko ylijumala, 
Voari vanha Yäinämöini,^ 
Tuleko tulta sammuttamah! 
Sammuta tulini kokko 

85 Tulisista tuiskehista. 
Suustako tulisen kokon, 
Pääsisi Päivätär matalla 
Ylitsi tulisen kokon.-' 
Jopa nyt on Päivättäri 

90 Peäsin Päivölän pitoihe. 
Hyvän joukon juominkihe. 
Täällä on susit suitsiloissa, 
Karhut rautakahlehissa. 
Itsekö metsän isäntä 

95 Tuopi tuopilla olutta, 
Kantau kaksi korvasella. 
Millä tappoa Päivätärtä. 



823. ' -Sivulla: (= „patsahissa"). — * Sivulla; („Se kysyy lupoa"). — 
* Sivulla: („eli voari vanha taivahaini"!. Kuten hakaset osottavat laulettiin 
säe tois. kertaa siis näin. 



262 



Uhtuen runoalue. 



824. Kylänniemi. 
Inha n, 148. — 1894. 

Martta Remsujefi, kotoisin Luva- 
järvestä, o. s. Sirkeisiä. 

Leramiukäiui lieto poika 
Kuuli ilon ilTeueltä, 
Järjm järvien takoa. 
„0i sie moarao kantajani, 

5 Tuo miulla sotisoraani, 
Sotiloissa piettäväni, 
Häissä häily tettäväni, 
Lähen Päivylän pitoihe, 
Hyvän joukon juoiniukihe, 

10 Ristirahvahan remuhu." 
„Poikuoni nuorempani, 
Älä lähe Päivylän pitoihe, 
Hyvän joukon juominkihe, 
Ristirahvahan remuhe, 

15 Mont' on surmoa matalla." 
„Moamoseni kantajani, 
Sano surma ensimmäihe, 
Ensimmäine, keskimmäihe, 
Keskimmäine, jälkimmäine!" 

20 ,,Tuloo mato poikki tietä, 
Pitempi on pirtin hirttä, 
Korkeempi on pirtin kouetsh- 

koo, 
Lemminkäisen pään varalla." 
„Eii ole surma miesten surma, 

25 Eikä kuolema urohon, 
Se on surma lasten surma, 
Eikä partasuu urohon. 
Moamoseni kantajani. 
Tuo miulla sotisomani, 

30 Lähen Päivylän pitoihe. 



Hyvän joukon juominkihe." 

„Tuloo tulihi joki. 
Joessa on tulini luoto, 
Luuvoss" on tulinji kokko, 

35 Kokko' kynsiä hioo, 
Hampahia litskuttavi 
Lemminkäisen pään varalla. 
Se on syöny saan urosta. 
Tuhonnut tuhannen miestä." 

40 MAn on ulos usta myöten, 
Pihalla pärettä myöten, 
Kuuli ilon iljeneltä, 
Järyn järvien takoa." 
„Moamoseni kantajani, 

45 Tuo miulla sotisomani, 
Sotiloissa piettäväni. 
Häissä häilytettäväiii, 
Lähen Päivylän pitoihe, 
Hyvän joukon juominkihe, 

50 Ristirahvahan remuhun." 
,.Poikuoni nuorempani, 
Älä lähe Päivylän pitoihe. ^ 



,,Sano surma 



amji 



i?-' 



„Suset rautasuitsiloissa, 
55 Karhut rautakahlehissa, 
Ne on syömässä Lemminkäistä, 
Ne on syönyt saan miestä. 
Tuhonnut tuhannen urosta." 

partasuun urohon. 

60 „Moamoseni — 

— — remuhun." 

Menee matkoa vähäsen, 
Kulkoo tietä pikkaraisen, 
Tuloo mato poikkipuolin, 

65 Pitempi on pirtin hirttä. 



824. ' Ei |s;: E. — "- pitoih|in|: pitoihe. 



17. Lemminkäisen virsi. 824 — 824 a). 



263 



Korkeamp' ou pirtin kouetsh- 

koa. 
Tetren tempaa lepikoista, 
Koppalaisen koivikosta, 
Tuonpa syöksj^}- syöjän suu- 
hun, 

70 Partahan pahan purijan, 
Leukahan lesottajan. 

Itse ielleh astuniaahe. 
Tuloo tulirii joki, 
Jovess' on tulini hioto. 

75 Tetren tempoo lepiköstä, 
Koppalaisen koivikosta. 
Sen on syöksyy syöjän suuhun, 
Partahan lesottajan. 
Menee Päivylän kujohon, 

80 Menee nurkasta sisähän, 
Sammalesta salvoksehe. 
Kunkaua keksimättä, 
Keneukänä kajehtimatta. 
Sanoo Päivölän emäntä: 

85 „Mie sie olet miehiäsi. 

Kun ei siima koirat hauku?" 

Päivölän hyvä emäntä 
Tuopa tuopilla olutta, 
Kantaa kaksikorvasella, 

90 Kino alla, vaahti peällä. 
Kesellä tulikipuna. 
Ottaa onnen masistah. 
Tupestah tuiman rauvan. 
Kerran vetää poikin tuoppie, 

95 Toisen vetää pitin tuoppie, 
Joi oluen onneksehe, 
Mejen mustan mieliksehe. 



824 a). Kylänniemi. 
Karjalainen n. 32. — 1894. 

Martta Eemsujefi, kotoisin Luva- 
järvestä, o. s. Sirkeisiä. 

Lemminkäini lieto poika 
Kuuli ilon irieneltä, 
Järyn järvien takoata. 

„0i sie moamo kantajani, 
5 Tuo mulle sotisomaui, 
Sotiloissa piettäväni, 
Häissä häilyteltäväni, 
Lähen Päivylän pitoihe, 
Hyvän joukon juominkihe, 
10 Ristirahvahan remuhu!" 

„Poikuoni nuorempuoni, 
Elä lähe Päivylän pitoihe. 
Hyvän joukon juominkihe, 
Ristirahvahan remuhu, 
15 Mont' on surmoa matalla!" 

„Moamoseni kantajani, 
Sano surma eusimäini, 
Ensimäini, keskimäini, 
Keskimäini, jälkimäini." 
20 ,.Tulou mato poikki tietä, 
Pitempi on pirtin hirttä, 
Korkiemp' on pirtin konetskoa, 
Lemminkäisen peän varalla." 

,,Ei ole surma miesten surma, 
25 Eikä kuoloma urohon, 
Se on surma lasten surma, 
Eikä partasuun urohon. 
Moamoseni kantajani. 
Tuo miula sotisomani, 
30 Lähen Päivylän pitoihe. 
Hyvän joukon juominkihe." 

„Tulou tulini joki, 
Jovessa on tulini luoto, 
Luuvoss' ou tulini kokko. 



264 



Uhtuen runoalue. 



iö Kokko kynsieli hivon, 
Hampaille hitskuttau 
Lemmiukäisen peän varalla. 
Se on syöny soan urosta, 
Tuhounu tullannen miestä." 

40 Män' on ulos usta myöten. 
Pihalla pärettä myöten, 
Kuuli ilon ilTeneltä, 
Järyn järvien takoata. 
„Moaraoseni kantajani, 

45 Tuo nilnla sotlsomanl, 
Sotiloissa piettäväni, 
Häissä häilyteltäväni, 
Lähen Pälvylän pitolhe, 
Hyvän joukon juomlnklhe, 

50 Ristirah vahan remuhu." 
„Polkuoni nuorempuonl. 
Elä lähe Päivylän pitolhe, 
Hyvän joukon juomlnkihe, 
Ristirahvahan remuhu, 

55 Moiit' on snrmoa matalla."' 
„Moamoseni kantajani, 
Sano surma jälkimäini.*' 

„Susit on rautasultsiloissa, 
Karhut rautakahlehissa, 

60 Ne on syömäss' Lemminkäistä, 
Ne on syöny soan miestä, 
Tuhonnu tuhannen urosta." 

„Ei ole surma miesten surma 
Eikä kuolema urohon, 

65 Se on surma lasten surma, 
Eikä partasuun urohon. 
Moamoseni kantajani, 
Tuo mlula sotlsomanl, 
Sotiloissa piettäväni, 

70 Häissä häilyteltäväni, 
Lähen Päivylän pitolhe, 



Hyvän joukon juomlnklhe, 
Ristirahvahan remuhu." 
Mänöy niatkoa vähäsen, 

75 Kulkou tietä pikkaraisen. 
Tulon mato poikki puolin, 
Pitempi on pirtin hirttä, 
Korkiemp' on pirtin konetskoa. 
Tetren tempoau lepiköstä, 

SO Koppalalsen koivikosta, 
Tuonipa syök.syy syöjän suuhu. 
Partahan palan purijan. 
Leukaha lesottajan. 
Itse ielläh astumahe. 

85 Tulon tulinl joki, 
Jovess' on tulinl luoto. 
Tetren tempoau lepiköstä, 
Koppalalsen koivikosta. 
Sen on syöksyy syöjän suuhu, 

90 Partaha palan purijan, 
Leukaha lesottajan. 

Mänöy Päivylän kujoho, 
Mänöy nurkasta sisähä, 
Sammalesta salvoksehe, 

95 Kunkana keksimättä, 
Kenenkänä kajehtimatta. 

Sanou Päivylän emäntä: 
„M1 sie olet miehiäsi. 
Kun ei siima koirat hauku?" 
100 Päivylän hyvä emäntä 
Tuopa tuopilla olutta, 
Kantau kakslkorvasella. 
Kino alla, voahti' peällä, 
Keskellä tulikipuna. 
105 Ottau onnen massistah, 
Tupestah tuiman rauvan, 
Kerran vetäy poikin tuoppie, 
Toisen vetäy pitin tuoppie, 



824 a). » vlalahti: voahti. 



17. Lemminkäiseu virsi. 824 a) — S26. 



265 



Joi oluen onueksehe, 
no Mejen mussan mieliksehe. 
..Ruoka siuihii syötäuehe, 
Ruhka moalia luotaiiehe!" 



825. Enonsuu. 

Genetz kons. v., Bor. HI, k. 19. — 
'i\o 1871. 

Sokea Oufi. 

Lemmiiik[äinen] Päivöräa' pi- 

toh. 
Hyvän^ joukon juominkih. 



826. Uhut. 
Sjögren n. 433. — 1825. 

Huotarini Jouhko. 

Iivana Iloni poika 
Kylvi kymmenän jyväistcä, 
Kasvo kaheksan kevoista; 
Kaheksas on kakra keko, 
5 Siitä on olut keko. 
Päivän poika leivät paisto, 
Rotih^ rautane orava. 

„Mäne sinne, kunne käsken, 
Ylitsche meren ylieksäu, 
10 ]\Ieri puolen kymmenettä. 
Kutschu rujot(?), kutschu ram- 
mat, 
Kutschu veriset sokiet. 



Älä kutschu vanhoaa Väinä- 
möistä. 
Rammat ratsohahin ajakkah, 
15 Veriset sokiet venehin soutak- 
kah." 
,.0i sie muaamu kantajaini, 
Lai sie poruux^ saikan täysi, 
Sakovaista sakkuvaista, 
Kynnä mussan seisovaista. 
20 Tuo sie miun soti somani. 
Varsin vainu vaattevuini. 
Lälien päivösen pitoli, 
Herra joukon juominkih."' 
„Ellös lähtyö poika parka, 
25 Kolme on surmoa matalla.-' 
„Voi-^ sie maamo kantajaini, 
Mipä on surma ensi surma?" 

,.Se on surma ensi surma. 
Mänet miän, mänet toisen, 
30 Kohti kolmatta yrität. 
Tuloo tulinen koski, 
Kosess' on tulini korko, 
Koross' on tulini koivu, 
Koivuss' on tulini kokko. 
35 Yöt hän hammasta hivoo. 
Päivät kynttä kritschkuttaa. 
Kuin pa syyä veitikäistä." 

,,0i sie muaamo kantajani. 
Ei ole siinä miehen surma, 
40 Eikä kuolema urohon. 

]\Iipä on surma toinen surma?" 

„Tuloo aita vastahas. 
Matoset aijakset, 
Seipähät teräxiset, 
45 Tschitschiliuskuilla sielty.-' 
„Ei ole siinä miehen surma 
Eikä kuolema urohon. 



825. ' Sana alleviivattu. — - Päiillä: Sala. 

826. ' Selitetty: föddes. — ^Selitetty: me.iOKt. — 'Lienee korjattu: Oi. 



266 



Uhtuen runoalne. 



Mipä on surina kolmas surma?" 
„Kuin tuloo vanha Väinä- 
möinen, 

50 Mitelkämmäs miekkojamme, 
Katschalkammas kalpojana." 
„Ei ole siinä miehen surma 
Eikä kuolema urohon." 
Sitte lähtöö veitikäinen, 

55 Mänöö meän, mänöö toisen, 
Kohti kolmatta yritti. 
Tuli on tulinen koski, 
Kosess' on tulinen korko etc. tili 
Kuinpa syyä veitikäistä. 

60 „0i Ukko yli Jumala, 
Tuaatto vanha taivahaini, 
Nossa tuutscha koilliselta." 
Nossi tuutschan koilliselta, 
Vetytti tulisen kosen, 

65 Katkasi tulisen koivun, 
Revitti tulisen kokon. 

Mani poiki meän, mani toisen, 
Kohti kolmatta yritti, 
Tuli aita vastahan. 

70 Otti veitschen viereltäh, 
Schipai* aijakset kaheks. 

Mani meän, mani toisen, 
Kohti kolmatta yritti. 
Tuli vanha Väinämöinen. 

75 „Mitelkämmäs miekkojana, 
Katschelkamas kalpojana. 
Kumman miekka mieluhumpi, 
Kumman kalpa kaunehempi, 
Schen ensin sivaltamine."-^ 

80 Väinämöisen miekka mielu- 
humpi, 
[Väinämöisen] kalpa kaune- 
hempi, 



Sen ensin sivaltamine. 
Schivalti poikoaa, ei jo saanu. 
Veitikka siitä verävä poika 
35 Lippas kun lipun lumelta, 
Niinkuu naatin naurehelta. 



826 a), Uhut. 

Borenius II, n. 49. — V7 1872. 

Huotarini Jouhko. 
Päivän pojan kutsuV'^ 

Iivana oli isoni poiga, 
Kiilvi kiimmenen jiiväisfä. 
Kasvo kaheksan kegoista, 
Kaheksas on kagrakego. 
Päivän poiga leipie paisto. 
Rodih rautani orava: 
,,Mäne sinne, kunne käskem, 
Kutsu rujot, kutsu rammat, 
Kutsu veriset sogiet. 
Elä kutsu vauhoa Väinämöistä, 
Se oli piennä pillamus, 
Urohissa urodus." 



827. Uhut. 
Lönnrot A II 5, n. 72. — 1834. 

Osm[otar] ol[uen] seppä, 
Kapo laati uuen astien. 
Pani puisen uurtehen, 
Eip' ota olut hapata, 



* Selitetty: yiuHÖj.. — * Alkuaan ollut: schivaltamine. 
826 a). ^+ Nimitys puuttuu. 



17. Lemminkäisen virsi. 827—828. 



267 



5 Knhut kultaueu omena. 
Kun keitti kululla kuulla, 
Jo otti olut hapata. 
Its[e] noin sanoiksi [virkkij: 
„Miks' on luoja m[iun] luonut 

10 Yksin yötä paistamahan?-' 
Joi olosen [onneksensa]. 
Osm[otar] ol[uen] seppcä 
Itse tuon sanoiksi virkki: 
„Maot kiehuvat kesellä, 

15 Käärmehet kähähtelevät, 
Enhka [maahan, ruoka suu- 
hun], 
Mesi miehen mättähäsen." 



• 828. Uhut. 
Lönnrot A II 5, n. 77. — 1834. 

Läksin P[äiYölä]n pitoh, 
Hyv[än] juom[inkih] jouk[on]. 
Kuts[u]kurj[at],k[utsu]kö[y- 
hät]. 
Rammat rats[ahin ajeU], 
5 Sokiet ven[ehiu souti], 
Eip' on kuts[unt]> K[auko]- 
m[ieltä]. 
,,Oip' on emo kant[ajani], 
Vars[in] valta vanhemp[ani], 
Läks[in] P[äivölä]n pitohin, 
10 Hyvlän] j[ouko]n juominkih."' 
„0i on poiko nuoremp[ani]. 
Lapsen vakavuuteni. 
Älä lähe niihin häih[in], 
Kuni2 ei kutsuttane." 



15 „Koira_ kuts[uen] men[ee], 
Hyvä ilman lykkelekse.^ 
Koria on kuts[uttu] vier[as], 
K[oriempi] kutsumaton." 
,.Mont'on surmoa mat[alla]." 

20 ,.Ku on surm[a] suurin sur- 



ma 



9.< 



„T[uloovi] tulinen koski, 

K[oskessa] tulin[en] koivu. 

Koivuss[a] tul[inen] kokko, 

Yöt se hamast[a] hiovi. 
25 Päivät kynttä priiskottaa, 

100 on jo miehiä saanut. 

1000 uroa tuhonut." 
,,0i on emo kantaj[anij, 

Ei ole siinä mieste[u] s[urma], 
30 Eik' on parta suun urohon; 

Otan kopran kuollehelta, 

Käen otan männeheltä, 

Ota[n] villoja hitusen. 

Hieroon nutustelen,* 
35 Siit[ä] synty tetrikarja. 

Senpä rovia vaellan. 

Oi on emo kant[ajani], 

Yars[in] valt[a] vanh[empani]. 

Tuo sie soti soman[i]. 
40 Kannas vaino vaattie[ni], 

Pivos[sa] pieltäväni. 

Häissä heimakoitta[vani] I" 
„0i on poik''o"' nuorim[pani]. 

Lapsen vakavuute[nij. 
45 Mout' on surmo[a] m[atalla]." 
,,Ku on surma suurin s[ur- 

ma]?-' 
,,Menet Kuitolan kujeilla, 

•Sat' on silmä[äj sivulla, 

Susi suihti r[enkahissa]. 



828. ' Päällä: kaunis. — ^ Kun: 
* hutustelen: «utusteleu. 



KunL 



lykky lekse: h'kkdekse. 



268 



Uhtuen runoalue. 



50 Karhu rautak[ahlehissa]. 
Susi on päällä suimasaksa, 
Karhu päälle kaimisakse." 
„0i on em[o] kant[ajani], 
Ei ole si[i]nä m[iesteu surma], 

55 [Eik" on partasuun] uro[hou];'5 
Otan kopran kuoleh[elta], 
Käen otan männehel[tä], 
Otan villoja hitusen, 
Siitä [synty tetrikarja], 

60 Hieroan utestelene[n]. 
Siitä synty lamas karja." 

Jop' on p[äivänä] 3:tena: 
,,0i on emoh kantaj[ani], 
Tuo sie sotisomaui, 

65 Kanna vaino vaatt[ieni], 
Pioss[a] pieltäväni, 
Häiss[ä] heimakotavan[i]!" 

„0i p[oikani] uuorem[pani], 
Lapse[ni] vakauten[i], 

70 Mont' on surmoa m[atalla]." 
„Ku on surm[a] suurin sur- 
ma?" 
„Menet matkoa vähäse[n], 
Menet teiteä pikk[araisen], 
Ompa Kuit[ola]u kujolla 

75 100 silmiä sivulla, 

Maot kuikkaavat kujolla, 
*Käärmehet käännättelöö."* 

„0i emo[ni kantajani]. 
Eikä partas[uun] u[rohon]; 

80 Otan villoja hit[usen], 
Hieroon utustelene[n] 
2:n kämmösen kesessä, 
Sormen 10 sovussa, 
*Siitä jänikset synty,* 

85 Senpä rovin v[aellan]. 
Oi emo kant[ajani]. 



Kanna vaatt[ieni], 
Lähen [Päivölän pitohiii], 
Hyvän jo[ukon juomiukihin], 

90 Säässä evästä [säkkihin]. 
Pane voita vakkas[ehen]!" 
Tuo on k[aunis] K[auko]- 
m[ieli] 
Viitisihiu, [vaatisihin], 
Sitsiliuskolla sioksen, 

95 Maan maoilla vyöitsekse, 
Käärmehill[ä] käännället[se]. 
Tuo on k[aunis] K[auko]m[ieli] 
Meni matkoa vähäsen. 
Meni teitä pikkar[aisen], 

100 Tuli jo" tulinen koski, 
Kosess'' on tulinen korko, 
Koross' on tul[inen] koivu, 
Koivuss[a] tulin[en] kokko, 
Yöt se ham[masta] hioovi, 

105 Päiv[ät] kynttä kriiskuttaapi, 
100 on miehiä saanut, 
1000 [uroa tuhonut]. 
Otti villoja hitus[en], 
Hiero on utusteleksen 

110 Kahen käiiT[ösen kesessä], 
Sorm[en] 10:n [sovussa], 
Siitä synty teiri karja. 
Sen rovin [vaelti]. 
Tuo k[aunis] K[auko]m[ieli] 

115 Meni matkoa [vähäsen]. 
Meni teitä [pikkaraisen], 
Meni Kuitolan kujoa, 
Kuitolan kujan suussa 
Susi suihti renkahissa. 

120 Otti villoja hitusen, 
Hiero on utusteloopi 
2:n kämmenen [kesessä], 
Sor[men kymmenen sovussa], 



* Kk:ssa: Ei ole sinä m. uro. — " T. *jo*. — ' |Ompal kosess: k. 



J 



17. Lemminkäisen virsi. 828. 



2H9 



Siitä synty lammas karja, 

125 Sillä^ royiii vaelti. 

Meni Kuntoiän knjoUa 
100 silmeä sivulla, 
Maot kuikkovat kujolla. 
Otti kopran kuoUehelta, 

130 Käen maahan menneli[cltä], 
Siitä synty jänis karja. 
Tuo on k[aunis] K[auko]m[ieli] 
Meni P[äivölä]n pitoh[in], 
Hyv[än] j[oukon] juom[inki- 
bin]. 

135 „Emp' on vieras ollek[ana]. 
Uuellen olutta pala, 
Kun ei härkeä nisetä?*' 
Tuo on k[aunis] K[auko]m[ieli] : 
„Syöty syömät, j[uotu] j[uo- 
mat]. 

140 Pietty piot parahat. 
Tuopit tukkuun lykätty, 
Pikarit pinohiu luotu." 
Tuoonk[aunis]K[auko]m[ieliJ: 
„KV[mman| eellä sivaltam[i- 
nenj?" 

145 „Katselk[a]me kalp[ojana], 
Mitelk[äme] miekkojana. 
Kuinan kalpa [kaunehempi], 
[Kumman] miekka mielusem- 

p[i], 
Sen eellä sivalt[aminen]." 
150 Jop' on P[äivölän] isäntä, 
Kun hän sivalti. 
Osasi ovi hakohon, 
Maiskasi maatitsaan.^ 
„Läkkämen [ulos pihalle], 
155 Ulkona [veret paremmat]. 



Kakaroilla [kaunihimmat]."' 
Tuopa k[aunis] K[auko]m[ieli] 
Kuinpa jo häni sivalti. 
Otti kun naatin [naurihista]. 

160 Naatin naurihin navalta. 

Kaikk[i] muut mieron lahjo, 
Yhtä eilahjontpaimopark[aa]; 
Tavottipa rautapiilet, 
Ampu k[auniin] K[anko]m[ie- 
len]. 

165 Emo rupee kotona 
Päätään sukimaan. 
Verin paikka jo tuleepi. 
Hurme hurajeleepi: 
,,Jo on tuho poikani!" 

170 Meni hän pajaa[n], 

Taotti raut[asen] harav[an]. 
Jopa on löyty sieltä.^" 
*Löysi luuta murusen, 
Elo tukku eteen tuli, 

175 Taakse k[aunis] K[auko]m[ie- 
li],* 
Värttinän katko kaheksi; 
Ei ollut^i tukku eteheni. 
Tuo on k[aunis] Kfauko]m[ieli] 
Meni on kotihiuse: 

180 „0i on emo kant[ajani]." 
„0i on p[oikaniJ uuorim[pani]. 
Miss' on isos piili 
Kontion kivi kol[ossa]."' 
„0i on emo k[antajani]. 

185 Siellä mie en piih[si], 
Siellä minä ammut[aan]." 

„0i poik[ani nuorimpani). 
Mene männyksi [mäelle]!" 
„0i emo[ni kantajani]. 



' Millä: Sillä. — • oman titsahen : *maatitsaan*. — •" Tämiiu ja 
173 säkeen välillä on kk:ssa säkeen sijalla riviä alottamassa: 'Muut . — 
" Päällä: elo. 



270 



Uhtuen runoalue. 



190 En mene [männyksi mäelle]." 
„Mene koivuksi [norolle]!" 
Läksi pursi pnrjeht[imaan], 
100 laita laiuelitim[aan], 
Lask[i] p[äivän], l[aski] 
s[en], 
195 Viel' on laski 3:n 
Tuli 



toi- 



Tc 



Meni hän soareu 'smue 

Jopa sanoopi 
Tuo k[aunis] K[auko]m[ieli] : 

200 ,.Onko saarella sioa 

Piillä miehen pillomuksen, 
Paeta pahan tek[iän]?" 

Saaren neit[oset sanovat]. 
Tinarinnat riit[elövätj : 

205 „Ompa saarella sioa 

Piillä m[iehen] pillomuksen, 
Paatajo pahaut[ekiäu], 
Jos veät venettä 5:ttä, 
6:tta, 7:tä kuletat 

210 Teloilla teräksisillä, 
Vaskisilla valkamoih." 
Tuo on k[aunis] K[auko]m[ieli] 
100 leskiäi2 lepäsi, 
1000 kunna neitosia, 

215 Yhtä yötä ollessau, 
2 on naista miehell[istä]. 

Tuo k[aunis] K[auko]m[ieli], 
Läks[i] purs[i] purjeht[imaan], 
100 laita laieht[imaan]. 

220 Saaren neit[oset] s[anovat]. 
Siinä itki s[aaren] i[mmet], 
Saaret vaivaset vaketti, 
Kun ei näky pursi jo, 
Sen on purrep purjehtivan, 

225 100 laita laiehtivan; 



Eipä on sitä itetty, 
Eikä laivan laiehiuto. 
Eikä purren purjehinto, 
Itettiin purren isäntää. 



^ 829. Uhut. 

Lönnrot A E 5, n. 78 ^ — 1834. 

Sano kaunis Kaukomieli: 
„Jo suka verin tuleepi, 
Harja hurmehin kuluupi." 



830. Uhut. 

Lönnrot A II 5, n. 87. — 1834. 

„Kutsuseni, kuuroseni, 
K[utsu] k[urjat], k[utsu] k[öy- 

hät], 
Sokietki, vaivasetki, 
Rammatki, rekirujutki, 
5 Sokiet [venehin soua], 
Rammat [ratsahin ajele]. 
Elä k[utsu] K[auko]m[ieltä]!" 
„ Mistä tunnen K[auko]m[ie- 

len] ?" 
,,K[auko]m[ielen] silmät kär- 
sät, 
10 Ahin suu vähiten väärä, 
Ahtis[aarella] aasuup[i], 
K[auko]niem[en] kain[alossa], 
Veitikk[i] n[enässäj n[iemen]." 
„0i em[oni] kantaj[ani], 



1* [neitsyttäl leskiä: 1. 

829. 1 Todennäköisesti lisäystä ed n:oon, ks. ss. 165- 



17. Lemminkäisen virsi. 830. 



271 



15 Tuo sie soti s[oniani], 
Kanna vaino Yaatt[ieni], 
Pivoissa pieltäv[äm], 
Häissä hemakoilta[vani], 
L[ähen] P[äivöläu] p[itohin], 

20 H[yvän] j[oukon] juom[inki- 
hinj." 
„0i on poika[ni] nuor[empanij, 
Lapseni vakavimten[i], 
Ei s[ua] kutsut[tuna]." 
„0i e[moni] kant[ajani], 

25 Korie k[utsuttu] v[ieras], 
Koriempi kut[sumat]on, 
Koira kuts[uen] n][enee], 
Hyvä ilm[an] lykkelee." 
„Mont' on surmoa [matalla]." 

30 *„0i einon[i] kant[ajani],* 
Ku on surma suurin surma?" 
„Kosess" on tulinen korko, 
Koivuss' on tul[iuen] kokk[o], 
Yöt h[ammastaj h[ioo], 

35 P[äivät] kynttä kritkuttaa." 

„Varsin — — — 

Otan sulkia hitusen, 

Hieroon utustelennen 

2 käm[enen kesessä], 

40 Sormfen] 10 [sovussa], 
Siitä lähte[e] teiri karja, 
Tuo- sie soti soman[i] 
P[ivoissa] p[ieltäväni], 
H[äissäl hemmakoitavani,' 

45 H[yvän] j[oukon] juom[inkis- 
sa]." 
„0i on p[oikani] uuor[empaui], 
Laps[eni] vakav[uutenij, 
JVIont' on surmo[a matalla]." 
„0i e[moni] k[antajani], 

50 Ku on surma suurin surma P"'-^ 



,.Se on s[urma] suurin surraa,^ 
Tulet Luotolan kujitse, 
Luotolan kujaisten suissa 
*Susi suihti reug[ahissa],* 

55 Susi päälle suimastakse, 
*Karhu pääle kaimist[akse]."* 
„Ei ole [siinä miesten surma] ; 
Otan villoja hitusen. 
Hieron utustelenen 

60 2 k[ämmenen] k[esessä]. 
Siitä synty lammaskarja, 
Sinne suen suimistaa, 
Sinne karhun kaamistella, 
Sill[ä] sen rovin vaella[u]. 

65 Kanna va[i]no vaatt[ieni]. 
Häissä hem[makoitavani], 
L[ähenJ P[äivölän] pit[ohin], 
H[yvän] j{oukon] juo[minki- 
hin]." 
„0i emoni kantajan[i]." 

70 „0i on poika[ni] nuorempani, 
Mont' on surmoa mataUa. 
Se on surma suurin s[urma], 
*Menet m[atkoa] v[ähäsen],* 
Kuutolan kujia m[yöten], 

75 Sata silmää sivulla, 
Maot kuikkaavat kujilla. 
Käärmeet käännytteleHi"'." 

„Ei ole sinä [miesten surma], 
Eikä [partasuun urohon]; 

80 Otan villoja hit[usen], 
Hieroon utustelen 
2 käm[enen] kesess[ä], 
Siitä synty jänis karja. 
Tuo sie s[oti]s[omanil, 

85 K[anna] v[aino]v[aattieni], 
P[i voissa] pieltäv[äni], 
H[äissä] hemak[oitavani], 



830. ' Sana alleviivattu. — ^ Kolme viimeistä sanaa alleviivattu. 



272 



Uhtuen runoalue. 



L[ähen] P[äivölän] p[itohin], 

H[yYän] j[onkonJ j[uoinmki- 
hin]." 
90 *Meui teitä pikkaraisen,*-* 

Tule[e] tulinen koski etc. etc. 

Otti sulkia hitusen, 

Hieroa utusteloop[i], 

Siitä läksi tetri k[arjal, 
95 S[inneJ kokko kuomistihen. 
Jopa Kuutolan kujilla 

Otti villoja hitusen etc. 

Siitä läksi lammask[arja]. 

Sinne susi suimastihen, 
100 Sinne karhu kaamistiin. 
Jopa Kuut[ola]n kujilla 

100 seivästä sivulle, 

Otti villoja hitusen, 

Hiero[a utusteloopi], 
105 Siitä läksi jänis karja. 
Meni Päiv[ölän] pitoh, 

Hyv[än] jouk[on] juom[inkih], 

Istu kattilan lavitsan pää'"h\ 

Tuopit tukkuh [ro vittu]. 
no Tuotih tuopilla olutt[a], 

Kannettih 2 vantesella. 

Sitsiliuskot liuahteloo. 

„Ruhka maah[an], r[uoka] 
s[uuhunj, 

Tuopin tuoja T[uone]lle, 
115 Olven kantaja Manalle!" 

Hän juoa karahutti. 
„Mitelkääm[me] etc. 

Sen eellä sivalta[minen]." 

Isänän paremp[i] in[iekka]. 
120 [Isännän] k[alpa kaunihimpi]. 

Siitä ortehen osasi, 

Kamuahan kamahutti. 



,,Läkkära[me] pihalle!" 
Mentih pihalle, 
125 Otti k[un] naatin naurihist[a] 
Eli nakr[ihin] navasta. 
„ Pahojani piilem[ähän]." 
„Mene marjaksi mäell[e], 
Puoluk[aksi] kank[ahalle], 
130 Nuoret n[eiet] poim[itahan], 
Tina* rin[nat] riivit[ähän]; 
Männyksi mäelle, 
I Koivuksi kovilla [mailla]. 
Pinopuiksi pilk[otaan], 
135 Haloiksi hakata[a]n." 



831. Uhut 
Lönnrot A II 6, n. 7. — 1834. 

„0i emoni kantajan[i]. 
Tuo sie soti som[aui], 
Kanna vaino vaat[teheni]. 
Piossa pieltäYän[i], 
5 Häissä solkieltavani. 
Oh emoni kantaj[ani]. 
Jos Kauko katonehekse. 
Mies häjy hävinehekse." 

,,3^ on surma[a] matall[a]." 
10 „Mi on surma l:n?" 

„0n tuossa tulinen koski, 
Kosess' on tul[inen] koivu, 
Koiv[uss'] ont[ulinen] k[okko]. 
Yöt on hammasta [hioopi]. 
15 Päivät [kynttä] kriskuttaap[i] 
Tulialla vierahalla." 

„0h em[oni] ka[ntajani], 



' Otti sulkia vähäs[en]|: *M. t. p.* 
831. ' Poikuonil 3: 3. 



* Kk:ssa kynänerehdys : Tiina. 



17. Lemminkäisen virsi. 831 — 832. 



273 



Ota[n] tetren sulkasia, 
Pemahuta[n] lentäni[ään], 
20 Sin' on kokko kuopoakse, 
Sillä [sen rovin vaellan]." 

,,Aita rautan[en] raketfi^ 
yitsast[ettu] maan maoilla, 
Käärm[ehillä käännelletty]." 
25 „Ota[n] veitsen vierestän[i], 
Tnpest[ani] rauan tuiman, 
Sivallan 7:ltä seip[ähcältä], 
5:ltä vitsas väliltä." 
„Istu[u] susi supussa, 
30 Karhu rauta kahlehissa 
Tuliall[a] vierah[alla]." 

„Menet P[äivölä]n pito[oh], 
Oven suuh, alla orren, 
Kattil[an] kata sioll[e].-' 
35 „0 emoni k[antajani], 
Emma vieras lienekkä, 
Kun ei unella oloa p[anna]." 
Meni hän P[äivölä]n pitooh, 
Sala j[oukonJ juomink[ih]. 
40 „Mitelk[äännne] miek[ko- 
jamme], 
Katse[lkaamme] k[alpojamme], 
Kum[an] on pitempi [miekka], 
Sen eellä sivalt[aminen]." 
Kaukon hiiempi miek[ka]. 
45 Yhtä kynnen mustukaista. 
„Läkkääme ulos pihal[l]e. 
Ulkon[a] veret parem[mat], 
Kart[anolla] kaun[ihimmat]. 
Tuvan uuen turm[elemma], 
50 Pengit pessyt hier[elemraä]." 
Sivalti 
Kerran orteen tapasi, 
Toisen kamua[a]n kapsaht[i]. 
Mentih ulos. 



55 Laski kun naatin nakr[ihista], 
Eli nakrihin navasta. 

Läksi pilloja[a]n piilem[äh]. 
Pakoh pahoja töitä, 
Laski päiv[än], l[aski] tois[en]. 
60 Jopa tuon s[anoiksi] v[irkki] : 
„Onko saarella [sioa] 
Veteä venettä yhtä?" 

Saaren t3'ttö[set sanoo]: 
„Kyir on saarella sioe, 
65 Jos veät venettä viisi." 

Saan hän nakro miehen nais- 
ta, 
Tuhatkunan neitosia. 
Sini itki saaren immet, 
Saaren vaimot vaikerehti, 
70 Kun ei purje puu näkynn[ä]. 



832. Uhut. 
Lönnrot AH 6, n. 23. 



1834. 



Läksi töitähek pakohek, 
Pahojahek piilemähek. 
Läksi saareh menem[ään]. 
„Onko saarella sioa?" 
5 Saaren^ neitoset sanno[o], 
Tina rinnat riiteloo: 
„Jos tulet 5:llä venolla. 
Jos veät venosta [viisi], 
Purtta 6:ki kumoat." 



8.32. ' INuor! Saaren: S. 



18 



274 



Uhtuen runoalue. 



833. Uhut. 



Lönnrot Ali 9, n. 



2V4 1835. 



Sano vanha Väin[ämöineuJ: 
„0i s[ie] nuori Joukah[ainen], 
Läkk[äät] Päivil[äu] pitoh, 
Menkcäät mäntys[eh] venoseh 

5 Elikk' on punaseh purteh." 
Mentih mänty[seh] [venoseh] ; 
Laskevi [karehtelevi] 
Noita vienoja vesiä, 
Ula''m"'oi''ta'^ [aukeita], 

10 Sarajaisten salm[en] suull[aj. 

[Jatko Laivaretkeä ja Kanteleen 
syntyä, ks. n. 658.] 



834. Uhut. 
Lönnrot Ali 9, n. 40. — ^'1^ 1835. 

Varahvontta Sirkeini 1. Jamaiii. 

Savu s[aarella] p[alavi]. 
Tuli n[iemen] tutkelmossa. 
Suuri s[oan] s[avuksi], 
P[ieni] p[aiinoseu] paloksi: 
Ne on Päivölän savuja. 
Kuu kiviä kuumatti, 
Vuos oloista keit[etti], 
Ei ottant [olut hapata], 
Eikä juosta [nuorten juoma]. 

„0i sie Killulan Kisatsu, 
Etkö sie mitänä tiä, 
Kuun kiviä kuumasimniaj. n. e. 
Ei ottant [olut hapata]." 

Sano: 
,,En minä m[itänä] t[ieä]." 

Kysykäämme päivyeltä. 
„0i päivyt kormelitsa, 



[Oi päivyt] J[uma]lan luoma, 
Lepsahate lehväselle, 
20 Eli koiv[un] k[onkelolle], 
Paissa kerta palavasti, 
Toinen hemmetä heleästi, 
Eik' ottais olut hapata" j. n. e. 
Ei ottant olut hapata. 
2.5 Kysykäämme kuuhuolta. 
,,0i kuuhut J[uma]lan luoma, 
Kun on siun luoja luonut, 
Sinun laittaja latinut 
Yksin öitä kiertäm[ähän]. 
30 Kuun kiviä kuumasim[a]"j. n. e. 
Kuu sano: 
„Keittööte kululla kuulla." 

Kuin otti olut hapata, 
[Kuin] juostau[rosten] juo[ma] ; 
35 Valu vaahti vantehilla. 
Aika on Ahtia sanella, 
Yeitikk[ätä] vieret[ellä]. 
Ahti soaressa asuu, 
Kauko nieni[en] k[ahialossa], 
40 Veitikk[ä] nenässä n[iemen]. 
[Veitikka] verevä neiti 
Työnsi kuusine kutsut. 
Itse noin s[anoiksi] v[irkkij: 
„Kutsuseni kunroseni, 
45 Armas anti vierahani, 

Yht' elä kutsu K[auko]m[iel- 
täj." 
„Miks' en kutsu K[auko]- 
m[ie]ltä? 
Mistä tunnen K[auko]m[ie- 
le]n?" 
„Ahti soarella as[uvi], 
50 Ahin suu väheä väärä, 
Kaukon silmä toin[iJ karsas, 
Siitä tuiiet K[auko]m[iele]n." 
„Miks' en kutsu K[auko]- 
m[ie]ltä?" 



I 



17. Lemminkäisen virsi. 834. 



275 



„Siks' en kutsu K[auko]- 
m[ieltä], 
ö5 1000 kunnan naista on maant, 
100 kuuna[n] neitosia, 
Leskiä nimittömiä." 

Veitikka verevä nei[ti], 
Kutsu k[uurot], k[utsu] k[öy- 
liät], 
Go Yht' ei kutsu K[auko]m[ieltä]. 
Tuo on K[auko]m[ieli]^ 
Murti suuta, v[äänti] p[äätä], 
Veret leikkeli pahaksi, 
Itse n[oin] san[oiksi] virk[ki] : 
65 „0i emon[i] kant[ajani], 
Tuo sotiso[pani], 
Häissä häily tel[täväni], 
Oven suusta, orren alta. 
Kolmen koukun kääntimeltä, 
70 Kattilan k[ata] s[ioilta]." 
Emo k[äski], v[aimoJ k[ieltij : 
„Poikuon[iJ nuorem[pani], 
Ei sinua kutsuttukan; 
Poik[uoni] nuor[erapani], 
75 Mout' on surmoa matalla." 
„Mi on surma suurin surma, 
Sano surma [ensimäinen]?" 
,,Kun menet matkoa [vähäsen]. 
Tule tuline hauta, 
80 Hauta kuumista kivist[ä]. 
Palavoista poateroista. 
Siinä siun pään sioa." 
„Ei ole siinä miest[en] surin[a]. 
Oi em[oni kantajani], 
8.5 Tuo sotisop[ani]." 

Emo kielti, [vaimo käski], 
Jo esti kavetta 2: 



„Paljo sinne on männyt, 
Vaan vähä palannelii[a]. 

90 Se on surma suurin sur[ma], 
Mene Kuntoiän kujilla 
Maot kuihkaa kujilla, 
Sata on silmä^ sivulla."^ 
,,Ei ole siinä m[iesten] surma, 

95 Oi emoni k [antajani]." 

Emo kielti,^ [vaimo käski]: 
,.Mont' on surmo[a] matalla. 
Menet matkoa vähäse, 
Juoksee joki tuline, 

100 Joess' on tuline koski, 
Koses[s'] [on tuline] korko, 
Koross' [on tuline] kokko. 
Yöt hamm[asta hioo], 
Päivät kynttä kriskuttaa. 

105 Tetren suustasa sulase, 
Kesä linnun kieleltänsä, 
Sillä sen rovin vaelti." 
,.Eioo siin[ä] m[iesten] surma." 
Kokovi kokoho[n] puita, 

110 Koivuja kovia puita, 
Mäntyjä satahavuja, 
Puita tunkoo tuleh, 
Itse tungeks[e] tuleh. 
Palo päivän, p[alo] tois[en]. 

115 Jo p[äivänä] 3:tena 
Uro tung'eks[e] tulesta, 
Kulta kuitri kuumoksest[a], 
Ei ole parta palanut, 
Eikä kuitriset kusertunt. 

120 Sano äitille: 

„Nyt tunnen tulen lumoa, 
Kekälehen keikätellä, 
Maon mustan muikutella. 



834. ' Säkeiden 58—61 alkup. järjestys = 61, 58—60; on numeroilla 
muutettu. — ^ silmä ä|: s. — ^ Säkeiden 92—3 järjestys alk. = 93 — 2; nume- 
roilla muutettu siksi mikä tässä on. — * Kk:ssa: kielfä''. 



276 



Uhtiien runo alue. 



Tuo soti soman[iJ, 
125 Kan[na] vaino vaatteh[enij, 

Lähen Päiv[ölän] pit[ohin]." 
Läksi [Päivölän pitohin]. 

Salajoukon j[uominkihin]. 
Astu matkoja vähäse, 
130 Eli teitä pi[kkaraisen]. 

Haut' on kuum[ijsta kiv[istä], 

Palav[ista] paateroist[a], 

Miehen pait' on täysi käynyt. 

Otti kopran kuoUehelta, 
13.5 Kämmen maahan menneh[el- 
tä]. 

Hiero mutus[televij 

2 kämmösen kesessä, 

Sorm[en] 10 sovussa, 

Tuosta synty m[iehen] päitä. 
140 Tuolla tuon rovin vaelti. 
Meni matk[oja] vähäs[en], 

Meni Kuntoiän kuj[ille], 

Maot kuikki kujilla. 

Tuonp' hän s[anoiksi] v[irkkoJ : 
u.i „Mato musta maan alan[en], 

Maan karv[aj, k[anervan] k[ar- 
vaj, 

Kaiken ilman karstikarva, 

Pois on tieltä niatkam[iehe]n!" 

*Tuolla tuon rov[in vaelti].* 
löo Meni matkoo väh[äsen]. 

Juoks[evi] joki tuline, 

Joess' on tuline koski. 

Päivät kynttä kraskuttaa, 

Tetren suustaan sulasi. 
155 Sen pisti kokon kitah. 
Meni niatkoa vähäs[en], 

[Meni] Päiv'"ö''län mäelle. 

Susi on suitsi renkahissa, 

Karhu rautakahleh[issa], 



160 K[auko]m[ielen] pään varak- 
s[i]. 
Loati huolista hevosen, 
Murehista ruunan mussan, 
Hyppäsi hyvän selälle, 
Hyvän lankin lanteh[ille]. 

165 Ajoa karanttelevi.5 

Meni Päiv[ölän] pihalle. 
Ait' on rautanen rakettu 
Moasta soafen"' taivoseh, 
Teräksiir on seivästetty, 

170 Moan maoilla aiastettu, 
Päät jääty sihisemähän, 
Kylän kiroja appamah. 
*Veti veitsen huotr[astansa],* 
Tuolla aitoja sivalti 

175 5:ltä vitsakselta, 
7:ltä seipähältä. ■ 

Meni veitikan kotihin, 
Oven suuhun, orren all[ej. 
Lankun helman heittimille. 

180 * Veitikka* 

Tuon sanoiksi virk[ki]: 
„Mitä sinä tänne tulit, 
Ei sinua kutsuttu koolla." 
Vasta s: 

185 „Koira k[utsuhu] tulev[i]. 
Syömät on syöty, j[uomat] 

j[uotu], 
Muut piot paraat pietty. 
Ei ole vieras tultuonsa, 
Kun ei saane juomisia; 

190 Ei ole v[ieras] tultuonsa, 
Kun ei sonnia isetä." 
Maaria matala neiti 
Tuo tuopilla oloista, 
Pikarilla piukottaa, 

195 Vaahi alla, vaahi päällä, 



* Sana alleviivattu. 



IT. Lemminkäisen virsi. 834. 



277 



Maot kiohii kesessä. 

Moaria mata[la] u[eiti] 
Toi hän san[oiksi] v[irkki]: 
„Juon oluon oniiek[seni], 
20) Meen mussan miel[ekseni]. 
Ruhka maah[aD], ruoka sa[u- 

hun]." 
Joi oluen on[neksensa], 
Meen [mussan mieleksenscä]. 
Veitikki verövä nei[ti] 
205 Noinko hän san[oiksiJ v[ii'kki]: 
,,Kauko rukk" on miesi k[au- 

nis]. 
Mitä sie ho tulit? 
Katselk[aamme] kalpi[ ojamme], 
Mitelk[äämme miekkojamme], 
210 Kumma[n] kalp[a] kaun[ihim- 

Pi], 
[Kumman] miekka mielu[hum- 

Pi], 
Sen eellä sivalt[aminen]." 

Katseltih [kalpojah], 
Mitelt[ih miekkojah]. 
215 Veiti[kin] on m[iekka] mielu- 
h[umpi]. 
Veiti[kin] kalpa kaunih[impi]. 

Veitik[ki] v[erövä] neiti, 
Kun on orteh osasi, 
Maatitsah maiskaot[ti]. 
220 Tuon san[oiksi] v[irkki]: 
„Veit[ikki] v[erövä] nei[ti]. 
Mitä orteh os[otit], 
Maat[itsah] maiskaelit?" 
Läk[kämä] pihalle. 
225 Kakaroilla kauneh[emmat]. 
Tuvan uuen turm[elemme], 
Penkit hienot hierel[emme]. 



Tuo on k[auuis] K[auko]m[ieliJ 

Meni hän utuna ulos, 
230 Sai hän savuna pihall[e], 

Otti ku[n] naatin nau[rihistaj, 

Nava[n] naurosen nenästä. 
Läksi pahoja pakoh, 

Pilloj[a] piilemäh. 
235 Haukka jälestä tulepi. 

Kenen on silmät haukan pääs- 
sä?^ 

Ahtin silmät hauk[au] päässä. 

„Ahtise[ni], vellis[eni], 

Muistatko kun sotia käy[mmä], 
240 1000 päätä turm[elimma], 

100 päätä tappelim[ma]?" 

Meni kotih. 

Sano: 

„0i emo[ui kantajani], 
Säässä evästä [säkkih], 
243 Lähen pahoja pak[oh]." 
„Poikuoni nuorem[pani], 
Menes sie raän[nykse] m[äellä], 
Koiv[uksi] kovalla maalla." 
„Kuin mene[n] m[ännyksi] 
mäellä, 
250 Koivuks' kovalla m[aalla], 
Veitin vellet leikatah, 
Pinopuiks[i] pilkot[ah], 
Halkoloiks[i] hak[atah]."' 
„Mene karhuks mättäh." 
255 „Kuu m[enen karhuks mät- 
täh], 
Veitin vellet metsäm[iehet], 
Tapetah karhu mätt[ähästä]." 

„Poiku[oni] nuor[empani], 
Mihin mie siu[n] pan[en]? 
260 Mene nraksah mateh, 



• Säkeiden 235 — 6 järjestys alk. päinvastainen, numeroilla muutettu 
samaksi kuin tässä. 



278 



Uhtuen runoalue. 



. Pernah pien[ien] kaloje[u]." 
„Kun menen [niaksah mateh], 
Veiti[n] vellet kokkamiehet 
Syövät maksasta matehen, 

2G5 Pernat pien[ieu] kalo[jen]." 
„ Kunne m[ie] sinu[n] pa[uenj?" 

„0i em[oni] kanftajanij, 
Säässä evästä [säkkiseh], 
Lähen paho[jani] p[akohJ, 

270 Piilojani piilem[äli]." 

Meni niäntys[eh] venos[eh] 
Eli puuaseh purteh. 
Nosti purj[een] puun nenäli, 
Vaatteh varp[alian] varaha, 

275 Lask[iaJ karett[elevi] 
Saarella nimettöm[ällä]. 
Tuonpa hän san[oiksi] virkk[i] : 
,.Onko saarella sioa 
Piillä m[iehen] pillomuksen, 

280 Paeta pahanalasen?" 

Soaren neitos[et] s[anovi], 
Tinarin[at] riukuttaa: 
„Ompi soar[ella] sioa 
Piillä m[iehen] p[illomuksen], 

285 Paeta pahan[alasen]." 
„Onko purrella sioa?" 
„Om[pa purrella sioa]." 
Veettih maalle pursinehen. 
Ei ollut sitä hyveä, 

290 [Ei ollut sitä] pahoa, 
Kuta hän ei liikuttanut. 

Elävi nutustelevi 
30:ki vuotta. 
Rupesi lähte[mäh] poies. 

295 Lykkäsi v[enon] v[esillä], 
Tamen l[astun] lain[ehilla]. 
Tuli akka vanh[a] rantah, 
Itse noin san[oiksi] virk[ki]: 



„Kaukoko rukka, m[ies] kau- 
nis, 
300 Kun et milma liikuttanut, 

Purtesi kiveh juoskan." 
Nosti purjeh [puun nenäh], 

Vaateh [varpahan varahan]. 

Laskie karettel[evi]. 
30-, Ku[n] ei purje puu näky[nt] 

Sini itket soaren im[met]. 

Laskie kareht[elevi] 

Noita vienoja [vesiä]; 

Jo pursi kivih juoks[i], 
310 Tuonne kaatu K[auko]m]ieli], 

Tuo k[aunisj K[auko]m[ieli]. 
Meni vaimo hevoista katso- 
m[aan]. 

Jo harja verin [valu vi]. 

Isänt' on tuhoon saanut, 
315 Paikka kyynältä sytäävi. 
Tako varren 100 [syltä], 

Piit on 100 syltä. 

Varren 2:ta kalkutteli. 
Veti kerran, v[eti] t[oisen], 
320 Jopa k[erran] 3:ki: 

Löysi luuta palasen. 

Puhu on miehen miekkoueV, 

Hevosen satuloineheV. 

Sano k[aunis] K[auko]m[ieh]: 
325 „Kauvan aikoa makasin." 

Sano äiti, noin nimesi: 

„Vier olisit viikomman' moanu 

Ilman äitittäs pahatta." 



' viikon: \u]iom)nan. 



17. Lemminkäisen virsi. 835 — 838. 



279 



835. Uhut. 

Cajan n. 26. — 1836. 

8 Runo. 

48. Jo varsin va[lehtelitki] I^ 
..Tunnen mie valelitelian, 
Ymmärrän kielastajan, 
Arvoan tosin sanojan." 

Evillä entisilläh, 
r\luinosilla sorkillah, 
Tuli mies mitä parahin, 
Puhkesi punaverinen. 



836. Uhut. 

Cajan 8;o, siv. 53. — 1836. 

Makasin unen mäkien, 
Sikiöisen siuotteliu. 



836 a). Uhut. 
Cajan n. 26 a). — 1836. 

Sano Lemmink[äinen] kun heräsi: 

„Makasin unen mäkien, 
Sikiöisen siuottelin." 



837. Uhut. 
Cajan n. 35. — 1836. 

17 Euno. 

50. Pioissa pieltäväni, 
Häissä häilyteltäväni. 
114. Syöäkseheu Lemminkäis- 
tä, 

5 Haukata halunalasta. 
420. Mato musta, kyy vihanen, 
Pihan muikku, maan silakka, 
Kulkia kulon alanen. 
Läpi mattahan mäuiä, 

10 Puun juuren pujottelia. 
Lahokannon kaivella. 
Mipä maiman moasta nosti, 
Pilpakon pihan rikoista, 
Kenpä käski, ku kehutti? 

15 568. Tuopit tukkuhuu ro vittu. 
639. Lattiat verin panemma. 



835. ' Sanat poispyyhitty. 
838. • 1000 miestä tulella istu 



838. Uhut. 
Em-opaeus K, n. 247. — 1846. 

Koivussa tulinen kokko, 
Sata miestä siivlen] al[la], 
1000 m[iestä] sj^ötävinä. 

Pieni paimosen palox, 
1000 miestä on tulella,^ 
100 m[iestä] vastah tulee. 
Tuli joki vastah. 



1000 m. »on* t. - 



280 



Uhtuen runoalue. 



Neiti soutavi jo'ella 
Venehellä kaiinehella, 
10 Kaari(loi)lla katajaisilla.^ 
„Tule maalle neitoseni!" 



839. Uhut. 
Borenius I, n. 57. - Vio 1871. 

Jyvöälahden vaimo. 

Heänp' on rupei itkömäRe: 
„Tulkahpon niinn vesistä 
Tulkahat tulini koski, 
Miun kallehista vesistä 

70 Tulkahat tulini luoto, 
Tulkahatp on miun vesistä 
Kasvakkah tuline koivu, 
Kasvakkah miun vesistä 
Kasvakkah tuliset oksat, 

75 Tulkahat miun vesistä 
Tulkahat tuline kokko, 
Kokoir on tuliset koprat,'' 
Sep' on siiöii matkamiestä, 
Haukkoau heän halunalaista. 

80 „0i emoisen kantajaisen, 
Lähen mie ainusih anoppihiiii, 
Luokosih on lankohoini." 

jjPoikuvoiii on ainuvoni, 
Mont' on surmoa matalla." 

85 ,,0i emoisen kantajaisen, 
Mip' on surma ensimmäine. 
Mi on surma miehen surma?" 



„Poikuvohi on ainuvoni. 
Se on surma ensi surma, 
90 Se on surma miehen surma: 
Kuin tulou tulini koski, 
Kosess' on tulini luoto, 
Luuvoir on tulini koivu, 
Koivuss' on tuliset oksat, 
95 Oksiir on tulini kokko, 
Kokoir on tuliset koprat, 
Nepä siiiivä matkamiestä, 
Haukkoaa halunalaista." 

„0i emoisen kantajaisen, 
100 Mie mänen haukina^^" alattsi. 
Oi emosen kantajaisen, 
Mie lähen anoppihini, 
Luokosih on lankohoini." 

„Poikuvoni on ainuvoni, 
105 Elä lähe anoppihise, 
Luokosih elä lankohoise, 
Mont' on surmoa matalla." 

„0i emoisen kantajaisen, 
Mi on surma toini surma, 
110 Mi on surma miehen surma?" 

„Se on surma toini surma, 
Se on surma miehen surma. 
Kuin tulou susie karja, 
Uksi on susi Lemminkäihi,^ 
115 Tuhat poikova pätöveä." 

„0i emoisen*''" kantajaisen, 
Mie temmon tetrie mäjeltä, 
Kovon kolmisulkasija, 
Ne luon susilla suuhu." 
120 „Poikuvoni on ainuvoni, 
Elä lähe anoppihise, 
Luokosih elä lankohoise, 



* Ensin: Katajaisilla kaari(loi)lla, järjestys numeroilla muutettu päin- 
vastaiseksi. 

839. 't Jopa niit on kokolla tuliset koprat, päällä: Kokoll' on tul[iset] 
koprfat]. — *t haukina(n). — ' Säe alleviivattu. — *■!" emosen. 



17. Lemminkäisen virsi. 839—840. 



281 



MoDt' 011 surmoa matalla.*' 
„Mi on surma kolmas surma, 

125 ]\Jip" on surma miehen surma?"' 

„Kuin mänet anoppihise. 

Luokosip'^''" on lankohoise. 

Kolm' on koirova pahova, 

Nepä siiiiväh matkamiestä, 

130 Haukkoau halunalaista." 
,.Mie mänen nurkasta''" läpih." 

j.Poikuvoni on ainuvoiii, 
Kuin mänet anoppihise. 
Luokosip on lankohoise, 

135 Heän tuou tuopilla olutta, 
Kantau kaksivartisella. 
Elä juo olutt' onneksese, 
Mett' elä mustoa mieleksese." 
„0i emoiseu kantajaisen, 

140 Mie mänen anoppihini, 
Luokosih on lankohoini. 
Kuin tuou tuopilla olutta, 
Kantau kaksivartisella, 
Tempoan veitjen huotrastani, 

145 Tupestaiii tuiman rauan,'+ 
Yejällän mie veitselläni, 
Mavot marrahas(?) tulove." 
..Poikuvohi on ainuvoni. 
Kuin sie tuhoh tulete, 

150 Milläpä mie tiijon soanen?" 
,,0i emoisen kantajaisen, 
Kuin suvit suvalla peätäs, 
Hampsias on harjovafet. 
Kuin suka Yeren*+ tulove, 

155 Harja hurmehta satave, 
Silloin mie tuhoh tulene." 
Jo läksi anoppihise, 



Luokosih on lankohoise, 
Kolin' oli pahova koirova. 
160 Heän peäsi nurkasta läpi. 
Jopa toi tuopilla olutta, 
Kantoi kaksivartisella. 
Heän tempai veit_sen huotra s- 

tahe, 
Tupestah on tuiman rauvan. 
165 Vejälti heän veitjellähe, 
Mavot mafiahas rotihe. 

„Mitelkäinäs miekkojana.^^" 
Katselkamas kalpojana:+i" 
Kumpasen on miekka mielu- 
himpi, 
170 Kumpasen kalpa kaunehempi.*' 
„Läkkämäs ulos pihalla, 
Ulkon' on veret paremmat, 
Kakaroiir on kaunehemmat." 
Jo'i+ anopin mereh soatto. 

[Alkupuoli Kojosen pojan kosin- 
taa, ks. n. 569]. 



840. Uhut. 

Berner n. 82. — « 7 1872. 

Hilippäini Arhippa, Ohvokaisia. 

Kuu kiviä kuumattihe. 
Kesä vettä keitettihe, 
Ei ottan olut hapata. 
Eikä juosta urosten^^" juoma, 
Mesi musta muijatakse. 

Hiero kahta kämmentähe,*^ 



»t Päällä: [Luokosi]h. — «+ Korj.: [nurkasta] k. — 't rauvan. — «t verin, 
»t Päällä: [miekko]v[ana]. — '»t Päällä: [kalpo]v[ana]. — "+ (Jo). 

840. 't urosten, korj.: [ar]ten. — ^ Päällä: [kämmentäjnsä, kons.:ssa: 
kämmentänsä. 



282 



Uh tuen runoalue. 



Hyperti hyppysiähe.^*''" 
Siitä syntyi neätä lintu. 
„Neätöiseni, lintiiiseni, 
10 Juokses joki pitkin, toine^' 
poikki, 
Kolmas on vähä"+ vinahan, 
Nouses puuhu pikkusehe, 
Tuo käpyni käypssäse." 
Neätäseni, lintuseni 
15 Juoksi joki'+ pitkin, töine 
poikki, 
Kolmas vähä^^ vinahan. 
Nousi puuhu^+ pikkusehe. 
Toi käpysen käyessäse. 
Jo otti olut hapata, 
20 Jopa juosta urten juoma. 
Mesi musta muijotakse. 
Työnsi hän kuusianne kut- 
sutte.io-f 
„Kutsuseni, kuuroseni, 
Armas airojalkaseni, 
25 Kutsu kurjat, kutsu köyhät, 
Sokietki, vaivasetki, 
Rammatki rekirujotki! 
Sokiet venosin soua. 
Rammat ratsahin ajele, 
30 Rujot rejin reutovale,'!""" 
Voan elä kutsu Kaukomiestä!" 
„Mistä mie tunnen Kauko- 

miehen?" 
„SiitätunnetK[aukomie]hen: 
Kaukon silm' on karsas, toi- 
nei2tkaltto, 
35 Ahin suu vähäsen veärä.^^''' 
Ahti soarella asuvi, 



Kauko niemen kainalossa, 
Veitikka nenässä niemen." 
Kauko noin sanoiksi virkki : 

40 „0i emoni kantajani. 
Varsin valta vanhempani. 
Tuo sie sotisomani. 
Kanna vainovoattijeni,^*^ 
Pioissa pieltäväni, 

45 Häissä hemraakoitavani, 
Lähen Päivölän pitoho. 
Hyvän joukon juominkihe." 
„0i'5-t- sie poikuvoni nuorim- 
pani, 
Lapseni vakavutenne. 

50 Mont' on surmoa matalla." 
„0i ejmoni] k[antajani]. 
Varsin v[alta] vanhempani, 
Ku on surma suurin surma?" 
„Se on surma suurin surma: 

55 Kun mänet matkoja vähäsen, 
Mänet teitä pikkaraisen, 
Tulov' on tulini koski, 
Kosess' on tulini korko, 
Koross' on tulini koivu, 

60 Koivus' on tulini kokko. 
Se on surma suurin surma." 

„0i em[oni] kant[ajani], 
V[ar8in] v[alta] v[anhempani]. 
Ei ole siinä miesten surma, 

65 Eikä kuoloma urosten. 
Oi em[oni] k[antajani], 
V[arsin] v[alta] v[anhempani], 
Tuo sie sotis[omani],>«''" 
K[anna] vaino v[oattijeni], 

70 Piois'!'""" p[ieltäväni]. 



^ Päällä: [hyppysiäjnsä, kons:ssa: hyppysiänsä. — *t Tämän jälessä : 
Molempihi reisihinsä. — *t 2:nen. — ''t vähä'"n\ — 't Sana puuttuu. — *+ vä- 
hän. — '+ puuhun. — '"t kuusaanne kututte. — "+ reutuvalle. — '^t 2:nen. 
— "t väärä. — '^t vaatijeni. — ''t Ois. — '"t sotis somani. — .'^t Pioissa. 



17. Lemminkäisen virsi. 840. 



283 



H[äissä] heniinak[oitavani], 
Lähen P[äivölä]ii p[itolio], 
Hyvän j[oiikon] j[uomiukilie |." 
„Poikuvoni uuorimpani, 
•J5 Lapseni vakavutenne, 

Mont' on surmova matalla." 

„0i em[oni] k [antajani], 
V[arsinJ v[alta] v[anhempani], 
Ku on surma suurin surma?" 
80 „Se on surma suurin surma: 
Mänet matkoja vähäsen, 
Mänet tietä' ^•'' pikkaraisen, 
Mänet Kuntoiän kujeilla, 
Mavot kuihkavi kujeilla, 
35 Sata silmova sivulla, 

Se on surma s[uurin] s[urma]." 

„0i em[oni] k[autajani], 
V[arsiD] v[alta] v[anhempani]. 
Ei ole siinä miesten surma 
90 Eik[ä] k[uoloma] urosten. 
Oi emfoni] k [antajani], 
Y[arsin] v[alta] v[anhempani]. 
Tuo sie sotisomani. 
Kanna vainovoattijeni, 
95 Pivoissa pieltäväni, 
Häissä hemmakoitavani, 
Lähen P[äivö]län p[itohon], 
Hyv[än] j[oukon] j[uominki- 
hi]." 
,,Poik[uvoni] nuorimp[ani], 
100 Lapsen[i] v[akavuutenne], 
JVJont' o[n] s[urmova] m[atal- 
la]." 
„0i em[oni] k[antajani], 
Y[arsiu] v[alta] v[anhempani], 
Ku on surma s[uurin] s[ur- 
ma]?" 



'*t teitä. — '"t suirirenkahissa. 
Ikaana]. — '^'i' pijeltäväni. 



105 „Se on surma suurin surma: 
„Mänet m[atkoa] vähäsen. 
]VI[änet] t[ietä] p[ikkaraiseu], 
Kuutolan kujojen suissa 
Susi on suitsirenkahassa,'''*'^ 

110 Karhu rautakahlehissa, 
Susi peällä suimassaksi, 
Karhu peällä koamissakse." 

„0i em[oni] k[antajani], 
V[arsin] v[alta] v[anhempani], 

11.5 Ei ole s[iinä] miesten s[urma], 
Eik' kuol[oma] u[rosten]. 
Oi em[oni] k[antajani], 
V[arsin] v[alta] v[anhempani], 
Tuo sieje sotisomani, 

120 Kanna vainovoattijeni, 
Pivoissa p[ijeltäväni], 
H[äissä] hemm[akoitavani], 
L[ähen] P[äivölän] p[itoho], 
H[yvän] j[oukon] j [uomin ki- 
he.]-' 

125 „P[oikuvoni] nuorimp[ani], 
L[apseni] vakavuutenne, 
Ei siima kutsukana.''=<'+ 

,,0i em[oui] k[autajani], 
V[arsin] v[alta] v[anhempani], 

130 Korie on kutsuttu vieras, 
Koriemp' on kutsumatoin; 
Koira kutsuhu mänöve, 
Hyvä ilman lykkelekse. 
Oi em[oniJ kant[ajani], 

135 V[arsin] v[alta] v[anhempaui], 
Tuo sie sotisomani, 
K[anna] vainov[oattijeni], 
P[ioissa] pijältäväni,2'+ 
H[äissä] hemmakoitavani, 

140 Lähen P[äivö]län p[itoho], 

— "t kutukaana, päällä: [kutu]ttu- 



284 



Uhtuen runoalue. 



H[yvän] jloukon] j[uomiuki- 
he]." 
Toi emo soti somate, 
Kanto vaino voattijete. 
Otti sulkia vähcäsen, 

145 Otti villoja hitusen, 
Otti kopran kuollehelta, 
Kämmen moassa moanehel- 

ta/^^-^t 
Vilun. viikon ollehelta. 
Läksi hän P[äivö]län pitoho, 

150 H[yvän] j[oukon] juominkihe, 
Mani matkoja vähäsen, 
Mani teitä pikkaraisen. 
Jopa tuli tulini koski, 
Kosess' on tulini korko, 

155 Koross' on t[ulini] koivu, 
Koivuss' on tulini kokko. 

Otti sulkija vähäsen, 
Hierov' on utustelouve^^^^ 
Kahen kämmösen kesessä, 

160 Sormen kymmenen sovussa, 
Siitä synty teirikarja, 
Sinne kokko kuomistihe, 
Havulintu hoamistihe; 
Sillä sen rovin vajelti. 

165 Mani matkoja vähäsen, 
M[äni] tietä pikk[araisen]. 
Mani Kuutolan kujeilla: 
Mavot kuihkavi kujalla, 
Saton^* silmövä sivulla. 

170 Otti kopran kuollehelta,^^^ 
Kämmen moassa moanne- 

hen,-^+ 
Vilun \dikon ollehen, 
Hieruvo utustelouve^'""" 
Kahen kämmösen kesessä, 



175 Sormen kymmenen sovussa, 
Siit' on synty miesten päitä. 
Sillä sen rovin vajelti. 

Mani m[atkoa] v[ähäsen], 
M[äni] teitä p[ikkaraisen], 

180 Kuutolan kujojen suihe: 
Susi on suitsirenkahissa. 
Karhu rautakahlehissa. 

Otti villoja hitusen, 
Hier[uvo]28+ utust[elouve] 

185 K[ahen] k[ämmösen] k[esessä], 
S[ormen] k[ymmenen] s[ovus- 

saj, 
Siit' on synty lammoskarja, 
Sinne susi suimastihe. 
Sinne karhu koamistihe; 

190 Sillä sen rovin vajelti. 

Mani matk[oa] v[ähäsen], 
Mani tietä p[ikkaraisen], 
Mäui Päivölän pihoilla: 
Ait' on rautani rakettu 

195 Moasta soaten taivahahe, 
Taivahaste moahan soate. 
Hänpä miekalla vejälti, 
Siitä on aita moaha koatu 
Viieltä vitsasväliltä, 

200 Seitsemältä seipähältä. 
Mani P[äivö]läo pitoihe, 
H[yvän] joukon juominkie. 
Istui kattilalautsan peähä. 
Syöty syömät, juotu juomat, 

205 Pietty on pivot parahat, 
Tuopit tukkuhu29t lykätty, 
Pikarit pinoihe pantu. 

Hän noin sanoikse virkki: 
„Ei ole vieras tultuvohe, 

210 Kuin ei härkövä isetä, 



*'t maannehelta. 
nehen. — ^^+ utustelov. 



"t utustelove. — '^* 100. — "+ kuolehen. — ^*t maan- 
— 2^t Hieruv on. — ^»t tukkuhuf^nl 



17. Lemminkäisen virsi. 840. 



285 



Uuvella pitoja pietä." 

Tuotih^ot tuopilla olutta, 
Kauuetih^'^ kaksivartisella: 
Voaht' on alla, voaht' on''''^ 
peällä. 

215 j\ravot keskellä kihasi. 

Veti veitsen huotrastansa. 
Kylältänsä rauvan kylmän. 
Tupestansa rauvan tuiman. 
Veti on olutta ristih.'-''*^ 

22J Itse noin sanoiksi virkko: 
„Rulika moahan, ruoka suuhu. 
Tuopin tuoja Tuonelaha, 
Olun kantaja Manalah!-' 
Joi oluen-'^+ onneksehe, 

225 ]\[ejen mussan mieleksehe. 
Jo noin s[anoiksi] virk[koJ: 
,, Mitelkämäs miekkojama, 
Katselkamas^^^" kalpojama! 
Kumpasen pitempi miekka. 

230 Kumman kalj)a kaunehempi, 
Sen iellä sivaltamini." 

Miteltili-^*'+ on miekkojaba, 
Katseltih on kalpojahai^-t 
Veitikan pitempi miekka 

2:t5 Puolta on sormin niveltä, 
Kaukon kalpa kaunehempi. 
Siitä veitikka vejelti. 
Hän on ortehe^^^ osasi, 
Kamovaha kamahutti. 

240 Kauko noin s[anoiksiJ virk[koJ : 
„Läkkämä julos'** pihalla! 
Ulkon on veret paremmat, 
Kakaroiir on kaunehemmat." 
Lähettih ulos*'*^ pihalla. 



Lippoi*^''' kuin noatin naure- 

hesta.^9 
Eli naurihen navasta. 

Siitä mani kotihensa. 
Jo noin s[anoiksi] v[irkko]: 
,,0i emoni k[antajani]. 
V[arsinJ v[alta] v[anhempani]. 
Kunne mie nyt soane?" 

Emo noin sanoiksi virkki: 
„]Vläne sinne, kunne käsken. 
Mäne sie männyksi mäjellä, 
Koivuksi kovalla moalla!" 

„Kuin mänen männyksi mä- 
jellä, 
Koivuksi kovalla moalla, 
-Milm' on puuksi*'^''' pilkotahe, 
Hakatah' on halkoloiksi." 

„Mäne sie marjaksi mäjellä. 
Puolukaksi kankahalla." 

,.Kuin mänen m[arjaksi] m[ä- 
jellä], 
Puolukaksi k[ankahalla]. 
Nuoret neijet^^^" poimitahe. 
Tinarinnat riivitähe.*' 

„Mäne sie tuonne, kunne käs- 
ken, 
Kontijen**^ kivikotahe, 
Karhun ki^ikartanohe." 

„Kuin mänen kontijen kivi- 
kotahe, 
Karhun k[ivikartanohe]. 
Tullaan karhun tappajate, 
Milmai on siinä tapetahe." 

Pani purren purjehtimah, 
Satalaijan*^+ lainehtimah. 



'»t Tuotii. — ä'+ Kannetii. — «t v[oahti] p. — "+ risti. — »»+ oluvon. 
— "t Katelkaammas. — ■''"'+ Miteltiin. — "t Kateltiin on kalpojaaha. — 
^'+ Hänp' on ortehen. — ^* Sana alleviivattu. — "t Lähettiin h[ulos]? — 
■"+ Lippai. — '^t pu''i"'ksi. — "+ neiet. — **^ Kontiin. — ♦«+ laian. 



286 



Uhtuen runoalue. 



280 



275 Laski häu kohti suurta soarta. 

Kysy soaren neitosilta: 
,. Oliko soarella sijova 
Piillcä miehen piilohisen, 
Poata on pahan tekijän."*-^ 

Soaren neitoset sanovi,*^ 
Tinarinnat nitelöyvi:*'+ 
„Ompa soaressa sijova/*+ 
Hot vejä venoista viittä. 
Purtta kuusi kiinittele." 

Ei muistanut ruiion loppua, muu- 
ten kuin suorasanaisesti. Sen ker- 
tomuksen mukaan piti Kaukomies 
kaikki soaren neidot paitsi yhden 
vanhan piian, joka hänet siitä 
syystä kirosi. Sen tähden K[au- 
komies] matkalla kotiin hukkui 
mereen.'"t 



841. Uhut. 
Borenius E, n. 39. - 

Teppini Lari. 
Päivö<Xän hääV'^ 



Vt 1872. 



Ahti niemellä asimve,2t 
Kauko niemen kainalossa, 
Veitikka nenässä niemen. 
Tulipa'^ Päivö'räm pivotte,* 
5 Sala-joukon- juominkitte;* 
Kutteu rammatki sokiat: 
Rammat rattsahin ajeli, 
Sokiet venehin souti. 



Tuop' on kaunis Kaukomiese 
10 Heän tuon on sanoiksi virkki: 

„0i emoni kantajani, 

Tuo sie miun sofi-somani. 

Kanna^t vaino -voattiaiii," 

Pivoissa pieltä väni, 
15 Häissä solkieltavani!" 
Emo ennätti sanu''o: 

„Poikironi, Kauku^oni, 

Lapseiii vakavuteni! 

Mont' on surmoa"+ matalla: 
20 Tulo vi tuliiii koski, 

Koskess' on tuliiii koivu, 

Koivuss' on tuliiii kokko; 

tjöt heän hammasta hivouve, 

Päivät kiinttä kritskuttaiive, 
25 Se om pantu miestem peällä, 

Se tuhai tuhanuem miestä." 
„Ei se ole miesten surma, 

Eikä parta-suun urohon. 

Se on vasta lasten surma. 
30 Oi emoni kantajani. 

Tuo sie iiiiuä sofi-somani, 

Kanna vaino-voattieni, 

Pivoissa pioltäväni, 

Häis.sä häiluteltäväni!" 
35 Emo ennätti saiiuo: 

„Poiku''oni, Kauku^oui, 

Lapseni vakavuteni! 

Mont' on surmoa matalla: 

Mänet matkoja vähä'sen, 
40 Kulet maita pikkaraisen, 

Karh' ou rauta-kahlehessa. 



« Päällä: [tekij]e[n], kons.:ssa: tekijen. — " Päällä: [sano]u, kons.:ssa: 
sanovi. — *^+ riitelövi. — ■"t sijoa. — "t Piti kaikki saaren neiot paitsi yhen 
vanhan piian, joka hänet siitä kirosi; josta syystä Kaukomies kaatui mat- 
kalla ja |upposi| *hukkui* mereen. 

841. ^t Nimitys puuttuu. — -t asuve. — H Tuli. — ■* e lisätty värsyn 
täytteeksi ja konsonantin kertominen sen vaikuttama. — ^t Kannas. — * Sie. 
— 't surmoa, korj : [surmo]va. 



17. Lemminkäisen virsi. 841. 



287 



Se om pantu miesteni peällä. 

Se on tuhat tuhannem miestä." 

„Ei se ole miesten surma, 

45 Eikä parta-suun urohon. 
Se Oli vasta lasten surma. 
Oi emoni kantajani, 
Tuo sie miun sofi-somani, 
Kanna Yaiuo-voattiaiii, 

50 Pitoloissa pi^ltäväni, 
Häissä solkieltavani ! " 
Emo ennätti sanu''o: 
„Poiku'oui, Kauku^oiii, 
Lapseni vakavuteni. 

55 Matoloiir oni moa vitsastu, 
Tsisiliuskoiir on sivottu, 
Peät iilös kihajamafie, 
Siiömähä kiilan kiroja, 
Ktiläu noita nokkimaKe." 

60 Tuo on kaunis Kaukomies 
Heän tuon on sanoiksi virkki: 
,,0i emoni kantajani. 
Tuo sie miun sofi-somani. 
Kanna vaino-voattieni, 

65 Pivoissa pieltäväni, 
Häissä solkieltavani!" 

Toi heän on sofi-somausa. 
Kanto vaino-voattieus'"e"', 
Pitoloissa piettävänsä, 

70 Häissä solkieltavansa. 
Viiötitseksi, voatitseksi. 
Läksi PäivöTän pitoiRe, 
Sala-joukon juoiniiikilie. 
Mani matkoja vähä',sen, 

75 Kulki maita pikkaraisen, 
Otti sulkia vähäisen, 
Hierelötipi, hauteloupi 
Kaheu kämmenen kesessä. 



Sormen klimmenen lomassa. 

80 Mani matkoja vähä'sen, 
Kulki maita pikkaraisen; 
Tiilovi tulini koski, 
Koskess' on tulini koivu, 
Koivuss' on tulini kokko. 

«5 Hierelöupi, hauteloupi. 
Pärähiitti lentämälie. 
Sinnepä kokko kuopa'sihki. 
Tuolla tuon rovin vajelliu.^+ 
]\jäni9,i<t matkoja vähä'sen, 

90 Kulki'-*!"* maita pikkaraisen, 
Karh' oii rauta kahlehessa. 
Otin villoja vähä'sen, 
Hierelemmä, hautelemma 
Kahen kämmenen kesessä, 

95 Sormen kiimmenen lomassa; 
Sinnepä karhu kuopa'siliki.!^+ 
Tuolla tuon rovin vajellin. 

Mänim'2t matkoja vähäsen, 
Kulim^^t niaita pikkaraisen, 

100 Matoloiir om moa vitj^astu^^* 
Tsisiliuskoiir on sijeltii,!*' 
Peät ulos kihajamahe. 
Kuin ollet kotini koira. 
Laki lientä lattialta; 

10.-. Jos ollet kulä'ni koira, 
Kiillä mie kiiiitiu hankin, 
Hankin harmo^an hevo'sen 
Pohju'rah [on] männäksesi, 
Emon tuoman ruumihih, 

110 Isäntäsi iltaisella, 
Emäntäsi eineliellä, 
Muum perelien murkinalla. 
Mänim Päivö'räni pitoilie, 
Sala-joukon juominkilie ; 

115 Istuvuim mie alla orren. 



*t vajelli. — ' Ensin; 
pasihki. — "t Mani, Kuli. 



,Märiiin-, „Kulim". '»t Mani, Kulki. — "t koa- 
"t vitsass[ettu]. — '<t sielty. 



288 



Uhtiien runoalue. 



Katfilan kata-sijalla. 
Tuop' om PäivöTän isäntä 

Itsepä tuon sanoiksi virkki: 

„Ei siima kutjuttukoana."'^ 
120 Tuop' on kaunis Kauko-miese 

Heän tuon on sanoiksi virkki: 

„Koira kuttsuhu tulouve, 

Hiivä ilman liikkeleksi; 

Emma vieras lienekkähä, 
125 Kun ei uuvellah olutta tehä, 

Vasta voassoja plikätä." 
„Empä mie vuottanut sinua; 

Tuopit on tnkkuhufi liikättii, 

Pikarit pinohofi liiötii." 
130 Tuo oli kaunis Kaukomiese 

Heämpä tuon sanoiksi virkki: 

„01em muista muhkiempi. 

Koriempi vierahista. 

Mitelkämäs miekkojann, 
13.5 Katselkanias kalpojana: 

Kumman om pitempi miekka. 

Kumman kalpa kaunehempi!" 
Veitikäm pitempi miekka, 

tjhtä kunnem mustukaista. 
140 Itse tuon sanoiksi virkki: 

„Läkkämäs ulos pihalla, 

Ulkou' on veret paremmat, 

Kakaroin' on kaunehemmat!" 
Läksipä ulos pihalla, 
u5 Kerran ortehe osasi, 

Toisen kapsasi kamoah. 

Mäntihi ulos pihalla; 

Laski kun^^''' noatin nakre- 
hesta, 

Eli nakrehen navasta. 
150 Itse tuon sanoiksi virkki: 



,,Missä mies om piilonouve 
Pakoho pahoja töitä?" 
„Mänisin koutien kivi-kotahe. 
Karhun kirjo-kartanohe; 

155 Kontie>6+ jj^^j^ tapettaneKe, 
Tapettaneh milmaki vielä. 
Mänisim männiiksi mäjellä, 
Koivuksi kovalla moalla. 
Mantu haloksi hakatahe,!'^' 

160 Koivu sukseksi suverretah." 
Läksin vielä soutamahe, 
Souvim päiväii, souvin toisen; 
Tuonen tiittö^set toruu, 
Tina-rinnat riitelöii. 

165 Kauko tuon sanoiksi virkki: 
„Onko soarella sijo^^a 
Piillä mieheni pillomuksen, 
Ja poata pahan-tekijän?" 
Tuonen tiittöset toruuve, 

170 Tina-rinnat riitelöuve: 
,,Kiiir on soarella sijo''a, 
Hot veä venehtä viisi." 

Soan heän leskie lepäsi, 
Tuhat-kunnan neitovia 

175 tJhtenä siikiiissä iiönä. 



842. Uhut. 
Borenius II, n. 50. — Vv 1872. 

Huotarini Jouhko. 

Lemminkäisen pako.^'^ 

Iän oli Trikko meän isäntä 
Lykkäi venoseK vesillä, 
TammeP lausun lainnehilla 



"t kuin. — "+ Karhu, päJlllä: Kontie. — ''+ hakatah. 
842. '+ Nimitys puuttuu. — ^ 8. o. tammen. Assimilatio, niin kuin 
usein tapahtuu. 



17. Lemminkäisen virsi. 842 — 845. 



289 



Teloi Ida tei-äksisildä, 
5 Valganiolda vaskizelda. 
Itse istiuitu peräliäii 
Kokan kultasen nojaBan, 
Melan vaskisen varaBan: 
Voi sie sorsa poigiazi, 
10 Tavi laitto lapsiazi! 
Laskieba karettelevi 
Meren loajalla selällä, 
01ovilla''+ auke'illa, 
SoareRe nimettömäliän, 
15 Puuttomahk' ofi luotoseBen. 
Soaren neijot vastavallah: 
,,Totta on soarella sijo% 
Veteäb' on ven oista moalla, 
Purtt' on kuivalla kumata." 



843. Uhut. 

Borenius kons. v. II, n. 45 muist. — 
^7 1872. 

Hännirii Vassiiei. 
[Lauloi:] 

„äavu soarella palauve." 

Lyhy[e]nä ja ilman lisäyksittä 
ennen ylöspantuihin. 



844. Uhut. 

Borenius kons. v. II, siv. 49. - 
Vt 1872. 

Natalie, Rofelan Soavan vaimo. 

,.Pietäh häitä Kärkölässä, 
Päitä Päivölän pivoissa, 
Jumaltojen juomingissa. 



Tulkah rujot. t[ulkali] rammat, 
Tulkah perisokiat, 
T[ulkah] vielä Lemmiukäidi, 
L[emminkäini] liijatenki." 



845. Uhut. 
Borenius IV, n. 10. — ^«/g 1879. 

Varalivonttani Triihvo Sirkeini 1 
Jamani. — Mp. höyrylaivassa 
Kuopion ja Varkauden välillä. 

Ahti soarella asuuvi, 
Veifikki^ nenässä niemen, 
Kauko niemen kainalossa, 
^'eit[ikki] nen[ässä] niem[en].''^'3 

.5 Loatiu Päivölän pivot jo, 
Salajoukon juominkite;* 
Tj'önzi jo kuuzoanne kutzut,^ 
Kuttsuzehi, kurjazeni, 
Kutzu kurjat, ku|tzu] i-ammat. 

10 Rammat rattsahin ajele, 
Sokiet venehin souva; 



H Päällä: lOlovilF] on. 

84.5. ' Päällä: [Veitikk'] on. — ' Jälessä: (toinen mies\ ' Tämän 
jälkeen on kk:ssa säe: |Laittan soarella pivot. — ^Laittau" sanan päällä: 
||L]oatin . — * juominkin': juomi§ki<<'. — * Tj-önzi kutzut kuuzianne: T. 
*jo* kuuzoanne kutzut; sanojen järjestys numeroilla muutettu. 

19 



290 



Uhtuen runoalue. 



Yht' elä kutsu Kaukomieltä." 
,, Mistä tunnema,K[aukoniie]- 

len, 
Kusta tunnemma K[aukomie- 

le]u?" 
15 ,.Tuosta t[unne]t K[aukomie- 

le]u: 
On suu''' on vähövä' veärä, 
Toini on silmä vähän karsas,"* 
*Tuost' on tunnet K[aukomie- 

len]."* 
Kuittsu kurjat, k|uittsu ram- 
mat j, 
20 R[ammat rattsahin] ajeli,-' 
S[okiet venehin] souti; 
Yht' ei kuttsun K[aukomie]ltä. 
Jopa Kaukoi tieteä^'' soaaupi: 
Jo on P[äivölä]n p[ivo]t ja 
25 Sal[ajoukon juominkit]. 
*Tuompa hän sanok[si virk- 

ko]:* 
„Hoi emoni k[antajani], 
Tahi vaist[ou vanhempani], 
Tuo sie'i nyt (miulla) sofiso- 

mani, 
30 Kanna vainov[oattiehi], 
Häissä häilyteltävät jo. 
Pivoissa pieltävät jo, 
*Lähen P[äivö]län pitoihe,* 
Salajoukon juominkihe." 
35 Emä kielti, izä käski, 



*Jo esti kavehta 2.* 
,.Poikuvoni nuor[empani], 
Lapseni vakavuteni,'^ 
Mont' on surmova^ matalla 
40 Kaukomielen peän varaksi." 
„Hoi [emoni kantajani], 
Tahi [vaiston vanhempani], 
Ku'* on surma suurin su[rma] ?" 
„Se on [surma suurin surma] : 
45 Kuin mänet matkoja väliäzen 
Tahi teitä pikkaraizen, 
Tulou nyt'5 tul[ine] hauta, 
H[aua]ss' on t[ulihe] koivu, 
[Koivuss' on tuline] kokko; 
50 *Miehen pait on (hauta) täyzik- 
kyini* 
Yöt heäu hammasta hivoupi, 
Päivät kynttä kroatskuttau- 

p[i]i« 
Kaukomielen'" peän varaks."'^ 
*Tuonpa hän sauoi[ksi virk- 
ko]:*'9 
55 „Hoi [emoni kantajani], 
Tahi [vaiston vanhempani). 
Ei (se)2o ole surm[a] mieheu^^ 

surma. 
Se on s[urma] lapsen s[urma]. 
*Hoi [emoni kantajani], 
60 Tahi [vaiston vanhempani].* 
Tuo^^ sie miula soti[somahi],"^^ 
Ka[nna vainovoattieiii], 



' suujs;: s. — '' väh]än]: vähövä. — 'Säkeiden 16 — 17 alkuperäinen jär- 
jestys ollut päinvastainen; on numeroilla muutettu. — ' ajel|tih|: ajeh". — 
■"Kauko titeä: *Jopa* Kaukoi ticteä. — " Tuo: T. *sie*. — '^ |Elä läh[e poi- 
kuoni]|: *Lapseni vakavuteni*. — '^surmoa: surmo?;a. — '^|Mij:*Ku*. - ''Tu- 
lou: T. *nyt*. — " Ihammasta hivouj: *kynttä kroatskuttaup[i]*. — ■' jLem- 
minkäizen|: *Kaukomielen*. — '*varajlla|: varaks. — "Säkeiden 50- 53 alku- 
peräinen järjestys ollut: 51 — 53, 50; on numeroilla muutettu. — '^° |tuo|: *(se)*. 
— '■^' ole mielien: o. *surm[aj* m. — ** Päällä: Hoij. — ^* Tuojs^ emo soti [so- 
mani]: T. *sie miula* s.; „miula" sanan päällä: nyt. 



17. Lemminkäisen virsi. 845. 



291 



H[äissä häilytettäväni], 
Pi[voissa pieltäväni], 

65 Lähen [Päivölän pitoihe], 

Salaj[oukon juomiukihe].'' 

Em[ä kielti, izä käski], 

Jo esti [kavehta kaksi]. 

„Poikriivoni nuorempani], 

70 La[pseni vakavutenij, 

*Elä lähe [Päivölän pitoihe],* 
Mont' [on surmova matalla] 
K[aukomiele]n p[eä]n v[arak- 
si].-' 
„Hoi em[oni kantajani], 

75 Ku on [surma suurin surma]?" 
„Kuin mänet P[äivölä]n ku- 
joilla."'^* 
Mavot kuihkavi kujoilla, 
Sat' on silmevä25 sivulla 
K[aukomiele]n peän varakse. '' 

80 „Hoi [emoni kantajani],^^ 
T[ahi vaiston vanhempani], 
Ei ole [surma miehen surma], 
Se^" on [surma lapsen surma]. 
Tuo nyt [sotisomaiiij, 

85 Kan[na vainovoattieni], 
H[äissä häilyteltävät jo], 
P[ivoissa pieltävät jo], 
Lähen [Päivölän pitoihe] jo^» 
Sal[ajoukon juomiukihe]." 

90 Toi han nyt soti[soma]t jo. 
Kantoi [vaino]vaattiete. 
Suorittau nytystelöupi; 
Jalan kenkiu kiuk ajella, 



120 



12.5 



Toizen lautsan partahilla,^» 
Tuopa'*'' kaunis K[auko]miel'i 
*Lähtöu [Päivölän pitoihe], 
Sal[ajoukon juomiukihe]."* 

Mähi matko[ja vähäzen], 
Tahi [teitä pikkaraizen]. 
Tuli nyt tuliiii hauta. 
[Hauass' on tuliue] koi[vu], 
[Koivuss' on tuliiie] k[okko]; 
Miehen pait on täyzikkyini,^^ 
Yöt [heän hammasta hivoupi], 
P[äivät kynttä kroatskuttaupi] 
Kauk[omielen peän varaks]. 
Toipa k[auuis] K[aukomieli] 
Ottau kouran^2 kuollehie. 
Kämmen moahan männehie, 
Hierelöu nytystelöupi 
Kahen kämmözeu kezessä, 
Sormen 10 sovussa ;^^ 
Tuosta soaupi^* miehen päitä. 
Tuolla tuon rovin vajeltau.'^ 

Mänöu^** [matkoja vähäzen], 
Tah[i] [teitä pikkaraizen]. 
[Mänöu] P[äivö]rän kuj ''o''[illa], 
Mavot [kuihkavi kujoilla], 
Sat' [on silmevä sivulla] 
Ka[ukomielen peän varakse]. 
Tuon Kauko sanoikseh v[irk- 

ko]: 
„Mato musta moan alani, 
Toukka Tuomen karvallini. 
Läpi mättähien mänijä. 
Puun juuren pujottelija, 



" kujolla: kujoilla. — '" silmeä: silmevä. — ^' Tämän edellä on kk:ssa 
säe: I^Ne siun tappavi kumminki) . — *■" Ne : *Se*. — " Lähen [Päivölän pi- 
toihe]: L. [P. p.] *jo*. — ^» Säkeiden 92—4 alkuperäinen järjestys ollut: 94, 
92—3; on numeroilla muutettu. — ^° Päällä: jLähtöu . — 3' täy7,ikk!ä|ini: 
täyzikkyini. — ^^ Päällä: [klopr[an]. — "siivussa: so\nissa. — " soapi: soaupi. 
— »■' Päällä: (vajeltji. — ^^ Päällä: [Mäjni. 



292 



Ulituen runoalue. 



Pois on fieltä matkamiehen!" 
*Tnolla tuon rov[in vaje]lti.* 
Mänöii P[äivö]räu kujoilla; 
Aita rantani rakettu, 

130 Teräksini tuohon tehty 
*Moasta soafe taiv^ahah jo, 
Taivahasta'*" moaha soate;*'** 
(Ei peäzi päittsini peällittsi, 
Ylittsini ympcärittsi). 

135 Toipa k[aunis] K[aukomielij 
Vetäu veitsen huotrastanse,''' 
Kyleltänse kylmän rauvan, 
Tupestansa tuiman rauvan,**' 
Tuolla aitova sivaltau.*' 

140 Aita koatu kahen puolen 
Viijeltä vitsas väliltä, 
Seittsemeltä seipäfiältä. 
Tuolla tuon r[ovin] v[ajelti]. 
Mänou P[äivö]rän pihalla; 

145 Karhu*'^ rautakahlehessa 
K[aukoraie]leii peän varaksi. 
Toi k[auuis] K[aukomieli] 
Huulistah'^' hyvän hevosen, 
Hupenistah mustan ruunan, 

150 Tuolla tuon syöksi kitalla;** 
[Tuolhi tuon] rovin vajelti. 
Mänou P[äivö]län pitoihe, 
Sala[joukon juominkihij, 
Oven'^ suuhu, orren alla,*^ 

155 Kattilan katasijoilla.*^ 
VpI rikki verövä neiti**^ 
*J(ipa vastahan tuloupi;* 



Tuompa heän san[oikseh virk- 

ko]: 

„Hoi kaunis [Kaukomieli] ! 
160 Mitä sie tänne tulit jo 
Ei siima kutsuttukoana?"*^ 

Toipa k[aunis] K[aukomieli] 
Tuonipa han [sanoikseh virk- 

ko]: 
„ Koira kuttsuhun tuloupi, 
1U5 Hyvä ilman lykkelekse." 
Veit'[ikki verövä neiti] 
Tuom[pa heän sanoikseh virk- 

ko]: 
„Jopa teäl' on syöty syömät, 
S[yöty] sfyömät], juotu juomat, 
170 Pijetty pivot parahat." 

Toip[a kaunis Kaukomieli] 
Tuomp[a hän sanoikseh virk- 

ko]: 
„Eihä vieras ollekkoana'^" 
Kuin ei soane syömizia, 
175 Eihä v[ieras] olle[kkoana] 
K[uin] efi] s[oane] juomiziä." 

Veit[ikki verövä neiti] 
Tuom[pa heän sanoikseh virk- 

ko]: 
„Ku5^ on pienin piijoistani, 
18) Paras palkkalaizistani, 
Ainuo asteijen pezijä. 
Tuo sie tuopilla olutta. 
Kanna kaksi puofizella." 
Toi han tuopilla [olutta], 



' Päällä: [Taivahast'| o. — ^^ Säe on alas kiij. — •■" huotrastans a : 
huotrastansc. — '"' Säkeiden 137—8 alkuperäinen järjestys ollut päinvastai- 
nen; -n numeroilla muutettu. — *' Päällä: [sivalt]i. — "Päällä: [Karh'] on. 
*' Huuli|l|tah: Huulistah. — *■* Päällä: [kita]h[a]. — " ,Seizataksi| oven: O. 
— ** Tämän jälkeen on kk:ssa säe: |Jo han sizällä mäni|. — " katasij alla: 
katas jo']la. — '* Sivuun kirj.: |(tyttö)|. — *' kutsuttukana: kutsuttukoana. — 
*" ollekkana: ollekkoana. — *' Kujil: K. 



I 



17. Lemminkäisen virsi. 845. 



293 



185 Kanto [kaksi puolizella]; 
Voaht' ou alla. v[oa]hti peällä, 
Mavot kiehuvi kezessä. 
Toipa k[aunis] K[aiikomieli] 
Tuompa^2 tieäii^'^ sauoik[seh 
virkko]: 

190 „Ruhka moaha. ruoka s[uuhu] ; 
Juou oluou onnekseni.'^* 
Mejem mussan mielekseni. "^'^ 
*Joi''*^ ol[uon] onneksensa, 
Mejen [mussan] m[ielekse]nse.* 

195 Veifikki verövä^' neifi 
Tuompa^'* lian san[oikseli] 
v[irkk]o: 
*,,Hoi sie K[aukamoine]n* 
Katselkama kalpojan[al, 
Mitelkama miekkojana.''*' 

200 Kumman kalpa kaunehempi, 
[Kumman] miekka mielu'zam- 

Sen iellä sivaltamiiii." 
Katsellah he**'' kalpojanse,^^ 

Mietellähe''''^ m[iekkoja]nse ; 
205 Neifin m[iekka] m[ieluzampi], 

[Neitin] k[alpa] k[auneliempij, 

[Xeifin] iellä sivaltamiiii. 

[Neiti ielläj sivaltelou; 

Jopa orteh osaTzi, 
210 JVloatitsoita''' maiskoafou. 

Toipa k[aunis] K[aukoniieli] 

Muurti suuta, m[uurti] p[eätäj, 



[Muurti] mustova haventa, 
^Tuonipa hau [sanoikseh virk- 
ko]: 

215 ,.Veitikk[i verövcä neiti],* 
Läkkä myä*^* utuna ullos, 
Taikka**'* savuna pihalla; 
Pihair on veret paremmat, 
Kakaroiir ou kaunehemmat." 

220 *Mäunäh [utuna ullos], 
Taikka [savuna pihalla].* 
Toip' k[aunis] K[auko mieli] 
Otti kuin noatin naurozesta, 
Noatiu naurozen navasta. 

225 Lähtöu^^ pahoja pakoh ko 
Piilojah piilemäh jo. 
Tulou matkoja vähäs[en], 
Tahi [teitä pikkaraizen]; 
Lenti kokko myötähäfise. 

2H0 Kenen silmät kokon peässä? 
Ahtin'*' [silmät kokon peässä]. 
„Hoi on Ahti veijozeiii,"** 
JVIuissatk' ennen kuin h^^vin 

elimä''-' 
Soan kunnan päitä tappoima,"'' 

235 Tuhannen kunnan turmelima!" 
Jo ni'^ kotihi"- tuloupi: 
„Hoi emo [kantajanij, 
Ta[hi vaiston vanhempani], 
Mihinkäs minä nyt jouvun 

210 Pahojani pakoh jo, 
Pii[loja]iii p[iilemä]he?" 



"Tuonpa: Tuo?»pa. — "Päällä: han. — *^ |mielekseni': *onnekseäi*. — 
" Sana otettu edellisestä säkeestä viivaamalla — ** Joi han : J. — *' Sanoi 
sH^ tyttö : *Veifikki verövä.* — ^* Toipa: TMOJHpa. — *' Säkeiden 198 — 9 
alkuperäinen järjestys ollut päinvastainen; on numeroilla muutettu. - 
•» Katsellah[k! : K. he. — •' kalpojalh : kalpojanse. — «' Mietelläh ko : Mietel- 
läh^. — " Selit.: = (Poikkihirret katossa). — "Lähemmä, päällä: [Liihjtäh ja 
[Läkjkämyä. — " jMännäh : »Taikka*. — " Päällä: [Lähtöulh. - " Ahin : 
Ahtin. — "* Päällä: [veijoze]nne. — " eli m mä: e. — ■"■ tapoim m a: tap/)oima. 
— " iTuloui: *Jo ni*. — '^ kotiKilnsei: k. 



294 



öhtuen runoalue. 



*Tuon emo sanfoikseh] v[irk- 

ko]:* 
„P[oikuvoni nuorempani], 
L[apseni vakavuteni], 

245 Mäne männykt;! mäjellä. 
Koivuksi kovalla moalla." 
• „Hoi [emo kantajani], 

Tahi [vaiston vanhempani], 
Em mie"^ voi siihi männä, 

250 Täjin"* poijat halon hakkoajat. 
Ne leikatah''' mäu[ty] m[äie]l- 

tä, 
Koivu ko[va]lta m[oa]lta. 
Hoi [emo kantajani], 
Tahi [vaiston vanhempani], 

255 Kunnepi mie nyt soanen?"'^ 
Tuon emo s[anoikseh] v[irkko] : 
„Poik[uvoni nuorempani], 
La[pseui vakavuteni], 
Mäne karhuksi mättähähe." 

260 „H[oi emoni kantajani], 
T[ahi vaiston vanhempani], 
Täjin" p[oijat] mettsimiehet'** 
Tapetah k[arhu] m[ättähä]stä. 
Hoi [emoni kantajani], 

265 T[ahi vaiston vanhempani], 
Mih[inkäs minä nyt jouvun]?" 

„Poik[uvoni nuorempani], 
L[apseni vakavuteni], 
JMäne maksahan mateKen, 

270 Pernah pienien kalojen." 
„Ho[i emoni kantajani], 
Tah[i vaiston vanhempani], 



Täjin p[oijat] kokkamiehet 
Ne tapetah maksasta matehen, 

275 Pernasta p[ienien] k[alojen]. 
Hoi [emoni kantajani], 
T[ahi vaiston vanhempani], 
Seässä säkkizeh'^^ evästä, 
Vuole voita vakkazehe, 

280 Mie lähen*" pahoja^' pakoh jo 
Piilojani [piilemähe] 
Öoarella nimettömällä. 
Nimen tetämättömällä." 
*Seästi s[äkkizeh evästä], 

285 Vuoli [voita vakkazehe] jo 
Lähti [pahoja pakoh],* 
[Piiloja piilemähe]; 
Nostan purjot puun nenähjo 
Voattiet^'-^ varpojen varahe; 

290 Laskie karetteloupi 
Soarelle [nimettömälle], 
Nim[eu tetämättömälle]. 
Kumarraksi''' kuulijilla, 
Otsallah opastajilla:^^ 

295 „Onko soarella sijova^'^ 
Tulla miehen piilohizen, 
Poatako***' paha alazen?" 

Kulu sielä*^' kuuzi vuotta, 
Öelu seittsemen kezöa. 

300 *Käypi heän punazeh purteh, 
Mänöu mäntyseh venozeh, 
Nost[au purjot puun nenäh], 
Voat[tiet varpojen varahe]. 
Akka vanha koukkuleuka, 

305 Toipa rantahan tuloupi; 



" E. mie s.: E. m. *voi* s. — '^Täjijin: T. — 'Meikatahlai: 1. — '« |Mi- 
hinkä nyt jouvun;: *Kunnepi mie nyt soanen*. — " Täjiljin: T. — '^ Päällä: 
[me]hti[miehet]. — '^ säkkih:e : säkkizA. ~ '" jMänen' : *Mie lähen*. — " pa- 
hojalni : p. — " Vaate: Yosittiet. — »^ Kum m ärräksi: K. — »' Opastalla 
lopastajilla : »Otsallah* opastayilla. - »* sijoa: sijova. — "«Poata: Poata&o. — 
" siellä: s. 



17. Lemminkäiseo virsi. 845. 



295 



Tuompa heän s[anoikseh virk- 

koJ:*8s 

„Hoi sie ka[u]nis K[aukoiriieli], 
Soaiiko^^ kunnan naizie nau- 
roit, 
Tuhannen k[unnan] neitozie, 

310 Leskie nimettömätkö,***' 
Yhtä etkö«i mihna kosket. »^ 
Purtezi^^ kivehe juoskoh. 
Sorru sormin lainnehelie!'-'* 
Hevosen harja verta vuotau'^-^ 

3i.-> Paikka kyyneltä sytöäypi;^*''^'' 
"^Tuossa äiti arvottaupi:^^ 
Kauko on tuhoho tulhin, 
Sortun^" sormin lainneheh.*^''" 
Piit takou satova syltä, 

320 Varren tako'°' kahta satoa. 
Lähtöu"'^ Kaukuo ettsiniäh. 
\'etäu'"'* k[erra]n, v[etäu] 2:n 
[Vetäu] kohta ^mnenkii^oi 
Joi»^ Kauko tuolta tuli."*" 

32.i Kattselou ja^"" keänt[elöu]pi, 
Puhuo nytystelou;!"* 
Tuosta han nyt Kaukon saapi^"» 
*Tuompa heän san[oiksehJ 

v[irkko]:"o 



„(Huhhuh!) viikon^'! malkivo 
makazin, 
330 Kauvon utra uinuvorin." 

Tuon emo s[anoikseh] v[irk- 
ko]:'i2 

„01izit moannuh vielä viikom- 
manki'^^ 

Ilman pahatta äitittäzi."i'* 



846. Uhut. 
Meriläinen n. 2349 a). — 

Ilja Uulajeff. 

Oluen synty. 

Savu saarella palavi, 
Tuli niemen tutkaimella; 
Pieni on sovan savuksi. 
Suuri paimosen tuleksi. 
Kuu kiviä kuummetahan, 
Salo puita poltetahan. 
Osmotar olutta laati. ^ 
Koiotar kaljoa rakenti. 
Ei ottanut olut hapata 



" Ss. 300—306 ovat väliin ja alas kirj. — »» Soan: Soan^-o. — ««Päällä: 
[nimettömätjki. — «' et: et^-ö. — »^ Päällä: [koskejii. — "Ensin: Purtozi. — 
°* (Äiti kotona tietäy, jotta heän on hukkah joutuii.) — '* Päällä: fvuojzi. 
— '"' Päällä: (sytä]zi. — " Tämän jälessä on: |Jopa äiti tietä soaupi, Jo 
KaukV tuhohon tulluii . — Edellinen säe on väliin kirj.; „jo" sanan si- 
jalla ollut: Nyt. — '* Tämän jälkeen on kk:ssa: iMihin on K[auko] tuhoho 
tullun]. — ** Sortu vi : Sortuö. — '"^ Säkeet 316—8 ovat runon loppuun 
kirj. — »»' taku: tako. — '"^ jVetäu] Lähtöu: L. — '"^ Päällä: [Vet]i. — 
'"^ Tämän jälkeen on kk:ssa selit: (Sittä tulou sieltä ruumista hänen)|. — 
1"" Päällä: [Jojpa. — "*' Jo tuli Kaukon meren pohjastaj: J. K. *tuolta 
tuli*. — ''" Kahteloupi : Ka</«elou ja. — "" nutustelou: n?/tj/stelou. — 
"" soapi: Srtapi. — "" Päällä: Toipi k[aunis] K[aukomieli]. — '" viikjiil: 
viikon. — "- Äiti sanovi : *Tuon emo s[anoikseh] v[irkko]*. — '" Olizit 
vielä viikommanki moannut: O. *moannuh* v. v. — *'* Päällä: moamottazi. 

846. ' laati vi : 1. 



296 



Uhtuen ruuoalue. 



10 Eikä nousta nuorten juoma, 

Kalja kultanen kahista. 
Itse Pohjolan emäntä, 

Itse akka harvahammas 

Liikku sillan liitoksilla, 
15 Hiero kahta kämmentänsä, 

Hj^kerti molempiansa, 

Hiero valkean oravaa 

Kahen kämmenen kesessä. 

Itse neuvoi lintuansa, 
20 Oravaistansa opetti: 

„Mäne tuonne, kunne käsken, 

Mäki pitkin, toinen poikki, 

Kolmansi vähän vitahan; 

Siellä kolme korpikuusta, 
25 Kaksi vaipoilla katettu, 

Kolmas jäänyt kattamatta. 

Tuoos kuusesta käpyjä. 

Petäjästä hilpehiä." 
Oravainen, lintukainen 
30 Siinä läksi, kussa käski. 

Kussa läksi siinä joutui. 

Toip' on kuusesta käpyjä. 

Petäjästä hilpehiä, 

Toip' on Osmottarelle emolle. 
35 Osmotar oluen seppä 

Pani kävyt kaljahansa, 

Hilpehet oluehensa. 

Otti nyt olut hapata, 

Kalja kultainen kahista 
40 Leppäsissä lekkerissä,^ 

Tammisen tapin takana. 
Osmotar oluen seppä 

Itse neuvoi lintuansa, 

Oravaistansa opetti: 
45 „Mene tuonne, kunne käsken. 

Kunne käsken ja kehotan : 

Mene kutsu kaikki kansa 



Tänne Pohjolan pitoihin. 
Suuren joukon juominkihin, 
50 Sokeat venehin souva. 
Rammat ratsahin ajele." 



847. Uhut. 

Karjalainen n. 84. — 1894. 

Varahvonttaiii Poavila Sirkeini 1. 
Jaman i. 

Ahti soarella asuu, 
Kauko niemen kainalossa. 
Veitikka nenässä niemen. 
Loati Päivölän pivot, 

5 Salajoukon juomingit. 
Kuun heäu kuumensi kivie, 
Vuuven heän oloista keitti; 
Eikä ottan olut hapata, 
Eikä juossa miesten juoma. 

10 Jopa kysyy päi vyöltä: 
„0i päivyt Jumalan luoma, 
Eli armas aurinkoini! 
Etkö sie mitänä tiijä? 
Kuun mie k uumasi n kivie, 

15 Vuuven mie oloista keitin, 
Eikä ottan olut hapata, 
Eikä juossa miesten juoma." 
Tuo päivyt Jumalan luoma. 
Eli armas aurinkoini 

20 Noimpa heän sanoikseh virkki: 
,.Empä mie mitänä tiijä. 
Kysy sie nyt kuuhuvolta. 
Kuin on hänen Luoja luonun, 
Luoja luonun, laittaja laittan 

25 Yksin öitä kulkomah, 
Pimijä vajeltamah." 



^ lekker elissä: 1. 



17. Lemminkäisen virsi. 847. 



297 



Jopa kys3'y kuuhuvolta: 
,.0i kiiuhut Jumalan luoma, 
Eli armas aurinkoini! 

30 Kuin on siun Luoja luonun. 
Luoja luonun. laittaja laittan 
Yksin öitä kulkomah, 
Pimijä vajeltamah. 
Etkö sie mitänä tiijä? 

35 Kuun mie kuumasin kivie. 
Vuuven mie oloista keitin. 
Eikä ottan olut hapata, 
Eikä juossa miesten juoma. 
Etkö sie mitänä tiijä?" 

40 Tuo kuuhut Jumalan luoma 
Tuompa heän sanoikseh virkki : 
,,Empä mie mitänä tiijä; 
Vaan keitä sie kululla kuulla." 
Heän keitti kululla kuulla, 

45 Niin otti olut hapata. 
Otti juossa miesten juoma; 
Voahti vantehiu valuu. 
Loati Päivylän pivot. 
Salajoukon juomingit. 

50 Työnsi kuusoanne kutsut. 
„Kutsuseni, kurjaseni, 
Kutsu kurjat, kutsu rammat, 
Rammat ratsahin ajele, 
Sokiet venehin souva, 

55 Yht' elä kutsu Kaukomieltä!*' 

Kutsuseni, kurjaseni 

Tuompa heän sanoikseh virkki: 

„Mistä tunnen Kaukomielen?" 

„ Kaukon suu on vähöä veärä, 

60 Kaukon silmä on toini karsas, 
Tuosta tunnet Kaukomieltä." 

Kutsuseni, kurjaseni: 
„Mintäh' sit' ei Kaukomieltä?" 
„Sentäh' sit' ei Kaukomieltä, 

65 Scan on kunnan naisie nauran, 
Tuhannen kunnan tyttäriä, 



Leskie nimettömästä." 
Kutsu kurjat, kutsu rammat; 

Rammat ratsahin ajeli, 
70 Sokiet venehin souti, 

Vain ei kutsun Kaukomieltä. 
Jopa Kauko tietä sai. 

„0i emoni kantajani, 

Eli vaisten vanhempani! 
75 Tuo sie nyt sotisomani, 

Kanna vainovoattieni. 

Häissä häilyteltäväni, 

Pivoissa pijeltäväni ! 

Lähen Päivylän pitoih, 
80 Salajoukon juominkih." 
Emo kielti, vaimo käski, 

Jo esti kavehta kaksi: 

„Poikuoni nuorempani. 

Lapseni vakavuteui! 
85 Mont' on sinne männehie. 

Vähän palannehie. 

Mont' on surmoa matalla." 
„0i emoni kantajani. 

Eli vaisten vanhempani! 
90 Mi on surma suurin surma, 

Ku on kuolema urohou?" 
„Se on surma suurin surma, 

Kun menet matkoja vähäsen, 

Eli teitä pikkaraisen, 
95 Tulon tuhui hauta. 

Miehen pait" on täysikkäini; 

Siih on sija siunki peällä." 
„0i emoni kantajani, 

Eli vaisten vanhempani! 
100 Ei ole surma miesten surma 

Eikä partasuun urohon. 

Tuo sie nyt sotisomani. 

Kanna vainovoattieni, 

Häissä häilyteltäväni, 
105 Pivoissa pijeltäväni! 

Lähen Päivylän pitoihe, 



298 



Uhtuen runoalue. 



Salajoukon juoininkihin." 
„Poikuoui nuorempani, 
Mont' on surmoa matalla; 

110 Mont' on sinne männehie, 
Vain vähän palan nehie." 

„0i emoni kantajani, 
Mi on surma miehen surma, 
Ku on kuoloma urohon?" 

115 ,,Kuu mänet matkoja vähäsen, 
Tahi teitä pikkaraisen, 
Tulou tulini koski, 
Kosess' on tulini korko, 
Koross' on tulini koivu, 

120 Koivuss' on tulini kokko; 
Yöt heäu hammasta hivou, 
Päivät kynttä kroatskuttau, 
Kaukomielen peän varakse." 
„0i emoni kantajani, 

125 Eli vaiston vanhempaui! 
Ei ole surma miehen surma. 
Eikä partasuun urohon. 
Tuo sie nyt sotisomani. 
Kanna vainovoattieui, 

130 Häissä häilyteltäväni, 
Pivoissa pijeltäväni! 
Läheu Päivylän pitoihe. 
Salajoukon juominkihin." 
„Poikuoni nuorempani, 

135 Lapseni vakavuteni! 

Mont' on surmoa matalla, 

Mont' on sinne männehie. 

Vain vähän palannehie." 

„0i emoni kantajani, 

140 Mi on surma miehen surma, 
Ku on kuoloma urohon?" 
,,Kun mänet matkoja vähäsen, 
Kulet teitä pikkaraisen, 
Ait' on rautani rakettu, 

145 Teräksestä on niin tehty, 
Tsitsiliuskoilla sivottu, 



Keärmehillä keännätelty. 
Kun mänet Päivylän pihoilla. 
Karhu on rautakahlehissa, 

150 Susi on rautasuitsiloissa 
Kaukomielen peän varakse. 
Poikuoni nuorempani, 
Lapseni vakavuteni! 
Mont' on sinne mänuehijä, 

155 Vain vähä palannehie." 

Kauko rukka, mieli kaunis 
Keröäli koivuja, kovie puita. 
Toisen mäntyjä, märkie puita, 
Kolmannen kuusia, koviepuita, 

160 Pani palamah, itseki patskahti 
tuleh. 
Palo päivän, palo toisen. 
Palo kohta kolmannenki. 

„0i emoni kantajani, 
Eli vaisten vanhempani! 

165 Tuo nyt sotisomani. 
Kanna vainovoattieui! 
Lähen Päivylän pitoih, 
Salajoukon juominkih. 
Jo tunnen tulen lumuo, 

170 Kekälehen keikotella, 

Mavon mussan muikutella." 

Toi heän sotisomat. 
Kanto vainovoattiet. 
Läksi Päivylän pitoih, 

175 Salajoukon juominkih. 
Mani matkoja vähäsen, 
Tahi teitä pikkaraisen, 
Niin tuli tulini hauta, 
Miehen pait' on täysikkäini. 

180 Hiero sormen kymmenen so- 
vussa, 
Kahen kämmenen välissä. 
Tuosta synty miehen peä; 
Tuolla tuon rovin vajelti. 
Mani matkoja vähäsen. 



17. Lemminkäisen virsi. 8-47. 



299 



185 Tahi teitä pikkaraisen, 
Niin tuli tuliui koski, 
Kosess' on tnlini korko, 
Koross' on tulini koivu, 
Koivuss' on tulini kokko, 

190 Yöt heän hammasta hijovi, 
Päivät kynttä kroatskuttau 
Kaukomielen peän varalla. 
,,Kokkoseni, kurjan lintu, 
Kurjan lintu, orjan lintu! 

195 JVIuissatko kuin hyvin eliniä, 
Tuhannen päitä turmelima, 
Soan myö päitä tappelima. 
Sormen kymmenen sovussa, 
Kahen kämmenen välissä?" 

200 Loati teiren — 

Suvilinnun kielellänse, 
Tuon syöksi kokon kitah. 
Tuolla tuon rovin vajelti. 
Mani matkoja vähäsen, 

205 Tahi teitä pikkaraisen ; 
Mani Päivylän pihoilla. 
Ait' on rautani rakettu, 
Teräksestä on niin tehty, 
Keärmehillä on keännätetty, 

210 Tsitsiliuskoilla sivottu 
Kaukomielen peän varakse. 
Veti veitsen huotrastansa, 
Kyleltänse kylmän rauvan, 
Tupestanse tuiman rauvan, 

215 Tuolla aitoa sivalti 
Seitsemältä seipähältä, 
Viijeltä vitsasväliltä. 
Tuolla tuon i'ovin vajelti. 
Mani Päivylän pihoilla; 

220 Susi on rautasuitsiloissa. 
Karhu on rautakahlehissa 
Kaukomielen peän varakse. 



Puhu huulistah heposen. 

Hapenistah mussan ruunan, 
225 Hyppäsi hyvän tavalla, 

Hyvän lankin launehilla. 

Tuolla tuon rovin vajelti. 

Mani Päivylän pitoih, 

Salajoukon juominkih. 
230 ,,Kauko rukka, mieli kaunis, 

Älistä sie tulitkoana, 

Kun ei siima kutsuttukoana?" 
,, Koira kutsuhun tulon, 

Hyvä ilman lykkelekse. 
235 Juomat onjuotu, syömät syöty, 

Pijetty pivot parahat, 

Ei ole vieras ollenkoana, 

Ku ei soane syömisiä; 

Ei ole vieras ollenkoana, 
240 Ku ei soane juomisia." 
,,Moarie on matala neiti. 

Pyhä piika pikkaraini! 

Ku on pienin piijoistani. 

Paras palkkalaisistani, 
24ö Tuo tuopilla olutta, 

Kauna kaksikorvasella." 
Toi heän tuopilla olutta. 

Kanto kaksikorvasella; 

Voahti on peällä, voahti alla, 
250 Mavot kuohuvi kesessä. 
„Juon oluvon onnekseni, 

Mejen mussan mielekseni. 

Ruhka moaha, ruoka suuhu!" 

Joi oluvon onnekseh, 
255 Mejen mussan mielekseh. 

,,Kauko rukka, mieli kaunis, 

Katselkama koaplasiena, 

Mitelkämä mickkojana!' 

Kumman miekka mielusampi, 
260 Kumman koapla kaunehempi, 



847. ' Toisin: miekkasiena. 



300 



Uhtuen runoalue. 



Sen iellä sivaltamini." 
Katseltih hyö koaplasie, 

Miteltih hyö miekkasie; 

Neitin koapla kaunehempi, 
265 Neitin miekka mielusampi, 

Neitin iellä sivaltamiiii. 
Kun neiti sivalteli, 

Jo nyt ortehe osasi, 

Moatitsoihe maiskoali. 
270 Mäntih hyö utuna uUos, 

Haikuna pihalla soatih. 

Otti kun noatin nakrehesta. 
Läksi pahojah pakoh, 

Pillojah piilömäh. 
275 „0i emoni kantajani, 

Eli vaisten vanhempani! 

Vuole voita vakkaseh, 

Seäss' evästä säkkiseh; 

Lähen pahojan pakoh, 
280 Piilojani piilömäh(e)!" 
„Poikuoni nuorempani, 

Tuompa mie nyt sanon: 

Mäne männykse mäjellä, 

Koivukse kovalla moalla." 
285 „Veitin veikot on halonleik- 
koajat, 

Leikatah mäntyki mäjeltä, 

Koivuki kovalta moalta." 
„Mäne karhukse mättähäh." 

„Veitin velTet on metsimiehet, 
290 Tapetah karhuki mättähästä." 
„0i emoni kantajani. 

Vuole voita vakkaseh, 

Seäss' evästä säkkiseh. 

Lähen pahojan pakoh, 
295 Piilojani piilömäh 

Soarella nimettömällä, 



Nimen tietämättömällä." 
Nosti purjon puun nenäh, 

Voattien varpojen varah; 
300 Laskie korottelovi 

Soarella nimettömällä, 

Nimen tietämättömällä. 

Ei ollun sitä hyvöä. 

Ei ollun sitä pahoa, 
305 Ku ei häntä vastah ottau. 
Kulki siellä kuusi vuotta, 

Selu seitsemän keseä. 

Ei ollun sitä hyvöä. 

Ei ollun sitä pahoa. 
310 Kuta ei heän koskenkoana. 
Jopa heän nyt poijes lähtöy. 

Nosti purjon puun nenäh, 

Voattien varpojen varah. 

Tuli akka koukkuleuka: 
315 „Kauko rukka, mieli kaunis. 

Ei ollun sitä hyvöä. 

Ei ollun sitä pahoa. 

Kuta et sie koskenkoana; 

Juoskah purtesi kiveh!" 

„Purto juoksi kiveh, koatu sinne, 
koira ja nästyyki koissa; koira ru- 
pei haukkumah, nästyyki verta 
vuotamah", äiti silloin 

320 Tako rautasen haravan, 
Kolmie syltä piit pität, 
Yhekseä syltä varsi pitkä. 
Läksi poikoa hakemah; 
Veti kerran, veti toisen, 

325 Veti kohta kolmannenki. 

Sitten tuli Kauko merestä, sano : 

„Jopa mie nyt viikon makain." 
„01isit moamotta pahatta 
Moannu vielä viikommanki." 



17. Lemminkäisen virsi. 



301 



Yksityisiä, muissa yhteyksissä tavattavia säkeitä: 



1. Kylänniemi. 

Karjalainen n. 28, ss. 1-2. — 1894. 

Martta Remsujefif, synt. Luvajär- 
vessä. 

Savu soarella palau, 
Tuli niemen tutkaimessa, 
Koivusessa kantosessa. 
Pikkusessa kantosessa. 
5 Neito vieressä venyy. 

[Ss. ovat Riidcn synnyn alkua]. 



Luotolah langollah, 
Emohos sisarehesi. 



2. Uhut. 

Lönnrot Ali 5, n. 73, ss. 1-4. — 1834. 

Vak[a] v[aulia] Väin[ämöinen] 
Läbt[eäksensä] käkeepi, 
Tulla[ksensa] toivottaap[i] 
Luotolahan lankohinsa. 



[Jatko Sampojaksoa, ks. n. 105]. 



3. Uhut. 

Lönnrot Ali 5, n. 86, ss. 1-5. — 1834. 

V[aka] v[anlia] V[äinämöinen] 
Lähtiekseni käkesi, 
Tullaksehon toivotteli 



[Jatko Sampojaksoa. ks. n. 106]. 



4. Uhut. 

Lönnrot Ali 9, n. 42, ss. 18- 23. - 1885. 
Varahvontta Sirkeiiii 1. Jamani. 

Emo kielti, v[aimo] käsk[i], 
Jo esti kavetta 2, 
20 Tuon emo san[oiksi] virkk[i] : 
„Poikuoni nuoremp[ani], 
Paljo siime on mä[nnehiä]. 
Vaan väh[än palanneina]." 

[Ss. ovat Iivanan virttä]. 



5. Uhut. 

Lönnrot AH 9, n. 64 b), ss. 26-9. — 1835. 

25 «Maaria matala vaimo, 
Tuo vaattehet vak[aiset], 
Rehellis[et] reisuvaatteh[etj. " 

Toi voattehet vak[aiset], 
Rehelliset roisuvoattc[et]. 



[Ss. ovat Kettusen sotamieheksi- 
otto-runoa]. 



302 



(Jhtuen runoalue. 



6. Uhut? 

Cajan n. 31 a). — 1836, 

Osmotar.i 
Humala huhuvi puusta, 
Osra pellon pientaresta, 
Vesi kaivosta syvästä: 
..Konsa me koolle saamma?' 



7. Uhut. 

Cajan n. 114, ss. 32-5. - 1836 

Soan neioista piteli, 
Tuhan naista tunnusteli 
Yhtenä kesäissä yönä, 
35 Sykysyissä valkiena. 

[Ss. ovat ruokottomassa runossa] 



8. Uhut? 

Cajan n. 134, ss. 16-17, 48. - 1836. 

Tuo sie voattiet vakaset, 
Rehelliset reissurievut, 

Sillä sen rovin vaellan. 



[Ss. ovat Kettusen sotamieheksi- 
ofto-runoal. 



9. Uhut. 

Karjalainen n. 83, s. 50. — 1894. 
Poavila Sirkeini 1. Jamani 

Vako vanha Väinämöini 
50 Tuolla heän tuon rovin vajelti, 
Sai heän Tuonelta sanan. 

[Säe on Tuonelassa käynnissä, 
ks. n. 380]. 



10. Luusalmi. 

RauteU n. 921, ss. 53-7. - 1892. 

Okku Wasiljov. Oppinut Haiko- 
lan 1. Jouhkolan l^ylässä. 



Ruvekkama kaulojamma mää- 

räämääh, 
Miekkojamma teröämääh, 
55 Mip' on miun miekastanj, 
Kaikk' on luissa lohkiellut, 
Pia paloissa pilkeynyt. 
Sitte heän sieppasi pian poikki 
siltä sepältä. 
[Alkupuoli Luojan virttä]. 



11. Tsiksa. 

Europaeus K, n. 195, ss. 1-3 

Tuli niem[en] tutk[amessa], 
Kakolainen arvelevi 
Suurex soan savux. 

Tuli kaunis naimak[ansa]. 

[Jatko häävirttä]. 



1846. 



6. ' Päälle myöhemmin lisätty. 



17. Lemminkäisen virsi. 848 - 849. 



303 



POHJOINEN RAJA-ALUE. 



848. Pohjoinen r. a. 

Europaeus K, n. 287. — 1846. 

„Läkkämä ulos pihall[a]. 
Naisten laiskojen jaFoista. 
Ulkona väittelemrae!" 



849. Ohta. 



Inha n. 146. 



1894. 



Miikula Kiriloff. Laiilunsa arvat- 
tavasti oppinut Pistojärven suu- 
relta laulajalta Hornalta. 

Lemminkäisestä laulu. 

Joko mie laulan laiha poika. 
Mies veretön viekuttelen; 
Laulan laihoista lihoista, 
Kupehista kuuttomista, 

5 Varresta verettömästä. 
Laulaisin hyvänkin laulun, 
Kelpo laulun keikuttaisin, 
Kun ei tässä lautsat laula, 
Eikä ikkunat iloile, 

10 Jott' olis kumma kuulijoilla, 
Imeh ilman istujilla. 

Rupeisinko laulamaahe, 
Saisinko sanelemaahe, 
Avaisin sanaisen arkun, 

i-> Virsilippahan viritän. 

Kuin^ nyt saanen ma sanoiksi, 
Ongervoiksi ottanemma: 



Tuoli" olis sata sanoa, 
Tuhat on virren tutkelmoa, 

20 Vatsass' on Vipusen- vanhan. 
Suussa ankervo Vipusen. 
Sielt' ei ole sanojen soajaa, 
Ongervojen ottajoa. 
Viikon on Vipunen kuollut, 

2.5 Kauan ankervo katonut, 
HavoD viereh hauattuna. 
*Vei on virtensä mukaahe,* 
Sinne on sanat salautunu, 
Sielt' ei ole sanojen soajaa, 

30 Ottajia ankervoiden. 
Tunnottomat, tiiottomat, 
Mahittomat, maltittomat, 
Läksisin sanoja saamah, 
Ottamahko onkervoja, 

J5 Aavan maailman mahiksi, 
Oppineinko outoloiksi. 

Eikä siitä laajoin laula, 
Eikä siitä suurin soita, 
Jos minut tuonne viiään 
4.. Vioreheu vanhan Vipusen, 
Suuhuh angervon Vipusen, 
Kankabask(e) hauan, 

Joka minut arkkuhun asettais, 
Kankahahan hauan kaivais. 

4.> Joko lie maassa matoset syö- 
nyt, 
Tuonessa toukat jyvetty. 



849. > Kun: Kuzn. 
laulaja ennen aikaan. 



— - Miikula selitti, että Vaipunen oli ollut suurin 



304 



Pohjoinen raja-alue. 



Tuota lanlajoa hyvöä, 
Kuin oli kauau kankahassa. 
Muistamatta mullau maassa, 
50 Se oli ennen aivan tuttu, 
Aivan ysttävä hyväki. 



Enpä saanut saattajoa, 

Löytänä opastajoa, 

Jok' olis arkkuhun asettan, 
55 Hauan kaivan kankahaase. 
Herennemnicä, heittänemmä, 

Luonemma, lopettanemma, 

Vain kun vasta alkanemma. 

Jos myö syyttä laulelemma, 
60 Tarpehitta taitelemma, 

Luoja synniksi lukon. 

Ei syyttä syville mennä, 

Asiatta aivan kauas, 

Lauloa latu pitäy, 
65 Synti virren syyätellä; 

Ei kyllä siitä loajoin laula. 

Eikä siitä suurin soita, 

Jos kuin tuonne vietänehe 

Havon viertä hautomaahe; 
70 Kauon on angervo katonu. 

Viikon Vipunen viipynynnä." 



(Miikula selitti: Pääsi kyllä Vi- 
pusen luo). 

Haki tietä tietä sieltä täältä, 
^[istä tuonne tie meniski. 
Tuo oli vanha Väinämöönji 

7.-, ,. Ottaisin neien tien nenäkse, 
Orpolapsen oppahakse." 
,.Ei ole neien neuvonnasta, 
Opastuksesi' orpolapsen." 



Tuop' on vanha Väinämöönji, 
80 Tietäjä iän ikuinji, 

Sepä on tiesi teitä käyä, 
Mahto matkoja osata. 



„ Kuules on kuulu veijoseni, 
Laatu laulamah halusi. 
85 Mieli kieltä pieksämäähe. 
En pääse laulun lavulle, 
Arkku sammaleh salattu. 
Lipas on multahan muattu." 

(Väinäm[öinen] neuvoo:) 

,, Tuolta saisit sata sanoa, 
90 Tuhat virren tutkelmoa. 
Puoli taivahan välistä. 
Kussa lenti harmaat hanhikar- 
jat." 

(Miikula: Mutta kun ei voi len- 
tää, niin hän neuvoo:) 

„Otahan matala mato, 
Keärmes käkryiu kääntyväin- 

je, 
95 Se sinun maahan opastaa, 
Se pikku matoset maistaa, 
Se on Tuonen toukat syöpi." 

(Miikulalla oli se käsitys, että 
Lieko Lemminkäinen on kj-sy- 
mässä Väinämöiseltä, miten hän 
saisi käsiinsä Vipusen kielen, ja 
Väinämöinen häntä neuvoo: „ Pi- 
tää leppäveitsi soaha, jolla leikata 
pois Vipusen kieli." 

Väinämöinen neuvoo: 

Mene käärmehen jälkeen, ja 
meni maahan; siitä kun meni sinne 
niin noukki (vai käärmekö söi) 
pienet matoset Vipusen ympäriltä 
ja otti Vipuselta kielen; sitten 
läksi emonsa luokse.) 

Isä käski, emo kielti: 
„Kuule ainoo poik[a] la[psen]. 



17. Lemminkäisen virsi. 849. 



305 



100 Lapseni alinomanji' 

Elä lähe Päivien pitoihin, 
Salajoukon juominkihin, 
Sieir on kolme suurta surmaa. 
Tuoss' on surma ensimmäänji: 

105 Menet matkoja vähäsen, 
Kulet tietä pikkaraasen, 
Tuloopi tulinen koski, 
Joess' on tulinen tammi, 
Tammessa tulinen oksa, 

110 Oksalla tulinen kokko, 
Yöt [on] hammasta hio[uu], 
Päivät kynttä kitkuttaa[pi], 
Lemminkäistä syyäksehe." 
„Kuule armas äitiseni, 

115 S'ei ole surma miehen surma. 
Se on surma lapsen surma. 
Jotka maiotta makoaa, 
Emon tissiltä tilauu. 
Sillä sen sui-man vaellan; 

120 Kun menen tuliseh koskeh, 
Tienp'on leppäsen venosen. 
Leppä miehen peräh panen, 
Kuin sen koskehen lähätän. 
Kokko miehen perästä koppaa, 

125 Leppämiehen lentoh ottaa. 
Leviöillä lentimillä, 
Suurilla sulaukynillä. 
Lentää ilmaan avaraahe. 
Sillä sen surman vaellan, 

130 Ensi taipaleen takoa." 
,.Kuule kuulu äitiseni, 
Lähen taas Päivien pitoihin. 
Salajoukon juominkihin."' 
Isä käski, emo kielti: 

135 „Kuule ainoo poik[a] la[pseu]. 
Lapseni alinomaanji. 
Toisen taipaleen takoa 



Tulo vi tulinen voara, 
Vaarass* on tulinen mato, 

140 Mavolla tulinen kurkku, 
Kurkuss' on tulinen kieli, 
Kieless' on tulinen keihäs, 
Se sinun silmäsi sokoaa, 
Se sinun kaivaa katsimesi." 

U5 ,,Kuule kuulu äitiseni, 
S'ei ole surma miehen surma. 
Otan koiran suurisuisen. 
Haukun harvahampahaisen, 
Se hänen poikki purasoo; 

150 Sen surman sillä vajellan." 
„ Kuule ainoo poikuooni, 
Lapseni alinomanji, 
Siin' on suuri kolmas surma. 
Kuin menet Päivien talohou. 

155 Salajoukon juominkihe, 
Ovet on lukkuhun lukuttu. 
Portit säppihin sivottu, 
Sieir on suet suitsi suussa. 
Karhut rautakahlehissa, 

160 Siin' on siulla suurin surma." 
„En mie on oveen osan, 
Enkä akkunaan asetu, 
Soanp' on sammaleh rakoja. 
Painun paasesta sisälle." 



165 Tuop' on Päivyläu isäntä: 
,,Mikä lienet miehiäähe. 
Kukapa urohiasi, 
Kuin ei tarkoin koirat hauk- 
kuu, 
Elikä virkkaa villahännät, 

170 Sano miesi miehuuttasi?" 
„Mie olen lieko Lemminkäänji, 
Ougervoisen oppipoika. 



' alin j omanji: a. 



20 



306 



Pohjoinen raja-alue. 



Yiisaima Vipusen vanhan." 
„Mistän tiesit tienki tänne. 
175 Ei on sappiset sävähtäu, 

Eikä lukkuset lusahtan?" 
,,Viisasi Yipuinji tänne, 

Tänne Angervo asetti. 

Aiotuilla* asioillani, 
180 Toivotuillani poluilla; 

Miulla on pätövä päivä. 

Miehen määrä tänne tulla. 

Kuule Päivylän^ isäntä, 

Kuin on kuivan kulkkuseni, 
185 Kävin viisahuilla Vipusen, 

Onko täss' ollunki olutta, 

Onko juossut miehen juonia?" 
Tässä on ollunki olutta. 

Tässä on syöty syömät, 
190 Täss' on juotu juomat, 

Pikarit pinoihin luotu, 

Tuopit roukkoihin rovittu." 
„ Kuule Päivylän isäntä, 

Kun et pidä vierahan varoa." 

195 ,,Tuopin tuojat Tuonelaahe, 
Kannun kantajat Manalle, 
Kun et tiennyt Lemminkäistä." 

Sanoi Päivylän isäntä: 
„Kuules kuuluisa emäntä, 

200 Tuo on tuopilla olutta." 

Tuop'on Päivylän emäntä. 
Toi on tuopilla olutta. 
Kantoi kaksikorvasella, 
Kihot alla, vaahti päällä. 

205 Ohi kiehuva kesellä, 
Maot laioilla mateloo, 
Keärmes päällä kääntelekse. 
Puhu on suulla puhtahalla. 



Herran hengellä hyvällä, 
210 Maot maahan lankeuupi, 
Keärme syrjin keäntelekse. 
Joi oluen onneksehe, 
Mesiruuan mieleksehe. 



„Lähen on matkoilla hyvillä. 

215 Panen on kiven kuplamaahe, 
Paaen on pakenemaahe. 
Itse lähen soutamaahe, 
Pakenenko paasiloilla. 
Sieltä työnnän tulisen nuolin 

220 Näihin^ Päivien pitoihe, 
Toivottuni tuomiokse, 
Joihin olin arvoni asettan. 

(Työnsi tulisen nuolen, häissä 
tuli hätä, Päivylän isäntä lähti 
Lenaminkäisen perään ajamaan, 
mutta Lemminkäinen oli laulanut, 
että hän ainoastaan kuplavalla ki- 
vellä saisi kulkea virran poikki. 
Vaan hänen (isännän) allaan ei 
kivi kupla. P[äivylä]n isäntä pani 
kiven laukulle siten kulkeakseen, 
mutta kivi putosi laukulta ja hän 
hukkui jokeen. Lemminkäinen 
lienee sitten palannut häihin, jol- 
loin:) 

Eikä vielä olut hapannut. 
Eikä juossut miehen juoma. 
225 Kun tuli lieko Lemminkäinen, 
Siitä otti olut hapata, 
Siitä juosta miehen juoma, 
Siitä tuli pätöävä,'' 
Kelpo le'"n^tu lemahteli. 



* Ai|v|otuilla: A. 
Päällä: Minun on. — 



— ^ Alla sei.: Päivylä 
' pätöä|ä|vä: p. 



häänpitopäivä (Miikula). — 



17. Lemminkäisen virsi. 850. 



307 



850. Koljola. 
Inha n. 257 (= n. 152). — 1894. 

Martiskaini Teppana. Suurin osa 
isältä opittu, osa ehkä Pistojär- 
ven Hornalta. 

Osmotar olotten seppä, 
Kap o kaljojen tekijä. 
Osmotar ohria kokosi, 
Kapoin kokosi taloilta. 

5 Kupin köyhiltä taloilta. 
Tuo oui Y[anha] Y[äinämöniJ 
Se on^ määrin mätkeääpi. 
Kun sai — — — 
Osmotar rykkäs olutta, 

10 Kapolaineu laitto kaljaa 
Leppäsehen lekkerihin, 
Tapin tammisen on taakse. 
Ei ottan olut hapata, 
Eikä nousta nuorten juoma, 

15 Kasvan ei kavetteu kalja. 
Osmotar olost[en] seppä, 
Kapo [kaljojen tekijä]: 
,.Mikä kumma on kuun edessä,-' 
Mikä terhen päivän tiellä, 

20 Kun ei nouse nuorten juoma, 
Kasva ei urosten kalja? 
Oravainen kummon kukka, 
Metsän valkie vasikka. 
Joka kangasta käveli 

2.5 Eli korpiakin koki. 
Tuos käpyni kankahalta. 
Jospa korvelta kokenet. 



Se saatas kavou kätehen. 
Hyvän immen hyppysihin.*' 

Kapo kantaa* kaljahansa, 
Osmotar oluehonsa. 
Siit' on päiviä kulunut, 
Kohta kolme päiveäkin, 
Kapo katso kalj[oansa], 
Osmotar oluhiansa. 
Ei ottan [olut hapata], 
Eikä nousta [nuorten juoma], 
Eikä tiiri taariailla.^ 

„ Herhiläinen on^ hiien lintu. 
Mehiläinen meiän lintu, 
Lennäs tuonne, jonne käsken. 
Jossa tammat tappeloovat, 
Upehet sotia käyvät. 
Miesten tappotantereilla. 
Siellä valu kuona konnan suus- 
ta. 
Kino ilkien kiasta. 
Tuoppas mettä kielelläsi, 
Suussasi suloa voita, 
Se saatas kavon kätehen, 
Hyvän immen hyppysihin." 
Kapo kanna ka]j[ahasi],' 
Osmotar oluohuonsa.^ 

Kapo hieroo kämmentänsä, 
Hyterti molempiansa,'' 
Tukka tuuletta kohosi. 
Luonto liikku liikkumatta. 
Mikä on kumma kuun edessä, i*» 
Mikä päivän tiellä, ^^ 
Kun ei kuu mereltä paista, 



850. ' T: T. *on*. — ^ se : *on*. — ^ N:ossa 152: iessä. — *Kapo |saatto 
kantaa: K. k. — * N:ossa 152: Säkeen jälessä muist.: (Hornan lisäämä). — 
* H. *on* h. N:ssa 152: Herhiläinen hiien lintu. — '' Nrssä 152: kalj(a- 
hasi). — * N:ssa 152: oluohonsa. — * Hyterti |onI molompiansa: H. m. 
N:ssa 152: Hyyterti on molempiansa. — '° N:ssa 152: iessä. — " N:ssa 152: 
M. terhen p. t. N:ssa 152 on säkeistä 53 --58 hiiomautettu: Teppana lauloi 
hyvin humoristillisesti nämä säkeet. 



308 



Pohjoinen raja-alue. 



60 Alta ilman aurinkoinen, 
Kun ei nouse nuorten juoma, 
Kasva ei urosten kalja. 
Osmotar olutta pieksi, 
Kapo pieksi kaljoansa; 

65 Jo ottii2 Qiut hapata, 

Jo nyt nousi nuorten juomo, 
Kasvoa^^ kavetten kalja. 
Olut tykki tynnyrissä, 
Leppäsessä lekkerissä i^* 

70 „Jos ei olle olosen juojua,!^ 
Niin mä lautani levitän 
Eli potkin vanteheni." 

Sanoi Päivylän emäntä:^*' 
Kutsu ruhot, kutsu rammat, 

75 Sokiet venehin soua, 
Rammat ratsahin ajata, 
Yht' älä kutsu Kaukomieltä." 

Osmotar sanoiksi virkki: 
„Mistäpä tunnen Kaukomie- 
len?" 

80 „Siitä sä tunnet Kaukomie- 
len,i' 
Veitikk'on veräjän suussa. 
Se on pellon kynnännässä. 
Kaukomielen silmät karsut, 
Veitikan nenä nykerä."^^ 

85 „Lämmitä saloa sauna, 
Pian pirtti riuttele,^^ 
Halkosilla hienosilla,2o 
Pienillä pilastehilla. 
Lähen P[äivylä]n pitoihin, 



90 Salaj[oukon] juominkihin." 
Emo kielti, vaimo käski: 

„Elä lähe, po[ikuoni], 
. Montani surmaa on matalla, 

Tuhat miehen kuolemata. 

Horna : kun L[emminkäinen] kävi 
saunassa, niin hän sano vaimol- 
laan, ei laulettu. 

95 ,,Tuos miulla sotisomani, 
Eli vainovaattieeni, 
Viititse on vaatitsehe, 
Tuoppas miekkani omani. 
Kannas pikku keihoseni." 

(Keihään kuvaus:) 

100 Hepo seisovi sulilla. 

Kasi naukuu naulan teissä,^^ 
Mavot putkissapa mateli. 
Otti miekkansa omansa, 
Ponsin peltohon sytäsi, 

105 Karen käänsi taivahalla, 
Itsepä käänteli käressä, 
Niinkuin talvinen orava. 
Eli kuiva haavan lehti. 
*Itse noin s[anoiksi] v[irkki]:* 

11) „En tunne tuhon tulevan, 
Hätäpäivän kerkievän; 
Oi emoni kantajani, 
Vanhempi aliuomaanji,^* 
Sano surma l:nen25 

115 Mi on surma miest[en] s[urma]. 
Mi on kuol[ema] urost[en]?" 

„Menet matkoa vähäsen, 
Kuljet tietä pikk[araisen], 



i« |nytj otti: o. — '' N:ssa 352: Kasvoa(a). — '^ Päällä: Juoma lekku 
[lekkerissä]. N:ssa 152: O. t. t., Juoma lekkui lekkerissä, (Leppäsessä lek- 
kerissä). — '^ N:ssa 152: juojaa. — i« N:ssa 152: emäntä (Osm[ottare]lle). — 
'^ K:ssa 152 ei tätä säettä ole. — '* N:ssa 152 on tämän ja seuraavan säkeen 
vähllä rivi viivoja. — " N:ssa 152: riu'uttele. — '" N:ssa 152: pienosilla. — 
•■" Mont ioni: Monta. — -' jreijissä : *teissä*. — ^^ Mavot |on| putkjejssa: M. 
putkissa. — " N:ssa 152: alinomani. — -* N:ssa 152: ensimäini. 



17. Lemminkäisen virsi. 850. 



309 



Ait' on rautainen rakettu 

120 Poikkipuolen matkallasi, 
Teräksillä seivästelty, 
Vitsasteltu maan mavoilla, 
Jveärmehiir on keännytelty 
Ulos suin suliajamaahan,'-^'' 

125 Ulos hännin häilymähän," 
Lemminkäisen peän varalla. "^'^ 
,,Vejän veitsen huotrastani, 
Tupestani tuiman rauan, 
Otan miekkani omani, 

130 Sillä aitoa sivallan, 

Aita kaatuu kahenpuolen 
Viieltä vitsasväliltä. 
Seitsemältä seipähältä."^» 
„Kun siitä kulet matkoa vä- 
häsen, ^o 

135 Menet tietä pikkaraasen,^^ 
Tuloovi tulini koski, 
Kosess' on tulini korko, 
Koross'32 on tulinen*-^ koivu, 
Koivuss' on tulinen'^* kokko, 

140 Yöt se hammasta hioopi. 
Päivät kynttä karskuttaapi, 
Lemminkäistä syyäksehe." 

„Ei ole siinä miehe[uj surma 
Ei ole k[uolemaJ urosten, 

U5 Tetrin suustansa'-' sukeepi, 



Kesälinnun kieleltänsä, 
Sen työnnän kokon kitahan. 
Vain jos hän ei^*^ sitä totelle 
Laatii hän^" leppäsen venehen, 

150 Miehen leppäsen perähän. 
Sen kun työnnän kosella, 
Koski se koppoaa venehen. 
Kokko koppoaa isännän ; 
Sillä sen rovin vajellan. 

155 Oi emoni kant[ajani], 
Vanh[empi aUnomahi], 
Sano surma 3:s surma." 
,,Menet3» Pohjon peltojen pe- 
rillä,^9 
Lapin lastutanterilla, 

160 Kolme koiraa on kovolla. 
Rakit on rautakahlehissa, 
Lemminkäisen pään varalla." 
„Ei ole siinä m[iehen] s[urma]. 
Eikä [kuolema urohon]; 

165 Laulan ma lauman lampahia, 
Kimpun kierävillasi[a]. 
Ne työnnän suven kitahan; 
Sillä sen rovin vajellan." 
Läksi P[äivylä]n pitohon. 

170 S[alajoukon] j[uomiukihin], 
Mäni+o tietä pikkaraisen 
j. n. e.*i'*2 



2* N:.ssa 152: suhajamaahe. — ''' häilymä äjhän: h. N:ssa 152: häily- 
määhe. — ^* N:ssa 1.52 on tämän jälkeen ss.: Oi emoni kantajani, Ei ole siinä 
miehen surma, Ei ole kuolema urosten. — " N:ssa 152 on tämän jälkeen ss.: 
Oi emoni kantajani. Vanhempi alinomani. Sano surma toini surma. — '" N:ssa 
152 on tämä säe: Kulet matkoa vähäsen. — " N:ssa 152: pikkaraisen. — 
3- Koro 11': Koross'. — •" N:ssa 152: tulini. — ** N:ssa 152: Koivussa tulini. — 
■" suustajhan : suusta/isa. — •'* N:ssa 152: Vaan jos ei. — " N:ssa 152: Laain. 
— *« Kuin| menet: m. — '» N:ssa 152 on tämän säkeen sijalla ss.: [Menet 
matkoa vähäsen, Kulet tietä pikkaraisen]. Pohjan peltojen perillä. — *" Me ni ; 
M«ni. — •" N:ssa 152 on tämän säkeen sijalla ss.: Kulki matkoa vähäsen. 
Mani tietä pikkaraisen — *'^ N:ssa 152 on tämän jälkeen ss.: Ait' on rautai- 
nen rakettu, Poikkipuolin matkallansa. Teräksillä seivästetty. Vitsasteltu 



310 



Pohjoinen raja-alue. 



Otti hän miekkansa*^ oman- 
sa j. n. e.** 
Mäni*'^ [matkoa vähäisen],*' 
Tulihan se tulinen*** koski 
j. n. e.*' 
175 Siitä ][ieto] L[emnnnkäiniJ 
Teeren*^ suustansa sulasi j.n.e.*'* 
Loati leppäsen veneheuj.n.e.-^" 
Meni Pohjo[n] peltojen [pe- 
rillä], 
Lapin lastut[anterilla], 
180 Kolme [koiraa on kovolla] 
j. n. e.^^ 
Meni P[äivylän] pit[oihe], 
S[alajoukon] j[uominkihe]. 
Syöty 011^2 syömät, juotujuo- 
mat, 
Pietty on piot parahat, 
1S5 Tuopit tukkuhun rovittu, 
Pikarit piuohon luotu. 

Sanoi l[ieto] L[emminkäini] : 
„Eihän liene lempivieras, 
Jos ei tuotane olutta, 



190 Omistani ohristani, ^^ 
Itseni saamista jyvistä." 

Tuopa P[äivylän] emäntä 
Toi on tuopilla olutta. 
Kanto [kaksikorvasella] : 

195 Kiho alla, voahti peällä, 
Keskeir on olo punanen, 
Keärmes peällä keäntelekse. 
Mavot laijoilla mateli. 
Siitäpä l[ieto] L[emminkäinil 

200 Veti veitsen huotrastansa, 
Tupestaan on tuiman rauan. 
Sillä hän ristihin vetävi. 
Itse hän noin sanoikse virkko : 
„Tuopin tuoja Tuonelahan, 

205 Kannun kantaja Manalle, 
Kyy kitansa^* kytkeköhöu, 
Keärmes päänsä keäntäköhön. 
Mavot maahan^^ kirpuooli,-^® 
Juon oloseu onnekseni, 

210 Mejen mustan mielekseni. 
Tuopin tuoja Tuonelahan," 
Kannun kantaja Manalle." ^^ 



maan mavoilla, Keärmehill' on keännytelty, Ulos suin suhajamahau, Ulos 
hännin häilymähän, Lemminkäisen peän varalla. Veti veitsen huotrastansa, 
Tupesta on tuiman rauan. 

•*' N:ssa 152: Otti miekkansa. — ■*■* N:ssa 152 on tämän jälkeen ss.: 
Sillä aitoa sivalsi, Kaatui aita kahenpuolen, Viieltä vitsasväliltä, Seitse- 
mältä seipähältä, Sillä sen rovin vajelti. — " N:ssa 152 on tämän jälkeen s.: 
Kulki tietä pikkaraisen. — " N:ssa 152: tulini. — " N:ssa 152 on tämän jäl- 
keen SS.: Kosessa tulini korko, Korossa tulini koivu, Koivussa tulini kokko. 
Yöt se hammasta hioopi, Päivät kynttä karskuttaapi, Lemminkäistä syyäk- 
sehe. — " N:ssa 152: Tetren. — *' N:ssa 152 on tämän jälkeen ss : Kesähn- 
nun kieleltänsä, Sen työnsi kokon kitahan. Se kun siitä ei totellu. — 
^° N:ssa 152 on tämän jälkeen ss.: Miehen leppäsen perähän, Sen kun työnsi 
kosella. Koski kopposi venehen, Kokko kopposi isännän, Sillä sen rovin va- 
jelsi. — *' N:ssa 152 on tämän jälkeen ss.: Rakit on rautakahlehissa Lem- 
minkäisen peän varalla. Lauloi lauman lampahia. Kimpun kierävillasia. Ne 
työnsi suven kitahan. Sillä sen rovin vajelsi, Meni Pohjolan pitoihe, — 
" Siellä oli|: *Syöty oli*. — " N:ssa 152: osristani. — ^* Kyy jonj kitansa: 
K. k. — ** Mavot |on; maahan: M. m. — ■'" kirpuvopij: 'kuyuooli. — " N:ssa 
152: Tuonelaahe. — »« ]Sl:ssa 152: Manalla. 



17. Lemminkäisen virsi. 850. 



311 



Siitäpä Päiv[ylän] isäntä 
Lauloi orrella oravan, 
215 Ortta myöten juoksemahan, 
Karstoja kapistamahan. 
Tuopa l[ieto] L[emniinkäini] 
Lauloi neän kultarinnan. 
Orrellista ottamahan, 
220 Karstoja kapistamahan. 
Siitä P[äivylä]n isäntä 
Lauloi valkien jänösen. 
Lauloi l[ieto] L[emminkäini] 
Laulo-^-' i-uskean reposen, 
22.7 Jänistä jähertämähäu. 

Siit' on""^ P[äivylän] isäntä 
Lauloi lammin la[ttialle]; 
Siitä^i l[ieto] L[emminkäini] 
Lauloi härän kulta sai- ven, 
230 Lampia on lakkimahan, 
Juomaan kuin joesta vettä. 

Siitä P[äivylän] is[äntä] 
*Itse noin s[anoiksi] v[irkki] :* 
,, Päivön pojan miekka pitkä, 
235 Päivön pojan kalpa kaunis, 
Mitelkäämmäs'^2 miekkojam- 
me], 
Katselkaam[mas] kalpojam- 

ma,**^ 
Kumman on pitempi miekka. 
Kumman kalpa kaunehempi, 
240 Sen iellä sivaltaminen!" 

Siitä l[ieto] L[emminkäiniJ: 
..Mitäs mun^* on miekastani, 



Kuta miun on kalvastani, 
Kuin on luissa lohkiellu,''^ 

215 Peäkasuissa katkiellu.*"' 
Miteltih^^ on m[iekkoja], 
Katseltih''^^ on k[alpoja]. 
Päivän pojan on miekka pitkä, 
Päivän pojan kalpa kaunis, 

250 Sen on iellä iskeminen.*'^ 

Sanoo l[ieto] L[emminkäini]: 
„Läkkäämäs'^'' ulos pihalla, 
Ulkon' on veri parempi, 
Kakaroiir on kaunehempi, 

255 Tuvan unen turmelemma,'i 
Pessyt penkit hierelemmä." 

Lähtivät ulos pihalle.'^ 
Tuopa P[äivylän] i[säntä] 
Iski kerran, iski toisen, 

260 Iski kohta kolmannenki. 
Ei vierry veripisare, 
Eikä ottan orvaskettu. 
Si[itä] l[ieto] LlemminkäiniJ 
Kuin siitä isk[i] 1"^ kerran, 

265 Otti kun"* naatin naurehelta, 
Purston'5 pikkulintuselta. 
Harjan pieneltä kalalta. 

Lähti töitänsä'" pakohon. 
Piilojansa piilem[ähän]. 

270 „0i emoni kantajani, 
Vanhempi alin[omani], 
Säästäppä säästöhiin evästä. 
Vuole voita vakkaseehe. 
Lähden töitänsä pakoh," 



*' Sana jälestä alkuun lisätty. N:ssa 152: Lauloi. — ^» Siit ä| : Siit' on. 
— " N:ssa 152: Siitäpä. — "^ N:ssa 152: Mitelkäämme. — " N:ssa 152: Kat- 
selkaamme kalpojamme. — '* N:ssa 152: miun. — °* lolikie nnu : lohkie//u. 
N:ssa 152: lohkiellut. — <" N:ssa 152: katkiellut. — «' N:ssa 152: Miteltihin. — 
'* N:ssa 1.52: Katseltihin. — " Tämän jälkeen on kkrssa säe: [Sen on ielläj siva[l- 
taminen] . — '" Läkkääm |on : Läkkäämös. N:ssa 152: Läkkäämmäs. — " N:ssa 
152: turmelemme. — '- N:ssa 152: pihalla. — " N:ssa 152: ensi. — '^Nissa 152: 
kuin. — " Eli kun| purston: P. — " L. siitä t.: L. t. — ■'''N:ssa 152: pakoh on. 



312 



Pohjoinen raja-alue. 



275 Piilojansa piilemääh,^^ 

Tappoi ainoan sedän poian." 
*Äiti:*79 

„Mene männykse mäellä, 
Koivukse kovalla^" maalle." 
280 *L[emminkäini]:*''^ 

«Useinkin mäkinen mänty 
Kotapniksi pilkotaaha,^i 
Hakataan'^^ on halkoloikse." 
Äiti:''' 
285 „Mäne karhun kirjokarsiua- 
han." 
L[emminkäini]:"9 
«Sielläpä pyssyin pyyetähän, 
Sieltä ampuen ajellaan; 
Maailmalla matkustelen, 
290 Kuljen niinkuin kurja aina." 



851. Koljola. 



Inha n. 271. 



1894. 



Simanaini Sohvonja. 

1 

Ettei kose pohjastuuli, 
Eikä viluna vietteleisi. 
Tuonen mustasta joesta. 
Manalan alantehesta, 

1.5 Sorsana tsukelta, 
Allina veen alatse. 
Alla tulini koski, 
Kolme on koivua kos[essa]. 
Joka koiv[ussaJ 3 kokkoa. 

20 Yöt hamm[asta] hioo, 



Päivät kynttä kiiskuttavi. 
Käy vatsassa Vipusen varsan. 
Tulee kuolana konnan suusta, 
Kinona ilkiän Idasta. 

[Alku runoa Tulehenko on tien 

tupani.] 



852. Koljola. 
Inha n. 273. — 1894. 

Simanaini Sohvonja. 

„0i emoni kantajani,^ 
Lähen Päivylän pihon. 
Sorajouhen juominkihin." 

Emo kielsi poikuota: 
,,Älä lähe P[äivylä]n pitoihin, 
Mont' on surmaa välillä. 
Monta miesten kuolemaa; 
Kolm' on surmaa kovaa." 

..Mikä surma l:nji?" 

„Tuloo tulinji koski. 
Kosess' on tulinji koivu, 
Koivuss' on tulinji kokko. 
Päivät se kynttä hioo, 
Matkamiestä syyäksehe." 
„Ei se ole surma miehen surma. 
Se on surma lapsen surma." 

(Se kun meni, otti teeren, nokki 
höyhenet, heitti ne ilmaan, ja 
kokko niihin hyökkäsi.) 

Otinpa^ suuren tetristoatan, 
Joka matkalla varakse. 
Kulkipa matkoa vähäsen. 



" N:ssa 152: piilemäähe. — '» N:ssa 152 .sana puuttuu. — *» kovali;e| 
kovalla. — " N:ssa 152: pilkotaahe. — «^ N:ssa 152: Hakataah. 

851. ' Erillään sivun ylälaidassa: Tuopa kaunis Kaukomieli. 

852. ' liivin yläpuolella: Päivylä. — ^ Ot ti : Otinpa. 



17. Lemminkäisen virsi. 852 — 853. 



313 



20 Ottipa suureu tetristaatan,^ 
Joiikapa ilmahan levitti,* 
Sinnep' koko kallistihe 
Ijintujen lisäperillä. 
Sillapa pe<äsis senki paikan.^ 

25 Kulkip' matkoa vähäsen 
Päivyläu pitoja kohti. 
Jossapa tulee 2:ji surma. 

(Se kuuma haisi, niinkuin Vi- 
pusen runossa.) 

(Viimeinen surma ne mavot. se 
portti.) 

Knn menin P[äivylän pitoihin], 

Sorajoukon [juominkihiuj. 
30 Tuoltapa P[äivylä]n em[äntä] 

Tulevat minulle vastaan, 

Viiäh sisääh vierahani, 

Heitett[ih] oven pielehe. 

Oli muita vierahia. 
35 Katsoo ka'"n'^[nun] peäll[e] 

Ouolla näin vierah[ia]. 

Tuot[ih] tuop[illa] ol[utta], 

Kann[ettih] kaksikorvas[ella]. 

Mavot on maljassa kipeesi, 
40 Jost' ois pitän juua meiän. 

Eip' ole P[äivyläjn pivoissa 

Miehen juotavaa olutta. 

Ainoata appajaata. 

Kylläpä P[äivylä]n pivoissa 
45 Saapi kats[oa] karsah. 

Mitä meillä tuotaneehe, 

Ja kuta syötäneehe? 
„Outo teäir on ollaks[eni]. 

Nyt olen P[äivyläjn pivoissa, 
50 Sorajouhen j[uomingeiJssa." 
Aina akkani sauovi, 

Vaimot tuot[a] vaiker[oivat] : 



,,Mistä mieh[et] tuloovi 

Näih Pohjolan pitoihe. 
5.^ Kyllä kynnykset kuluvi, 

Latt[iat] on laittuaavi. 

Millä pirttimme pes[pmme]. 

Kuin kulk[i] kummin ki he, 

Monistaki muista maista, 
60 Onteloista on ulompaa. 

Vain onpa vettä vier[ahalle], 

Oluttaki ostamatta, 

Syyä miehen nälkähisen, 

Ottoa alinomaista." 
65 „Mi sinä olet mieliiäsi. 

Kuta urohiasi?" 

[Jatkosta ks. Sekavia muodostuk- 
sia, n. 1016.] 



853. Koljola. 



Inha n. 284. 



1894. 



Sigli, Kielo väisiä, kotoisin Vuon- 
nisesta. 

Lemmink[äisen] laulu. 

„0i emoni kantajani, 
Seästä säkkih on evästä, 
Vuole voita vakkaseehe. 
Lähen P[äivölä]n pitoihe, 

5 Salajoukon juominkiihe."' 
Emo kielti^ poiuttaahe, 
Vielä miestäh on epääsi: 
„Elä lähe^ poikuooni. 
Kolm' on^ surmoa kovoa, 

10 Kaks' on aivan kauhieeta. 



' Selit : joukko. — ■• Siv.: (liihätti). — * peäsi s. .surman : peäsis s. *paikan* 
853. • |Omut|: *Emo kielti*. — * E. ♦lähe* p. — ' Kolm ej *on*. 



314 



Pohjoinen raja-alue. 



Elä lähe poikuooni." 

„0i emoni kantajani, 
Tuo miuUa sofisomani. 
Vejä vaino vaattieeni. 

15 Lähen P[äivölän] pitoihe, 
Salaj[oukon] juomink[iihe]. 
*0[i emoni kantajani],* 
Tuo sota[somaniJ, 
Vejä v[aino] v[aattieeui], 

20 Tuo on pikk[u] keihoseni 
Käteheeni oikieehe. 

Sano surm[a] l:nji, 
Mi on surma miehen surma? 
*Kuss' on kuolema urolioni?* 

25 Oi emoni [kantajani], 
Ku on kuolema urohon?" 

,,Tulovi tulinji koski, 
Kolm' on korkoa kosessa, 
Kolmin koivun korkoloissa, 

30 Kolmin kokoin koivuloissa; 
Yöt ne hammasta hioove, 
Päivät kynttä kitkuttaa ve 
Syyä lieto L[emminkäi]stä." 
„0i emoni kantajani, 

35 Ei ole surma miehen surma, 
Eikä kuolema* urohon. 
Ne mie siikana sivahan, 
Al'1'ina ales mänen,^ 
Kulen^ kuusina metsässä, 

40 Petäjäissä pölkyn peänä. 
Oi emoni kantajani, 
Sano surma keskimmäini, 
Mi on s[urma] miehen surma, 
*Kuss' on kuolema urohon?" 

45 „Siin'onsurmakesk[immäi]ni:* 
Rakennettu rauta-aita 
Maasta saahe taivahaase, 
Vitselt on maan mavoilla, 



Keärmehiir on keännytelty, 

50 Ulossuin suhajamassa. 
Ulos hännin häilymässä, 
*Syyä l[ieto] L[emminkäi]s- 
tä."* 
„0i emoni kantajani. 
Ei ole surma miehen s[urma] 

55 Eikä kuol[oma] urohon. 
Vejän veitsen huotrastani. 
Tupostani rauan tuiman, 
Siir on aitoa sivallan. 
*Itse noin sanoikse virkka''an'':* 

60 „ „ Maan muikku, meren silahka, 
Läpi mattahan mänijä, 
Puunjuuren pujotteliia."" 
Sillä sen rovin vajella[n]. 
Oi em[oni] kantajani, 

65 Sano s[urma] jälkim[mäinen]. 

Miss'« onsurmamieh[en] surma, 

Kuss' on kuol[oma] urohon?" 

,.Tuoir on Päivölän pihoilla, 

Kurttolan kujojen suissa, 

70 Sieir on koirat koTtsasissa, 
Rakit rautakahlehissa 
Syyä lieto L|emminkäi]stä." 

*„0i e[moni] k[antajaui], 
Ei oles[urma] m[iehen] s[urma] 

75 Eikä k[uolema] u[rohon].* 
Mie lasen lauman lampahia, 
Kimpun kierävillasia. 
Sillä sen rovin vajellan." 
Mani Päi[völän] tupaahe. 

80 *Tuo on P[äivölän] isäntä 
Itse noin sanoikse virkko. 
Kyseli on vierahalta: 
„Mit on virka vierahalla?" 
Läksin P[äivölän] pitoih, 

85 Salajoukon juominkihe. 



■* kuolema: kuoloma. - ' Alk.: meneen, Kuleen. — * Mi: Miss. 



17. Lemminkäisen virsi. 853. 



315 



Muut on tuonut tuikuttoaue, 
Tiskillä tiputtanunna, 
Mie olen meärin mäskejälly, 
Puutin kaksin puiskoallu, 

90 Kahen eestä juuakseni, 
Kahen eestä syj^äkseni, 
Kahta miestä ollakseni.* 
Oisko vettä Tierahalla?" 
Tuop" on P[äivölän] emäntä 

95 Tuopi tuopilla olutta, 
Kantaa kaksikorvasella ; 
Mavot laioilla'' mateloo, 
Keärmeet on^ käperteliihe. 
Tuop' on l[ieto] L[emmiukäi- 
nenj: 

100 ,,01o suuhun juotaneehe, 
Ruuhka maahan luotaneehe." 
Veti veitsien huotrastaa, 
Tupestaan on rauan tuiman, 
Olon ristih on veteli. 

105 Itse noin san[oiksi] virkkoo: 
„01on tuoja Tuonelaahe, 
Kannun kantaja Manalla." 
Joi olosen^ onneksehe, 
Mejen mussan mieleksehe. 

110 Siitä P[äivr)lä]n isäntä 
Laulo orrella oravan. 
*Itse t[uon] san[oiksi] v[irk- 

ko]:* 
„ Millä tuota tuosta saahan?" 
Siit' on l[ieto] L[emminkäinen] 

115 Laulo neän on kultarinnan. 
Söi se'0 orrelta oravan. 
Siitä P[äivölän] isäntä 
Loati lammin lattialla. 



Itse noin s[anoiksi] virkk[o]: 

120 „ Millä tuo on tuosta soahaan?" 
Siitä l[ieto] L[emnnnkäinen] 
Härän suustah on^' sukesi, 
Joi se lammin lattielta. 
Siitä P[äivölän] isäntä 

125 Jo viime vihakse käypi. 
Itse noin s[anoiksi] virkkoo: 
„Katsotaanp' on kalpojana, 
Mitelläähpä miekkojaana, 
Kumman on pitempi miekka. 

130 Kumman kalpa kaunehempi. 
Senpä on sivaltaa iellä!" 
Tuop' on l[ieto] L[emminkäi- 

nen] 
*Its[e] n[oin] san[oiksiJ v[irk- 

koo]: 
„ Mihinpä mun on miekastan[i]. 

135 Kuhun kaihon^2 kalpastan[i]. 
Kuin on luissa lyöpynyut.i' 
Mätsennyt on peäu mäsyissä.*' * 
Läkkäämmä'5 ulos pihalla, 
Ulkon on veret paremmat. 

140 Kakaroiir on kaunehemmat, 
*Lumen peällä luopusemmat." 
Tuonp' on P[äivölän]isännäu 
Onp'on tuumoa pitempi.* 
Siit' on P[äivölä]n isäntä 

145 Löi on kerra[n]. löi on toisen. 
Jo kerralla kolmannella 
Ei vienyt verisömällä, 
Ei on ottan orvaskettu. 
Siitä lieto L[emniinkäinen] 

150 Yhen kertasen si vaiti, 

Löi kuin noatin nakrehesta. 



' alla: laioilla: 1. — « K. *on*. — »ol|Uen|: olosen. — "S. on|: S. *se*. 
— " suusta: suustaÄ *on*. — '^ Ku hunpa : Kuhun kaihon. — " lyöpynyt, 
päällä: [lyöpy]nynt. — '* M. peän '■n"'ä.syis, korj.: M. *on* p. *mäsyissä*. — " Lä- 
|hetääh,: Liäkkäämmä. 



316 



Pohjoinen raja-alue. 



Itse noin sanoiksi virkk[oo] : 
„Lähen töitäni pakohon, 
Piilojani piilömäähe,'*^ 

155 Nousin koivukse norolla: 
Usein norolta koivu 
Lehtipuikse leikataahe, 
*Valitaan on vassaksiksi.* 
Menisin männyksi mäjellä: 

160 Usein mäjeltä mänty 
Pinopuikse pilkotaahe, 
Hakataan on halkoloikse. 
*En tiiä poloni poika, 
Kunne luome luotu lapsi, 

165 iVliune auvottu avaun!* 
Maksahan merimatehen, 
Meriuuhen untuvaahe ; 
Sieltä nuorin uossetaahe, 
Sieltä siimoin seurutaahe, 

170 Väkärauoin veänuetäähe 
Maksasta merimatehen, 
Meriuuhen untuvasta/' 

Sieir on kulki 6 vuotta, 
Seuro" 7 keseä 

175 *Maksassa merimateehe, 
Meriuuhen untuvassa.* 

Ai'"ni"' tyttö, aino"* neiti 
Tuuti lasta^^ kätkyössä: 
„Elä itke, poikuoni, 

180 Ei itken isosikana, 

*Valittan ei vanhempasi* 
Hauin suolen soukelossa." 
Haukku koira korkiesta, 
Perin peltohon syväähe, 

1S5 Hännin moahan torkutellen. 
Pisti peäh on ikkunaahe. 



„Mitä haukkuu linnan halli, 
Linnan lukkiko huiskutteli, 
Hännin [moahan torkutellen], 

190 Perin peltoh[ou syväähe]. "^i 
Itku kuulu on mereltä: 
Ei ole itku lapsen itku 
Eik' ole22 itku vaimon itku, 
Itku on partasuun urohon, 

195 Jouhileuvan juorottelu. 
Käsin keäri vaattiehe, 
Koprin helmah kokosi. 
Pian juoksi matkan pitkän. 
Vähäsi välit lyhyöt. 

200 Menip' tuota katsomaahe. 
Katseloo, kääntelöyve: 
Sat' on hoavoa^' uroossa, 
1000 tuulen pieksemäässä. 
Lämmitti saloa sau[n]an, 

205 Pian pirtin riuhutteli 
*Halkosilla hienosilla.* 
Loati piimästä poru, 
Sinervöstä^^ saippuoota. 
Millä poiau peätä pessä, 

210 Muotuo hyvän molotsan. 



854. Valasjoki. 
Borenius I, n. 39. — 'V^ 1871. 

Hilippäini Poavila. 

Mehelaihe, hörhöläiiie, 
Tuosi mettä nenässäs, 
Kipehillä voisimiks, 



'* piil;e'määhe: piilömäähe. — " Seu|l]o: Seuro. — '* aini] : aino. — 
'" jtiiiiti|: *lasta*. — ^o luski: luÄ:ki. — ^^ 183-90 alk laulettu sekavassa 
jjirje.styksessä. — " Eikjä: itku: E. *ole* i. — *' hjajavoa: hoavoa. — ^^ Siner- 
västä: Sinervosta. 



17. Lemminkäisen virsi. 854. 



317 



Pahoilla pareutajiks." 
5 Kokko kiuittä koatskuttau'^ 

Lemminkäistä siiiiväkseb. 

tJöt on hammasta hivon, 

Päivät kiinttä koatsknttan,2+ 

Lemminkäistä suiiväkseh. 
10 Lemminkäine laulan tehrikar- 
jan 

Etehesi-^+ siiiiväkseh. 

Kiintesi palaul 

Lennä luotehen perällä, 

Sieir on luutonta lihoa, 
15 Suolatonta pohkivuo. 

Väinämöine viisas^''' poika 

Vesti vuorella venehtä, 

Kairivolla kalkutteli; 

Ei kirves kivehe koske, 
20 Kasa hietra kalTivoh. 

Väinämöin oli viisas poika 

Vesti vuorella venehtä, 



KairivoUa kalkutteli. 
Väinämöine viisas poika 
25 Tarvoi nuotan tappuraksi, 
Veen velleksi sevotti. 

Kasvo lapsi Karjalassa. 
Ensin peätäs elätti, 
Kesän Kellossa asutti. 
30 Putahilla^''" puolen vuotta. 
Mari keitti liemen liukkaham- 

man, 
Kettusella kelporuuvan. 
Sai Kettu kiilläseks. 
Tuli mie.s mitä paras. 
35 Veikko siintii Veuöähellä, 
Kasvo lapsi Karjalassa! 

Väinämöin oli viisas poika. 
Oi ukko ylijumala, 
Voari vanha Väinämöine, 
40 Voari toatto taivahaine! 



Yksityisiä, muissa yhteyksissä tavattavia säkeitä: 



1. Koljola. 

Inha n. 259, ss. 1-5. — 1894. 
Simanaini Sohvoiija. 

Oi emoni kantajani, 
Suorita minut sotaabe, 



Anna vanhat vaatteheni, 
Oi emoni kantajani, 
Anna vainovaatteheni 



[Jatkosta ks. Sekavia muodostuk- 
sia, n. 1011]. 



8Ö4. 't Päällä: [kjufatskuttau). — ^t Päällä: kitsk[uttau]. — '+ Etehese. 
— ^+ Päällä selit.: = viekas. — 't (Puvas = piiörre joessa — ensin käännettil 
joeksij. 



318 



Koillinen raja-alue. 



KOILLINEN RAJA-ALUE. 



855. Haikola. 



Borenius II n. 



i=*./7 1872. 



Moarij, Karpan vaimo; Uhtuesta 
tuotu. 

Lemminkäisen virsi.^^ 

Öavu soarella palave, 
Tuli niemen tutkamissa, 
Suuri olis sovan savukse, 
Pieni paimenen tulekse. 
5 Osmotai^t olu^ofi seppä, 
Kapo kaljojen tekijä. 
Kuu kiviä3+ kuumattihe, 
Kesä vettä keitettihe, 
Sato puita poltettihe, 

10 Öato puita, soari maita. 
Ei ottan olut hapata 
Eikä juossa urten juoma. 

Osmotar olu^ofi seppä, 
Kapo kaljojen tekijä 

15 Hiero kahta kämmentänse, 
Hupiirti hiipiisiänse 
iMolompihi reisihinse. 
X'ukku Juutas juossessahe, 
Väsii väikiitellessähe, 

20 Juoksi kuonoa konnan suusta, 
Kino Juuttahafi kijasta, 
Voahti vankasta nenästä. 
Öiit' otti olut hapata, 
Öiitä juossa urteu juoma. 

25 Vietih Päivöläm pitoihe. 
Jopa tuo Päivölän isäntä, 
Jo hän sanoiksi virkki: 



„Kuttju'seni, kuurokseni. 
Armas airo-jalka'sehi, 

30 Kutsu kurjat, kutsu keiihät 
Ram matki, reki-rujotki,*+ 
Öokiietki, vaiva'setki; 
Soki^et veDO'sin souva, 
Eammat rattsahin ajele, 

35 Rujot rejin reutuVle; 
Elä kutju Kauko-miestä." 
„Mista tunnen Kauko-miehen?-' 
„ Siitä tunnet Kauko-miehen : 
Ahti soarella asuve, 

40 Kauko niemen kainalossa; 
Ahih suu vähiten veärä, 
Kauko-miehen silmät kaltot; 
Veitikka nenässä niemen." 
Kuttjuseni, kuuro sehi, 

45 Armas airo-jalkasehi, 

Kuttsu kurjat, kuttsu keuhät, 
Rammatki reki-rujotki, 
Soki'etki, vaivasetki. 
SokiJet venosin souti, 

50 Rammat rattsahin ajeli, 
Rujot rejin reutu^^oli. 
Ei heän kuttsuh Kaukomiestä. 

Jopa vanha Väinämöihi, 
Jo heän noin sanoiksi virkki: 

55 „0i emoni kantajaihi, 
Varsin valta-vanhempani, 
Tuo sie on soti-somahi. 
Kanna vaino-voattiehi, 
Häissä hemmakoitavahi, 

60 Pivoissa pideltäväni, 



855. 't Nimitys puuttuu. — *t OsmotaVi. 
päälle myöh. lisätty: [rujot]ki? vert. seur. 



't kivijä. — 't rujot. 



17. Lemminkäisen virsi. 855. 



319 



Lähem Päivöjäni pitoho. 
Hiivan joukon juomiukihe.'' 

„0i om poikuo nuorimpaiii, 
Lapseiii vakavutettu, 

6.-, Elä lähe Päivö' fäm pitoho, 
Hiiväii joukon juominkihe, 
Mont' on surmo'"a matalla." 

„0i emoni kantajaini, 
Varsin valta-vanhempani, 

70 Ku on surma suurin surma?" 
,.Mänet matkoja vähä"sen, 
Mänet teitä pikkaraisen, 
Ait' on rautani rakettu, 
Teräksini seijo pantu 

75 Moasta soahe taivahahe, 
Taivahasta moahe soahe; 
Tsitjiliuskoiir on sivottu, 
Keärmehillä keännätettu, 
Vitsassettu moam mavoilla." 

80 „0i emoni kantajaini. 
Varsin valta-vanhempani, 
Ei ole niissä mieheii surma. 
Eikä parta-suun urohoii: 
Vejän veitsen huotrastani, 

85 Tupestani tuiman rauvan, 
Vara-rauvan väskystäni,'^''' 
Aita koatu kaha paine,'' 
Sillä sen rovin vajellan. 
Oi emoni kantajaini, 

90 Varsin valta-vanhempani. 
Tuo sie on soti-somani, 
Kanna vaino-voattieni. 
Häissä hemmakoitavani, 
Pivoissa pijeltäväni: 

95 Lähem Päivöräm pitoho, 
Hyvän joukon juominkihe." 

„0i om poikuo nuorimpani, 
Lapseni vakavutettu, 



Elä lähe Päivösräm pitoho. 

100 Hyvän joukon juominkihi. 
Mont' on surmo^a matalla." 

„0i emoni kantajaini. 
Varsin valta-vanhempaiii, 
Ku oh surma .suurin surma?" 

105 ,,Se on surma suurin surma: 
Mänet matkoja vähä'sen, 
Mänet feita pikkaraisen, 
Tulou oii tulihi koski, 
Kosess' oii tulihi korko, 

110 Koross' on tulini koivu, 
Koivuss' of) tulihi kokko. 
Yöt hammasta hivove, 
Päivät kiinttä kriitskuttave. 
Jo oh soanuh soan urusta, 

115 Uruo tuhon tuhannen." 
,,0i emoni kantajaini, 
Varsin valta-vanhempani. 
Ei ole hiissä miehen surina. 
Eikä parta-suun urohofi. 

120 Otam mie sulkine vähä'spn, 
Hieru'' on uutustelene'^ 
Kahen kämmö'sen kesessä, 
Sormen kummenen sovussa, 
Siitä peäsöu teuri-karja. 

125 Öinne kokko kuomissaksi. 
Havu-lintu hoamissaksi. 
Mie mänen allina alatt>i. 
Sillä ^eu rovin vajellaii. 
Oi emoni kantajaini, 

130 Varsia valta-vanhemi)ahi, 
Tuo sie oh soti-.somahi, 
Kanna vaino-voattiehi, 
Häissä hemmakoitavani. 
Pivoissa pieltävähi: 

135 Lähem Päivö^fäm pitoho. 
Huvan joukon juominkihe." 



'+ Vejän ristih veitselläni. 



e lisätty värsyn mitan täytteeksi. 



320 



Koillinen raja-alue. 



„0i om poikiio nuorimpani, 
Lapseni vakavutettu, 
Elä lähe Päivö^räm pitoho, 

140 Hliväfi joukon juominkihe; 
Mont' on surmoa matalla." 

,,0i emoni kantajaini, 
Ku on surma suurin surma?" 
„Mänet Kuuto'1'an kujoihe; 

145 Kuuto'ran kujojen suissa, 
Öusi suittsi-renkahissa, 
Karhu rauta-kahlehissa. 
Susi peällä suimissaksi, 
Karhu peällä koamissaksi." 

150 „0i emoiii kantajaini, 
Ei ole niissä miehen surma 
Eikä parta-suun urohofi. 
Otan villoja vähäsen. 
Hieru'^+ on nutustelene, 

155 Kahen kämmö'sen kesessä, 
Sormen kiimmenen sovussa; 
Siit' om peäsöu lammas-karja. 
Öinne susi sumassaksi, 
t^inne karhu koamissaksi. 

160 Sillä sen rovin vajellan. 
Oi emoni kantajaini. 
Varsin valta-vanhempani, 
Tuo sie on soti-somani, 
Kanna vaino-voattieni, 

165 Häissä hemmakoitavani, 
Pivoissa pieltäväiii; 
Lähem Päivö'räm pitoho, 
Hiiväfi joukon juominkihe," 
„0i om poikuo nuorimpani, 

170 Lapseni vakavutettu. 

Elä lähe Päivö' Täm pitoho. 
Ei siima kutsuttukqana." 

„0i emoni kantajaini, 
Varsia valta-vanhempani, 



175 Korie on kutsuttu vieras, 
Koriempi kuttsumatoin. 
Koira kuttsuhu mänöve, 
Hiiva ilmaii llikkeleksi." 
Toi heäu on soti-somate, 

180 Kanto vaino- voattiete, 
Häissä hemmakoitavate. 
Pivoissa pi(j)eltäväte. 
Viititseksi, voatitseksi, 
Suorin on soti-somihe 

185 Oven suussa, alla orreii. 
Kattilan kata-sijalla. 

Jopa^^ vanha Väinämöini 
Läksi Päivö' l'äm pitoihe, 
Hiiväii joukon juominkihe. 

190 Mani matkoa vähä'sen, 
Mä6i teitä pikkaraisen, 
Ait' on rauta'ui rakettu, 
Teräksihi seijo pantu, 
Moasta soahe taivahehe, 

195 Taivahasta moahe soahe, 
'rsiteiliuskoiir on sivottu, 
Vitsassettu nioam mavoilla, 
Keärmehillä keännätettii. 
Veti heäii veitsen huotrastahe, 

200 Tupestahe tuimaa rauvan, 
Vara-rauvan väskiistähe, 
Veti ristih veitsellähe. 
Aita koatu kaha paine. 
Mani matkoja vähä'sen, 

205 Mähi teitä pikkaraisen. 
Tuli Oli tulini koski, 
Kosess' Oli tulini korko, 
Koross' on tulini koivu, 
Koivuss' Oli tulini kokko, 

210 tJöt se hammasta hivove. 
Päivät kiinttä kriitskuttave; 
Jo Oli soanuii soan urusta. 



't Hierov. — ^t Jopa tuo. 



17. Lemminkäisen virsi. 855. 



321 



Umo tuhon tuhannen. 
Otti heäfi sulkiJe Yähä'sen. 
215 Hieru' on nutustelovi. 

Kahen kämmö'sen kesessä. 

Sormen kiimmenen sovussa, 

Siitä peäsi teuri-karja. 

Sinne kokko kuomissaksi, 
220 Havu-lintu hoamissaksi, 

Heäm mani allina alattsi. 

Sillä sen rovin vajelti. 
Mälli Kuuto^Fan kujoihe: 

Kuuto'1'an kujojea suissa 
225 Susi suittsi-reukahissa, 

Karhu rauta-kahlehi<sa. 

Otti heäu villoja vähä'sefi. 

Hieru''o on nutustelovi, 

Kahen kämmö'seii kesessä, 
230 Sormen kiimmenen sovussa, 

Siitä peäsi lammas-karja, 

Sinne susi sumassaksi. 

Sinne karhu koamissaksi. 

Sillä sen rovin vajelti. 
235 Jopa tuo vanha Väinämöini 

Paniheän lukun koiran suuhun, 

Haitam^'''''" pennun hampaha- 
he, 

Jott' ei hauku halTi-koira. 

Korva hiksu lulluttele, 
240 Vitskuttele viHa-häntä. 

Mähi Päivö'räm pitoho, 

Hiivan joukon juominkihe. 
Oi tuo PäivöM'än emäntä 

Jo han noin sanoiksi virkki: 
245 ,,Mipä täm' on vierahia, 

Kupa täm' on vierahia, 

Kuin tuli hallion haukkumatta. 

Veräjien ulisomatta?" 
Tuopa vanha Väinämöini, 



250 Jo heäu noin sanoiksi virkki : 
,,0i sie Päivö'rän emäntä 
Tuo sie tuopilla olutta, 
Kanna kaksi-vartisella, 
Jiiuva kulkun kuivanehen." 

255 Jopa Päivö' I an emäntä, 
Jo heäu noin sanoiksi virkki: 
„Tuopit ofi tukkuhu liikättii. 
Pikarit pinoho pantu. 
Kuini*' olisit tulluti^t ennen 
Päivöä, 

260 Eli päivöä jälestä." 

Jopa vanha Väinämöini, 
Jo heän noin sanoiksi virkki : 
,,0i sie Päivö^rän emäntä. 
Tuopa tuopilla olutta, 

265 Kanna kaksi-vartisella. 
Em mie liene lempi-vieras 
Kuin ei härkiä tapeta." 
Jopa PäivöMan emäntä 
Toi heän tuopilla olutta. 

270 Kanto kaksi-vartisella. 
Mavot laijoilla valuve, 
Ttitjiliuskut liuvottave, 
Keärmehet kesellä kiehu. 
Tuopa vanha Väinämöini 

275 Vefi veitsen huotrastahe. 
Vara-rauvan väskiistähe. 
Tupestahe tuiman rauva.i. 
Vefi risfih veitsellähe: 
Juon olu'on onnekseni, 

280 Mejem mussam mielekseni. 
Ruhka moaha, ruoka sunhu. 
Tuopin tuoja Tuonelahe, 
Kannun kantaja Manalla! 
Siitä Päivö'1'än isäntä 

285 Jo heän noin sanoiksi virkki: 
„0i sie vanha Väinämöiiii, 



•t ^Haitan"'. — '" Sana laulajalle outo. 



"t Kuu. — "t Sana puuttuu. 
21 



322 



Koillinen raja-alue. 



Laula virsi kuullakseni." 

Tuopa vanha Väiuämöini, 
Jo lieän noin sanoiksi virkki: 

290 ,.Isännän on ensimmäiriii '■•" 
Lauloa virsi vierahalla, 
Vierahalla virsi kuulla." 
Jopa Päivö' Iän isäntä 
Laulo valkien jänö'seri 

295 Lattiiella hiippimähe. 
Tuopa vanha Väinämöihi 
Laulo ruskiieh repo'sen 
Jänöistä tavottamahe. 
Jopa Päivörän isäntä 

300 Laulo orrella oravan. 
Tuopa vanha Väinämöini 
Laulo neätäri'* kulta-rinnan 
Orrellista ottamahe. 
Jopa tuo PäivöM'än isäntä 

305 Laulo lammin lattiiella. 
Jopa vanha Väinämöini 
Laulo härän kulta-sarven 
Lammillista lakkimahe. 
Jopa PäivöMän isäntä, 

310 Jo heän noin sanoiksi virkki: 
„Mitelkä miiö miekkojana, 
Katselka^^t mliö kampojana.i'^'^ 
Kumman on''^ parempi miek- 
ka, 
Kumman kampa kaunehempi. 

315 Isännäm parempi miekka, 
Isännäm kampa kaunehempi. 
Isäntä orteh osasi, 
Heämpä kapsasi kamoah. 
Jopa vanha Väinämöihi 

320 Jo heän noin sanoiksi virkki: 
„Läkkä nut ulos pihalla, 



Pihair on veret paremmat, 
Kakaroilla kauhehemmat, 
Uuvet tuvat turmelemma, 

325 Uuvet lattiJat vereiituii."^^+ 
Mäutih hiiö ulos pihalla. 
Jopa Päivö'rän isäntä, 
Löi heän kerran, löi heän toi- 
sen. 
Jo kerralla kolmannella 

330 Eipä ottan orvas-nahkoa. 
Tuopa vanha Väinämöini 
Jo kerralla ehsimmälläi^t 
Otti kuin noafin nakrehesta 
Eli kuivan hoavan oksan. 

335 Siitä vanha Väinämöihi 
Läksi töitähä pakohe, 
Pillojaha piilömähe. 
„0i emoni kantajaini. 
Varsin valta-vanhempani, 

340 Läksin^oi" töitäni pakohe, 
Pillojahi2i+ piilömähe. 
Mähisim marjaksi mäjellä, 
Puolukaksi kankahalla, 
Nuoret neijet poimitahe, 

345 Tina-rinnat riivitähe. 

Mähisim män niiksi mäjellä, 
Koivuksi kololla moalla, 
Vaimp' om puiksi pilkotahe, 
Vain haloiksi2"^+ hakatahe." 

350 Nosti purjon'* puun nenähe, 
Voattieh varpa'sefi varahe. 
Laski päivän, laski toisen, 
Jo päivänä kolmantena 
Öoari vastaha tulove. 

355 Öoaren neijoilla sanove: 
„Onko soarella sijo''a 



"H ensimäini. — '* Sic. - ''t Katselka''ni. — '"t kalpojana. — >'t Sana 
puuttuu. — "t vereyty. — '"+ ensimällä. — -"t Läksi. — ^'+ Piiloja. — 
"t haloiks. 



17. Lemminkäisen virsi. 855—856. 



323 



Pillomuksem piiletellä?" 

Soaren neito'set sanove, 
Tina-rinuat riitelöve:^^* 
360 „Ompa soarella sijo^^a, 
Hos vejcä Tenoista viittä. 
Purtta kuutta kiinni ttele!' 



856. Kurki. 

Berner n. 50. — 'V- 1872. 

Marttina[n] Maksima. 

Savu soaressa^+ palauve, 
Tuli niemen tutkamissa, 
Suur'''^+ on paimosen paloksi, 
Pien'^'^ sovan savuksi;*''' 

5 Osraista olutta keitti, 
Rukihista juominkaista, 
Tylkkyväistä. Iäikk5^väistä, 
Kynnen peällä^'"' seisovaista. 
„ Kutsu rujot, k[utsu] rammat, 

10 Kutsu veri sokiet(t)e,''''' 
Yht" elä kutsu Lemminkäistä. 
L[emminkäi]ni lieto poika'+ 
Rammat ratsuloin ajeli, 
Sokiet venehiu souti." 

15 L[emminkäi]ni lieto poika 
Hän on korvalta korie 
Tahi tarkka kuuloselta. 
„0i on moammo kantajani, 
Tuo sie verka voattevuoni, 

20 Etsi sotani somani. 



Kut' on häissä häilyteltävät. 
Pitoloissa pieltäväte,**'"' 
Lähen Päivölän» pitoihe. 
Salajoukon juominkihe." 

25 „0i on poikuvoni ainuvoui, 
Kolm' on surmaai°+ siun ma- 
talla : 
Mänet matkoja vähäsen, 
Käyt on tietä^^''' pikkysenne, 
Tuluopa^^t tulini koski, 

30 Kosess' on tulini soari, 
Soaress' on tulini koivu i^^''' 
Yöt on hammasta hivove, 
Päivät kynttä kritskuttave 
L[emminkäi]sen peän varalla." 

35 „0i on moamo kantajani. 
Eipä se'*'^ ole miehen surma 
Eikä kuoloma urohon; 
Allina alentelenne, 
Sotkana tsukeltelenne, 

40 Sillä mie peäsen paikan pahan. 
Oi on m[oamo] k[antajani]. 
Sano sie surma toini surma! 
Mi nimini toini surraa?'' 
„0i on poikuvoni ainuvoni, 

45 Mänet matko a vähäsen, 
Käyt on tietäni'"' pikkaraisen, 
Tulopa tulini karhu, 
Tulisessa tsiepis^^''' kiini; 
Yöt on hammasta hivove, 

50 Päivät kynttä kritskuttave 
L[emminkäi]sen peän v[aral- 
la]." 



^'+ riitelö''u''. 

8Ö6. 't saaressa. — ^t Suuri. — ^t Pie[ni]. — ^t Tämän jälessä: Tuoksi 
P[äivö]l[ä]n pivoksi . — •+ peälle. — *t sokiette. — ''t 127j. H[änJ o[n] k[or- 
valta] k[orie], Tahi t[arkka] kfuuloselta). — *+ pieltävätte. — • Päällä: [P]eä- 
[völän], kon.-.ssa: P. — '"t surma. — '»t teitä. — "t Tulooba. — "t Säkeitä 
30— 1 vastaa: Kosess' on tulini koivu, Soaressa on tfulini koivu], Koivuss' on 
tulini kokko. — '*t sie. — "t tiepis on. 



324 



Koillinen raja-alue. 



„Eipäi^^ ole m[iehen] s[urma] 
E[ikä] k[uolomaJ u[rolion]. 
Anna sie lakka^ '+ lampahanne, 
55 Anna otsa oinahanne, 
Sillä peäsen paikan pahan. 
Oi on moamo k[antajam], 
Sano^^t s[urma] kolmas s[ur- 

ma]! 
M[i] n[imini] k[olmasj s[ur- 



ma 



,?« 



60 „Oio[n]poikuvoniain[uvoni], 
M[änet] m[atkoaJ v[ähäsen], 
K[äyt] o[n] t[ietä] p[ikkarai- 

seu], 
Tulopa tulini aita 
Moast' soatei3+ taivahahe, 

65 Taivahaste moaha'^** soate, 
Luotehelta koilisella, 
Koiliselta luotehella, 
Matoloiir on vitsastettu,2i+ 
Keärmehillä on^"^-"- keännelty, 

70 Peät on hänncät liäilyväte,2'-i- 
Peät vakavat vapisovatte 
L[emminkäi]sen peän varalla. " 
j.Eipä'^*''' ole ni[ielien] s[urma] 
Eikä k[uoloma] u[rohon]. 

75 Ne mie kiviksi kiruilen. 
Rallivoiksi karjijelen, 
8illä p[eäsen] p[aikan] pahan." 
L[emminkäi]ni lieto p[oika] 
Hän on^st korvalta k[orie] 

«o Tahi tarkka k[uuloselta]. 
,,0i moamo k[antajanij, 
Lähen P[eävölän] p[itoihe], 



Salaj[oukon] j[uomiukihe]." 
Emo kielti, vaimo käski. 

85 „Tno sie verka voattevuoni 
Eli sotani26+ somani, 
Kut' on h[äissä]h[äilyteltävät]. 
Pitoloissa p[ieltävätte]." 
Tuo on Peävölän emäntä. 

90 Salajoukon juomamiese^'^ 
Laulo lammin lattijella 
L[emminkäi]sen peän varalla. 

L[emminkäijni lieto poika 
Hän on korvalta k[orie] 

95 Tahi t[arkka] k[uuloselta], -''■'■ 
Laulo härän kultasarven. 
Peäskyslintu29+ päivän lenti 
Pitkin tuota häntäluuta, 
Eikä sillä peähä peässyt,-*o+ 

100 Lepejöä yön keskellä sitä."^" 
Sai-'^''' hän lammin lattijelta. 

Tuo Peävölän emäntä 
Laulo harmaan jäniksene^^^' 
Hyrskymähe, härskymähe 

105 L[emminkäi]sen peän varalla. 
L[emminkäi]ni lieto p[oika]. 
Hän on k[orvalta] k[orie] 
Tahi t[arkka] k[uuloselta], 
Laulo^^+ ruskien revonne, 

110 Söi hän jäniksen onneksehe. 
Tuo on*^ Peävölän emäntä, 
Salajoukon juomamiese, 
Laulo oravan orren peähä 
Hyrskymähe, härskymähe 

115 L[emminkäi]sen peän v[aral- 
la]. 



"■+ Sano sie. 



i6t Ei_ — i-t PääUä: = peä. — "t sano sie. — '°t iviaast saate. — 
" Päällä: [Taiva]g[aste] [moa]g[a], kons.:ssa: Taivagaste m'"o''aga. — 2'+ vitas- 
Iteltu. — "t Kleärmehifllenl — "t häilyvätte. — ^*+ Ei. — '^H Sana puuttuu 
— ^*t sotani 

''H Päskyslintu. — *"+ peässy. 
"t jäniksenne. — '*+ Päällä: [Laulo] hän 



f Kleärmehili^llenl — "t häilyvättä. — **+ Ei. — 'H Sana puuttuu, 
i, päällä: [sot]i[ni]. — -'t juomamiesse. — "+ kuullo[selta]. — 
itu, — 30+ peässy. — »'t Päällä: väliä. — ^^t S^aii, korj.: J[oij. — 
" " " — 3^t Sana puuttuu. 



17. Lemminkäisen virsi. 8ö6 - 857. 



325 



L[emminkäi]ni lieto pfoika]. 
Hän on^-^+ korvalta k[oriej 
T[ahiJ t[arkka] k[uuloselta]. 
Laulo neänne kultarinnan. 

120 Söi hän oravan onneksehe. 
Tuo on^^t Peävölän emäntä, 
Salajoukon juonia miese:^''^" 
..Kumpasen on miekka mielu- 

humpi,-^^'*' 
Kalpirauta kaunehempi ?" 

125 ,,Miun on luissa lohkiellut. 
Peäkal(l)oissa katkiellut/''''' 
Siun on miekka mieluhimpi,^'' 
Kalpirauta kaunehempi." 
L[emminkäi]sen'*^T on korttelie 
korkiempi, 

130 Laski kuin noatin nakrehesta. 



857. Kurki. 
Genetz kons. v. siv., 53. — ^^'t 1872. 

Miikkula .Tuakkoiii. 

Lemming[äinen]. Savu suar[ella] 
p[alavi]. Piävölän emäntä. Tul[i- 
nen] kokko. Karhu, susi; aita. — 
Mato musta muan alanel Piäv[ö- 
län] em[;intä] laulo jäniksen Lem- 
[minkäisejn pian varalla. Lem- 
m[inkäinen] revon; P[iävölän] 
em[äntä] oravan, Lemm[inkäinen] 
uiän. P[iävölän] em[äntä] lammin, 
Lemm[inkäinen] härän kuldasar- 
ven, — P[iävölän] em[äntä] : Mitel- 
kämä miekkojana Loppu suusa- 
nalla, tavalL: Löi kuin noatin nag- 
rehesta. 



Yksityisiä, muissa yhteyksissä tavattavia säkeitä: 



1. Haikola. 

Borenius II, n. 59, ss. 9-14. - " ', 1872. 

Petrini Iivana. Haikolaan muut- 
tanut arvattavasti Uhtuesta tai 
Tsiksasta. 

Ampu nuori Joukahaini, 
10 Ampu kerran, ampu toisen, 



Ei heän ortehi osannut. 
Ampu vanha Joukahaini 
Ampu noatin nakrehesta. 
Eli nakrehen liavaäta. 

[Yhteydestä ks. Sekavia muodos- 
tuksia, n. 1009). 



" mieluhumpi: mieluhjmpi, kons.:ssa: mieluhimpi. — ä'+ Peäkaloissa 
katkiellu. — 3«+ Siun. 



=^? - 



18. HIIDEN HIRVEN HIIHDÄNTÄ. 



KELLOVAARAN RUNOALUE, 



858. Kellovaara. 
Borenius II, n, 166. — ^Vs 1872. 

Miihkaline Simana. 
Hiiden hirvi. 

Poiga liedo Lemmingöine 

Siigiizet lliliiö vuoli. 

Talvet kalhuja kaveldi, 

Kezäd'^ vuoli keppi-varttah. 
.5 Sai liiliid^^- liikittäväksi, 

Kalhut kaunan liiödäväksi. 

Llikkäzi lliliin lumella. 

Kando kaksi sauvaistahi,^''' 

Kahem puolen kalhuistahe. 
10 Uksi sauva makso markan. 

Toini ruskien rebo'zen. 
Sano liedo Lemmingöine:^^" 

,.Ei nlid^i" o' sidä metsässä, 

Jod'*^^ ei näillä ullätetä. 
13 Siivin kaksi fi siugavia, 

Jalan nelTän juoksijie!" 



Peädiibä Hiizi kuulomassa. 
Juuttahat tähystämässä," 
Hiizi hirvie azuvi,^+ 

20 Juuttahat sugie^lougi i** 
Peäm mägä'zi mättähästä. 
Muun rungun lahosta puusta, 
Seäret aijan seibähästä."'^ 
Korvad^^''' lammin lumbehista, 

'25 Silmädi2i-]ammim buTbukoista. 
(Tuöndi Hiizi hirviefize. 
Poro-pedra perziäiizä.)^^ 
Mäne, juokse Hiijen hirvi,'* 
Poro-pedra poimettele 

30 Lapin lastu tauderie, 
Pohjom pistujä pihoja, 
Jalgah on jalo tevaksi.^^ 
Potkoa kovasta korva, 
Selän keitin keikahuta, 

3.-> Liemi liedeheh*''''' levitä, 
Lihat tuhkah ofi tuherra. 
Silloin haukku Pohjon koira,' '■*^ 
Silloin itki Pohjon imbiji^^" 



858. 't Kesät. — ^t lylyt. — »+ Kandoi nj kaksi sauvaista^g^i. — -»t En- 
sin: Itse l[ieto] Lfemmingöine] Itse niin sanuo soatto. — H nyt. — "+ Jot'. ~ 
' Ensin: «kuulomaha". ^tähystämällä". — 't asu(ii)vi. — * Toisin: „sugee- 
lougi". — '»t seibähistä. — "t Korvat. — '^t Silmät. — '^ Nämä säkeet jäi- 
vät uudestaan laulettaessa pois. — '* Ensin: „hirvi Hiijen". — '* Säkeiden 
järjestys epävarma, koska ensin kaksi edellistä, sitten tämä säe jäi pois. 
Maksima [nim. Riigo'ne Maksima Kellovaarasta] viimeksi mainittua oikaisi: 
„Jalotos jalo tevangi". — '*t lietehen. — '"t Päällä: [Silloin] sielä h[aukku] 
koirat. — '*t [Silloin] sielä it[ki] i[mmet]. 



328 



Kello vaaran runoalue. 



Silloin iiagTo PohjoD naizetj^^t 

+0 Silloin ihmeliti^o+ imehet. 
Knuli liedo Lemming^öine, 
Kuuli se naizen nagravaksi, 
Tähti imen2't itköväksi, 
Kuuli koiran haukkuvaksi. 

45 Itse suksilda sano vi. 
Hiihfiniildä hilga'zougi: 
„Midä teälä nag-ro naizet, 
Kuda teälä itki innnet?" 
Pohjon naizuot sanovat: 

50 „Tästä juoksi Hiijen hirvi, 
Poro-pedra poimetteli, 
Jalg-ah on jalo tevaksi,^^ 
Potkazi kovasta korvan, 
Selän keitin keikahutti, 
,55 Liemen lietehen levitti, 
Lihat tuhkah on tuherdi." 

X'iin on liedo Lenimingöine 
Itse niin sanuo soatto, 
Suksillah on suorieugi: 

60 ,,Ei ole sidä metsässä, 
Jod'23+ ei näillä miätetä!" 

Niin kuin liedo Lenimingöine, 
K'iin kuin kerrani potkoaksi 
Silmän siidämättömäksi. 

65 Toizen kerram potkoaksi 
Korvan kuulomattomaksi. 
Kolmannen kohendoaksi 
Lauda'zilla Hiijen hirven, 
Poro-pedram pohkeilla. 

70 Min tuo liedo Lenimingöine 
Selgöä silittelöubi, 
TalToa taputteloubi. 
Loadi voajan voahterizen, 



Tallin tammizen rakendi. 

75 Sano liedo Lenimingöine: 
„Sobis kerran^* tässä moata 
Nuoren neidizen keralla, 
Kazvavaizen kainalossa. 
Selällä sihizen hirven, 

80 Poro-pedram pohkeilla!"' 
Siidä suuttu Hiijen hirvi, 
Siidä suuttu, siidä seändii. 
Rikko''^''+ voajan voahterizen, 
Tallin tammizen levitti. 

85 Siidä uidi Hiijen hirvi, 
Poro pedra poiski^'^''" joudu. 

Min tuo liedo Lemmingöine, 
Kuin tuo kerram potkoaksi, 
Liizmähti liilii lävestä, 

90 Sauva somba'zen sijasta.^"-!- 



859. Kellovaara. 
Borenius III, n. 137. - ^Vg 1877. 

E,iigo'ne Maksima, Möykkösiä 

Tuog on liedo Lemmingöine^ 
Sygyzyd lylyjä'^ vuori, 
Talvet kalhuja kaveldi, 
Kezät vuoli sauvan varzie.^ 

5 Sai lylyd lykittäväkse, 
Potazmat potittavaksi, 
Öauvan varret valmeheksi. 
Kando kahta sauvaistaha 
Kahen puolen kalhuistaha, 

10 Yksi sauva makso markan. 



^*t [Silloin] si[elH] n[agro] n[aizet]. — '**t imehti: i/tmehti. — ^'t im- 
men. — ^^ Maksima [ks. 15:ttä muist.]: „Jalotti jalo tevangi". — ^^t Jot'. — 
2* Toisin: „kyllä". — "t Päällä: Hajo. — ^«t poisgi — "t siasta. 

859. ' Lemming|ä|ine: Lemmingöine. — ^ Ijljä: lyly/ä. — ^ vartta,: 
varHe. 



18. Hiiden hirven hiihdäntä. 8.ö9. 



329 



Töine ruskien rebozen. 
Itse niin sauoubi siidä: 
,.Ei ole sidä metsässä 
Siivin kaksin siug^avoa, 

15 Jaloin lielliu juoksijoja, 
Jod'* ei näillä yllätetä." 

Peädy hiiet kuulomassa, 
Juuttahat tähystämässä. 
Hiiet hirvie asuubi, 

20 Juuttahat sugieroubi: 
Peäm mägäsi mättähästä, 
Muun rung-uu lahosta puusta, 
Seäret aijan seibähistä, 
Korvat lammin lumbehista, 

25 Silmät [lammin] bulbukoista. 
,, Juokse(s) tuosta Hiien h[irvi], 
Poropcdra poimettele, 
Jalotes jalote vang-i." 
Tuog- ou liedo Lfemminjgoin. 

30 Kuin on kerniu potkoaksi'^ 
Silmän siydämättömähä,'^ 
Toizen' k[eiTa]n p[otkoa]ksi 
Korvan kuuro''mattomaksi. 
Kolmannen kopistoaksi 

35 Lapin lastutanderilla.'* 

*„M[idäj t[eälä] koirat hauk- 
ku.* 
Midä-' teälä nagro naizet, 
[Midä teälä] itki immet?" 
,,Sidä t[eälä] k[oirat]h|ankkuJ, 

40 Sidä [teälä] n[agro] n[aizet], 
S[idä] t[eälä] i[tki] i[mme]t: 
Juoksi tuosta Hiien hirvi, 
Poropedra p[oimette]ri. 



Jaloten jalote vangi,'" 

45 Potkasi kovasta korvan. 
Selän keitin keijahutti, 
Liemen liedehe levitti, 
Lihat tuhkaha tuherdi." 
Tuogi^ on l[iedoJ L[emmin- 
g-öinej 

50 Kuin on k[erran potkoaksi] 
Silra[än siydämättömähä]. 
2:sen [kerran potkoaksi] 
Korv[an kuulomattomaksi] ; 
Kolmannen [kopistoaksi]^"^ 

55 Hiien hirven laudazilla, 
Po[ro]p[edra]n pohkejilla. 

Loadi voajan voahterizeu, 
TalTin tammizen rakendi. 
Its'ou niin sanoubi siidä: 

60 „Kelboais tässä' ^ yödä moata 
Nuoren neidozen keralla, 
Kazvavaizen kainalossa. •' 
Tnoston hyppäi H[iienjh[irvi], 
P[oro]p[edra] potkoaksi. 

65 Vei on voajan [voahterise]n, 
Tallin t[ammi]zen levitti. 
Tuog- on l[iedo] L[emming'öihe] 
Kuin on ker[ran potkoaksi] 
Silm[än siydämättömähä]. 

-o Toizen [kerran potkoaksi] 
Ko[rvan kuulumattomaksi]. 
3:n [kopistoaksi] 
Lyzmähti lyly läve.stä, 
Kalhu taittu kannan tiestä, 

75 Sauva suoveron sijasta. 



*Jot : Jod. — * potkoa Idi : potkoa/csj. — 'Korj.: [siydämättömä]ksi. — 
^ Kuin on toizen: t. — " Säkeet 34 — 5 ovat kirj. alas. — • Edessä: Joda. 
— "* Ensin: jalo tevangi; selit.: = „vangi s. o. pedra semmone". — " Edessä: 
Sidä. — '* Säkeen päällä: Lapin lastu tanderilla. Midä teälä [koirat haukku], 
(Joda) Midä [teälä nagro naizet], Midä [teälä itki immet]? Sidä (teälä koirat 
haukku] . — •' Päällä: tuossa. 



330 



Kellovaaran runoalue. 



860. Liedma. 

Borenius II, n. 179. - ^Vs 1872, 

Vaie, D'eiihtin vaimo. 
Hiiden hirvi. 

Tuo se liedo Lemmingäine 
Suguzu''d'' luliijä vuoli, 
Kezät se vuoli keihäs-vartta, 
Talvet se kalhuja kaveldi. 

5 Sai liilii^d'"''' llikittäväkse, 
Potazma potittavakse, 
Kalhut kannoin liiödäväkse. 
Liikkäzi liiliit lumella, 
Kando kaksi sauvaii-vartta 

10 Kahem puolen kalhuistah. 
Itse peällä seizatakse. 

Tuo se liedo Lemmingäine 
Sanoin virkki, noim pagazi: 
„Ei sidä ole metässä, 

15 Kud' ei näillä iillätetä, 
Jaloin se neliin juoksijoa, 
Siivin kaksin siugavoa!" 
Hiije'"d"'2+ nepeädii kuulemassa. 
Hiijet hirvie azuu: 

20 Peäm mägä'zöu mättähästä, 
Seäred^t aijan seibähistä, 
Korvad*''' lammin lumbehista, 
Silmäd lammim bulbukoista, 
Munii rungun lahosta puusta. 

25 Itee se noin sanoikse virkki: 
„Juokses niit on Hiitten hirvi, 
Poro-pedra poimettele!" 

Juoksi siidä Hiitten hirvi, 
Poro-pedra poimetteli 

30 Lapin loahto-tanderille; 



Potkazi kovasta korvaii, 
Selän keitin keijahutti, 
Lihad^+ liedoho levitti, 
Rokafi tuhkih on tuherdi. 

35 Lapin se naizet nagramah. 
Lapin se lapset itkömäh. 
Lapin koirat haukkumah. 

Tuo se liedo Lemmingäine: 
„Midäbä teälä naizet nagro, 

40 Midä teälä itki lapset. 
Midä teälä koirat haukku?" 
„ Juoksi tästä Hiitten hirvi. 
Poro se6+ pedra poimetteli, 
Potkazi kovasta korvan, 

45 Selän keitin keijahutti: 
Sidä teälä koirat haukku, 
Sidä teälä naizet nagro, 
Sidä teälä lapset itki." 
Min tuo liedo Lemmingäine 

SO Niin tuosta'* kerram**^' pot- 
koakse 
Silmän siindämättömäh,»+ 
Toizen kerram potkoakse 
Korvan kuulomattomah, 
Kolmannen kohendelekse 

55 Poro-pedram pohkeille, 
Hiittem pedrafi lauda'zille. 

Tuo se liedo Lemmingäine 
Selgöä silittelöuve. 
TalToa taputtelen: 

60 „Sobizba tässä moada 
Nuoren neido'zen keralla, 
Kazvavaizen kainalassa!"^"^ 
Niin siidä Hiitten hirvi 
Tuosta suuttu, tuosta seäudii. 

65 Tuo se liedo Lemmingäine 



860. 't lylyt. — ^t Hiijet. — H Seäret. — H Korvat. — H Lihat. — 
H Sana poispyyhitty. — ''+ Päällä: kuin. — *+ kerra. — «t siidämättömäh, 
korj.: siindämättömäh. — '"t Kasvajaizen kainalossa. 



18. Hiiden hirven hiihdäntä. 860—861. 



331 



Kuin se kerram potkoakse, 
Katkezi lulii lävestä, 
Keäiidii kalliu kannan alda, 
Sauva suoveron sijasta." + 
70 Niin tuo liedo Lemmingäine 



Sanoin virkki. noim pagazi: 
„Elgöhöt enembi muut, 
Elgöh ennen kiitelgäh.^^t 
Ennen kuin kädeh on soana!" 



Yksityisiä, muissa yhteyksissä tavattavia säkeitä: 



1. Kellovaara. 

LöimrotAII9,n. 12,ss. 90-1. — "/, 1835. 
Miihkaline Simana. 


2. Liedma. 

Genetz II, n. 72, ss. 156-9 - "'^ 1872. 
Ahappeine Iivana. 


90 Niin se juoksi Hiitt[en] hirv[i], 
Poropetra poimett[eli]. 
Kaikki karhut katselevi. 


Lepän lengolla iileni 
155 Vanhan Väinön soitandahje. 
Poropedra Hiiten liirvi 


[Säkeistä ks. Sampojaksoa n. 1]. 


Kovan on korvan keikahutti. 
Kandelen raurotti. 




[Ss. ovat Kanteleen synnyssä, ks. 
n. 578]. 



JYSKYJÄRVEN RUNOALCE. 



861. Jyskyjärvi. 
Lönnrot AH 9, n. 16. — ^'U 1835. 

Tuo oli lieto Lem[minkäinen] 
Sy kysyt lylyjä vuol[i], 
Talvet kalhuja [kaverti]. 
Vu[oli vuoen sauvan vartta], 



Vuoet [toista kirjutteli]. 
Sai lylyt lykittävfäkse], 
Potasmat po''fettavak[seJ, 
Kalhut kannon lyötäv[äkse], 
Sauan varret valm'"i^hik[si]. 
Itse tuon san[oiksi virkki]: 
,,Kuin ei näillä yllätetä 



"t siasta. 



'^t kiittelsräh. 



332 



Jyskyjärven runoalue. 



Näillä yksillä yötulilla, 
Myöhäsillä valkamoilla."' 
Poropetra Hiien hirvi 

15 Potkasi k[o vasta korvon], 
Selki keiti[n keikahutti]. 
Tuo oli lieto L[emminkäineD] 
Itse seisotti lylyllä, 
Potkasiko ensi kerran, 

20 Korva[nJ kuul[omattomah], 
Ni[i]n k[erralla] 2:sella 
Silmän [siiutäniättömäh]. 
Vain k[erralla] 3:11a, 
Lapin lastu tante[rilla]. 

25 Poro petra [poinietteli], 
Itetti Lapista immet, 
Haukutti Lapista koirat. 

Tuo [oli lieto Lemminkäinen] : 
„Mitä tiällä [immet itki], 

30 [Mitä] täällä ko[irat haukku]?" 
„Poropetra [Hiien hirvi] 
Potkasi ko[asta korvon], 
Selki keitin [keikahutti]. 
Lihat liete[hen levitti]." 

35 Tuo oli heto Lem[minkäinen] 
Selkeä silitt[elee], 
Taljoa [taputtelee], 
Tammen tarhasen rakeuti: 
jjSaap^i"^ tässä maatakseni 



40 Nuoren neit[osen keralla], 
Kasv[avaisen] kain[alossa]." 

Poropetr[a] H[iien hirvi] 
Potkasi koasta [korvon], 
Selk[i keitin keikahutti], 

45 Lihat [lietehen levitti]. 

Tuo ol[i] l[ieto] L[emminkäi- 

nen] 
Itse seisotti lylyllä 
Potk[asi] ensi k[erran], 
Lenti lyly p[älkähästä], 

50 Sauva suoveron rajasta. 



862. Jyskyjärvi. 
Europaeus K, n. 816. — 1846. 
Tuopa l[ieto] L[emminkäinen] 

*Kesän ketti* 
Saatto sauan valmehex, 
5 Sai lylyn lykittäväx, 
Potasman potittavax. 

Poropetra poimettele, 
Hiih''a''tas hikehen miestä, 
Lemm[inkäistä] liiatenki. 



Yksityisiä, muissa yhteyksissä tavattavia säkeitä: 



1. Jyskyjärvi. 

Europaeus K, n. 317, ss. 13-16. — 1846. 
Viiasta hevon vihelti. 

861. ' Ivalkioillal: *valkainoilla*, 



*Selkeä silittelevi, 
Talj[oa] t[aputtelevi] : 
15 „Kelpaisi s[elällä maata], 
Ketjun päällä kellitellä]."* 

[Ss. ovat Sampojaksossa, ks n. 12]. 



18. Hiiden hirven hiihdäntä. 863. 



333 



AKUNLAHDEN KUNOALUE. 



863. Akonlaksi. 
Lönnrot A II 2, n. 8. - 1832. 

Trohkimaini Soava. 

Lysmetti hljen seppä 
Sykj^s""!^! lylyjä vuoli. 
Talvet kaihoja kav^elti, 
Päivän laati sauvojaan; 
5 Sauva makso saan mar^kan'', 
Toinen ruskian revon. 

Läksi rangani karsintaan. 
Tuosta juoksi Hiien hirvi. 
Po]'o petra poimetteli 
10 Pohjon aitojen peritse. 
Lapin lastu tanteritse. 
Potkasi koan2 ovee. 
Kesä keitin keikahutti. 
Liemen tuhkaan tuherti, 
15 Ite eellään mänöö. 

Kylän naiset nauram[aan]. 
Kylän immet itkem[ään], 
Kylän koirat haukkum[aanj. 
,. Mitäs täällä immit itki. 
20 Mitäs täällä vaimot nauro, 
Mitäs täällä koirat haukku?" 
„Juoksi tästä Hiien hirvi. 
Poropetra poim[etteli], 
Potk[asi] k[oanJ o[vee], 
25 K[esä] k[eitin] k[eikahutti]. 
L[iemeu] t[uhkaanj tuheni. 
Itse eelläläjn mänö[ö]." 

Kanto hän lylyn lumella. 
Kanto kattavan^ avuksi. 



30 Sauva makso s[aan] m[arkan] 
T[oinen] r[uskian] r[evon]. 
Potkasi yhen kerran 
Silmään siitämättömään, 
Potkfasi] tfoisen] k[erran] 
3.5 Korvan kuulemattoma[a]n, 
Potk[asi] kolmannen, 
Tarhan tamiseu tavotti. 
Täsä seiso Hiien hirvi. 
Poro petra poimitteli. 
40 Selkiään silittelöö. 
Talia taputteloo : 
«Sopisipa taassa maata 
Nuoren neitosen keralla.-' 
Siitä kiihtu H[iien] hirvi 
45 Poropetr[a] potkim[aan]. 
Tarhan tamisen levitti, 
Ite eellään mänöö. 

Potkasip[a] yhen k[erran]. 
Lyly lenti pälkähästä, 
öo Lenti poikki p[älkähästä], 
Sauva katki käänsiasta. 
Toinen somman suomerosta. 
Siini juoksee Hiien hirvi, 
Jottei päätä nä tulisi, 
55 Silmän siitämättömä[ä]n. 
Korvan kuul[ema]ttoma[a]n. 
Palanooko, paistunooko 
Lappalaisen ruokokenkä,* 
Luikkanooko, laikkanooko 
60 Lappalaisen kalhuu pohja? 



863. 'ranhan: rangan. - '' kojvian: k. — ^ Selitetty: pienemp|i] suk.si. 
— * ruoi^fokenkä: ruoAokenkä. 



334 



Kostamuksen — Kenttijärven runoalue. 



864. Akonlaksi. 

G-enetz kons. v., Bor. HI, k. 19, 
Siv. 13. — ^Vio 1871. 

Jeussein Timo. 

Ltismäfti liillijen seppä, 
Sitte^ iilti Hiien hirven. 



Selkeä silitt[elevi], 
Tall[ova] tap[uttelevij. 
.1 Kuin ou kuusessa kosut.^ 



KOSTAMUKSEN— KENTTIJÄRVEN RUNOALUE. 

Yksityisiä, muissa yhteyksissä tavattavia säkeitä: 



1. Kenttijärvi. 




2. Kenttijärvi. 


Borenius II, n. 125, ss. 8-14. — «/g 


1872. 


Inha n. 37, ss. 28-33. — 1894. 


Riikoini Simana. 




Oksenie Iivanan tytär, Karppasia. 


Jo htippäi htlvän selällä, 




2.-. Vaka v[anha] V[äinämöinen] 


Nousi laukin lauta'silla; 




Ajoa karettelevi 


Selköä siiittelöiive, 




Selässä sinisen hirven, 


Talloa taputtelouve; 




Selköä silittelöö, 


Itse noin sanoikse virkki : 




Talloa taputteloo : 


„01es millä moatakäeni, 




30 „Oisko ontta ollakseni, 


Vieressä venii^ökäeni 




Leviätä levätäkseni 


Nuoren neito'sen keralla, 




Nuoren neitosen keralla. 


Vaäta-ka§von kainaloääa ! " 




Kaunokaisen kainalossa." 


[Ss. ovat Sisaren turmeluksessa, 


[Ss. ovat Sampojaksossa, ks. n. 49]. 


ks. n. 973]. 















864. ^ PääUä: Jopa. — ' Sana alleviivattu. 



18. Hiiden hirven hiihdäntä. 865. 



335 



LATVAJÄRVEN RUNOALUE. 



865. Latvajärvi, 
Lönnrot Ali 6, n. 73. — 1834. 

Arhippa Perttune. 

Kaunis Kauppi Köyrötyinen, 
Varsin veitikka verevä 
Sykysyn lylyä laati, 
Ketti kalhuja kevän. 

5 Saapi sukset valmeh[iksi], 
Ni[i]n san[oiksi] virkko: 
„Ei ole sitä mets[ässä] 
Jalon 4:n juokseva[ta], 
Ei ole sitä mets[ässäj, 

10 Jot' ei näillä yllättän[e] 
Kalhuilla pojan Kaleva[n]." 
Pääty Hiiet kuul[emassa], 
Juuttaat tähyämässä. 
Hiiet hirviä rakenti, 

15 Juuttaat suki poro[a], 
Pään mäkäs[i mättähästä], 
Selän aivin aiaksesta, 
Jalat rannan raippasista. 
Hiiet neuo hirviäh, 

20 Ku kunki sukimoian, 
Itse ilmoin luomieh: 
,,Juokse tästä H[iie]n hirvi!" 
Siitä j[uoksi] H[iie]n hirvi, 
Poropetr[a] p[oimetteli] 

tiö Ahin aittojien] perätse, 
Varsin veitikan veräj[än]. 
Lapin lapset itk[etteli], 
[Lapin] naiset [nakratteli], 
[LapinJ koirat haukutt[eli], 

30 Kattilat tulelta kaato, 



Selät keitin keikahutti. 
Keitot tuhkaan tuherti, 
Liemet lieteh levitt[i]. 
Aina juoks[iJ H[iie]n hirvi, 

35 Poro petr[a] poimetteli. 
Tuli veitikka kotih, 
Ni[i]n lapset sanoa saatto: 
„Tästä j[uoksi] H[iie]n hir[vi], 
Poropetra poim[etteli], 

40 Jalkasi jalo te vana. 
Lapin koirat haukuttel[ij. 
[Lapin] naiset nakratt[eli], 
[Lapin] lapset itketteli. 
Kaato kattil[at] tulelta, 

4.5 Selät keitin keikahutt[i]. 
Keitot tuhkah tuherti, 
Liemet lieteh levitti." 

Aina j[uoksi] H[iie]n hirvi, 
Se sinne mänövi tuosta.' 

50 Siitä veitikka verevä 
Pian suutt[u] ja vihastu, 
Lykkäsi lyl[yn] lumelle, 
Kun on voina vuolakkeeua, 
Kanto kalh[unsa] sivulle, 

5-, Ku on kiitäv[än] havuk[an], 
Kanto 2 sauoaan, 
*2 puolin kalhuistaan,* 
Toinen makso mark[an] sauva, 
[Toinen] rusk[ian] reposen. 

60 Lykkäsi lylyn kerr[an]: 
Silmän [siitämättömähän], 
Lykkäsi lylyn toisen : 
Korvan kuulemattomfahanj. 
Niin k[erra]lla 3:11a 



865. ' Imanoll: *mänövi tuosta*. 



336 



Latvajärven runoalue* 



65 Lysmiitti lyly lävestä, 
Taittu kalhu kanan tiestä, 
Sauva suovaron varasta, 
H[iie]n hirv[e]u lautaseh, 
Poropetran palkimehen. 

70 Taljoa taputtelo[o]: 

„Sopis[ipa] t[uossa] maata 
Nuoren neit[osenj keralla, 
Lempi tyttös[e]n levätä." 



866. Latvajärvi, 

Borenius I, n. 92. — ^Vio 1871. 

Arhippaini Miihkali. 

Liistikki liiliijeii seppä, 

Kapo kalhujefi tekijä 

Siikusiiu liiliiö vuoli, 

Talven kalhuo^''^ kaverti. 
5 Sai liilii liikittäväkse, 

Kalhu kaunoin liiötäväkse. 
Liikkasi liillin lumella, 

Kanto kalhuu seri sivulla. 

Kanto kaksi sauvoaBe 
10 Kahem puolen kalhuistalie. 

Sauva makso toini markan. 

Toini ruskien repo'sen. 

It>;e noin sanoikse virkko: 

,.Ei ole sitä metsässä, 
15 Jaloin neTFin juoksovoa. 



Jot' en noilla iillätelle."^ 

Peätii Hiijet kuulomassa, 
Alla seinän seisomassa. 
Hiijet hirvie sukie.^^ 

20 Peäm mätäsi* mättähästä, 
Kuoren kuusen koskuo'st'a. 
Jalat rannan raippahista, 
Silmä-kulku'ni5+'6 kivestä, 
Toiiii tuomen marjaisesta. 

25 Sai on hirvi valmehekse. 
,, Juokses tuonne Hiitten hirvi, 
Poro-petra poimettele, 
Ahin aitojen toakse. 
Lapin koirat haukuttele, 

30 Lapin lapset itkettele, 
Lapin naiset nakrattele, 
Kattilat tulelta kon,-^ 
Keitot tuhkahan tuherra. 
Selin keitin keikahuta."'''^ 

35 Tuli veitikka kotihe, 
Niin lapset sanuo soatto: 
„Tästä juoksi Hiitten hirvi, 
Poro-petra poimetteli. 
Jalkasi jalo tevana; 

40 Lapin koirat haukutteli, 
Lapin lapset itketteli, 
Lapin naiset nakratteli; 
Kattilat tulelta koato, 
Keitot tuhkahan tuherti." 

45 Liistikki liiliijen seppä, 
Kapo kalhujen tekijä 
Liikkasi liiliin lumella. 



866. 't Päällä: [kalhu] v[o]. — - Uudestaan laulettaessa tuli lisään: Ei 
ole sitä metjässä, Siivin kaksin siukavoa. Jot' en noilla iillätelle. — + su- 
kije. — ■* mäkäsi? Vrt. edell. runon [n. 764] 5 muist. — ^+ Silmä-kulkuna. — 
' kulku = kulkuni, laulajan sei. mukaan -= ruots. hjellra. (Toteuttaa siis 
Eurenin ilmoituksen, ks. Lönnr.). — ''t koava. — *+ Ss. 32-4 ensin: Kattilat 
tulelta koato, Keitot tuhkahan tuherti, Selin keitin keikahutti, korj.: [koajra, 
[tuherjra, kei[kahu]<a. 



18. Hiiden hirven hiihdäntä. 866—867. 



337 



Kanto kaihiin sen sivulla; 
Kanto kaksi sanvoarie 

50 Kahem puolen kalhuistahe. 
Liikkasi liiliiö kerran 
Silmän siitämättömälie, 
Liikkasi liiliiö toisen 
Korvan kuulomattomalie. 

55 Jo kerralla kolmannella 
Llismähti lulii jalasta, 
Taittu kalini kannan tiestä, 
Sauva suoveron kohasta, 
Lapa-luuhu Hiitten hirven. 

€0 Tarioa^^f taputtelouve, 
Lliiivä helkählittelöuve : 
„Sopisipa tuossa moata| 
Nuoren neito'sen keralla. 
Kasvavaisen kainalossa."'" 



866 a). Latvajärvi. 
Bor. I, n. 92:ii vert. — 1877. 

Arhippaini Miihkali. 

19. [Hiijet hirvie sukjesi. 
21. Päällä: Nb. (Kuusen kuo- 
ren). 
28. [Ahin aitojen] perillä. 
5 30 — 34. Järjestys numeroilla 
muutettu: 31—30, 32, 34— 
33. 
34 V2- Jopa juoksi Hiitten 
hirvi, 
10 Poropetra [poimettelij 
Ahin [peltojen] p[eri]llä. 
L[api]n [koirat haukutteli]. 
L[apijn [lapset itketteli]. 
L[api]n [naiset nakratteli]. 
15 53. [Lykkäsi] lylyö [toisen]. 

60. [TaHoa taputtelo]u[ve]. 

61. [Lliiivä helkähiittelö]u[ve]. 



VUOKKINIEMEN RUNOALDE. 



867. Tsena. 

Lönnrot ATI 6, n. 47. — 1834. 

Jyrki Kettuiie. 

Lyylik[ki] Ij^j^en sep[pä] 
Sykysyn lylyj[ä] laati,' 
Kesän^ ketti kalhuaan. 
Talven sauvoja salitti. 

Sai lylyn lykäiieeksi, 
Sauvan varret vuoleheksi, 



Lykkäs[i] lylyn lumella, 

Kanto kalhunsa sivulla. 

Kanto 2 koppiansa 
10 2 puolen kalhuistansa. 

Niinp[ä] kerran potk[asiheJ 

Silmän [siitämättömähäu]. 

Siitä 2 potk[asiheJ 

Korvan kuulem[attomahan]. 
15 Pääty Hiisi kuul[eraassa], 

Hiisi hirviä rake''nsi'', 



°+ Tallova. — "* Toisin: Kanan vasta kasvavaisen. 
867. * vuoli laati: I. — - Ke vän : Kesän. 



338 



Vuokkiniemen runoalue. 



Jalopeuroa sukesi: 

Pään mäkäs[i] mät[tähästä], 

Muim lihan lahosta puusta, 
20 Ketun kuusen kosk[uesta], 

Sääret aia[n] seip[ähistä]. 

Sil[inät] kuukunan kivestä. 

,,Luo luoja t[uolle] h[enki], 

Silmät siun[aa] J[unia]la!'' 
25 Loipa luoja tuolle hengen, 

Silm[ätJ s[iunasi] J[uma]la. 
,,NytsiejuokseH[iienJ h[irvi], 

Jalkoa jalo tevana 

Poron poikimasiolle, 
30 Lapin lastu tanterille!" 

Siitä juoks[i] H[iie]n h[irvi], 

Jalkasi jalo tevana 

Poron p[oikimaJ s[iolle], 

Lapin l[astu] tanter[illej. 
35 Potkasi koasta korvan, 

Selin keiton keikahutti, 

Lihan^ tuhkahan tuhatti. 

Liemen kaato liettiehen. 

Lapin lapset itkemäh, 
40 [Lapin] koirat haukk[umah], 

[Lapiu] naiset nauramaah. 
Lystikk[i lylyen seppä] 

Siitä sinne potkoakse: 

..Mitä täällä n[aiset] n[auro], 
45 Kuta täällä l[apset] i[tki]. 

Mitä tääl[lä] k[oirat] hauk- 
k[u]?" 

*„Tästä juoksi Hiitten hirvi,* 

Jalkasi jalo tevan[a], 

Potkas[iJ koasta k[orvan], 
611 Selin keitin keik[ahuttij, 

Liemen tuhk[ahan] tuherti, 



Lihat^ kaat[o] liet[tiehen]." 
Lystikk[i] l[ylyen] s[eppä] 
Siitä sinne potk[oakse]. 
Niin tavotti H[iienJ h[irve]n. 
Kokan koivusen rakenti. 

H[iie]n hirven lautasella 
Sivua^ silitt[eleej : 
„Sopisipa tuossa maata 
Nuoren neit[osen] ker[alla]." 

H[iie]n hirvi potkoaksen, 
Kokan koiv[usen] revitti. 
Lysmätti [lyly lävestä]. 
Siit' on sinne potkoaksen, 
Lysmätti lyly** lävestä, 
Kalhu kantapään takoa, 
Sauva somman suoverosta. 



868. Tsena. 
Lönnrot R, n. 571. — 1837. 

„ Juokse tuonne Hiitten hirvi, 
Lapin lapset itketellös. 
Lapin koirat haukutellos!" 



869. Venehjärvi. 

Berner n. 77. ^ — ^Z, 1872. 

Loasari Lesoiii. 

Lystikki lylyjä vuoli, 
Kapu kalhuja kaverti. 



ä |Liemen|: *Lihan*. — •* Ljiiatj : Lihat. — * Siliä] : Sivua. — * Ly|stikki| 
lyly|n|: lijsmätti 1. 

869. ' Alk. muistoonpano hävinnyt. 



18. Hiiden hirven hiihdäntä. 869 — 871. 



339 



2-, Kesät vuoli keihäsvartta, 
Talvet kalhua kaverti; 
Sai lylyn lykittäväkse, 
Kalhuii kannon^ lyötäväkse. 
Sato ukko uutta lunta, 

■M Visko Palvani vitie 
Liukkahan lylyn livukse. 

[Alkupuoli Laulajan virttä,}a,t'ko 
Karhunpyynti-runoa] . 



870.' Venehjärvi. 
Borenius III, n. 78. — '/, 1877. 

Loasari Lesoni. 

Lystikki lylyjä vuoli, 
tii Kapu kalhuja^ kaverti. 
Kesät vuoli keihäsvartta; 
Sai lylyn^ lykittäväkse, 
Kalhun-* kannoin^ lyötäväkse. 

[Ss. ovat Metsästäjän sanoissa\. 



871. Ponkalaksi. 

Borenius IE, n. 90. — «/„ 1877. 

Lukkani Huotari, Prokkosia. 

Lystikki lylyjen seppä 
Sykysyt lyijyjä loafi. 
Kesät ketti kalvioita. 
Sai lylyt lykättäväkse. 

-, Lykkäsi lylyn lumella, 
Kanto 2 sauvoaki^ 
Kahen puolen kalvoistansa. 
Itse vanha V[äinämöi]ne,2 
Suorisi suvannon sulho,' 

10 *Lykkäsi* lylyn selässä,* 
Lykkäsi lylyllä-^ kerran, 
*Kahen puolen potkajeli* 
Silmän siitämättömähe.*^ 
Itse noin" sanoikse virkko: 

15 „Ei ole sitä metsässä 
Jaloin 4:in juoksijoa,^^ 
Siivin kaksin lentäjeä. 
Jota ei tämä tavota." 
Jopa v[anha] V[äinämöine]n 

20 Lykkäsi lylyllä toisen, 
Kahen^ polin potkajeli'" 
Korvan kuulomattomahe.'' 
*Katkesi lyly lävestä. 
Sauva suoveron rajasta.*' ^ 

25 Poropetra'^ hiitten hirvi 
Potkasi kovasta korvan. 



- Päällä: [kanno](i)[n]. 

870. ' Oikeastaan n. 869a), ks. ed. n. — ^ kaihoja: kaiheja. — 'Ensin: 
lyly, Kalhu. — * kannon: kannom. 

871. ' Päällä: [sauvjuttaki. — ^ Itse noin sanoikse virkkoj: I. *vanha 
V[äinämöilne*. — ' |Virkko vfanha] V(äinämöi]ne. Itse|: Suorisi suvannon 
sulho. — * ISuorisij: Lykkäsi. — * Päällä: [lyly]n. — ' siitämättömäksi|: 
siitämättömäÄ^. — ' Päällä: niin. — * juoks|ov|oa: juokstyoa. — * jToisenj: 
♦Kahen*. — " potkajella : potkajeli. — " kuulomattomajkse : kuulomatto- 
ma^^. — '^ Tämän jälkeen on kk:ssa säe: Jopa v[anha] V[äinämöi]ne.| — 
" Poropetra[nj : P. 



340 



Vuonnisen runoalue. 



Selän keitin keikahutti. 
Ponnissakse juoksomahe. 
Jopa on vanha V[cäinäniöi]ne, 

30 Jo on kerran kolmannenki 
Lykkäsi lylyii^'^ selässä, 
Kahen puolen potkajeli. 
Jo k[erra]lla 3:11a 
Poropetran peälajella,^^ 

35 Hiien hirven hartejilla, 
TalToa taputtelovi. 
Itse noin san[oikse] v[irkkjo: 
„Kelpoaispa tällä moata 
Nuoren neitosen keralla, 

40 Kasvuimmen^*^ kainalossa." 
Sano v[anha] V[äiuämöine] 



Jo sano san[alla] t[uolla], 
Tuolla virkko [lausehella]: 
„Ei pitäis Jumalan luuva, 

45 Neitt' ei kullaistai" kuvata, 
Hopiesta puolisuvo.^** 
Vilun huohtavi hopie, 
Kylmän kulta kuumottavi. 
Alahan on^^ allin mieli 

50 Uijessa vilua vettä, 
Jeänalaista järkyllaista, 
Alempan on miehen 
Yksin öitä vietteässä, 
Moatessa mahua naista, 

55 Rinnatoinna riuvottoassa." 



VUONNISEN RUNOALUE. 



872. Vuonninen. 



Borenius I, n. 



- ^7io 1871. 



Ontreini Jyrki. — Mp. Haapakuot- 
kuessa. 

Ltistikki Itilien seppä, 

Kapo kalhujen tekijä 

Siiklisen luliiö vuoli, 

Kesän ketti kalhuonsa; 
5 Vuoli vuuven sauvan vartta, 

Toisen toista kirjutteli. 

Sai heän sauvat valmeheksi, 

Kalhunsa kalineheksi. 

Makso siitä sauva markan, 
10 Toini ruskien repo'sen. 



Hiisi hirvie sukesi, 
Tevauoja tienoaMl 
Liham pani lahosta puusta, 
Nahkan kuusen koskuosta, 

15 Silmät lammin pulpukoista, 
Korvat lammin lumpeliista.'^ 

Liistikki liilien seppä, 
Kapo kalhujen tekijä. 
Liikkasi lliliin lumella. 

20 Soi autti suo-petäjän, 
Kannalti ketetiin kalhun. 
Kanto kaksi sauvoase 
Kahem puolen kalhustase. 
Niin kuin kaksi korpi-kuusta. 

25 Liistikki liilien seppä 



'■• lylyllä]: lylyn. — '^ Päällä [peäljoarTa. — *' Kasvji|immen: KasvM- 

immen. — "kullasta: kullafsta. — '* puolisuo: puolisuvo. — " Päällä: Alahana. 

872. ' Alkup. muistoonpano hävinnyt. — - |pulpukoista[: *lumpehista*. 



1 



18. Hiiden hirven hiihdäntä. 872-873. 



341 



Itse seisattu lullin selällä. 
Jo heän kerram potkasihi^ 
Silmän siittömättömähä. 
Jo heän toisem potkasihi 

30 Korvan kuulomattomaha, 
Jopa kerran kolmaunenki; 
Mani Päivö'1'än tulilla. 

Sielä itki pienet lapset, 
Sielä nakro naiset kaikki. 

35 Liistikki Ullien seppä 
Puhutteli, lausukseli : 
,.Mitä teälä nakro naiset, 
Mitä itki pienet lapset?" 
Naiset kaikki vastoa' li: 

40 ,,Sitä teälä nakro naiset, 
Sitä itki pienet lapset: 
Juoksi teälä Hiijen hirvi, 
Poro-petra poimetteli. 
Potkasi kovasta* korvon, 

45 Keitin selän keikahutti, 
Koato kattilat tulelta, 
Liemet lietehe levitti." 
Liistikki liilieu seppä 
Jo päivänä kolmantena 

50 Jo tapasi Hiijen hirven, 
Nossessa Tapo-mäkie, 
Vuorta kirjo kiivetessä. 
Liismähti llilli lävestä, 
Taittu kalhu kannan tiestä, 

55 Sauva suo veren sijasta. 
Liistikki llilien seppä 
Taljoa taputtelovi: 
,, Sopisipa tuossa moata 
Nuoren neito'sen keralla!" 



872 a). Vuonninen. 

Bor. I, n. 68;n vert. — 1877. 

Ontreini Jyrki. 

1. [Liistikki llil]iije[n seppä]. 

1472- Seäret aijan seipähistä. 

17. [Lustikki li\l]ujen [seppä]. 

22. [Kanto kaksi sauvoa]ha. 

5 23—4. Järjestys numeroilla 

muutettu = 24, 28. 
28. [Silmän] siity[mättömähä]. 
31. Pantu sulkujen väliin. 
371/2- ^J^i impyöt imehti. 
10 40 '/2. Sitä imp[yöt imehti]. 
48. [Lustikki liil]iijeu [seppä]- 

57. [Ta]rr[oa taputtelovi]. 

58. [Sopisi]p[pa tuossa moata]. 



873. Vuonninen. 

Genetz H, n. 41. — >/s 1872. 

Jehrimä Karjalaini. Lonkasta tul- 
lut. Martiskan veljen, Hilipän, 
poika. 

Lyylikki lylyjen seppo, 
Kauppi kalhujen tekijä 
Sykysyu lylyjä loati, 
Vuu'en vuoli sauvan vartta, 
5 Puolen toista kirjutteli; 
Kanto kaksi sauvoansa 
Kalien puolen kalhuistansa. 

Peäty Hiisi kuuloillassa. 
Paha valta valvomassa, 
10 Hiisi hirvie sukie, 
Tevanoa synnyttä vi: 



' Tämän jälkeen on kk:ssa säe: Korvan kuulomattomaha^. — * = kodasta. 



342 



Vuonnisen runoalue. 



Peän mäkeäpi mättähästä, 
Selän aian seipähästä, 
Muun lihan lahosta puusta, 

15 Seäret soien säippähistä/ 
Taljat kuusen koskusista, 
Korvat lammin lumpehista, 
Silmät lammin pulpukoista. 
Laski kättä lautasilla: 

20 „Nyt sie juossus Hiiten hirvi, 

Poropetra poimetellus!" 

Jalkasi jalotoin vanha 

Portin Pohjolan^t esittsi, 

Lapin lastun tanterittse.^+ 

25 Lyylikki on lylyjen seppä 
Lykkäsi lylyn lumella, 
Solahutti suopetäjän, 
Seisattihin suksillaha. 
Kuin heän kerran potkasihe, 

30 Silmän siintäniättömähä, 
Kuin heän toisen potkasihe, 
Korvan kuulumattomaha, 
Jo kerralla kolmannella 
Tahto hirvie tavata, 
5 Kavahutti karhuoni. 

Peätypä Hiisi kuulomassa. 
Paha valta valvomassa: 
„Mi miun hirveni hijosti?*+" 
„Ajaja on ankara jälessä, 

40 Jo hyvä hypittämässä, 
Täytypä hirvesi hijota."^+ 

„Tästä juoksi Hiitten hirvi, 
Poropetra poimetteli 
Portin Pohjolan^-i- esittsi, 

45 Lapin lastun tanterittsi. 
Koirat haukku, lappi itki, 
Lapin naiset nakrettihi." 
Tahtopa hirvie tavata. 



Ampu kerran nuoliansa, 
50 Se mani hyvin alattsi, 
Ampupa toisen nuoliansa, 
Se mani kovin ylittsi, 
Jo kerralla kolmannella 
Sapsohon sinisen hirven. 
55 Selän keitti keikahutti, 
Liemen lietehen levitti, 
Lihat tuhkahan tuherti. 
Taljova''^ taputtelovi: 
,,Sopisipa tuolla maata 
60 Nuoren neitosen keralla. 
Tinarinnan riuotella!" 



874. Vuonninen. 
Borenius II, n. 93. — Vs 1872. 

Hornani Ohvo. 
Hiitten hirvi. 

Hiisipä hirviJe sukesi, 

Tevano''a stinniitteli. 

Liistikk' on liiliiö vuoli: 

Siikiisen liiliiö vuoli, 
5 Kesän ketti kalhu^afisa. 
Mitä haukku halli-koira 

Soaren varti'e valitti? 

Ei halli valehta hauku, 

Linnan lukku luskuttele, 
10 Hännim moaha torkutellen, 

Perim peltoh om pielien. 

Juoksi tästä Hiitten hirvi. 

Poro-peura poimetteli. 

Lapin koirat haukutteli, 
15 Lapin lapset itketteli. 



873. 1 Kuivista puista? — ^t PohjoUan. — ^t tanterittsi. — *+ hi(j)osti. 
— »t hi(j)ota. — «t Taljo(v)a. 



18. Hiiden hirven hiihdäntä. 874—876. 



343 



Juoksi tästä Hiitten hirvi, 
Poro-peura poimetteli. 

Liistikk' on liiliijen seppo. 
Liikkasi liiliin lumella. 

20 Solahutti suo-petäjän, 
Kauuatti ketetiin kalhun. 
Jo heän kerram potkasekse 
Silmän siitäniättömäKäfi. 
Jo heän toisen potkasekse 

25 Korvan kuulumattomalian. 
Jo kerralla kolmannella, 
Jo tapasi Hiitten hirveii, 
Nossessa tapa-mäkie, 
Vuorta kirjo kiivetessä. 

30 Lautaista taputtelovi 
Kelpo keihähän sulilla: 
,.Sopisip' oh tuossa moata 
Nuoren neitosen keralla!" 
ijltii hirvi hiippimähän, 

35 Poro-peura potkimahan. 
Liismähti liilli lävestä. 
Taittu kalhu kannan tiestä, 
Sauva suoveron rajasta. 
Peäsi sittä Hiitten hirvi 

40 Pimiehem Pohjorahaii, 
Miesten siiöpähän kiliähän, 
Urosten upottajaliau. 
Ei ole sieltä ottavoa 
Tunnittoman, tiijottoman, 

45 Mahittomah, maltittoman. 



875. Vuonninen. 
Erohn ii:t 77—78. — 1881. 

Jyrkiui Iivana. 

Hiihtäessä laulettiin: 
a) 

Lystikki on lylyjen seppä 
Sykysyn lylyjä vuoli, 
Yuoen kaiken sauan vartta; 
Hiihtoa hänen pitäisi. 
Hiihtoi maita kaltosia, 
Hiihtoi i'ät, hiihtoi lännet, 
Hiihtoi pitkin Pohjan rannat; 
Lykkelee lylysiänsä, 
Kuluttaa^ sauvan pihlajaisen. 

Lystikki lylyjen seppä 
Hiihti hirvestä kylitse,^ 
Taka korvan kontiosta. 



876. Lonkka. 
Lönnrot AH 5, n. 8. — 1834. 

Jo se v[anha] Väin[ämöinenj, 
Lyylikki lylyen seppä, 
Kap[o] kalhujen kania 
Sykj^syt lylyä vuoli. 
Kesät ketti' kaikujaan. 
Puoli vuoeu sauan vartta. 
Toisen^ toista kirjotteli; 
Saatto sauat valm[iiksi], 
Kalhusa kanineeksi. 

Lykkäsi lylyn lumelle, . 



875. ' Päällä: Kolottaa? — '- jkjlästäi: *kylitse*. 

876. ' keetti: k.— ^ Toi In en: Toisen. 



344 



Uhtuen runoalue. 



205 Kannatti ketesj^ kalhun, 
Kanto 2:si keppiääu 
2:u puolin kalhustaau, 
Virkko tuolla vintiöllä: 
„Ei liene sitä metässä, 

210 Kut' ei näillä yllätetä.'' 
Pääty Hiiet kuulomassa; 
Hiiet hirviä sukelsi, 
Hevanoita^ synnyttele[e].* 
Pää[n] mäkäsi mättähäksi, 

215 Muun lihan lahosta puusta, 
Taljan kuusen koskuesta, 
Selän aian seipäsistä, 
Sääret suolta [seipäsistä], 
Korvat lammin lumpehista. 

220 Laski kättä lautaselle: 
„Nyt sie juokse Hiien hirvi, 



Poro petra poi[mettele]. 
Jalkoja jaloton vilja." 
Lyylikki lylyen [seppä] 

225 Ite seisottu selällä; 
Kun se kerran potkaeli. 
Silmän sintämättömään, 
Kun se toinen p[otkaeli], 
Korvan kuulematt[omaan], 

230 Jo kerralla 3:11a 

Laski kä''y'ttä lautaselle: 
„Sopisipa tällä maata 
Hiitten hirven taljan päällä 
Nuoren neitosen keralla, 

235 Tina rinnan riuotella." 

[Alkupuoli Sampojaksoa ]d Kilpa- 
kosintaa, ks Sampojaksoa n. 95]. 



UHTUEN RUNOALUE. 



877. Uhut. 
Lönnrot Ali 5, n. 68. 



1834. 



Lyylikki lylyjen s[eppä] 
Kesän laati uutta susta. 
Talven kalhua kaverti. 
Ei on noita ollukkaha. 

5 Lykkää lylyn lumelle, 
*Solahutti suopetäjän,* 
Kun on rusk[ian] repos[en], 
Eli valk[ian] jäniks[en]. 
Ei on noita olluk[kana] 

10 Jaloin 4:n juoks[evia]. 
Siivin 2:n siuk[avia]. 



Kut' ei tällä tavat[aj, 
Kaunihisti kannateta. 
Kun on k[errau] potk[asihe], 

15 Potkasi kovalta korvan, 
Keitin korvan keiahutti, 
Vellin lietehen levitti. 
Vaimot nauro, lapset parku, 
Ei on noita oll[ukkanaJ 

20 Jal[oiu] 4:n [juoksevia], 
Siivin 2:n [siukavia]. 
Jopa toisen potkas[ihe]. 
Korvan kuulemattom[aan]. 
Jop' on taljoa taputti: 

25 Liha on kun lahosta puutta, 



' Päällä: Tevanoo. — * synnyttläisi|: synnytteZe. 



18. Hiiden hirven hiihdäntä. 878—879. 



345 



Silmät lammin simpukoista, 
Korvat la miu lumpehista, 
Sopisi miuuu perääu. 



878. Uhut. 

Lönnrot Ali 6, n. 5. 



1834. 



Luultavasti Teppisen Larin isän 
laulama, ks. n. 881. 



Siitä häu vuoeu susta vuoli, 
Kevän keetti^ kalvuons'"a'^, 
Lykkäsi Ij^lyn lum[ella], 
Kun on ruskien repos[eu], 
100 Eli valk[ian] jäniks[eu]. 
Itse läks[i] liiiht[ämään], 
Lysmätti lylyn lävysVä, 
Sauvat taittu suoveroista, 
Katkesivat kaikki värkit. 

[Alkupuoli Ahdin ja Kyllikin ru- 
noa, Laivaretkeä ja Kanteleeri syn- 
tyä, Ahdin kylmäämistä, ks. Ah- 
din ja Kyllikin runoa n. 906]. 



879. Uhut. 

Lönnrot Ali 9, n. 48. — ^v , 1835. 

Varahvontta Sirkeini 1. Jamala 

Kaunis Kauppi Hiilityinen 
Talven lylyjä vuoli, 
Kesän ketti [kalhujansa]. 
Lykkäsi [lylyn lumella], 
Solahutti suopetäjä[n], 
Kuni ruskia[n] reposen, 
Jo sytäsi uuen kalvon, 



Kuni valki[an] jä[niksen]. 
Itse tuon sauoik[si] v[irkki]: 

10 ,.Eipä noita lienek[känä], 

Jal[oiu neljin juoksevata], 

Siivi[n] 2:[sin] [siukovata], 

Kut' ei näitä nyt tavata.*' 

Lapin lastu tanterilla, 

15 Poropeltojen perillä 
Kalat tuhkaah tuherti, 
Vellin lieteh levitti. 
Lapin lapset itkem[äh], 
Lapset itki, naiset nauro. 

20 Kaunis Kantti Hiilityiu[en] 
Lykkäsi [lylyn lumella], 
Solahutti [suopetäjän], 
Jo sytäsi uuen kalvon. 
Ku[ni] valk[ian] jän[iksen]. 

25 Jo on kerran kuopasihen, 
Silmän siintä[mättömään] ; 
Jo 2:sen kuopasih, 
Lysmätti lyly lävestä. 
Sanat suoveron rajasta. 

30 Kaunis Kantti Hiil[ityinen] 
Tuonpa hän san[oiksi] vir[kki] : 
,,Kuin olla, mite[n] eleä?" 

Värkkiä katselepi; 
Lykkäsi [lylyn lumella]. 

35 Solahutti [suopetäjän]. 
Jo kerralla 3:11a 
Jo taljoa taputti, 
Katselee, kääntelee: 
Liha on lah[osta] puusta, 

40 Korvat lam[min lumpehista], 
Suonet lammin korttehista, 
Silmät lamin pulpukoista. 

Katseleepi, käänt[oleepi] : 
»Kelpasi tuolla^ m[aata] 



878. ' Larilla: keitti, ks n. 881, s. 67. 

879. ' tuo ssal : txxolla. 



346 



Uhtuen runoakie. 



45 *Nuo[ren] neit[osen] ker[alla],* 
Kasvavaisen kananT, 
Impyen ylenevän 
Sopisi minun pereen'"i\" 



880. Uhut. 

Caj an n. 84 a). — 1836. 

Sykysyt lylyjä vuoli, 
Talvet kalhuja kavelti; 
Sai lylyt lykittäviksi. 
Kalhut kalpoeltaviksi. 

5 Lykkäsi lylyn lumella, 
Olas pohjan ottamahan. 
Kanto kaksi sauoah, 
Se sauo markan makso, 
Toini ruskien reposen. 

10 Kuin kerran potkasihe, 
Silmän siitämättömäh, 
Kuin toisen potkasi, 
Korvan kuulumattomah. 
Jo kerralla kolmannella 

15 Tavotti on Hiieu hirven, 
Jo tavotti Hiien hirven. 
Lautaista taputtelovi: 
„Oispa tuossa hyvä olla 
Nuoren neitosen keralla, 

20 Vasta kasvavan kanasen." 

(Tuosta potkasih juoksomah). 

„Empä mie siulla tullut 
Nuoren neien kera moatakses. 
Mani silmän siitämättömäh,^ 
Korvan kuulumattomah.^ 



Heänpä potkasih jälestä hiihta- 
mah. 

25 Kuin on kerran potkasih, 
Saua katkei suoverosta; 
I\uin on toisen potkasih, 
Toini katkei keän siasta; 
Jo kerran kolmannen potkasi, 

30 Lyly lysmähti olasta. 

Tuonnepa juoksi Hiien hirvi, 
Poropetra poimetteli 
Veitikan veräjän suitse, 
Ahin aitojen alatse. 
Neitoni koasta nousi, 

35 Pikku kattila keässä, 
Kolme koiraista jälessä.-' 



881. Uhut. 
Borenius H, n. 38. - 

Teppini Lari. 



V: 1872. 



Sato lunta sauvan varren, 
Varren keihäs keijahutti 

65 tjhtenä siikliissä iiönä. 

N'iin heäh vuuven susta vuoli, 
Kevöän keitti kaivuansa ;i 
Lukkäsi liiliin lumella 
Min kuifi ruskien reposen, 

70 Eh valkien jänösen. 
Liismähti liilii läviistä. 
Sauva taittu suoveroissa. 

[Alkupuoli Ahdin ja Kyllikin ru- 
noa, Laivaretkeä ja Aficlin kyl- 
määmistä, ks. Ahdin ja Kyllikin 
runoa n. 907]. 



880. ' Siv.: sillä kerralla. — ^ Siv.: kun toisen potkasi. — ^ Jälessä: 
k[uin] mfuinenkin]. Alla: (En muissa). 

881. ' „Kalvu: rauta suksessa, jalan sijassa, jotfei lumi tartu. 



18. Hiiden hirven hiihdäntä. 



347 



Yksityisiä, muissa yhteyksissä tavattavia säkeitä: 



1. Uhut. 

Lönnrot Ali 5, n. 73, ss. 13-19. — 1834. 
Arvatenkin Matron laulama. 



Selkövä silittelöyve, 
Taljoa taputtelouve : 
Sopisi selällä moata, 
20 Ketun(?) peällä kellitellä. 



10 Jo tuloop[i] V[äinäniöinejn, 

Ajoa karetteloop[i] 

Selässä sinis[enj hirven; 

Selkeä silettele[e], 

Taljoa taputtelee: 
15 «Sopisi selällä maata, 

Ketun päällä kelj eteliä. " 

[Ss. ovat Sampojaksossa, ks. n. 
105]. 



2. Uhut. 

Berner n. 79, ss. 17-20. — \, 1872. 
Hilippäini Arhippa, Ohvokaisia. 

Jo tulopi V[äinämöi]ni, 
15 Ajova karettelouve 
Selässä sinisen hirven; 



[Ss. ovat Sampojaksossa, ks. n. 
122]. 



3. Nurmilaksi. 

Genetz II, n. 33, ss. 7-12. - »y, 1872. 
Matti Kettuni. 



5 Hiippasi hiivan selällä. 
Hiivan laukin lautasilla. 
Selkövä siiittelöve, 
Tallova taputtelove: 
Oispa missä moatakseni, 

10 Vieressä veniiökseni 
Nuoren neitosen povessa, 
Vastakasvon kainalossa. 



[Ss. ovat Sisaren turmeluksessa, 
ks. n. 991]. 



348 



Pohjoinen raja-alue. 



POHJOINEN RAJA-ALCE. 



882. Koljola. 
Inha n. 286 {= n. 150). — 1894. 

Martiskaini Teppana. 

Lyylikki lylyjen seppä, 
Kappu kalhujen tekijä, 
Vuuen vuoli sauv[o]ansa/ 
Kaksi vuotta kalhujansa. 

5 Sai ou sukset valmehekse. 
Lykkäsi lylyn lumelle,^ 
Solatiutti^ suopetäjän, 
Kanto 2 sauvoansa* 
*Kahen puolen kalhuistansa,* 

10 Itsep^än^^ noin sanoiksi virk- 
koo:^ 



„Ei ole sitä metässä 
Jaloin neljin juoksevoa, 
Jot' ei tällä yllätetä." 
Kun hän kerran potkasoopi, 

15 Silmän siintämättömäähe,'' 
Toisen kerran potkasoopi, 
Korvan kuulumattomaahe, 
Kolmanne[nJ kun potkasoopi, 
Sapsohon sinisen hirven. 

20 Pääsi hirven lautasella, 
Siitä noin sanoiksi^ virkko:^ 
„ Sopisipa tuossa maata 
Nuoren neitosen keralla." 



882. '■ sauvan|vartta| : sauvansa. N:ssa 150: sauvoansa, — ^ N;ssa 150: lu- 
mella. — ^ Solrjaliutti: SoZahutti. — * Kanto sauvoansa: K. *2* s. — * JSr:ssa 
150: Itsepä. — • N:ssa 150: virkkoi. — '' siintämättömä|liän| : siintämättö- 
mMhe. — * N:ssa 150: sanoikse. — " virkkij: virkko. 



19. ISON HÄRÄX RUNO. 



KELLOVAARAN RUNOALUE. 



883. Liedma. 
Borenius II, n. 177. — 'Vs 1872. 

Ahappeine Iivana. 



10.5 Hiäni+ on laulo härän vastah. 
Ei oUud härgä suuren suuri, 
Eigfo härgä pienem pieni, 
Keski-lehmien vazoja: 
Sarvet torkku Tornivossa, 

110 Piä2+ keikku Kemin jovella, 
Hand' 011 häilii Hämehessä. , 
Päivän lendi piäskii-lindu-^''' 
Härän sarvien välittsi; 
Ei o'*''' piähä piässukkänä.-''''' 

115 Kuun juoksi kevät-orava 
Härän händä-hmda muö(re; 
Ei o' piähä piässiikkänä. 
Joi ofi lammin latfielda. 

[Ss. ovat Lemminkäisen virressä, 
ks. n. 704]. 



884. Suurijärvi. 
Genetz E, n. 77. — ^Vs 1872. 

Ondfeine Gostja. 



Se oli liedo Lemmingäine 
l^aulo härän lambisehe: 

125 Ei 00 härgä suuren suuri, 
Eigä härgä pienen pieni, 
Keskilehmien vasoja. 
Päivän lendi peäskiilindu 
Härän sarvien välitti, 

130 Kuun juoksi kevätorava 
Härän händäluuda mliöte. 



[Ss. ovat Lemminkäisen virressä, 
ks. n. 706]. 



883. it Heän. 
sykkänä. 



'+ Peä. — H peäsky-. — *f o''n"'. — H peähä peäs- 



350 



Jyskyjärven runoalue. 



JYSKYJÄRVEN RUNOALDE. 



885. Jy s ky järvi. 

Lönnrot Ali 9, n. 21. — ^s/^ 1835. 

Hämehessä härkä suuri, 
Suomessa sika lihava: 
Pää keikku K[eniijoella], 



Häntä häily Häm[ehessä]. 
Kuun juoksi kesäor[ava| 
Härän häntäluuta [myötenj, 
Päivän lenti pääsk[ylintu] 
Härän sarvien välitse, 
Eipä päässy ollenkana. 



KIIMASJÄRVEN RUNOALUE. 



886. Pääkönniemi. 
öenetz II, n. 64. - ^Vs 1872. 

Fekli Jouhkiman poika 

Tuob' oli liedo Leminingäine 
Noiduba härän lattiella: 

145 Päivän lendi peäskölindu, 
Eig' on peähä peästuniitki 
Kahen sarveen välie; 
Kuun juoksi kesäorava 
Härän händäluida miiöten, 

150 Eigä peähä peästiiniitki; 
Lambie hän juomahagi. 

[Ss. ovat Lemminkäisan virressä, 
ks. n. 712]. 



887. Kiimasjärvi. 
Borenius E, n. 146. — ''',U 1872. 

Nasto, Huotarin vaimo. Akonlah- 
den akalta kuullut. 

Lemmingäin''+ on liedo poiga 
190 Laulo härän kulda-sarven. 
Händä torkku Tornivossa, 
Piä^t keikku Kemin jovessa;^'!' 
Kuum, päivän orava juoksi 
Härän händä-luuda miiöte, 
195 Ei OH vielä piähä piässiit;*''' 
Päivän lendi piätsku-lindu^+ 
Härän sarvien välittsi, 
Ei on vielä piähä piässiit.*''' 
Joi on lammin lattielda, 

[Ss. ovat Lemminkäisen virressä, 
ks. n. 716]. 



887. '+ Lem[min]g[äi]Qi. — ^t Peä. 
— '+ peätsky-. — '+ peähä peässyt. 



■'+ jov'"i''ssa. — ''t peähä peässyt. 



19. Ison härän runo. 888—891. 



351 



). Kiimasjärvi. 
Borenius H, n. 157. — ''I, 1872. 



Mikittäini Iivana 



Laulo izo Leminiiigäiiii, 
Laulo bärän lattiella; 
150 Se vein riiuppäi lattielda. 
Ei ollut suuren suuri, 
Eigö'"'" aivangi pieni: 
Keski-lehniien vazoja. 



Häiidä häilii Hämehessä. 

155 Piä keikku Kemin jovella, 
Sarvet torkku Toruiossa. 
Kuun juoksi keväd-orava'^+ 
Härän laiideliien välissä, 
Päivän leudi piätskii-lindu 

160 Härän sarvien välissä. 
Ei om piähä piässlikkänä. 

[Ss. ovat Lemminkäisen virressä, 
ks. n. 718]. 



AKONLAHDEN RUNOALUE. 



889. Sappovaara. 
Niemi n. 181. — 1894. 

Hilippä Huotarini. — Mp Akonr 
lahdessa. 



Eikä suuri, eikä pieni. 



KOSTAMUKSEN— KENTTIJÄRVEN RUNOALUE. 



890. Kostamus. 

Lönnrot R, n. 632. — 1837. 

Kuulin kummat, [näin iraehetj, 
Hämehessä käyessäni. 



891. Kenttijärvi. 
Inha n. 40. - 1894. 

Oksenia Iivanan t^^tär, Karppasia. 

■220 Kuulin vieläi kummempia, 
Näin vielä imehempiä 
Hämehessä käy vessani: 
Orih kuusessa makasi. 



888. >t Päällä: [Eigjo. — '^t kevät-, päällä: lkevä|d. 



352 



Kostamuksen — Kenttijärven runoalue. 



Oravalla kynnettih, 

225 Kattilalla leikattih, 
Kirvehellä keitettih. 

Kuulia vieläi kummempia, 
Näin vielä imehempiä 
Hämehessä käy vessani: 

230 Hämehess' on härkä suuri. 
Suomess' on sonni lihava, 
Piä keikku Kemij ovella, 
Häntä torkku Torniossa; 
Päivän lenti peäskylintu 

235 Härän sarvien väliä, 
Ei vielä peähän peässy. 
Päivän juoksi kevätorava 
Härän häntäluuta myöt'i, 
Ei vielä peähän peässy. 



240 Kutsuttih ukko tappamah, 

Pivari pitelemäh, 

Viilokanta viilemäh. 

Härkä peätäh häilähytti, 

Ukko kuuseh kosahti, 
245 Pivarj pihlajan nenäh, 

Viilokanta kannen peähän. 

Kun mie tullen toisen kerran. 

Tuli ukko toisen kerran. 

Iski härän häilähytti, 
250 Mulahutti mussat silmät, 

Verta peästi 7 venettä, 

Sata syltä makkaroa. 

Tuhat puntaa lihoa. 

[Ss. ovat Lemininkäisen virressä, 
ks. n. 754]. 



Yksityisiä, muissa yhteyksissä tavattavia säkeitä: 



1. Kostamus. 

Lönnrot R, n. 616, ss. 69-70. — 1837. 



2. Kostamus. 

Lönnrot R, n. 657, ss. 81-4. — 1837. 



Siitä l[ieto] L[emminkäinen] 
Laulo härän l[attialle], 

Ei ole härkä suuren suuri, 
70 Keski lehmien vasoja. 

[Ss. ovat Lemminkäisen virressä, 
ks. n. 749J. 



100 sarvi Hiien hirvi, 
Jok' on sitkiä siv[uilta]. 
Ylen vahva vartal[olta], 
Päivän lenti [pääskylintu]. 

[Ss. ovat Sampojaksoon yhty- 
neessä Pistoksen synnyssä, ks. 
n. 47]. 



19. Ison härän runo. 892—893. 



353 



LATVAJÄRVEN RUNOALUE. 



892. Latvajärvi. 

Lönnrot Ali 6, n. 106. — 1834. 

Arhippa Perttune. 

Hämehessä härkä s[yiity]. 
Sonni Suomeissa sikesi, 
Häntä torkku Torneos[sa], 
Pää keikku Kemijoella. 
5 Päiv[än] lenti pääskyliutu 
Härän sarv[ien] väliä, 
Kuukauen orava j[uoksi] 
Härän selkäluuta myöten, 
Sekä selkäin ■■ että häntä. 

10 Tuotu ukko iskemäh, 
Virokannas viilemäh, 
Palvanfen] pitelem[äh]; 
Härkä päänsä häilähytti, 
Mustat silm[änsäj mulisti, 

15 Ukko kuuseh kavahti, 
Palvanfen] pajuille pääsi, 
Virokanas viisasille. 

[ ] virren laulajalle, 

Saparo sanan sepille, 

20 Kuulla noien kultaseni. 
Tietä mielitehtosen[i]. 



893. Latvajärvi. 
Borenius HI, n. 56. — Vg 1877. 

Arhippaini Miihkali. 

Hämehessä härkä synty.i 
Sonni Suomessa sukeutu, 
Peä keikku Kemijovella, 
Häntä torkku Torni vossa; 
5 Päivän lenti peätskulintu^ 
Härän sarvien välie, 
Kuukauen orava puitti^ 
Härän selkäluuta* pitkin. 
Ruvettihiu tappamahe. 

10 Ukko^ läksi iskömähe, 
Palvani pitelömähe. 
Virokannas viilömähe. 
Härkä peätäh häilähytti, 
Kelosarvet keikahutti, 

15 Silmät mussat mufrahutti, 
Palvaiii pajuhun nousi, 
Piru pihlajan nenähe. 
Virokannas kannon peähä. 
Palvani pajusta huuti, 

20 Piru pihjalau nenästä, 

Vi[rokannas] k[anno]n pfeäjs- 

tä: 
„Kuim mie tullen 2:sen kerran, 
*Sata soavie lihoa,* 
Verta seittsemen venehtä. 

2.i Kuuta kuusi tynnyrie, 
Öata syltä makkaroa."** 



893. • Päälle jälkeenpäin lisätty: (Kuulin kummat, näin imehet, Hä- 
mehessä käjessäni). _ 2 peätskvlinty: peätsknlintM. - 3 kiitil puitti: p - 
* Ja lessa: ( häntäluuta). - » |Härkä peätäh| ukko: u. - <• Säkeiden 25 ja 
d.b alkuperäinen järje.stys päinvastainen; on numeroilla muutettu. 



23 



354 



Vuokkiniemen runoalue. 



VUOKKINIEMEN RUNOALUE. 



894. Venehjärvi. 
Karjalainen n. 89. — 1894. 

Hoto Lesohi („Sokie Hoto"). 

Kuulin kummat, näin imehet 
Hämehessä käyvessäni. 
Hämehessä härkä synty, 
Sonni Suomessa sikeyty, 
5 Peä keikku Kemijovella, 
Häntä torkku Tornivossa. 
Eipä härkä suuren suuri, 
Eikä härkä pienen pieni: 
Päivän lenti peäskylintu 

10 Härän sarvien välie;' 
Kuukauven orava juoksi 
Härän häntäluuta myöti; 
Kesän kärppä keäntelekse 
Härän kyntyvön sijassa. 

15 Etsittihpä iskijie, 
Tahottihpa tappajie; 
Löyty ukko iskömähe, 
Palvani pitelömähä, 
Virokannas viilömähe. 

20 Härkä peänsä häilähytti, 
Mussat silmänsä mulisti, 



Ukko kuusehen kuvautu, 
Virokannas kannon peähä, 
Palvani pajun nenähe. 

25 Sieltä sanottelekse: 

,,Kiimpa tulen toisen kerran, 
Verta seitsemän venehtä, 
Ku[u]ta kuusi leiviskeä, 
Sata soavie lihoa, 

30 Tuhat syltä makkaroa. 
Melkie on meressä vettä, 
Ylien härän sarven täysi, 
Kumpa ois panna tarkkaseh, 
Tulis toistaki vähäni!" 

35 Vieläpä mie kuulin kummem- 
pi ja,' 
Vielä näin imehempijä: 
Kirvehellä keitettihe. 
Kattilalla leikattihe; 
Sijat sotki taikiuoaje, 

40 Emännät sikoina röhki; 
Oravalla kynnettihe. 
Oriit kuusessa makasi. 



894. ' Tois. kert.: valitsi. — ^ kummepija: kummempija. 



19. Ison härän runo. 895- 



355 



VUOiNNISEN RUNOALCE. 



895. Vuonninen. 
Borenius EI, n. 115. — ^* 

Ontreini Jyrki. 



1877. 



Hämehessä härkä synty, 
Sonui Suomessa sukeutu, 
Häm[ehe]ssä häntä häDy, 
Peä keikku Kemijoella, 
Sarvet torkku Tornivossa; 
Päivän lenti peätskylintu 
Härän sarvien välie, 
Kuukauen orava juoksi 
Härän häntä luuta myöfi"^. 



896. Vuonninen. 



Krohn n. 71. - 

Jvrkini Iivana. 



1881. 



.Juhlapäivinä lauloivat ukotvii- 
napäihin jouduttuaan Kalevalan 
lauluja sekosin, ainoasti Kehrillä 
oli oma laulunsa, häränlaulu, jota 
muun ohessa erittäin silloin lau- 
lettiin. 



897. Lonkka. 
Lönnrot AH 5, n. 10. - 

Martiska Karjalaini. 



1834. 



Lyhyestä virsi kaunis — 
Must' on kylki vennon härkä, 
Kuir on suu 100 syltä, 
Se on tänne täytyöön 

.5 Nuolia näpistäm[ähän], 
Äkähiä ottamahan. 

Päivän lenti pääskylintu 
Härän sarvien väliä, 
Kes'elläpä yön lepäsi; 

lö Kuun juoksi kesäorava 
Härän häntäluuta myöten, 
Eipä se päähän päässy, 
Keskelläp[ä] yön lepäsL 
Se on tänne täytyköhö[n] 

15 Nuolia näpistäm[ähäuj, 

[Jatko loitsua „Ota keito kei- 
hääsi" j. n. e.]. 



UHTUEN RUNOALUE. 



898. Uhut. 
Lönnrot AH 5, n. 82. — 1834.' 

„Kiil[in] minä kumempia, 
Näin m[inä] imehempiä 



Hämeh[essä] käyess[äni], 
Minäpä kuul[in] k[ummem- 

pia]." 
,,Mitä kuuli itj k[ummenipia], 
Mitä [näit imehempiä]?" 



356 



Uhtuen runoalue. 



„Hämehessä härkä suuri, 

Sonni Suomessa lihava; 

Ei ole härkä suuren suuri, 
10 Eikä här[kä] p[ienenj p[ieuij, 

Kesko lehmojen vasoja. 

Siat sotk[i] taik[inata], 

Emä[nnätJ sik[oiDa] röhki; 

Kirveellä keitetään, 
15 Kattilalla leikat[aan]." 
Etsit[ähän] iskiot[a], 

Tahotah[anJ tappajo[o],^ 

Etsit[ähän] iskioo, 

Tah[otahanJ tapp[ajoo]. 
20 Läks[i] ukk[o] isk[emään], 

Palvlonen] pitel[emään], 

Virok[annas] viilömään. 

Härkä päätään häil[äyttij. 
Eik'oleh[ärkä]s[uuren]s[uu- 

ri], 

25 *Eikä h[ärkä] p[ienen] p[ienij,* 
Päivän lenti p[ääsky]l[intu] 
Här[än] sarv[ien] väl[iä], 
Hätäsestä pääh[än] pääs[i]; 
Kuufn] juok[si] kesä ora[va] 

30 Härän hänuä[n] luuta myöten, 
Eip' on v[ielä] p[äähän] p[ääs- 

Härän hänällä lepäs[i], 
Siitä vasta p[äähän] p[ääsi]; 
Kesän kärppä kääuteliiu 

35 Yhen kytyen sialla. 

Hepo hännin puuhun juoksi, 
Oro kuusessa makasi. 
Etsitlähän] isk[ioo], 
Tfnhotahan] t[appajoo]. 

40 Läks[iJ ukko iski emään], 
Palv[onen] piteli emään], 
Virok[annas] viilömä[änj. 



Härk[ä] päätä[ä]n häilätt[i], 

Mustat silmät muilahutti,^ 
45 Ukko kuuseh kavahti, 

Palv[onen] paj[un] nenähän, 

V[iro]k[aunas] kanon päähän. 
Ukko kuus[esta] toruupi, 

Palv[onen] paj[un] nen[ästä], 
50 yirok[annas] k[anno]n päästä: 

„Kuin on tullen t[oisen] k[er 
ran], 

Saan verta 7 venettä, 

100 syltä makkar[oa], 

1000 puutoa lihoa, 
55 Kuuta 6 leivisk[ätä]." 

Sitä h[än] men[i] t[oisen] 
k[erran]; 

Ukko hamast[a] hiov[i], 

Palv[onen] piteleepi, 

Virok[annas] viilööpi. 
60 Sai vert[ä] 7 v[enettä], 

100 syltä makk[aroa], 

1000 puutoa lihoa, 

Kuuta 6 leiviskätä. 



899, Uhut. 
Lönnrot AII9, n. 47. — ^V^lSSö. 

Varahvontta Sirkeini 1. Jamala. 

Hämehessä härkä suuri, 
Lenti päiv[äu] pääskä l[intu] 
Yhen häräu häntäluuta, 
2 sarven välitse, 
5 Hutun kankahan kautse. 

[Jatko uutta runoa]. 



898. 1 Järiestys numeroilla muutettu = 17—16. — ^ Päällä: muljahutti. 



19. Ison härän runo. 900—901. 



357 



900. Uhut. 

Gajan n. 130. — 1836. 

Kuulin kummat, näin imehet 
Hämehessä käyessäni: 
Härkkimellä keitettih, 
Kapustalla hierottih. 

5 Kuulin kummat, näin imehet 
Hämehessä käyessäni: 
Emännät sikoina röhki, 
Sika sotki taikinoa. 
Kuulin kunnnat. näin imehet 

10 Hämehessä käyessäni: 
Hämehessä härkä synty, 
Sonni Suomessa sikeyty, 
Peä keikku Kemijoella, 
Päivän lenti peäskylintu 

15 Härän sarvien väliä, 
Kuun juoksi kesäorava 
Härän häntäluuta myöten. 

Läksi ukko tappamah, 
Päivänen pitelemäh. 

20 Härkä peätä häilähytti, 
Mustat silmänsä mulisti. 
Ukko kuusehen kuhahti, 
Virokannas kannon peähän, 
Päivänen pajuhun nousi. 

25 Läksi toini tappamah. 

(Samatse) (Katso Kalevala). 



901. *t Suomessa. — ^+ Kesko-. - 
teli. — "t Virokannos. — '+ heilahytti. 



901. Uhut. 

Berner n. 81. — « - 1871. 

Hilippäini Arhippa, Ohvokaisia 

130 Kuulin minä kummempia. 
Näin minä imehempiä 
Hämehessä käyessäni : 
Hämehess' on härkä suuri. 
Sonni Suomess'i+ lihava. 

135 Ei ole härkä suuren suuri. 
Eikä ole härkä pienen pieni, 
Keski^^ lehmien vasoja: 
Päivän lenti peäskölintU'^''" 
Härän sarvien välitse, 

140 Hätäsestä peähä peäsi; 
Kuun juoksi kesäorava 
Härän häntäluuta myöte, 
Eipä*+ vielä peähä peässy. 
Härän hännällä lepäsi. 

145 Siit' on vasta peähän peäsi; 
Kesän kärppä keäntelih'^''' 
Yhen kyutyvön sijalla. 

Etsitähkr» iskijövä, 
Tahotahko tappajoa. 

150 Läksi ukko iskemähe, 
Palvani pitelemähe, 
Virokannas''' viilemähe. 
Härkä peätä heiluhutti,' + 
Mussat silmät nuiljahutti; 

155 Ukko kuusehe kajahti, 
Palvani pajun nenähä. 
Virokannas kannon peähä. 
Ukko kuusesta toruve, 
Palvani pajun nenästä, 

160 Virokannas kannon peästä: 

- H pääskö-. — ^t Eip' on. - »tkeän- 



358 



Polijoinen raja-alue. 



Kuiu mie tullen toisen kerran. 
Soan^''' verta seitsemän veneil- 
tä, 
Satoa'*''' syltä makkaroita, 
Satoa^ot puutova lihoja,^* 
Kuuta kuusi leiviskeä.^^t 

Siitä mani toisen kerran 
Ukko liammast[aj hivove, 
Palvani pitelöyve,^^^ 



Virokannas viilömähe: 
170 Sai verta seits[emän] veneil- 
tä,' ^+ 
Sata s[yltä] m[akkaroita], 
Sata p[uutova] lili[ovo], 
Kuuta k[uusi] leiv[iskeä]. 

[Alkupuoli Kalevanpojan kostoa, 
ks. n. 945]. 



POHJOINEN RAJA-ALUE. 



902. Pistojärvi. 
Inha n. 126 (ja 128). — 1894. 

Muuan Vuonnisen vaimo. 

Kuulin kum[m]at, näin imehet 
Hämehessä käy vessani : 
Siat sotki taikinoita, 
Emännät sikoina' röhki. 

6 Kuulin [kummat, näin imehet j 
Hämeh[essä käyvessänij: 
Kirvehellä keitettihin, 
Kattilalla leikattihin. 
Hämehessä härkä synty, 

10 Sonni Suomessa sikeyty. 
Häntä torkkui Torniossa, 
Peä keikku Kemijoella; 
Päivän lenti pääskylintu 
Härän sarvien väliä, 

n Eikä peässyt peähän'^ soatjen, 



Kuukauen orava juoksi 

Härän häntäluuta myötje, 

Eikä peässyt peähäu soatje; 

Päivän kärppä keäntelekse 
20 Härän tsumpuran sijoa. 
^Etsittiin iskiätä, 

Tahottihin tappajata. 

Tuli ukko iskemähe, 

Palvani pitelemäähe, 
25 Virokannas koatamaahe.^* 

Rupei ukko tappamaahe. 
*Pikku mies merestä nousi, 

Hse on kyynärän pivus, 

Silmiripsit ryntähillä, 
30 Paltajouhet polvissa, 

Pikku kirves olkapäillä, 

Kassaraihe kainalossa.-** 

Härkä peätä-^ häilähytti. 

Ukko kuusehen kuhahti, 



H Saan. — «t 100. — '"+ 100. — '> Päällä: [lihojvo. — •'-+ leivisköä. — 
'*t piteleöve. — 'H venettä. 

902. ' 5ikon'"e'^: sikoina. — ^ p|ä'ähän: peähän. — * Ss. 21 — 5 ovat eri 
lehdellä n:na 128, mutta merkillä osotetut tähän kuuluviksi. — * Ss. 27 — 32 
ovat sivulle kirjoitetut, mutta tähän kuuluviksi osotetut. — * p|ä|ätä: peätä. 



19. Ison härän runo. 902—904. 



359 



35 Virokannas kannon peähän,^ 
Palvani pajun nenähcän. 
LcähV' 



Luojan luomilla sanoilla, 
Pyhän synnin säätämillä. 



40 Läksi Yerta 7 venettä, 
Sata saavia lihoa, 
Kuuta^ 6 tynnyriä. 



903. Koljola. 

Inia n. 280. — 1894. 

Oleksei. 

Hämehes' oli härkä suuri, 
Soiiiii Suomessa lihava; 
Häntä torsku Torniossa, 
Peä keikkui^ Kemijoella. 
5 Päivän Ien ti pääskylintu 
Kahen sarvien väliä, 
Kuukauen orava juoksi 



Yhen härän häntäluuta, 
Päivän kärppä kääntelihe 
10 Yhen sompuran sijalla. 



904. Koljola. 
Inha n. 287. — 1894. 

Martiskaini Teppana. 

Hämehessä härkä synty. 
Sonni Suomessa sukeusi. 
Päivän lenti pääskylintu 
Härän sarvien väliä, 
5 Kuukauden orava juoksi 
Härän häntäluuta^ myöten. 
Musta kylki vennon härkä 
Siir on suu2 100 syltä. 
Kita kolmen kosken verta. 



10 Nuolia näpistämäähe, 
Nuolen nystyjen neniä. 



* Tuli töine tappamaahe| : *Virokannas kannon peähän*. — ' Poispyy- 
hitty. — ' Viivat osottavat tavallista isompaa väUä. — * Selitetty: rasva. 

903. ■ keikku: keikkui. 

904. ' Häntäluuta: *Härän* h. — ^ suujtl: s. — ' Viivat osottavat ta- 
vallista isompaa rivien väliä. 



360 



Koillinen raja-alue. 



KOILLINEN RAJA-ALUE. 



905. Kurki. 
Berner n. 50. — ^V, 1872. 

Marttina[n] Maksima. 

Laulo härän kultasarven. 
Peäskyslintu^''' päivän Ien ti 



Pitkin tnota häntäluuta, 
Eikä sillä peähä peässyt;^^ 
100 Lepejöä yön keskellä sitä,^+ 

[Ss. ovat Lemminkäisen virressä, 
ks. n. 856]. 



905. 't Päskyslintu. — -t peässyt, korj.: peässy. — ^t sitä väliä, korj.: 



välie. 






20. AHDIN JA KYLLIKIN RUNO. 



UHTUEN RUNOALUE. 



906. Uhut. 
Lönnrot Ali 6, n. 5. - 



1834. 



Luultavasti Teppisen Larin isän 
laulama, ks. seur. n. 

Aika on Ahtie sanoa, 
Veitikkia vieretellä. 
Ahti poika, auvo poika 
Hän vanno valat ikuset: 

5 Ei Ahin sotia käyä 
Kuuna 10:nnä kesänä, 
Hopienkaan ei halulla, 
Kul^anjka^an^ ei tarpehella. . 
Kävi Kyllikin kylääh 

10 Mieh[e]n tois[e]n tarpeh[e]lla. 
ltkeep[i] Ahin venonen, 
Sata hank[a] haihatteli: 
„Ei Ahti sotia soua 
6:nna 10:nä kesänä, 

15 Ilkeimät linnut ilm[an] 

Puuni on parras paskanta[vat], 
Matalimat maan matos[et] 
Alla kaar[eni] asuv[at], 
Mie venyn vessoillani, 

20 Lahon lastulmuksillani." 
Jopa yönä ensiiuäissä 
Puuttui kyllin Kyllikillä,^ 
Puuttu kyllä päätä kyynäs, 



Kättä viljalta vihaista. 

25 Ahti suorisV sotiin, 
^Vasten vaivainen valoa;* 
Lähteepi Ahin venonen 
Käsivarsin vaalim[a]tta 
Teloilta teräksisiltä. 

30 Ahti tuon san[oiksi] virkk[i]: 
„01is Teiri tiiossani. 
Kuuro kuulomoiss[in], 
Ahilla soan avuksi." 
Teiri suorikka^ sotiin. 

35 Isä pääty ikkunassa, 
Kirves vartta vuolomassa, 
Isä* tuon s[anoiksi] v[irkki]: 
„Ei Teuri sotaan jouva, 
Vast' on nainut nuoren nais[en], 

40 Ottant om[an] emäilän, 
Viel' on nännit näppimättä, 
Peräpahkat pieksämättä, 
Kupehet kutsuttamatta." 
Teuri pääty kiukaallV, 

45 Jalan kenki kiuk[aalla]. 
Toisfen] kenki latt[ia]lla. 
Veräjillä vyöteleksen. 
Ulkona käv3'steleksen. 
Otti Teuri keih[äänsä], 

50 Ei ole keiho suuren suuri, 
Eikä keiho [pienen pieni]. 



906. » PuuttO;: PuuttM. — 
suorikko. — * |Teuril Isä: I. 



Kyllikreiillä : Kyllikillä. — » suorikk|i, 



362 



Ulituen runoalue. 



Keiho keskikertain[en]: 

Susi putkessa puhusi, 

Kasi nauku uagian pääs[sä]. 

55 Lykkelöö keihoansa 
Muien keih[oje]n sekaah. 

Nuoret souti, a[irot] n[otku], 
Vanhat sout[i], p[äät] v[apisi], 
Airon pyyryt p[yynä] v[inku], 

60 Nenä joiku j[outsene]na, 
Perä kratsko kaarn[ehena], 
Hangat hanli[ina] hatsahti. 
V[aka] v[anha] V[äinämöine]n 
Käänti käyrän polv[ilIensa], 

65 Soitti sorm[in] kant[eletta], 
Kielin kantfele] pak[asi]. 
Itse itk[ij V[äinämöine]n 
Omoa on soitantoa: 
Veet on vieri s[ilniistänsä] 

70 Pyöriemät p[yyn] m[unia], 
Häriein[ät] p[äitä] härän. 
Mujehetko muut kalatki^ 
Rinnoin ruokohon ajaksen. 
Evin eille*^ ehtelevät 

75 Virtt' on Väinön kuulom[ahan]. 
Itsek[i] v[een] emäntä 
Veiäksen vesi kivelle, 
Vattalolla' vaivoaks[enJ 
Virttä V[äinö]n kuulom|ahan]. 

80 Mets[ä]n ukko hallip[arta] 
Sini sukkah sujoksen, 
Puna paulah paneks[en], 
Virttä Väinön*^ kufulomahan], 
Rinnon aialle ajaks[en] 

85 Virttä V[äinö]n kuul[omahan]. 
Siilon ky Imi suuren kyl[män], 
Väki pakkasen paleli, 
Kun Ahin merelle kylmi. 



Yhtenä kesässä yönä 
90 Kylmi jäätä ky3"när'"ä''[n], 
Sato lunta sauan varren. 
Kylmi k— n p— n, 
Varsan vats[ahan] hevosen. 
Naisen kään on taikinah[an]; 
95 Ni[i]n Ahin merellä kylmi. 
Siitä hän vuoen susta vuoli, 
Kevän keetti kalvuons''e'. 
Lykkäsi lylyn lum[elle]. 
Kun on ruskien repos[en], 
100 Eli valk[ian] jäniks[en]. 
Itse läks[i] hiiht[ämään], 
Lysmätti lylyn lävys'"t''ä, 
Sauvat taittu suoveroista, 
Katkesivat kaikki värkit. 



907. Uhut 
Borenius H, n. 38. — 

Teppini Lari. 
Ahti, Kiillikki, Teuri. 



Vt 1872. 



Ahti poika, auvo poika 
Heän vanno valan iku'sen, 
Ei Ahin sotia käiivä 
Kuunna klimmennä kesänä 

5 Hopiankan' ei halulla, 
Kullankana ei tarpehella, 
Käliv' ei Kullikin kiilähe 
Miehen toisen tarpehella. 
Jopa iiönä ensimäissä 

10 Puutu kullin Kiillikillä 
Puutu ktillif) peätä ktiiinä-, 
Kättä virralta vihaista. 



* Kk:ssa: muutkalatki. 
Sana alleviivattu. 



« Päällä: elvek. — ' Päällä: [Vatt]ulalla. — 



20. Ahdin ja Kyllikin runo. 907. 



363 



Itkövi Ahin veno'ni, 
Sata-hanka haihattauve : 

15 „Miepä veniifi vessoillani, 
Lahoii lastumuksillani;^''" 
Ilkiämniät ilman linnut. 
Puna-parras paskantavat. 
Matalimmat moam matoset 

20 Alla koareni asuvat." 

Itse tuon sanoiksi virkki: 
„01is Teuri tiijossani, 
Kuuro kuulomoisissani, 
Ahilla sovau avuksi, 

25 Liljoin voivalla lisäksi." 
Ahti tuon sanoiksi virkki: 
„Teuri suorikkoh^^ sotilie 
Ahilla sovan avuksi. 
Liljoin voivalla lisäksi." 

30 Isä peätii ikkunassa 
Kirvesvartta vuolomassa: 
„Ei Teuri sotihi jouva; 
Vast' on nainun naisen nuoren, 
Ottanut oman emännän; 

35 Viel' on nänni häpptimättä. 
Perä-pahkat pieksämättä, 
Kupehet kutjuttamatta." 
Teuri peätii kiuko'alla; 
Jalan kenki kiuko^alla, 

40 Toisen kenki lattialla,"' 
Veräjillä viiöteleksi. 
Ulkona käviisteleksi.-'''" 



Ei ole keiho suuren suuri. 
Eik' ole keiho pienem pieni, 

45 Keiho keski-kertahihi.5 
Liikkelöiipä keihuonsa*^+ 
Muijen'+ keihojen sekaBe. 

Lähtö vi Ahin venoni, 
Käsi-varsin voalimatta, 

50 Päin olka avuttamatta 
Teloilta teräksisiltä, 
Vanumilta vaskisilta.^''' 
Vanhat souti, peät vapisi; 
Nuoret souti, airot notku, 

55 Äirom pilurit piiinä vinku, 
TelTot tetrinä kukerti. 
Nenä joiku jouttsenena. 
Perä kroatsku koarnehena. 
Silloin kiilmi suuren kiilmäu, 

60 Väki pakkasem paleli, 
Kun'*^ Ahira merellä kiilmi; 
Kiilmi jeätä kiiiinäränne,'" 
Sato lunta sauvan varren. 
Varren keihäs keijahutti 

65 Ubtenä siikiiissä iiönä. 

Niin heän vuuven susta vuoH, 
Kevöän keitti kaivuansa,^ ^ 
Liikkasi liiliin lumella 
Min kuin ruskien reposen. 

70 Eli valkien jänösen, 
Liismähti lulii läviistä. 
Sauva taittu suoveroista. 



907. 't lastulmuksillani. — H suorikoh, päällä: [suori]kk'?[oh]. — *Myös: 
„lattiella". - ■'t Muistutettu alla: Laulajan sisar Anni lisäsi tähän (Tsiksassa 
"l- 72): Otti emoltah rautapaijan, Isoltah tulisen turkin. Tulivöillä vyöteleksi, 
Rautapaitoihe paneksi. — * Larin sisar Anni lisäsi tähän (Tsiksassa 18*/, 72) 
seuraavat kaksi isänsä laulamaa värsyä: Hukka putkessa huhusi, Kasi 
nauku noaklam peässä. — "t keihuvonsa. — ''t Mujen. — "+ Säkeiden 49 — 32 
järjestys ensin — 51 — 2, 49 — 50, numeroilla muutettu. — °+ Kuin. — "e li- 
sätty värsyn täytteeksi. — " „Kalvu: rauta suksessa, jalan sijassa, jotfei 
lumi tartu." 



364 



Uhtuen runoalue. 



Yksityisiä, muissa yhteyksissä tavattavia säkeitä: 



Ahdin kylmääminen me- 
rellä esiintyy useissa Pakkasen 
synnyissä, mutta kun on todennä- 
köistä, etteivät nämät säkeet ollen- 
kaan kuulu edelläolevaan runoon, 
luettelemme ainoastaan toisinnot, 
joissa ne tavataan: Lönnrot Ali 2, 
n. 4; Castren n. 25 a) (= n. 174)ja 
179; Europ. K, n. 39 ja 86; Bor. 
n, n 153; Gen. II, n. 5:i; Bor. UI, 
n. 76; Hannik. n. 12; Meril. n. 508. 

Samallaiset säkeet tavataan vie- 
lä itsenäisinä runoina Bor. II, n. 
101 ja Bor. III, n. 37, sekä yhty- 
neinä Lemminkäisen virteen Gen. 
II, n. 6 ja Pakoon saareen Bor. I, 
n. 90. 



Bor. II, n. 166:n [n. 858] muistu- 
tuksessa kerrotaan: „Simana [nim. 
Miihkaline Simana Kellovaarasta] 
osasi vielä loitsurunoja ja ehkä 
vielä jonkun kertomarunongin 
(„Kuuli purren itköväksi", jos se 
hänellä eri runona, ja Maksiman 
[Riigo'sen Maksiman] ilmoituksen 
mukaan Kyllikin runonkin??, jota 
M[aksima] ei itse osannut.") 

Jalan kenkiminen kiukaal- 
la ja veräjällä vyöttelemi- 
nen tavataan Lönnrotilla AII9- 
n. 42:ssa ja 66:sa, Bernerillä n. 
88:ssa ja Bor.:lla II, n. 169:ssä ja 
Bor. IV, n. 10:ssä. 



"^^^ 



21. KALEVANPOJAN KOSTO. 



KELLOVAARAN RUNOALUE. 



908. Kellovaara. 

Borenius II, n. 165. — ^Vs 1872. 

Riigo'ne Maksima. 

125 Tuo kaunis KaVovam poiga 
Laskie karetteloubi 
Pimiehe Pohjo'raha, 
Pohjom pitkällä perähä, 
Miesten sliöbähä kiilähä, 

130 Urosten upottajalla. 

Mani pikku-perttizehe, 
Kaitah on kamarizehe, 
Palkkuaksi'"'' paimeneksi. 
Emänd' om paha-taba'ne. 

135 Izänd' on hiivä-taba'ne: 
Leibog^o kivizen leivän. 
Kakuni paksuni paisteloubi 
Pala'zeksi paimenella. 
Tuo kaunis Karovam poiga 

140 Yedi veittsehe kivelie, 
Kazahutti kallivoho. 
Kovin suuttu ja vihastu. 
Sotki suoho lehmän sorkat, 
Vajutti vazikan siäret;2+ 

145 Ajo kondiet ko(rihe,'+ 

Kirjo karhutut kardanohe.'^+ 



Läksi liipsiillä emändä, 
Izändä savum panoubi. 
Suzid*^+ viiziengö vieubi, 
150 Karhut kahtiem panoubi. 

[Alkupuoli Sisaren turmelusta, 
ks. n. 957]. 



909. Kellovaara. 



1877. 



Borenius III, n. 138. — 

Riigoine Maksima. 
Katfovam] poiga. (Jatko.) 

Tuo kaunis KfaTovam] p[oiga] 
Astuu on sepän pajaha: 
„0i sie seppo Ilmolline, 
Tagoja ijän igune, 

5 Tavo kirves miestä myöte, 
Kilbi kandajani mugaha.*' 
*Öe on s[eppo] Ilm[olline], 
Tagoja [ijan igune]* 
Tako kirvehen m[iestä] ni[yö- 
t'e], 

10 Kilven [kandajam mugaha]. 
Tuo k[aunis] K[arovam] p[oiga] 
Siid on astu' tammen juureh.^ 



!)08. 't Palkkoaksi. — *t seäret — H kodihi 
muutosta osottavat numerot 1, 2. — •+ kardanoho 
1K)9. ' Astu|u on : *Siid on* a. 



■•+ Päällä järjestyksen 
"t 8uzit. 
juure|lle : juureA. 



366 



Kello vaaran runoalue. 



Sebo^ taizi tammen koadoa, 
Puun vihannan vieretellä. 

15 Siidä nouzi kannon peähä, 
Huhoali* heijoari;'^ 
Kuni huhus kuulunouvi,^ 
Sini kaski koadukkoho, 
Se on kaski Kar[ovam] poijan, 

20 Öolgi kullan sordeloman. 

„Niinheänitseyleväinemieson." 



32 



910. Liedma. 

Borenius II, n. 177. — ^Vs 1872. 

Ahappeine Iivana. 

Palkkazihko paimeneBe. 
Izänd' ofi hiiva taba'he, 
320 Eniänd' om paha-sugu'ne : 
Leivän leibo kiven sijmeh,'^ 
Vehnäm piällittsi vedeli 
Palazeksi paimenella. 

Riindähät leikkai, kuin algo lei- 
kata leibiiä. 

Siid' oh suuttu, siid' on siändii, 
Siid" on viikoksi vihastu; 
Vajutti vazikan siäret, 
Sotki soihe sammalihe,2+ 
Ajog' on karhut kardanoRe. 

[Alkupuoli Lemminkäisen vir- 
ressä, ks. n. 704). 



911. Liedma. 

Genetz H, n. 73. — ^«/« 1872. 

Qriana, Ahapein leski, Piismalah- 
desta. 

Siidä PohjoTah mäuöii. 

Palkkuaksi paimenehe; 

Tuo on Pohjoran eniändä 

Leibo hän kivisen leivän, 
105 Vehnän peällitti^^ vedeli, 

Palaseksi paimenella. 
Öiidä2+ kuin mettäh mani, 

Veti veiten huodrastahe,^+ 

Tupestahe tuiman ranan, 
110 Vedi vehueä veitelläje. 

Veitti*+ kiveje kasahti, 

Jo kasahti kallivoje. 

Murdi suuda, murdi peädä, 

Murdi mustua havenda, 
115 Sotki suoho lehmän sorkat, 

Vajutti vaziken koivet. 

Ajo karhut kardanoUa. 
Läks' isändä .savun panoje, 

Emändägö Itipsämäje, 
120 Karhut sielä kardanossa. 
Juosulla seppäh mani: 

Oi on seppo IlmoUiue, 

Tagoja ijänigune, 

Tavos kirves miestä miiöte, 
125 Kippi kandajan mukahe. 

Laitto tammie tapparalla: 

Kuni huhus kuulnnoje. 

Sini kaski koatukkaha 

Kasesta Kafevan pojan! 



' Seb|ä|: Sebo. — * Huh|uo,ri: HuhoaH. 
lunou|g|i: kuulunoum. 

910. '+ seämeh. — ^t samalihe. 

911. 't peälittsi. — H Siitä. — 't huotrastahe 



hejoali: heijoali. — " kuu- 



^t Veittsi. 



21. Kalevanpojan kosto. 911 — 912 a). 



367 



130 Mani poikki Tuonen jovesta.-'^+ 
„Tuo veneiltä Tuonen tiitti, 
Laivoa Manalan lapsi, 
Soata milma salmen poikki." 

Tuonen immet vassattije: 
.Mitä tulet tuomatta Manal- 
la?-' 

[Alkupuoli Sisaren turmelusta, 
ks. n. 959J. 



135 



912. Suurijärvi. 
Europaeus K, n. 29. — 1845. 

Ondfeine Gostja. 

140 Palkkasihen paimeneks[i]. 

Isänt' ois hyvätap[anen], 

Emänt' on pahat[apanen]: 

Leipo on kivestä leivän, 

Palaseksi painelee. 
145 Se kau[nis Kalevan poika] 

Veälti veitsens[ä] k[ivehj, 

Kasaliut[ti kallivoh]. 
Se ka[unis Kalevan poika] 

Tuosta suut[tu]. t[uosta] syän- 
ty. 
150 T[uosta] vii[koksi] vih[astuj, 

Kaiken karjan suohon sotki. 

Vasikan sorkat vajotti, 

Ajo karhut kart[anollal. 
Isäntä savua panev[i], 
155 Emäntä lypsylle tulee: 

Karhut karju karta[nollaj. 
Se kau[nis Kalevan poika] 

Astu seppolan paja[han]: 



,,0i s[eppo] I[lmarinen], 
160 T[akoja ijän ikuinen]. 
Ta'os miulle tarpehia, 
Ta'o miekka miest[ä] m|yöten], 
Kilp[i] k[antajan mukah], 
Tappara tasateräu[eu], 
165 Läheu kasken kaatan[tali], ' 
Halme[en] hakkoan[tah].-' 

Hyvä puu kerralla mänevi, 
Kerta huonoa pitävi. 
Lempo tuota raatanee! 
170 Se [kaunis Kalevan poika] 
Hän on nousi kannon [päähän] : 
Kuin huhu kuulunee. 
Sini kaski [kaatukkoho] ! 

[Alkupuoli Sisaren turmelusta, 
ks. n. 960]. 



912 a). Suurijärvi. 

Genetz II n. 75. — ^\>, 1872. 

Ondfeine Gostja. 

130 Palkkasih on paimenihi. 

Isänd'i+ ois hiivätabaiii. 

Emänd" on pahatabani : 

Leibo on kivestä leivän 

Palaseksi paimenella. 
135 Se kaunis Kalovan poiga 

Tuost' on suuttu, tuost' on 
seändii.2'i' 

Tuost' on viikoksi vihastu; 

Kaiken karjan suoho sotki, 

Vasikan sorkat vajutti, 
140 Ajo karhut kardanolla.'+ 



*t Mani joveita poikki Tuonen j[ove>tal. 

912 a). '1" Isänt'. — ^t seänty. — ■*+ kartanolla. — ^t Lsäntä. 



*+ Emäntä. 



368 



Jjskyj arven runoalue 



Isändä*+ savuo panouvi, 
Emändä5+ lupsiillä tuli: 
Karhut karju kardanolla.3+ 

Se kaunis Kalovan poiga 
Läksi on kasken ajoho, 
Halmehen on hakkoandah.'^+ 
Ei se olis kumma iihtä puuda, 
Kuin tuoda isuo puuda; 

vai se on kumma, kuin tuoda 
pidäu hienuo puuda; niin siidä 
kuin nouzi kannon piäh, kuin 
huudi: 



Kuni on huhu kuulunouvi, 
150 Sini on kaski koadukkoho!'+ 

[Alkupuoli Sisaren turmelusta^ 
ks. n. 960 a)]. 



913. Suurijärvi. 
Borenius III, sIy. 119. — ""^U 1877. 

Grostjane Iivana. 

Tuo kaunis KaVovan poiga.' 



JYSKYJÄRVEN RUNOALDE. 



914. Jyskyjärvi. 

Lönnrot Ali 9, n. 17. — ''-'U 1835. 

Laskea kar[ettelevi] 
Pimiäh[än] P[ohjolahan], 
Pohja[n pitkähän perähän], 
Miesten [syöpähän kylähän], 
Urohon u[pottajahan]. 

Palkkoaksen paimenekse. 
Emäntä pahantapanen 
Leipovi kivisen leivän, 
Kakun suuren paistelovi 
Palaseksi paimenelle. 

Kullerv[o Kalevan poika] 
Veti veitse[n] huot[rastansa], 
Tupestansa tuim[an rauan] ; 
Veti veitse[n] k[iveh]. 



*Kasahutti kallioh.* 

Murti suuta, [murti päätä], 
Sotki suohon lehmän sorkat, 

140 Vajutti vasikan sääret. 
Ajo kontiot kotih, 
Karhut kirjo [kartanolle]. 

Läksi lypsylle emäntä, 
Isäntä savupanolle: 

145 Susit vietih viisiälle. 
Karhut kahtia panevi. 

Kullervo [Kalevan poika], 
Siiiis[ukka, hieno helma], 
Hivus kelt[aneu] korie 

150 Astuv[i] karettelev[i]. 
Jo astu sepän pajah: 
„0i sie sepp[o veikkoseni]. 
Takoja [iänikuinen]. 
Taos kirves miestä myöte, 



+ hakkoantah. ■ — ''t koatukkoho. 

913. ' Muistoonpano hukkunut. Todennäköisesti =^ Gen. II, n. 79(Bor.), 
joten runo ei tähän jaksoon kuulunutkaan (vrt. n. 960 a) ja 961). 



21. Kalevanpojan kosto. 914 — 916. 



369 



155 Kilpi kantajan mukah." 

Kullervo [Kalevan poika], 

Siuisukk[a], hieno[lielma], 

Keng-än [kauto kaunokainen], 

Huhuoli heioali: 
160 ,,Kuni^ huuliiuis kuuluolion, 

Sihen kaski kaatuo[hon]." 

[Alkupuoli Sisaren turmelusta, 
ks. n. 962]. 



915. Jyskyjärvi. 

Em-opaeus K, n. 315. — 1846. 

Mani seppolan pajah. 
,.0i sie seppo Ilm[arinen]. 
Taos kirves miestä myöten. 
Rauta kantajan mukahan!" 
5 Mani mäelle männikköh. 
Siinä nousi kannon pääb[än], 
Huhuilevi liailalevi. 
Kuni huhus kuulun'"ee"'. 

M[äni] s[eppoIan] pajah. 
10 „0i sie s[eppo] I|lmarinen], 
Taos miekka m[iestä] m[3'öten], 
Kilpi kantajan raukah!'' 
Iski maata miekallah''e"', 



Iz[e] istui miekan päähän. 
15 Siihen tuli miehen surma. 
Aina loppuki urohon. 



916. Jyskyjärvi. 

Genetz II. n. 35. — i" : 1872. 

Lauri Kynttine. 

Läksi soaresta pakoho. 
75 Ajoa karettelove 

Pimieh on Pohjo'laha; 

Palkkoaksi paimenehe. 
Tuo on Pohjo'lan emäntä 

Leipo kiven leiväksiki. 
80 Palaseksi paimosella. 

Siuisukk' on Äijön poika 

Veti veittsehen kivehe, 

Kasahutti kallivoho ; 

Murti suuta, murti peätä. 
85 Murti mustoa haventa. 

Sotki soihe lehmän sorkat. 

Vajutti vasikan seäret. 

Ajo kondiet kotihe, 

Kirjokarhut kardanolla.^^ 

[Alkupuoli Sisaren turmelusta ja 
Pakoa saareen, ks. n. 964]. 



914. ' Ku hu : Ku«i. 
916. >+ kar^fanoUa. 



24 



370 



Kiimasjärven runoalue. 



KIIMASJÄRVEN RUNOALDE, 



917. Piismalaksi. 
Borenius III, n. 134. — '''l, 1877. 

livanaini Iivana, Rahusia. Virret 
pienenä oppinut eräältä Jysky- 
järven naiselta. 

Palkkazi se on paimenein. 
110 Emänd' on pahatapane, 

Leipo se kivizen leivän 

Paimenella palazeksi. 

*Veti veittsehe kivehi, 

Karahiitti kall[ivohiJ.*i 
115 „0i sie huora virkonessi! 

Ofi sie] kurva v[irkonessi|! 

Kuin vein veittseni kivehi, 

Karahutin kallivohi! 

Yksi oli veittsi viekkahutta, 
120 *Yks' oli rauta rakkahutta*^'» 

Tuattoni suamua eluvo, 

Vanhemman varustamuva." 
Öotki suoho lehmän sorkat, 

Vajutti vaziken luuffi, 
125 Karhut kirku kardanoilla. 
Emo läksi lypsyksillä,* 

Izäudä savun panohi; 

Karhut kardanon käveli. 
Sinisukka, hienohelma 
130 Astuhu sepän pajahi: 

„ Seppä rukka Ilm[orrine], 

Takoja ijän [ikuine]! 



Tavo-^ sie kirves miestä myöfe, 
Kilpi kandajan raukaRi." 

135 *Tako se kirvehe m[iestäj 
m[yöt'e] 
Kilpi k[andaja]n m[ukaHi].*i 
TahkuoTou*^ kirvestähi. 
Siidä se astu kaskimailla;^ 
Leikkazi se kandozeiii, 

140 Itse nouzi kannon peähä. 
Huhuoli heijahutti :*^ 
„Kuni se huhus kuulunouvi, 
S[ihi] se kaski kuatukkaha!^ 
K[uhi] se silmä sindänöuvi 

145 Silli se mettsä sortukkahi.'" 
Se on kaski kaTozen pojan, 
Sinisukan, hienohelman." 
[Alkupuoli Sisaren turmelusta, 
ks. n. 965]. 



918. Pääkönniemi. 

Genetz II, n. 64. — '\U 1872. 

Fekli Jouhkiman poika. 

Ajan Pohjon pitkih laksih, 
Palkkaudui hän paimenikse. 
Isänd' on hiivätabane, 
255 Emänd' on pahatabane: 
Tegibä leivä'än kivestä. 
Ottiba veiten huotrastahe, 



917. ' Säkeet ovat kirj. alas. — ^ rakkautta: rakka/iutta. — ' Säe 
120 kirj. alas. — * lypsämähj: lyT^lyksillä. — * Kk:ssa kynänerehdys : Tarvo. 
— « Päällä: [Tahkuolli. — '' kaskim oa|lla: kaskima/lla. — « Päällä: lieuv[a- 
hutti]. — » kuatukkahi;: kuatukkaha. — '" Säkeiden 142—5 alkuperäinen 
järjesty.? ollut: 142, 145, 144 ja 143; on numeroilla muutettu. 



21. Kalevanpojan kosto. 918—920. 



371 



Tuiman rauvan^+ tupestansa, 
Veäldibä yeitellägi leibeä, 
260 Kilpestiii rauda kivestä. 

Tuob' on liedo Leramingäine 
Tuost' on suuttu, tuosta seändii, 
Tuost' on viikokse vihastu, 
Kuttu karhut karjahasseh. 
26.5 Sotki lehmät suoho sarvist', 
Ajoba karhut kardanohe. 

Emändä ensin tuloupi 
Karjoa vastah ottamaha; 
Soahah karhut kädehesseh, 
270 Pannah kaikki kappalehikse. 
Tuob' oli liedo Lemmingäine 



Lähtöii poiges pahojanse pa- 

genomah, 
Piilojansa piilömänse. 
Mänöii matkoja vähäsen, 
Pitkin teidä pikkusengi, 
Leikkoau tammisen puungi, 
Savu tammesta pageni, 
Tuli tuopsi tuumistagi. 
Ite tuo sanoikse virkki: 
„Kuni miun uhussi^t kuuluu, 
Kaskipuikse koadukkohe, 
Halmepuiksi hakakkohe." 



[Alkupuoli 

ressä, ks. n 



Lemminkäisen 
712]. 



AKONLAHDEN RUNOALUE. 



919. Miinoa. 
Kaijalainen n. 48. — 1894. 

Mikko Jehkimäiiii Potapoff. 

155 Kun heän mänöy Pohjolahe, 
Palkkautuu heän paimenehe.^ 
Pahoin piettih palkkalaista. 
Ylimielin osto-orjoa. 
Siitä suuttu, siitä seänty, 

160 Sotki suoho lehmän sorkat, 
Vajotti vasikan kintut. 
Ajo karhut kartanoilla, 
Susit suurilla pihoilla. 

[Alkupuoli Lemminkäisen vir- 
ressä, ks. n. 724]. 



920. Akonlahden r. a. 

Eeijonen v. 1877. — Bor. kokoel- 
ma, k. 23. 

Kirjeessä' Boreniukselle -"/s 1884: 

«Kullervo episodista oli pätkä, 
jossa Ilmarin emännän sijasta joku 
muu, muistaakseni Syöjätär, leipoi 
kiven leipään." 



918. '+ rauan. — '+ Selit.: -^ huhus. 

919. ' paimene|ksi : paimenefc^. 

920. ' Alk. muistoonpanot kadonneet. 



372 



Kostamuksen — Kenttijärven runoalue. 



KOSTAMUKSEN— KENTTIJÄRVEN RUNOALUE. 



921. Kontokki? 

Europaeiis K, n. 137. — 1846. 

Palkkai Palja paimeneh, 
Kaunis Kalevan poika, 
Vielä veitikka ve[revä].^ 
*Sepäu akka kirkiperse* 

5 Pani tuolle evähiä. 

Läx[i] Palja paim[eneh], 
Käänti päätäh päiväh päin: 
Aika ruveta paav'"u''snall[ej. 
Otti kesselin seläst[ä], 

10 Veti veizen h[uotrastansa], 
Otti leivän kesselist[ä]. 



Lehmät lietso liettehesen, 
Kellot kuuseh kuvasi. 



922. Kenttijärvi. 

Borenius II, n. 124. — «/s 1872. 

äimanaini Iivana. Runon oppinut 
joltakulta kostamukselaiselta. 

Mani pimieh PohjoM'aha; 

85 Palkkautu heäm paimeneksi. 
Emänt' om paha-tapani: 
Leipo heän kivisen leivän, 
Paisto kakun kalTivoiseii, 
Vehnäm peällittsi veteli 

100 Paimenellai+ om palaksi. 



Läksi heäne paimenehe. 
Mani päivä männiköllä, 
Kulu päivä kuusikolla, 
Vieri vehnä voara'sella. 

105 Karkasi katajikolla. 
Pitäis on ruveta siiömäh. 
Veti on veitsen vierestähä, 
Tupestah on tuiman rauvan. 
Pisti veittsehe kivehe, 

110 Kasahutti kaHivoho. 

Millä palkat maksettaneh! 
Öotki suoho lehmän sorkat, 
Vaivutti vasikan^"!" sorkat. 
Ajo konfiiet kofihe,''"'' 

115 Kurjo-karjan kartanoho. 
Tul' emäntä liipsämähä. 
Jo on konfiet koivet stiötih, 
Karhutki peä ratsassettih.*+ 

[Alkupuoli Sisaren turmelusta, 
ks. n. 972]. 



923. Kenttijärvi. 

Borenius II, n. 125. — Vs 1872. 

Riikoirii Simana. — Mp. Koivu- 
järvessä. 

Ajoa karettelouve 
Pohjom pitkähä peräKe. 
Palkkautu heäm paimenehe. 
Tuop' om Pohjo'1'an emäntä 
Leipo heän kivisen leivän, 



921. ' Tämän jälkeen on kk:ssa säe: |K[aunis] Kal[evan] poi[ka].j 

922. *t Paimenella. — ^t vasikat. — ^f kofihi. — ^t ratsussettih. 



21. Kalevanpojan kosto. 923—924. 



373 



130 



13.' 



Kakun suurem paistelouve, 
Peällä vehnällä veteli, 
Pala'sekse' paimenella. 

Mani päivä männiköllä, 
Kulu päivä kuusikolla, 
Karkasi^t katajikolla. 
KulTervo Kalevani poika 
Veti veitj;en huotrastansa, 
TupestaR on tuiman rauvan. 
Pisti veittjefie kivehe, 
Kasahutti kalTivohe. 

KufFervo KaTevam poika 
Öotki suoho^''" lehmän sorkat, 

140 Vammasi vasikan sorkat, 
Tuost' om paimeneni palasta. 

Kuriervo Kalevani poika 
Ajo kondijat kotilie. 
Karhut kirjo kardanoKe. 

145 Tuop' om Pohjo^lan emäntä 
Jop' 011 Ihpsiillä tulouve, 
Herutella*+ lehmiänsä. 
Vain^' oli kondijat kotona, 
Karhut kirjo-kardanossa ; 

150 Ne oli paimenein palasta. 

[Alkupuoli Sisareit turmelusta, 
ks. □. 973|. 



924. Kenttijärvi. 
Inha n. 43. — 1894. 

Outi. 

Miini pimieh Pohjolah. 
95 Tarkkah Tapivolah, 



Palkkasih on painienekse, 
Kurja karjan katsojakse, 
Lehmien tuojaksi kofih. 
Emänt'1 oli pahatapani. 

100 Leipo hän kivisen leivän, 
Paisto kakun kallivoisen, 
Vehnän peällitse veteli. 
Paimenella palasekse. 
Meni päivän mähhiköUä. 

105 Kulki päivän kuusikolla. 
Karkasi katajikolla. 
Vieri vehuävoaran peällä. 
Paimen sjömäh rupesi. 
Otti onnen massistah, 

110 Tupestah tuiman rauan. 
Veti veitseh kiveh, 
Kasahutti kallivoh. 
]\rurti suuta, murti peätä. 
Murti mustoa haventa: 

115 Millä maksan piian pilkan. 
Piian pilkan, naisen naurun, 
Emännän pahoin piännän? 

Sotki suohon lehmän sorkat, 
\'aivutti vasikan seäret, 

120 Ajo kontiet kotih, 
K arhuk a rj an k ar tanoh . 
Meiii emäntä lypsemäh, 
Kontiet koivet syötih, 
Karhut kantapäät kisottih. 

[Alkupuoli Sisaren turmelusta, 
ks. n. 974]. 



923. ' c värsyn täytteeksi lisätty. Tav. puhekielessä: silittelöii, hakiu, 
kiisiiu j. n. e. sekä piilömäD, lähtekkäB, pala>seks. — *t Karkas. — 't Päällä 
numerot 1, 2 järjestyksen muutosta osottamassa. — *+ Hcruttamah, päällä: 
[HerujteUä. — *t Nyt, päällä: Vain. 

924. ' Emäntiä,: E. 



374 



Latvajärven runoalue. 



LATVAJÄRVEN RUNOALUE. 



925. Latvajärvi. 
Lömuot AH 6, n. 74. — 1834. 

Arhippa Perttune. 

Tuo k[aun.is] Kalevan poika 
Läksi kasken kaantaan; 
Leikka puun ensimä[isen], 
Niin kavahti kannon pääh, 

5 Niin huuti huiahutt[i]: 
„Sini kaski kaat[uoh], 
Soti pelto sortuoh, 
Kuni ääni kuuluo! 
Elköö kanot [kasvao], 

10 [Elköö] vesat venyh 
Kaskeh pojan Kalevan, 
Sole kullan sorrentah!" 



926. Latvajärvi. 
Borenius III, n. 44. — ''U 1877. 

Arhippaini Miihkali. 

Olin paTfo paimenessa, 
Leinä lehmien ajossa, 
Kurja karj'"a"^n kattselussa 
9:sissä veirissäni, 
9:sissä minnoissani. 
Syöjätärtä^ syötetähe. 



Juojatarta juotetahe 
(9:siss|'ä velTissäni], 
9:ssa [minnoissani].) 

Kivet leipo leipihini, 
Poajet paimenmöykkyhyini.2 
Vejin (on) veittseni kivehe, 
Karahutin kallivoho 
*(Niin paimen s[anuo] s[oatto])* 
Kule^ päivä kuusikolla, 
Viere vehnä koivikolla. 

Illan tullen, yön pimiten, 
Hämärän pihalla soahen 
Ajo kontiet kotihe. 
Metsän karhut kartanolla. 

Niin siit[ä] san[uo] s[oattoJ 
Kotihis on soatuohe: 
„Män* emäntä lypsämähe 
Kiululla kultakorvalla, 
Valimella vaskisella." 

Emäntä sanuo soatto: 
„Mintäh5 nyt kontiet kotihe^ 
Metsän karhut k[artano]lla." 
Öe palkka pahan emännän" 
Kivet kuin leipo leipihini, 
Poajet [paimenmöykkyhyiui]. 
(Ajoin kont[iet kofihe], 
Metsän [karhut kartanolla].) 



926. ' Ensin: Syöjätärtä veli|; palautettu: S. — ^ myökky|i hyini: m.; 
aUeviivattu tavuut: kyhyi. — •' Päällä: [KuleJ (sie). — * Päällä: Tul. — 
* Päällä: Miks ajoit. — * koti|e|: kotiÄe. — ' Tämän jälkeen on kk:ssa säkeet: 
|Ajoin kont[iet kofihe], Metsän [karhut kartanolla][. 



21. Kalevanpojan kosto. 927-928. 



375 



VUOKKINIEMEN RUNOALUE. 



927. Tsena. 
Lönnrot Ali 6, n. 59. — 1834. 

Jyrki Kettune. 

Se kaunis Kalev[an] p[oikaJ 
Sepä synty äitistään. 
Kaupittiin etc. 

Se k[aunis] K[alevan] p[oikaJ 
5 Läksi soitellen sotaan. 
Soitti suolla mennessä[än] etc. 
Sana vietih jälestä: 
„ Kuoli maamosi kotona." 

Varsin vastaeli: 
10 ,, Kuollut maah vietäköh, 
Hautah hakattohok." 

Soitti suolla ni[ennessäänj, 
Kankahalla käyessään etc. etc. 
„Kuoli taattos[iJ [kotona]." 

15 Meni soitellen sotaan, 

Vietih san [a jälestä] : 

«Vaimosi kotona kuoli." 
Sek[aunis] K[alevan] p[oika] 

Se huhuta huiahutti, 
20 Vihelyttä[ä] vierehytti: 

„Kuoli v[aimo]ni kotona." 
Itse noin s[anoiksi] v[irkki]: 

„Sihen kaski kaatukoo, 

Kullan solki sortukoo, 
25 Kuni huuto kuulukoo,' 

Kuni vierenee vihellys! 



Elkööh kanto kasvao, 
[E]lkööh] vesa venyö 
Kaskeh K[alevan] p[oja]n. 
30 Leikkaukseh Lemmink[äi- 
selu."' 



928. Vuokkiniemi. 
Borenius I, n. 85. — '^ k 

Poavila Lipponi. 



1871. 



Kaupattih Kalervam poika 
Kaunehesk' on Karjalahe, 
Vienoho Veuäjem moaha 
Kahteh kattila-ranihe, 

5 Viiteh viikateh kuluho, 
Kuuteh kuokan ruopivoho. 

Euoka on orjan ensimäiiii. 
Miir on tiiöllä uusi orja, 
Eoavollako rahan ala'ni? 

10 Pantih nuotan soutajaksi. 
Tuo kaunis Kalervam poika 
Heämpä näin sanoikse virkki: 
,. Soutanenko veäfi tako^^a, 
Vain souvan asum mukaha?" 

15 Perimies Pelo'sem poika 
Heämp' ofi varsin vasto''aapi: 
„]Vliks' et souva veän takoja, 
Kuin souvat asum mukaha!" 
Tuo kaunis Kalervam poika 

20 Souti heän hankatki hajalla, 
Katajaiset koaret katko. 
Levittikö lesen^ venehen. 



927. ' Kuni kuulu huuto n 

928. ' lesken. 



K. h. *kuulukoo* 



376 



Vuokkiniemen runoalue. 



Ruoka on orjan ensimäini. 
Miir on tliöllä uusi orja, 

25 Roavolla rahan ala'iii? 
Pantih nuotan tarpojaksi. 
Tuo kaunis Kalervam poika 
Heämpä näin sanoikse virkki: 
,,Tarponenko veän tako^^a, 

30 Vain tarvon asum mukaha?" 
Vetäjä Venarim poika 
Heämpä varsin vasto''aapi: 
„Miks' et tarvo veäm takoja, 
Kuin tarvot asura mukaha!" 

35 Tuo kaunis Kalervam poika 
Tarpo heän nuotan tappuraksi, 
Vejen vellikse sevotti, 
Kalat lijakse litotti, 
Kalajahan^ kaiken koato. 

40 Ruoka on orjan ensimäini. 
Miir on tiiöllä uusi orja, 
Roavolla rahan ala'ni? 

Pantih lapsen kattojaksi. 
Tuo kaunis Kalervam poika 

45 Katto lapsen, kaivo silmän, 
Silotti lasta, söi iteeki, 
Kätkiiveu tulessa poltti, 
Voattiet virroissa virutti. 
Ruoka on orjan ensimäini. 

50 Miir on tiiöllä uusi orja, 
Roavolla rahan ala'ni? 

Pantih heän kasen ajoho. 
Tuo kaunis Kalervam poika 
Koato heäm puuta kaksi, kol- 
me, 

55 Ite heän istu kannom peähä. 
Heämpä näin sanoikse virkki: 
„ Kuni miun''+ huuto kuulunoupi 
Sini kaski koatukkohot, 
Olefi hiivaa heän ottakkoh. 



60 Tereä ei väheänä tekkäh, 
Elkähkä vesa veniihö 
Kasellako Kalervam poijan!" 
Ruoka on orjan ensimäini. 
Millä tiiöllä uusi orja, 

65 Roavolla rahan ala'hi? 

Pantih hänt' om paimeneksi, 
Viijen v— n vartijaksi, 
Puon kaheksa katteojaksi. 
Tuo kaunis Kalervam poika 

70 Peätii heän suolla mättähällä, 
Peätii päiväii rintiellä, 
Kattelekse, keäntelekse: 
Kulki päivä kuusikolla. 
Mani päivä männiköllä, 

75 Vieri vehnä koivikolla, 
Karkasi katajikolla. 

Sliöjätär paha emäntä 
Jo emäntä koista huusi: 
„Aik' ois siiiivä paimenene, 

80 Ravitako rahan ala'sen.*' 
Tuo kaunis Kalervam poika 
Peätii suolla mättähällä, 
Peätii päivän rintiellä. 
Otti veiten huotrastahe, 

85 Tupeatahko tuimari rauvan, 
Veti heän veittehen kivehe, 
Karahutti kallivoho. 
Tuo kaunis Kalervam poika 
Murti suuta, murti peätä, 

90 Murti musto^a haventa: 
Millä maksani piijam pilkan, 
Piijam pilkan, naisten naurun, 
Emännän pahoim pijännän? 
Leipo kiven leipähäni, 

95 Kallivon kakun sisähä, 

Vehnänkö peällä heän veteli! 
Millä jaksan, sillä maksan: 



- kalajas s. o. piiiitöväki. Laulajan selitys. — ^+ mun. 



21. Kalevanpojan kosto. 928— 928 a). 



377 



Jätän lehmäni leholla, 
Hatasarvet hoavikolla. 

100 Maijou antajat aholla; 
Ajan kontiet kotihe. 
Kirjo-karjan kartanolla." 
Pilli soipi, karja soapi, 
Kuuluvi melu raetästä. 

105 Siiöjätär paha emäntä, 
Jo emäntä ouvostuupi: 
Mist' om paimem pillin soanun, 
Raunivo raha'sen torven? 
Pilli soipi, karja soapi, 

110 Kuuluvi melu metästä. 
Ajo heän kontiet-*''' kotihe. 
Kirjo-karjan kartanolla. 

Tuo kaunis Kalervan poika 
Heämpä näiii sanoikse virkki: 

115 ,.Aik' ois männä liipsämähän, 
Roavahios ravittamahan." ^^" 
Siiöjätär paha emäntä 
Jo heäm mäui liipsämähä, 
Roavahieh ravittamaha. 

120 Susi suu-puolet revitti, 
Karhu katko kanta-suonet. 

Siiöjätär paha emäntä 
Heämpä näiii sanoikse virkki: 
„0i ukko tili-jumala, 

125 Voari vanha taivahaiui! 
Pilvi lännestä lähätä, 
Toini pilvi luotehesta, 
Kolmas pilvi koilisesta, 
Soa sie rauta'sio rakehie, 

130 Niekloja teräs-neniJä, 
Tapa tuo Kalervam poika 
Rautaisillako rakehilla, 
Niekloilla teräs-nenillä." 



Tuo kaunis Kalervam poika 
135 Heämpä''^ näin sanoikse virk- 
ki: 
,.0i ukko tili-jumala, 
Toatto taivon valtivoija, 
Taivahallini jumala," 
Kiini pilviem pitäjä, 
140 Hattaroijen*'*' hallittija! 
Pilvi lännestä lähätä, 
Toini pilvi luotehesta, 
Kolmas pilvi koilisesta; 
Vettä pilvistä pirota 
145 Suurina sota-kesinä, 
Vaino-tienä vaikiena, 
Etfei tukki tulta ottais, 
Vänttö ei veäntä'si savuo." 



928 a). Vuokkiniemi. 

Borenius I, n. 85. Grenetzin väliin- 
kiijoittaniia lisäyksiä alkuper. 
konsehtiin. 

7 V/2. Siit' on palkka työtä 

myöte. 
16 V2- J^Jikä siit' on soutajasta, 
Ku ei s[ouva] v[äen] t[akoa], 
5 Ku soutau a[suu] m[ukaha]. 
146. [Vaiiio]vuonna [vai]ke- 

jina. 
148 V-i- Suurilla sotakevoilla, 
Vain[oteilläJ vaikejilla. 



't kontijet. — *t ravittamaha. — •+ Heänp'. — ' Kalervan poika „ru- 
koili hartahammin enemmillä sanoilla", selitti laulaja laulua keskeyttäen. — 
*t Hattarojen. 



378 



Vuonnisen runoalue. 



929. Vuokkiniemi. 
Niemi n. 111, — 1901. 

Kullan solki sorretah, 
Kaatahan Kalevan poika, 
Leikatahan Lemminkäinen. 



930. Venehjärvi. 

Karjalainen n. 129. — 1894. 

Varahvontta Lesoni. 

Joutsenuot Jumalan luomat, 
Viekeä äijä tervehyisie 
Toatollani, moamoUani. 
Mie olen paljon paimenessa, 
Leinä lehmien ajossa. 
Syöjätär tulini huora, 
Syöjätär on mi un sijassa 



Kultasella kuosalilla, 
Vaskisella värttinällä. 

10 Syöjätär tulini huora 
Kiven leipoi leipähäni, 
Kallivoisen kakkuhuni, 
^'ejin veitseni kivehe, 
Kavahutin kallivohe : 

15 Yksi oli veitsi viekkahutta, 
Yksi rauta rakkahutta. 
Oman toaton ostamoa. 
Vanhemman varustamoa. 

Oli tsaarin pojan naini. Syöjä- 
tär anasti hänen sijansa, pani en- 
tisen naisen paimeneen. Tämä 
tahtoo mennä kotiin miehensä luo 
ja käskee koiraansa: 

Piili, Piili, koiraseni, 
20 Ilman uksen ulvomatta, 
Veräjäisen vieromatta, 
Sakaran urahtamatta, 
Linnakunnan kuulomatta. 



VUONNISEN RUNOALUE. 



931. Vuonninen. 

Löniu^ot Ali 3, n. 65. — 1833. 

Vaassila Kielöväini. 



145 Kiven leipo leipäänsä. 
Kullervo Kalevan poik[a]: 
„Sillä kostan [piian pilkan] 
Lehmät metsään levitän, 
Majon antajat ahoon, 

150 Kokoon karhut kartanoon, 
Kontiot kotiin!" 



Itse hyvä emäntä 
Käypi lehm[ät] lyps[ämään], 
Raavat ravits[emaan]; 
155 Lyhmistisen lyps[ämään], 
Kallistisen katsom[aan]. 

Puri puolen persiettä. 

[Ss. ovat runon loppua, jonka 
alkupuoli sisältää osia monesta 
eri runosta, ks. Sampojaksoa u. 
80]. 



21. Kalevanpojan kosto. 932—934. 



379 



932. Vuonninen. 

Krohn n. 75. - 1881. 

Jyrkini Iivana. 



Kasken teossa laulettiin: 

,,Sini kaski kaatiikohon, 
Kuni huuto kuulunevi 
Kaskessa Kalevan poian." 



UHTUEN RUNOALUE. 



933. Jyvöälaksi. 
Kaij alainen n. 11. — 1894. 

Toarie Petrovna Tsiigojeff, synt. 
Kenttijärvessä. 



Kullervo Kafevan poika: 
95 „Mitä on tj-ötä Pohjolassa?" 

Itse Pohjolan emäntä: 
,,Palkkauvutko paimeneksi?" 

Kullervo Kalevan poika - 
Kupieu paljo paimenekse, 
100 Leinä lehmien ajohe, 
Kurja karjan katselohe. 

Tuopa Pohjolan emäntä 
Kullervo KaFevan poijan 
Työnsi paljon paimenehe, 
105 Kurjan karjan katselohe; 
Leipo heän kiviset leivät, 
Kakut paisto kallivoiset 
Palaseksi paimenella. 

„ Hänellä on mieli tappoa häntä 
kuin on muitaki tappanna." 

Kullervo Kafevan poika, 
110 Sinisukka äijön lapsi, 
Hivus keltani korie. 
Kengän kauto kaunokaini 
Murtiko suuta, murti peätä. 
Murti mustoa haventa; 



115 Sotki suohon lehmän sorkat, 

Vajotti vasikan jalat. 

Tuolla Pohjolan emännällä 

Loati laihinat kotih: 

Ajo kontiet kotih, 
120 Karhut kirjokankahalla. 

„ Pohjolan emäntä mänöii katso- 
mat jotta jo on ovelampi kun 
loatiu tämmöistä. Poika loatiu 
hänellä pahoa niistä kivisistä syö- 
misistä." 

[Alkupuoli Sisaren turmelusta, 

ks. n. 986]. 



934. Jyvöälaksi. 

Karjalainen n. 20. — 1894. 

Hoto, Iron-Poavilan vaimo, synt. 
Kenttijärvessä. 

,, Siitä mani:" 
Pimiähä Pohjolaha, 
Tarkkaha Tapijolaha. 
80 Siitä heän palkkautuu paime- 
neksi. 
Emäntä on pahan tapaiui 
Leipo kivisen leivän, 
Kakun paisto kallivoisen 



380 



Uhtuen runoalue. 



Palaseksi paimenella. 

85 Kullervo Karevan poika, 
Sinisukka äijän poika, 
Sinisukka, hienohelma, 
Murti suuta, murti peätä, 
Murti mustoa haventa. 

90 Ajoi kontiet kotihe, 

Karhut vaimon kartanohe. 
Sotki suohon lehmän sorkat, 
Vajotti vasikan sorkat, 
Loati laihinat kotihe. 

[Alkupuoli Sisaren turmelusta, 
ks. n. 985 a)]. 



935. Uhut. 
Sjögren n. 412. — 1825. 

Huotarini Jouhko. 
Kalevan poika. 

Kaupattih Kalevan poikaa 
Kahteh kattila-ranih,' 
Viiteh viikateh kuluh, 
Kuuteh kuokan ruopivoh.^ 
5 Millä työllä uusi orja, 
Raavolla rahan alanen? 

Pandih lapschen katschojaks. 
Katscho lapschen, kaivo schil- 

mää, 
S3'^ötti lapschen, söi itschekki, 
10 Kätkyen tulessa poltti, 
Vaattiet virrassa virutti. 
Ei ole tästä lapschen kat- 
schojasta. 



Pandih nuotan soutajaxi. 

Emoni on perän pitäjä,^ 
15 Tuonpa virkkau sanoixi: 

„Ei ole tästä soutajasta, 

Kun ei soua veän* takoiti.^" 

Hänpä souti veäu takoiti, 

Levitti lesen venehen,^ 
20 Katajaiset kuaaret katko, 

Tarpo nuotan tappuroiksi, 

Yeeu vellixi sevotti. 

Kalat liivaxi litschotti. 
Ei ole tästä soutajasta. 
25 Mille työlle uusi orja, 

RaavoUe rahan alane? 
Pandih händä paimeneksi, 

V — n viien vartieksi, 

Puon (?) kaheksan katscho- 
jaksi. 
30 Syvätär paha emäntä 

Puaataran möykkyh panoo, 

Vehnän päällitsche vetää. 
Mani hän suola mättähälle, 

Veti veitscheh kiveh, 
35 Kavahutti kallivoh. 

Yx' oli veitschi viekkautta, 

Yx' rauta rakkahutta, 

Isän saama eluoo. 

Muurti suuta, muurti päätä, 
40 Muurti mustova haventa:' 

„Millä maksan naisen nauron, 

Naisen nauron, piian pilkan, 

Emännän pahoin piännän? 

Vien mie kontiot kotia, 
45 Karhut kirja kartanoh." 

Emäntä maijotta muaakkuaa,** 

Kesävoitta kellettää. 



935. ' Sivulle kirj.: (h:a voro tills. slagne). — ^ Selitetty: stycke. — 
* Säkeen edessä on: |Lemo . — * Alkuaan ollut: veen. — * Selitetty: sakta. 
— ' Sivulle kirj.: sönder. — ' Selitetty: öpoiui. — ' Alkuaan ollut: maakkuaa. 



21. Kalevanpojan kosto. 935— 935 a). 



381 



„Men' emäntäisen lehniiäs Ij^p- 
säniään." 
Lypsi lehmän, Ijq^si toisen, 
50 Rupei kolmatta kokuomah, 

Koutii piällä kuopasi. 

Snsi piäällä siiimasti. 
Ei ole tästä paimenesta. 

Pandih hän kasan" ajoh. 
55 Päivät hän kirvestä hivo. 

Illat pontta'0 kirjottaa. 

„Kuini kuu^i kulunoo. 

Sini kaski kaatukkoh; 

Kasessa Kalevan pojan, 
60 Otoksessa uuven orjan 

Orahan hyvän ottakkoh, 

Älkäh kannot kasvakkoh. 

Älkähkö vesat venykköh, 

Elkövä^^ terähä tekköh." 



1871. 



935 a). Uhut. 

Borenius I, n. 46. — 

Huotarini Jouhko. 
„Paimehien virsi.'* 

Kauppoa'1'tih Kafervom poika 
Kahteh kattila-ranilii, 
Viiteh viikateh kuluhun, 
Kuuteh kuokan ruopivoh.^ 



5 Millä tUöllä uusi orja, 
EoavoUa rahan-ala'm'? 

Pantih lapsie kattjomahan. 
Katto lapsen, kaivo silmän, 
Sliötti lapsen, söi itseki, 

10 Kätkii^ön^t tulessa poltti, 
Yoattiet virralla virutti. 
Ei ole tästä lapsien kattjo- 
jasta! 
Millä tiiöUä uusi orja, 
RoavoUa rahan ala'hi? 

15 Pantih nuotari soutajaksi.^ 
Nemo'ni* peröä pitävi,'^ 
Itse Virkki, noin himieTi : 
„Ei ole tästä soutajasta. 
Kuin ei souva veän takoafi!" 

20 Siitä heäu souti veän takoafi'*-^''" 
Levitti lese n** veuehen. 
Katajaiset koaret katko, "+ 
Tarpo nuotan tappuraksi, 
Vejen^'^'^ velliksi sevotti, 

2,i Kalat Uivaksi litsotti. 
Ei ole tästä soutajasta! 
Millä tiiöllä uusi orja, 
Roavolla rahan ala'hi? 
Tiiönnettih kasen ajoM.'^ 

30 Päivät (heän) kirvestä hivou- 
pi,'2i'+ 
Illat pontta kirjuttavi.^*' 
Itje Virkki, noin liimieli:'^ 



' Selitetty: imuy pj-önTb. — '* Selitetty: Toiiopiime. — " Voi myiis lu- 
kea: ken[i). — ■- Sanan edessä: Alkä. 

935 a). ' Ruopivo: varsi, laulajan selityksen mukaan. — ^i" Kätköön, 
päällä: |Kätk](uvönj. — ^ Myös: P. n. souvautahe. — * Alku-» ehkä tässä 
usein ilmaantuva v tcftl-AvOTiAuv, joten pitäisi lukea: «Emoini. — ^ Myös: pi- 
täiipi. piteli. — * Myös: Heämp' on souti veän takoafi. — 'i" takoati|: ta- 
koata. — * S. o. lesken. — *+ katkoi. — '"+ Veen. — " Myös: Pantih häntä 
kasen ajoh. — '- Päivät kirvestä: P. *(heän)* k. — 'H Päivät (heän^l kir- 
vestä hivoupi. — **t kirjuttau, päällä: [kirjuttajvi. — '* Myös: Itse sanalla 
sanou. 



382 



Uhtuen runoalue. 



,,Kimi kuu kulunou,'" 
Öini kaski koatukkoBon. 

35 Kasessa Karervom poijan, 
Otoksessa uuveu orjan; 
Elkähä^'' vesat veniikköh. 
Elkäh^' kannot kasvakko- 
hot!"is+ 
Millä tiiöllä uusi orja, 

40 Roavolla rahan ala'ni? 

Viimeimi^ pantih paimeneksi, 
Puon kaheksan kattjojaksi. 
Kävi päivän, kävi toisen, 
Vielä mäni^*' kolmannenki. 

45 Siiöjätär paha emäntä 
Poafien''^! möiikkiihii paneVi, 
Vehnäm peällittsi veteri. 
Mani (hän) suolla, mättäfiällä, 
Poavusnalla paimen parka 

50 Veti veittsehi kivehe, 
Kavahutti kari'ivoho. 
Muurti (on) suuta, muurti peä- 
tä, 
Muurti musto^a haventa: 
Millä maksan naisen nakrom, 

55 Naisen nakrom, piijam pilkam, 
Emännäm pahoim-pijännäm? 
Kutsun kontien kotihe,22t 
Karhun kirjo-kartanohon.^^t 
Emäntä maijolta^^' makoaM'ou, 

60 Kesä-voitta kettellelöii.^^t 



935 b). Uhut. 

Grenetz kons. v., Bor. III, k. 21, — 
^/lo 1871. 

Huotarini Jouhko. 
Paimeideii virSi. 

Kauppuartih Kalervon p[oika] 
Kahteh kattilaranihi, 
Viiteh viikateh kuluh(un), 
6:h kuokaii ruopivoh.^ 
5 Millä tiiöllä uusi orja, 
Ruavolla^ rahan alani? 

Pantih lapsie kattomah(an). 
Katto lapsen, kaivo silmän, 
Sliötti l[apsen], söi iteki; 

10 Kätku'ön tulessa poltti, 
Vuattiet'^ virralla virutti.* 
Ei ole tästä lapsien kattojasta. 

Millä t[iiöllä] u[usi] o[rja], 
R[uavolla] r[ahan] a[lani]? 

15 Pantih nuotan soutajaksi. 
(N)emoni perua pitävi. 
Ite virkki, noin nimieli: 
„Ei ole tästä soutajasta, 
Kuin ei souva vian takuati." 

20 (Siitä) hiän^ souti vian t[a- 
kuati], 
Levitti lesen venehen. 
Katajaiset kuaret katko, 
Tarpo nuotan tappuraksi, 
Vejen velliksi sevotti, 

25 Kalat^ Uivaksi litotti. 



»' Myös: Kunipa se kuu k. — ''' Myös: Elköhkö Elköh . 

— i*t kasvakkoh, päällä: [kasvakkoh]ot. — '* Myös: Siitä. — ^^ Myös: kävi. 

— ^" Sana laulajalle outo. — --+ kotiHi. — "+ kartanoKo. — ^-"t majotta. — 
"t kellettelöu. 

935b). ' Selit. - (varsi). -- 2Ruo|volla: Ruovolla. — ^Päällä: [Vuat- 
tiet](i). - * Tämän jälkeen on kk:ssa väliinkirjoitetut säkeet: M[illä] t[uöllä] 
u[usij o[rja]? Pa[ntih lapsie kattomahanjj. — ^ Päällä: [hiän]p' on. — * Päällä: 
[Kalat](i). 



21. Kalevanpojan kosto. 935 b) — 936. 



383 



(Ei ole tästä soutajasta ) 
Millä t[uöllä| n[iisi] o[rja], 

R[uavolla] r[ahan] a[lanij? 
Pantih' häntä kasen ajoh. 
30 Päivät kirvestä hivoopi,'^ 

Illat pontta kirjuttau.^ 

Ite sanalla sanou:'^ 

Kuiii'^ kuu kulunou, 

Sini kaski kuatukkohon,'^ 
35 Kasessa Kalervon poijaii, 

Otoksess'a uuven orjan. 

Elkäh^^'!* vesat veniikköh. 

Elköli kanuot^-^ kasvakkoh! 
Mfilläj t[liöllä] u[usi] o[rja]? 
40 Siitä' ^ pantih paimeneksi. 

Puoii kaheksan kattojaksi. 

Kävi päivän, kävi toisen, 

Vielä mäni^' k[olmanne]nki. 
Siiöjätär paha emäntä 
45 Puatien möiikkiihii paneH, 

Vehnän piällitti veteli. 

Mäni^^ suolla, mättähällä 

Puavusnalla paimen parka. 

Veti vettehi kiveh.'^ 
50 Kavahutti kalTivoh. 

Muurti^ö suuta, muurti piätä, 

Muurti mustova haventa: 

Millä maksan naisen nakron, 

Naisen n[akrou], pijam pil- 
kani, 
55 Emännän pahoimpijännäm. 

Kutun konti'en kofihi. 



Karhun kirjo-kartauoh.^' 
Emäntä maijotta makuarou, 
Kesävoitta kellettelöii. 



935 e). Uhut. 
Bor. l n. 46:n vert. — 1872. 

Huotarini Jouhlio. 

1. [Kauppoaltih Ka]ll[ervon 
poika]. 

4. [Kuuteh kuokan ruopijjfo- 
h]on. 



936. Uhut. 

Lönnrot Ali 5, n. 79. 



1834. 



Tuo kaunis Kalev[anl poika 

Kaupattihin Karjalaan, 

Vienon Venäjän maalle, 

5:een viikateen kuluun, 

5 6:ee[n] kuokan ruopioon, 

2:een kattilaranaan. 

„Kuir on työllä uusi orja, 
_. 1 

Työ on orjan mielessä." 
Panti'"i"^h lapsen katsojaksi. 
10 Katso laps[en], kaivo silmät, 
Syötti laps[en], söi its[eki], 



' Päällä: Tiiönnettih. — * Päällä: [hivo]u[pi]. — ' Päällä: [kirjuttajvi. 
— '" Päällä: (Ite) virkki, noin nimieli. — " Päällä: (Kuni]pa se. — '^ kua- 
tukkoh: kuatukkoho/t. — '^Elkäht : E. — '«Päällä: [Elklö[h]kö. - '«Päällä: 
[kannot](e). — " Päällä: Viimein. — '^ Päällä: kävi. ~ " Päällä: (MäniJ 
hän. — '» Päällä: [kivehje. - '"> Päällä: [Muurti] on. — ^' Päällä: [karta- 
nohj(on). 

936. * Viivat osottavat tavallista isompaa rivien väliä. 



384 



Uhtuen runoalue. 



Kätk[yen] tul[essa] poltti, 
Vaatteet virrassa virutti. 
,,Kuir on työllä uusi orja, 

15 Raavoll[a] rahan alaue?" 
Panti'"iu"^ häntä paimeneksi, 
Viien v — n vartiaksi, 
Puon kaheks[au] kahtojak[si]. 
Jo emäntä koista huuhu: 

20 „Aika syöä uu[en] orj[an], 
Ravita rah[an] al[asen]." 
Tuo k[aunis] K[alevan] p[oika] 
Pääty suolla mättääh, 
P[ääty] päiv[ä]n rintiessä:^ 

25 „Kuule[!] päiv[ä] kuusikfolle], 
Karkoa kataikolle.^ 
Viere vehnä koivikolla." 

Veti veits[ensä] kivehen, 
Karahutt[i] kallioh. 

30 Murti suuta, m[urti] päätä, 
Murt[i] musta[a] haventa: 
,,Miir on maks[an] nfaiseu] 

n[akrun], 
Nais[en] nakr[un], p[iian] p[il- 

kan], 
Emän[nän] paho[n] piännän? 

35 *Millä jaksan, sillä maksan."* 
Syöjätäfr] paha emäntä 
Kiven leipo leipään, 
*Pani paaen^ möykkyhyn,*^ 
Vehnän päällitse veteli. 

40 Tuo kau[nis] K[alevan] p[oika] 
Jo päivän[ä] 2:na: 
,.Kuir on työllä uu[si] o[rja], 
Raavoll[a] raha[u] al|anen]?" 
Pant[iin] hänt[ä] paimfeneksi], 

45 Vielä V — n vart[iaksij, 



Puon 8:n katsojak[si]. 

Pääty päivä rintiessä," 
Pääty suolla mätt[ähällä]. 
Jo emänt[ä] k[oista] huut[i]: 
„Aika s[yöä] unen orj[au], 
Ravit[a] rah[an] al[asen]." 
T[uo] k[aunis] K[alevan] p[oi- 

ka] 
*Pääty suolla mättähällä, 
[Pääty] päivä rintiessä:* 
„Kule p[äivä] kuusikolle, 
Viere vehnä koivik[olle]. 
Karkuas kataik[olleJ." 
Tuo k[aunis] K[alevan] p[oika] 
Veti veits[ensä] kiveen, 
Karahutti kallioh. 
T[uo] k[aunisj K[alevan] p[oi- 

ka] 
Murt[i] suut[a],m[urti] p[äätä], 
M[urti] musto[a] haventa; 
„Miir on maks[an] u[aisen] 

n[akrun]. 
N[aisen] n[akrunj, p[iian] p[il- 

kan], 
Em[ännän] pah[on] piäir[än]? 
Ajan kontiot [kotihin], 
Kirjokarjan kart[anolle].-' 
Tuo k[aunis] K[alevan] p[oikaJ 
Jo p^äivällä] 3:11a: 
„Kuir on työllä [uusi orjaj, 
Raavoll[a] rah[an] al[auen]?" 
Pant[iin] h[äntä] paim[eneksi], 
Viien v — n vart[iaksi], 
Puon 8:n kats[ojaksi]. 

Pääty p[äivä] r[intiessä]. 
Pääty suolla mätt[ähällä], 



* rintie|sek|: rintiessä. — ' |Karakovaska ta|: *Karkoa kataikolle*. — 
* ipaimen : *paaen*. — * Säkeiden 38 — 9 järjestys alk. ollut päinvastainen, 
numeroilla muutettu siksi, joka painetussa on. — 



liltiessä : *rintiessä*. 



21. Kalevanpojan kosto. 936. 



385 



Jo emänt[ä] koissa huhu: 
,,A[ika] s[yöäj uueu orjan, 

80 Eavita rah[aiij al[asen]." 
Tuo k[aunis] K[alevaii] p[oika] 
Tuo noin sanoiks[ij Yirkk[i]: 
„Kules p[äivä] k[uusikolle]. 
Karkuas kataik[olle], 

85 V[iere] v[ehncäj k[oivikoUe]." 
Veti veits[ensä] kiveen. 
Karahutti kall[ioon]. 
Murti suuta, murti pää[tä], 
*Murti [mustoa haventa] :* 

90 „Mill[ä] niaks[an] etc. 
Ajan kontiot kot[ihin]. 
Kirjokarja[n] kartan[olle], 
Lehmäni levolle jätän, 
Majon antajat aholle, 

95 100 sarvet haavikolle." 
Jo em[äntäj ouosteli: 
„Miss' on paim[en] pill[in] saa- 

n[utj. 
Rautifo] raikais[en]" tnrv[enj; 
Pilli s[oipi]. k[arjaj saapi, 
100 Kuuluu melu metsästä.-' 
Tuo k[aunis] K[alevan]p[oikaJ 
Ajo kontiot kotih. 
Kirjo karj[an] kart[a]nolla. 
Lehmät se lehoilla*^ jätti, 
10.-. M aion antaj[at] ahoille. 
Tuo k[aunis] K[alevan] p[oika] 
Tuonpa hän san[oiksi virkki] : 
„Mää em[äntä] h'psäm[ääu]. 
Raavaat ravittani[aan]."^ 
110 Susi suun'" revitteleep[ij, 
Kaik' on katko kantasuonet. 
Tuo k[aunisj K[alevaJnp[oika]. 



„0i ukko yli j[uma]la! 
Tapas sie K[aleva]n poika 

115 Rakehilla raut[asilla], 
Niekloill[a] teräsnenfillä].-' 
Tuo k[aunisj KjalevanJ p[oikaJ 
Pääty on kuulomassa: 
„Voi ukko yli J[uma]la, 

120 Eli taat[to] t[aivahinen], 
Pilvi lännest[äj l[ähetä], 
2 pilvist[ä] luot[ehesta], 
Elä tapa K[aleYan] p[oikaaJ 
Suurina sota kesinä, 

125 Vaino voina yaikehina. 
Suurilla soti keoill[a], 
Vaino teillä vaik[ehilla], 
Jott' ei tukki tulta otta[is]. 
Väntti vääntäis savua 

130 Suurell[aJ sota keoll[a]." 

Tuo k[aunis] K[alevan] p[oika] 
Tuonp[aJ hän s[anoiksi] Y[irk- 

ki]: 

„Kuir on työllä uu[si] o[rja]?" 

Pant[iin] nuot[an] sout[ajaksi]. 

135 Tuo k[aunis] K[alevanJ p[oika] 

Tuonp[a] h[än] s[anoiksi] v[irk- 

ki]: 
„ Soutanenko veen takoa. 
Vai souan asun mukaa?"'' 
Perimies Pelosen poika 
140 Varsin on vastaeli: 

„Mitä siit' on soutajasta, 
Kuin souat veen takoa," 
T[uo] k[aunis] K[alevanJ p[oi- 

ka] 
Souti hangat'^ hajalle, 



' Päällä: rahasen. — * lehoUa: lehojlla. — ' Tämän jälkeen kk:ssa: 
Sus' on päällä]. — '" suu: suun. — *' asu rao k : asun mukaa. — '- han- 
gat e : h. 

25 



386 



Uhtuen runoalue. 



145 Katajaiset kaaret katko, 
Levitti lesen veneen, 
Kalajahan kaiken kaato. 
Tuo k[aunis]K[alevau]p[oika] : 
„Kuir on työllä uu[si] o[rjaJ?" 

150 Pantiin nuotan tarp[ojakt^iJ. 
T[uo] k[aunis] K[alevan] p[oi- 

ka]: 
,.Tarponenko veen takoa. 
Vai tarvon asun niuka''h^?"^^ 
Vetäjä Venarin poika 

155 Sep' on var8i[nl vastaeli: 
„Mitä siitä tarpoja[sta], 
Kun ei tarvo veen tak[oaJ." 
Tuo k[aunis] K[alevan]p[oika] 
Kivet kirstoiksi rakenti, 

160 Paaen p[ani] tarpomek[si], 
Hongan varrek[si] hotasi. 
Tuo k[aunis] K[alevau] p[oika] 
Tarpo nuot[an] tapp[uraksi], 
Veen vellik[si] seotti; 

165 Tuo k[aunis] K[alevan] p[oika] 
Kalat Uivaksi litsotti, 
Kalajahan kaiken kaato. 
Tuo k[aunis] K[alevan] p[oika] : 
„K[u]ir on työllä [uusi orjaj?" 

170 Pantih kasen'* ajoh, 
Solkikoivu sorrantee. 
T[uo] k[aums] K[alevan]p[oi- 
ka] 
Sorti puuta 2, 3, 
Hyppäsipä kannon pääh[än]. 

175 Tuo k[aunis] K[alevan] p[oika] : 
„Kuni huuto kuuluo, 
Sihen kaski kaat[uo]." 
T[uo] k[aunis] K[alevan] p[oi- 

ka]: 
„Elköö kanto kasvo[ko] 



180 Kaseir K[alevan] p[oia]u, 
Eik[ä] vesa venyök'^ 
Kaseir K[alevan] p[oianj! 
Orahan hyvän ottak[o] 
Tuo k[aski] K[alevan] p[oian], 

185 Elköö tereä tehkö 

Tuo k[aski] K[alevan] p[oian]." 



937. Uhut. 

Lönnrot AH 5, n. 85. — 1834. 

Tuo kau[nis] K[alevan] p[oi- 
ka] 
Kaupatt[ih] Karjalah, 
Vienoh Venfäjän] maah, 
Kahteeh kattilaraneeh, 
5 5:''h"' viikate palaah, 
6:'^h'' kuok[an] rupiooh. 
Tu[o] k[aunis] K[alevan] p[oi- 
ka] 
Tuon s[anoiksi] virkk[i]: 
,,Ku[ir] on työllä [uusi orja], 
10 Työ on orjan mielessä?" 
Panti[h] laps[en] kats[ojaksi]. 
Kätkyen tulessa poltti, 
Vaatteet virroissa virutti. 
T[uo] k[aunis] K[alevan] p[oi- 
ka]: 
15 „K[uir] ontyöll[ä]uu[si]o[rja], 
Eaavolla r[ahan] al[anen], 
Työ on orjan mielessä?" 

Pantin uuot[an] sout[ajaksi]. 
,,Vaan souan asun mukaa?'' 
20 Vetäjä Venarin poika, 
Perimies Pelosen poik[aJ 
Virkki: 



" asumukai'h'': asun muk&^hl — '* .hikaseh] : *kasen*. — '^ venyk: venyök. 



21. Kalevanpojan kosto. 937. 



387 



„Kun ei soua veen t[akod], 
Kuu soutaa asun mukaa." 
25 Katajaiset kaaret katko, 
Jopa haugat hajotti. 

Kuir on työllä uu[sij or[jaJ, 
E(aavolla] r[ahan] a[lanen]? 
T[yö] on o[rjan] m[ielessä]. 
30 Panti[h] h[äut]ä tarpojaksi. 
Vetäjä Yenarin p[oikaJ, 
Per[imies] Pelos[en] p[oikaj. 
„Tarponenko veen tako[a], 
Vai t[ arvon] a[suu] ni[ukaaj?" 
35 „M[itä] siitä tarpojasta, 
Kun ei [tarvo veen takoa]?" 

Hongan varreks[i] hotasi, 
Paaen pani tarpomeksi, 
Veen velliksi [seotti], 
40 Kalajauhan k[aike]n kaato. 
Kuir on t[yöllä] uii[si]orja? 
Työ on orj[an] mielessäni. 

P[antiijnh[äut]äkasen ajoon. 
Leikka puuta 2. 3, 
45 Siitä hypp[äi] kan[non pää- 
hän] : 
„Sini kaski kaatuoo, 
Eikä vesa venytköö, 
Elko kanto kasvoko, 
Vaan eikä tereä tehkä." 
50 Työ on orjla]n m[ielessä]. 
Pantih h[änt]ä paimeneksi, 
5:n V— n vart[iaksi], 
Puon 8:n kats[ojaksi]. 
IVIeni päivä [kuusikolle], 
55 Vieri viita[kolle]. 

Jo emänt[ä] k[oista] h[uuhu]: 
„Aika s[yöä] uu[en] orj[an],j 
R[avita] r[ahanj a[laseii]." 
Veti veitsehen kiveen, 



60 Karahutti kallioh, 

Murti suuta, m[urti] p[äätä], 
M[urti] m[ustoa] haventa. 
Syöjätär paha emäntä 
Kiven l[eipo] leipään, 

65 Vehnän päällitse veteli. 
Ajo kontiot kotih, 
Kirjo karja[n] kart[anolle], 
Heitti [lehmät lehoUe], 
Kulta sarvet kuusikolle. 

70 *,.0i sie — — — * 

Mene lehm[ät] lyps[ämään], 
Raavah[at] ravits[emaan]!" 

Meni lehm[ät] lyps[ämään], 
Raava[hat ravitsemaan], 

75 Susi pääll[e] suimastih, 
Jala[n] reiestä levitti. 
Kisko karvat — — 

,,0i ukko yli J[uma]la, 
*Taatto [taivaan valtivoija],* 

60 Tapa sie Kal[evan] poik[a] 
Niekl[oilla] teräsnenillä!" 
T[uo] k[aunisj K[alevan] 
p[oika]. 
Hän päät[y] kuul[omassa]: 
,,0i ukko yli J[uma]la, 

85 Tahi t[aattoJ t[aivahinen], 
Nossa [pilvi luotehesta]. 
Toinen [lännestä lähetä] 
Suurina sotakesinä, 
Vaino[voina vaikeina], 

90 Jottei tukki tulta ottais, 
V^ä''ntti vääntäs savua." 



937. 



* Tämän jälkeen on kk:ssa säe: Työ on o|rjan] m[ielessä] 



388 



Uhtuen runoalue. 



938. Uhut. 

Löimrot Ali 8, n. 36. 



1836? 



Pantih häntä paimeneksi, 
Viien v — n vartiaksi, 
Puon kaheksan kahtojaksi. 



939. Uhut. 
Löimrot Ali 9, n. 35. - 



"A 1835. 



Viiteh viikateh kuluuhun. 
Miir on tj^ölle uusi orja. 
Kiven kirstoiksi rakenti, 
Hongan varreksi hotasi. 
5 „Sihen kaski kaatuohon, 
Tuo kaski Kal[evan] poian, 
Elköhön vesa [venykö]." 

Pantih häntä paimeneksi, 
5 V — n' vartiaksi, 
10 Puon''^ 8 kahtojaksi. 
Pääty päivän rinteh, 
[Pääty] suolle mättähälle. 
„Viere vehnä koivukolle." 
Veti veits[ensä kiveh], 
15 Karahutti [kallioh]. 
Ajan kontiot kotih, 
Jätän lehmäni leholle. 
Maion antajat aholle. 
Pantih häntä paimeneksi, 
20 Aik' on syöä uuen orjan. 
Työ on orjan mielessähek. 

„ Jop' on paimen pillin saanut, 
Kautio rahasen torven." 
Sillä soitteli. 
2.5 Kaikk' on katko kantasuonet. 



„0i ukko yli J[uma]la, 
Tahi taatto [taivahinen]. 
Nosta pilvi luotehelta. 
Tapa [sie Kalevan poika] 
30 Rakehilla rautas[illa], 
Niekloilla teräs[nenillä], 
Suurina sotakesinä." 

Jott' ei tukki tulta ottais, 
Vänkki vääntäisi savua. 



940. Uhut. 

Löimrot Ali 9, n. 51. — ^V, 1835. 

Varahvontta Sirkeini 1. Jamala. 

Kulervo Kalevan [poika] 
Hivo hietakirveen[sä]. 
Sivalti puuta k[irvehellä], 
Tammia tasaterällä. 
5 Itse noin s[anoiksi] v[irkkoj: 
„Kuni huuto kuul[uuee], 
Sini kaski kaat[ukoon]! 
Jo kaski Kalev[an pojan] 
Ottak[o] hyvän orah[an], 

10 Vaan eikä tereä [tehkö]." 
Pantih häntä soutajak[si]. 
Nuotan souti, nuorat souti, 
Jo rupesi tarpomah. 
Vetäjä Ven[arin poika] 

1.^ Sano — — 

„Mi on tuosta tarpojasta. 
Kun ei tarvo olan takoa." 

Kalat Uivaksi litsotti. 
Millä työllä uusi orja? 
20 Pantih lapsen katsojaksi. 



939. ' Päällä: villan. — "- Päällä: Pään. 



t 



21. Kalevanpojan kosto, 940—942. 



389 



Pautih häntä paimen[eksi]. 
Meni päivä paim[enessa]. 
Tuo entinen emäntä 
Leipovi kiven leipäh. 

25 Paaen paimen kakkuseh. 

„Millä maksan 

Vein veitseni kiveh." 

„ Sillä maksan 

Ajan kontiot kotih." 

30 Ajo kontiot kotih. 
Sano — — 

,,0i sie e[ntinen] e[mäntä]." 
Karhu päälle kuopasih'"e'', 
[Karhu] kisko kinto suonet,* 

35 S''usi'' kaiken suun revitti. 



941. Uhut. 
Lönm^ot Ali 9, n. 67. - 



1835. 



Kaupattih Kalevan p[oika] 

2:teen kattila raniin, 

6:teeu k[uokan] ruop[ivoon], 

5 viikatehr[aniinj. 
5 Tuo k[aunisj K[alevan] poika 

Soitti s[uollaJ m[ennessään], 

Kullervoitti kankah[alla]. 

Etsi pientä poluttansa, 

Katsellen kanervalatvat, 
10 Jakaellon h[ienot] heinät. 
Tuo k|aunis] K[alevan] poika 

Sanoiksi v[irkkij: 

,. Millä työllä [uusi orja]?" 
Pautih paim[eneksj], 
15 5 V — n vartieks[i]. 

Kuin karvasen katannet, 



Päähyt päälle leikatah. 

Tuo k[aunis] K[alevan] p[oika] 

Sanoiksi virk[ki]: 
20 ,.Ei ole tuosta paimenesta. 

Kun ei aja kontio kotih." 
Ajan kout[iot] kotih. 

Karhut k[arjan] kart[anolle]: 

,.0i sie ent[inen] emäntä, 
25 Mene lehm[ät] lypsäm[ähän], 

Raav[ahat] ravittemahan." 
Meni lehm[ät] lypsäm[ähän], 

E,ava[hat ravittemahan]. 

Susi p[äälle] suimastiin, 
30 Karhu p[äälle] kuopasiin, 

Susi häitä suun revitti. 

Karhu kisko kantasuon[et]. 

Tuolla makso [piian pilkan], 

Naist[en] n[aurun], p[iian] p[il- 
kau], 
35 Emäu[nän] p[ahoin] piänuän. 



942. Uhut. 

Cajan n. 37. — 1836. 

19 Runo. 

,. Millä kostan huoran kons- 
ti[tj. 
Pahan porton palkan maks[an], 
Kiven leip[o] leipähäni, 
Paaen paisto kakkuhuni." 

Paimenessa ollessa 

(Istu kivelle sitä syömäh.) 

Loati pillin pihlajasta, 
Soiton raiasta rakenti, 
Lehmät lehtohou levitti, 
M aion antajat ahoon. 



940. ' [Karhu] kisko suun revittij: K. k. *kinto suonet*. 



390 



Uhtuen runoahie. 



,.Mänkeä lehmiä ly psäm[äh]" 
etc. 
10 Lyymistäksen lypsäniäh, 
Kaamistaksen katsomah, 
Puri puoleu pohkiota, 
Revitti emännän reien. 

Millä kuilut maalian pantaneh, 
15 Hautahah hakattaneh? 
Sia on maassa kuollehella, 
Kalmassa katonehella, 
(Ei elävien kera.) 



943. Uhut. 



Borenius I, n. 



1871. 



Natalie, Rotelan Soavan vaimo. 



Miir on tiiöllä uusi orja, 
Roavolla rahan ala'ni? 
Tiiö oli orjam mielessäni. 

Pantih häntä paimenekse, 
Viijen^i" v — n vartijhakse, 
Puon kaheksan kattsojakse. 

Emäntä kojista huuti: 
„Aik' on sutiva uuven orjan, 
Eapsata rahan ala'sen." 

Istu suolla mättähällä 
Otti möiikiin laukustahe, 
*Veti veitsen huotrastahe,* 
Veti veittsehen kivehe, 
Kasahutti kallivohe. 
Emäntä paha-tapa'ni 



Kivefi leipo leipä'sekse, 
Vehnäni peällittsi3+ veJälti. 

„ Millä maksam piijam pilkat, 
Piijam pilkan, naisen naurun, 

20 Emännäm pahoim pijäunän?" 
Heitti lehmä*set leholla, 
Hata-sarvet hoavikolla; 
Ajo kontiet kofihe, 
Ajo karhut kartanolla: 

23 ,, Emäntä paha-tapa'ni, 
Tule lehmies liipsämähe, 
Tuorikki^s töröttämähe." 
Liiiimistäutii liipsämähe, 
Heittälitii heruttamahe ; 

30 Kontie korvilla kohatti, 
Puolelta keän katkai, 
Toiselta jalan katkai. 



11 
19 



943 a). Uhut. 

Bor, I, n. 52:ii vert, — 1877. 

Natalje, Rofelan Soavan vaimo. 

[Otti möiikiin] konfistahe. 

[Piijan pilkan, nai]ste[n] 
[naurun]. 
25. Oip' on entihi emäntä. 
27. [TuoJl[ikkies töröttämähe]. 

30. [Kontie korvilla ko]sahti. 

31. [Puolelta keän]ki [katkai]. 

32. [Toiselta jalan] olotti. 



943. ' Alku samoin kuin Huot. Jouhkolla (46) [n. 935 a)], ainoastaan 
töiden järjestyksessä poikkeava. — ^+ Viien. — ^t piällittsi. 



21. Kalevanpojan kosto. 943 b) -944. 



391 



943 b). Uhut 

Borenius EI, n. 131. - ^^'o 1877. 

Natalje, Eotelan Soavan vaimo. 

Kaupattih Kafervan poika 
Kahteh kattilaiiuehe, 
5:teh viikatehpalahe, 
6:teh kuokan ruopivoh. 

5 Miir ou työllä uusi orja. 
Roavolla [rahan alani]? 

Työ oli [orjan mielessä]. 
Pantih häntä nuotan soutuh. 
,.Öoutanenko veän takoafa, 

10 Vain souan asun mukahe?*' 

,.Mitäp' on tuosta soutajasta, 

Kuin ei souva veän t[akoat'a], 

Kuin soutau asun m[ukahe]." 

Jo han souti veän t[akoata], 

15 Levitti lekin^ venehen, 
Haukat hoapaset hajotti, 
Katajaiset koai-et katko. 

Miir on [työllä uusi orja], 
Roav[olla rahan alani]? 

20 Työ on [orjan mielessä]. 
Pantih nuotan tarpojikse.^ 
„Tarponenko veän takoata, 
Vain tarvon a.suu mukaRe?" 
Mitäp' on tuosta tarpojasta, 

25 Kuin ei tarvo veän t[akoata]. 
Kuin tarpou asun m[ukahe]. 
Jo heän tarpo veän t[akoat'a], 
„Puojen"^ porkakse pujotti, 
Houkan vai-rekse hotasi, 

30 Tarpo nuotan tappuroikse, 
Kalat liivakse livotti, 
Vejen vellikse sevotti. 



Miir on työl[lä uusi orja], 
Roa[volla rahan alani]? 
35 Työ [oli orjan mielessä]. 
Pantih [häntä] paim[eneksi]* 

Jop' on maksoin piijan pilkat, 
Piijan p[ilka]t, naisten naurut, 
Emännän p[ahoin] p[iän]nän. 
40 Miir on työllä [uusi orja], 
Roav[olla rahan alani]? 

Pantih lapsen kattsojiksi. 
Kattso lapsen, kaivo silmän. 
Syötti [lapsen], söi itseki, 
45 Kätkyvön tulella poltti, 
Voattiet virralla viritti. 

Miir [on työllä uusi orja], 
Roav[olla rahan alani]? 

Työ [oli orjan mielessä]. 
50 Pannah häntä kasen ajoh. 

Mäni^ tiellä kankahalla. 
Nousi heän on kannon peähä: 
„Kuni huuto kuulunouve, 
Sini kaski koatukkahe, 
55 Ottakkah hyvän orahan. 
Vain elkäh terövä tekkä!" 



944. Uhut. 

Berner n. 71. — ^^ 1872. 

Iro Ohvokairii;Jyvöälahdesta tuo- 
tu. 

Kaupattihi+ Kalervon poika 
Kahtee^t kattilan raiiihe, 
Kuutee kuokan roopivoho,^^ 



943 b). ' Sana alleviivattu. — ' Päällä: [tarpojjakse. — ' „P ''aa'' j iin": 
"Pmoj^mi". — * Huomautettu: (ks. 1871). — ' Päällä: Astu. 

1)44. 't Kaupatti. — -t Kahteen. — H 6 kuokan roopivohe. 



392 



Uhtuen runoalue. 



Viiteen viikate*""" palahe. 

5 Kiiir on työllä uusi orja, 
Roavolla rahan alani? 

Pantiih^''' nuotan souvantahe. 
Souti nuotan, souti nuorat, 
Levitti lesen venehen, 

10 Katajaiset koaret katko. 
Nuotan tarpoi tappurakse, 
Kalat liivakse levitti, 
Yejen^+ velliksi'^ sevotti. 
Eip' on ollut soutajasta, 

15 Kuinpa souti veän^''' takoa. 
Kuliapa työllä uusi orja, 
Roavolla rahan alani? 

Panen ma kasen ajohe. 
Hänpä nousi kannon peähä, 

20 Huuti päivän, huuti toisen. 
Vielä päivän kolmauneuki:^''" 
Kuni miun huutoin kuulunou- 



ve. 



10 + 



Sini kaski koatukkahe, 
Ottahe hyvän orahan. 
Vain elkö^'''" terähkö tehkä. 

Eipä ollut roatajasta. 
Kuinpa roato veän'2+ takoa. 

Kull' on työllä uusi orja, 
Roavolla rahan alani? 

Pantih häntä paimenehe.^^+ 
Mist' on paimen pillin soa- 

nut,'*+ 
Rautivo rahasen torven, 
Kuu ajo kontiet kotihi. 
Karhut karjan kartanohe-i^""" 



9/i5. Uhut. 

Berner n. 81. — Vt 1872. 

Hilippäini Arhippa, Ohvokaisia. 

Tuo kaunis Kalervon'^ poika 
Kaupattih on Karjalaha, 
Vienahan Venäjän moalla, 
Kahtee kattilah''^+ ranihe, 
5 Viiteh viikate^^ kuluhe, 
Kuutee^i" kuokan ruopivohe. 

Tuo kaunis Kalervon^^ poika 
Jopa noin sanoiksi virkki: 
„Kulla työllä uusi orja, 
10 RoavolLv"*" rahan alaini?" 

Pantih lapsen katsojiksi. 
,, Syötä lasta, syö itseki. 
Katso lasta, kaiva silmä." 

Syötti lasta, söi itseki, 
15 Katso lasta, kaivo silmän. 

Jopa noin sanoiksi virkki: 
,,Kuir on työllä uusi orja, 
Roavolla-^t rahan alaini?" 

Pantih*'^ nuotan soutajiksi. 
20 Hänpä näin"+ sanoiksi virkki: 
„Soutanenko veän takoa. 
Vain souan asun mukaha." 

Vetäjä on Venarin poika. 
Perimies Pelasen poika 
25 Hänpä noin sanoiksi virkki: 
„Mikä siitä^ soutajasta, 
Kuin ei soua veän^"*" takoa. 
Kuin soutaa asun mukahe." 

Souti haukat hajalla, 



^t 5 viikatee. — "t Panna, päällä: [PanJtiiE. — • *+ Ve|ene|: Vejen. — 
't vellikse. — ^+ väen, päällä: [v]een. — "+ 3:nenki. — '"+ huuton kuulunove. 
— >'t elkäh. — '^+ väen, päällä: [v]een. — '^t Panti häntä paimenehen. — 
'■•t saije, päällä: [sjaanut. — "t kartanohe, päällä: [kartano]lla. 

945. 't Kalervan. — '^t Kahteen kattilahe. — ^t 5 viikateh. — ^t 6. — 
*+ RaavoUa. — «t Pantiin. — '+ n[oin]. — ^f siit. — "t veen. 



21. Kalevanpojan kosto. 945. 



393 



30 Levitti lesen venehen, 
Katajaiset koareti^^ katko, 

Itsei^+ noin sanoiksi virkki: 
„Ku]l' on t[3'öllä] uu[si] o[rja], 
R[oaYolla] r[ahan] a[laini]?" 

35 Pantih häntä tarpojiksi. 
Hänpä noin''-^^ sanoiksi virkki: 
,.Tarponenko veän^t takoa, 
Vain tarvon asun mukahan?'' 
Vetäjä oni3t Veuarin poika, 

40 Perimies Pelosen poika 
Jop' on sanoiksi virkki: 
,,Mikä siit' on tarpojasta, 
Kun ei tarvo veän^^ takoa. 
Kuin tarpou asun mukaha." 

45 Houkan varreksi hotasi, 
Pani poajen tarpomeksi, 
Tarpoi*+ nuotan tappurahe, 
Vejen velliksi''^''" sevotti, 
Kalat liivakse litsotti, 

50 Kalojah hän k(äsiu) kantoi. ^^^ 
Itse^i^f noin sanoikse virkki: 
„Kuir on työllä u[usi] o[rja], 
Roavolla rahan alaini?" 
Pantih hänt' kasen ajoho.^-i" 

SS Leikkai puuta kaksi, kolme, 
Itse'^^ nousi kannon peähä: 
,,Kuni huuto kuulunohe, 
Sini kaski koatukohe,^^"^ 
Älkä vesa venykkä, 

60 Älkä kanto kasvakka. 
Olen hyvän ottakka, 
Vain älkä terävän tekkä 
Kasessa Kalervon poijan."^^^ 



Itsellä noin san[oiksi] virkki: 
65 ,,K[ulla] t[yöllä]2o+ u[usi] o[rja], 
R[oavolla] r[ahanj a[laini]?" 
Pantih^i''' häntä paimeneksi, 
Viijen vitan vartihaksi, 
Puun kaheksan katsojaksi. 
70 Mani päivä männiköllä, 
(Kului ?)22t päivä kuusikolla. 
Vieri vehnä koivikolla, 
Karkasi katajikolla. 
Jo emäntä koista huusi: 
75 ,,Aik' on syyvä uuven orjan, 
Ravita rahan alaisen." 
Veti veitsehe kivehe, 
Karahutti kallivoho: 
,,Syöjätär paha emäntä. 
80 Kiven leipo leipähäni, 
Vehnän peälitse veteli, 
Vejin veitseui23+ kivehe. 
Karahutiu kallivoho." 
Itse'i+ noin sanoiksi virkki: 
85 „ Millä maksan naisen naui'un. 
Naisen naurun, piian pilkan, 
Emännän pahan^*''' piännän? 
Millä jaksan, sillä maksan." 
Jo emäntä koista huuti: 
90 „Mist' on paimen pillin soa- 
nut.'^"'+ 
Rautivo i-ahasen torven?*' 

Jätti lehmäset leholla, 
Maion antajat aholla, 
Hatasarvet hoavikolla, 
9.-, Kultasarvet kuusikolla. 
Ajoi köllit'^*' kotihe. 



"t kaaret. — "t Ite. — '*t Hänp' on. — "t Vetäj on. — >H Tarpoi. — 
'•t vellikse. — 'H Kalajah hän k[aiken] ka''n''toi. — "+ Pantiih — — ajoh. 
— '*+ koatukkahe. — "t pojan. — '"t Kull' on t[yöllä]. — '^'t Pantin. — 
"t K|ulu]. — -•'+ veiteni. [näht. t:n alta kaari (t) jäänyt pois]. — ^*t pahou. — 
"t suanut. — '^ Päällä: [köl]ie'?[t]; alk. kk:ssa: köFie^t. 



394 



Uhtuen runoalue. 



Karhut kirjokartanohe. 
,,0i sie eutini emäntä, 
Tule lehmies lypsämähe, 

100 Eoavahis roavittamahe, 
Vaikeitas valuttamahe!" 

Mälli lehmies-' lypsämähe, 
Eoavahia rovittamahe,2»"f" 
Vaikeita valuttamahe. 

105 Susi peällä suimastihe, 
Karhu peällä koamistihe, 
Jalan reijestä29+ revitti, 
Keän katkoi^"+ kalovehesta, 
Kiskoi^^^' karvat kinttuloista. 

110 Hän noin sanoiksi virkki: 
„0i Ukko ylijumala 
Eli toatto taivahini,^2+ 
Nossa pilvi luotehesta, 
Toini kohta koilisesta, 

115 Tapa sie Kalervon poika 
Eakehilla rautasilla, 
Niekloilla teräsnenillä!" 

Hänpä joutu kuulemassa, 
Itse^^''' noin sanoiksi virkki: 

120 „0i Ukko ylijumala, 
Toatto taivon valtivoija, 
Nossa pilvi luotehesta. 
Toini lännestä lähetä, 
Vihmu vettä taivosesta. 

125 Mettä pilvistä pirota, 
Jott' ei tukki tulta ottais, 
Vänttä veäntäisi savuo, 
Suurina sotakesänä, 
Vainovuomia vaikiena." 

130 Kuulin minä kummempia, 
Näin minä imehempiä 



Häraehessä käyessäni. 
Hämehess' on härkä suuri. 
Sonni Suomess'^*^ hhava, 

135 Ei ole härkä suuren suuri. 
Eikä ole härkä pienen pieni, 
Keski^st lehmien vasoja; 
Päivän lenti peäskölintu^'^+ 
Härän sarvien välitse, 

uo Hätäsestä peähä peäsi; 
Kuun juoksi kesäorava 
Härän häntäluuta myöte, 
Eipä^'^' vielä peähä peässy, 
Härän hännällä lepäsi, 

145 Siit' on vasta peähän peäsi; 
Kesän kärppä keäntelih^^t 
Yhen kyntyvön sijalla. 

Etsitähkö iskijövä, 
Tahotahko tappajoa. 

150 Läksi ukko iskemähe, 
Palvani pitelemähe, 
Virokannas*^+ viilemähe. 
Härkä peätä heiluhutti,*"''" 
Mussat silmät muljahutti. 

155 Ukko kuusehe kajahti, 
Palvani pajun nenähä. 
Virokannas" + kannon peähä. 
Ukko kuusesta toruve, 
Palvani^'''^ pajun nenästä, 

160 Virokannas'*' i" kannon peästä: 
„Kuin mie tullen toisen kerran, 
Soan verta seitsemän venehtä, 
Satoa*^''" syltä makkaroita, 
Satoa*^'*' puutova lihoja,**^ 

165 Kuuta kuusi leiviskeä."*^''' 
Siitä mani toisen kerran. 



^^ Päällä: [lehmi]ä[s]. — ^*+ r[oavittamahe]. — "t rejestä. — '"+ kat- 
kai. — "t Kiskai. — '^t taivahani. — ^^t l[te]. — -^'t Suomessa. — '^t Kesko. 

— ^*+ pääskö-. — ^'t Eip' on. — '*t keänteli. — ^'t Virokannos. — *"•!" heila- 
hytti. — "T V[irokannos]. — *-+ P[alva]ni. — "t 100. — "t Päällä: [lihojvo. 

— "+ leivisköä. 



21. Kalevanpojan kosto. 945—946. 



395 



Ukko hammast' hivove, 
Palvani^2+ pitelöyve,*^+ 
Virokanuas*'" viilömähe: 
Sai verta seits[emän] veneh- 

Sata s[yltä] ni[akkaroita], 
Sata p[uutova] l[ihoja], 
Kuuta k[uusi] leiv[isköä].*'^''' 



946. Uhut. 
Genetz H, n. 24. — 



1872. 



V^aösilei Hänriini. Isä ja äiti Kuh- 
mosta, itse Aunuksen puolella 
kasvanut. 

Kaupattih KaFervan poika,i+ 
Kaupattih on Karjalaha, 
Vienoh on Yenliähen muaha, 
Kahteh kattilarämilhii, 
5 Viideh viikatehpalah, 
Kuudeli kuokan ruobivoho. 

Min" on tuöllä uuzi orja, 
Ruavoir on rahanalam?2+ 

Tiiöb' on orjan mielessäni. 
10 Pandih hand' on lapsen kattoh, 
Katto lasta, kaivo silmän, 
Siiöttig"o lasta, söi iteg-i. 
Vuattied virrassa virotti, 
Kätkiivön tulessa poltti. 
15 Miri" on tuöllä uuzi orja, 
Ruavolla rahanalani? 

Tliöb' on orjan mielessäni. 
Paudih hand' on nuotan souduh. 



Perähän Peloizen poiga 
211 Sanoin virkki. noin nimezi: 
,,0i on Hokkigo nimehes, 
Soudanengo vian taguada, 
Vain souvan azun mugaha?" 

„Mib' on siidä soudajasta, 
25 Kuin ei souva vian taguada, 
Kui soudan azun mngaha?" 

Jobahiän soudi vian taguada, 
L'evitti lezen venehen, 
Kadajaized kuaret katko, 
30 Hangad huabaized hajotti. 

MiiT on tiiöUä uuzi orja, 
Euavoir on rahanalani? 

Tiiöb' on orjan mielessäni. 

Paudih hand' on tarbojikse, 
35 Hongan varreksi hodazi, 
Puajen porkaksi pujotti. 
Peräss' on Peloizen poiga 
Sanoin virkki, noin nimezi: 
,,Tarbonengo vian taguada, 
40 Vain tarvon azun mugaha?" 

,.Mibä on soudajasta, ^+ 
Kuin ei tarvo vian taguaifa, 
Kuin tarbou azun mugaha?" 

Tarbo hiän vian taguad'a, 
45 Tarbo nuotan tappuraksi, 
Vejen on velliksi sevotti, 
Kalad Uivaksi litotti. 

iMirr on tiiöllä uuzi orja, 
Ruavolla rahanalani? 
50 Tiiöb' on orjan mielessäni. 

Paudih on kazen ajoho; 
Leikkai puuda kaksi, kolme, 
Nouzi siidä kannon piähä: 



*•+ pitelööve. — ■"+ venettä. — ■'"t Erillään tekstin alla: Etitäh on 
iskijöä, Tahon, tahon tappajoa. Bor. huomauttanut sanoista Tahon, tahon: 
Tahotah on. 

94(5. 't poi<,^a. — ^ 8'/.,. (Itse kyzyy). — ^ Mibä on siidä. 



396 



Uhtuen runoalue. 



,.Kimi huudo kuulunouve, 

55 Sini kaski kuadukkoho, 
Palagah'^^ hiivan paloizen, 
Ottakkah hiivan orahan, 
Vain elgäh terövö tehkö 
Tuon Kalervan pojan jälellä." 

60 Min" on tliöllä uuzi orja, 
Ruavolla rahan alani ? 
Tiiöb' on orjan mielessäni. 
Paudih händä paimenekse. 
Puon kaheksan kattojakse, 

65 Y— n viijen vardiehakse. 
Emäud' on kojista huudi: 
„Aig-' on siitivä uuven orjan, 
Ravita rahanalazen." 
Piädii suolla mättähällä, 

70 Vedi heän^^f veittehen kivehe, 
Kazahutti kalTivoho. 
Siiöjätär pahan emändä 
Kiven leibo leibäzekse, 
Vehnän piällitti vedeli. 

75 „Miir on maksan piijan pilkat. 
Piijan*^+ pilkat, naizen naurut, 
Emännän pahoin pijänuät?" 
Jätti hän lehmäzed lehoUa, 
Hadasarved huavikolla, 

80 Ajo kondijet kodihe, 
Kirjokarjon kardauoUa: 
,,0i sie endihin emändä, 
Tule lehmie liipsämähä, 
Ruavahie ravittamaha." 

85 Tuli lehmie liipsämähä, 
Ruavahie ravittamaha, 
Öuzi piällä suimastihe, 
Karhu piällä kuamistihe, 
Kiän katkai kalovehesta, 

90 Jalan reijestä revitti, 



Silmän toizen piästä kaivo. 

Siiöjätär pahan emändä 
Tuo hän noin sanoiksi virkki; 
„0i Ukko ylijumala, 

95 Izä tuatto taivahaini, 
Taivahallini Jumala, 
Otas on Kalervan poiga 
Ragehikse on raudazikse, 
Niegloiksi teräsneniksi. 

100 Nossas pilvi luodehelda, 
Toini kohta koilizelda. 
Ett' ei tukki tulda ottais, 
Vänttä'+ viändäzi savuja, 
Suurina sodakezinä, 

105 Vaimon vaigevuattehina." 



947. Uhut. 

Genetz II, n. 29. — «/, 1872. 

Teppanaisen Jouhkon OTeksei. 
Loppu Kanervan pojan virttä. 

Siiöjätär paha emäntä 
Tuonpahan sanakse virkki: 
,,0i Ukko ylijumala, 
Tuatto taivon valtivoija, 
5 Tapa sie Kalervan poika 
Rakehilla rautasilla, 
Niekloilla teräsnenillä." 

Hiänpä piätii kuulemassa: 
„0i Ukko ylijumala, 
10 Eli tuatto taivahaini, 
Nossa pilvi luotehesta, 
Töine lännästä lähetä 
Orahilla kasvajilla, 



■»t Palagoh, päällä: [Palag]a[h]. — H hiän. 
(VäQtt]ö. 



«t Piian. — 't Päällä: 



21. Kalevanpojan kosto. 947 — 950. 



397 



Toukoilla iilenijillä, 
15^ Jott' ei pistliis noijan nuolet, 
Eikä tietäjän teräkset; 
]te noita nuolihinse, 
Tietäjä teräksihinse, 
Velho veittirautohoinse!'' 



948. Tsiksa. 

Europaeus K, n. 197. — 1846. 

Snsi^ suun revittelevi, 
Karhu katko kantapäätä. 



949. Tsiksa. 

Bor. kons. v., k. 2, sIy. 52. — 
«/7 1872. 

Pölyni Sampsa. 

Väinämöini pantih moneli t3''öli. 
Tarpo nuotan tappuraksi. Siit 
kuin pantih lapsen kattsojaksi. 
Siit heän pääsi siitä siten jotta 
kuttsu Moane[n] avuksi. M[oarie] 
siitä läksi poukkuja pesömäh Tuo- 



nelan jovella. Siit heän sielä keksi 
mustasen merellä, sinervön lain- 
nehella. Pikku mies merestä nousi, 
kaksi hänellä kirvestä. Rupei tam- 
mie koatamah. .Siitä M[oarie] sai 
kantalastun. 



950. Tsiksa. 
Meriläinen n. 2133. — 

Tanila Ontrouen. Kuullut isäl- 
tään Voijärvessä. 

Sotaan lähtiessään sitoo puua- 
sen langan ympärilleen ihoa vas- 
ten ja siihen lankaan sitoo kot- 
kan pään ja semmoisen tulirau- 
dan, jolla on yheksään kaskeen 
isketty' tuli ja sanotaan: 

Tien mä soiton sorsan luusta, 
Kantelen kalan evästä; 
Laulain ennen i.soni läksi, 
Soittaen meni sotahan, 
Toitotellen tappelohon. 

Siune kaski kaatukohoii, 
Sotipelto sortukohon. 
Kunne ääni kuulunevi, 
Laulun kaiku laajeunevi. 



948. ' Päälle lisätty: (Ilm[arisenj emännän). 



398 



Pohjoinen raja-alue. 



POHJOINEN RAJA-ALUE. 



951. Häme. 
Borenius II n. 81. — 



I, 1872. 



Jarassimaini Ohvo, Prokkosia, Pis- 
tosta. 

Kurrärven Karova poika: 
Miir on tiiöllä"! orja uusi, 
Roavolla rahan alani ? 
Pantih lapsen kattjojakse. 
5 Kattso lapsen, kaivo silmän. 
Silotti lapsen, söi itseki. 

Miir on tiiöllä orja uusi, 
Roavolla rahan alani? 
Pantih nuotan soutajakse. 
10 Petteri pian sanovi: 

,,Mik' on tuosta soutajasta, 
Ku" ei souva veän tako''a?" 
Siit' on souti veän takoja: 
Nenä joiku jouttsenena, 
15 TelTot tetrinä kukerti, 
Piilirimet piiinä vihelti. 
Perä karju koarnehena; 
Levitti lesen^ venehen, 
Katajaiset koaret katko. 
20 Miir on tiiöllä" orja uusi, 
Roavolla rahan alani? 

Pant' on nuotan tarpojakse. 
Petteri pian sanovi: 
„ Mikäs tuosta tarpojasta, 
25 Ku" ei tarvo veän tako''a?" 
Murti suuta, murti peätä, 
Murti musto'a haventa. 
Siitä tarpo veän tako''a, 



Pani kiven tarpomekse,^^ 

30 Honkafi varrekse*+ hotasi. 
Tarpo nuotan tappuroikse, 
Veen vellikse sevotti, 
Kaikki koato kala-miehet. 
Miir on tiiöllä" orja uusi, 

zö Roavolla rahan alani. 

Pantih on^'"' kasen ajoho. 
Uöt on vartta kirjuttavi, 
Päivät kirvestä hivovi.^''" 
Kerram puutaki sivaltau: 

40 Kaksi puutaki koatukkohos. 
Toisen kerranki si vaiti: 
NelT om puuta koatukkohos. 
Kolme kerto^^a sivalti: 
Kuusi om puuta koatukkohos ! 

45 Nousoviki kannom peähä: 
Kuni huuto kuulunovi, 
Sini kaski koatukkohos; 
Kasvakkoh hiivan orahan, 
Elkö^ä tereä^t tullo; 

50 Hapakkoho hoasso^issa, 
Märäkköhö närtte'issä ! 

Miir on tiiöllä orja uusi, 
Roavolla rahan alani? 
Pantih karjani paimenekse. 

55 Siit'*'+ on läksi paimenehe; 
Pani emäntä konttih evästä. 
Ajo lehmänsä''^ leholla, 
Hata-sarvet hoavikolla. 
Sini on nälkä paimenella, 

60 Kuni on kontissa evästä. 
Otti konttisa polvilla, 



951. ^ V fcpek-AvoTixuv. — ' s. o. lesken. — 't tarpomeksi. — ^t varreksi. 
— *t Pantih. — 't 38 V2- Siit mani kaskeUaki. — '+ Eläkövä terövä. — 
«+ Sitt'. — •+ lehmäsä. 



21. Kalevanpojan kosto. 951 — 952. 



399 



Otti 011 leivän kontistahe, 
Sieppasi leipeä veitsellänsä, 
Pitkin leipeä veitsellänsä. 

65 Kirskahti^ot kivehen veittsi, 
Karskahtiko kairivoho."''' 

Murti suuta, murti peätä, 
Murti musto^^a haventa: 
Miir om maksan täir emännäir? 

70 Heitän lehmänsä^^t.u lehoUa, 
Hata-sarvet hoavikolla; 
Ajan kontijat kotihi. 
Ajan karhut kartanoho. 
,,Aik ois, entini emäntä, 

75 Männä lehmies liipsämähä, 
Eoavaliiese rahnikoimah." 

Mani entini emäntä 
Lehmiänsä*^^' liipsämähä, 
Roavahiah^^^ rahnikoimah. 

80 Kontijat peällä hiippasi. 
Lask' on emännän kahekse, 
Nakkasi pirtinki peällä. 
Tuost' om peäsifi tuost' emän-. 

näst'. 
Tuosta noim pahoim pitäjäst'. 



952. Kokkosalmi. 

Meriläinen n. 2116. — 



Moissee Lesoni. Kuullut nuorena 
Pääjärven kylässä. 

Tulen jälki parannetaan siten 
että otetaan umpilammista vettä, 
siihen luvetaan että: 

Kullervo Kalervon poika. 
Poika kaunis Kalervoisen 
Huutelovi haatelovi: 
..Sinne metsä* kaatunevi, 
.5 Kunne ääni kuulunevi. 
Kaskeksi Kalervon poijan, 
Ajavaksi aimo miehen." 

[Jatko Ison tammen runoa ja 
Voiteen sanoja]. 



'«t Kirskihti, päällä: [Kir.sk]a?(hti|. 
päällä sei.: hennes. — " Hänen lehmänsä. 
952. ' kaski : *metsä*. 



"t kallivoha. — '-+ lehmäsä, 
'*+ Lehmiäsä. — '*+ Roav[ah]ijah. 



400 



Koillinen raja-alue. 



KOILLINEN RAJA-ALUE. 



953. Sompajärvi. 

Borenius II, n. 55. — V. 1872. 

Apikka ja Okko, Uhtuesta syntyi- 
sin. — Mp. Tsiksassa. 

Kalervam poika.^^ 

Kaupattih Karervam poika 
Kahteh kattila-ranilie, 
Viiteh viikateh kuluhe, 
Ivunteh kuokan ruopivohe. 

5 Kuirit ofi tiiöllä uusi orja, 
Roavolla rahan alani? 
Tiiö on orjam mielessäRe, 
Palkkalaiseni painatella. 
Pantih lapsen kattsojaksi. 

10 Kattso lapsen, kaivo silmän. 
Silotti lapsen, söi itjeki, 
Kätkliön^''' tulessa poltti, 
Voattiet virrassa virutti.*''' 
Kaupattih KaTervam poika 

15 Kahteh kattila-ranihe, 
Viiteh viikateh kuluhe, 
Kuuteh kuokan ruopivohe. 

Kulia tiiöllä uusi orja. 
Roavolla rahan alani? 

20 Tuö on orjani mielessähe. 
Palkkalaiseni painatella. 

Pantih häntä paimeuehe, 
Pantih karjan kattjojaksi. 
Pilli soipi, karja soapi, 

25 Kuuluvi melu metjästä. 
Emäntäpä koista huuti: 



„Aik' on siiiivä uuven orjan. 
Ravita rahan alasen." 
Tiiö on orjam mielessähe, 
30 Palkkalaisem painatella. 
Mänes päivä männiköllä, 
Kules päivä kuusikolla, 
Karkoa^'^ katajikolla, 
Vieres vehnä koivikolla! 
35 Kulki päivä kuusikolla. 
Vieri vehnä koivikolla, 
Karkai katajikolla. 

Emäntäpä koista huuti: 
,.Aika siiiivä uuven orjan, 
40 Ravita rahan alasen!" 
Mani suolla mättähällä, 
Istuih päivän rintasehe; 
Veti veittsehe kivehe, 
Karahutti kallivohe: 
45 Vehnä om peällittji vejeltii, 
Poajie*^ paimen-kakkuhuiiii. 
Miir om maksan naisen nau- 
rut, 
Naisen naurut, piijam«+ pilkat, 
Emännäm pahoim pijännän?^+ 
50 Millä jaksan, sillä maksan. 
Ajo^"''' kontiot kotihe, 
Kirjo-karjon^ kartanohe: 

,.Aik' om männä liipsämälie, 
Roavahies ravittamahe!*' 
55 Susi peällä suimistihe,'^+ 
Karhu peälle'' koamistihe; 
Susi suin revittelihe, 



953. '+ Nimitys puuttuu. — ^t Päällä: [Kull]a. — H Kätkyvön. — 
-+ 13 7j. (Jopa päivänä toisenaki). — H Karkova. — *Sic; todistus että sana 
on outo paikkakunnan murteelle. — ' Sic. — «+ piian. — *t piännän. — 
'""f Ajo on. — "t suimastihe. 



21. Kalevanpojan kosto. 953. 



401 



Karhu katko kanta-suoDet. 

Kaupattih Karervam poika 
Kahteh kattila-ranihe, 
Viiteh viikateh kuluhe. 
Kimteh kuokan ruopivohe. 

Kulia tiiöllä uusi orja. 
Roavolla rahau alani? 
Tiiö on orjam mielessälie, 
Palkkalaisem painatella. 

Tiiönnettih kasen ajohe. 
Koato puuta kaksi, kolme, 
Nousi siitä kaunom pccähe: 
„Kuni huuto kuulunove, 
Sini kaski koatukkahe,^'^'^ 
Kaski on Kafervam poijafK^^^ 
Olen hliVcän ottakkahe.'*" 
Elkähä teröcäis^ tekkäh!" 

Kaupattih Karervam poika 
Kahteh kattila ranihe, 
Viiteh viikateh kuluhe, 
Kuuteh kuokan ruopivohe. 

Kulia tiiöllä uusi orja, 
i Roavolla rahan alani? 
Tiiö on orjam mielessähe, 
Palkkalaisem painatella. 

Pantih häntä nuotan sou- 
tuh."' 



,,Soutanenko veän takoata, 

85 Vain souvan asuni mukahe?"' 
Vetäjä Venarim poika 
Se on varsin vastoa'ri: 
„Mipä siit' on soutajasta, 
Ku ei souva veän takoata, 

90 Ku soutau asum mukahe!" 
Souti heän veän takoata: 
Kaikki hankitki hajotti, 
Katajaiset koaret katko. 
Levitti lesen veneheh. 

95 Honkan varreksi^'''' hotasi. 
Poaterem" pani tarpomeksi: 
Tarponenko veän takoata? 

Vetäjä Venarim poika 
Se oh varsin vastoaMl: 

100 „Mit' on siitä tarpojasta, 
Ku ei tarvo veäu takoata, 
Ku tarpou asum mukahe !•' 

Tarpo'^""" heän veän takoata: 
Nuotan tarpo tappuraksi, 

105 Vejeh velliksi sevotti, 
Kalat liivaksi lit^otti, 
Kalajaheu^o kaiken koato. 



'^+ koatukahe. — "t pojan. — 'H ottakahe. — "t Elkähä (päällä: [El- 
k]övöh) terövä. — "t myös: vetoh. — "t varrekse. — "t Tarpopa. — ■° Ka- 
lajas: pyytöväki. Vert. ed, kokouksen 85 n:oa [n. 928]. 



C_>'^^J 



26 



22. SISAREN TUmiELUS. 



KELLOVAARAN RUXOALUE. 



954. Kellovaara. 
Lönnrot Ali 9, n. 5. — 1835. 

Moarie, Latvajärven Ar hipan sisar. 

Poika tuhm[an] Tuiiliaiseu, 
Lapsi köyh[än Keiretyisen] 
Läksi viemäh vetoja, 
Maan rahoja maks[araah]. 

5 Ajoa karettelev[i] 
Selvällä mere[D] seläll[ä]. 
Neiti vast[ahaD tiilevi], 
Kassa kulta kaalelevi: 
,,Tule, neiti, k[orjahani], 

10 Hyvä lahja laitohoui!-' 
*Neiti suksilta sanovi, 
Hiihtimiltä hiuoapi:*^ 
,,Surma tulko [korjahasi], 
Mana^ matkalaiseksi!" 

15 X''iiu^ hän 

Poika tuhm[an] T[uuliaisen] 
Avasi parah[an] ark[unl. 
Kirjo k[aunen] k[immahutti]. 
Katsele[vi], kääntelevi 

20 Kultasuita kukkaroita, 
Veitsiä hopepäitä. 
N[iin meni rekehen neiti], 
Korjah kohentfelekse]. 
Itse noin san[oiksi] v[irkki] 



25 Poik[a] t[uhman Tuuliaisen]: 
,,01etko sukua s[uurta]?"' 
,.Enk' ole suurta, enkä pientä, 
Olen kerran kesk[imäistä], 
Tytär tyhjän T[uuliaisen], 

30 Lapsi [köj^hän KeiretyisenJ. 

Niin häu korjasta kohosi. 

„Voi polos[en] päivi[äni]! 

31akas[iu] em[oni] lapsfen] 

Selvällä me[ren selällä]." 

35 Hyppäsi hyvän selälle, 
Hyvän lankin lautasille, 
Veitsen lä[nkensä levitti], 
Rauoin rahno rahkfehensa]. 
Ajo maamo[nsa] p[ihalle], 

40 Tahi taat[on] tanhuolle. 
„Voi emon[i] kant[ajani], 
Säästä [säkkihin evästä], 
Pane v[oita] v[akkasehen]! 
Lähen t[öitäni] pak[ohon], 

45 Pillojan[i] piilem[ähän]." 
„Männös ''t"'[uonne] poi[kani], 
Nouse koiv[uksi norolle]!" 

„Usein [noronen koivu] 
Hakat[ahan] halk[oloiksi], 

50 Varvut pan[nah] vast[ahiksi]. 
Usein mäki[uen mänty] 
Riihip[uiksi] ripsutah. 



954. ' Ss. ovat sivulle lisätyt. — - Mana 1| : M. 



404 



Kellovaaran runoalue. 



Havuksiki hakatahan. "^ 
Mene tuo[nne piilemähän] 

55 Vaino vuonna voim[atonnaJ." 
Nii[nJ veti venon ves[ille], 
Laski laiv[an] lai[nnehille], 
Niin on nosti purj[ehia]. 
Kun on mänt[yjä mäellä]; 

60 Itse istu [perähän]. 
Laskevi sin[istä] mert[a] 
Saareh seläll[isehe], 
Mantereh puutt[omah]. 
Sano tuonne saatuohon: 

65 „Onko soarella sioa, 
Moata [saaren manterella], 
Missä [piillä pillomuksen], 
Paeta pahoin tekiän?" 
Mi on soaren impilöitä, 

70 Mi [soaren neitosia], 
Kaikki vastah tul[ovi], 
Niin veet[äh venonen maalle]. 

Kävi 10 kyleä, 
Kylä puol[en] 10. 

75 Ei löynnyt sitä kyleä, 
Niin hän laiv[aha] lasek[se], 
Alaseh aste[lekse]. 

Sini itki [saaren immet] 
Kauta han^^ka"" haime[ntaa]. 

80 Itse noin sanottanehe, 
Niin hään sano vi sieltä: 
„En mä ite soaren maita, 
Hieta harjua halaja." 



955. Kellovaara. 

Lönnrot Ali 9, n. 10. — ^4/^ ^^^^ 

Miihkaline Simana. — Mp. Metsä- 
pirtissä Tsirkkakemin ja Jysky- 
j arven välillä. 

Iku tier[a] Lierau poika, 
Tiivun tihku äiön lapsi. 
Hivus keltanen koria, 
Kengän kauto kauuokain[en], 
5 Lähtiekse käkesi 
Hyvällä ison orolla 
Noih neitojen kisahan, 
Kaunok[aisten] karkelohon. 
Näki neitoset kisassa, 

10 Kaunukaiset karkelossa. 
Ajo päivä[n], ajo t[oisen] 
Jopa päi[vänä] 3:tena 
Iku tiera Lieran p[oika] 
Noita maita 

15 Noita Väinön kankahia, 
Arnmon raattuja ahoja. 
Itse niin san[oiksi virkki]: 
,,Tuoir on neitoset kisassa, 
Kaunokais[et] kark[elossa]." 

20 Koppo neion koprihinsa 
Tuosta neitosen kisasta, 
Kaunokaiste[n]^ karkelosta. 
Itse niin sa[noiksi virkki]: 
„Elköhöt sinä ikänä, 

25 Elköh[öt] sanohot milma. 
Jottei etsi emäni 
Eikä valta vanhempani. 
Jos mie vieläki viruisin 
Tuolla Tuomivaaran päällä, 

30 Kasvoan kataikossa, 



^ Havu|t pannaani : Havuksiki *hakatahan*. 
955. ' [Tuosta karku|: *Kaunokaiste[n]*. 



22. Sisaren turmelus. 955—956. 



405 



Vuosikausia 2:heuki." 
Jo emo etsi tytärtä 
Vanhem[pi] vaikooli 
Noita2 kisasialta, 

35 Noilta karku kartanoilta. 
,,Ettekös nähnyt tytärtä, 
Kuullut minun sikiöni?" 
Niin sano poika pieni: 
,,01i täss' uroi''h"'ia yksi 

40 Ajoa" karehtelevi ; 

Tiku tier[a Lieran poika], 
Tiiv'"u"'[n] tihkV [äiön lapsi], 
Hivus kelt[anen] kor[ia], 
Kengän kauto [kaunokainen], 

45 Vuorokauen kantelovi 

*Tuolla Tuomivaaran päällä.*"' 

Rikomma 
Panemma vaskiset vasamat, 
Työnnämmä^ tuliset nuolet. 

50 „Ainoseni lapsuen[i]. 
Tyttären[i], 

Kannas sie tulinen nuoli, 
Vieppä vaskinen vasama, 
Ammu kautta kainaloi[ea], 

55 Kolmitse tänä kesänä." 



956. Kellovaara. 

Borenius II, n, 175. — 1^8 1872. 

Miihkaline Simana. 

Voi poloisen "päiviäni, kuin ma- 
kain emoni lapsen! 

Poiga tuhman Tuulie'zen, 
Lapsi kelihän Keiritiiksen, 



Heän läksi veduo viemäh, 
Moa-rahojem maksandahi.^-^t 
5 Ajoa karettelovi 
Sihizem meren selällä 
Hebo'zella hirvizella, 
Kala-hauvin karva^zella, 
Lohem mussam muodo'zella. 

10 Nei(ri vastah on tulove, 
Hlivä lahja loahottavi. 
Poiga tuhman Tuulie'zen. 
Lapsi kelihän Keiritiiksen 
Niin on neijellä sanovi: 

15 „Tule sie. neid'i. korjahani. 
Hiiva lahja laidohoihi!-' 
Neicfi suksilda sanove: 
Hiihtimildä hilo-a'zouve : 
„Tulgah Tuoiii korjahazi, 

20 Manalaini laidohoizi!" 

Poiga tuhman Tuulie'zen, 
Lapsi kelihän Keiritiiksen 
Avazi parahan arkun, 
Kirjo-kannen kapsahutti.-^+ 

25 Kattseloubi, keändelöiibi 
Kulda-suida kukkaroida, 
VeittsiJä hobie-päidä. 
Neidi korjah on tulove, 
Hiiva lahja laibivoihi. 

30 Poiga tuhman Tuulie'zeD, 
Lapsi ketihän Keiritiiksen, 
Ajo päivän, ajo toizefi; 
Kohta peänä kolmandena 
Poiga neijeldä kiiziivi: 

35 „Mist' olet sugu'zin neidi?"* 
„Tuttö tuhman Tuulie"zeri, 
Lapsi keuhän Keiritiiksen." 
,,Voi polo'zem päiviehi! 



- N;iitä kisko 

95G. ' Ensin: 

sahutti. — * Ensin: 



*Noiia*. — ^ Tungemmaj : *Työnnämmä tuliset nuolet*. 
„Moa-rahoja maksamah". — -+ maksandahgi. — 't kep- 
„Mid olet suguo tyttö?" 



406 



Kellovaaran runoalue. 



Kili m magain emoni lapsen, 
40 Siuvotin omau sizäreii.-' 
Otti Hiijen liiihti-neuvot, 

Lemmon leppä'zet sivakat. 

Siidä hiihti maida Hiijeii, 

Maida Lemmoii letihiitteli,^+ 
45 Pimiehe PohjoTaha, 

Miesten siiöväh on ktilähgi. 

Siel' on ambujat igu'zet.^ 

Simanan sisar Vaie (Deuhtein 
naine) Liedmassa sanoi äitinsä lo- 
pettaneen tätä runoa seuraavalla 
tavalla : 



Veitsin längeih levitti, 
Eauvoin rahuo rahkehet, 
Hiippäzi hiivan selällä, 
Hiivan lankin laudehilla. 

(Sitten) 

„Mähi moamoh luoksi." 



957. Kellovaara. 



1872. 



Eorenius II, n. 165. — 

Riigoine Maksima. 
Kalevan poika. 

Tno kannis KaFovam poiga, 
Sihi-snkka Äijöm poiga. 
Sini-sukka, hieno-helma, 
Hivus kelda^ne koriebi,^ 



5 Kengän kaudo kaunokaihe 
Hiippäzi hiivan selällä, 
Hiiväii lankin lauda'zella. 
Ajua^t karetteloubi, 
Selgliä^^ silittelöiibi, 

10 Tarina*''' taputteloubi, 
Noita Väinön kangahie, 
Ammnin ruattuja^''' ahoja. 

Neido'zet kizna^loubi*^''' 
Noilla Väinön kangahilla, 

15 Ammuin ruatnilla ahoilla. 
Koppoi neijen korjahasse.'"'' 
Eegehesse**'^ renzuaM'i. 
Ajua karetteloubi, 
Käzi on oron ohjaksissa, 

20 Töine neido^zen hiznssa.^''' 
Siinä magai neidozembi,i 
T^ina-rinnan riuvutteli. 

,,Mid' olet^^'*' suguo suurda 
Vaifi roduo rohkieda?" 

25 „Eugä suurda, engä piendä, 
Engäs on kovan korieda: 
Tiitär tnhmaii'1''' Tuurituizeu, 
Lapsi kelihän Keiretiiizen." 
jjVoi polo'zem päivieni, 

30 Kuim magazim muamofi'^^ lap- 
sen, 
Siuvotin oman sizären!" 
„0i emoni kandajahi! 
Kunne käsket piilömähä 
Ja kunne pagenomaha? 

35 Lähen töidäni pagoho. 
Piilojani piilömähä." 



■'t Tämän jälkeen on alk. kk:ssä säe: [Tuonne Pohjolan perähe;. — 
* „Sielä händä ammuttih", lisäsi laulaja. 

957. ' Sic. vert. Maksiman edellisiä runoja [n:ja i ja 702]. — ^t Ajoa, 
päällä: lAj]u[a]. — H Selgöä. — ^ Talloa. — «t roattuja. — »+ kiioafoubi, 
päällä: [kiz]u[aroubi]. — '+ korjahaze. — *+ Regeheze. — »+ nizuissa. — '"t oled. 
— "ttu himan: tuiman. — ''^t moamon. 



22. Sisaren turmelus. 957. 



407 



»Poiguom nuorembuoni ! 
Mäne männiiksi miäMTä, 
Kadajaksi kaugahalla, 

40 Nouze koivuksi orolla." 

„Lembo sinne lähtekkähä! 
Uzein on kadaja-kangas 
Kaski-puiksi kuajellaha,i3t 
Uzein on oro'ne koivu 

45 Perffi-puiksi pilkotahe, 
Hakatahp' ofi halgoloiksi. 
Oi eraoiii kandajani! 
Kunne kcäsket piilömähä, 
Ja kunne pagenomaha?" 

50 ,.Poiguoni nuorembuoni! 
Mäne hauviksi merehe, 
Siijaksi saran alaha." 

„Lembo sinne lähtekkähe! 
Mies musta noven uägö'ne 

55 Se 011 verkkuo kudoubi, 
Sada-silmän suorittaubi. 
Jo verkon vedehe vieubi, 
Hauvin suajaiV-*+ sammalehe. 
Oi emoni kandajaiii! 

60 Kunne käsket piilömähä 
Ja kunne pagenomaha? 
Lähen töidäni pagoho, 
Piilojani piilömähä." 
„Poiguoni nuorembuoni! 

65 Mäne tuonne, poiguoni, 
Suarehe''^''' selällizehe, 
Puuttomah on luodo'zehe. 
Siel' ennen izozi piili, 
Jotta piili, jotta säily." 

70 Tuo kaunis Kalovam poiga 
Sini-sukka Äijöm poiga, 



Sini-sukka, hieno-helma. 
Hivus kelda'ne koriobi, 
Kengän kaudo kaunokaine 

75 Liikkäzi venon vezillä, 
Sada-laijan lainnehilla; 
Itse istuzih perähä, 
Melan vaskizen varaha, 
Kokan kuldazen nojaha. 

80 Laskie karetteloubi 
Suarehe^^''" selällizehe. 
Puuttomah on luodozehe. 

Sano varzin suaduoho,^®+ 
Tutkua-ri tulduoho : 

8ö „Ongo suarella sijua,^"''' 
Ongos muata suarem mualla,i*+ 
Vediiä venehtä mualla,i^+ 
Purtta kuivilla kumata 
Izän suamilla2o+ teloilla, 

90 Vanhemman varustamilla?*' 
Suaren neijet vastuaTou:^»^ 
„Ombas suarella sijua, 
Ombas muata suarem mualla, 
^Vediiä venehtä mualla. 

9.7 Purtta kuivilla kumata.* 
Jos saizit sada venehtä. 
Tuhat purtta puujuaTe!" 

Tuo kaunis KaTovam poiga, 
Sini-sukka Aijöm poiga, 

100 Kävi kämmenen kiililä,22+ 
Kiilä-puolen kiimmenettä. 
Ei ollut sidä taluo, 
Kuss' ei kolmie urosta; 
Joga mies miekkua^^^ hivoubi, 

105 Tapparua2*+ tahkuovat 

Mium polo'zem piädä'"+ vasseu. 



"t koajellaha. — "+ soajan. — '*t Soarehe. — '°t soaduoho. — "t soa- 
rella sijoa. — "t moata soarem moalla. — "t Vedöä — moalla. — "t soa- 
milla. — -'t Soaren — vastoalou. — "+ kylöä, päällä: [kyl]u[;i]. — "t miek- 
koa. — ''^+ Tapparoa. — -'t peädä. 



408 



Kellovaaran runoalue. 



Liikkäzi venon vezillä, 
Sada-laijan lainnehilla, 
Itse istuzih perähä, 

110 Melan vaskizen varaha, 
Kokan kulda^zen nojahe. 
Laskie karetteloubi 
Pimiehe Pohjo^raha, 
Pohjom pitkähä perähä, 

115 Miesten siiöbäbä kiilähä, 
Urosten upottajalla. 

Sini itki suaren^ct neijet, 
Kuni purjeh-puud2'^+ nägiiubi: 
Em mie itkis purjeh-puida, 

120 Item purjeb-puun alaista! 
Sini itki Äijöm poiga, 
Kuni suarem muat^'^''" nägiiubi: 
Em mie itkis suarem maida, 
Iten suaren ueido'zie. 

125 Tuo kaunis Kalovam poiga 
Laskie karetteloubi 
Pimiehe Pobjo'raha, 
Pohjom pitkähä perähä, 
Miesten suöbähä kiilähä, 

130 Urosten upottajaba. 
Mani pikku-perttizehe, 
Kaitah on kamarizehe, 
Palkkuaksi29+ paimeneksi. 
Emänd' om paha-taba'ne, 

135 Izänd' on biivä-taba'he : 
Leibogo kivizen leivän, 
Kakum paksum paisteloubi 
Pala'zeksi paimenella. 
Tuo kaunis Kafovam poiga 

uo Vedi veittsehe kivehe, 
Kazahutti kallivoho. 
Kovin suuttu ja vihastu. 



Sotki suoho lehmän sorkat, 
Vajutti vazikan siäret,^"^ 

145 Ajo kondict koiribe,^'-!- 

Kirjo karhut '2t kardanobe.^^^ 
Läksi liipslillä emändä; 
Izändä savum panoubi. 
Suzit viiziengö vieubi, 

150 Karhut kahtiem panoubi. 



957 a). Kellovaara. 
Bor. II, n. 165:n vert. — 1877. 

Riigoine Maksima. 

8 — 10. Järjestys numeroilla 

muutettu = 9 — 10, 8. 
26. [Engäs on kov]oa[n ko- 
rieda]. 
5 28. [Lapsi keuhän Keir]i[tyi- 
zen]. 
55. [Sejgö [verkkuo kudoubi]. 
65. [Mäne] sinne, kunne käs- 
ken. 
10 103. Joss' [ei kolmie urostaj. 
106 V2- Tuoka[u]nisK[alovam] 

P[oiga], 
Sinis[ukka Äijöm poiga] 
Soan neij oista magazi, 
15 Tuhannen kanoja kattso 
Yhtenä kezäissä yönä. 
Yhen tunzi 10:stä, 
2 kaikesta sovasta, 
Tuhannesta 3 tunzi, 
20 Piigoa pidämätöindä. 



2"! soaren. — "t -puut. — ^"^ soaren moat. — '*+ Palkkoaksi. — 
*"+ seäret. — "t kodihi. — "+ Ensin näin, sitten numeroilla järjestys muu- 
tettu. — ^'+ kardanoho 



22. Sisaren turmelus. 957 a)— 958. 



409 



Tuho kuiteng'! tuloubi, 
Hädäpäivä peällä soaubi. 
150. Sauan panoubi jälkeeu 

lisätty: (emändää). 
150. Alla: jatko ks. 1877. 



958. Liedma. 
Borenius II, n. 178. — '^U 1872. 

Ahappeine Iivana. 
Oletko sukua suurta? 

Se oli liedo Leramingäine 
Ajua karettelouvei+ 
Ammuin ruattuja''^+ ahoja, 
Vanhan Väinön kang-ahie. 

5 K'eido'zet kizuaM'ouve^+ 
Ammuin ruatuilla ahoilla, 
Vanhan Väinön kangahilla. 

Koppai neijon korjahasse, . 
Reuzahutti reunahasse. 

10 Magai iiönä, magai*+ toissa; 
Joba piänä'^"*" kolmandena 
Eubieu kiizelömähe: 
„01etko6+ suguogi suurda, 
Vain oled roduo rohkieda?*' 

15 X'eid' on'+ varzifi vastuauve: 
,,En ole suguo suurda, 
Engo rodiK) rohkieista: 
Miesten'' kelihän kerjäläizen, 
Miez- varatu n vualittuizen . "^^ 



20 Tuog' oli liedo Lemmingäine 
Hiippäzi hiän'"''" korjastahe, 
Veitsin riibi rahkehehe, 
Veitsin hebo'zefi lazetti. 
Veri juoksi vembelestä, 

2.5 Razva rahkehien nenistä. 
Hlippäziiii" hiiväii selällä, 
Hliväh lankin lauda'zilla. 
Ajua karettelouve, 
Seh^iiä meriittä miiöire.^^t 

30 Jo hiän^-^^^ joudu muamoh^*''' 
luoksi : 
„0i om muamo kandajaizen! 
Siässä säkkihe^^t evästä. 
Pane voida vakka'zehe, 
Läheu töidähe pagohe, 

3.5 Pillojahe piilömäfie." 

„Poiguone nuorembuohe! 
Mi om pilla piildävänä, 
Mi om pago pua'ttavana?-' 
,,0i o m muamo kandajaizen! 

40 Magazin o m muamom^^^^^ lap- 
sen, 
Siuvotin oman sizären 
Selvällä meren selällä. 
Kunne käzet piilömäRe, 
Jo tahi pagenomahe?-'!" 



958. '+ karettelove. — '^^ raattuja. — ^+ kizoalove. — *t maga. — 
H peänä. — *t Oletko, päällä: [01e]dg[o]. — 't Neido, korj.: Neid' on. — 
* Tätä karjalan murteelle outoa muotoa luullaan useimmiten yksikön geni- 
tiviksi. (Vrt. yksikön partit.) — *+ vualittuzen. — '"t heän. — "t Hyppäzin. 
— ''+ myöt[e]. — ■•''t heän. — '^t moamoli. — '*+ Seässä säkkihi. — "t moa- 
mon. — " Loppuu samoin kuin edellinen [n. 704], jonka loppupuoli oikeas- 
taan saattaakin tätä runoa olla, ks. sen 49 muist. 



410 



Kellovaaran runoalue. 



959. Liedma. 

Genetz E, n. 73. - '';s 1872. 

Urtana, Ahapein leski, Piismalah- 
desta. 

Sinisukka Äijön poiga, 

Hivus keldani korie, 

Hiippasi hiivan selällä. 

Hiivan lankin landehilla; 
5 Selgiiä silittelööppi. 

Taljoa taputtelooppi: 

Hos olis igän' ajua 

Noida Väinön kangahia, 

Ammuin roattuja ahoja! 
10 Ajo neidosieu kisaha, 

Koppai neijen korjahasse, 

Regehes reuduoli. 
Kiiselöii ke saneloji: 

„Kuda sie olet roduo, 
15 Kuda sie olet suguo?" 

,.Engä suurda, engä piendä, 

Mie olen Äijön tiitäre." 
,,0h poiga polon alane, 

Kuin magasin nioamon lapsen, 
20 Siuvotin oman sisaren 

Selvällä meren selällä, 

Ulapair on augiella!" 
Jo hän kodih tuloje: 

„0i on moamo kandajaisen! 
25 Kunne tiiönnät piilömäje*+ 

Ja kunne pagenomaje? 

Lähen töidäni pagoje, 

Piilojani piilömäje." 
,,Mänes meällä männiiksi, 
30 Kadajaksi kangahalla." 
„Moamoseni kandajani! 



Lembo sinne lähtekkäji: 
Segös on kadajakangas 
Kaskimaihin^ koajellahe. 

35 Pirttipuiksi pilkotahe. 
Halgopuiksi hakataje." 
„Mänes hauviksi vedeje." 
,.Moamoseni kandajani! 
Lembo sinne lähtekkäji: 

40 Must' on mies noven nägöni 
Talven verkkuvo kudoje, 
Hauvin verkkuo hankittoje, 
Sadasilmeä suorittaje, 
Laskon verkot vengiu'* suilla, 

45 Hauvin verkot sammalije. 
Sillä milma sieldä soahah. 
Moamoseni kandajani! 
Kunne tiiönnät piilömäje 
Ja kunne pagenomaje? 

50 Lähen töidäni pagoje, 
Piilojani piilömäje." 

„Mänes LuodoTah loheksi, 
Siel' isäsi igäh' on piili. 
Jotta piili, jotta säilii, 

55 Selu seittemen*''' kestiä, 
Karetti kaheksan vuotta." 

Talven airuo asetti. 
Kesän huoli huobarie; 
Liikkasi venon vesillä, 

60 Satapurtan lainehilla, 
Ite istusih peräje. 
Kokan kuldasen nojahe, 
Melan vaskisen varaje. 
Jo on laskon Soaren maihi, 

65 Kiisii Soaren neidosilda: 
„Ongo Soaressa sijova 
Vediivä venehtä moalla, 
Purttoa kuivilla kumata?" 



959. '+ Vrt. viron: laulamaie. 
syijäjoen suu. — *t seittsemen. 



— -+ Kaskimaiksi. — ^ Vengi = pienen 



22. Sisaren turmelus. 959. 



411 



Soareu neijot vassattije: 
70 ,,Hos tuo sata venehtä, 

Tuhat purttoa kumoa." 
Jo veittih veuog:i moalla, 

Purtta kuivilla kumattih 

Toatou soaniilla teloilla, 
75 Vanhemman varustamilla. 

tjhen löiidi iiheksästä, 

Kaksi kaikesta sovasta 

Piikoa pitcämätöindä 

tihtenä kesäissä iiöuä, 
80 Slikiisiiissä viettimenä."'^+ 
Kävelömäh kuin läksi: 

Ei löiität sitä taluo. 

Kuss' ei ollut kolmie urosta; 

Miehet miekkoja hivoje, 
8.5 Tapparoita tahkuoje 

Lemmingäisen peän varalla. 
Jo liikkäi venon vesillä, 

Sadalaijan lainehilla, 

Jo laskon karettelovi 
90 Pimiehkön PohjoFahe 

Miesten sliövähä kiilähe, 

Urohon upottajahe. 
Soaren immet niin sanoje: 

„Emma'^^" itkis purjehpuita, 
95 Itemmä purjehpuun alaista, 

Rautahankin haltijeta." 

Sini itki Soaren immet, 

Kuni näki purjehpuuta. 

Ene itkis soaren maita, 
100 Iten soaren impusie. 

Siidä Pohjolah mänöu. 

Palkkuaksi paimenehe. 

Tuo on PohjoTau emändä 

Leibo hän kivisen leivän, 
105 Vehnän peällitti'+ vedeli, 



Palaseksi paimenella. 
Siidä**+ kuin mettäh mani, 

Veti veiten huodrastahe,^''" 

Tupestahe tuiman rauan, 
110 Vedi vehneä veitelläje, 

Veittii"^ kiveje kasahti. 

Jo kasahti kallivoje. 

Murdi suuda, murdi peädä, 

Murdi mustua havenda. 
U5 Sotki suoho lehmän sorkat, 

Vajutti vaziken koivet, 

Ajo karhut kardanolla. 
Läks' isäudä savun panoje. 

Emändägö liipsämäje, 
120 Karhut sielä kardanossa. 
Juosulla seppäh mani: 

,,0i on seppo Ilmolliue, 

Tagoja ijänigune, 

Tavos kirves miestä miiöte, 
125 Kippi kandajan mukalie." 
Laitto tammie tapparalla: 

Kuni huhus kuulunoje. 

Sini kaski koatukkaha 

Kasesta Kalevan pojan! 

Mani poikki Tuonen jovesta."t 

130 ,.Tuo venehtä Tuonen tutti, 
Laivoa Manalan lapsi, 
Soata milma salmen poikki." 

Tuonen immet vassattije: 
„ Mitä tulet tuo matta Manalla ?" 



*t viettiminii — 't Emma. — '+ peälittsi. — 't Siitä. — 't huotras- 
tahe. — '°t Veittsi. — "+ Mani jovesta poikki Tuonen j[ovesta]. 



412 



Kellovaaran mnoalue. 



960. Suurijärvi. 

Europaeus K, n. 29. — 1845. 

Ondfeine Gostja. 

Sekau[nis] Kal[ovan] po[ika], 
*Sinis[ukka] äiöii p[oikaJ,* 
Sinis[ukka], hienohel[ma], 
HiY[iis keltani koria], 
5 Hypp[ä.si] liyv[än] ser[ällä], 
Hyv[än] lauk[in lauta.«;illa]. 
Aj[oa] ka[rettelevi] 
N[oita] V[äiuöjn kaiik[ahiaj, 
Ammoiu raattuja ah[oja]. 

10 Neitos[et] kisaelev[i] 
N[oilla Väinön kankahilla], 
A[mmoin raatuilla ahoilla], 
S[e] k[aunis] K[alovan] p[oika] 
Katso parvesta parahan, 

15 Tukkapäistä turpehim[man]. 
Sen hän k[oppoi korjahansa], 
Rekehensä reusoa[li]. 

Aj[oa karettelevi] 
N[oit' on Väinön kankahia], 

20 A[mmoin raattuja ahoja], 
Käsi oron oh[jaksissa], 
Toi[nen] nei[tosen] ni [suissa]. 
Siinä neitosen mak[asi], 
Tinar[innanJ riuotte[li]. 

25 Alko tuossa on suella:' 
„Mit' olet suk[uaj suur[ta], 
M[itä] roh[kietaJ rot[ua]?" 
,En ole s[ukua suurta], 
Enk[ä rotua rohkieta], 

30 Lap[s'] olen kö[yhänj Köy[rö- 
tyisen], 
Ty[tär] t[uhman] Tu'"i^[retui- 
sen]." 



„Voi minä pol[oinen poika], 
V[oi] p[oika polonalainen]. 
Kuin makasin maam[on] l[ap- 

sen], 
Siuotin om[an] sis[aren]." 

„Oiot maa[mo kantajani]! 
Kunne sie minua käs[et] 
Pill[ojani piilemähä], 
Pah[oja pakenemaha]?" 

„Poiku[oni] nuor[empani]! 
JVlene männ[yksi mäkehe], 
K[atajaksi kankahalla]." 

„Lempo sinne lähtenee! 
Kuin on männ[yksi mäellä] 
K[atajaksi kankahalla], 
Usein kat[ajakangas] 
Kaskipuiksi kaael[laha], 
Halmehik[si] hakk[aellah]. 
Oi[ot maamo kantajani]! 
K[unue sie minua käsket] 
Pi[llojani piilemähä]. 
Pa[hoja pakenemaha]?" 

„]Vr[ene] koivu[ksi] or'ol[le]." 

„L[empo tuonne lähtenee]! 
Usfein] oro[nen] koi[vu] 
Pinop[uiksi pilkotaha], 
Halkoloik[si]2 hakk[aellah]. 
Oi[ot maamo kantajani]! 
K[unne sie minua käset] 
P[illojani piilemähä], 
P[ahoja pakenemaha]?" 

„Poik[uoni nuorempani]! 
M[ene] hau'[iksi merehen], 
Sii'aksi Silojo"el[la]." 

„L[empo tuonne lähtenee]! 
Kuin [menen hauiksi merehen], 
S[ii'aksi Silojo'ella]: 
M[ies] m[usta] no'ennäk[öinen] 



960. ' Päällä: kysel[lä]. — ^ Halko|pu|ik[si]: HalkoZoik[si]. 



22. Sisaren turmelus. 960. 



413 



Seki verkkoja kut[oo], 
70 Vei on Yerkkons[a] Yet[eh]. 
Hau'[in] surm[au] sammale[h]. 
Missä saapi. siin[ä] s^yöfpi]. 
Oi[ot raoaamo kantajani]!" 



„Mene saareheu selälliseh, 

7.5 Puutt[oinaha] luotoseh, 
Sieir enn[eu] isäsi piili. 
Joll'' on piili, jolla' säily." 

Se kaufnis] K[alovan poika] 
Vesti päiv[än], vesti laian. 

80 V[esti] toi[sen], v[esti] toi[seu], 
Kolmantena kokan asetti, 
Päivät honkoja hakevi, 
Huoparia huolittaa: 
Voi sie minun puinen [pursi] 

85 Venyt vestälmyksillesi, 
Lahot lastumuksi[llasij. 

Lykk[äsi] ve[non vesille], 
100 lai[an] lai[nehille], 
Its[e] istusi perä[hän], 

90 Kok[an kultasen nojahan], 
Mel[an vaskisen varahan]. 
Lask[ea] karitt[elevi] 
Saar[ehen selällisehen], 
Puutt[omahan luotosehen]. 

95 Saarehen saantoa pitävi. 
Itse sano, noin pakasi: 
„ Onkos saarella sioa, 
Onk[os maata saaren maalla], 
Veteä veneistä maal[le], 

100 Purtta kuivalle kumota?" 
„Omp[a saarella sioa], 
Jos saisit 100 veu[oista], 
Jos tulis 1000 purtt[a], 
Isäis saamille teloill[e], 



105 Vanh[empas] varustam[ille]." 
Se kau[nis] K[alovan poika] 



100 on neioista makas[i], 

1000 kunnan tukkapäitä 

Yht[enä kesäissä yönä]. 
110 Yheu tunsi 10:stä, 

2 k[aikesta sa'asta], 

1000 3 tunsi 

Piikoa pitämät[öntä]. 
Se kau[nis Kalovan poika] 
115 Kävi yhtä huomenessa 

Taloja 80. 

Ei ollut sitä ta[loa], 

Kuin ei 3 ur[osta]. 

Jotka miek[koa] hioo. 
120 Tapparata tahk[oaapi] 

Miun poloisen pään va[ralle]. 
Se kau[nis Kalovan poika] 

L3^kkä[i] ven[on vesille], 

100 l[aian lainehille], 
125 Its[e istusi perähän]. 

Las[kea karettelevi] 

Pim[iähän] P[ohjolahan], 

M[iesten] syöj[ähän] ky[lähäu]. 
Sini itki saaren n[eiet], 
130 Kuni purjepuut näky. 

Ei he^ [itkent purjepuita], 

It[ki purjepuun alaista]. 

Sini it[ki] KJ^alovan] poi[kaj 

K[uni] s[aaren] mfaat] näky. 
135 Ei hän^ itk[ent saaren maita], 

I[tki] s[aaren] n[eitosia]. 
Lask[ea karettelevi] 

Pim[iähän Pohjolahan], 

M[iesten syöjähän kylähän], 
uo Palkkasihen paimeneks[i]. 



' Jott' — jotta?, ks. n. 960a), s. 76. — * E n ra : Ei he. — * En mie -.Eihän. 



4U 



Kellovaaran ruDoalue. 



Isänt' ois hyvätap[anenj, 
Emänt' on pahat[apanen], 
Leipo on kivestä leivän, 
Palaseksi painelee. 
U5 Se kau[nis Kalovan poika] 
Veälti veitsens[ä] k[iveh], 
Kasahut[ti kallivoh]. 
Se ka[unis Kalovan poika] 
Tuosta suntftu], t[uosta] syän- 

150 T[uosta] vii[koksi] vih[astu]. 
Kaiken karjan suohon sotki, 
Vasikan sorkat vajotti, 
Ajo karhut kart[anolle]. 
Isäntä savua panev[i], 

155 Emäntä lypsylle tulee. 
Karhut karju karta[nolla]. 

Se kau[nis Kalovan poika] 
Astu seppolan paja[han]. 
„0i s[eppo] I[lmarinen], 

160 T[akoja ijän ikuinen] ! 
Ta'os miulle tarpehia, 
Ta'o miekka miest[ä] m[yöten], 
Kilp[i] k[antajan mukahan], 
Tappara tasaterän[en]. 

165 Lähen kasken kaatan[tahan], 
Halme[en] hakkoan[taha]. 

Hyvä puu kerralla raänevi, 
Kerta huonoa pitävi. 
Lempo tuota raatanee! 

170 Se [kaunis Kalovan poika]. 
Hän on nousi kannon [päähän] : 
Kuin huhu kuulunee, 
Sini kaski [kaatukoon]. 



960 a). Suurijärvi. 



Genetz II, n. 75. 

Ondfeine Gostja. 



'Vs 1872. 



Se kaunis Kalovan poiga,^+ 
Sinisukka Äijön poiga,!''" 
Sinisukka, hienohelma, 
Hivus kuldani^t korie 

5 Hiippasi hiivan selällä. 
Hiivan lankin laudasilla.^t 
Ajova karettelouve 
Noida on Väinön kangahie,** 
Ammuin roattuja ahoja. 

10 Noilla on Väinön kangahilla,^''" 
Ammuin roatuilla ahoilla 
Neidosef^""" kisoalovi. 
Se kaunis Kalovan poiga^''' 
Katto kansasta parahan, 

15 Tukkapäist' on turbeimman,''^ 
Sen on koppo korjahasse. 
Regehes'^+ on reusoali. 
Ajoa karettelovi 
Noid' on Väinön kangahia,^^" 

20 Ammuin roattuja ahoja, 
Käs' on oron ohjaksissa, 
Toin' on neidoseni**+ nisoissa.i^+ 

Algo tuossa on suvella: 
,.Mid' olet suguo s uurda,^ "''''■ 

25 Midäs rohkieda roduo?"!^''" 
„En olis suguo suurda,**^ 
En roduo rohkieda :^5''" 
Lapsi olen kelihän Keiiretiiisen, 
Tiitär tnhman Tuuretuisen. " 



960 a). 't poika. — ^t kultani. — H lautasilla. — *t Noita — kanka- 
hie. — 't kankahilla. — "t Neitoset. — 't turpeimman. — «t Rekehes. — 
'+ Noit — kankahia. — '°t neitosen. — "+ 22\/j. Se kaunis Kalevan poika. 

— '^t Mit' — sukuo suurta. — '^t Mitäs rohkieta rotuo. — "t sukuo suurta. 

— "t rotuo rohkieta. 



22. Sisaren turmelus. 960 a). 



415 



ao „Voi miuuo poloista poig-oa,!^''' 
Voi poigoa^'*''' polon alaista, 
Kuin magasini''!' moamon lap- 
sen, 
Siuvotin oman sisaren! 
Oiod moamo kandajanili^t 
35 Kunne sie on miula kässet 
Piilojani piilöniähä. 
Pahoja pagenomaha?"'^9+ 

„Poig-uoni2o+ nuorembuoui ! 
Mänes mannuksi mägehe,^!' 
40 Kadajaksi kangahalla,22t 
Tahi koivuksi orolla." 
jjLembogo^'^^ tuonne lähte- 
nöuvi. 
Kuin on mannuksi mägehe, 
Kadajaksi^*^ kaugahalla, 
45 Tahi koivuksi orolla: 
Usein on kadajakangas^s^ 
Kaskipuikse koajellaha, 
Halmehiks' on hakkoalTah,'^'*''' 
Usein on oroni koivu 
50 Pinopuiksi pilkotaha. 
Halgoloiksi hakkoarFah.^''^" 

Oiod moamo kandajaini!'-"^ 
Kunneba2-'+ sie on miula käsket 
Piilojani piilömähä, 
55 Pahoja pagenomaha ?•'■'*'+ 
„Poiguoni'i ' uuorembuoni ! 
Mänes hauvikse merehe. 
Siiaksi siloj ovella." 
„Lembogo*2t tuonne lähte- 
nöiivi, 



60 Kuin on hauvikse merehe, 
Siiaksi silojovella: 
Mies musta, noven nägöni^^* 
Se on verkkoja kudouvi,**''' 
Hauvin surmoa suorittauvi, 

63 Yieö^st verkkoho vedehe,^^+ 
Hauvin surman sammalehe. 
Miss' on soau, siinä suöö.''+ 
Oiod moamo kaudajaini,'^*'+ 
Kunneba sie on miula käsket 

70 Piilojani piilömähä, 
Pahoja pagenomaha?" 

„Poiguoni'^''' uuorembuoni! 
Mänes soarehe selällisehe, 
Puuttomaha luodosehe;^"" 

75 Siel' ennen isäsi piili, 

Jott' on piili, jott' on säilii/' 
Se kaunis KaFovan poiga^''' 
Vesti päivän, vesti laian, 
Vesti toisen, vesti toisen. 

80 Kolmandena*'^ kokan asetti, 
Päivät hangoja hagiuvi.^^-f 
Huobaria huolittauve : 
Voi sie miun on puine i)ursi, 
Veniiit vessälmiiksilläsi, 

85 Lahoit lassulmuksillasi. 
Se kaunis Kalovan poiga 
Lukkäs^*+ on venoh vesillä, 
Lainehuoh on lainehilla, 
Ite istusih perähä; 

90 Laskie karettelouvi 
Soarehe selällisehe, 
Puuttomaha luodosehe.**^' 



"+ poikoa. — "t makasin. — '*+ kantajani. — "+ pakenomaha. — 
"t Poikuoni. — ^'t mäkehe. — '-t Katajaksi kankahaUa. — "t Lempoko. — 
**+ Katajaksi. — -•+ Katajakankas. — "t hakkuallah. — ^'t Halkoloiksi hak- 
kuallah. — ^"t kantajaini. — "+ Kunnepa. — ''"t pak[enomaha]. — "t Poi- 
kuoni. — 'H Lempoko. — ^'+ niiköni. — ^*t kutouvi. — "t Vie on. — '°t ve- 
tehe. — "t syö oV. — '«t kant[ajaini]. — '»t Poik[uoni|. — •'"t luotosehe. — 
*'t Kolmantena. — "t hankoja hakiuvi. — "+ Läkkäs. — **t luotosehe. 



416 



Kellovaaran runoalue. 



Soareh suundoa pidänvi,*^''" 
Ite sano, uoin pag'asi:**^+ 

95 „Ongos*"''' soarella sijoa, 
Ongos*^+ moada*^'*' soaren 

moalla 
Vede' on venoista moalla, 
Purtta kuivilla kumota?'' 
Soaren neijot vassataha: 

100 „01isba soarella sijoa, 

Olisbamoada*-^^ soaren moalla, 
Jos saisit sada*^''' venehtä, 
Jos tulis on tuhat purtta 
Isäs soamilla teloilla, 

105 Vanhembas'^*'''' varustamilla." 
Se kaunis Kalovan poiga 
iihtenä kesäissä iiönä 
Soan neijoista mag-asi,^^+ 
Tuhat-kunnau tukkapäidä,52t 

110 Ulien tunsi kömmenestä. 
Kaksi kaikesta sovasta, 
Tuhannest' on kolme tunsi 
Piigoa pidämätöindä.^^''" 
Se kaunis Kalovan poiga 

115 Käii on iihtä huomenesta 
Taloja kaheksan kummend':^*+ 
Ei ollut sidä^5+ taluo, 
Kuin ei ollut kolmie urosta, 
Joga^*'"'' mies miekkoa hivouvi, 

120 Tapparoa on tahkuouvi 
Miun polosen peän varalla. 
Se kaunis Kalovan poiga 
Lukkäsi venoh vesillä, 
Lainehuoh on lainehilla, 

125 Ite istusih perähä; 



Laskie karettelouvi 
Pimieh on Pohjofaha, 
Miesten suövähä sijaha, 
Urosten upottavaha. "+ 

130 Palkkasih on paimenihi; 
Isänd'-5*'+ ois huvätabani, 
Emänd' on pahatabani: 
Leibo on kivestä leivän 
Palaseksi paimenella. 

135 Se kaunis Kalovan poiga 
Tuost' on suuttu, tuost' on 

seändu,^^+ 
Tuost' on viikoksi vihastu, 
Kaiken karjan suoho sotki, 
Vasikan sorkat vajutti, 

uo Ajo karhut kardanolla.'^*'''" 
Isändä'^!" savuo panouvi, 
Emändä'^''''' liipsiillä tuli, 
Karhut karju kardanolla.''*'^ 
Se kaunis Kalovan poiga 

uö Läksi on kasken ajoho, 
Halmehen on hakkoandah.^^+ 
Ei se olis kumma iihtä puuda. 
Kuin tuoda isuo puuda; 

vai se on kumma, kuin tuoda 
pidäu hienuo puuda ; niin siidä 
kuin nouzi kannon piäh, kuin 
huudi : 

Kuni on huhu kuulunouvi, 
150 Sini on kaski koadukkoho!'**+ 



■"t Suuntoa pitäyvi. — ^"t pakasi. — *'+ Onkos. — "t moata. — 
^'t sata. — *''t Vanhempas. — *'t makasi. — *^+ -päitä. — "'t Piikoa pitämä- 
töintä. — "t kymment. — ^'+ sitä. — *'t Joka. — ^'+ upottava. — '*+ Isänt'. 
— *'+ seänty. — *"+ kartanolla. — "+ Isäntä. — "^+ Emäntä. — *^+ hakkoan- 
tah. — **t koatukkoho. 



22. Sisaren turmelus. 961. 



417 



961. Suurijärvi. 

Genetz II, n. 79 - ^' , 1872. 

Gostjane Iivana. 

Tuo kaunis Kalevan poiga, 
Sinisukka, hienohelma. 
Hivus keldane korie 
Astu hanhen askelilla, 

5 Taputti tavin jaloilla 
Noilla Väinön kangahilla, 
Kangas vastahan^+ kajahti: 
Moamos koissa kuolomassa. 
Tuo kaunis Kalevan poiga 

10 Astu hanhen askelilla. 
Taputti tavin jaloilla. 
Anibu kerran keskiniäiseu, 
Kangas vastahan kajahti: 
Toattos koissa kuolemassa. 

15 Tuo kaunis Kalevan poiga 
Astu hanhen askelilla, 
Taputti tavin jaloilla 
Noilla Väinön kangahilla. 
Katto kansasta parasta. 

20 Turbehimman tukkapäistä, 
Jo on magai moamon lapsen, 
Lebäsi oman sisaren. 

Tuo kaunis Kalevan poiga 
Heän tuon sanoiksi virkki: 

2.i „0i on moamo kandajaini, 
Kunne sie miun käset 
Piilojani piilömähä, 
Pahoja pagenomahe?" 
„Poiguoni nuorembuoni, 

30 Mäne männiiksi mägehe, 
Kadajaksi kangahalla." 

Lembogo tuonne mänöti 
Eli männiiksi mägehe, 



961. 't vastaha n[ 



Kadajaksi kangahalla! 
35 Oi on moamo kandajaini, 

Kunne sie miun käset 

Piilojani piilömähä, 

Pahoja pagenomahe?" 
„Mäne koivukse oroho." 
40 „Lembogo tuonne mänöii 

Eli koivukse oroho! 

Oi on moamo kandajaini. 

Kunne sie miun käset 

Piilojani piilömähä. 
45 Pahoja pagenomahe?" 
„Mäne hauiksi merehe. 

Siiaksi silojogehe." 
„ Lembogo tuonne mänöii 

Eli hauiksi merehe, 
511 Siiaksi silojogehe! 

Ukko verkkuo kudon. 

Sadasilmiiä solmieu 

Miun polosen peän varalla." 
Tuo kaunis Kalevan poiga 
55 Käii on peänä, käii on toissa. 

Jo on peänä kolmandena; 

Käii on peänä, vesti laian. 

Käii on toissa, vesti toisen, 

Kolmandena kokan asetti. 
60 Tiiöndi venosen vesillä, 

Sadalaian lainehilla, 

Ite istusih perähä. 

Vaskisen vavan varaha, 

Kuldaseu melan nojaha. 
6.i Soudelou, sovittelen, 

Luidelou. lupettelou 

Selväistä meren seläistä, 

Joba soaugi soaren Iässä, 

Joba tuo sanoiksi virkki: 
70 „Ongo moada soaren moalla, 

Ougo soarella sijoa 



27 



418 



Kellovaaran runoalue. 



Vedeä on miun venoista?" 
Nuo on soaren neittiiset 
Joba nuo sanoiksi virkki: 
75 ,.0i kaunis Kalevan poiga, 
Sinisukka, hienohelma, 



Hivus keldane korie, 
Vejä venoses vesildä, 
Sadalaida lainehilda 
80 Isäs loadimilla teloilla, 
Vanhembas^t varustamilla!" 



Yksityisiä, muissa yhteyksissä tavattavia säkeitä: 



1. Kellovaara. 

Borenius II. n. 174, ss. 1-5. 
Miihkaline Simana. 



V,1872. 



Kulta-tieiti. 

Kullervo Kalovam poiga, 
Sini-sukka Aijön lapsi, 
Sini-sukka, hieno-helma, 
Hivus kelda^ne korie, 
Kengän kauda kaunokaine 
Ambu peibo'zet pihoilda, 

[Ss. ovat Kultaneidon taonnassa, 
ks. n. 514 a)]. 



2, Liedma. 

Genetz n. 72, ss. 67-9. — ■«/, 1872. 
Ahappeine Iivana. 

Tuo oli nuori Jougahaini 
Hiippasi hiivan selällä, 



Hiivan laukin landehilla, 
Ajua karettelovi 
Selviiä meriittä miiöti 

[Ss. ovat Kilpalaulannassa, ks. 
n. 145]. 



3. Suurijärvi. 

Genetz II, n. 76, ss. 1-3. - ^'U 1872. 
Ondfeine Gostja. 

Vag' oli vanha Väinämöine 
Hiippasi hiivan selällä. 
Hiivan laukin laudasilla; 
Ajoa karettelouvi, 

[Ss. ovat Savipojaksossa, ks. 
n. 9 a)]. 



-+ Vanhemmas. 



22. Sisaren turmelus. 962. 



419 



JYSKYJÄRVEN RUNOALUE. 



962. Jyskyjärvi. 

Lönnrot Ali 9, n. 17. — ^^ 



1835. 



Kullervo Kal[evau poika] 

Sini sukka Äiön p[oika], 

[Sini sukka], hieno helm[a], 

Hivus keltane koria, 
5 Keng-äu kauto kaun[okainen], 

Jo hyppäi hyvä[n selälle]. 

Nousi la[ukin lautasille], 

Ajoa karett[elevi] 

Noita V[äinön] kanka[hia], 
10 Ammon r[oattuja] a[hojaJ. 
Tuosta neitoset kisaili 

Noilla V[äiuö]n [kankahilla], 

Ammon roatuilla ahoilla. 

Tuosta neitoset — 
15 Koppo neion korj[ahausa], 

Rekeh reutoeli. 
„Mit olet [sukua suurta]?" 
„Eukä suurt[a, enkä pientä], 

Tytär [tuiman Tuirituisen]." 
20 ,,Yoi m[inua poloista poikuo]. 

Kuin mak[asin] maamon lap- 
[sen]." 
Ajoa karett[elevi], 

Käsi oron ohjak[sissa], 

Toin[en] neit[osen] nis[issä]. 
25 „Mit olet suk[ua suurta]?" 

,.Enkä s[uurta], e[nkä pientä], 

Tytär tuiman Tuirituise[n], 

Keutti poiau Keuritui[sen]. 

„Voi m[inua] pol[oista poikuo]. 



30 Kuin makasin maammon lap- 
sen,^ 
Sivotin oman sisaren, 
Tina rin[nan] riuottel[in]. 
Oi emon[i kantajani], 
Kun[ne] kä[sket piilemähän], 
35 Ja kunne pakenemahan, 
Lähen töit[äni pakohon]." 

„Mene tuo[nne poikueni], 
Mene tu[onne], k[unne] k[äs- 

ken], 
[Mene] män[nyksi] mäe[llel, 
40 Kataj[aksi] kanka[halle], 
Koivuk[si] oro[lle]!" 

,,Lempo tuonne läht[eköhön] ! 
Usein katajametsä 
Kaskipuiksi kaaellaan, 
45 Use[in] oron[en] koivu 
Pirtti puiksi pilkotaan. 
Lempo t[uonne] l[ähteköhön] ! 
Oi em[oni kantajani], 
Kunne k[äsket piilemähän], 
50 Ja ku[une] pak[enemahau]. 
Lähe[n töitäni pakohon], 
Pillo[jani piilemähän]." 

„Mene t[uonue poikuenij, 
[Mene tuonne], kun[ne] k[äs- 
keu], 
55 [Mene] hauiksi merehen, 
Siiaksi Sarasiahan!" 

„Lempo [tuonne lähteköhön] ! 
Mies musta noen uäkönen, 
Sepä verkkuo kuto, 



1)62. ' Alla ensin lyhennettynä: Kuin m. m. 1. 



420 



Jyskyjärven runoalue. 



60 100 silmiä suorittapi. 
Jo verkon veteh viepi, 
Hauin saajan sammalihin." 

Lemp[o tuonne lähteköhön]! 
Oi em[oni kantajani], 

65 Kunne k[äsket piilemähän], 
Ja k[unne pakenemahan], 
Lähen [töitäni pakohon], 
Pilloj[ani piilemähän]?" 
jyieue t[uonne] poi[kueni], 

70 [Mene] tuon[neJ, k[unne] k[äs- 
ken], 
Saareh seläll[iseh], 
Puuttomah luotoisehen, 
Sieir ennen [isosi piili], 
Jotta p''iir[i, jotta säily]". 

73 Kullervo K[alevan poika] 
Sinisukka [Äiön poika]. 
[Sinisukka], hienoh[elma], 
Hivus k[eltainen] k[oriaJ, 
Kengän kaut[o] [kaunokainen] 

80 Päivä[n] hankoja hakevi, 
Huopa[ria] huolittavi. 
Jo lykkä ven[on] ves[ille], 
Sata purren laineh[ille], 
Laskee kar[ettelevi], 

85 Saareh seläll[iseh], 
Puuttom[ah] luotos[eh]. 

,,Onk[o] soarell[a sijoa], 
Vetyö ve[nettä] ma[a]l[lej, 
Purtta kuiv[alle kumata]. 

90 Taato[n] saam[ille] tel[oille], 
Vanhem[man] varustam[ille] ?" 

Saaren neiot vastoali: 
„Hot saisi 100 v[enettä], 
On saar[ella sijoa], 

95 Veteä v[enettä maalle], 
Purtta [kuivalle kumata], 
Taatto[s saamille teloille], 
Van[hempas varustamille]." 



Kullervo Kal[evan poika], 

100 Sin[isukka] Äiön poik[a], 
Hivus [keltainen koria] 
Saan neitoista makasi 
Tänä Jes[uksen] kes[änä], 
Yhten[ä] kes[äissä] yönä, 

105 Yhen löyti 10, 

Kaksi kaik[esta saasta], 
Kolmet tunsi 1000:sta 
Piikoa pitämätöin[tä]. 
Kullervo K[alevan poika], 

110 Hiv[us keltainen koria] 
Jo lykkä venon [vesille], 
100 purr[en lainehille]. 
Laskee karettele^^i"^ 
Pim[iähän] Pohjol[ahan]. 

u5 Sin[iJ itk[i] soaren [neiot] 
Kun ei näkyt purje[puuta]. 
En mä it[ke purjepuuta], 
Itke[n] [purjepuun alaista]. 
Sin[i] itk[i] Äiön p[oika] 

120 Kun ei näkynt soaren maita. 
*En mä ite soaren maata, 
Iten soaren neitosia.''^ 
Laskea kar[ettelevi] 
Pimiäh[än] P[ohjolahan], 

125 Pohja[n pitkähän perähän]. 
Miesten [syöjähän siahan], 
Uroh[on] u[p ottajahan]. 
Palkkoaksen paimenekse. 
Emäntä pahantapanen 

130 Leipovi kivisen leivän. 
Kakun suuren paistelovi 
Palaseksi paimenelle. 

Kullerv[o Kalevan poika] 
Veti veitse[n] huot[rastansa], 

135 Tupestansa tuim[an rauan]. 
Veti veitse[nsä] k[iveh], 
*Kasahutti kallioh.* 
Murti suuta, [murti päätä], 



22. Sisaren tunnelus. 962-964. 



421 



Sotki suohon lehmän sorkat, 
1+0 Vajutti vasikan sääret, 

Ajo kontiot kotih, 

Karhut kirjo [kartanolle]. 
Läksi lypsylFä'' emäntä. 

Isäntä savupanolle. 
145 Susit vietih viisiälle, 

Karhut kahtia panevi. 
Kullervo [Kalevan poika], 

Sinisu[kka, hienohelma], 

Hivus kelt[ainen] koria, 
150 Astuv[i] karettelevi. 

Jo asfu'' sepän pajah. 

,.0i si[ej sepp[o veikkoseni], 

Takoja [iänikuinen], 

Taos kirves miestä myöte, 
155 Kilpi kantajan mukah." 
Kullervo [Kalevan poika], 

Sinisukk[a], hieno[helma], 

Keng-än [kanto kaunokainen] 

Huhuoli, heioali: 
160 Kuni'^ huuhuus kuuluohon, 

Siheu kaski kaatuo[hon]. 



963. Jyskyjärvi. 

Europaeus K, n. 314. — 1846. 

]\Iäne tuonne i)iilemäh, 
M[äneJ kalaksi mereh,' 
Siiaksi Sil'"a'jo'elle. 



964, Jyskyjärvi. 

Genetz n, n. 35. — i" 7 1872. 

Lauri Kvnttiiie. 

Tuo on lieto Lemraingäini, 
Sinisukk' on Äijön poig^a, 
Hivus keldani korie. 
Kengän kanto kaunokaini 
5 Hj-ppäsi hyvän selällä. 
Nousi laukin landehilla, 
Ajoa karettelovi 
Noida Väinön kangahia. 
Ammuin roattuja ahoja. 

10 Noilla neitoset kisasi. 
Koppai nei'en korjahanse. 
Reutosiko rekehense. 
Käsi on oron ohjaksissa, 
Toini on neitosen — 

15 Itse noin sanoikseh virkki: 
,.Mit' olet sukua suurta?-' 

,,Eng' on suurta, engäpiendä, 
Olen kerran keskollista. 
Sinisukan, hienon helman." 

20 ,,Voi milma poloista poikoa. 
Voi poikoa polon alaista, 
Kuin makasin moamon lapsen, 
Tinarinnan riu'ottelin, 
Siuvotin oman sisaren! 

25 Lähen soarelda pakoho. 
Oi sie moamo kandajaini. 
Kunne käsket piilöniähä, 
Ja kunne pakenoraaha? 
Lähen töitäni pakoho, 

30 Piilojani piilöniähä." 

„Mäne sinne, kunne käsken, 
Mäne hauiksi merehe, 
Sinervöiseks' lainnehihe." 



* Kujhu : Kun?. 

9(511 ' Kk:ssa näht. kyiiänerehdys: mereks. 



422 



Jyskyjärven runoalue. 



„Lenibo tuoune lähtekkähä, 

35 Mies musta noven näköni, 
Seko verkkuo kutopi, 
Sata-silmät suorittave, 
Hauin soau tuo sammalista." 
„Mäne sinne, kunne käsken, 

40 Katajaksi kankahalla," 

„Nuusani on katajamettsä: 
Kaskipuiksi koa'ellaha. 
Nuusan' on orone koivu: 
Pirttipuiksi pilkotaha." 

45 „Mäne sinne, kunne käsken, 
Soarehen selällisehe, 
Puuttomalla luotosehe, 
Siel' ennen isäsi piili. 
Jotta piili, jotta säily!" 

50 Vesti vuorolla venehtä. 
Talvet on vuoli '+ huoparie, 
Lykkäsi venoh vesillä, 
Satalaian lainneliilla, 
Nosti purjehet puun nenihe, 

55 Voattiet varpojen varabe,-+ 
Itse istusih perähä, 
Melan vaskisen varaha. 

Ajoa karettelovi 
Soarehen selällisehe, 

60 Puuttomaha3+ luotosehe. 
Itse noin sanoikseh virkki: 



„Ongo soarehen sijoa?" 
Soaren nei'ot vastoali: 
„Onba soarehen sijoa. 

65 Mahtuu hos sata venehtä, 
Toaton soamilla teloilla, 
Vanhemman varustamilla." 

Makasi tuhannen ueittä 
Yhtenä kesäissä yönä, 

70 Yhen löysi kymmenestä, 
Kaksi kaikestaki soasta, 
Kolme koko tuhannesta, 
Piikoa pitämätöintä. 
Läksi soaresta pakoho, 

75 Ajoa karettelove 
Pimieh on PohjoUaha, 
Palkkoaksi paimenehe. 

Tuo on PohjoUan emäntä 
Leipo kiven leiväksiki, 

80 Palaseksi paimosella. 
Sinisukk' on Äijön poika 
Veti veittsehen kivehe, 
Kasahutti kallivoho. 
Murti suuta, murti peätä, 

85 Murti mustoa haventa. 
Sotki soihe lehmän sorkat, 
Vajutti vasikan seäret. 
Ajo kondiet kotihe, 
Kirjokarhut kardanolla. 



dd-i. '+ vuoli, päällä: h[uoli]. — -t varaha. — 't Puut[tomah] o[n] 1. 



22. Sisaren turmelus. 965. 



423 



KIIMASJÄRVEN RUXOALDE. 



965. Piismalaksi. 

Borenius III, n. 134. — ■''/, 1877. 

livanaini Iivana. Eabnsia. Virret 
pienenä oppinut eräältä Jysky- 
järven naiselta. 

Sinisukka, hienohelma, 
Hivus keldane korie. 
Kengän kaunan kaunukkaine 
Hyppäsi hyvän selällä, 
5 Nouzi lankin lautazella. 
Ajoa karettelovi 
Noita Väinön kaugahie, 
Ammuin ruattuja ahoja. 

Xeitozet kizoalTahi 
10 Noilla Y[äinöln k[angahilla], 
Ammuin ruatnilla ahoilla. 
Kokoi' (se) neijon korjahasse, 
Kapuzi se kaglapiian. 

Ajoa karettelouvi. 
15 *Käsi on oron ohjaksessa, 
Toihe on neidozen nizalla.*''^ 

Ajo p[äivä]u, ajo 2:zen ; 
Jopa' se peänä 3:dena: 
„01et sie suurda sukuvo, 
20 Kovoan* korieta"^ rotuo?" 

„Em mie ole s[uurdasukuvoJ, 
En kovoan kor[ieta rotuo]." 

„Voi milma poloista poikua, 
Poikua p[olon] al[aista], 
25 Jos makazin muamon lapsen, 



Siuvotin oman siseren!"^ 
„Oiko sie m[uamo] k[antajani]. 
Kunne sie pauet piilömähe. 
Piilojani piilöm[ähe], 

30 Pahojan pakenomahe?" 
„Mänes männyksi miällä, 
Katajaksi kangahalla, 
Olkokoivuksi ■ oksikkahaksi. " 
,,Lembo(g'o) sinne lähtenöuvi, 

35 Olkine on orohe mettsä. 
Kaskipuiksi kuajellaha. 
Kägräs on katajamettsä, 
Kuaripuikse vessellähä." 
jjMänes** hauviksi merehe." 

•tj „Lembogosinu[e lähtenöuvi] : 
KulTärven kaloske poika, 
Musta mies noven näköne 
Talvet verkkuo kutouvi. 
Satasilmyä^ suorittauvi, 

45 Panon verkon*" venkin suuhu, 
Hauvin saiman sammalella, 
Jo on .suanun^' suan^^ urosta, 
Tuhonnun tuhannen neittä 
Yhtenä kesäissä yönä, 

50 Sykysyissä*' viettimissä." 
„Mäne sie luotoho loheksi, 
Sier izäs sikähä piilä, 
Joska se piili, jo.^ka** säily!" 
Vestelöu kezän venehtä, 

55 KalTivolla kolkutteli. 
Ei kirves kivehe kosket.*^ 



96.5. ' Kogoi: KoA-oi — * Säkeet l.i, 16 ovat kirj. väliin säkeen 20 
jälkeen. — ■' Ajoa 3 n jopa: j. — * Kovalan: Kovoan — * korgieta:k. — 
* sisaren: siseren. — ' Päällä: Orko[koivuksi]. — * Päällä: [Mänes] sie. — 
" silmä h : -silm?/ä. — '* verkot: verkon. - " sjaanun: sj<anun. — " salan: 
SMan — " Sykysyssä: Öykysyjssä. — '* Jalessä.: = jotta. — '* koske;n|t: k. 



424 



Kiimasjärven ninoalue. 



(Ei) karahtat on^*^ kallivohi; 
Talvet airuvo asuuvi, 
Huoparie huorittauvi, 

60 Purttuvaiseii suorittelou. 
Lykkäsi (se) veaon vezillä, 
Satalaian lainehilla, 
Nosti puriehet^'' puun nenäRi, 
Voattiet varbojen"^ varaRi, 

65 Itse se istuzi perähi, 
Kokan [kuldazen nojahi], 
Melan [vaskizen varaRi]. 

Laskie karettelouvi, 
Laskou p[äivä]n, l[askou] 2, 

70 Laski^^ se peänä 3:na, 

Jo nuo näkyy soaren moatfi, 
Soaren neijot, s| oaren] vaimot. 
„Ongo vetiiä venehtä mualla,^" 
Purttani kuivilla kumata?" 

75 „Jos viä sata venehtä, 
Tuhat purttua kumuani 
Tuattos suamilla teloilla, 
Vanhemman varustamilla." 
Vefi tuon venehyön mualla, 

80 Purttan kuivilla kumazi. 
Astuvi, ajattelek.^i, 
Kattseleksi, keändeleksi, 
Yhen löyti-^'-' kymmenestä. 
Kaksi kaikesta savasta, 

85 3 se tundi tuhannesta 
Piikuva^'* pitämätöindä. 
Neitoja makuamatoinda. 
Piti se nuo suaren piijat,^* 
Makasi nuo on s[uare]n vai- 
mot." 



90 Lykkäsi venon vezillä, 
Satalaijan laineliilla, 
Nosti se puriehet^^ P[uun] n[e- 

nähi], 
Voattie[t varbojen varaRi], 
Itse se [istuzi peräRi]. 
95 Laskie karettelouvi 
(Pohjon pitkähä perähi. 
Miesten syö[pähä kylä]hi, 
Urohon upottavahi.) 
Jo nuo itki suaren neijot, 
100 *Suar[en] ne[ijot], s[uare]n vai- 
mot:* 
Emma itkis puriehpuita,^^ 
Itemmä purjehen puunalaista. 
Laski se pitkäh P[ohjo]lahi, 
P[ohjo]n p[itkä]hä p[erä]hi, 
105 Miest[en syöpähä kylähi], 
Ur[ohon upottavahi]. 
Veti se venehyöh mualla,^** 
Purttan kuivilla kumazi. 
Palkkazi se on paimeneRi. 
uo Emänd' on pahatapane 
Leipo se kivizen leivän, 
Paimenella palazeksi. 

*Veti veittsehe kivehi, 
Karahutti kall[ivohi].2"* 
115 „0i sie huora virkonessi, 
0[i sie] kurva v[irkonessi], 
Kuin vein veittjeni kivehi, 
Karahutin kallivoRi. 
Yksi oli veittsi viekkahutta, 
120 * Yks oli rauta rakkahutta,*'^^'^» 
Tuattoni suamua eluvo. 



" karahtanj: karahtaa *on*. — " purtj|ehet: puriehet. — " varjpjojen: 
varjojen. — '* Päällä: [Laskjou. — ^"maalla: maalla. — *' Päällä: [kumjova. 
— " löj|di: löyti. — " Päällä: [Piik]o[va]. - '-' piiat: piijat. — " Päällä: 
Suaren neijot, s[uare|n vaim[otl. — ^' pur|jjehpu|u|ta: puriehpu^■ta. — '■'' Sä- 
keet 113 — 4 ovat kirj. alas. — ^* rakkautta: rakkaÄutta. — ^' Säe 120 on 
kirj. alas. 



22. Sisaren turmelus. 965—966. 



425 



Vanhemman varnstamuva." 
Öotki siioho lehmän sorkat, 

Vajutti vaziken limtti. 
125 Karhut kirku kardanoilla. 
Emo läksi lypsyksillä,"' 

Izändä savun panohi; 

Karhut kardanon kävefi. 

Sinisukka, liienohelma 
130 Astuhu sepän pajahi: 

..Seppä rukka Ilm[ollineJ 

Takoja ijän [ikuinej, 

Tavo-*' sie kirves miestä mj^öfe, 

Kilpi kaudajan mukahi. 
135 *Tako sekirvehem[iestä]m[yö- 
t'ej, 

Kilpi k[andaja]n m[ukafii].* 

Tahkuorou'2 kirvestähi. 

Siidä se astu kaskimailla,^^ 

Leikkazi se kandozeni, 
uo Itse nouzi kannon peähä, 

Huhuoli heijahutti.'^ 

Kuni se huhu.s kuulunouvi 

S[iui] se kaski kuatukkaha,^^ 



K[uni] se silmä sindänöuvi 
145 Sini se mettsä sortukkahi.^^ 
Se on kaski kafozen pojan, 
Sinisukan, hienohelman. 



966. Kiimasjärvi 
Europaeus K, n. 51. — 1845. 

Tuo kau[nisj Kal[evan] p[oi- 
kaj, 
Sin[isukka äijön poika] 
Kazelexi, kään[telexi] 
Noill[a] V[äinön] kank[ahilla], 
5 Ammoin syötyil[läj ah[oilla]. 
Kazo neit[oset] kisassa. 
Koppo neien k[orjahansa], 
T[uossa] n[eitosen] makasi. 



Siiaxi Silajoelle. 



Yksityisiä, muissa yhteyksissä tavattavia säkeitä: 



1. Kiimasjärvi. 

Borenius II, n. 157 muist. — 'V* 1872. 
Mikittäini Iivana. 

Muistutettu lopussa: 
„Mik[ittäiiii] Iivana lauloi paitse 



tässä otettuja Kullervon runon 
samoin kuin Kenttijärven poika, 
[ks. n. 972]. 



'" lyps|äraäh|: lypsyksillä. — '' Kk:ssa kynänerehdys : Tarvo. — '-Päällä: 
[Tahkuolji. — " kaskim oa 11a: kaskima/lla. — ^* Päällä: heuv[ahutti]. — 
'' kuatukkah i : kuatukkahrt. — '' Säkeiden 142 — 5 alkuperäinen järjestys 
ollut: 142, 145, 144 ja 143; on numeroilla muutettu. 



426 



Akonlahden runoalue. 



AKONLAHDEN RUNOALUE. 



967. Miinoa. 
Lönnrot Q, n. 234—6. - 

Usein katajakangas 
Valitahan vannepuiksi. 
Luotoselle puittomalle. 

Läksi — 

Lahet laskea osas^i"". 



1839. 



Ne on Saaren suuriinia, 
[Ne on saaren] pienimmiä, 
Ne on vastahan tulevat. 
Sini^ itki Tuiretuinen, 
10 Kirkkoharju haimeutavi. 
Niin sano Saaren neiet: 
„0i ukko [ylijumala], 
K3'lmäs jäätä kyynerää, 
Saa lunta sauan varsi, 
15 Jottei pääsis Tuiretuinen." 



Useitsi mäkinen mänty 

Tulipuiksi^ pilkotahan, 

Noronen koivu 

Leikatahan lehtipuuksi. 
20 Ei tuolla piiltä soata 

]VIaks''osa'' merimatehen. 

Useitsi Kalevan poika 

Piti verkkoa veessä. 

Useits[i] merimatehet 
25 Verkko'on Kal[eva]n pojan. 

Lahet laivoilla sokasi, 
IVIeret puitti purjepuulla. 



968. Miinoa. 



Castren n. 178.^ 



1839. 



18 Runan sjungs om Köyretyi- 
nen son. — Börjas sä: 

Poik' on keion Köyretyisen,^ 
Lapsi tuiman Tuuretuisen, 
Läksi viemähän vetoja, 
Maanrahoja maksamahan. 
-> Ajoa karetteloovi. 
Neiti vastah tuloovi.^ 
,/rules neiti korjahani!"* 
„Tulkoh Tuoni korjahasi!"^ 

Otti neieu korjahasa,^ 
10 Avasi rahasen arkun. 

Sano neien maattua: 
„ Oletkos sukua suurta?" 

„Tytär tuiman Tuuretuisen." 

Sanovi sanalla tuolla: 
15 „Tuli syy, satu tapahtu, 
Makasin siukkuseni. 
Kunne saanen piilemähän?" 

Emo'" on aini vaimo vanha: 
„Männes tuonne poikueni, 
20 Männös männyksi mäelle."^ 

„Useiksi mäkinen mänty 
Kyly puiksi kilpotahan." 

„ Männös tuonne poikueni, 
Männös koivuksi norolle." 
25 „Useitsi noronen koivu 
Leikatah lehti puiksi." 

„ Männös tuonne, p[oikueni], 



967. 1 IPurtta] Sini: S. — ^ Päällä: Kyly[puiksi]. 

968. ' Musteella muistoonpantu. — - Köyretyi|n|eii: Köyretyisen. — 
' Sivulla (lyijykyn.): Ky.sytteli, lausutteli. — ■* Sivulla (lyijykyn.): Neiti noin. 
— * Sivulla (lyijykyn.) : Manala rekeh[esi]. — " Sivulla (lyijykyn.): Oli aikoa 
vähäs[en]. — '' Emo'|nl: E. — " Sivulla (lyijykyn.): Poika sanoiksi virkk[ij: 



22. Sisaren turmelus. 968—969. 



427 



Katajiksi kankahalle." 
„U[sei]ts[i] kataja kangas 

30 Valitah vanne puiksi." 

,,Mäuuös tuonne poikueni, 
Maksoinin merimateben. 
Siinä ennen isosi piili/' 
„Eino aini kantajani. 

35 Ei on tuolla piillä saata, 
Useitsi Kal[evan] poika 
Piti verkkoja veessä, 
Useitse merimatehet 
Verkkohon Kal[evan] pojan/' 

40 „Männös tuonne poikueni, 
Saarrelle salolliselle, 
Sieir ennen isosi piili, 
Sekä piili, jotta säily." 
Läksi merta laskemahan, 

45 Lahet laivoilla sokasi. 
Meret puitti purjet puilla, 
Niinkuu sotka poikiansa. 

]\Jik' on saarren suurimmia. 
Ne vastahan tuloovi; 

50 Mik' on saaren pienemmiä, 
Ne veti venettä moalle. 
Purtta kuivilla kumasi. 

Sata leskiä lepäsi. 
Tuhat muuta morsianta. 

55 Poika keion Köyretyisen 
Läksi merta laskemahan, 
Somerta sirottamahan. 
Siinä itki saaren neiet 
Kuni pursi puut näkyvi, 

60 Hankki rauat hainientaa; 
Eipä itke pursi puita, 
Itki purren puun aluista, 
Hankki rauan haltiata. 



969. Miinoa. 



Berner n. 



12 



1872. 



Marppa Jeussein tytär Hännini, 
Kliimon vaimo, synt. Akonlah- 
dessa. 

Oli tuima Tuuretuini. 
Lapsi kieron Keyretyisen, 
Läksi viemähä vetorahoja. 
Selvällä meren selällä 
5 Neiti vastaha tulove. 
Tuop' [on] t[uima] T[uuretuiniJ, 
Lapsi k[ieron] K[eyretyi]sen 
Itse noin sanoiksi virkki: 
,,Tulep' on neiti korjahani!" 
10 Neiti suksilta sauove. 
Hiihtimiltä hiuottave : 
„Tuonipa tulkoo korjahase. 
Manala rekiöhöse!" 
Katseloota, keäntelöve 
15 Tuop' o[li] t[uima] T[uuretuini], 
L[apsiJ k[ieron] K[eyretyi]sen, 
Kultasuita kukkaroja, 
Hopiepäitä veitsilöitä. 
Neiti korjaha tulove, 
20 Käs' on oron ohjasessa, 
Jalk' on sulhon soappovassa. 

Tulip' on kirjat kiirehesti. 
Kutsut ruttoho rupesi. 
Tuop' o[li] t[uimanj T[uu- 
retui]sen. 
25 L[apsi] k[ieron] K[eyretyi]seu: 
„Voi milma poloista poikoa. 
Kuin uakroin sisaruooni, 
Makasin emoni lapsen. 
Kunnepa soannen säilymähä?" 
30 Emo käski poikuoha: 
„Mänes meällä mäntylöiksi!" 

„Usein mäkine mänty 
Pärepuiksi pilkotahe." 



428 



Akonlahden runoalue. 



Sano t[uiina] T[uuretuini], 
35 L[apsi] k[ieron] K[eyretyisen] : 
„K[unnepa] s[oaimen] säil[y- 
mähä] ?" 
Emo k[äski] poik[iioha]: 
„Mäne haaviksi merehe!" 
«Usein merini hauki 
40 Verkossa kalevan poijau. 
En tiije poloini poika, 
Kunne s[oannen säiljnnähä]?" 

„Soarehe sanattomaha, 
Niemehe uimettömähä." 
45 T[uop'J oli t[uima] T[uuretui- 
ni], 
L[apsi] k[ieron] K[eyretyi- 

sen]/''' 
Paljon piikoja piteli 
Niemessä nimettömässä, 
Soaressa sanattomassa. 
50 Tulip'2+ on kirjat kiirehesti, 
K[utsut] ruttoho rupesi 
Tuon on t[uima]n T[uuretui]- 

sen, 
L[ap]sen k[iero]n K[eyretyi]- 
sen. 
Tuo olitui[ma] T[uuretui]nen, 
55 Hänpä lähtöe merelle. 
Sin' on itki soaren immet, 
Soaren vaimoset valitti, 
Kuni^""" purjepuut näköve. 
Ei hyö itkis purjepuita 
60 Itköö purjepuun alaista, 
liiinan hankin haltijeta. 
Sini itki Tuuretuiui 
Kuni soaren puut näköve. 
Ei hän itkent soaren puita, 
65 Itki-^^" soaren impilöitä, 



Soaren vaimoja valitti, 
Jäi moatut sepeämättä, 
Sävätyt^t makoamatta. 



969 a). Miinoa. 



Varonen n. 1. 



1886. 



969. 't Säe puuttuu. — '^t Tuli. 
H Ensin: Sevetet, korj.: Sävätyt. 



Marppa Jeussein tytär Hänniiii, 
Kliimon vaimo, synt. Akonlah- 
dessa. 

Tuiretuisen virsi. 

Oli tuima Tuiretuini, 
Lapsi kierän Keyretyi[se]n, 
Läksi viemähä vetorahoja. 
Meren selvällä selällä 
5 Neiti vastaha tuloove. 
„Tulepa neiti korjahani!" 

Neiti korjaha mänöve. 
Jalka on sulhon soappoassa, 
Käsi oron ohjaksissa. 
10 Katseloo ja keäntelöve 
Kultasuita kukkaroita. 
Hopiepäi[tä] veitsilöitä. 

Kysypä tui[ma] Tui[retuini] : 
„Mitä sie olet sukua?" 
15 Neiti hälle vastoavi: 

„Lapsi oon tu[ima] Tui[retui- 

ni], 
Aivan kierä[n] Keyretyisen." 
„ Voi milma poloista poi[koa], 
[Voi poikoa polonalaista], 
20 Kuin [oon] nainut emoni [la]p- 
sen ! •' 
Emäpä käski poikoaha: 
„Meäpä mäille mäntylöikse." 

H Kunnepa. — *+ Itki, korj.: [Itklee. 



22. Sisaren turmelus. 969 a)— 970. 



429 



[Poika hälle vastoave]: 
j.Usein mäkini mänty 
25 Päre[h]iksi pilkotahan!*' 
Emä [neuvoi poikoansa]: 
„Meäpä hauvikse merellä." 
„Useinpa mereni hauki 
Verkossa Kalevan poi[a]n." 
30 Tuop['] on tuima Tuiretuini 
Mani heän soarella sanatto- 

[ma]lla, 
Niemellä nenättö[mä]llä. 
Toipa kirjat kiirehesti, 
Kutsut ruttoho rupesi. 
35 Tuo on tui[ma] Tui[retui]m 
Siitä lähtöve merellä. 
Sinipä itki soaren immet, 
Soareu vaimoset [valitti], 
Kuni [purjepuu näkyve]: 
40 Ei hyö ite[t]ä purjepuuta. 
Itki [purjepuun alaista], 
Liinahankin haltijai[stja. 
Sinipä itki Tui[retuiiii], 
Kuni [soaren puut näkyve] : 
45 Ei heän itke[n]t soaren puita, 
Itki soaren impilöitä; 
Jäi moatut sepeämättä, 
Sevätyt makoamatta. 



970. Akonlaksi. 

Lönnrot AH 2, n. 7. — 1832. 

Trohkimaini Soava. 

Sinisukka Äiön poika, 
Sinisukka, hienohelma, 
Hevos keltainen koria, 



Kenkän kautta"" kaunokainen 
5 Hyppäsi hyvän rekeen, 
Hyvän laukon lautasille. 
Iski virkkua vitalla, 
Helähytti helmivyöllä. 
Virkku jouten juoksem[aau]. 
10 Virkku juoksi, matka joutu. 
Tie vieri, reki rotsasi; 
Ajo Väinön kankahille. 

Tuos' on neitoset kisailtu. 
Tinarinnat riskailtu 
15 Niillä Väinön kankahilla. 
Neiti vastaan ajaa. 
„Tule, neiti, korjahani.*' 

,.Vilu on olla^ kiltin alla, 
Kolkko korjasa elää." 
20 ,,Tule, neiti, korjahani." 
„Tuoni tulkoon korjaas[i]. 
Manalainen matkoisi!" 

Ite eellään ajaa. 
Neiti vastaan tuloo, 
25 Tina rinta riioaa. 

„T[ule] n[eiti] k[orjahani].'' 
„V[ilu] o[lla] v[iltin] a[lla], 
K[olkko] k[orjasa] e[lääj. 
T[uoni] t[ulkoon] k[orjahasi], 
30 M[analaiuen] m[atkoisi]!" 
Kolmas tulo[oJ vastaan. 
„Tule neiti etc. 
Neiti korjaan tuloo. 
Käs' on oron ohjaksesa, 
35 Toinen neitosen nisoisa. 
„Mit olet sukua suurta?" 
,,Enkä suurta, enkä pientä, 
Tytär tuule''n'' tuimetuisen. 
Sisor seppo äietyisen." 
40 „Voi miua poloista poikoo, 
Voi p[oika] p[olon] alainen. 



970. » Vi e r on : VilM on *olla*. 



430 



Akonlahden ruaoalue. 



Makasin emoni lapsen, 
Sisareni siuottelin, 
Tina rinnan riuahutin." 



971. Niskajärvi. 
Borenius III, n. 6. - """U 1877. 

livanaini Omosso (ja Ossippa). 

Poika tuhman Tuuretuisen/ 
Lapsi keyhän Keyretyisen 
Läksi vienicähä vetoja, 
Moarahoja maksamah. 

5 Ajoa karetteloo, 
*Männä luikeretteloo* 
Selvällä meren selällä, 
*Ulavalla aukiella;* 
Meri silmillä sinerti. 

10 Neiti vastahan tulou, 
ffivuttavi hiihtimillä. 
Poika [tuhman Tuuretuisen], 
Lapsi [keyhän Keyretyisen] 
Neijolla sanou: 

15 „Tules, neiti, korjahani, 
Tinarinta rinnallani." 

N'eit'i varsin vastoau: 
„Tulkah Tuoni korjahas, 
Manalaini matkohois." 

20 Avasi raha'sen arkun, 
Tenkalippahan viritti 
Poikkipuolin polvillah : 
Neiti korjahan kohosi. 



Tinarinta ripsahteli.^ 

Ajoa karettelou, 
Männä [luikerettelou], 
Käsi on oron ohjaksissa, 
Toini on neijon nännilöissä. 
Ajoa [karettelou], 
Män[nä luikerettelou], 
Jalka'* on jalasta myöfi, 
Toini neien reittä myöti. 

Ajoa [karettelou], 
Männ[ä luikerettelou], 
Alkavi tytöltä kysyö: 
„ Oletko sukuo suurta, 
Oletko rohkieta rotuo?" 

Neiti varsin vastoau: 
„Eu ole suk[uo] su[urta], 
En ole r[ohkieta] r[otuo]. 
Tytär tuhman [Tuuretuisen], 
Lapsi [keyhän Keyretyisen]." 

Poika [tuhman Tuuretuisen], 
Lapsi [keyhän Keyretyisen] 
Jopa tuskaksi tulou, 
Pakkosilla heän paueksi: 
„Makasin emoni lapsen, 
Öisarehi siuvottelin." 

Sanoin virkki, noin nimesi: 
,.Mihis tästä jouvutaha 
Piilojani piilömäh. 
Pahoja pakenomah! 
Mänisin männyksi mäjellä: 
Rikeneh mäkihi mänty 
Riihipuikse ripsatah. 
Tervaksiksi temmotah." 



971. ^ Tu|i retuisen : Tuuretuisen. — ^ Päällä: = riuahfteli]. 



IKäsi 



Jalka. 



22 Sisaren turmelus. 972. 



431 



Yksityisiä, muissa yhteyksissä tavattavia säkeitä; 



1. Miinoa. 

Karjalainen n. 47, ss. 22-3. — 1894. 
Mikko Jehkimäini Potapoff. 

Hyppäsi hyvän selällä, 
Hyvän laukin lantehilla. 
Ajoa karettelouve. 

Ss. ovat Kilpalaulannassa, ks. 
n. 157]. 



2. Akonlaksi. 

Meriläinen n. 692, ss. 1-2. — 1889? 
Paraska Omenaini. 

Tulipalo lakastuu kuin panee 
valkean puhtaan vaatteen pääl- 
leen ja p3^hän Pietarin kuvan ot- 
taa käteensä ja kiertää tulipalon 
ja kiertäissään nakataan maitoa 
tuleen ja sanotaan: 

Tuli tuima tuiretuinen, 
Kiero lapsi keiretyisen 
Se tulen tummentaa, 
Valkejaisen vai-\nittaa. 



KOSTAMUKSEN— KENTTIJÄRVEN RUNOALUE. 



972. Kenttijärvi. 

Boremus H, n. 124. — 7s 1872. 

Simanaini Iivana. Runon oppinut 
joltakulta kostamukselaiselta. 

KuUerva Kallervam poika. 

KuHerva KalTervam poika, 
Sini-sukka Äijöm poika, 
Hivus keltani koriaa, 
Hiippasi huvan tav^alla 



5 Huväu laukun lannehilla. 
Ajoa karettelouve^ 
Noita Väinön kankahia, 
Ammuin roattuja ahoja. 
Tuossa neito'set kisasi, 

10 Tina-rinnat riuvotteli. 
Koppai neijeu korjahahe,' 
Itse reutusih^t rekehe.^ 
Käsi on ornn ohjaksissa, 
Toini on neitosen sisässä. 



972. ' e näissä sanoissa lisätty värsyn vuoksi; puhekielen mukaan: 
karettelou, kutou, rekeli, korjahalt (laulettiin myös: korjahaha), kumai (samoin 
kuin seur. makai), soati, heäfi. — '+ reutusi, päällil: [reutusijh? 



432 



Kostamuksen — Kenttijärven runoalue. 



15 „Mitä olet siikuo suurta?" 
,,Enk' ole^"*^ suurta, enkä pientä, 
Enk' ole kovin korieta." 

„Voi milma poloista poikoa, 
Voi poikoa polon alaista, 
20 Kuimmakasimmoamon lapsen, 
Tiuvotin oman sisaren!" 
Ajo heän kofih pihahe. 
Mies musta noven näköni 
Verkkuo kullaista kutouve,' 
25 Hopiiella huoHttauve: 

„Moamo'sem, kantajaiiii! 
Kunne lähtenem*'"' piilömähä 
Ja kunne pakenomaha?" 
„Mäne männiiksi mäkehe, 
30 Katajaksi kankahalla." 

„Lempo tuonne lähtenöiive! 
Katajat kaseksi pannah, 
Männiit meällä-^^ koajellaha, 
Pirfti-puiksi pilkotaha. 
35 Mies musta noven näköni 
Verkkuo kullaista kutouve, 
Hopiella huolittauve. 
Moamo'seni, kantajaini! 
Kunne lähtenem piilömähe, 
40 Ja kunne pakenomahe?" 
„Mäne siijaksi merehe, 
Hauviksi sara-sijaha." 

„Lempo tuonne lähtenöuve! 
Mies musta noven näköni 
45 Verkkuo kullaista kutouve, 
Hopiella huoTittauve. 
Moamoseni, kantajaini! 
Kunne lähtenem piilömähä, 



Ja kunne pakenomaha?" 

50 „Öoarella'^+ selällisellä 
Puuttomalla luotoisella." 

Jo verkon veteh panon ve, 
Hauvin soajah sammalehe. 
Päivät hankoja hakiuve, 

55 HuopariJa huol'ittauve.'+ 
äai om purren valmeheksi, 
Tiiönsi on venoii vesillä, 
äata-purren lainnehilla. 
Mälli on soarella selällisellä 

60 Puuttomalla luotoisella. 
Kiisii soaren neitosilta: 
„Onko soarella sijoja, 
Vetöä oh venoista moalla, 
Purtt' on kuivilla kumata?" 

65 „Jos^ tuo sata venoista, 
Tuhat purtta puujoaM'e 
Toattos omilla teloilla, 
Vanhempas varustamilla!" 
Kiisii heäne^ toisen kerran: 

70 „Onko soarella sijo'a 
Vetöä on venoista moalla. 
Purtta kuivilla kumata?" 
„Jos tuo sata venoista, 
Tuhat purtta puujoale 

75 Toattos omilla teloilla. 
Vanhempas varustamilla! 
Veti 011 veuo'sem moalla, 
Purren kuivilla kumaiJe.^-'-'' 
Makai on soane^ neijoista 

80 Uhtenä kesäissä iiönä. 
tjhen löiisi kiimmenestä 
Piikoa pitämätöintä. 



3+ Enk' ole, päällä: [Enk]ä. — ^i" lähten. — »+ meältä, t:n viiva niiyttää 
jälestä vedetyltä. — «+ (Mäne) soarella. — '+ huojittauve. — " Jos sana (ja 
yleensä rel. joka) on karj. murteelle vieras; sentähden täällä, niinkuin usein 
muuten, sekoitettu hos sanan kanssa (ven. Kot:) vaikka. — "+ kumaije, päällä: 
[kumai]s[e]. 



22. Sisaren turmelus. 972-973. 



433 



Kaksi on kaikesta soasta. 
Ajoa karettelou ve : 
85 Läksi pimieh Pohjo'1'aha. 
Sini itki soareii iieijet. 
Kuni puijeh-puut näkii'.si: 
En itkisi purjeh-pnita, 
Item purjeh-puun alaista! 
90 Sini itki Äijöra poika, 
Kuni soarem moat näkii'si: 
Eukä itkis soarem maita, 
Itefi soaren ueitosia! 
Mani pimieh PohjoTaha; 

9.5 Paikkailtu heäm paimeneksi. 
Emalit' om paha-tapani: 
Leipo heän kivisen leivän, 
Paisto kakun kalTivoisen, 
Vehnäni peällittsi veteli 

100 Paimenellai<'+ om palaksi. 
Läksi heäne paimenehe. 
Mani päivä mähriiköllä, 
Kulu päivä kuusikolla, 
Vieri vehnä voara'sella. 

105 Karkasi katajikolla. 

Pitäis on ruveta siiömäb. 
Veti on veitsen vierestähä, 
Tupestah on tuiman rauvafi. 
Pisti veittsehe kivehe, 

110 Kasahutti kalTivoho. 

Millä palkat maksettaueh! 
Sotki suoho lehmän sorkat, 
Vaivutti vasikan sorkat. 
Ajo kontiJet kot'ihe,i' + 

115 Kurjo-karjan kartanoho. 



Tul' emäntä liipsämähä. 
Jo on kontiot koivet .sinitih. 
Karhutki peä ratsassettih.'-''' 



973. Kenttijärvi. 

Borenius II. n. 125. — *•/« 1872. 

Riiko'iii Simana. — Mp. Koivu- 
järvessä. 

Kullervo Kalevan poika. 

Kuyfervo Karevam poika. '■*■ 
Öini-sukka Äijöm poika. 
Öiiii-sukka, hieno-helma, 
Hivus keldaiii koriaa, 
5 Kengän kanto kaunokaiui,2t 
Jo hiippäi hiivan selällä, 
Nousi lankin lauta'silla;-*' 
Selköä^+ silittelölive,-^ 
Talloa taputtelouve. 

10 Itse noin sanoikse virkki: 
„01cs millä moatakseiii. 
Vieressä venii^ökseni 
Nuoren neito'sen keralla. 
Vasta-kasvon kainalossa !" 

15 KulTervo Kalevam poika. 
Sini-sukka Äijöni poika, 
Itse noin sanoikse virkki: 
„Mitä olet sukuja suurta?*' 
„Engä suurta, engä pientä :'^+ 

20 Tiitär Tuuli" Tuurituisen. 
Lapsi poijan Kcurittiisen."^ 



'"t Paimenella — "t kotihi. — '-+ ratussettih, korj.: [rat]J(ussettihl. 

973. 't Sanassa k alleviivattu. — ^t kaunokauiii. — 't lautasilla. — 
't Selkö^ä. — 'e värsyn t<äytteeksi lisätty. Tav. puhekielessä: silittelöii, 
hakiu, kysiiu j. n. e. sekä piilihnäli, lähtekkäli, palaiseks. — *t piendä, piialla : 
ipien)t[äl. — ' Sana alleviivattu, mutta ei alk. kk:ssa. — '+ KejT i^tyisen: 
Keyretyisen. 

28 



434 



Kostamuksen — Kenttijärven runoalue. 



Kurrervo KaTevam poika 
Piiörsi^ harmoan^**+ hevo'sen; 
Ajoa karettelouve 

25 Toaton soamalla pihalla, 
Vanhemman varustamalla. 
„Emo-naini kantajaihi,*'+ 
Kunne tiiönnät piilömäKe^ 
Ja kunne pakenomahe? 

30 Läheh töidäni pakolie, 
Piilojani piilömäRe; 
Kuim makasim moamon lapsen, 
Siuvotin oman sisaren, 
Tina-rinnan riuvottelin." 

35 Poiku'oni nuorembuoiiil^^t 
Mäne tuonne, kunne käsken: 
Mäne männiikse niäjellä, 
Katajakse kankahalla."'^''' 
,,Lempo'*+tuonnelähtekkähe!'' 

40 Nuutini noroni koivu 
Pino-puikse pilkotafie; 
Kärki' on kataja-pehko 
Kaski-puikse koajellahe. 
Emonaini kantajaihi, 

45 Kunne tiiönnät piilömähe, 
Ja kunne pakenomahe? 
Lähen töitäni pakohe. 
Piilojani piilömähe, 
Kuim makasim moamon lapsen, 

50 Siuvotin oman sisaren, 
Tina-rinnan riuvottelin." 
j-Poigu^oni nuorembahi! 
Mäne hauvikse merehe 
Siijakse sala-sijahe." 



55 „ Lempo tuonne lähtekkähe! 
Mies musta noven näköäni 
Sepä verkkuo kutouve, 
Sata-silmöä suorittauve ; 
Panou verkonki vetehe, 

60 Hauvin soajan sammalehe. 
Emonaini kantajaihi. 
Kunne tuönnät piilömähe, 
Ja kunne pakenomahe? 
Lähen töidäni pakohe, 

65 Pillojahi piilömähe, 

Kuim^''!" makasim moamon lap- 
sen, 
Siuvotin oman sisaren. 
Tina-riunah riuvottelen." 
„Poigu'ohi nuorembuohi! 

70 Mäne tuonne, kunne käsken: 
Selvällä meren selällä, 
Ulavalla augialla,"^+ 
Puuttomalla luotoisella. 
Siel' ennen isäsi piili, 

75 Sekä piili, että säilu.-' 
KulTervo KaTevam poika 
Päivät hankoja hakiuve,^ 
HuopariJa huolittauve, 
Toisem purtta valmistauve. 

80 Jopa peänä kolmantena, 
Iidana erähäntenä,^''^ 
Jo liikkäi venoh vesillä, 
Öata-purreii lainnehilla; 
Ajoa karettelouve, 

85 Selvällä meren selällä, 
Ulavalla aukiJalla, 



9 Toisin: „pyörti". — ^"^ harmovan. — "t kandajaini, päällä: [kan]t[a- 
jaini]. — '-t Ensin: Poikuvoni nuorempani, päällä: [Poi]g?[uvoni] [nuorem]- 
buo[ui]. — 'H kangahalla, päällä: [kan]k[ahallal. — '^t Lempo, päällä: [Lem]- 
(b)[o]. — "tKun. — '«taugialla, päällä: [augi]e[lla]. — "t eränhändenä, päällä: 
[eränhän]t[enä]. 



22. Sisaren turmelus. 97b. 



435 



Puuttomalla luotoisella. 

Soaren neijildä kusuuve:^ 
,.Oug-o soarella sijo^a'^''' 
90 Yetöä venehtä moalla, 
Purtta kuivilla kuniata 
Toaton soamilla teloilla. 
Vanhemban varustamilla?'' 
Soaren neijet vastoauve:'^'"' 
95 ,.Omba soarella sijoa 
Yetöä venehtä moalla, 
Purtta kuivilla kumata 
Toaton soamilla teloilla, 
Yanhemmafi varustamilla" 

100 KulTervo Kalevani poika 
Öoamba^ot neijoista makasi 
tJhtenä kesäissä iiönä. 
tilien lotisi kiimmenestä, 
Kaksi kaikesta soasta, 

105 Kolmi löiisi tuhannesta 
Piikoa pitämätöintä. 

KulTervo Kalevani poika 
Jo liikkäi venoii vesillä, 
Sata-purren laiunehilla. 

110 Ajo''a karettelouve 
Polijom pitkähä peräRe. 
Mie.sten suöpähä-^''' sijahe, 
Urohon upottajahe. 
Sini itki soaren neijet, 

115 Kuiii näkli purjeb-puuta: 
Emma ite purjeh-puuta, 
Item purjeh-puun alaista! 
Sini itki Äijöm poika, 
Kuni näkii soarem maita: 

120 Em mie ite soarem maita, 
Iteh soaren neito'si'a. 
Ajoa karettelouve 



Pohjom pitkähä peräBe. 
Palkkautu heäm paimeneBe. 

125 Tuop' om Pohjolan emäntä 
Leipo heän kivisen leivän, 
Kakun suurem paistelouve, 
Peällä vehnällä veteli, 
Pala^sekse^ paimenella. 

130 Mani päivä männiköllä. 
Kulu päivä kuusikolla, 
Karkasi^^-f" katajikolla. 
KulTervo Kalevam poika 
Yeti veitsen huotrastansa, 

135 Tupestah' on tuiman rauvan, 
Pisti veittJeBe kiveBe, 
Kasahutti kalTivoRe. 

Kullervo Kalevam poika 
Sotki suoho^^''" lehmän sorkat, 

140 Yammasi vasikan sorkat, 
Tuost' oni paimeneni palasta. 
Kullervo Kalevani poika 
Ajo kondijat kofihe. 
Karhut kirjo kardanoBe. 

145 Tuop' om PohjoTau emäntä 
Jop' on liipslillä tulouve, 
Herutella'-^*''' lehmiänsä, 
Yain^^t oli kondijat kotona, 
Karhut kirjo-kardanossa; 

150 Ne oli paimeneni palasta. 



'*+ sijoa. — "+ vastoau. — ^"+ Soamba, päällä: Soamb' on. — ^'t syöpä. 
— -'t Karkas. — -^t Ensin näin, numeroilla muutettu päinvastaiseksi. — 
*♦+ Heruttamah, päällä: [Herujtellä. — "t Myt, päällä: Vain. 



436 



Kostamuksen — Kenttijärven runoalue. 



974. Kenttijärvi. 

Inha n. 43. — 1894. 

Outi. 

Kullervo Kalevan poika, 
Sinisukka äijön poika, 
Hivus keltana koria, 
Kenkän kauto kaunokaini 
5 Hyppäsi hyvän tavalla, 
Hyvän lankin lautehilla. 
Läksi ajaa karettelomah 
Noita Väinön kaukahia. 
Ammuin raattuja ahoja. 
10 Tuossa neitoset kisai. 
Tinarinnat riuotteli. 
Koppai neien korjahas, 
Itse rentosi rekeh; 
Käs' on oron ohjaksissa, 
15 Töine neitosen nisuissa. 

,,Mitä olet sukuo suurta?" 
„Enkä suurta, enkä pientä, 
Enk' ole kovin korieta." 
„Voi minua poloista poikaa, 
20 Toi poikaa polon alaista. 
Kuin makasin moamon lapsen, 
Sijoitin oman sisaren. 
Oi on moamo kantajani, 
Kunne lähen piilemäh, 
25 Ja kunne pakenomah?*' 
„Poikuoni ainuoni, 
J\Iene männykse mäjellä, 
Katajakse kankahalla." 
Lempo tuonne lähtekkäh! 
30 Kataja kaseksi pannah, 
Orpokoivut pirttipuikse pilko- 
tah. 



Oi on m[oamo kantajani], 
Kunne lähen [piilemäh]. 
Ja kunne [pakenomahl?" 

35 „Poikuoni ainuoni, 
Mäne' kunne^ käskenen. 
Mäne hauiksi mereh. 
Siiaksi sarasijah."^ 
,,Lempo tuonne lähtekkäh! 

40 Mies mussa noen näköni, 
Verkkuo kuUaista kutou, 
Hopiesta huolittaa; 
Verkkoh veteen panoo, 
Hauvin soajan sammaleh. 

45 Oi on m[oanio] k[antajani]. 
Kunn[e] l[ähen] p[iilemäh]. 
Ja k[unne] pakenomah?" 

Poikuoni [ainuoni], 
Manne kunne käskenen, 

50 Soarella selällisellä, 
Puhtomalla'* luotosella, 
Siellä ennen toattos piili, 
Toattos piili, toattos säily." 
Päivät hankoja hakiun, 

55 Huoparia huolittauu. 

Sai hän purren valmehekse; 
Työnsi venon vesille, 
Satapurren lainehilla. 
Nosti hän purjeen peällä, 

60 Itse istuutu peräh, 
Vaskisen melan varah, 
Tuomisen tuven nojah, 
Läksi ajaa karettelomah^ 
Soarella selällisellä, 

65 Puhtomalla luotosella. 
Kysyy soaren neitosilta: 
„Oisko soarella sijoa 
Vetää venehtä moalla?" 



974. • Miejne: Mäne. — ^ kunne n]: k. — ^ saraljjijah: sarasijah. — 
* Puuttomalla: PuAfomalla. — « karetteljelmah: karettelomah. 



22. Sisaren turmelus. 974. 



437 



Saaren neitoset sanoo: 

70 „Hot soa sata venehtä, 
Tuhat purtta puujoai, 
Toattos soamilla"^ teloilla, 
Vauhempas varustamilla." 
Heän veti veueheh moalle, 

75 Purteh kuivilla kumasi, 
Saan neijoista makasi 
Yhtenä kesäissä yönä, 
Sykysyissä yöpimeänä, 
Yhen löysi kymmenestä, 

80 Kahen kaikesta sajasta. 
Piikoa pitämätöntä. 

Nousi aivoin aikaseh, 
Läksi ajaa karettelemah 
Pimeähän Pohjolah, 

85 Tarkkah Tapiolab. 

Sini itki soaren neiot, 
Kuni purjepuut näkyy: 
,,Emme itkis purjehpuita, 
Itemme purjehpuuu alaista." 

90 Sini itki Kafevan poika, 
Kuni soaren maat näky vi: 
,,En itkis soaren maita, 
Iten soaren neitosie." 
j\Jähi pimieh Pohjolah, 

95 Tarkkah Tapivolah, 
Palkkasih on paimeuekse, 



Kurja karjan katsojakse, 
Lehmien tuojaksi kofih. 
Emänt'' oli pahatapaiii, 

100 Leipo hän kivisen leivän. 
Paisto kakun kallivoisen, 
Vehnän peällitse veteli, 
Paimenella palasekse. 
Meni päivän männikfillä. 

105 Kulki päivän kuusikolla, 
Karkasi katajikolla. 
Vieri vehnävoaran peällä. 
Paimen syihnäh rupesi; 
Otti onnen massistah, 

110 Tupestah tuiman rauan, 
Veti veitseh kiveh, 
Kasahutti kallivoh. 

Murti suuta, murti peätä, 
Murti mustoa haventa: 

115 ,,Millä maksan piian pilkan, 
Piian pilkan, naisen naui-un. 
Emännän pahoin piäunän?" 

Sotki suohon lehmän sorkat, 
Vaivutti vasikan seäret; 

120 Ajo kontiet kotih, 
Karhukarjan kartanoh. 

Meni emäntä lypsemäh. 
Kontiet koivet syötih, 
Karhut kantapäät kisottih. 



' saamilla: soamilla. 



' emänt ä! : e. 



438 



Latvajärven runoalue. 



LATVAJÄRVEN RUNOALUE. 



975. Kivijärvi. 

Löimrot Ali 7, n. 6. - 1834. 

Sinisukka äiön poika. 



976. Kivijärvi. 

Borenius I, n. 90. — 'V-o 1871. 

Iro, Pantin vaimo; synt. Vuonni- 
sessa. 

Poika tuhmaa Tuiretuisen, 
Lapsi kehnon Keiretiiisen 
Läksi viemäh on vetu^o, 
Moa-rahoja maksamahe 
5 Nenäh on utu'sen niemen, 
Peähä niemen törhöllisen. 

Ajo'a karettelove, 
Männä luikeroittelove 
Selvcällä meren selällä. 
10 Ulavalla^"'" aukiJella. 
Meri silmillä simerti. 

Neit'i vastah on tulove, 
Tina-rinta riuvottave. 

Poika tuhman Tuiretuisen, 
i.-; Lapsi kehnon Keiretiiisen: 
„Tule neiti korjahani, 
Viiö vaski reko'seheni!" 

Neiti suksilta sanove, 
Hiihtimiltä hiuka'sove: 
20 „Tnoui tulkah korjahase. 
Manala reko^sehese!" 



Avasi raha'seu arkun, 
Tenka-lippahan levitti 
Polvillah om poikki-puolin. 

25 Neiti korjah on kohosi, 
Tina-rinta reko^sehe.^'^ 
Ajo'a karettelove, 
Männä luikeroittelove ; 
Käs' on oron ohjaksissa, 

30 Töine on neijen näunilöissä, 
Jalka on jalasta miiöti, 
Töine on neijen reittä miiöti. 

Kiiselöve, lauselove : 
„ Oletko suku^^o suurta 

35 Eli rohkieta rotuko?" 
Tiitär varsin vasto^^api: 
„En ole sukuko suurta. 
Enkä rohkieta rotu''o, 
Tiitär tuhman Tuiretuiseii, 

40 Lapsi kehnon Keiretiiisen.'' 
„0i pannen pahaani päivä, 
Kuim makasin moamon lapsen, 
Sisareni siuvottelin 
Selvällä meren selällä, 

45 Ulavair on aukiella! 

Oi om Moarie^''" moamo'seni, 
Kari-kukki kantajaisen! 
Kunne lähen töitäni pakohe, 
Piilojani piilemähe?" 

50 „Mäne tuonne, kunne käsken: 
Mäne kontion kotihe, 
Karhun kirjon kartauohe; 
Siel' ennen isosi piili. 
Sekä piili, jotta säilti." 

55 „Em mäne kontion kotihe. 



976. '+ Ulavalla, päällä: [Ulavalla] on. - ^t rekoseheni. — '+ Moari. 



22. Sisaren turmelus. 976-977. 



439 



Karhun kirjon kartanohe. 

Kirvehillä kipsoa^rtahe,*^ 

KeihäJillä pissetähe." 
„Mäne tuonne, kunne käsken : 
60 Mäne männtikse melalla. 

Koivukse kofi-norolla." 
„Em mäne männlikse melalla, 

Koivukse kofi-norolla; 

Pirtti-pnikse pilkotahe, 
65 Riibi-puikse ripsotahe, 

Halko'sikse hieno'sikse, 

Pienikse pilastehikse. 

Oi om Moarie moaino'seni, 

Kari-kukki kantajaisen. 
70 Tuonne lähen. kunne käsket: 

Nenäh on utu'sen niemen.^'^ 

Utu-soaren salmeksilla." 
Ajo' a karettelove, 

Männä luikeroittelove; 
75 Siitä sinne niäntii^öhe 

Sata leskiJe lepäsi. 

Tuhat nuorta morsienta*^^' 

tjhten' on kesiiissä iiönä, 

Viel' om puolena sitäki. 
80 Läksi siitä laskomahe. 

Sini soareu immet itki. 

Sini neito'set kujerti, 

Kuni purjeh-puut näkiive. 
Kuin on kulmäis'+ suuren 
klilmäu, 
85 Isom pakka'sem palelis, 

Kuin kiilmäis'^ Ahim merellä, 

Hampun siemenittömäkse,^^''' 



Vattsah on hepo^sen^ varsan, 
Elmon kehän^" taikinahe, 
90 Vaimon vattsasa alahe!*'^^ 



977. Kivijärvi. 
Marttini 4 1. n. 56. — 1893. 

Outi Lesoni. 

Poika tuhman Tuiretuisen, 
Lapsi kehnon Kieretyisen 
Läksi viemähän veroa. 
Maarahoja maksamahan. 

5 Ajoa karetteleo, 
Mennä luikeroittelou 
Selvällä meren selällä, 
Ulapalla aukealla. 
Meri silmille siuerti. 

10 Neiti vastahan tulon. 
Tinarinta riuv ottaa. 

Sanoi lapsi Tuiretuisen: 
„Tule neiti korjahani. 
Vyö vaski rekoseheui." 

15 Neiti snksilta sanoo. 
Hiihtimiltä hiukasou: 
„Tuoni tulkoon korjahas. 
Manala rekosehes.'' 
Lapsi tuhman Tuiretuisen 

•20 Avasi rahaseu arkun, 
Tenka lippahan levitti. 
Neiti korjahan kohosi 



■•+ kipsaltahe. — *t 71 '/2' Peähä D[ieme]n [törhöllisen] [myöh. lisätty?]. 

— 't morsijenta. — 't kiilmäs. — *t sieminittömäkse. — " Myös: hevo'sen. 

— '* S. o. keän: käden. — " „N'iin SQ3.ren immet moTittih (rukoilivat) Ju- 
malQ§, jotta peästäis (pääsisivät) Ahin luo." — „Ahti ei ole Tuiretuisen poika", 
laulun loppu käii rauuteil vqan Ahin virren kera iihteh." Laulajan seli- 
tykset. 



440 



Latvajärven runoalue. 



Vyö vaski rekosehensa. 
Ajoa karettelou, 

25 Mennä luikeroittelou, 
Käsi on oron ohjaksissa, 
Toini neijen nännilöissä, 
Jalka on jalasta myöden, 
Toini neijen reittä myöden. 

30 Kj^selevi, lautelevi: 
,. Oletko sukua suurta. 
Eli rohkieta rotuo?" 

,,En ole sukua suurta, 
Enkä rohkieta rotuo : 

35 Tytär tuhman Tuiretuisen, 
Lapsi kehnon Kieretyisen." 
Sanoi poika Tuiretuisen: 
„Voi pannen pahani päivä. 
Kuin makasin maamon lapsen, 

40 Sisareni siuvottelin 
Selvällä meren selällä, 
Ulapalla aukealla. 

Lähen töitäni pakohon, 
Piilojani piilemähän. 

45 Läksisin kontion kotihin, 
Karhu-kirjon kartanohon. 
Eipä sielä miehen piilo: 
Kirvehillä kipsataan, 
Keihähillä keksitään. 

50 Menisin männyksi mäellä. 
Koivuksi koti norolla, 
Eipä sielä hyvä tule: 
Useinpa mäkini mänty 
Pirttipuiksi pilkotaan, 

55 Kiihipuiksi ripsotaan. 
Lähen saareen sanattomah, 
Niemehen nenättömäh, 
Luotoseh puuttomah." 
Laski venon vesillä, 



60 



Laski purren lainnehille, 
Laski saareh sanattomah, 
Niemeh nenättömäh. 



978. Latvajärvi. 
Lönnrot Ali 6, n. 80. — 1834. 

Arhippa Perttuiie. 

Poika tuhm[an] TuirTtuisen, 
Lapsi kehjon Keiretuisen, 
Rekeh reutoaks[en], 
Korjah kohenak[sen], 

5 Alla viltin vierefäksen. 
Ajoa karittelo[o] 
Selvällä m[eren] selällä, 
Ul[apalla] aukiolla; 
Neiti vastah tuloo. 

10 Sanan virkko, ufoin] n[imesi] : 
,,Tule neiti korjahan[i], 
Alle viltin vieretäte." 
Ni[i]u n[eiti] san[oiksi] virkko: 
,,Tulkoo Tuoni korjaasi, 

15 Manala rekyöhösi." 

Poika tuhman TuirTtuise[nJ 
Niin sano' 2:sen kerran: 
,,Tule neiti korjah. 
Alla vilt[in] vieretäte." 

20 Ni[ijn uefitij s[anoiksi] v[irk- 
ko]: 
„Tulk[oo] T[uoni] k[orjahasi], 
Man[ala] rek[yöhösi]." 

Oli aikoa vähäsen, 
Niin kerr[a]lla 3:11a 

25 Sanan virkk[o], n[oin]n[imesi] 



978. ' Päällä: repet. [toinen sana epäselvä]. 



22. Sisaren turmelus. 978— 978 a). 



441 



Poika t[nhraai]] Tiiirituiseu,^ 

Laps[iJ kehj[oiiJ K|eiretyiseiiJ: 

„Tule n[eiti] k[orjahanij." 
Neiti korjah kohosi, 
30 Alle viltin vieretäks[e]. 
Niin tuossa lepäeleepi 

Nuoren neit[o]vsen keralla. 

Ni[i]n n[eiti] s[anoiksi] virk- 
[ko]: 

„Lienetkö sukua suurt[aj, 
35 Isoa ison aloa?-' 

Itse n[oin] s[anoiksi] v[irkkoj : 

,.Enkä suurta, enkä pientä, 

Poika" etc. 

Sanan v[irkko], n[oiu] nimesi : 
40 ,,Mipä on sinun sukus[ij? 

Lienetkö sukua suurt[a]. 

Isoa ison aloa?" 
Ni[i]n n[eiti] s[anoiksi] v[irk- 
ko]: 

„Enkä suurta, enk[ä] p[ientä], 
45 Tytär tuhra[an] Tuirit[uisen], 

Lapsi keh[jon] K[eiretyisen]." 
Poika etc. 

Veitsin längensä levitti, 

Rauoiu rahnoi^ rahkesa: 
50 „Voi polos[en] päiviäni, 

Kun nakron em[oni] lap[sen], 

Makas[in] sisa''ru"'[eni] 

Selväl[lä] m[eren] selällä, 

Ulapalla auk[ialla]." 



978 a). Latvajärvi. 
Cajan n. 165. — 1836. 

Arhippa Perttuna. 

Poika tuhman Tuir[etuisen], 
Laps[iJ kehjon Keiret[yisen], 
Laski virkk[uaj vits[alla], 
Heläh[ytti] helni[ispäällä], 
5 Oro juoks[iJ, matk[a] jout[u]. 
Selv[ällä] mer[en] sel[ällä], 
Ulap[alla] auk[eallaj 
Neiti vast[ahan] tul[evi]. 
Puhutt[eli]. lausutteli: 

10 ..Tule neiti korj[ahani], 
Alle viltin vier[etäte]." 
Niin neit[i] san[oiksiJ v[irkki] : 
,, Tulko Tuoni korj[ahasi], 
Manala rekyöhösi." 

15 Aina tuota tutkoali: 
„Tule neiti korj[ahani], 
Alle viltin vieret[äte]." 

Niin neit[i] 

Yhä tuot[a] — — — 

20 Niin kerralla 3 

Neiti korj[ahan] kohosi, 
Alle viltin vierett'"e''[li]. 

Niin tuossa lepäelfij 
Nuor[en] neit[osen] keikalla]. 

25 Niin n[eiti] — 

Veitsin rahko rahkehia, 
Kaikki länkesä levitti. 



* Poika V. n. n\: P. *t[uhmanj Tuirituisen.* — ' raanoi : *rahnoi*. 



442 



Latvajärven ninoalue. 



979. Latvajärvi, 
iier n. 65. — ^^ 

Arhippaini Miihkali. 



Berner n. 65. — "^^U 1872. 



Tuo on kaunis Kaukomoini 
Läksi viemällä veruo, 
Moarahoja maksamahe. 

Selvällä meren selällä, 
5 Ulapalla aukiella 
Neiti vastaha tulouve.i+ 
„Tules,2t neiti, korjahani, 
Niin lasete laipehihe!" 

Neiti suksilta sanovi:^+ 
10 „Konna tulkuo*+ korjahase, 
Mana matkalan rekehes."^''' 

iVvasi sanasen arkun, 
Virsilippahan viritti 
Poikkipuolin polvillahe, 
15 Tuosta sampo'^+ sanoja soapi, 
Umpilampi ahvenia, 
Meri pieniä'''" kaloja. 
Neiti korjahe^^' kohosi. 
Niin laskihe laipehilla.^ 
20 Puhutteli matkamiestä. 
Lausutteli tien kävijeä:iö+ 
„01etko sukua suurta. 
Vai olet sukua pientä, 
Isuo isän aluo, 
25 Leviätä leisietä?"ii+ 

„En ole sukua suurta 
Enk' ole sukua pientä, 
Isuo isän aluo. 



Levietä^2 leisietä. 

30 Tyttö tuhman Tuuretuisen, 
Lapsi kehnon Keiretyisen." 

,,Voi polosen päiviäni. 
Voi ankehen aikojana, 
Kuin makasin'^''' emoni lapsen, 

35 Einnakkoho riuvuttelin."**+ 
Niin on veitsove vetäyve^^^ 
Tupestasa^^^t tuiman rauvan. 
Käsin rahno rahkehesa, 
Veitseir länkese lävisti, 

40 Hyppäsi hyvän selällä. 
Hyvän lankin lautasella, 
Loi^"+ on virkkuo vitsalla, 
Heleällä helmisvyöllä.^'*+ 
Oro juoksi, matka joutu, 

45 Vesi on selvä selkäluulla, 
Sampi'9+ suuri lautasilla, 
Tuosta noijat vettä juopi. 
Lappalaiset lainuoli. 



979 a). Latvajärvi. 
Borenius III, n. 15. - V9 1877. 

Arhippaini Miihkali. 
Kaukamoisen virsi. 

Tuo on kauni[s] K[aukamoi]ni 
Läksi viemähä vetuo,' 
Moar rahoja maksamahe. 
Ajoa karettelouve 



979. 't vastahan tulove. — ^t Tule|s| : T. — H sukselta sanove. — 
■■t tulko. — '+ rekehe''s\ — 't samppo. — '+ pienijä. — *t korjahan. — 
* Päällä: [laipehijhe, alk. kk:ssa [laipehijhi. — '"t kävijä''n''. — "+ Päällä: 
suku. — '* Levi|ä[tä: Levirtä, kons:ssa: L[eviätä]. — *'t makain. — '*t Rin- 
nakko''hon'' riuuttelin. — "+ vetäve. — ^'+ Tupestansa. — "+ Löi. — '*t Helä- 
[hytti] h[elmispeällä]. — "+ Lampi. 

979a). > Päällä: veruo. 



22. Sisaren turmelus. 979 a). 



443 



5 Selvällä meren selällä, 
Ulapalla aukiella. 

Neifi vastaha tulouve. 
*(Niin on k[annis] K[aukamoi- 

ni]. 
Niin heän sfanoiksi] S[aattoi]): 
10 ,.Tules neiti koijahani, 
Niin lasete laipeihe.'' 
Neifi varsin vastoauve: 
,.Konna(pa) tulkoh korjahasi. 
Mana matkalan rekehe." 
15 (Tuo on k[aunis] K[aukamoini]) 
Avasi sanasen arkun,^ 
Virsilippahan viritti 
Poikki puolin [polvillahe]. 
Tuosta [sampo sanoja soapi], 
20 Umpi[Iampi ahvenia], 
Meri [pieniä kaloja]. 

Neifi korjahan kohosi. 
Min laskihi^ laipeihe. 
Niin on k[aunis] K[aukamoiniJ 
2.5 Puhutteli matkamiehen, 
Lausutteli tien kävijän: 
j.Oletkos sukuo suurta, 
Vain olet s[ukuo] pientä, 
Isuo ison aloa, 



30 Levietä leisietä?"* 

*Neitipä varsin vast[aeli]:* 
„En ole s[ukuo] s[uurta], 
En ole s[ukuo] p[ientä], 
Isu[o ison aloa], 

3.5 Lev[ietä leisietä],^ 

Tyttö tyhmä n'> Tuuretuisen. 
Lapsi keijon" Keiretyisen.''~ 

„0i polosen päi[viäiiij, 
Oi ankehen aikojani, 

■to (Kuin) makasin-' moamon'" lap- 
sen, 
Rinnakka riuvottelin!-' 
Niin heän veittsehe^^ vetäu- 
ve,i2 
Tupestaha'^ tuiman rauvan, 
Käsin rahno rahkehesa, 

45 Veitsin länkesä lävisti, 
Hyppäsi hyvän selällä, 
Hyvän laukin lautasella: 
Lampi'* suuri lautasella. 
Vesi (on) selvä selkäluulla,'^ 

50 Tuosta noiat vettä juovat,"* 
Lappalaiset lainnuoli. 
(Löi on virkkuo vitsalla, 
Helähytti helmispeällä).'^ 



* („Päntin akka laulau rahasen arkun; a mie sanasen arkun.") [Ks. n. 
976]. — ' Päällä: [laäkihi] on. — * Selit.: = suku suuri. — « Ss:n 34 ja 
35 alkup. järjestys ollut päinvastainen; on numeroilla muutettu. — * Päällä: 
tuhman. — ' ke hjo : keijon. — * Selit.: „nimi se on, ihmisen nimi". — » Päällä: 
[makajin — '» Päällä: emoni. — " veittsehe;n : v. — '^ Päällä: [ve]täsih. — 
" Päällä: [Tupestah] on. — »* Päällä: [Lamp] oli. — i« Ss:u 48 ja 49 alkup. 
järjestys päinvastainen; on numeroilla muutettu. — '« Päällä: lakki. — 
" Tämän jälkeen on kk:ssa: Jouten . 



444 



Vuokkiniemen runoalue. 



VUOKKINIEMEN RUNOALUE. 



980. Vuokkiniemi. 

Genetz II, n. 8. — 1/7 1872. 

Miitrein leski; kasvanut Kivijär- 
vessä. 

Tuiretuise7i pojan virsi. 

Poika tuhman Tuiretuisen,i+ 
Laps' on kehnon Keyretyisen 
Läksi viemäh vetorahoja, 
Muarahoja niaksamahe 

5 Sunkun suurilla kauilla, 
Moakunnan markkinoilla. 
Ajoa karettelove, 
Männä luikeroittelove 
Selvällä meren selällä, 

10 Ulavalla aukiolla. 

Neiti vastahan tulove, 
Tinarinta riuottave. 
„Tule neiti korjahani, 
Tinarinta rekoseheni!" 

15 Neitipä sukselta sanove. 
Hiihtimiltä hiukasove: 
„Tuonipa tulkoh korjahase, 
Manala rekosehese!" 
Avasi rahasen arkun, 

20 Tenkalippahan levitti 
Polvillah on poikki puolin. 
Neiti korjah on kohuoje, 
Tinarinta rekoseheni. 
Käs' on oron ohjaksissa, 

25 Toin' on neien nännilöissä, 

Jalk' on oron ohjaksissa, 

Toini neien reittä myöte. 

Puhuttelou, lausuttelen : 

„01etk' on suurta sukuo. 



30 Eli rohkieta rotuo ?" 

„Enk' ole suurta, enkä pientä» 
Enkä rohkieta rotuo: 
Tytär olen tuhmanTuiretuisen, 
Lapsi kehnon Keyretyisen." 

35 Ajoa karettelove, 
Männä luikeroittelove: 
„0i milma poloista poikoa. 
Kuin makasin muamon lapsen, 
Sisareni siuvottelin 

40 Selvällä meren selällä, 
Ulavalla aukiolla! 
Oi sie Mari muamoseni, 
Kari kukki kantajaiseu, 

j. n. e. kuin Lemminkäisen virsi, 
mutta loppuu sanoihin: 

Yhtenä kesäissä yönä 
45 Sykysyissä valkiena. 



98L Vuokkiniemi. 

Genetz kons. 1., Bor. III, k. 21. — 
1872. 

.Jyrin akka. 

Poika tuhman Tuiretuisen. 

3 kertaa: „ Neiti vastahan tu- 
lovi." 

„Voi pannen pahani päivä, 
Kuin makasin muamon lapsen, 
Öisareiii siuo[ttelin] 
Selv[ällä] mer[en] sei 
Ulavalla auk[iellaj." 

Loppu. 



980. 't Turetuisen. 



22. Sisaren turmelus. 982. 



445 



VUONNISEN RUNOALQE. 



982. Vuonninen. 
Borenius III. n. 114. — ^^U 1877. 

Ontreini Jj^rki. 

Poika tuhman Timrituisen, 
Tj^tär kehnon Keiretyisen, 
Läk.^i^ maksun maksantaha, 
Nepä^ sattu vastakkaha. 

5 P[oika] t[uhman] T[uurituisen] 
Sepä noin s[auoikse] Y[irkko]: 
„Tule neiti koi-jahani.-' 

(Neiti varsin vastovaapi), 
N[eiti] suksilta puhuvi, 

10 Hiihtimiltä hiukasou: 
,.Tuoni tulkah korjahas, 



[Manala rekyöhösi]."^ 
Poika t[uhman] T[uurituisen" 

Avasi rahasen arkun, 
15 T'enkalippahan viritti 

Poikki puolin polvillah. 

Itse noin s[auoiksi] v[irkko]: 

,.Tule neiti korj[ahani]." 
Neiti korjah kohosi. 
20 Poika t[uhman]T[uurituiseuJ 

Ajoa karetteloo 

Sei väli cä m[ere]n s[elällä], 

Käsi on oron ohjak.sissa, 

2:ne neijen nännilöissä, 
25 Jalka on jalasta myöti. 

2:ni neien reittä m[yöti]. 



Yksityisiä, muissa yliteyksissä tavattavia säkeitä: 



1. Vuonninen. 

Lönnrot Ali 3, n. 43, s. 15. — 1833. 
Ontrei Malini. 

15 Poika tuhraan Tuurituisen 
Siitä Mariatan makasi, 
Tina rinnan tiuvotteli. 

[Säe on Väinämöisen tuomiossa, 
ks. n. 6891. 



2. Vuonninen. 

Borenius I, n. 73, ss. 1-2. — '»/jo 1871. 
Ontreini Jiirki. 

Poika tuhman Tuurituisen, 
Ttitär Keiretiiisen 
Ne on teitänsä käveli, 

[Ss. ovat Kilpalaulannassa, ks. 
n. 186]. 



982. * Säkeen edessä yhtäläisyysmerkki {—). — - Eivia alottaa kirjain, 
joka on pieni n, mutta on mahdollista että se on m:n alkuakin. 



446 



Uhtuen runoalue. 



UHTUEN RUNOALUE. 



983. Luomajärvi. 

&eiietz I, n. 6. — '«;io 1871. 

Marttina; Alajärvestä muuttanut 

KuTrervo KaTevan poika, 
Sinisukka Äijön poika,i+ 
Hivus keltani korije, 
Kenkän kauto kaimehaini 

5 Hiän makasi muamon lapsen, 
Öiuvotti oman sisaren. 

„Kunne lähen töitäni pakoho, 
Piilojani piilömähe? 
Jos mänisin männiiksi mäjellä, 

10 Männlit mailta leikatahe, 
Halkopuiksi hakatahe, s 
Pinopuiksi pilkotahe; 
Ei ole hiiva sielä olla. 
Jos mänisin haaviksi vetehe, 

15 Tuo on Pohjolan isäntä 
Paljon verkkoja kutove 
Sata-silmie suorittave ; 
E' ole hiiva sielä olla. 
En tiijä poloiii poika, 

20 Kunne tästä kulkenemma." 
Läksi^t merta laskomahe, 
Laski päivän, laski toisen. 
Jopa kohti kolmannenki 
Lieksan liikoja vesijä, 

25 Saksan salmija siivijä. 
Näki suaren salmeksella, 



Paikan merkitlin merellä. 
KuTTervo Kalevan poika 
Sinisukka Äijön poika 

30 Hiän on tuon sanoikse virkko: 
„ Onkos suarella sijova 
Veteä venehtä mualla. 
Purtta kuivilla kumata 
Teloilla teräksisillä, 

35 Valimilla vaskisilla?" 

Suaren neijet vastovavir^t 
„Ompa suarella sijova.*^ 
Jos vejä sata venehtä 
Tuhat purttaki kumova."'^^" 

40 Suaren neijet vastah otti 
Kamarih on kaitasehe: 
Kato tiältä kassapäitä, 
Kato päistä'*+ kaunehinta, 
Tukkapäistä turpejinta, 

45 Hivuspäistä hempehintä.'+ 
KulTervo Kalevan poika, 
Sinisukka Äijön poika, 
Hivus keltani korije, 
Kenkän kauto kaunehaini'^''' 

50 Katto päivän, katto toisen. 
Jopa kohti kolmannenki: 
tjks' on Tarja, toin' on Marja, 
Kolmas tuussotka Outotja, 
Ouf oli muista ounahampi.'' 

55 Läksi vettä kantamahe, 
Otti korvon olkapiällä, 



983. 't 2'/2- Sinis[ukkal, hienohelma. — "+ Läksi(hän). - ^+ vastovavi, 
päällä; [vastova]li. — "t Veteä v[enettä] m[oalla]. — »t 39 V,. KiulTervo] K[ale- 
van] p[oika] Vietih pirttih pikkusehe, Kam[marihi kaitasehej. — "t K[assa]- 
päistä. — n hempehinta. — «t 49'/.,. tJks on T[arja], t[oini] M[arja]. — » = pa- 
rempi älliltä. 



22. Sisaren turmelus. 983-984. 



447 



Kauhan käsivarrellahe. 

Kufrervo Karevan poika, 
Sinisukka Aijön poika, 

60 Hivus keltani korije, 
Kenkän kauto kaunehaini 
Outin jälkehe osasi 
Suorejissa sukkasissa. 
Kepejissä kenkäsissä, 

65 Tiiönnälti venon vesillä, 
Öinervöiseu lainnehilla. 
Sinne Outiki osasi; 
Pantih purjeh puun neuähe, 
Vuate varpasen varahe. 

70 Sini itki suaren neijet, 
Kuni nähtih purjehpuuta,'"'+ 
Ei hiiö itkis purjehpuuta,!''^ 
Itki purjehpuun alaista. 
KulTervo Kalevan poika, 

75 Sinisukka Äijöu poika 
Laski päivän, laski toisen, 
Jopa kohti kolmannenki 
Saksan salmilta siiviltä, '^t 
Lieksan liij oilta vesiltä. 

80 Emo piätii ikkunassa, 
Keksi^^" mustasen merellä,^*+ 
Sinervöisen lainnehilla ; 
„.To tulou miun poikaseni 
Saksan salmilta siiviltä. 

85 Lieksan liljoilta vesiltä. 
Mikä tuolta tuotanehe, 
Tuuvaliko lintu lentokarja. 
Vain tuuvah oikie omena 
Talon töillä tarttuvaini;!'^^ 

90 Mikä on sualis miun pojalla?" 
Poika tuon sanoikse virkko : 



„Tämä on suatu Saksan mualta, 
Tämä on tuotu Tukulmista, 
Otettu oma emäntä." 



984. Alajärvi. 

Inha n. 18. — 1894. 
Vasselei. 

Kullervo KaVevan poika, 
Sinisukka äiön poika. 
Sinisukka, hienohelma, 
Hivus keltane korie, 
5 Kenkän kauto kaunehaini 
Heänpä tuon sanoikse virkki: 
,,0i milma poloista poikaa, 
Oi poikaa polon alaista 
Kunne lähen töitäni pakoon, 

10 Piilojani piilömäh, 

Kuin makasin moamon lapsen, 
Siuotiu oman sisaren?" 

Emopa tuon sanoikse virkki : 
„Kuule, kukki poikasen. 

15 Mäne sie männyksc mäjellä." 
,,Lerapo sinne lähtekkäh, 
Se sinne vajeltakkah! 
Männyt mailta hakatah, 
Halkopuikse hakatah, 

20 Pinopuikse pilkotah.^ 
Oi milma poloista poikaa. 
Poikasta polonalaista, 
Kunne lähen töitäni pakoh. 
Piilojani piilemäh?'' 



'"t purjepuuta, päällä: [piirje]h[puji[ta]. — "t purjehpuuta, päällii: |pur- 
jehpu|i[ta]. — 'H Päällä: [salmilll[aj [syvil]l[äj. — "t Keksi (hän). — '•'t Päällä: 
[merel|t[äl. — 'HPäiillä: (ta)ipu|vaiDi]. 

981. ' pilk a tali: piikotali. 



448 



Uhtuen runoalue. 



25 Emopa tuon s[anoikse] virk- 
k[i]: 
,3Iäne sie pajukse purolla, 
Katajakse kaii kallalla!" 

„Lempo sinn[e] lähtekk[äh]. 
Se sinne vajelt[akkah] ! 

30 Pannahan rejen pajukse, 
Rejen poikkipuolisekse. 
Oi milma pol[oista] poik[aa], 
Poik[asta] polon alaista! 
Kunne läh[en] töit[äni] pako- 
h[on], 

35 Piilojani piilemähän?" 

Emäpä tuon [sanoiksi virkki] : 
„Mäne sie hauiksi jokehen!" 

„Lempo sinne lähtekkö, 
Se sinne vajeltakk[ah]! 

40 Tuopa Pohjolan isäntä 
Paljon verkkoja kutoo, 
Satasilmiä suorittavi. 

Kull[ervo] Ka[levan]p[oika], 
Sinis[ukka] äiön [poika], 

45 Sinis[ukka], hienoh[elmaJ, 
Hivus keltainen koria, 
*Ken[kän] kauto[kauuehaini]* 
Nosti purjeen puun nenäh, 
Vaatteen varpasen varah; 

50 Läksi tuosta laskomah 
Kokon kultasen nojassa, 
Melan vaskisen varah. 

Laski kerran suovesiä. 
Toisen kerran maavesiä, 

55 Kolmannen venehvesiä; 
Itse laskie liuotteloo 
Kokan^ kultas[en nojassa], 
Melan vaskjisen varah]. 



Luotu luotoni merellä, 

60 Salasoari siunajeltu. 

Heänpä tuon [sanoikse virkki] : 
„Onko soarella sijoa 
Vetöä^ venettä moalla, 
Purtta kuivilla kumata?" 

6.5 Soaren neitoset sanouu: 
„Onpa soarella sijoa, 
Jos vejät sata venettä, 
Isäs saamilla teloilla, 
Vanhempas varustamilla." 



Kuni näki saaren puita 
Sini itki saaren maita. 
Saaren ueitos[et] 
Kuni näky purjepuita, 
Sini itki saaren neiet. 



984 a). Alajärvi. 

Inha n. 73. -- 1894. 

Vasselei. 

Keug-än kauto kaunokainen.' 
Hius keltani korie. 

Sopii tämä sävel hyvästi Kul- 
lervon saarimatkaan : 

Sini itki soaren maita, 
Kuni näki soaren maita j. n. e. 



* Kok'o'n: Kokan. — ^ Vetläjä: Vetöä. — * Viivat osottavat tavallista 
suurempaa tyhjää paikkaa kk:ssa. 

984 a). ' Ss. ovat sanoja sävelmään. 



22. Sisaren turmelus. 985—985 a). 



449 



985. Jyvöälaksi. 

Berner n. 75.' — '1, 1872. 

Hoto, Iron Poavilan vaimo; Kent- 
tijärvestä tuotu. 

Kulerva Kalervon poika, 
Sinisukka äijön poika, 
Sinisukka, hienohelma, 
Hivus keltani korie. 

5 Keukän kanto kaunokaini, 
Ajove karettelouve 
Noita Ycäinön kankahia, 
Ammun roattuja ahoja. 
Katso neitoset kisovat 

10 Noiir on YäiiifJn kankahilla. 
Ammun roatuilla ahoilla. 
Koppoi ueijen korjahasi; 
Käs' on oron ohjaksissa, 
Toinen neitosen nisolla. 

15 ,.Voi milma. poloista poikoa, 
Poikova- polon alaista. 
Kuin makasin moammon lap- 
sen, 
Siuvotin oman sisaren, 
Kunne lähtenen pakohon ? 

20 Emojani vanhempuoni. 
Ja kuime pakenomahe, 
Lähen töitäni pakohon, 
Piilojani piilemähe?" 
„Poikuooni nuorempani." 

(Ei muistanut jatkoa muuta 
kuin tapailemalla, josta kuiten- 
kin niikyi, ett.ä runo juoksi yh- 
teen Lemminkäisen pakoretki- 
runon kanssa.) 



985 a). Jyvöälaksi. 
Karjalainen n. 20. — 1894. 

Hoto, Iron Poavilan vaimo; Kent- 
tijärvestä tuotu. 

Kullervo KaTevan poika. 

Sinisukka äijän poika, 

Hivus keltani korie. 

Kengän* kanto kaunokaini. 
.5 Ajoa karettelouve 

Noita Väinön kaukahie. 

Ammuin roattuja ahoja. 
Katson neitoset kisoauve 

Noilla Väinön kankahilla. 
10 Ammuin roatuilla ahoilla. 

Koppoau neijeu korjahase. 

Läksi ajoa karettamahe 

Noit(a) on Väinön kankahie. 

Ammuin roattuja ahoja, 
15 Käsi on oron ohjaksissa, 

Toini neitosen perässä. 
,,0i milma poloista poikoa, 

Oi poikoa polon alaista, 

Kun makasin moamon lapsen. 
•JO Siuvotin oman sisaren. 

Emojani vanhempani ! 

Kunne lähtenen pakoho(n).''^ 

Ja kunne pakenomaha(n)?-'- 
„Poikuoni nuorempuoni. 
25 Mäne sie männyksi mäjellä. 

Tasapuiksi taivosella !" ' 
„Emojani vanhempuoni! 

Lempo tuonne lähtekiihö. 

Leikatah mäjeltä männyt. 
30 Pinopuiksi pilkotaha(n)."2 



985. ' Alk. muistoonpano hävinnyt. — - Poikoa: Poikora. 
985a). ' Kenkiin: Kengän. — ' Tois. kertaa. — * ICk:ssa verrattavaksi 
viereen pantu pikakirjoituksella tehty alk. muistoonpano. 

29 



450 



Uhtuen runoalue. 



«Emojani vanhempiioni! 

Kimue lähtenen pakolion, 

Ja kunne pakenomaha? 

Lähen töitäni pakoho, 
35 Piilojani piilömähä." 

„Poikuoni nuorempuoni, 

Mäne hauviksi merehe, 

Siljoiksi sarasijoihe!" 
„Lempo tuonne lähtekähä! 
40 Mies musta, noven näköni, 

Se on verkkuo kutouve, 

Satasilmeä suorittauve; 

Jo on verkko veteh viety, 

Satasilmä sammalehe." 
45 „Emojani vanhempuoni! 

Kunne lähtenen pakoho, 

Ja kunne pakenomaha?" 
„Poikuoni nuorempuoni, 

Mäne sie soareh selällisehe, 
50 Puuttomaha luotosehe! 

Siellä ennen toattos piili. 

Sekä piili, jotta säily." 
,,Emojani vanhempuoni, 

Lykäkkämä veno vesillä, 
55 Kaksilaita lainnehilla!* 

Emojani vanhempuoni! 

Lähemmä ajoa karettelomaha, 

Soarehe selällisehe, 

Puuttomaha luotosehe." 
60 Ajoa karetellah 

Soarehe selällisehe, 

Puuttomahe-^ luotosehe. 
Ja kysyy soaren neitosia: 

„Onko soarella sijoa 
65 Veteä venosta moalla, 

Purtta kuivilla kumata?" 
Soaren neitoset sanouve: 



„Ompa soarella sijoa 
Veteä venosta moalla, 

70 Purtta kuivilla kumata, 
Toattos soamilla sijoilla, 
Vanhempas varustamilla ; 
Vejetäh venoni moalla. 
Pursi kuivilla kumatah, 

75 Toattos soamilla sijoilla, 
Vanhempas varustamilla." 

„§iitä mani:" 

Pimiähä Pohjolaha, 
Tarkkaha Tapijolaha. 
Siitä heän palkkautuu paime- 
neksi. 

80 Emäntä on pahan tapaini, 
Leipo kivisen leivän, 
Kakun paisto kallivoisen 
Palaseksi paimenella. 
Kullervo Kalevan poika, 

85 Sinisukka äijän poika, 
Sinisukka, hienohelma, 
Murti suuta, murti peätä, 
Murti mustoa haventa. 
Ajoi kontiet kotihe, 

90 Karhut vaimon kartanohe. 
Sotki suohon lehmän sorkat, 
Vajotti vasikan sorkat, 
Loati laihinat kotihe. 



* lainehilla: lainnehilla. — ^ Puuttomahaj : Puuttomahe. 



22. Sisaren turmelus. 986. 



451 



986. Jyvöälaksi. 

Karjalainen n. 11. — 1894. 

Toarie Petrovna Tsiigojeff, synt. 
Kenttijärvessä. 

Kullervo. 

Kullervo Kalevan poika, 
Sinisukka äijön poika, 
Hivus keltani korie, 
Kengän kanto kaunokaini. 

5 „Moaraoseni vanhempuoni! 
Kunne käset piilömähe,i 
Ja kunne pakenomahe; 
Lähen töitäni pakohe, 
Piilojani piilemähe."^ 

10 ,.Mäne sinne, kunne käsken, 
Noilla Väinön kankahilla, 
Ammoin roatuilla ahoilla!" 
Katso neitoset kisoave,^ 
Tinarinnat ripsottauve. 

ir, Kullervo KaFevan poika 
Murtiko suuta, murti peätä, 
Murti mustoa haventa; 
Koppoau neijen korjahase, 
Kanamarjan kaiualohe. 

20 Katselekse, keäntelekse: 
,.Oisi missä moatakseni 
Nuoren neitosen keralla. 
Kasvavaisen kainalossa."' 

Siinä kun heän rejessäh makoau, 
niin .sitte sanou, jotta: 

„Voi minuo poloista poikoa, 
25 Kuu makasin moamon lapsen,* 
Siuvotin oman sisaren!" 



Tulou siitil moamon luokse, sa- 
nou: 

„Moamoseni vanhempuoni! 
Oi milma poloista poikoa! 
Kuune-^ lähen töitäni pakohon, 

30 Kunne lähen piilömähe. 
Ja kunne pakenomahe? 
Lähen töitäni pakohe, 
Piilojani piilömähe." 
„Mäne hauviksi merehe, 

35 Siijaksi sarasijah! 

Sielläpä ennen toattos säily, 
Sekä säily, jotta piili." 

,,Moamoseni vanhempuoni ! 
Kun verkko vetehe viijäh, 

40 Kalan soaja sammalihe?" 
„Moamoseni vanhempuoni. 
Kunne käset piilömähe, 
Ja kunne pakenomahe? 
Lähen töitäni pakohe, 

45 Piilojani piilömähe." 

,,Poikuoni nuorempnoni ! 
Mäue sinne, kunne käsken, 
Toattos soamilla tiloilla, 
Vanhempas varustamilla! 

50 Lykkeä veneh vesillä, 
Pursi kuivilta kumauta, 
Veäkö purjehe peällä, 
Läh' ajoa karittamahe 
Soareh' on selällisehe, 

55 Puuttomah on luotosehe! 
Sielläpä ennen toattos säil3% 
Sekä säily, jotta piili, 
Soaressa selällisessä, 
Puuttomassa luotosessa." 

6u Kullervo KaFevan poika 



986. ' piille mähe: piilömähe. — - Huomautettu: „mitä lie pahoja loa- 
jittu kun mänöii piilömäh, en muissa". — ' Tois. kert: kisoauve. — * ln,ai[- 
sen: Za^sen. — * Kun: Kunne. 



452 



Uhtuen runoalue. 



Kuuli vanhemman sanate, 
Lykkäjäy venou vesillä, 
Kuusilaijau kuplamahe, 
Kaksilaijan kantamahe, 

65 Soareh on selälliselle, 
Puuttomah on luotosehe. 
Ajo soaren rantasella. 

Soaren neitoset sanouve: 
,. Mistäs kulkou Kullervoini? 

70 Veäs on veneh on moalla, 
Pursi kuivilla kumoa! 
Teälläpä ennen toattos säily, 
Sekä säily, jotta piili, 
8oaressa selällisessä, 

75 Puuttomassa luotosessa." 

„Katselou aikoa, eläli, sanou ta 
ajattelou ei heän tässä säily eikä 
piile." 

Kullervo Kalevan poika 
Ijykkeäy on venon vesillä; 
Läht' ajoa karettamahe 
Pimiähä Pohjolalle, 

80 Tarkkaha Tapivolahe. 
Ajau Pohjan rantasella, 
Tuoki Pohjolan emäntä: 
„ Vetikö veneh on moalla, 
Purren kuivilla kumasi, 

85 Toattos soamilla tiloilla, 
Vanhempas varustamilla. " 
Sanou Pohjolan emäntä: 
„Kullervo KaFevan poika! 
Teällä ennen toattos säily, 

90 Sekä säily, jotta piili. 
Pimeässä Pohjolassa, 
Miesten syövässä sijassa, 
Urosten upottajassa." 
Kullervo Kalevan poika: 

0.1 „Mitä on työtä Pohjolassa?" 
Itse Pohjolan emäntä: 
„Palkkauvutko paimeneksi?" 



Kullervo Kalevan poika 
Kupieu paljo paimenekse. 

100 Leinä lehmien ajohe, 
Kurja karjan katselohe. 

Tuopa Pohjolan emäntä 
Kullervo Kalevan poijau 
Työnsi paljon paimenehe. 

105 Kurjan karjan katselohe; 
Leipo heän kiviset leivät, 
Kakut paisto kallivoiset 
Palaseksi paimenella. 

„Hänellä on mieli tappoa häntä 
kuin on muitaki tappanna." 

Kullervo Kalevan poika. 
110 Sinisukka äijön lapsi, 

Hivus keltani korie, 

Kengän kauto kaunokaini 

Murtiko suuta, murti peätä. 

Murti mustoa haventa; 
Ui Sotki suohou lehmän sorkat, 

Vajotti vasikan jalat. 

Tuolla Pohjolan emännällä 

Loati laihinat kotih: 

Ajo kontiet kotih, 
120 Karhut kirjokankahalla. 

„Pohjolan emäntä mänöii katso- 
mah, jotta jo on ovelampi kun 
loatiu tämmöistä. Poika loatiu 
hänellä pahoa niistä kivisistä syö- 
misistä. 



22. Sisaren turmelus. 987—988. 



453 



987. Enonsuu. 

Genetz kons. arkki. Bor. III, k. 



19, s. 3. — 

Sokea Outi. 



1871. 



Kullervo Kal[evaii] poik[a] 
Sinisukka äij' on? poika 
Sinisukkaha sivofe, 
Punapaklaha panete. 



988. Uhut. 
Borenius I, n. 54. — ^lo 1871. 

Jyvöälahden vaimo. 

Läksi piika kattsomahe: 

Jo ajoa karettelove, 
lao Tulla luikerettelove 

Noit' on Suomen kankahia, 

Noit'i+ on Suomen soareksia. 

Jalk' on Suomen soappoassa, 

Toiue2+ on neijen reittä myöfe, 
135 Käsi on-^T ohjaksessa, 

Toiiii^''' on neijen nännösissä. 

Jo heän mäkeh tulove. 

Emo vastah tulove. 

Heänp' on hiippasi rejästä: 
140 ,,0i emoseii kantajaisen! 

Vet makasin moamon lapsen, 

Mäkipäitä männessäni, 

Päitä notko nossessani. 

Oi emoseii kantajaiseii! 
145 Kunne tuöunät piilumähe?" 
,.Poikuvon on ainuoni, 



988. '+ Noita, 
karvallini. 



^t Toin. 



Mäne männlikse meällä." 

,.0i emoseii kantajaisen! 
En mäne männukse meällä : 

v.o Mäntti puukse leikatahe, 
Pinopuikse pilkotahe, 
Kotapuikse kolkataRe. 
Oi emoseii kantajaiseii! 
Kunne tiiönnät piilömälie. 

155 Kuin makasin moamon lapsen. 
Mäkipäitä männessäni. 
Päitä notko nossessani?*' 

,,Poikuohi ainuoni! 
Luote sie pöpön^ pesähe." 

160 „0i emosen kantajaisen! 
En luote pöpön pesähe: 
Mies on rauvan karvalline''^ 
Sep' on keihästä hivove, 
Pöppiiö pesästä tappoa. 

165 Oi emosen kantajaisen! 
Kunne tiiönnät piilömähe, 
Kuin makasin moamon lapsen, 
Mäkipäitä männessäni. 
Päitä notko nossessani?*' 

170 ,,Poikuohi ainuoiii! 
Luote sie mereh lohekse." 
,.0i emoseii kantajaiseii! 
En luote mereh lohekse: 
Mies on verkon karvalline, 

175 Sep' on verkkuo vetäve 
Joka niemien nenähe, 
Jok' on soaren salmekseh; 
Lohi verkkoh vejäkse. 
Oi emoseii kantajaiseii! 

ISO Kunne tiiönnät piilömähe. 
Kuin makasin moamon lapsen 
j Mäkipäitä männessäni, 
I Päitä notko nossessani?" 

't Käs' on. — *t Toin. — * karhun. — 



454 



TJhtuen runoalue. 



Poikuoni ainuoni! 
185 Tiiönnä sie veno vesillä, 

Kaksilaita lainehilla. 
Itse istuvu peräKe 

Melan vaskisen varalle. 

Kokan kultasen nojafie. 
190 Nossa purje puun nenäRe, 

Voate varpojeu varalie. 

Heän tiiönsi venon vesillä, 

Kaksilaijan lainehilla; 

Itse istuutu perähe 
195 Melan vaskisen varaRe, 

Kokan kultasen nojafie. 

Nosti purjehen puun nenäfie, 

Voattien varpojen varaRe. 

Laski päivän moavesiä, 
200 Toisen päivän suovesiä. 

Kolmannen venovesiä. 

Mäiiip' on soaren salmeksella. 

Kiisti heän soarella sijoa,'+ 

Vetöä^''' venuon moalla, 
205 Purtta kuivilla kumata. 
Soaren neitoset sanove. 

Ilman ttitöt ttilkuttäve: 

„Ompa soarella sijoa"+ 

Vetöä siun veuuos maalla, 
210 Purtta kuivilla kumata." 
Jo veti venosen moalla, 

Purteh kuivilla kumosi. 

Jo piti tiheksän neittä, 

Kolme nuorta morsienta 
215 Uhtenä kesäisnä iiönä, 

Siiktistiissä valkiena. 

[Alkupuoli Kilpakosintaa, ks. n. 
507]. 



989. Uhut. 

&eiietz II, n. 22. — Vi 1872. 

Vassilei Häimini. Isä ja äiti Kuh- 
mosta, itse Aunuksen puolella 
kasvanut. 

KulTervo Kalervan poiga, 
Sinisukka Äijön poiga,'^ 
Hivus keldani korie 
Läksi töidänse pagoho, 
5 Pillojanse^t piilömähä, 
Kuin magazin muamon lapsen, 
Siuvotin oman sisaren. 
„Mänego hauviksi jogehe!" 
„Lemb' on sinne lähtegöhöt, 
10 Öe sinne vajeldakkohot! 
Tuoir on Päivölän izändä 
Paljon verkkuo kudouve, 
Sada silmtiä solmijeuvi,^+ 
Panougo hauvillan edehe." 
1.5 Kurrervo Kalervan poiga, 
Sinisukka, hieno helma 
Läksi töidänse pagoho. 
Pillojanse piilömähä, 
Kuin magazin muamon lap- 
sen,*+ 
20 Siuvotin oman sisaren. ^^ 

„Mänego männiiksi mäjellä. 
Koivuksi kovalla nmalla, 
Kadajaksi kangahalla!" 
„Lemb' on sinne lähtekköhöt, 
25 Se sinne vajeldagohot: 
Pirttipuiksi pilkotaha, 
Halgopuiksi hakatahe." 
Kurrervo Kalervan poiga 



't sijova. — '+ Vetö(v)ä. 

989. '+ Ensin: Sinisukka, h[ieno] h[elma]; korj.: [Sinisukka] Äijön poiga. 
— H Pillojonse. — '+ solmijetivi. — *t 19 '/j. K[urrervo] K[alervan] p[oiga], 
S[iöisukka] Ä[ijön] p[oiga], Hiv[us] k[eldani] k[orie]. — H Säe puuttuu. 



22. Sisaren turmelus. 9S9. 



455 



Sinisukka Äijön poiga. 

30 tSiiiisukka, hieno helma, 
Hivus keldani korie 
Läksi töidänse pagoho, 
Pillojanse piilömähä, 
Pani purjon puun uenähe, 

35 Yuattied varbojen varahe. 
Las^ki alla suuren suaren, 
öuaren neijolda kiiziive: 
„Oi)g'o suarella sijova, 
Yedövä veuehtä mualla, 

40 Purtta kuivilla kumata?" 
Suaren neidoizet sauovi: 
„Onb' on suarella sijova 
Vedövä venehtä mualla, 
Purtta kuivilla kumata, 

45 Hos vejä sada veuehtä, 
Tuhat purtta tukkuolegi 
Izäs suamoilla teloilla, 
Vanhembaz varustamilla. " 
Suan on neijoista pideli 

50 Uhtenä kezäissä iiönä. 
Miehet miekkoja hivovat 
Tuonb' on Lieton kaulan piällä. 
Läks' on töidänse pagoho, 
Pillojanse piilömähä, 

55 Jo liikkäi venon vezillä, 
Sadalaivan lainnehilla. 
Sini itki suaren neijot, 
Kuni purjehpuud näg-uve, 
Ei itett'*^' on purjehpuuta, 

60 Itkig:o purjehpuuu pidäjiiä. 
Laski alla uuen linnan. 
Alla Viiburin vihazen. 



Tiiönz on kirjat kiirehestä 
Paberit pakon perästä: 

65 „Ongo linnassa lihova, 
Eli voida Vonmarilla 
Siiiiä miehen nälgähizen, 
Haukata halun alazen?" 
Tuolda akka vastoaVebi: 

70 „Eib' ole linnassa lihova 
Eigä voida Vonmarilla 
Siiiiä miehen nälgähizen, 
Haukata halunalazen ; 
Tuoir on uubun musta ruuna, 

75 Vaibun valgie hevoine 
Miehen murhan murginaksi. 
Veroksi verikäbälän."' 

Pani plissiit piiiikkämähä, 
Jalojouzet jaukkamaha, 

80 Job' on liikku linnan seinäd, 
Kävi räiistähäd rämiiinä. 



990. Uhut. 
Borenius H, n. 51. — 

Huotarini Jouhko. 



': 1872. 



Kullervo •■>" Kallervon^ poiga, 
Sini-sukka, hieno-helma, 
Hevus^ keldani koria, 
Tuo kiirsö*+ kiilan kävijä, 
Silo-sorkko^+ sorgehtija''^ 
Tallasi tasaista"'^ tietä 
D'emilähkö**+ tiettävähen, 



n itet. 

990. '+ Kullervo oli. — ^ Tämäkin nimen muoto viittaa eteläisempään 
syntyperään. — * Sanan merkitystä koetteeksi kysyttyäni, vastasi ukko: 
„fiijät ieldäpäin". H/vus sana onkin Karjalassa kotoperäinen. — ^t Päällä: 
g[ursö]. — *+ Silosorkka. — "+ sorkehtija: [5or]g(ehtija]. — '+ tasasta. — 
«+ Temiläli(kö), päällä: D'[emilähkö]. 



456 



Uhtuen runoalue. 



Soarem peähä soahessafise, 
Memen peähä mtkuttoa'ssa. 
10 Sielä [ — — — 

J.9 



991. Nurmilaksi. 

Genetz II, n. 33. — ^jn 1872. 

Matti Kettuni. Kuhmon kirkolta 
kotoisin, täällä kuullut laulunsa. 

Kulerva Kalervan poika, 
Sinisukka Äijön poika, 
Hivns keltane korie, 
Kenkän kauto kaimokaine 
5 Hiippasi liiivän selällä, 
Hiivan lankin lautasilla. 
Selkövä silittelöve, 
TalTova taputtelove : 
Oispa missä moatakseni, 

10 Vieressä veniiökseiii 
Nuoren neitosen povessa, 
Vastakasvon kainalossa. i+ 

Ajova karettelove 
Noita Väinön kankahie: 

15 Tuolla neitoset kisasi 
Noilla Väinön kaiikahilla. 
Koppai neijon korjahanse, 
Käsi on oron ohjaksissa, 
Toin' on neitosen povessa. 

20 Heänp' on neijolta kiisiive: 
„Mit' olet suku VO suurta, 
Ootko suurta, ootko pientä?" 

Neito varsin vastovapi : 
„Enk' ole suurta enkä pientä, 

2h Tiittö Tuuli Tuurikoisen." 



„Voi mii ma poloista poikoa, 

Poikova polonalasta, 

Kunp'2+ on makain moamon 
lapsen. 

Siuvotin oman sisaren!" 
30 „Moamosehi kantajani, 

Kunne tiiönnät piilömähe 

Ja kunne pakenomahe?" 
„Poikuvohi nuorempuohi, 

Männös siune. kunne käsken: 
35 Mäne männiiksi mäjellä, 

Katajaksi kaukahalla." 
„Moamosehi kantajani, 

Lempo tuonne lähtenöve: 

Männiit meällä pilkotahe. 
40 Kunne tiiönnät piilömähe 

Ja kunne pakenomahe?" 
„Poikuvohi nuorempuohi, 

JVJäne hauviksi merehe, 

Siljaksi sarasijahe." 
45 „Lempo tuonne lähtenöve! 

Mies musta, noven uäköhe 

Sep' on verkkuvo kutove, 

Sata silmöä soahustave, 

Laski verkkonse**^ vetehe, 
50 Hauvin soajan sammalehe. 

Lempo tuonne lähtenöve! 

Kunne tiiönnät piilömähe 

Ja kunne pakenomahe?" 
„Poikuvoui nuorempuohi, 
55 Mäne sinne, kunne käsken : 

Soarella selällisellä; 

Siel' ennen isosi piili. 

Sekä piili, jotta säilu." 
Kulerva Kalervan poika, 
60 Sinisukka Aijön poika, 

Hivus keltane korie. 



" Sisällykseltään siivottomat. 

991. '+ kainanossa. — *t Kuinp'. — H verkkonse, päällä: [verkkons]a. 



22. Sisaren turmelus. 991—992. 



457 



Kenkän kanto kaunokaine 
tJutp' on airoja hakiuve, 
Päivät purtta valmistave. 

65 Saip' on veno valmeheksi; 
Läksi heän on soutamaba 
Soarella selällisellä. 

Knlerva Kalervan poika 
Sinisukka Äijön poika 

-70 Mani soarella selällisellä, 
Kiisii soaren neitosilta: 
,,Onko soarella sijova 
Vetövä Yenehtä moalla. 
Purtta kuivilla kumata?" 

7.5 Neito varsin vastovapi: 



„Onpa soarella sijova 
Vetövä venehtä moalla, 
Purtta kuivilla kumata 
Toattos soamilla teloilla, 

80 Vanhempas varustamilla." 
Knlerva Kalervan poika. 
Sinisukka Äijön poika, 
Hivus keltane korie. 
Kenkän kauto kaunokaine 

85 Vetikö venousa moalla, 
Purren kuivilla kumasi 
Toattoh soamilla teloilla, 
Vanhempah varustamilla. 



POHJOINEN RAJA-ALUE. 



992. Pohjoinen r, a. 1 



Europaeus K, n. 



— 1846. 



Oli v[anha] Vfäinämöinen). 
Toin[en] n[uori] J[oukahaiuen], 



Läxit viemäti vetoa. 
Maarahoja maxamab. 
Puuttu vemmel vemp[elehe], 
Luok[ki luokkihin takistuj. 



«-^S^-5 



23. KUOLON SANOMAT. 



KELLOVAARAN RUNOALUE. 



993. Suurijärvi. 

Europaeus K. n. 31. — 1845. 

Kullervo Kale[van poika] 
L[äksi] s[oitellen] sot[ahau], 
I[loitellen] ilman al[le]; 
S[uo sorahti, maa järähti]. 
5 Kaj[ahutti kankahalla], 
Kang[asJ Y[astahan] kaj[ahti]: 
„Taattois koiss[a] kuolemas- 
[sa]." 
„Kuollu maah[an] vie[täkö- 
höu] 
Ostetul[la] orih[illa], 
10 100 markoin makset[ulla]." 
Kiil[Iervo Kalevan poika]. 



„Maammois k [oissa] ku[ole- 
massa]." 

,,K[uollu maahan vietäkö- 
hön]." 



„Veik[kos koissa kuolemas- 
sa]." 

15 ,,8ikkos [koissa kuolemassa]." 



,,Naises [koissa kuolemassa]." 

„Voi poloinen päiv[iäni]! 
Puutu puhtahat sopani, 
Kaatu kakkara veroni, 
20 Pitkän pivustan kesrääjä. 
Väkivärttinän vääntäjä." 



994. Suurijärvi. 

Genetz II, n. 79. — ^V» 1872. 

Gostjane Iivana. 

Tuo kaunis Kalevan poiga, 
Sinisukka, hienohelma, 
Hivus keldane korie 
Astu hanhen askelilla, 

5 Taputti tavin jaloilla, 
Noilla Väinön kangahilla, 
Kangas vastahan' ••■ kajahti: 
„Moamos koissa kuolemassa." 
Tuo kaunis Kalevan poiga 

10 Astu hanhen askelilla. 
Taputti tavin jaloilla, 
Ambu kerran keskimäisen, 
Kangas vastahan kajahti: 



994. 't vastaha n : v. 



460 



Kiimasjärven runoalue. 



j.Toattos koissa kuolomassa." 
Tuo kaunis Kalevan poiga 
Astu hanhen askelilla, 
Taputti tavin jaloilla, 
Noilla Väinön kangahilla. 



Katto kansasta parasta, 
20 Turbehimman tukkapäistä. 

[Jatko Sisaren turmelusta ks. n 
961]. 



KIIMASJÄRVEN RUNOALCE. 



995. Nokeus. 

Genetz II, n, 62. — '^U 1872. 

Makarien vaimo, Saarenpäästä. 

Kullervo Kalervau poiga 
Soitti suolla mäunesscähä, 
Kajahutti kangahalla,^+ 
Suo sorahti, moa järähti, 

5 Kangas vastaha kajahti: 
,.Toattos koissa kuolomassa.'' 
„Soan mi'e mugoman toaton 
Sunguu suurelda kavulda, 
Moahakunnan^t markkiuoil- 
da." 

10 Kullervo Kalervan poiga 
Soitti suolla mäunessähä, 
Kajahutti kangahalla, 
Suo sorahti, moa järähti, 
Kangas vastaha kajahti: 

5 ..Moamos koissa kuolomassa." 
„Soan mi'e mugoman moamon 
Sungun suurelda kavulda, 
Moahakunnan^''" markkinoil- 
da." 



Kullervo Kalervan poiga 
20 Soitti suolla männessähä, 
Kajahutti kangahalla. 
Suo sorahti, moa järähti. 
Kangas vastaha kajahti: 
„Naises koissa kuolomassa." 
25 „0h milma poloista poigoa, 
Oh milma polon alaista! 
Puudu puhtahat sobaset, 
Kado kakkaraveroni." 



995 a). Nokeus. 

Genetz pikakirj. t. s. 5.^ — 1872. 

Makarien vaimo, Saarenpäästä. 

Kullero Kallervan poiga 
Soitti suolla männessäh 
Mu'akunnan markkinoist', 
Kangas vastaha karahti.'-^ 



995. ^+ kangalla. — H Muahakunnan. 
995 a). * Sanat sävelmän yhteydessä, 
edellisten kanssa. 



^t M[uahakunnan]. 

* Säe ei ole yhdessä jaksossa 



23. Kuolon sanomat. 996—997. 



461 



996. Luvajärvi. 
Europaeus K, n. 58. — 1845. 
Kullervo [Kalevau poika] 



,,Taattosi kotona kuoli." 
„Saan mie moisia taattosia. 
Silmät on liinan siemfenistä], 
Korvat koivun lehväsistä. 
Vartalo lahosta puusta." 



AKONLAHDEN RUNOALUE. 



997. Miinoa. 
Berner n. 37. - ^^ >, 1872. 

Marppa Jeussein tytär Häniiini, 
Kliimon vaimo; synt. Akonlah- 
dessa. 

Kulerva Kalervon poika 
Läksi soittoan sotaha, 
Hotelien tappeluhu; 
Soittipa suolla männessähä. 

5 Kajahutti kankahalla, 
Suo sorahti, moa järähti, 
Kaukas vastaha kajahti. 
Tulipa sanomat jäleltä: 
,,Jo on toattos'+ kuolomassa/^^^ 

10 Ruotsin suuresta sovasta, 
Maakunnan markkinoilta." 
K[ulerva] K[alervon] p[oika], 
L|äksi] s[oittoanJ s[otaha], 
I[lotellenJ t[appeluhu] ; 

15 S[oittipa] s[uolla] m[ännessä- 
hä], 
K[ajahutti] k[ankahalla]; 
S[uo] s[orahti], m[oa] j[ärähti], 
K[ankas] v[astaha] k[ajahtij. 



T[ulipa] s[anomat] jläleltä]: 
20 ,.Jo on moamos kuolomassa.*' 
K[ulerva] Klalervon] p[oika] 
Läksi s[oittoan] s[otaha], 
I[lotellen] trappeluhuj; 
S[oittipa] s[uolla] m[ännessä- 
hä], 
'ih K[ajahutti] k[ankahalla]; 
S[uo] s[orahti], m[oa] j[ärähti], 
K[ankas] v[astaha] k[ajahtij. 
T[ulipa] s[anomat] j[äleltä]: 
„Jop' on naises kuolemassa." 
30 „Voi milma, poloista poikaa!" 

(Kulervo lähtee kotiin ja sanoo 
sinne tultuaan :'+) 

,, Nouse nuorra kuolomasta, 
Kaunissa katuvomasta; 
Puuttuu puhtahat sopani, 
Kato*^ kakkaraveroni." 



997. '+ toatos. — ^+ Tämän jälkeen eri säkeenä: Soap' on. 
lervo lähtee kotii ja sanoo. — *t Katoo. 



't Ku- 



462 



Latvajärven runoalue. 



998. Lyttä. 

Borenius I, n. 109. — ^Vio 1872. 

Ossippa Omenaini. — Mp. Akon- 
lahdessa. 

Kulervo Kalervam poika 
Läksi soitellen sotihi, 
Pajatellem paimenehe. 
Soitti suolla männessähä, 
5 Kajahutti kankahalla; 
Kaukas vastaha kajahti: 
Koista viesti tuotanehe: 
„Toattos on koissa kuolomas- 
sa." 
„Kuollovi, niin kuolkohote! 
10 Kuoltu moaha vietänehe, 
Hautaha hakattanehe 
Orihilla ossetuUa, 



Savoim markoim maksetulla, 
Tuhansin lunassetulla." 

15 Kulervo Kalervam poika 
Läksi soitellen sotihi, 
Pajatellem paimenehe, 
Soitti suolla männessähä, 
Kajahutti kankahalla; 

20 Kaukas vastaha kajahti: 
Viesti koista tuotanehe: 
„Moamos on koissa kuolemas- 
sa." 
„ Kuolio vi, niin kuolkohote, 
Kuoltu moaha vietänehe, 

25 Hautaha hakattanehe 
Orihilla ossetulla, 
Savoim markoim maksetulla. 
Tuhansin lunassetulla." i'"' 



LATVAJÄRVEN RUNOALUE. 



999. Latvajärvi. 

Cajan 8:o, siv. 20 (= Eoolio n. 37 a). 
— 1836. 



Kullervoiten Karjalaan.' 



998. 't Jäänyt muistoonpanematta. 

999. ' Foolicssa: 19 Runo. 473. Kullervoiten Karjalalian. 



23. Kuolon sanomat. 1000—1001. 



463 



VUOKKINIEMEN RUNOALUE. 



1000. Tsena. 
Lömu^ot Ane, n. 59. — 1834. 

Jyrki Kettune. 

Se kaunis Kalev[an] p[oika] 
Sepä synty äitistään, 
Kaupittiin etc. 

Sek[aunis]K[alevan] p[oika] 
5 Läksi soitellen sotaan. 
Soitti suolla mennessäLän] etc. 

Sana vietih jälestä: 
„Kuoli maainosi kotona." 

Varsin vastaeli: 
10 „ Kuollut maah vietäköh, 
Hautah hakattohok!" 

Soitti suolla m[ennessään], 
Kankahalla käyessään etc. etc. 
„Kuoli taattosi [kotona]." 

15 Meni soitellen sotaan, 

Vietih san[a jälestä]: 
„ Vaimosi kotona kuoli.*' 

Se k[aunis] K[alevan] p[oika] 
Se huhuta huiahutti, 
20 Vihelyttä vierehytti: 
„Kuoli v[aimo]ni kotona." 

Itse noin s[anoiksi] v[irkki]: 
„Sihen kaski kaatukoo, 
Kullan solki sortukoo, 



25 Kuni huuto kuulukoo,^ 
Kuni yierenee vihellys! 
Elkööh kanto kasvao, 
[ElkööhJ vesa venyö 
Kaskeh K[alevan] p[oja]n, 

30 Leikkaukseh Lenimink[äi- 
se]n." 



1001. Vuokkiniemi. 
Borenius I, n. 86. — "/lo 1872. 

Miitreiu leski; kasvanut Kivijär- 
vessä. 

Kuiftjärven Kaleva poika 
Läksi soitellen sotihe, 
Pajatellem paimen ehe. 
Soitti suolla raäunessäh, 

5 Kajahutti kankahalla. 
Tuotih^ sanomat jälestä: 
,.Moamos koissa kuolemassa.'* 

„ Puutu putro-pata'sehi, 
Kato kakkara-vero'ne. 

10 KuoUou heän, liiin kuolkohot! 
Lölivämpä muita moamoloita. 
Kuollut moaha pantauehe, 
Hautah on hakattanehe 
Orehilla ossetuilla,2+ 

15 Varsalla vajehetuilla,^''" 
Savoim markoim maksetuilla. 
Tuhansin lunassetuilla. " 



l(XX). * Kuni kuulu huuto n| kuulukoo: K. h. k. 

1(X)1. ' Myös: tuotis. — -t ossetu i Ha: o., samoin ensin kopiossa. — 
'+ vajehetulla, samoin ensin kopiossa. 



464 



Vuonnisen runoalue. 



VUONNISEN RUNOALUE. 



1002. Lonkka. 
Lönnrot ALE 5, n. 23. — 

Martiska Karjalaini. 



1834. 



Kullervo Kalevajn poika] 
Läksi soitellen sotaan/ 
Kallotellen vainon^ luo; 
Soitti soilla menn[esscään], 
5 Patakoitteli paloilla. 
Pisti pillit säkkiinscä. 

Tuotihin sana jälestä:^ 
«Naisesi kotona kuoli." 
Sauoopi s[analla] t[uolla], 
10 Virkko [tuolla vintiöllä]: 
„0n hän kotona ruuna, 
Millä maahan vietäöhö, 
Kalmaan katettoohon." 
Kullervo [Kalevan poika] 
15 Pisti [pillit säkkiinsä], 
Soitti [soilla mennessään], 
Papakoitteli paloilla, 
Kullervoitti kankahilla. 
Tuotihin sanoma: 
20 „Taattosi kotona kuoli, 
Lähes tuota kats[omaan], 
*Kunne kuollut hauataan,* 



Miten maah[an] vietä[nehen]!-' 
Sanoopi tuolla: 
25 „0n ori kotona ollut, 

Millä maah[an] viet[äöhön]." 
Kullervo Kal[evan poika] 

Läksi soitell[en sotaan], 

Kallotell[en] vainoloih[in], 
30 Pisti [pillit säkkiinsä], 

Soitti [soilla mennessään]. 

Kullervoitti [kankahilla]. 
Tuotihin sanoja: 

„Maammosi koton[a kuoli]." 
35 Virkko: 

„Ompa ruuna tanhualla 

Patvisessa patsahassa, 

Hihnoissa hopehissa, 

* Vöissä kultaisissa,* 
40 Tulta syöpi, t[ulta] juopi, 

Se panua paskantaa, 

Kauan kuonoa kusee. 

Maammo maahan [vietäöhön]." 
Kullervo [Kalevan poika] 
43 Pisti [pillit säkkiinsä], 

Soitti [soilla mennessääu], 

Papakoitteli [paloilla]. 



1002. ' sotan: sotaan. 
Tuotihin sana jälestä. 



^ vaino : vainon. — ' Tuotihin san ojen ee.stä. 



23. Kuolon sanomat. 1003—1005. 



465 



UHTUEN RCNOALUE. 



1003. Uhut. 
Lönnrot AH 6, n. 1, — 1834. 

Kuiu terve Kal[eYan] poika 
Soitti suolla menii[essähäu], 
10 Suo järähti, maa täräht[i], 
Kangas vastaan kalahti. 
Tuotih sanoma jälestä. 
„Kuolkah kuolko maamoseni, 
Ompa muita maammosia!" 

[Alku uutta runoa]. 



1004. Uhut. 
Cajan n. 37. — 1836. 

Millä ku[o]llut maahan panta- 
neh, 
15 Hautahah hakattaneh? 
Sia on maassa kuollehella, 
Kalmassa katonehella, 
(Ei elävien kera). 

[Alku Kakvanpojan kostoa, ks. 
n. 942). 



1005. Uhut. 

Lönnrot 1836 v:n matkakert., siv. 
8. — 1836. 

Astuin tietä tilikk3'ä,i 
Maata maksan karv[allista], 
Soitin suolla uostessani, 
Kajahutin kank[ahalla], 
5 Kang-as vastaan kajahti: 
„Taattos on koissa kuolo- 
massa. "^ 
,,Kuolkao hän jos^ kuolkao, 
Mie saan pareihan, 
Vartalon vesihavuista,* 
10 Silmät liinan siem[enistä]. 
Korvat lamin lump[ehista], 
Käät käkristä puista." 
Astuin tietä tilikkyy. 

„Veikkos on koissa kuolo- 
massa edl. 

15 — — Sikko — 

„Naises on koissa kuolo[mas- 

sa].-' 
„Voi minua osatonta, 
Voi poikaa poloista, 
Kun puuttu väki värttinän 
vääntäjä'"n'', 
20 Suuren sultsunau sujattaja'"u\ 
Leivän leipojaisen 
Pitäis naia naiskulunen, 
Purnu on puituja jyviä, 



KX)"). ' tsiliätä;: *tilikkyä*. — '^ koissa jedl. : k. ♦kuoloraassa*. — 
Päällä: ni. — * Päällä: [vesihav]o[ista]. 

30 



466 



Uhtuen runoalue. 



Purnu toinen puittomia, 
25 Sata saatuja rahoja, 
Sata toinen saamatonna. 



1006. Uhtuen r. a.' 

Europaeus, S-kokoelman n. 26. - 
1846? 

Kuller[vo Kalevan poika] 
Soitti [suolla mennessähän], 



Kangas vastahan [kajahti], 
Suohut v[astahan] sorahti. 
5 Tuotihin viesti: „maammos 
kuoli". 
Päät pani pataranista, 
Silmät [liinan siemenistä]. 
Polvet koivun kou [kelvoista], 
Korvat lammin lum[pehista], 
10 Jallat järjistä pajuista. 



Yksityisiä, muissa yhteyksissä tavattavia säkeitä: 



1. Uhut. 

Cajan n. 109, ss. 5-6. — 1836. 

Susi juoksi suota myöten, 
Karhu kangasta pakeni, 



5 Suo sorahti, maa järähti. 
Kangas on vastahan kajahti. ^ 
(Om Kullervo). Def. 



2. Tsiksa. 

Meriläinen n. 2133, ss. 4-5. — 1889? 

Tanila Ontronen. Kuullut isäl- 
tään Voij arven kylässä. 

Tien mä soiton sorsan luusta. 
Kantelen kalan evästä; 
Laulain ennen isoni läksi, 
Soittaen meni sotahan, 
5 Toitotellen tappelohon. 

Sinne kaski kaatukohon 

[Sotaan lähtiessä, ks. Kalevan- 
pojan kostoa n. 950J. 



1006. ' Muistoonpanopaikka ja -vuosi epävarmat. Pohj. r. a? 

1. ' Viim. säkeiden järjestys ensin päinvastainen; numeroilla muutettu. 



23. Kuolon sanomat. 1007. 



467 



POHJOINEN RAJA-ALUE. 



1007. Koljola. 
Inlia n. 256 (= n. 151). — 1894. 

Martiskaini Teppana. 
Kullervo.^ 

Kullervo Kalervon poika 
Lähti soitellen sotahan, 
Oi ukko ylijumala.^ 
Itse pilvien pitäjä, 
5 Hattarojen hallitsija, 
Varjele vakainen Luoja, 
Katso-* kaunoinen Jumala, 
Suurilta sotikevoilta, 
Kavioista vainovarsan. 

10 Ukko kult[ainen] kun[ingas], 
Its[e] pilv[ien] pitäjä, 
Nostas pilvi luotelleita. 
Toinen* lännestä lähätä. 
Syrjin yhtehen syseä, 

15 Lomatusten loukahuta, 
Saa sieltä vettä, saa mettä, 
Kasta polkalta^ porohkat,^ 
Ettei tykki tulta saisi, 
Vänkki veältäis valkeata. 

20 Ettei pää pahoin menisi. 
Hius hieno lankeaisi, 
Suurilla sotikeoilla. 
Miesten tappotanterilla. 



Neitsfyt] M[aaria] em[oni], 

25 R[akasJ äi[ti] arm[ollini], 
Kuos mulle" kultakangas, 
Vanuppas mulle" vaskivaippa. 
Jonka alla yötä soisin, 
Päällä päivät puuhovaisin, 

30 Jonka suojasta sotisin. 
Jonka takaa tappelisin! 
Ettei pää pah[oin] menisi, 
Hius hieno lankeaisi. 
Ukko kult[aini]^ kuningas, 

35 Vaari vanh[a] taivahfini] 
Tuos mulle" tulihi miekka. 
Välähytä vaskiponsi. 
Jolla lemmot leikkoaisin, 
Viholliset pois ajaisin 

40 Etiseltä ilmaltani. 
Takaiselta puoleltani. 
Jos miussa^ ei miestä lieneekö 
Onhan pojassa^ ^ Jumalan. 
*Kulkohot'2 Jumalan tunti, 

^■n Apu Herran astukoot,*^' 
Koska olit luona luotaessa, i* 
Ilmoille sukeutuessa, 
Ole nytkin luona luomallasi, 
Säätämälläsi apuna. ^^ 



1007. ' N:ssa 151: Katkdma Kidlervorunoa. — ^ N:ssa 1.51: Säkeen 
edellä: Luin hänelle alun: Kullervo Kalervon poika Lähti soitellen sotahan, 
j. n. e. Teppana sanoi tietävänsä lisää ja lauloi: (Oi ukko j. n. e.]. — ■'' Kat- 
s ele : Katso — * N:ssa 151: Toini. — * Sei.: piilukko. — * Sei: ruuti — 
■" N:s.sa 151: mulla. — * N:ssa 151: kultain, en : kultain/. — * minussa: m. 
— "• !ois|: *lienee*. — N:ssa 151: liene. — " N:ssa 151: pojassa: poiassa — 
" N:ssa 151: Päällä: (T)(ulkohotl. — '» N:ssa 151: astukohot. — '* luota issa: 
luotaessa. — " N:ssa 151 on tämän jälkeen ss.: Ettei pää pahoin menisi, 
Hius hieno lankieisi. 



468 



Koillinen raja-alue. 



KOILLINEN RAJA-ALUE. 

Yksityisiä, muissa yhteyksissä tavattavia säkeitä: 



1. Haikola. 

Borenius II. n. 66, ss. 20-1. - "/, 1872. 
Vaske, Kalaskaisia. 

Soitti sormin Väinämöine, 
Kielin kandeleh pakazi. 



20 Soitti soilla männeääähe, 
Kangahilla kullervoitti, 
Kulev' on Kalevam poika. 

[Ss. ovat Kanteleen synnyssä, ks. 
n. 672]. 



"c^^j" 



24. SEKAVIA MUODOSTUKSIA. 



KOSTAMUKSEN— KENTTIJlRVEX RPNOALUE. 



1008. Luomajärvi. 

Genetz I, n. 8. — i» lo 1871. 

Marttina. Alajärvestä muuttanut. 

Uks' oli luatu-Lappalaini, 
Toini vanha Väincämöini, 
Ei sovitt' iiksiir iiötulilla, 
Havusilla vuotejilla. 

5 Laulo luatu-Lappalaini, 
Laulo vanhan Väinämöisen 
Silmällä unettomalla. 

Sano vanha Väinämöini: 
..Haikko suullani tulo vi, 

10 Unen kiero(t) kielelläni.'' 
Tuo oli vanha Väinämöini 
Laulo luatu-Lappalaisen 
Pirttihi ovettomahe, 
Ilman ikkunattomahe, 

15 Retureppänätt()mähe. 

Ikäv' on iiksin öitä muata, 
Pimijöitä vietätellä; 
Pärehillä päivät vietin, 
Puilla puhtehet kulutin, 

20 Nälkä nännittä tulovi, 
Ikävä imettämättä. 
Muamon maijon maistamatta. 
Akka koissa arvelovi: 



Kiillä muori muonan toisi, 

25 Vuari vuattiet hakisi 
Aiuuvolla poij aliansa. 
Akka koissa arvelovi: 
Kunne miun on mieheni, sna, 

uun. 
Kunne luatu-Lappalaiiii ? 

30 Onko hauvin suolen soilukassa, 
Kolmannessa koikerossa? 
Ei ole vielä sieläkiiänä,^ 
Lauloko vanha Väinämöini, 
Laulo luatu-Lappalaisen 

35 Pirttihi ovettomaha, 
Ilman ikkunattomahe, 
Retureppänättömähe. 
Kiillä tuolta mies tulovi. 
Kiillä luatu-Lappalaiiii. 

40 Suusta tunnet siiiimättömän, 
Ilman ollehen ihosta. 
Nälkä nännittä tulovi, 
Ikävä imettämättä, 
Muamon maijon maistamatta. 

45 Ikäv' oli uksin öitä muata, 
Pimijöitä vietätellä, 
Pärehillä päivät vietin, 
Puilla puhtehet kulutin. 
Ei ole miestä mäunehessä, 

50 Urosta uponnehessa. 



1()U<S. ' sieläkänä: sieläkjYänä. 



470 



Uhtuen runoalue. 



Taijan kuolla kuatimetta, 
Lankien luatanan savutta, 
Pimij' on isotou pirtti, 



Vaikka päivä paistakkoho(t), 
ö5 Karkij' on emotoin leipä. 
Jos häntä voilla voitakkoho(t). 



UHTUEN RUNOALUE. 



1009. Uhut. 

Borenius II, n. 59. — ^Vt 1872. 

Petrini Iivana. Haikolasta kotoi- 
sin, mutta sinne arvattavasti 
muuttanut Uh tuesta taikka Tsik- 
sasta.* 

Oli nuori Joukahaini 
Astua tiipiittelövi. 
Pien' on kirves olka-peällä, 
Pikku kelkkani jälessä. 
5 Tuli vanha Joukahaini: 
„Kunne männäh miesteni poi- 
ka? 
Loajittakama pitkä pelto; 
Koittama muö pussiijäuä." 
Ampu nuori Joukahaini, 
10 Ampu kerran, ampu toisen, 
Ei heän ortehi osannut. 

Ampu vanha Joukahaini, 
Ampu noatin nakrehesta 



Eli nakrehen navasta: 
15 Näin meän ennen vanhempani! 

Männäh niit, sotia käiimmä. 

Katko kuimpäitäkannarvosta: 

Niin meän ennen vanhempani! 

Suuria soti' on käiimmä, 
20 Kauhien veren laskemilla 

Venäläisen juotavaksi 

Kruunum moalla kaunehella. 
Siintiipä veijo Venöähellä, 

Kaunis poika Karjalassa 
25 Oman varjon vallan alla, 

Oman vanhemman varassa. 

Sota-miestä tarvittihi, 

Saltakoita tarvitahi 

Suurina sota-kesinä, 
30 Haikeina halla-aikoina. 

Suuret on sovan sanomat. 

Hallan onni haikiammat. 



1009. ' „Kieli on kova niin kuin näissä kylissä; — Haikolassa ja sen 
itäpuolella puolipehmeä; — mutta runo on huonompi kuin Uhtuen runot 
yleensä." 



24. Sekavia muodostuksia. 1010. 



471 



POHJOINEN RAJA-ALUE. 



1010. Koljola. 

Inha n. 258. — 1894. 

Simanaini Sohvonja. Ilmoittanut 
Pistojärven laulajalta Hornalta 
oppineensa. 

Lemm inkfäinenj m erimieheksi. 

,.0i emoni kantajani, 
Mialla niiel[eni] tek[eYi], 
Lähtemäh meren kululla,^ 
Kalasaarta katsomah, 
5 Joka oli kuuluna komia; 
Sattusinko kalaseh soareh. 
Niinpä veisin verkkojani, 
Ottasin on oiva pyynnit." 
Emopa kielsi ja epäsi: 

10 „Elä lähte poikuoni, 
Hanki harvoin kutoo. "^ 

j.Kyllähän minä senki tiiän, 
Mitä milloin tarvitahan. 
Veäu verkkoni joilla, 

15 Jos saisin halian hauin, 
Mitä mieleni teköö, 
Ottasinpa oi'"v^a ruuat, 
Katsosinpa kanteleeksi, 
Veisin siitä sen Yäinämfnsellä, 

20 Se kun on kuulu kumppani, 
Loatija alinoinanji. 
Jos se loatis kantelehen, 
Hauvin hampaasta hyvästä, 
Se ois kuuluisa komia, 

25 Harppu hauin hampahainji. 
Minunpa miel[enij tekisfi] 



Kuulla se komia eäni, 
Soitto on hyvän somanji. 
Kannanpa hauin hampahaisen 

30 Väinämöisellä etehen: 
„Loaji tästä mulla laulu. 
Jotta kuulis kulkiessa, 
Soittasin kujan solilla, 
Astuveessa ahojen mailla, 

35 Niin linnut likentehs, 
Pyynki poiat siihen pyrkis, 
Soitantoh hyvän^ haluiset."" 
Nyt on kansa kaikki koolla, 
Ilolla ne istumassa, 

40 Aina ne akatki laulaa, 
Vain ei varsin varmah tiiä. 
Vain kuin kanteleh kajahti, 
Soitanto soreallainji, 
Silloinpa ne seinät raiku 

45 Soitannosta Väinämöisen. 
Miepä itse lieto Lemminkäiie 
Illat istuin ikkunoissa, 
Päivän kaiken kammiossa, 
Laittelenpa laulujani 

50 Kysynenkö kylältä, 
Anunen apua muilta, 
Joko en outo osanne. 



1010. ' kuluilla: k. — ' kutoa : kutoo. 



hyvähä : hyvän. 



472 



Pohjoinen raja-alue. 



1011. Koljola. 

Inha n. 259. — 1894. 

Simanaini Sohvonja.' 

V[äinämöinenJ Ja [Ilmarinen] . 

,,0i emoni kantajani i], 
Suorita minut sotaahe, 
Anna vanhat vaatteheni. 
Oi emoni kantajan[i], 
5 Anna vaino vaatteheni, 
Isä[ni] ikutavarat 
Niin me lähtemmä sotahan, 
Muinosia muistamaahe." 
Kuin ennen minun isäni 

10 Kulki suurissa sovissa, 
Taitavissa tappeluissa. 
Mieleni minun tekisi, 
Tahton käyvä tappeluuhe 
Isän entisen poluilla, 

15 Oisko siellä onni mulla, 
Ei niinkuin ennen isällä, 
Jonka surma sorii siellä, 
Tappoivat, pahoin pitivät. 
Niinpä mieleni tekeepi 

20 Käyä kostamah kovasta, 
Jospa oman onnen päällä. 
Niinpä kerran kiirehesti 
Luokse v[anhan] V[äinämöi- 

senj : 
„ Kuules, veikko V[äinämöi- 
nen], 

25 Lähes mulle kumppanikse 
Tuonne Pohjolan sotaahe, 
Kaikki on kansani kaoniuit, 
Vanhukset on sinne vaipuu; 
Isä ensin ki hävisi 

30 Taistelussa, tappelussa. 



Tähtösin kostoa kovasta, 
Jos saisin avun Jumalan, 
Saisinpa isoni sauvan, 
Jonka vei ne viholliset, 

35 Se ei ollun suuri, eikä pieni, 
Vain oli kullasta komia, 
Alatikki arvo suuri; 
Kuin saisin isoni sauvan." 
Tuostapa v[anha] V[äinämöi- 
nen]: 

40 „Otamma Jumalan kansa, 
Kera meillä kolmannekse. 
Lähtekäämme tappeluuhe. 
Jos se vuotanoo veremme 
Vihamiesten vintiöllä, 

45 Niin me lähtemmä sotahan. 
Ottakaa orihit kumpi, 
Jotk'ou kuuluisat, komiat, 
Kaiken puolin kasvulliset. 
Pannaan värkitki väliihe, 

50 Rauasta rakennus peällä, 
Vaski lyyäh vatsan alla. 
Ettei piirrä pistomiehet. 
Eikä sais sapeli sortaa; 
Lähetäänpä nyt ajamaan 

55 Kohti P[ohjola]n kotia." 
Ajan päivän, ajan toisen, 
Ajamma kohta kolmanuenki, 
Jopa P[ohjola] näkyvi, 
Kirjokannet kiimottaapi. 

60 Jo kuuluu kumina sieltä, 
Valitus on vaskitorven; 
Sotahan suorittaa väkiä. 
Kaikki kansa Pohjolasta, 
VaruUa on vai''m"'okansa, 

65 Sotajoukkoki surussa 
Tuota tuimoo tappelua. 
Niin se v[anha] V[äinämöinen] 



1011. ' .Sivulla huomautus: Horna Ign[attaini] lauloi [ks. ed. n.]. 



24. Sekavia muodostuksia. 1011. 



473 



Sano vi san[alla] tuolla: 
,.Nosta se ukko suuri tuuli, 

70 Iästä iso vihuri, 

Jotta sammuttais savuuki, 
Painais peällä paksun pilven 
Nuilla Pohjan poikosilla. 
Xvt me menuahan mereltä, 

75 Otamma orihit maalla/'^ 
Sano s[eppo] I[lmarinen] : 
„Minä tavon isonki miekan. 
Eli kaksi pienenpäistä." 
Niin se v[anha] V[äinämöinen] : 

80 „Ei piä eunen ruveta, 
Emienkun kuuluupi kopina, 
Savun tuisku tuiskahtaapi. 
Nostakka uokipetäjä, 
Eli kuiva koivuhalko, 

85 Johon aina ampuisivat. 
Ettei meitä milloinkana." 

Otetah orit käsillä, 
Aja siellä, aja teällä. 
Ajetaan ajoin paremmin. 

90 Jopa sieltä P[ohjan] joukko 
Tulevi tuhansin miehen, 
Eikä suurta, eikä pientä, 
Vaan on kesken kerrallista. 
Meiir on ne terävät miekat, 

95 Säil'"ä''t niin säkenehivät.^ 
Kuin se \'[anha] Vfäinämöinen] 
Nosti miekkansa yleese. 
Komia on kuin koiteen tähti. 
Eli armas aurink[oinen]. 

100 Tuotapa tuo P[ohja]n kansa 
Peljästyi kovinkin peältä.* 

Niin se s[eppo] I[lmarinen] 
Nosti miekkansa kahesti, 



Syttyi kuin tulipalooki, 

105 Läikky kuin armas aurinkoine. 
Jopa siitä P[ohja]n joukko 
Loppu loppu taito, 
Kaikki kaulat leikkelivät, 
Peätki pistivät pinoihe. 

110 Mennään P[ohjola]n tupiihe. 
Jopa Plohjolan] emäntä 
Kantopa heillä suuren kauhan, 
Kukkurina kultoansa: 
,.Ottakkas omenat meiltä 

115 Eli kaikki kasvualue, 

Heität maamme maksamatta, 
Sijoilla on entisillä." 

Siitäpä s[eppo] Illmariuen] 
Sanovi s[analla] t[uolla] : 

120 ,,Missäp' on isoni sauva, 
Ei me täältä ilman lähte?" 

Niinpä on P[ohjolan] emäntä: 
„En tiiä isosi sauvaa." 
Niin se s[eppo] I[lmarinen] : 

125 ,,Jos en saa isoni sauaa, 
Katso^ katkon kauloaasi 
Elipä luontosi lopetan." 

Siitäpä P[ohjolan] em[äntä] 
Etsivi*^ isonsa sauvan, 

130 Valetun vaskirenkahilla, 
Kullalla peältä on kuvattu. 

Siitä P[ohjolau] emäntä 
Kumartiihen kontalleehe, 
P3'ytää armua alati, 

135 Rukoilee niin rohkeasti: 
„Ei meillä sinä ikänä," 
Vannoo täyen (on) valansa^ 
„Ei minä, ei minun sukuni, 
Lähe on suurihin sotihin." 



' maalta: maalZa. — ^ säkeneh'e vät: säkenehzvät. — * päältä: peältä. 
— ^ Katso n|: Katso. — " Etsjo vi: Etsivi. — ' täyen valansa: t. *(on)* v. 



474 



Pohjoinen raja-alue. 



140 Hyvcästi hyvät puheenne,** 
Paremmat kun hmsehenne. 
Olkoon onni teillä, niinkuin 

meillä. 
Anna Jumala minulla, 
Kaikki kansa rauhallissa, 

145 Luojan luovulla ilolla. 



1012. Koljola. 
Inha n. 260. — 1894. 

Simanaini Sohvonja.^ 

Tuo oli^ vfanhaj V[äinämöi- 
nen]' 
Arvelee, ajatteleepi: 
Lähtenenkö kulkemaahe, 
Ei ole rekosta mulia, 
5 Ei ole varsin valmehena. 
Sanovi sanalla tuolla: 
„Laittaakkos hyvä hevoni 
Euskean rejen etehen, 
Mie olen v[anha] V[äinämöi- 
nen], 
10 Passari i[jän] i [kuinen], 
Laitappa hy[vä] hevoni 
Väinämöisellä etehe[n]." 
Itse katson ikkunasta. 
Onkos on hyvä hevoni, 
15 Niinpä lähtenen* rekehen, 
Tuohon korjahan koriaan. 
Jo tulen tuvast' ulosse, 
Annetah ajohevoni; 



Renki seisoo reunassani, 

20 Jo on suussa suitset peällä, 
Ruskean rejen ejessä. 
Itse nyt istuv'"un'^ rekehen. 
Niin lähen ajelemahan; 
Eikä se juokse, eikä astu. 

25 Eikä matka etehen eisty. 
Mikä nyt lienee miehessäni. 
Kuin ei kuntua olena 
Hevonji on kuin herne eissä. 
Ei varsoa valita teällä. 

30 Tuopa oli v[anha] V[äinämöi- 
nenj, 
Tietäjä i[jän] i[kuinen], 
Katsahti rejen alalla: 
„Mikä on portto puuttununna 
Ruskean rejen perähän? 

35 Katsonpa kamelin varsan. 
Kuin on tarttunna tahalla, 
Rejen alla astununna. 
Mikäpä tuohon nyt tuloovi?" 
Minä olen v[anha] V[äinämöi- 
nen], 

40 Nostanpa jalasta maasta. 
Nostan kerran, nostan toisen. 
Nostan kohta kolmannenki: 
Jopa ilki irtautuuki, 
Katovi rejen perästä. 

45 Lähten tuosta matkalla. 
Niinkuin lintu liukas jeällä, 
Nopiana nostamatta. 
Ajo nyt karettelemma. 
Hyvä on juosta, hyvä mennä, 

50 Hyvät on minun hevoset. 
Jopa matkoaa vähäsen. 



* puliee|te|: puheenne. 

1012. ' Huomautettu: (Isä [laulanut]). — -Tuojpal: Tuo *oli*. — 'Tä- 
män jälkeen on kk:ssa säe: jToini nuori J[oukahainen]|. — ■• lähtenejhenj : 
lähtenen. 



24. Sekavia muodostuksia. 1012. 



475 



Tuli nuori Joukahaini, 
Vastahan valittu varsi, 
Sanovi sanalla tuolla: 
„Ootko vfanha] V[äinämöi- 
nen]?" 

Niin s[anovi] V[äinämöinen]: 
„Minä olen Y[äinämöinen]. 
Kuka lienet kulkijoista?" 

Hän sanoo san[allaj tuolla: 
„Hän on n|uori] J[oukaliainiJ. 
Jolla on val[ittu] vars[i], 
Annettu ajohevon! : 
Kuinpa se kymmentä kysyyte, 
Soanetko satona'^ multa, 
Vejetäähkö veikan peältä." 

j.Etpä saa satona multa. 
Vaan jos kymmentä kysysit, 
Pannaanpa paras etehen, 
Kellä se kenttä katkieepi, 
Aho poikki aivan ruttoon. 
Jos me veikkahen vejämmä, 
Tahtonetko muuten taipuu, 
Niin me veikanki vejämmä,. 
Syli suita, kaksi multa. 
Annappa minä ajelen." 

Sano v[anha] V[äinämöinen]: 
„Et sinä ajoa soata. 
Kuin olet n[uoriJ J[oukahai- 

nen]. 
Sulia on valittu varsa, 
Vaan on varsan haltiana 
Vaivaloiiii vanne vyöllä, 
Syömeltä syänki*^ poikki." 

Niin se n[uorii Jfoukahaihi] 
Tuskasta hän tuimistuvi, 
Sanoista on V[äinämöise]n. 
,,Etkö sie minuu epäile. 



Etkä tiiä eusinkänä; 

Mie olen mies mitä parasta, 

Urohista urhollisin." 
90 Sano v[anha] V[äinämöinen]: 

„Enpä tiiä ensinkänä. 

Mihin mie sinut panisin; 

Panisinko pataa kantamaahe, 

Elikö sousii' sotkemaahe." 
95 Tiiostap[a] ufuori] J[ouka- 
hainen] 

Suuttuu on surulliseksi, 

Varsin vainua pitävi. 

Joukah[ainen] : 

,.Ethän sie sitänä tiiä, 
100 Mitä tietöä tulisi. 

Mitä meillii tarvitaahe. 

Kulkiessa on kumman teillä; 

Teälläpä tarkka tarvitaahe. 

Mies vakava vaaitaahe. 
105 Mie kykenehen kynä kätehen. 

Saatan sanani ylese. 

Onkos sinussa sitänä miestä ?" 
,.Minä olen v[anha] V[äinä- 
möiueuj. 

Tietäjä i[jän] i[kuinen], 
110 Tiiän temppuni sauna. 

Vielä muilla muistutella." 

V[äinämöinen] tulee kotiin: 

„Ajanpa alalla päisin, 
Kotihini kulkiessa, 
En ole saanut satoja, 
115 Tukun on tuhansia, 
Enkä saanut satoja. 
Enkä päässyt päätöksihe. 
Minnepä tuosta mentäneehe 
Jos toiste toruttanehe. 



satoa: satona. — • sy,ö|nki: syänki, — ^ Päällä: pesu (säs?). 



476 



Pohjoinen raja-alue. 



120 Näistä saavuista sanoista. 
Terve tupa tultuvoni, 
Pere kaikki kasvnnensa! 
Onpa ma oroset meillä, 
Hevoset kuin hernehellä, 

125 Ei piä pahon piellä, 
Eikä silitin solmiella, 
Kyllä ne menöövi tiellä." 



1013. Koljola. 

Inha n. 269. — 1894. 

Simanairii Sohvonja. 
Lemminkäisen kosioretki. 

Tuo oli v[anha] Väin[ämöi- 
nen]. 
Töine lieto L[emminkäinen]^ 
Lähtevät he Pohjolaahe 
Kanojaan he kats[omaahe], 
5 Oisko miehen mieluhista, 
Ottoa omilla mailla, 
Kuljettaa meren takoa. 

Milläpä sinne mentäisihin, 
Pimeähän Pohjolahan, 
10 Miesten syömäähe kyläähe: 
„Sinä olet v[anha] V[äinämöi- 

nen], 
Minä l[ieto] L[enmiinkäinen], 
Tehkämme lavia laiva. 
Jolla mentäisiin merellä 
15 Pim[eähän] Pohjolaahe." 
Niin lähetäh laskemaahe 
Pim[eähän] Pohjol[aahe], 
Niin he lasketaan merellä. 



Ulap[alla] aukialla 

20 Kohten Pohjolan kotia, 
Jo näkyy P[ohjola]n talotki. 
Kirjokannet kii'"m''ottavi. 
Sanoo l[ieto] L[emminkäinen]: 
,.Sinä v[anha] V[äinämöinen], 

25 Siekö uuttera uroose, 

Lähetkö moalla marsimaahe, 
Vainko l[ieto] L[eraminkäinen] 
Katsomah kanojen teitä, 
Jott' ei vanhat vaarittaisi, 

30 Salasesta saavuttaisi." 
Meuövät talohon tuoho. 
Jossa neittä 5, 6, 
Urohia ei ollenkana. 
Tuopa v[anha] V[äinämöinen] 

3ö Katsovi on neitiääki, 
Kull' on sormukset koriat, 
Kaularihmat kaunihimmat. 
Niin se l[ieto] L[emminkäinen] 
Miten mieltänsä pitävi, 

+0 Kaunihinta katsomaahe. 
Onpa tyttö '"oiva^ raitis. 
„Mie on virka vierahill[aj''? 
Kysy kynnyksen takoa, 
Tahtovat tavallista, 

45 Tietua on tieostani. 

„Oottako vailla vaimon puolta, 
Vainko ootta ostajana 
Tahotta tavaran tuon'"tii''?" 
Tuostapa v[anha] V[äinämöi- 
nen] 

50 Sanovi sanalla tuolla: 

„Me olemme^ vaimoja vailla, 
Muuttusiko morsianta, 
Niin me kysymmä kylästä. 
Missä' on mieluisat parahat, 



1013. ' jseppo Ilm[arinen]i: lieto L(emminkäinen]. — ^ Olemme: *Me* 
Miss": Missä. 



24. Sekavia muodostuksia. 1013. 



477 



55 Mukavimmat morsiamet." 
Mennään P[ohjola]n taloohe. 
Tuosta P[ohjola]n emäntä: 
„Mistä on nämä vierahaate?'' 
Tuostapa v[anha] V[äinämöi- 
nen] 
60 Tahtovi sanoa tuohon: 

„Me olemme tullehet tulosta. 
Matkan pitkän matkustaneet. 
Jos olis talossa tässä. 
Tahi kasvan kaupungissa 
65 Muistoksi on morsiamen; 
Me otamme omaksemme, 
Tahomme talokse vielä." 

Tuostapa P[ohjola]n emäntä: 
„Tääir* on neittä, täälF on 
monta. 
70 Tääir on tyttöjä hyviä, 
Jos olet oiva miese, 
Ottaja on oivallihi." 
Tuostapa l[ieto] L[emminkäi- 
nen] 
Sano vi sanalla tuolla: 
75 „Minä olen l[ieto] L[emminkäi- 
neu], 
Toini v[anha] V[äinämöinen], 
■ Oomma vailla vaimo puolta, 
Jos olisi onni meillä 
Saisima talosta^ täällä." 
80 Sanovi on P[ohjola]n akka, 
Tuopi neittä 5, 6: 
„Katsokkaa nyt kaunihinta, 
Mikä on mielenne parasta, 
Niin on armo antamassa." 
85 Tuohenpa l[ieto] L[emmin- 
käinen] 
Mieltyviä on 5:tehen, 



Kysy vi nimiä tuolta, 
Mi tuolla nimi olisi, 
Josse mehen mielistyypi.' 
90 5 neiti on nimeltä. 
Se tulevi tuttavaksi. 

Aina l[ieto] L[emminkäinen] 
Juurittaa nimiä siltä. 
Tuosta P[ohjola]n emäntä: 
95 „Maria on mainiona 
Nimi on hänen sillä." 
Niin se lieto L[emminkäi- 
nen] 
Sanovi sanalla tuolla: 
,, Maria hyvä niniini, 
100 Tahtotko** taipua minuuhe, 
Minä olen l[ieto] L[emmiukäi- 
nen]?" 
Maria on mahti tyttö, 
Sanovi sanalla tuolla: 
„Mamma on Marinki tehnyt, 
105 Mahtaneeko matka[a]n panna, 
Kulkemaahe kumminki[n]." 

Kuulipa P[ohjola]n emäntä, 
Mari taisi matkaan lähtee. 
Niin hän pinttävi pihalla, 
110 Kokoo kumminkin väkensä, 
Varustaapi vaattehensa, 
Sanovi s[anajlla tuolla: 
„ Katsokaatte kaikki kansa, 
Jottei^ vietäisi viatta 
115 Saatasi sanomatta." 

Ei Maria malta lähtee, 

Ennen kaula katkattanee, 

Pantane[e] paloiksi muikse, 

Näien kummien kukuloihe. 

120 Tuostapa v[anha] V[äinämöi- 

nenl 



♦ Täällä : T. — » Päällä: s[alosta]? — « Mieltylyi : Mieltym. — 
listyy|vi : mielistyypi. — * Tahotko: Tahvotko. — 'Jotta': Jotte/. 



478 



Pohjoinen raja-alue. 



Kuuli kummanki kylässä: 
Taitaa tappelu tapahtuu. 
Sanovi sa[nalla] tuolla: 
„Kuule l[ieto] L[emmiukäinpn], 

125 Ei meistä mitänä tulle, 
Meiir on vailla varpehetki, 
Laiva meill' on lastomatta; 
Miten mennä on merelle." 
Maria on mahti tyttö 

130 Tietää P[ohjolajn tavatki, 
Ne kun syöpij^" ne kun juopi, 
Muistelevat murkinooja, 
Pannah on patah olutta, 
Virvotetaah viina läkkiih, 

135 Jota juovat ne urohot. 
Siinä paljon paatuvatki. 

Niin se^' lähtöki tuleepi. 
Tuostapa l[ieto] L[emminkäi- 

nen] 
Ajattelee, arveleepi, 

140 Mikä neuvoksi tuleepi. 

Niin se l[ieto] L[emminkäinen] 
Sanovi sanfalla] tuolla: 
„yeioseni V[äinämöinen], 
Tietäjä ifjän] i[kunen], 

U5 Arvaappas salaiii konsti, 
Kuin me mennähe merellä, 
Ul[apalle] auk[ialle]." 
Sanoo v[anha] V[äinämöinen] : 
„Lapset sitä sureepi 

150 Matkan pitkän on pituutta." 
Niin he lähtevät merellä. 
Maria on mahti tyttö, 
Taisipa P[ohjola] vihastua, 
Pitkätki pimentomiehet, 

155 Kun ei ollunna olutta 
.Tuua heiän julkis[esti]. 



Tuopa v[anha] V[äinäraöinen] 

Sanoo s[aualla] tuolla: 

„Kuka heitä korjanneepi, 
160 Kuka pyhittäneepi, 

Me menemme matkojamme 

Ja kulemme voimiamme, 

Selv[ällä] mer[en] selällä.-' 
Jopa lieto L[emminkäinen] 
165 Katsovi takasin paine, 

Kun tulevi punan [en] pursi, 

Satahanka halkieepi, 

P[ohjola]n akka keulan pääl- 
lä, 

Sata on sotuista miestä, 
170 Tuhat muita pienemp[iäl; 

Jo hätäypi L[emrainkäinenJ. 

Tuopa v[anha] V[äinämöinen]: 

„Lapsetpa sitä sureepi; 

Taitavatpa on tavata." 
175 Tuosta v[anha] Y[äinämöinen] 

Tarttuvi on taskuhunsa, 

Ottavi tulisrauan, 

Kipenehen kilsiätä, 

Iskäsi tulista rautaa, 
180 Niinpä on nakkasi mereehe: 

„Tuohon korko kas vakoohe!" 

Itse eistyvi etemmä. 
Niin tulee P[ohjaJn p[ursij. 

Jopa tuohon toksahtaapi 
185 Siihen on tuliseh korkoh. 

Sanoo l[ieto] L[emminkäinen] : 

„ Kuules v[anha] V[äinämöi- 
nen], 

Taitavat neki tavata 

Minne poloset pojat, 
190 Meri on alla, taiv[as] päällä, 

Maata ei oo manteretta." 



syötti|: syöpi. — " |n|e: se. 



24. Sekavia muodostuksia. 1013. 



479 



San[o] v[anha] V[äinämöinenj: 
,.Enpä mie mitänä tiiä. 
Tuosta häästä häienkäiiä, 

195 Piämme merellä pivot. 
Häät on täällä häilymässä. 
Tuopa P[ohjola]n pun[anen] 

pursi, 
Jopa taisit taksahtua 
Puuttua puuakiveheu." 

200 Tuostapa P[ohjola]n emäntä 
Ottipa 5 viikatetta, 
6 kuokan ruopiuuve'^ 
Ottaa laivastah lavian laian 
Niistä^^ siipensä silitti. 

205 Lenteä lekutteloovi 

V[äinämöise]n purren päällä, 
Sanovi san[alla] tuolla: 
,.Maria koria kuopus, 
Ken on sinut tänne vienyt?-' 

210 Tuosta l[ieto] L[emminkäinenJ 
Sanovi s[analla] t[uo]lla: 
,,Oma mieli, oma tahto, ^^ 
Ei me oo mitänä tehneet. 
Emme ottan ostamalla, 

215 Eikä vannoneet valalla. 
Omalla on onnellamme. 
Niinkuin matkalla merellä." 
Sanoo P[ohjolaJn emäntä: 
„Mie tahton tapella teällä, 

220 Jos tahot tavallisesta, 
Palata on paikoillasi 
Elo mailla entisillä.*' 

Maria kor[iaJ kuopus 
Sanovi san[alla] tuolla, 

225 Lausuu t[uollal lausehella: 
,.Jo'^ on oltu P[ohjolaJssa, 
Kyllin kylmöä kyselty, 



Vaivasuutta vaikerottu, 
Ei enempi meillä ennen. 

230 Mennäh on merien poikki 
Totta toisella rannalla.*' 
Sanoo v[anha] V[äinämöinen] : 
,,Tahtooko emo tapella, 
Tääir on ahva astujalla, ^^ 

235 Vilu muitenni vihoova." 
Sanoo v[anha] V[äinämöinen]: 
,,Ethän sie P[ohjola]n emäntä 
Tahtonekkana tapella." 
Sanoo v[anha] y[äinämöinen]: 

240 ,.Lasken miekkani mereehe, 
Elikö nostan nuoleksenne, 
Ampunenko altapäinki,'" 
Vaiko siirtänen sivuitse.*' 
Tuosta P[ohjola]u emäntä 

245 Pianhan se peljästyyki, 
Joko saattanee sanoa 
Eli muuten mustuneeki: 
„Anna armoa minulla. 
En taho tapella teällä 

250 Enkä toiste toivottaa, 
Sovitaahpa suuremmista, 
Lauhutaahpa laajemmalta.*' 
Sanopa v[anha] V[äinäniöi- 

nen]: 
„Jos et sie siitä totelle, 

255 Mie siun lasken lainehilla, 
Kyllä kyntesi puvot''a''n, 
Sotavärkkis moahan sorran.*' 
Sanoopa P[olijola]n emäntä: 
,.Heitetääppä herjat tuumat, 

260 Anna ]\rarian matata, 
Kulkia on kunnollissa." 
Sanoo v[anha] V[äinämöinpnJ: 
„Nosta puihet purjehia!*' 



'^ ruopiuuve e : r. — " Siitä : Niistä. — '* oma onj tahto: o. t. — 
Jok : J. — " astu ma : astiya//a. — " altapäi te : altapäiuÄ;/. 



480 



Pohjoinen raja-alue. 



Tuostapa l[ieto] L[eniminkäi- 
neii] 
265 Veti puihet purjeina. 
Laskia karettel[eevi] 
Selvällä mereu sel[ällä]. 

Niin he'* tullahan kotiihe. 
Tuostapa kansa katsomaahe 
270 Tuota nuorta morsienta, 
Piniiä[stä] Pohjo[lasta]; 
Mitä on peällä, mitä alla, 
Kuinka kaunis kasvoltansa, 
Ihana imantehelta. 



1014. Koljola. 



Inha n. 270. 



1894. 



Simanaiiii Sohvonja. Kuullut isäl- 
tään, joka muka oli oppinut Lon- 
kasta ja ehkä Hornalta. 

L[emminkäinen] lähtee Vipusen 
luo, saamah sanoja kuoUehen ko- 
jista; oli jo 30 vuotta kuollenna. 
Emo surmat sanoo, kieltää, siellä 
3 surmaa. Tuo sotisomani, vaino- 
vaatteheni. Emo sano, tulinen 
halsie, vuorien välissä valkia. L. 
lähti; tuli se halsie. 

Oi Ukko ylijumala, 
Vaari vanha taivahanji, 
Lähetä lumini' pilvi, 
Lomatusten loukahuta; 
5 Saja lunta, saja vettä 
Näillä kuumilla kivillä! 

Sillä pääsi yli halsien. 
2:nen surma: 



Astuu tietä kölkyttelee; 
Aita maasta taivosehen, 
Jok' on keäritty maanmavoilla, 
10 Keärmehillä keäritty, 
Peäin ulos, hännät kiinni, 
Jotka söisi matkamiehen. 

Kun L. meni matojen luo, otti 
raudan, isävainajan miekka, löi 
peät poikki portin korvan käär- 
meiltä. Menee Manalan kotiin; 
Manalan neiti vastaan tulee, sanoo : 

„Mitä tulet tarpehetta,"^ 
Ilman syjltä Tuonelahan?" 
15 „Onpa syytä etsijällä, 
Vaivoa valittajalla." 

„Mitä tulet ilman syyttä 
Etsimäh on Tuonelasta?" 
„Ennen soatuja sanoja; 
20 Ei sanat salahan joua. 
Eikä luottehet lovehen." 

Menee sisään Lemminkäinen 
kuolijan luo: 

„Nouse pois, veikkoseni! 
Kauan olet katonut raoalta; 
Viikon olen etsin Vipuista. 
25 Nouse pois veikkoseni, 
Sanomah näitä sanoja!" 

Vipunen rupee sanomah: 

Teäir on tärkeitä sanoja 
Outo sulia ottajalla; 
Tauti tappaa jalotki, 
30 Sota voittaa vuolahatki. 
Etpä taia näitä sanoja saattaa 
Taiollas takasin teältä." 

(V. pelkää ettei L. takasin peä se.) 
Lietolainen : 

„Taian tehtä tarpeheni. 



'• |n|e; 
1014. 



he. 
,tulinji| : lumini. 



tulet [tännej tarpehetta: t. t. 



24. Sekavia muodostuksia. 1014. 



481 



Eipä mies mitäiiä pelkää.-^ 

Kun lähtee: 

35 „Nyt olen ma saanut jo sanoja, 

Ong-elvoja aivan paljon; 

Nyt rupian laulamaahe 

Noita virsiä Vipusen. 

Kamala on kalmah käyä; 
40 Enpä tuota ennen tiennyt, 

Että kalmah kaikki joutuu; 

Tottahan tuostaki tuloo, 

Tahtomatta taipunoo. 

Sainpa nyt sanat takasin, 
45 Viisahan Vipusen virret. 

Ne oli kaikki katun. 

Miepä mies poloinji poika 

Lähin syyttä Tuonelahan, 

Tuskatta tulipalohon ; 
50 Sainpa ne sanatki sieltä 

Vatsasta* vara Vipusen." 

Oi emoni kantajani. 
Kiellit' kyllin, kiellit taisin,. 
Mutt' en uskonut sitänä, 

55 Läksin kuitenkin hakemaan. 
Jottei sanat salahan jona. 
Nyt kun olen saanut sanat, 
Ongelvot oikein kokonut 
Suusta virsikäs Vipusen, 

60 Nytpä tiiän tietä käyä, 
Katonusta kammiosta, 
Joka oli kuuluisa, komia, 
Ainoa virsikäs Vipunen. 
Oi emoni kantajani, 

65 Miulla mieleni tekevi"* 
Lähteä on Pohjolahan 



Katsomah Kalevan maata. 

Milläpä sinne mentäueehe? 

Laitappa emoni laiva, 
70 Pane purjehet punaset. 

Seilit 011 sitä paremmat 

Tuulen tuimane varaksi. 

Aluveella' autteheksi. 

Nyt me lähen laskemaahe,** 
-5 Avulla Jumalan kansa 

Pimiähän Pohjolahan, 

Miesten syömähän kylähän. 

Kuin on pur[iehet] pun[aset]. 

Seilit sit[ä] par[enimatj. 
SO Laskia karettelemma 

Selvällä meren selällä. 
Jopa Pohjola näkyy. 

Kirjokannet kiimmottavi. 

Tuopa Pohjolan'^ emäntä 
8.5 Tuolta vastahan tulee 

OuoUa on vierahalla. 
Tahton syyä, tahton juota 

Pimiässä Pohjolassa. 
Tuotihpa tuopilla olutta. 
90 Kantoi kaksikorvasella; 

Oli mato maljan peällä, 

Kupehella kummallaki. 

Joinpa vettä joutusasta, 

Kassoin kieleni kipiän; 
95 Ei passoo pahoja juua, 

Mavot kuin on maljan peällä. 

Näinkö vietät vierahasi, 

Mavotkuin on m[aljan] p[eälläj. 
Tahton minä taivuttaa. 
100 Kysyn kymmentä hevoista 

Matkallani moalla vielä. 



' Ss. 33-4 järjestys alkuaan päinvastainen, on viivaamalla muutettu. 
— * Päällä: Vaivasta. — * Kieli y.t: Kiellit. — • teke|e : tekevi. — ' Aluvella: 
Aluveella. — * Tämän sijassa on kk:ssa: |Kun se läksi. — • Pohjola, h;: 
Pohjolan. 

31 



482 



Pohjoinen raja-alue. 



Ajan matkoa vähäsen, 
Siirryn vielä sinnemmäksi. 
Ettäkö työ ennen tietän 

105 Lemminkäistä lietolaista! 
Mie olen menevä poika, 
Matkallani maailmahan. 
Minä knljen kunnahatki, 
Menen märjät maatki, 

110 Eikä sammalet satata; 

Vain knn kuljen kminahalla, 
Menen marjasta norosta. 
Siitä siirryn sinnemmäksi. 
Joss' olis komia koivu, 

115 Oisko oksilla omena 

Lemminkäisen katsellakse, 
Kuinka kasvan kaunehena. 
Eipä kukkaa kuulukkana, 
Jos au koivuki komea, 

120 Mistä tuloo tuollaini puu, 
Joss' olis kukkaset komiat, 
Sini latva, laiha tuomi. 
Kasvopa se kaunehesta, 
Kuin se kasvo kaunehesta, 

125 Kasvo kukka karkiana. 
Lemmink[äinen] liika nuori. 
Tuomipa tuimaksi rupesi, 
Poltti suutani punasta, 
Kirvelöitsi kielen latvan. 

130 Enpä saattais nyt sauua 
Jos se vatsa vaikenoo. 
Turmeloo sisältä tunnon; 
Vai jos löyäu makian marjan. 
Niin sen söisin syrjällähki. 

Olis pitänyt makeat marjat löy- 
tää, Sohvonja ei muista mistä 
puusta L. ne tapasi. 

Kun tuli kotiin: 



135 ,.Nyt on poikasi poloni 
Tullut tuhonki tieltä. 
Terve, rakas äitiseni! 
Anna mulla niinku^*^ ennen 
Ruoka ruttohon tolalla." 



20 



1015. Koljola. 

Inha n. 272. — 1894. 

Simanaini Sohvonja. 

Tuo oli v[anhaj V[äinämöi- 
nen], 
*Tiet[äjä] ifjän] i[kuinen],* 
Valitsi on vaimopuolta. 
Etsi on etempätäki 
Pimiästä P[ohj olasta]. 
Miesten [syöjästä kylästä]. 
Vaan katehii oli kansa kaikki, 
Velhoja joka veräjä. 
Jotka karsahasta 
Väinämöistä sortoa. 
Vaan neitoset ne leppysästä 
Katso päällä Väinämöisen, 
Pisti piiloon Vä[inämöi]sen 
Hakiessa halullisenkin, 
Jotka oli suotta 
Tallanneet sen tahtomatta. 

Jopa P[ohjolan] emäntä 
Saisi sen tietää kuullaksensa 
V[äinämöise]n kulkuretken, 
Että se tyttöjä pitävi, 
Vaimopuolta hallitseepi. 
Niin hän paljon paisuneena. 
Syän suuri suuttuneena, 
Työnsi Väinämön jokehen, 



"> nii llä': uiinku. 



24. Sekavia muodostuksia. 1015. 



483 



25 Virtahan vilisemäähe. 
Ei Väinö siitä totellun. 

Nousi maalla nostamatta, 

Ilmahan ylentämättä. 

Kulkee matkoa vähäsen, 
30 Tuli joki vastahansa. 

Kuin oli aivanki alasti 

Ei tiiä mihin menisi 

Ja kuhun kulkea' pitäisi. 

Vaan poikki mennä pitäis,"'^ 
35 Vaan kun olen aivan alasti. 

Niin hän astuupi alasti. 

Syrjin synkkähän jokehen. 
Tuostapa vejen emäntä: 

„ Kunne kurja kulkenetki. 
40 Kun olet aivan alasti?" 

*Tuonen emä k3'syy :* 

„Ei silm'-' ole tuoni tuonut, 
Eikä vaiva valkiana,^ 
Eikä surma muuki surma, 
Itse olet ehosta tullun. 
45 Niin me poika poikki pyrkii 
Etehen on eistymäähe, 
Matkoani kulkemaahe." 

Tahtoi päästä Tuonelaan vaat- 
teita saamaan. Tuonelassa yksi 
sano, että joessa vaatteet ja V[äi- 
nämöinen] lähti hakemaan kuol- 
leen vaatteet. 

Sainpa vaattehet salasta, 
Viruneet vejen käsistä, 
50 Lähen kohta kulkemaahe; 
Tulee miesse vastahani. 
„Kunnepa kurja kulkenetki. 
Mies vakava vaipununna?*' 

Mies haastaa yhteen matkaan: 

,.Lähetään kulkemaahe, 



55 Sepä veikin Pohjolaahe. 
Miestfen] syöm[ähän] kyläähe. 
Tuosta v[anha] V[äinämöinen] 
Epäilee ja esteleeki. 

Pohjolan e[mäntä] ei tuntenut. 

Tuostapa P [oh j olan] e[mäntä] 

60 Syötti, juotti matka miestä,^ 
Eikä tuota tuntcnunna, 
Että se oli Väinämöönji. 
Niin hän astuupi alasse 
Vajehtaapi vaatteitansa. 

65 Tulipa tyttöjen tupahan, 
Tuumitteli, lausutteli: 
„()isko va orosta tässä 
Kahen henkeu kantava. 
Jolla siirtäisi sijansa 

70 Matkoa vähän kuluisi.*' 
Siirty matkoa väh[äiseu]. 
Kulki tiet[ä] pikk[araisen]. 
Jopa herjan heitti sinne, 
Eksytti emon parahau. 

75 Heitti tiellä tiukeroimaan. 
Itsestänsä itkemähän. 
Yksin kulkoopi kotiihe 
Suru suulla, alla paine. 
Tuolla mielellä pahalla, 

80 Kaikk' on jäänehet kanaiset, 
Emon lapset ennen tehtyt. 

Tavattiin matkalla, pai.skattiin 
uusi kerta jokeen, vesi kantoi saa- 
reen. Saarelle tuli laiva, hänen 
liputettuaan, otettiin veneeseen 
ja vietiin Pohjolaan. Pantiin 3 
kertaa jokeen, 3:s kerta kivillä. 
— V[äinämöinen] sieltä karkasi, 
köntti kotiinsa. Tervehti ja lähti 
sitten sepon kanssa kostamaan ja 
varastamaan. Teetti llmarisolla 



101.5. ' Kuhun ki kulkee.: K. kulkeo. — ^ pitäisii : p. — ^ silmaj: s. 
* Päällä: tuli. — * juotti [niin matkamiestä: j. m. 



484 



Pohjoinen raja-alue. 



avaimet ja sitten lähettiin varas- 
tamaan kassa P[ohjola]sta, vahit 
juotettiin unijuomalla, kassa vie- 
tiin 9 kirjavan kiven sisästä. 

Siirti 011 siniset arkut, 
Aukaisi"* kivikalliot, 
Sieltä sai satoja paljon, 
85 Tukkuloittain tuhansia. 

(Kun lähettiin Pohjol''la''an, sa- 
noi V[äinämöinen]:) 

„Antaisko sen arpa mulla. 
Kohottaisko kulta-arkun, 
Avaimella aukaistessa." 

„Veli seppo I[lmarinen], 
[90 Tie on avaimet^ minulla 

Kuulusat on kutahiset." 
Minne lähtee V[äinämöinen]'' 

Kunne lähtee kulkemahan? 

Pimiähän Pohjolahan, 
95 Kirjokantta katsomahan. 

Vahit hirtettiin, lähettiin takaa 
ajamaan, Sohvonja ei muista, saa- 
tiinko kiinni. 



1016. Koljola. 
Inha n. 273. — 1894. 

Simanairii Sohvonja. 
Päivylun [piot]. 

„0i emoni kantajani, 
Lähen Päivylän pihon. 
Sorajouhen juominkihin." 



Emo kielsi poikuota: 
.5 „Alä lähe P[äivylä]n pitoihin, 
Mont' on surmaa välillä. 
Monta miesteu kuolemaa, 
Kolm' on surmaa kovaa.*' 
,,Mikä surma l:DJi?" 
10 „Tuloo tulinji koski, 
Kosess' on tulijiji koivu. 
Koivuss' on tulinji kokko. 
Päivät se kynttä hioo 
Matkamiestä syyäksehe." 
15 „Ei se ole surma miehen surma, 
Se on surma lapsen surma." 

(Se kun meni, otti teei-en, nokki 
höyhenet, heitti ne ilmaan, ja 
kokko niihin hyökkäsi.) 

Otinpa' suuren tetristoatan, 
Joka matkalla varakse. 
Kulkipa matkoa vähäsen, 

20 Ottipa suuren tetristaatan''^ 
Jenkapa ilmahan^ levitti,* 
Sinnep' koko kallistihe, 
Lintujen lisäperillä; 
Sillapa peäsis^ senki paikan.^ 

25 Kulkip' matkoa vähäsen 
Päivylän pitoja kohti, 
Jossapa^ tulee 2:ji surma. 

(Se kuuma haisi, niinkuin Vipu- 
sen runossa.) 

(Viimeinen surma: ne mavot, 
se portti.) 

Kun menin P[äivylän pitoihe], 
Sorajoukon [juominkihe],' 
30 Tuoltapa P[äivylä]n em[äntä] 
Tulevat minulle vastaan. 



' Aukaisi |on : A. — ' Osottaa tavallista isompaa väliä. — * Tie on 
jminullal avaimet: T. o. a. — ' Sivulla: (Ei tunne Sampoa nimeltäkään). 

1016. Otti|: Otinpa. — * Sivulle kirj.: (joukko). — ^ ilma: ilmahan. — 
* Sivulle kirj.; (lähätti). — ' peäsi: peäsis. — " jsurmanj: *paikan*. — ' jTuli| 
Jo.ssapa: J. 



24. Sekavia muodostuksia. 1016. 



485 



Viiäh siisääli vieraha[na], 

H;eitett[ih] oven pielehe. 

Oli muita vierahia, 
35 Katsoo kam[alasti] peäll[e] 

Ouolla uäin vierah[ia]. 
Tuot[iin] tiiop[illaj ol[uttaJ, 

Kaun[ettiinj kaksikorvas[ella]. 

Mavot on maljassa kipeesi, 
40 Jost' ois pitäii juua meiän; 

Eip' ole P[äiv3dä]u pivoissa 

Ariehen juotavaa olatta. 

Ainoata appajaata. 
Kjiläpä P[äivylä]n pivoissa 
45 Saapi kats[oa] karsah, 

Mitä meillcä tuotaneehe, 

Ja kuta syötäiieehe. 
,.Outo teäir on ollaks[em], 

Nyt olen P[äivylä]n pivoissa, 
50 iSorajoulien j[uoining-issa]." 
Aina akkav[cäk]i sanovi, 

Vaimot tuot[a] vaiker[oivi] : 

„ Mistä mieh[et] tuloovi 

Xäih[in] Pohjolan pitoihe ; 
53 Kyllä kynnykset kuluvi, 

Latt[iatj on laittuaavi. 

Millä pirttimme pessemme], 

Kuin kulk[evat] kumminkihe, 

]Monistaki muista maista. 
60 Untoloista on ulompaa. 

Vain onpa vettä vier[ahille], 

Oluttaki ostamatta, 

Syyä miehen nälkähisen, 

Ottoa alinomaista. 
65 „Mi sinä olet miehiäsi, 

Kuka** urohiasi?'"* 
,.Minä olen poika pontevasta, 

Maalta siltä mainiolta. 



Kulkemassa kummallissa 
Täällä P[äivylä]n p[ivoissa], 
Soraj[ouhen] j[uoming-issa]. 
Anna ainaki sanelen, 
Jos on kynnessä kykyä, 
Vara viel' varpahassa."'" 

Tuosta P[äivylä]n emäntä 
Kynsi päätä, kynsi suuta, 
Kynsi muuta ruumistansa: 
„Siekö tulet tuntematta, 
Tuntematta, kutsumatta 
Tänne P[äivylä]n pitfoihe], 
S[orajouko]n j[uomin]kiihe. 
Teäir on pantu jo parahat, 
Laitettu la viat ruuat; 
Etkö elänyt näillä 
Niinkuim muutki murkinalla, 
Kumma kuts[u]ttu vieras, 
Kummempi on kutsumatoin." 

L[emminkäinen] vastaa: 

„Komia on kutsuvieras, 
Koniiampi kutsumatoin ! 
Eläpä ennätä emäntä. 
Entistä ennen muita. 
Mie olen mies vähäväkine 
Kulkeuunna, uupununna, 
Vaipununnakin vajella, 
Mout' on moata matk(allaiii), 
Meriäkin, metsiäkin, 
Uupuvi uroski siellä. 
Kulkiessa on kumman teillä; 
Nytpä saatanki sano. 
Tuokaa syyä, tuokaa juua, 
Näis[sä| P[äivylä]n p[i voissa], 
Sor[aioukonJ j[uominf>ijssa." 
,.Mikä sie olet mi[ehiäsij, 
Kuka urohliasi]. 



« Kuta: KuAa. - 
V. *viel* V. 



Seuraa tav. isompi väli. — '" Vara varpahassa: 



486 



Pohjoinen raja-alue. 



105 Kuu ei passoo paltiuasi, 
Eikä sovi sorja juoma, 
Ouhau nieill[äkin] olutta, 
Kaikeftiki] kaljoa, 
Jolla v[ieraat] virv[oitaikse], 

110 Matkam[iehetJ mahahah saisi." 
,.Eu ole tulluu sy[ö]mään, 
juomaan, 
Enkä teitä katsomaahe, 
Vain on P[äivylä]n pitoihe, 
Soraj[oukon] juominkihe. 

115 Jos emäntä epäilet sitä, 
Mikä lienen miehiäni, 
Ja kuka urohiani, 
Mie olen lieto Lemminkäini, 
Kummallini kuulu miesi, 

120 iVTie olen kulken kumma teillä 
Kaivanu sanat kamalat 
^Kaivan kalmasta s''oaa''te.* 
Kalmast' on" kamalat sanat, 
Ne olen kumminki kokenu 

125 Suusta virsikäs Vipusen. 
Jos sin' et siitä totelle. 
Minä panen paisumiihe. 
Kynneu mustaset kyperät, 
Nostan nuolena ylösse 

130 Eli panen pakkasola, 
Kylmämällä. polttamalla. 
Jos sie et siitä totelle, 
Mie panen parempiaani. 
Kiinnitän '2 kivehen reiän, 

135 Panen kiinni palttiesta 
Vuoreh on tulipuuaseeu. 
Jos [sie] et [siitä] totelle, 
Laitan arkuV rautas[een], 
Kirjav[an] kiven sisää, 

140 Siellä siun on ollaksesi." 
Jopa lieto L[emminkäinen] 



Nossalti on nokkoansa. 
Eipä mieskänä'^ mitätöin, 
Kiukussu linnoo. 

145 Soapi soattajat sanoa. 
Emon tuomat tuota tietä, 
Alla kuuluv[an] komiau, 
Ei mies on mitätönklänä], 
Panna kalmah kattamatta, 

150 Tuouelah on ilman tuua. 

Tuosta Pohj[olan] emäntä 
Panipa paraat m[iehetj 
Oven suuhu[n], orren alla, 
L[emminkäinen] leikatakse. 

155 Jo näki toven tulov[an] ; 
Tuop' [on] lieto- Ij[emininkäi- 

nen] 
Sieppasi sotisomausa. 
Otti orrelta sapelin, 
Jolla hän katko kaulat kaikki 

160 Niinpä pääsiki pihalla. 

(Lähtee laivaan.) 

Kuin on peäsikin pihalle 
Aluveen on astumaahe, 
Aluve on aivan rikki, 
Jok' oli leikattu levällä. 

165 Kokosi hän kourill' 
Mistä purje, mistä laita, 
*Mistä miki kappale.* 
Niinpä lähti laskemaahe 
Selvällä m[eren] selällä, 

170 Ulapalla aukialla. 

Tuostapa P[ohjola]n emäntä 
Laitto laivoja peräähe. 
Lietolaista ottamaahe 
Selvällä meren selällä. 

175 Tuollapa liet[o] L[emminkäi- 
nen] 



" Ensin: Kalmah on. — '- jKiihytän]: Kiinnitän. — '■ mies on]: mieskänu. 



24. Sekavia muodostuksia. 1016. 



487 



Laskia karettelouve. 

Jopa P[ohjola]ii emäntä 

Laittoi laivansa pe'"r^läähe]. 

Suureuki sotaväen, 
180 Soaha kiinni L[emminkäistäJ 

Selfväjltä m[erenj selältä. 
Tuosta lieto L[eniminkäinen] 

Luontaa silmänsä tak[asin]: 

Jo tulevi Pohjon p[ursi], 
185 Satahanka kulkievi, 

Joss' on miehet [miekka vyöl- 
lä], 

Urohot sota as[eissa]. 

Tuosta l[ieto] L[emminkäinen] 

Laski laivan ankkur[ihin], 
190 Ei'* ""me on'' pahan teki, 

Se ei sovi meren selfällä].'^ 
„Minne matk[aaj P[ohja]n 
pursi. 

Knune kulkooP[olijan laiva]?'' 
Kysy vi on Pohjan eukko: 
195 „Ootko l[ieto] L[omminkäi- 
nen] ? 

Kävitkö katsoen katala, 

Syömäh juomah on pivoissa,^^ 

Päivylän pivoissa?'' 

Miksepä karkasit katala, 
200 Läksit niinkuin lähtemästä 

Sieltä P[äivyläjn pivoista?"i^ 
L[emminkäiuen]: 

..Enpä mies niitänä tiiä. 

Tiiän kuitenkin vähääsen: 

En ottan olutta teiltä 
205 P^nkä juonut miesten juomaa. 

En ottan omiin käsiini. 

Miksi kaivat karkutieltä, 

Piätte pitkeä vihoa, 



Ei soa nyt sotah ruveta. 

•210 Tavalliseh tappeluuhe. 
Anna aikoa minulla. 
Knlkia on kuulusasta 
Kotihe on kuitenk[ana] 
Siirtyä meren selältä. 

215 Ulap[oilta] auk[eiltaj. 
Vetel' on vesi varakse 
Ta vallissa tappelussa, 
Vain onhan oppia minulla 
Jos te tahotta tapella! 

220 Minäp' luotan Luojahani, 
Tahton taivah Jumalan 
Avukseni auttamaahe."' 

(Ei tullut tappelua, meni kotiin, 
tervehtii äitiään:) 

„Terve, rakas mammaseni, 

Maan kulta, emo koria! 
225 Nyt on poikasi poloni 

Käynyn P[äivyläjn pivoissa. 

S[orajoukonl j[uomingi]ssa. 

Tahto'** tappoa minunki. 

Vain oli sotisomani. 
230 Varalliseh vaattehi. 

Terve rakas m[ammaseni]. 

Ja on kaikki suuri sukuni. 

Rauha teillä, rauha meillä, 

Rauha kaikki kansallamme." 

P[ohjola]u emiintä käski tuua 
juomaa: 

235 Pfohjolajn emäntä 

Käskip on tuua juna 

Tulevalla vierahalla. 
Tuot[iin] tuop[illa| ol[utta], 

Kan[nettiin kaksikorvasella]. 
240 Mavot alla, mavot peällä, 

Mato keskellä kipisi. 



" Ei on : E. — '■' mies : *sel[ällä]*. — " juomah pivoissa: j. *on* p. 
— " pivossa: pivo/.ssa. — " pivosta: pivo/sta. — " Tahtoo : T. 



488 



Pohjoinen raja-alue. 



Jota ei juonut L[emminkäinen]. 

Kutsu koiroa pihalta, 
Jonka käski juua tuosta. 
245 Siitäp' P[ohjolan] eni[äntä] 
Suuttup' suuri silmä, 
Tahto tappoo L[emminkäi]stä. 



1017. Koljola. 

Inlia n. 283. — 1894. 

Simanaini Sohvonja. 

Veli seppo Ilmarini, 
Lähtekämme laskemaahe, 
Pannaan puihe purjehia. 
Lähetään lask[emaahe] 
Selv[ällä] m[eren] s[elällä], 
U[lapalla] auk[ialla], 
Pimfiäähe] Pohjol[aalie], 
Mieste[n] syömäähe kyl[äähe]. 
Las[kenima] karett[ele]mma, 
Pohjon kammiot näk[yvi], 
Kirj[o]k[annet] kiimott[avi]. 

Paun[ah] l[aiva] ankk[urihin] 
Seisomaahan selällä. 
Mitäpä tuohon tuohon. 
Kuin on maihe mentäneehe? 
Men[näh] Pohj[olan] taloihe, 
Pimentolan pirttilöihe. 

Tuost[a] P[ohjola]n em[äntä] 
Kyseli on lausutteli: 
,,Mi on virka vierahilla?" 

Tuo on vanha Väin[ämöinen] 
Vastavi san[alla] tuolla: 
„Mie olen v[anha]' V[äinämöi- 
nenl. 



Toini seppo Ilmarini. 

25 Lähtimmä neittä ets[imähän], 
Puolis[oa] pyytäm[ähän] 
Pim[iästäJ Polij [olasta], 
Miesten kuulusta kojista.-' 
P[ohjan] akka vastoaapi: 

30 „Onpa meillä miestä naista, 
Väkeä vara vahta, 
Meiir on yhtä, meill' on toista. 
Mitä milloin tarvitahe,^ 
Kaikkia kaluja täällä." 

35 Tuostapa=^ v[anha] V[äiuä- 
möine] 
Tiet[äjä] i[änj i[kuine] 
Sano vi sanalla tuolla: 
„Ei me nauruilla eläne, 
Meiir on muistine mukana, 

40 Onko teillä tyttäriä 

Miehien meiänki varalla?" 

Tuostapa P[ohjolan] emäntä: 
„Saa tulla saoinkin miestä. 
Tuhansia tukkuloissa, 

45 Kaikki vastataan varalta." 
«Mistäpä meillä neit[i] on tuotu 
Kusta morsian tulisi." 

Tuotapa P[ohjola]n em[äntä] 
Tuota tuopiki tupaahe, 

50 Kassasta on kainalossa, 
Kantaa kuin kapalolasta. 
Pikkaraista pienuetta. 
Tuostapa v[anha] V[äinämöi- 
ne] 
Ei tunne tuvassa olla, 

55 Eikä muuten ilman olla. 
Siitäpä* v[anha] V[äinämöine] 
Itse^^ me ensinki kyselem[mä] : 
„Miten meillä tarvitaahe, 



1017. ' Mie v|anha]: M. *olen* v. — ^ tarvitah|an|: tarvitahe. — ' Tuosta: 
Tuostapa. — * iSula Siitäpä: S. — * Itsepä|: I. 



24. Sekavia muodostuksia. 1017. 



489 



Ja kuta otettaueelie?" 
60 Sanoo P[ohjolan] eiii[äntä]: 

„Tules noitien tupahan 

Katsomaahan kaunokaista, 

Ottamahan onnellasi.*' 
Sen sai** sanonehekse: 
6.i Tuostapa mulla puolisota, 

Ikuista ystävätä. 
Niin se P[ohjola]n emäntä 

Siitäpä suuttu ja murisi 

Omasta on onnestaahe. 
70 Nyt se v[anha] V[äinämöinej 

Ottavi oman olennon. 

Niin se lähtö vi mereehe 

Kulkemaahan matkojansa. 

„Veli seppo I[lmarinen], 
7j Lähtek[äämme] kulkemaahe! 

Kumpi airolla rupeaa, 

Soutamaahe. laskemaahe." 
Niin se Po[hjolan] em[äntä] 

Lähtevi on kulkemaahe. 
80 Tavottam[ahJ V[äinämöis]tä 

Selvältä m[erenj selältä. 

Ul[apalta] aukealta. 
Niin se seppo Illmarinen] 

Luontaa silmät luontehella, 
85 Näkyyp" pitkän pilven laita 

Pohjan penkeren perältä. 

Jopa s[eppo] I[lmarinen] 

Ajattelee, arveleepi: 

„Mikä tuhoki tuloovi, 
90 Ja kumma kerinueeki?" 

Siitä v[anha| V[äinämöine]: 

„Mitä tuostaki hätäilee?-' 
Jopa Pohjo[lan] väkiä 

Tulovi niin tulvittaiuki. 
9.^ Joukottain isotki joukot, 



Ottamahan Väinämöistä. 
Kun se P[ohjolanJ emäntä 
Kiirehestä kiiruhtaapi, 
Jopa täisikin tavata 

100 Y[äinämöise]n purjehissa. 
„ Minne miehet nyt menevät, 
Kunne poiat kulkevat?" 

Tuosta v[auhaj V[äiuämöine] 
Sano vi sanalla tuolla: 

105 j.Kotihime kulkenemma, 
Matkojamme mennessämme. 
Elä huoli Pohjon eukko, 
Älä matkalla hätyytä, 
Anna mennä matkamiehen, 

no Eauhassa hyvin levätä." 
Tuostapa P[ohjola]n emän[tä] 
Murtipa suuta, vääns[i] päätä, 
Niinpä hammasta kiristi: 
Peä on päästä leikatahe,^ 

U5 Kaula kaulasta sijaahe. 
Jopa seppo I[lmarinen] 
Peljästyi kovin pahasfa^ 
Eipä airo aina liiku, 
Ei vetehen vierähänä. 

120 Jopa v[anha] V[äinämöine] : 
..Kaikki on miehien luvussa 
Savoillakin" täyttehenä, 
Jo kun tuommoista pelannet 
Surmoa saamatointa." 

12.^ Jopa v[anha] V[äinämöine] 
Itsepä airolla rupesi, 
Veälti on vettä kerra. 
Vene ilmahen kohoosi, 
Yleni vejest'^'' yleese. 

130 Jopa seppo I[lmarinen] 
Tuostapa kovin ihastu. 
Sano v[anha] V[;iinämöinen]: 



• Sai sen : Sai hän; korj.: Sen sai. 
leikatahe. — ' Savollakin: Savoillakin. - 



- '' Näk i : '^äki/yj). — * leikatah an| 
'° Yleni on vejest: Y. v. 



490 



Pohjoinen raja-alue. 



„Ei meillä naurulla eletcä, 
Vain SO kunnon korjataahe." 

135 Niinpä P[ohjola]n emäntä 
Kiirehtii on kipparia, 
Soutamaani 1 on laskemaahe, 
Taisipa taasenki tavata, 
Tottapa on toisen kerran. 

140 Jopa P[ohjolalu e[mäntä] 
Taitaa^'^ tulla tappelemaan, 
RynnäköllJl ryöstämäähe. 

Niin se v[anha] Vfäinämöine] 
Sanovi sanalla tuolla: 

145 „Ei meillä niin eletä, 
Väkevästä veänuätellä." 

Niin se P[ohjolanJ emäntä 
Nosti rautasen korennon, 
Jolla halki haukat löisi, i' 

150 Perän poikki ponnistaisi 
Tuosta Väinölän venosta. 

Niin se v[anha] V[äinämöine] 
Sanovi sanalla tuolla: 
„Älä sie P[ohjola]n emäntä 

155 Tartu meiän tappeluuhe, 
Kyllä mie kysyn sinulta, 
Onkos värkissäs varoja, 
Vejen päällä verta lyyä, 
Vetel' on vesi varakse^ 

160 Jos sie tahtonet tapella, 
Eli tahdot taistellaaki. 
Meiän niennäki pitävi 
Kotihin on kulkiaaki." 
Tuostapa v[anhaj V[äinämöi- 
nen] 

165 Sanovi sanalla t[uolIa]: 

„Mie siun panen patsahakse, 
Kiinni kiinnitän merehe. 
Josta et peäse päivänäsi, 



Sinä ilmoisna ikänä." 

170 Niin se P[ohjolan] ein[äntä] 
Sanoo s[ana!la] t[uolla]: 
„Mitäpä sinä mifs poloni, 
Voinet meillä milloinkaan. 
Yksinäs tuhatta vastaan!" 

175 Tuostapa v[anha] Vfäinämöi- 
ne] 
Loipa kintahan mereehe, 
Sanovi s[analla] t[uollaJ : 
„Tuohon kasvaa kuiva korko 
Ympäri Pohjolan venosen." 

180 Itse istuu soutamaahe. 
Niin se s[epon] Ilmarisen"'* 
Heittävi peränpitohon. 
Tuohenpa jääpi P[ohjo]n pursi 
Kuivien korkojen selällä. 

185 Tuostapa s[eppo] Iflmarinen] 
Tuli mielellä hyvällä. 
Kuin se jääpi P[ohjon] pursi. 
Sotajoukko joutilaakse. 

Kotiväki : 
„Jo näkyvi Väinön pursi, 

190 Tulleeko tyhjin, tulleeko 
tuueu?" 
Siitä seppo I[lmarinen] 
Nosti moalit mastoloihin, 
Seililöihin sievät silkit, 
Morsianta tuuessah.^^ 

195 Niin he kulkeepi kotihin, 
Ilon kaiken kansan eessä. 
Hyvin mielin hyppelevät. 



" Soutaja maan: S. — '^ Taitava]: Taitaa, 
viille kirj.: (rupee perän pit.). — *^ tuuessahje] : t. 



löjy|Si: löisi. — '* Si- 



24. Sekavia muodostuksia. 1018. 



491 



1018. Koljola. 
Inlia n. 288. — 1894. 

Simanaini Sohvonja. 

Läksipä puuta etsimäähe, 
Tammia tavottamaahe. 
Löysi puuU; osasi tammen, 
Kysy vi sanalla tuolla: 
5 .,Onko tässä puussa puuta, 
Pohjaksi punasen purren, 
Emäkse merivenehen?'' 

Puupa varsin vastoaapi: 
„Eio ole tässä p[uussa] puuta 
10 Pohj[aksij pun[asen] punfenj, 
Emäkse merivenehen." 

Xiin hän läksi etsim[ähän]. 
Astu matk[oa] väh[äsen], 
Löysi puun, osasi tammen. 
15 „Onko tässä puussa puuta, 
Pohjlaksi punasen purren], 
Emäksi [merivenehen]?" 

Puupa varsin vastoaavi: 
„Oiipa tässä p[uussaj puuta, 
20 Pohj[aksiJ pun[asen] p[urre]n, 
Em[äksiJ meriven[ehen]." 

Kun hän löysi pohjapuunki 
Emäkse p[unas('n] purren, 
Kuinpa kuljet kotiihe. 

25 „Saisinko saloa ruunan, 
Kaksinkerroin kautaueehen, 
Olisko oritevarsa, 
Kesän juonut, talven syönyt, 
Vetäsin punasen purren 

30 Pohjinensa, laitouensa, 



Teräksisillä teloilla, 
Yaskisiihe' valkamoihe. 
Löysinpä orosen vielä. 
Jok' oli 3:sti kokenun. 

35 Valjastan orosen vielä, 
Itse2 istun on rekehen, 
Lähen käymääh pohjapuuta. 
Kylläp' on kylä kysyvi. 
Tahto vi talotki tiet[ää] 

40 Minne Y[äinämöinen] menevi. 
Enpä mie mitänä virkkaa. 
Itsepä tiiän tieni peäne. 
Jospa saattaisin saloa 
Kyläkunnan kuulematta, 

45 Jotfei kansa kauhtuaisi, 
Eikä sotkuun sortaisivat." 
Itsepä istuv on rejessä. 
Enpä pane palkollista, 
Käymään pohjo puisen purren. 

50 Emöä merivenehen. 

Xyt^ ajan emosen* luokse^ 
Keran nuoren hevosen. 
„Xouseppa emo rekehen, 
Nouse ilman nostamatta. 

55 Ilman käymättä käteni!" 
Emo varsin vastoaapi: 
,,En lähe sinun rekehen, 
Jos et tie sotavenoista, 
Eli taia tappeluta. 

60 En lähe ilmankaan rekehen, 
Jos et t[ie] sotavenoista." 
Tuostapa v[anha] Y[äinämöi- 
nen] 
Vastoaa valansa kansa: 
,,Miepä tien sotavenosen, 

65 Taian tappeluvenosen, 



1018. ' Vas i kisii n : Vaskif?ii/(e. — ^ Is tse: 1. — ^ Nytpä: N. 
* emonj: eraosen. — ' Sivulle kirj.: (ven. 1). 



492 



Pohjoinen raja-alue. 



Merta juosta, verta juota, 
Setassa suruset lammit, 
Aivan verta altiaana." 
Lähteepä emo'* rekeehen. 
70 Niin se v[anha] V[äinämöinenJ 
Tiiopi on emon kotiihe, 



Teräksisillä teloilla, 
Vaskiseeh on valkamaahe; 
Tekevi sotavenooseu, 
75 Puualaian purjepäällä, 
Meinoo lähteä sotaaha, 
Jos" tahotaan tappeluhun. 



emojnl: e. — ' {Josta otal Jos: J. 



25. KALEVALASTA OPITTUJA. 



1019. Kontokki. 

Marttini 3 1. n. 42. — 1892. 

Lähettänyt Jeremei Bogdanoff. 
Kasvanut Kivijärvessä. 

Mitä laulamme lajia, 
Kuta virttä vieritärame? 
Tuota laulamme lajia, 
Tuota virttä vieritämme, 

5 Noita Pohjolan pitoja, 
Jumaliste(i)n juomiukija. 

]\[itä tuohon tuotettihin, 
Ja kuta vejätettihin, 
Kahvahan ravitsemiksi, 

10 Joukon suuren syömisiksi? 
Kasvoi härkä Karjalassa, 
Sonni Suomessa lihosi, 
Ei ollut suuri eikä pieni. 
Olihan oikia vasikka: 

15 Hämehessä häntä häilyi, 
Pää keikkui Kemijoella, 
Päivän lenti pääskyläinen 
Härän sarvien väliä. 
Kuun juoksi kesä-orava 

20 Häpähältä hännän päähän. 
Sepä vallaton vasikka 
Karjalasta kaimattihin, 
Sata miestä sarviloissa, 
Tuhat turvasta piteli 

25 Härkeä taluttaessa. 
Pohjolasta tuotaessa. 
Etsittihin iskijätä. 
Maan kamalan kaatajata 
Suomen suurilta tiloilta. 



30 Vienasta Venähen maalta, 
Ruotsinmaasta rohkiasta, 
Etsittihin eipä löytty, 
Hajettihin ei havaittu. 
Etsittihin iskijätä, 

35 Katsottihin kaatajata 
Selvältä meren selältä, 
Ulapalta aukijalta. 

Mies musta merestä nousi, 
Uros umpi-lainnehista, 

40 Ei tuo ollut suurimpija 
Eikä aivan pienimpijä, 
Alle maljan maata mahtui. 
Alle seulan seisomahan. 
Heti kuin näki eränsä, 

45 Ruhtoi niskahan rutosti, 
Sorti sonnin polvillensa. 
Kylen maahan kyykähytti. 
Saiko paljon saalihiksi? 
Ei saanut paljon saalihiksi: 

50 Sata saavia lihoa, 
Kuuta kuusi tynnyriä 
Noihin Pohjolan pitoihin, 
Saariolau syöminkeihin. 
Siitä Pohjolan emäntä 

55 Alkoi keitteä olutta, 
Uuven puisen uurtehessa, 
Korvon koivusen sisässä. 
Nousipa savu sakea 
Uuer ? ilmahan ajoihe 

60 Tuimilta tulisijoilta, 
Varavilta valkeilta, 
Täytti puolen Pohjanmaata, 
Kaiken Karjalan pimitti. 



494 



25. Kalevalasta opittuja. 1019—1020. 



Tuop' on Ahti saarelainen, 

6.5 Itse kaunis Kaukomieli 
Näkevi savun sakean 
Polijaisilla maisemoilla. 
Arvelee, ajattelevi: 
,, Mistä tuo Savunen saapi, 

70 Pieni on sovan savuksi, 
Suuri paimenen tuleksi?" 

Jopa kaaloi katsomahan, 
Läheltä tähystämähän. 
Ei ollut sovan savuja 

75 Eikä paimenen paloja, 
Olipa olut tulija, 
Kaljan keitto valkehia 
Saariolan salmen suulla. 
Niemen kaiskun kainalossa.^ 

tio Siinä Kauko katselekse. 
Suu vähäsen väärällänsä, 
Virkki viimein katsellessa, 
Poikki salmesta sano vi: 
„0i armas anoppiseni, 

85 Pohjan ehtoisa emäntä, 
Laitappa oluet oivat. 
Keitä kaljat kelvolliset 
Juotavaksi joukon suuren, 
Lemminkäisen liijateukin 

90 Noissa häissänsä omissa 
Kera nuoren tyttäresi." 
Itse Pohjolan emäntä 
Keitti ohraista olutta, 
Mehiläinen mettä kantoi 

95 Kukan kultasen kuvusta 
Oluelle käytteheksi. 
Kaljalle kohitteheksi. 
Siitä nousi nuori juoma 
Korvon koivusen sisässä. 



1020. Kontokki. 
Marttini 3 1. n. 43. — 1892. 

Lähettänyt Jeremei Bogdanoff. 
Kasvanut Kivijärvessä. 

Siitä lieto Lemminkäinen 
Jopa hiihti hiljallensa 
Mieliksi metsän emännän, 
Salon impijen iloksi. 
5 Sanovi sanalla tuolla. 
Lausui tuolla lausehella: 
„Miellys metsä, kostu korpi, 
Taivu ainoinen Tapio, 
Saata miestä saarekselle. 

10 Sille kummulle kuleta, 
Jost' on saalis saatavana, 
Erän toimi tuotavana. 

Mielikki metsän emäntä, 
Puhas muoto muori kaunis. 

15 Pane kulta kulkemahan, 
Hopia vaeltamahan 
Miehen etsivän etehen. 
Aina käyvän askelille. 
Ikävä minun tule vi, 

20 Ikävä tulettelevi 
Tätä tyhjänä oloa, 
Ajan kaiken onnitutta. 
Metsän ukko halliparta, 
Havuhattu naava turkki, 

25 Pane metsät palttinoihin. 
Salot verkahan vetele, 
Haavat kaikki haljakkoihin, 
Lepät lempi vaattehisin, 
Hopioihiu hongat laita, 

30 Kuuset kultihin rakenna. 
Metsän tyttö, mieli neiti, 
Tuulikki tytär Tapion, 
Aja vilja vieremille. 



1019. ' kainalo hon : kainalossa. 



25. Kalevalasta opittuja. 1020. 



495 



Aukei millille ahoille 

35 Miehen etsivän etehen, 
Aina käyvän askelille. 
Tapion talon isäntä/ 
Metsän kultanen kuningas, 
Mimerkki metsän emäntä, 

40 Sini viitta viijan eukko, 
Tule jo kullan niuuttelohon, 
Hopian vajehtelohon. 
Ikävä minun tulevi, 
Ikävä tulettelevi, 

+5 Kuin ei ole kullan muuttajata, 
Hopian vajehtajata." 

Niinpä lieto Lemminkäinen 
Viikon hiihtoa hivutti, 
Lauloi virret viijau päässä, 

50 Kolmet korven kainalossa. 
Miellytti metsän emännän, 
Itseukin metsän isännän, 
Ihastutti metsän immet, 
Taivutti tytöt Tapion. 

55 Juoksuttivat, jouvuttivat 
Hiijen hirven piilostansa 
Miehen etsivän etehen, 
Samoilijan saatu ville. 
Itse lieto Lemminkäinen 

60 Jopa lämsänsä lähetti 
Hiijen hirven hartijoille, 
Kaulalle kamelin varsan, 
Jott' ei potkinut pahasti 
Selkeä silittäessä. 

65 Siitä lieto Lemminkäinen 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 
„Salon herra, maan isäntä, 
Mielikki metsän emäntä, 
Tule jo kullat ottamahan, 

70 Hopiat valitsemahan. 
Lempi-liinasi levitä 



Alle noijen antijeni, 
Alle kullan kuumottavan, 
Alle hohtavan hopean." 

75 Läksi siitä Pohjolahan, 
Sanoi tuonne tultuansa: 
j.Tuos' on sulle Hiijen hirvi 
Hiijen peltojen periltä. 
Anna akka tyttäresi, 

80 Mulle nuorta morsianta." 
Louhi Pohjolan emäntä 
Tuopa tuohon vastaeli: 
,.Äsken annan tyttäreni. 
Kuin sa suistat suuren ruunan, 

85 Hiijen ruskean hevosen, 
Hiijen peltojen periltä." 

Silloin lieto Lemminkäinen 
Otti kulta ohjaksensa. 
Hopiaisen marhaminnan, 

90 Lähtevi hevon hakuhun, 
Kuloharjan kuuntelohon, 
Hiijen nurmien periltä. 

Niin päivänä kolmantena 
Nousi suurelle mäelle, 

95 Korkialle kukkulalle. 
Iski silmänsä itähän, 
Käänti päätä päivän alle. 
Näki hiekalla hevosen, 
Kuloharjan kuusikolla, 

100 Senpä tukka tulta tuiski. 
Harja suihkivi savua. 

Niin sanovi Lemminkäinen: 
„0i Ukko yli-jumala, 
Saa'a rau'asta raetta, 

105 Laske jäistä jääytintä 
Harjalle hyvän hevosen, 
Hiijen lankin lautasille." 
Tuo Ukko ylinen luoja, 
Pilvien päälinen jumala 



1020. * iemäntäl: *isäntä*. 



496 



25. Kalevalasta opittuja. 1020. 



110 Ilman riehoksi ? revitti. 
Taivon kannen kahtaleksi. 
Satoi hyytä, satoi jäätä, 
Satoi raii'aista raetta 
Harjalle hyvän hevosen, 

115 Hiijen lankin lautasille. 
Siitä lieto Lemminkäinen 
Kävi tuota katsomahan, 
Likeltä tähystämähän, 
Itse tuon sanoiksi virkki: 

120 „Hiitolan hyvä hevonen, 
Vuoren varsa vaahtileuka. 
Tuo nyt kulta turpoasi. 
Pistä päätäsi hopea 
Kultasihin suitsiloihin, 

125 Hopiaisihin helyihin. 
Lähe tietä pikkuruisen, 
Matkoa ani vähäisen 
Tuonne Pohjolan pihoille. 
Luokse angarau anopin." 

130 Niinpä lieto Lemminkäinen 
Pisti suitset kullan suuhun. 
Päitsensä hopean päähän, 
Ajoi matkoa vähäisen. 
Tuli Pohjolan tuville. 

135 Sanoi tuonne tultuansa: 
,,Jo nyt suistin suuren ruunan, 
Hiijen varsan valjastelin; 
Tuo nyt tänne tyttäresi, 
Mulle nuorta morsianta!" 

uo Louhi Pohjolan emäntä 
Tuopa tuohon vastaeli: 
,.Äsken annan tyttäreni 
Sulle nuoren morsiamen. 
Kuin ammut joutsenen joesta, 

U5 Virrasta vihannan linnun, 
Tuonen mustasta joesta, 
Pyhän virran pyörtehestä." 
Siitä lieto Lemminkäinen 
Astua tykytteleevi 



150 Tuonne Tuonelan joelle, 
Pyhän virran pyörtehelle. 
Jalo jousi olkapäällä. 
Viini nuolija selässä. 
Märkähattu karjan paimen, 

155 Ukko Pohjolan sokea 
Katseleevi, käänteleevi 
Tulevaksi Lemminkäistä, 
Saavaksi, läheneväksi 
Tuonne Tuonelan joelle, 

160 Vierelle vihaisen kosken, 
Pyhän virran pyörtehelle. 
Vesi kyyn vejestä nosti. 
Umpi putken lainnehista, 
Syöksi sen syämmen kautta, 

165 Läpi maksan Lemminkäisen. 
Jopa lieto Lemminkäinen 
Tunsi koskevan kovasti, 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 
„Sen mä tein pahinta työtä, 

170 Kuin en muistanut kysyä 
Emoltani kantajalta, 
Miten olla, kuin eleä 
Näinä päivinä pahoina. 
En tiedä vesun vikoa, 

175 Umpi-putken ailuhija?*' 
„0i emoni vaimo vanha. 
Tietäisitkö, tuntisitko, 
Miss' on poikasi poloinen. 
Toki rientäisit avuksi, 

180 Päästäisit pojan poloisen 
Tältä tieltä kuolemasta." 

Siitä Pohjolan sokea 
Syöksi lieto Lemminkäisen 
Tuonne mustahan jokehen, 

185 Pahinpahan pyörteheseen. 
Meni lieto Lemminkäinen, 
Meni koskessa kolisten, 
Myötävirrassa vilisten 
Tuonne Tuonelan tuville. 



25. Kalevalasta opittuja. 1020—102]. 



497 



190 Tuo verinen Tuonen poika 
Iski miestä miekallansa, 
Lyöpi viijeksi nuiruksi, 
Kaheksaksi kappaleeksi; 
Heitti Tuonelan jokehen, 

195 Manalan alus vetelien. 
Se oli loppu Lemminkäisen. 
Kuolo augaran kosian 
Tuonen mustassa joessa. 
Siihen heidän Lemminkäisen 

200 Virrestäni viikommaksi, 
Lasken lauluni välehen. 
Runon uuvelle uralle. 



1021. Kontokki. 
Malttini 3 1. n. 44. — 1892. 

Lähettänyt Jeremei Bogdanoff. 
Kasvanut Kivijärvessä. 

Nyt on neito neuvominen, 
Morsian opastaminen. 
Kenpä neittä neuvomahan, 
Orpoa opastamahan? 

5 Osmotar oleva vaimo. 
Kalevatar kaunis muori, 
Hänpä neittä neuvomahan, 
Orpoa opastamahan. 
Sano vi sanoilla noilla, 

10 Lausui noilla lausehilla: 
„ Kuules neiti kuin sanelen. 
Kuin sanelen, kuiu puhelen, 
Kuin lähet talosta tästä, 
Xe kolme kotihin heitä: 

15 Päivän pääliset unoset, 
Emon armahat sanaset, 
Joka kirnun pettäjäiset. 

Tap' on uusi ottaminen, 
Entinen unohtaminen. 



20 Piteä sinun pitävi 

Pää tarkka, tanea mieli, 
Ymmärrys yhen tasainen. 
Iltasilla silmät virkut 
Valkeata vaalimahan, 

25 Aamusella korvat tarkat 
Kukon ääntä kuulemahan. 
Kuiu ei kukko laulakana. 
Ei äännä isännän lintu, 
Pijä kuuta kukkonasi, 

30 Otavaista oppinasi: 
Konsa oikein otava. 
Sarvet suorahan suvehen. 
Pursto perin pohjosehen. 
Silloin nuorten nousu-aika. 

■35 Silloin siekin noustuasi 
Sulhon viereltä verevän 
Puhu tulta tuhkasista, 
Päre pihtihin viritä. 
Lähet läävän läänimähän, 

40 Raavahat ravitsemahan, 
Syötä lehmät leppiästi, 
Lammas-karjat lauhkeasti. 
Hevoisille heinät heitä, 
Varsoille valitut korret, 

45 Äläkä sijoille sinku, 
Älä potki porsahia. 

Kuin olet läävän lääninynnä, 
Jouvu tuiskuna tupahan, 
Sieir on lapsi itkemässä, 

50 Ei saata sanoa raukka, 
Onko tahi eikö nälkä. 
Tahi muu tapahtununna. 
Ennen kuin tulevi tutti. 
Oman äidin ääni saapi. 

55 Kuin saat sillan siivontahan, 
Lattijan lakasentahan. 
Visko vettä lattijalle, 
Älä visko lasten piialle, 
Nähnet lapset lattijalla, 

32 



498 



25. Kalevalasta opittuja. 1021. 



60 Nosta lapsi lautsaselle, 
Pese silmät, pää silitä, 
Anna leipeä kätelien. 

Mi on pöy'ällä pölyä, 
Mi tomua ikkunoilla, 

65 Nepä siivellä sipase. 
Vetäse vesi tukolla, 
Etteipä pöly pölähä, 
Tomu kattolion tomaha. 
Sitten pöyät pestessäsi 

70 Viikon päästä viimeistänkin, 
Pese pöyät, lasit lakase, 
Jalkoja elä unoha. 
Lautsaset vesin valele, 
Seinät siivin siivaele, 

75 Karista katosta karstat, 

Noet nuoho kiukoalta, 

Että tuntuisi tuvaksi, 

Asunnoksi arvattaisi. 

Lähet astian pesohon, 

80 Hulikkoijen huuhontahan. 
Pese kannut korvinensa, 
Tuopit vanteliuisinensa, 
Maljat liuuho, muista laijat, 
Lusikkaiset, muista varret. 

85 Pijä lusikat luvulla, 
Astijasi arvelulla, 
Ettei koirat kanteleisi, 
Lapset laittele levälle. 
Tultua kivi-tupahan, 

90 Jauhon hienon jauhontahan, 
Älä kuku kulkuihisi, 
Kilju kaulavarrellasi, 
Kukkuos kiven kumulla, 
Lapattaisen laulamalla. 

95 Seulo jauhot siepottele, 
Kanna kannella tupahan, 
Leivo leivät leppeästi, 
Vastoa ani visusti, 
Etfei paikoin jauhot jäisi 



100 Toisin selkeät seokset. 
Näet korvon kallellensa, 
Ota korvonen olalle. 
Vesi-kappa kainalohou. 
Ala astua ve'ellä. 

105 Tule tuulena takasin, 
Viikon ve'ellä viipymättä, 
Ettei appi arveleisi, 
Anoppi ajatteleisi 
Kuvoasi katselevan, 

110 Itseäs ihastelevan, 
Verevyttäsi vetehen, 
Kauneuttas kaivosehen. 
Menet pitkälle pinolle 
Haikosien hajontahan, 

115 Älä halkoja hyleksi, 
Ota halko haapanenkin, 
Heitä halko hiljallehen, 
Kovasti kolajamatta, 
Taikka appi arveleisi, 

120 Anoppi ajatteleisi 
Vihoissasi viskelevän, 
Kiukuissa kolistelevan. 

Kuin sa astut aittaseheu 
Lähet jauhon nouvantahau, 

125 Älä aittahan asetu 

Viikon siellä viipymättä, 
Taikka appi arveleisi. 
Anoppi ajatteleisi 
Jauhoja jakelevasi, 

130 Antavan kylän akoille. 

Kuin tulevi kehruun aika, 
Kankahan kuvonta aika. 
Itse langat kehräele. 
Omin hyppysin koittele, 

135 Kuvo sarka-kauhtanaiset, 
Hanki villaset hamehet, 
Kesä-uuhen untuvista, 
Talvi-lampahan takuista. 
Kuin sä ohrija imellät, 



25. Kalevalasta opittuja. 1021. 



499 



140 Maiistelet maltahia, 
Älä koukulla kohenna, 
Härkkimellä hämnieutele, 
Aina kourilla kohenna, 
Kämraenillä käännättele. 

145 Äläkä sure susija, 
Pelkeä metsän petoja 
Saunahan samotessasi 
Sj^äii 3'()llä yksinäsi. 
Pijä herkät hiiren korvat. 

150 Terävät jalat jäniksen, 
Niska nuori notkuttele. 
Kaula kaunis kaarruttele, 
Niin kuin tuore tuomen latva. 
Tahi kasvava kataja. 

\öb Kyty kuin kynnöltä tulevi, 
Appi aitojen panolta, 
Urohosi ulkotöiltä. 
Kaunosi kasen ajolta, 
Vieminen vesi ropehet, 

160 Käsipyyhe kantaminen, 

Alaha kumartaminen. 

Mieli-lause lausuminen. 

Anoppi aitasta tulevi, 

Jauhovakka kainalossa, 

165 Juokse vastahan pihalle, 
Alaha kumartelete,i 
Vaaji vakka kainalosta, 
Tuo tupahan tullessasi. 
Ilta saunan saapuessa 

170 Ve'et vetele, vastat katso, 
Hauvo vastat valmihiksi. 
Niin tule tupahan tuolta. 
Käske appi kylpemähän: 
,.0i on armas appiseni, 

17.-, Jo on sauna joutununna. 
Veet vejetty, vastat saatu, 
Kaikki lautaset la'aistu." 



Kuin tulee talohon vieras, 
Ellos vierasta vihatko, 

180 Käske vieras istumahan. 
Lausuttele laaskavasti, 
Syötä vierasta sanalla. 
Kunnes keitto kerkiääpi. 
Taas kuin lähtevi talosta, 

185 Jäähyväiset jättelevi, 
EUös viekö vierastasi 
Ulkopuolelle ovea, 
Tuosta sulho suuttunevi, 
Kaunosi kamaltunevi. 

190 Kuin sinun halu tulevi 
Käj^vä toisessa talossa, 
Kysytellen käy kyliissä, 
Lausutellen vierahassa. 
Sitten sinne tultuasi 

195 Pijä taitavat tarinat, 
Eläkä kotia moiti, 
Alenna anoppijasi. 
Kysyvät kyläiset minjat. 
Tahi muut naapurin naiset 

200 Antaako anoppi voita, 
Kuin ennen emo kotona. 
Sano aina antavan, 
Ja kapustalla kantavan, 
Jos kerran kesässä saanet, 

205 Senkin toisen talvellista. 
Kuules vielä kuin sanelen. 
Kuin jo virkan viimeiseksi: 
Kuin menet emon eloilta 
Tulet toisille tulille, 

210 Emoas elä unoha, 
Masentele maamoasi. 
Emo on nähnyt suuren vaivan, 
Kantaja kovan kokenut 
Synnytellessä sinua, 

215 Katalaista kantaessa. 



1021. • kumarteleto le : k. 



500 



25. Kalevalasta opittuja. 1021—1022. 



Emopa sinun elätti, 
Imetti ilianat rinnat, 
Monet yöt unetta vietti, 
Monet atriat unohti, 
220 Tuuvitellessa sinua, 
Vaaliessa pienoistansa. 



1022. Venehjärvi. 
Karjalainen n. 147. — 1894. 

Vihtoora Lesoni. 

Sano Pohjolan emäntä: 
„Taijatko takuo Sampon, 
Kirjokannen kirjoalla 
Joutsenen kynän nenästä, 
5 Osran pienestä jyvästä. 
Mahon lehmän maitosesta. 
Kesä uuhen untuvasta." 
Sanou seppo Ilmorini: 
«Taijanhan mie takuo Sampon 

10 Kirjoalla kirjokannen 
Joutsenen kynän nenästä, 
Osran pienestä jyvästä. 
Kesäuuhen untuvasta, 
Mahon lehmän maitosesta, 

15 Kun mie olen taivahan tako- 
nun 
Aivan ainehien alutta, 
Ei tunnu vasaran jälki. 
Eikä pihtien pitämät." 
Se seppo Ilmorini 

20 Tunki ainehet tuleh, 
Pani orjat lietsomah. 
Palkkalaiset painamah. 
Orjat lietso löyhytteli, 
Palkkalaiset painatteli, 

25 Lietso päivän. Metso toisen. 
Jo päivänä kolmantena 



Kyyristih heän katsomah 
Ahjonsa alaista puolta: 
Jousi tungekse tulesta, 

30 Kirjokoari kuumoksesta 
Siitäpä orjat ihastu. 
Vain ei ihastun Ilmorini. 
Jousi on hyvän näköni, 
Vain on pahan tapani, 

35 Joka päivä peän kysyy. 
Toisin päivin kaksi peätä. 

Siitä seppo Ilmorini 
Tunki ainehet tuleh, 
Pani tuulen lietsomah. 

40 Lietso päivän, lietso toisen, 
Jo päivänä kolmantena 
Kyyristih heän katsomah 
Ahjonsa alaista puolta: 
Heh VO tungekse tulesta. 

43 Kultasarvi kuumoksesta. 
Hehvo ois hyvän näköni, 
Vain ompi pahan tapani. 
Metsässä on makoalija, 
Moaha maijon koatelija, 

50 Muut ihastu kaikki kansa, 
Vain ei ihastun Ilmorini. 

Siitä seppo Ilmorini 
Hehvon katkasi kaheksi, 
Murteli raurenehiksi. 

5.-. Toas tunki ainehet tuleh, 
Itse löihe lietsomah. 
Lietso päivän, lietso toisen. 
Jo päivänä kolmantena 
Kyyristih heän katsomah 

60 Ahjonsa alaista puolta: 
Sampo tunkekse tulesta, 
Kirjokansi kuumoksesta. 
Ei ihastu muu kansa, 
Vain ihastu Ilmorini. 



25. Kalevalasta opittuja. 1023. 



501 



1023. Venehjärvi. 
Karjalainen n, 151. — 1894. 

Vihtoora Lesorii 
Baitvan synti.^ 

Vaka vanha Väinämöiui 
Vesti vuorella venehtä, 
Kallivolla kalkutteli; 
Ei kirves kiveh koskeu, 

5 Kasa ei kalkkau kallivoh. 
Lempo liikutti tereä, 
Piru vartta voapahutti, 
Kirves liuskahti lihah, 
Kasa koski kallijoh. 

10 Ei ollun sitä mätästä, 
Eikä vuorta korkijeta, 
Ku ei tullun tulvillansa, 
Ku ei juossunna jokena 
Polvesta pojan pätösen, 

15 Varpahasta Väinämöisen. 
Siitä vanha Väinämöin! 
Rekehensä reutuokse, 
Vii kynnyksen kysyy, 
Alta ikkunan anon: 

20 „Oisiko talossa tässä 
Uron tuskan tuntijoa. 
Veri tulvan tukkijoa, 
Salpoajoa verisatien?" 
Ukko uunilta urahti, 

2ö Voari vanha vaipan alta: 
,,Ei ole talossa tässä 
Uron tuskan tuntijoa, 
Veritulvan tukkijoa, 
Salpoajoa verisatien." 

30 Siitä vanha Väinämöini 
Rekehensä reutuoksen. 
Ajoa karittelovi 



Keskimäistä tietä myöti 
Keskimäiseh taloh. 

3.5 Vii kynnyksen kysyy, 
Alta ikkunan anon: 
„Oisiko talossa tässä 
Uron tuskan tuntijoa, 
Veritulvan tukkijoa, 

io Salpoajoa verisatien?" 
Ukko uunilta urahti, 
Voari vanha vaipan alta: 
„Ei ole talossa tässä 
Uron tuskan tuntijoa, 

45 Veritulvan tukkijoa, 
Salpoajoa verisatien." 

Siitä vanha Väinämöini 
Rekehensä reutuokse, 
Kohennakse korjahansa, 

.50 Ajoa karittelovi 

Viinimaista tietä myöti 
Ylimmäiseh(e) taloh. 
Yltä kynnyksen kysyy. 
Alta ikkunan anon: 

5.5 ,,Oisiko talossa tässä 
Uron tuskan tuntijoa, 
Veritulvan tukkijoa, 
Salpoajoa verisatien?" 
Ukko uunilta urahti, 

60 Voari vanha vaipan alta, 
Muori loukosta nmrahti: 
„Jo on tukittu tuommosia, 
Jalommatki on jaksettuna: 
Jovet suista, järvet päistä, 

65 Lahet niemien nenistä. 
Muut mie muistasin sanaset, 
Vain en tuota tietänkänä. 
Enkä arvoa alusta, 
Mistä on rauta synty ny nnä, 

70 Kasvanunna koito kuona." 



1023. ' Huomautettu: Vrt Kalevala, run. 8: Uit— 9: 418. 



502 



25. Kalevalasta opittuja. 1023. 



Scaiiou vanha Väinämöini: 
„Itse tiijän rauvan synnyn (!) 
Ja tajuon tavat teräksen: 
Ilma OQ emoja ensin, 

75 Vesi on vanhin velTeksiä, 
Vesi on vanhin, tuli on nuorin, 
Eaiita on vielä syntymättä. 

Ukko taivahan napani, 
Pilven peällini jumala 

80 Hiero kahta kämmentänsä, 
Mykelti molempijansa 
Vasempahan polvehensa. 
Siitä synty kolme neittä, 
Koko kolme luonnotarta, 

85 Rauvan ruostehen emoksi, 
Suun sinervän siitteheksi. 
Kulki impi ilman eärtä. 
Neito taivahan napoa, 
Utarilla uhkuvilla, 

90 Nännillä pakottavilla, 
Lypsi moaha maitojansa, 
Uhkutti utarijansa. 
Yksi lypsi mustan maijon, 
Vanhimpaini neitosista, 

95 Toini valkijan valutti, 
Keskimmäini neitosista. 
Kolmas puikutti punasen, 
Nuorimpaini neitosista. 
Ku on lypsi mustan maijon 
100 Siit' on tehty mento rauta, 
Ku on valkijan valutti 
Siitä on tehtynä terästä, 
Ku on puikutti punasen 
Siit' on tullun ruosterauta. 
105 Mani on aikoa vähäsen, 
Vietihin sepon pajah, 
Tulip' on tahteli tavata 
Vanhimpoa veikkoansa. 
Eauta peäsi piilömäh 
110 Tulen tuimista käsistä, 



Suusta valkijan vihasen 
Kahen kantosen välih. 
Kolmen koivun juuren alla. 
Susi juoksi suota myöti. 

115 Karhu kangasta samosi, 
Suo liikku suven jaloissa, 
Kangas karhun kämmenissä. 
Siihi nousi ruostemulta 
Ja kasvo teräs karahka 

120 Suven suurilla jälillä. 

Karhun kannan kaivamilla. 

Synty seppo Ilmorini, 
Se synty sysimäjellä, 
Kasvo hiilikankahalla. 

125 Yöllä synty Ilmorini, 
Päivällä pajansa loati, 
Pihet on pikkuset pijossa, 
Vaskini vasara keässä. 
Katso paikkoa pajalla, 

1.30 Levitystä lietsehellä. 
Näki suota salmekkehen, 
Moata märkeä vähäsen, 
Mänöy luota katsomah, 
Likempeä tähystämäh : 

135 Näki rautasen orahan, 
Teräksisen tierottimen 
Sujen suurilla jälillä, 
Karhun kannan kaivamilla. 
Siihi paino palkehensa, 

uo Siihi ahjonsa asetti. 

„ M itähän tulisi tuosta, 
Kun tuon tunkisin tuleh, 
Asettaisin ahjohoni?-' 
Rauta raukka säikähtävi, 

145 Kun kuuli tulen sanomat, 
Tulen tuiman mainittavan. 

Sanon seppo Ilmorini: 
„Ellös olio millehkänä 
Tuli ei polta tuttuvausa, 

ISO Herjova ei heimovansa. 



25. Kalevalasta opittuja. 1023. 



503 



Kun lähet tulen tuvilla, 
Siellä kasvat kaunehekse, 
Ylenet 3'len ehoksi, 
Miehen miekoiksi hyviksi, 

155 Naisten nauhan peättimiksi." 
Ukko uunilta urahti: 
„ Jo n3't tiijän rauvan synnyn, 
Tajuan tavat teräksen. 
Voipa sihua rauta raukka, 

160 Rauta raukka, koito kuona, 
Teräs tenhopäivällini! 
Ethän sie silloin suuri ollun, 
Et ollun suuri, etkä pieni, 
Etk' ollun kovin korie, 

165 Kun sie maitona makasit, 
Rieskasena riuvottelit 
Nuoren neitosen nisuissa, 
Kasvavaisen kainalossa. 
Voi sinuo rauta raukka, 

170 Rauta raukka, koito kuona, 
Teräs tenhopäivällini! 
Ethän sie silloin suuri ollun, 
Etk' ollun suuri, etkä pieni, 
Etk' ollun kovin korie, 

175 Kuin siima sujet suolla hiero, 
Peurat pieksi kankahalla, 
Susi sotki sorkillansa, 
Karhu kämmenyisillänsä. 
Voi sinuo rauta raukka, 

180 Rauta raukka, koito kuona, 
Teräs tenhopäivällini! 
Ethän sie silloin suuri ollun. 
Etkä ollun suuri, etkä pieni, 
Etk' ollun kovin korie, 

185 Kuin sie liejussa lepäsit 
Tuiman tunturin lajella, 
Jossa joutsenet munivat, 
Hanhet pojat hautelivat. 
Voi sinuo rauta raukka. 



190 Rauta raukka, koito kuono. 

Teräs tenhopäivällini! 

Ethän sie silloin suuri ollun. 

Etkä ollun suuri, etkä pieni, 

Etk' ollun kovin korie 
195 Silloin kuin valasi vannoit 

Sepon seisonta sijoilla, 

Vasaroijen valkamilla. 

Rautasen rahin nenässä. 

Pyörijässä pölkyn peässä, 
200 Että et vestä velleäsi. 

Lastuo emosi lasta. 

Sukuos' et suin pitele. 

Ei k' ollun puuta purraksesi, 

Sj^yväksesi koivun syöntä 
205 Kun sie vestit velleäsi. 

Lastusit emosi lasta, 

Sukuosi suin pitelit, 

Rikoit vaikijen valasi, 

Söit kuin koira kunnijasi, 
210 Peästit veren vuotamah, 

Hurmehen hurisemah. 
Kuka siun käski, ken kehoitti. 

Isosiko vain emosi, 

Vainko vanhin velTiäsi, 
215 Vain nuorin sisariasi. 

Vainko muu sukusi suuri? 

Ei isosi, ei emosi, 

P^ikä vanhin velliäsi, 

Ei nuorin sisariasi; 
220 Itse teit tihova työtä. 

Katkoit kalman karvallista. 
Tule nyt työsi tuntemah. 

Pahasi parantamaha, 

Kipiesi nuolemaha, 
225 Ennenkuin sanon emollas, 

Vanhemmallasi valitan. 

Enempi on emolla työtä, 

Vaiva on suuri vanhemmalla''^ 



* vanhemm i|lla: vanheramclla. 



504 



Ib. Kalevalasta opittuja. 1023-1024. 



Kim poika pahoin tekövi, 

230 Lapsi ankehiii as^uvi. 

Yeri seiso uiiukuin seinä, 
Asu hurme niinkuin aita, 
Kuin miekka meressä seiso, 
Saraheincä sammalessa, 

235 Kivi koskessa kovassa, 
Poasi pellon pientaressa! 
Elä riusku rinnoillani, 
Eäisky voate reäsyilläni! 
Ei maito moaha jouva, 

240 Kumpuhun urohon kulta, 
Miehen hempu heinikköh, 
Sisäss' on siun parempi, 
Suonissa on sorijampi, 
Ei kuin moaha vuotamaha, 

245 Eikkoihin ripajamaha. 
Mieles liikkuo tekövi, 
Niin sie liikkuos lihassa, 
Niin sie luissa luiskahellos ! 
Sisässä on sinun sijasi, 

250 Alla keuhkon kellarisi, 
Sinne siirryite väleh, 
Sinne juokse joutusasta. 

Moat kuivi, meret kuivi 
Sinä suurra poutavuonna, 

255 Pahana palokesänä. 
Tulivuonna voimatoinna. 
Tyynny nyt tyyris tippumasta, 
Punani karisemasta, 
Hurmeh huppelehtamasta. 

260 Et ole joki juoksomah. 
Et suohete solottamah, 
Etkä venehlotti vuotamah. 
Tyynty ennen Tyrjän koski. 
Joki Jortanin asettu 

265 Luojan kolmella sanalla. 
Kun sie et sitä totelle. 



Niin vielä muuta muistetah: 
Huuvan Hiijestä patoa, 
Helvetistä kattiloa, 

270 Jolla verta keitetäh, 
Hurmesta varissetah 
Ilman tilkan tippumatta. 
Kun siitä ei apuo tulle. 
Vielä muuta muistetah, 

275 Uuvet keinot keksitäh, 

Ylemmäksi huokajamnie 

Tuolla taivahau Ukolla. 

Tule tänne tarvitessa, 

Käy tänne kutsuttaessa, 

280 Tuo tuketta tullessasi, 
Tunge turpija kätesi. 
Liitä sormesi lihava. 
Pistä paksu peukalosi 
Tukkeheksi tuiman reijän, 

285 Paikaksi pahan veräjän; 
Vejä peällä lemmen lehti, 
Kultalummeh luikahuta ! " 
Sillä sulki suun vereltä. 
Tien on telkki hurraehelta. 



1024. Venehjärvi. 
Karjalainen n. 152.^ — 1894. 

Vihtoora Lesoni. 

Se oli lieto Lemminkäini, 
Poika veitikka verövä 
Kasvo niemen kainalossa, 
Luona armahan emonsa, 
5 Työnä (!) valtavanhempansa. 
Kaloin siinä Kauko kasvo, 
Ahti ahvenin yleni; 
Mies tuli mitä parasta. 



1024. ' Huomautettu: Vrt. Kalevala, runo 11. 



Kalevalasta opittuja. l(l"24:. 



505 



Puhkesi piiiiaverillä. 

10 Vain tuli pikkusen vajalla, 
Tavoiltansa turmijolla, 
Aina ou naisissa asuja, 
Yksin (!) öitä viettelyssä. 
Sanan virkko äitillänsä: 

15 ,,Työnnä äiti sulhasiksi 
Soareu suureh sukuh." 

Sanou äiti Lemminkäisen: 
..Elä lähe poikaseni 
Soaren suureh sukuh, 

20 Ei siima suvata siellä, 
Naiset nauravat shiua, 
Piijat lyöpi pilkkojansa." 

Mitä huoli Lemmiukäini, 
Sanan virkko, noin nimesi: 

25 , Kyllä kostan piijan pilkan. 
Sillä maksan naisen naurun, 
Potkasen pojan povehe, 
Käsikannon kainalohe." 
Sanou äiti Lemminkäisen: 

30 «Naurasitko Soaren naiset, 
Pilkkoasit pyhäset piijat, 
Siitäpä tora tulisi. 
Sota suuri lankieisi, 
Saisit kaikki soaren sulhot 

35 Päälläsi siun poloisen. 
Vasten kauloasi katala." 

Mitä huoli Lemmiukäini, 
Sanan virkko, noin nimesi: 
..Lempo noita huolikkoh, 

40 Epäkelpo keksikk(3h 

Viittä, kuutta vainovuotta, 
Seitsentä sotikeseä." 

Varsan viljasta vihelti, 
Kuloharjan kuusikosta, 

45 Istuutu oron rekeh, 
Ajoa karittelou 
Soaren suureh sukuh, 
Sieltä neittä kossomah. 



Ajo kummasta kujalla, 
50 Korjansa ajo kumoh, 

Veräjäh vierähytti. 
Naiset nauro Lemminkäistä, 

Piijat loivat pilkkojansa. 

Siinä lieto Lemmiukäini 
55 Murti suuta, veänti peätä, 

Murti mustoa haventa. 

Kattilaisen karvallista. 

Sanan virkko, noin nimesi: 

..Onko soarella sijoa 
CO Moata soaren inanteressa 

Minun leikki lyyväkseui. 

Tanner tallussellakseni?" 
Soaren impevyöt sanou, 

Niemen neijot vastoau: 
65 „0n soareUa sijoa 

Moata soaren manteressa 

Sinun leikki lyyväksesi, 

Tanner tallussellaksesi. 

Laihat on lapset soareu mailla, 
70 Lihavat hevosen varsat." 
Mitä huoli Lemmiukäini, 

Palkkasih heän paimeneksi. 

Päivät kulki paimenessa, 

Yöt on impijen iloissa. 
75 Kyllikki korie neiti 

Kymmenennessä kylässä. 
Siitä Heto Lemmiukäini 

NauratteU soaren naiset, 

Pilkkasi pyhäset piijat. 
80 Kyllikki korie neiti 

Se on jäi kisoamatta. 

Soat airot poikki souti, 

Soat soappoat kukitti 

Tätä neittä kossuossa. 
85 Neitoset kisoalou 

Manner puolella saloa. 

KylHkki ylinnä muita. 

Soareu kukko kuulusinna 



506 



25. Kalevalasta opittuja. 1024. 



Keskellä kisaväkie. 

90 Siitä lieto Lenimiukäiui 
Otti varsansa omansa, 
Ajoa karahuttaii 
Keskellä kisaväkie, 
Koppai ueijeu korj aliansa, 

95 Keärälti käpälihinsä, 
Liitti liistehyisillänsä, 
Vierähytti veltin alla. 
Laski virkkuo vitsalla. 
Heitti helmiruoskasella, 

100 Oro läksi oikomah, 
Moan paras pak